VL-oppi ei ole enää Raamatun mukainen

Hakomajasta siirsin tänne tietoa, koska sinulta, vakas, sitä puuttuu.

SRK:n julkaisema kirja kertoo kuinka Raattamaa hyväksyi myös muut uskovaiset ja kuinka Laestadiuksen toinen tyonjatkaja Erkki Antti tuli uskoon yksin ollessaan.

Tästä todistaa mm. SRK:n itsensä julkaisema kirja, josta otan pari lainausta. Kirjan nimi on:
Kirjeitä wirvoitukseksi köyhille matkustajille elämän tiellä.

Esipuhe:
”Lukijalle: Leonard Typpö on vuonna 1907 koonnut etsikkoaikamme aamunkoitosta vanhinten kirjeitä kuusi vihkosta. Näitä vihkosia oli jäänyt Typön vintille. Kun rakennus purettiin, niin vihkoset otettiin talteen ja luovutettiin SRK:n käyttöön. Ne koottiin yhteen kirjaksi. Kirjat menivät nopeasti kaupaksi ja koska monet kyselivät niitä vielä sen jälkeen, päätti SRK:n työvaliokunta ottaa kirjasta uuden painoksen.

Olkoon tämä kirja entisten lammasten jälkinä osoittamassa meille kuinka Jumalan lapset ovat ennen uskoneet ja matkaa täällä vaivojen korvessa kulkeneet ja saavuttaneet ikuisen rauhan rannan.

Oulussa 24.4.1969 SRK:n työvaliokunta.”

Kyseisessä kirjassa sivulla 43.

3.10.1871 Raattamaa kirjoittaa mm. seuraavaa kirjeessään sisar Tilda Fogmanille.

”Varjelkaamme Jeesuksen lampaita ja karitsoita. Ja tehkäämme sen päälle työtä, että herran lauma pysyisi koossa, ja hengen yhteydessä. Vieläpä toivokaamme, että kaikki herätykset viimein yhdistyvät, sekä valtakirkosta erkaantuvat, että uudestakastajat, metodistit, hedbegit, vieläpä maailman joukosta erkaantuneet kirkon yhteydestä olevaiset elävät kristityt. Että kaikki rakastaisit keskenänsä, nimitettäköön millä nimellä tahansa, että kuin kaikissa vakoissa on yhdenkaltainen hapatus, niin sotkekoon leipojat yhdeksi taikinaksi. Herran sanan jälkeen olen näitä esitellyt.”

Raattamaa ilmeisesti tarkoitti ”herran sanalla” Raamatunkohtaa 1. Johanneksen kirje 4 alkua;
”2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta”

Tuosta kohdasta nykyisillä vanhoillislestadiolaisilla on jyrkästi erilainen käsitys. He mielellään ohittavat 1.Joh.4:2, ja toistavat toista kohtaa Raamatusta, ”Ei jokainen, joka sanoo herra, herra.” Huomautettakoon tähän, ettei Raattamaakaan tarkoittanut kaikkia itseään uskovaiseksi tituleeraavia, vaan aitoja sydämen uskovaisia, joita hän katsoi löytyvän useammasta herätysliikkeestä. Huomattavaa näissä Raattamaan omissa sanoissa on lisäksi, että Raattamaan käyttämä sana, yhdistyminen, on aivan eri asia kuin parannuksen teko, mitä SRK nykyisin vaatii kaikilta muilta uskovaisilta, jota ilman he eivät muita edes uskovaiseksi tunnusta. Eihän edes voi puhua yhdistymisestä, jos entinen täytyisi hylätä vääränä. Raattamaan mukaan useissa eri joukoissa oli aitoja ja oikeita sydämen uskovaisia, jotka jakoivat keskenään saman uskon muodollisista eroavaisuuksista huolimatta. Ei Raattamaa muutoin olisi nimeltä eri herätyksiä maininnut ja käyttänyt niistä löytyvistä ihmisistä määritelmää ”elävät kristityt” joista hän toivoi "sotkemista yhdeksi taikinaksi."

Myös Lestadius suhtautui positiivisesti muihin herätyksiin, eikä hänen seurakuntakäsityksensä ollut muut poissulkeva, kuten nykyisillä vanhoillislestadiolaisilla on. Näin Seppo Leivo kertoo Laestadiuksen seurakuntakäsityksestä lainaten myös Hannu Juntusen väitöskirjaa aiheesta, Suomen Teologisen instituutin luennossa 16.2.2000:

”Olennaista oli siinä suhteessa selvä rajanveto elävän ja kuolleen kristillisyyden välillä. Se kertoo painotuksen. Elävänä kristillisyytenä hän piti sitä, missä sana herätti omantunnon, missä syntyi usko Kristukseen sekä uusi elämä. Hannu Juntusen väitöskirjan arvio Laestadiuksen kirkko-opista on mielestäni osuva, kun hän sanoo, että elävän uskon takeena ovat armonjärjestyksen kokemukset, lähinnä sydämessä koettu sovitus, ei niinkään uskonyhteisöön kuuluminen.”

Vanhoillislestadiolaisten oppi ja opetus on siis selkeästi muuttunut 1900 luvulla pikkuhiljaa sellaiseksi että he pitävät muita kuin omiaan epäuskoisina, mitä sanaa vanhoillislestadiolaiset yleisesti käyttävät puhuessaan muista kuin omistaan. Ennen uskottiin toisin. Nykyisin vanhoillislestadiolaiset vetoavat siihen, ettei hapatus voi olla yhdenkaltainen, jos on sekundaarisista opillisista kysymyksistä on eri mieltä, kuten esimerkiksi että pitäisikö ihminen kastaa lapsena, vai aikuisena henkilökohtaisen uskon ymmärtämisen jälkeen... Raattamaa kuitenkin mainitsi erikseen jopa uudestikastajat, joten Raattamaan mielestä hapatukseen ei kuulunut täydellinen yhteinen ymmärrys kaikista asioista, vaan hän piti uskovaisina kaikkia sydämenuskovaisia useammasta joukosta, vaikka nämä painottaisivatkin opetustaan joissain asioissa hieman eri tavalla, kuten Raattamaan mainitsemissa ryhmissä selvästi oli jo 1800-luvulla. Laestadiuksen kanta oli sama, josta todistaa jopa aiheesta tehty väitöskirja.

Myös opetus epäuskoisen ihmisen uskoontulosta on muuttunut radikaalisti päälaelleen. Laestadius varoi loppuun asti armovarkaita ja käytti synninpäästöä (”synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”) hyvin varoen, vaikka hyväksyikin Raattamaan Lutherin kirjoituksista "keksimän" tavan välittää synninpäästö myös suoraan. Raattamaa puolestaan saarnasi armoa ja piti synninpäästön julistusta hyvänä työkaluna. Pikkuhiljaa se vakiinnutti asemansa lestadiolaisen herätyksen identiteettinä ja jossain vaiheessa 1900-luvulla vanhoillislestadiolaiset alkoivat kuvittelemaan ettei Jumala millään muulla tapaa armahtaisikaan.

Samaisesta SRK:n itsensä vuonna 1969 julkaisemasta kirjasta löytyy sivulta 177 alkaen Laestadiuksen läheisen työtoverin, ja Raattamaan ohella toisen työnjatkajan, Erkki Anttin (s. 25.3.1814 – k. v. 1900) elämänkertakirjoitus, johon sisältyy omakohtainen kertomus siitä kuinka hän tuli uskoon yksin ollessaan kirjaa lukiessaan. Tämä on kirjoitettu 1882.

”Eräänä päivänä yksin ollessani, erään vanhan talon perätuvassa, (jossa olin asuntoa pitämässä) minä luin armojärjestys nimistä kirjaa, niin ensimmäinen kanssapuhe minut riisui alastomaksi omasta pyhyydestäni, ja kuin olin lukemassa toisen kanssapuheen loppupuolta, silloin aukeni minulle evankeliumi armolupaukseksi, että jos uskot herraan Jeesukseen niin olet autuas. Mutta nyt tuli mahdottomuus, että kuinka minun sopii uskoa, kun en ole vielä saattanut oikeaa katumusta enkä parannustakaan tehdä, minusta tulee ulkokullattu, jne. Mutta Jumalan Henki, joka on uskon alkaja ja päättäjä, kävi sisällisesti sen luetun sanan kautta, että jos et usko, niin menet helvettiin, vaikka olisit kuinka katuvainen.

Pelko oli suuri, mutta oli vähän toivoiakin. Silloin tartuin lujasti kiinni armolupauksiin ja sitä myötä kuin uskoin, tunsin rauhan ja levon, tunsin myös ilon ja sain nähdä Jeesusta voittokunniassa ensi kerran, kun saatoin uskoa itseni autuaaksi. En muuta muista, mutta sen muistan, että olin iloinen ja kiitollisuuden tähden kävelemässä ympäri lattiata, ja menin toiseen huoneeseen sanomaan muillekin, mikä suuri armo minulle on tapahtunut, sillä minä tunsin selkeästi, kuinka uskon kautta Jeesuksen verellä sydän särjettiin, niin kolmeen kertaan puhdistuksen tuli kävi läpi koko minun olentoni. Ja minä olin viikon paikoin etten tiennyt synnistä mitään.”

… (Tässä välissä Erkki Antti kuvaa elämäänsä uskovaisena niin autuuden tuntemuksiaan, näkyjään hurmostilassa kuin myös saamaansa pilkkaa.) Vasta paljon myöhemmin hän tapasi Laestadiuksen ja kertoo siitä.

”Kun Laestadius tuli meille papiksi, niin minä puhuin hänelle ja kaikkein kuullen sen jälkeen kun henki antoi minun kullakin kertaa puhua. Niin Laestadius mielistyi minuun ja alkoi tahtomaan minua kumppanikseen ja kyytimiehekseen kinkereille, ja tutkintamatkoille ja lasten opettajaksi.”

Laestadiuksen ”mielistyminen” Erkki Antin uskoontulon kertomukseen on hyvin ymmärrettävää. Erkki Antti oli tullut uskoon tavalla, jota Laestadius itse piti kaikkein luotettavimpana; Jumalan itsensä ilmoittaman armokokemuksen kautta.

Nykyisin on vanhoillislestadiolaisuudessa opetus on muuttunut tuossakin asiassa päinvastaiseksi. Olen itse kuullut kuinka vanhoillislestadiolainen saarnamies on puhujanpöntöstä saakka pilkannut moista yksinään uskoon tulemista. Puhuja kertoi vl:ten keskuudessa yleisesti liikkuvan pilkkakertomuksen siitä kuinka vanhoillislestadiolainen oli kysynyt toiselta uskovaiselta että kuinka tämä oli tullut uskoon. Toinen oli vastannut että eräänä päivänä hän oli ollut yksin tallissa ja pohtinut asioita. Sitten hän kuuli humauksen kuinka Pyhä henki tuli häneen ja hänelle kirkastui usko Jeesukseen ja Jumalaan. Vanhoillislestadiolainen oli vastannut että se humaus tuli kyllä hevosen takapuolesta. Muistan kuinka vl-saarnamies oli jatkanut kertomusta että se oli ronskisti ja kovasti sanottu, mutta se oli totta. Ihminen ei voi tulla uskoon yksinään ja Jumala ei mitenkään muuten armahda kuin täällä maanpäällisessä valtakunnassaan toisen uskovaisen kautta.

Noin on opetus ja oppi muuttunut reilussa sadassa vuodessa päälaelleen siitä mistä se on lähtenyt. Vanhoillislestadiolaisten mainos, että näin olisi aina uskottu, on siis täysin perätön väite.

Ihminen, jonka luona olin tuota kyseistä wanhalla koukeroisella suomenkielellä kirjoitettua kirjaa ihmettelemässä, kertoi että hän oli vuosia kirjan ostamisen jälkeen kysynyt SRK:n kirjamyynnistä että löytyisikö lisäkappaleita tuosta lainaamastani kirjasta. Tuolloin tuota kirjaa ei enää tiedetty olevan olemassakaan. Olikohan myyjä vain ollut tietämätön menneistä julkaisuista, vai olikohan SRK huomannut vasta jälkikäteen ettei historia tuekaan heidän opetustaan uskon ja opetuksen muuttumattomuudesta sekä vetänyt kyseisen kirjan pois myynnistä? Mene ja tiedä. Kyseinen kirja on kuitenkin vahva todistus siitä kuinka nykyinen vanhoillislestadiolainen opetus on vasta 1900-luvulla kehittynyttä vl:ten itsensä keksimää ja kehittelemää, joka ei pohjaa edes heidän omaan historiaansa. Uusintapainosta kyseisestä kirjasta tuskin on luvassa...

Admata 15.7.2006

ja tiedän.

wanhawaimo kirjoitti:

Hakomajasta siirsin tänne tietoa, koska sinulta, vakas, sitä puuttuu.

SRK:n julkaisema kirja kertoo kuinka Raattamaa hyväksyi myös muut uskovaiset ja kuinka Laestadiuksen toinen tyonjatkaja Erkki Antti tuli uskoon yksin ollessaan.

Tästä todistaa mm. SRK:n itsensä julkaisema kirja, josta otan pari lainausta. Kirjan nimi on:
Kirjeitä wirvoitukseksi köyhille matkustajille elämän tiellä.

Esipuhe:
”Lukijalle: Leonard Typpö on vuonna 1907 koonnut etsikkoaikamme aamunkoitosta vanhinten kirjeitä kuusi vihkosta. Näitä vihkosia oli jäänyt Typön vintille. Kun rakennus purettiin, niin vihkoset otettiin talteen ja luovutettiin SRK:n käyttöön. Ne koottiin yhteen kirjaksi. Kirjat menivät nopeasti kaupaksi ja koska monet kyselivät niitä vielä sen jälkeen, päätti SRK:n työvaliokunta ottaa kirjasta uuden painoksen.

Olkoon tämä kirja entisten lammasten jälkinä osoittamassa meille kuinka Jumalan lapset ovat ennen uskoneet ja matkaa täällä vaivojen korvessa kulkeneet ja saavuttaneet ikuisen rauhan rannan.

Oulussa 24.4.1969 SRK:n työvaliokunta.”

Kyseisessä kirjassa sivulla 43.

3.10.1871 Raattamaa kirjoittaa mm. seuraavaa kirjeessään sisar Tilda Fogmanille.

”Varjelkaamme Jeesuksen lampaita ja karitsoita. Ja tehkäämme sen päälle työtä, että herran lauma pysyisi koossa, ja hengen yhteydessä. Vieläpä toivokaamme, että kaikki herätykset viimein yhdistyvät, sekä valtakirkosta erkaantuvat, että uudestakastajat, metodistit, hedbegit, vieläpä maailman joukosta erkaantuneet kirkon yhteydestä olevaiset elävät kristityt. Että kaikki rakastaisit keskenänsä, nimitettäköön millä nimellä tahansa, että kuin kaikissa vakoissa on yhdenkaltainen hapatus, niin sotkekoon leipojat yhdeksi taikinaksi. Herran sanan jälkeen olen näitä esitellyt.”

Raattamaa ilmeisesti tarkoitti ”herran sanalla” Raamatunkohtaa 1. Johanneksen kirje 4 alkua;
”2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta”

Tuosta kohdasta nykyisillä vanhoillislestadiolaisilla on jyrkästi erilainen käsitys. He mielellään ohittavat 1.Joh.4:2, ja toistavat toista kohtaa Raamatusta, ”Ei jokainen, joka sanoo herra, herra.” Huomautettakoon tähän, ettei Raattamaakaan tarkoittanut kaikkia itseään uskovaiseksi tituleeraavia, vaan aitoja sydämen uskovaisia, joita hän katsoi löytyvän useammasta herätysliikkeestä. Huomattavaa näissä Raattamaan omissa sanoissa on lisäksi, että Raattamaan käyttämä sana, yhdistyminen, on aivan eri asia kuin parannuksen teko, mitä SRK nykyisin vaatii kaikilta muilta uskovaisilta, jota ilman he eivät muita edes uskovaiseksi tunnusta. Eihän edes voi puhua yhdistymisestä, jos entinen täytyisi hylätä vääränä. Raattamaan mukaan useissa eri joukoissa oli aitoja ja oikeita sydämen uskovaisia, jotka jakoivat keskenään saman uskon muodollisista eroavaisuuksista huolimatta. Ei Raattamaa muutoin olisi nimeltä eri herätyksiä maininnut ja käyttänyt niistä löytyvistä ihmisistä määritelmää ”elävät kristityt” joista hän toivoi "sotkemista yhdeksi taikinaksi."

Myös Lestadius suhtautui positiivisesti muihin herätyksiin, eikä hänen seurakuntakäsityksensä ollut muut poissulkeva, kuten nykyisillä vanhoillislestadiolaisilla on. Näin Seppo Leivo kertoo Laestadiuksen seurakuntakäsityksestä lainaten myös Hannu Juntusen väitöskirjaa aiheesta, Suomen Teologisen instituutin luennossa 16.2.2000:

”Olennaista oli siinä suhteessa selvä rajanveto elävän ja kuolleen kristillisyyden välillä. Se kertoo painotuksen. Elävänä kristillisyytenä hän piti sitä, missä sana herätti omantunnon, missä syntyi usko Kristukseen sekä uusi elämä. Hannu Juntusen väitöskirjan arvio Laestadiuksen kirkko-opista on mielestäni osuva, kun hän sanoo, että elävän uskon takeena ovat armonjärjestyksen kokemukset, lähinnä sydämessä koettu sovitus, ei niinkään uskonyhteisöön kuuluminen.”

Vanhoillislestadiolaisten oppi ja opetus on siis selkeästi muuttunut 1900 luvulla pikkuhiljaa sellaiseksi että he pitävät muita kuin omiaan epäuskoisina, mitä sanaa vanhoillislestadiolaiset yleisesti käyttävät puhuessaan muista kuin omistaan. Ennen uskottiin toisin. Nykyisin vanhoillislestadiolaiset vetoavat siihen, ettei hapatus voi olla yhdenkaltainen, jos on sekundaarisista opillisista kysymyksistä on eri mieltä, kuten esimerkiksi että pitäisikö ihminen kastaa lapsena, vai aikuisena henkilökohtaisen uskon ymmärtämisen jälkeen... Raattamaa kuitenkin mainitsi erikseen jopa uudestikastajat, joten Raattamaan mielestä hapatukseen ei kuulunut täydellinen yhteinen ymmärrys kaikista asioista, vaan hän piti uskovaisina kaikkia sydämenuskovaisia useammasta joukosta, vaikka nämä painottaisivatkin opetustaan joissain asioissa hieman eri tavalla, kuten Raattamaan mainitsemissa ryhmissä selvästi oli jo 1800-luvulla. Laestadiuksen kanta oli sama, josta todistaa jopa aiheesta tehty väitöskirja.

Myös opetus epäuskoisen ihmisen uskoontulosta on muuttunut radikaalisti päälaelleen. Laestadius varoi loppuun asti armovarkaita ja käytti synninpäästöä (”synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”) hyvin varoen, vaikka hyväksyikin Raattamaan Lutherin kirjoituksista "keksimän" tavan välittää synninpäästö myös suoraan. Raattamaa puolestaan saarnasi armoa ja piti synninpäästön julistusta hyvänä työkaluna. Pikkuhiljaa se vakiinnutti asemansa lestadiolaisen herätyksen identiteettinä ja jossain vaiheessa 1900-luvulla vanhoillislestadiolaiset alkoivat kuvittelemaan ettei Jumala millään muulla tapaa armahtaisikaan.

Samaisesta SRK:n itsensä vuonna 1969 julkaisemasta kirjasta löytyy sivulta 177 alkaen Laestadiuksen läheisen työtoverin, ja Raattamaan ohella toisen työnjatkajan, Erkki Anttin (s. 25.3.1814 – k. v. 1900) elämänkertakirjoitus, johon sisältyy omakohtainen kertomus siitä kuinka hän tuli uskoon yksin ollessaan kirjaa lukiessaan. Tämä on kirjoitettu 1882.

”Eräänä päivänä yksin ollessani, erään vanhan talon perätuvassa, (jossa olin asuntoa pitämässä) minä luin armojärjestys nimistä kirjaa, niin ensimmäinen kanssapuhe minut riisui alastomaksi omasta pyhyydestäni, ja kuin olin lukemassa toisen kanssapuheen loppupuolta, silloin aukeni minulle evankeliumi armolupaukseksi, että jos uskot herraan Jeesukseen niin olet autuas. Mutta nyt tuli mahdottomuus, että kuinka minun sopii uskoa, kun en ole vielä saattanut oikeaa katumusta enkä parannustakaan tehdä, minusta tulee ulkokullattu, jne. Mutta Jumalan Henki, joka on uskon alkaja ja päättäjä, kävi sisällisesti sen luetun sanan kautta, että jos et usko, niin menet helvettiin, vaikka olisit kuinka katuvainen.

Pelko oli suuri, mutta oli vähän toivoiakin. Silloin tartuin lujasti kiinni armolupauksiin ja sitä myötä kuin uskoin, tunsin rauhan ja levon, tunsin myös ilon ja sain nähdä Jeesusta voittokunniassa ensi kerran, kun saatoin uskoa itseni autuaaksi. En muuta muista, mutta sen muistan, että olin iloinen ja kiitollisuuden tähden kävelemässä ympäri lattiata, ja menin toiseen huoneeseen sanomaan muillekin, mikä suuri armo minulle on tapahtunut, sillä minä tunsin selkeästi, kuinka uskon kautta Jeesuksen verellä sydän särjettiin, niin kolmeen kertaan puhdistuksen tuli kävi läpi koko minun olentoni. Ja minä olin viikon paikoin etten tiennyt synnistä mitään.”

… (Tässä välissä Erkki Antti kuvaa elämäänsä uskovaisena niin autuuden tuntemuksiaan, näkyjään hurmostilassa kuin myös saamaansa pilkkaa.) Vasta paljon myöhemmin hän tapasi Laestadiuksen ja kertoo siitä.

”Kun Laestadius tuli meille papiksi, niin minä puhuin hänelle ja kaikkein kuullen sen jälkeen kun henki antoi minun kullakin kertaa puhua. Niin Laestadius mielistyi minuun ja alkoi tahtomaan minua kumppanikseen ja kyytimiehekseen kinkereille, ja tutkintamatkoille ja lasten opettajaksi.”

Laestadiuksen ”mielistyminen” Erkki Antin uskoontulon kertomukseen on hyvin ymmärrettävää. Erkki Antti oli tullut uskoon tavalla, jota Laestadius itse piti kaikkein luotettavimpana; Jumalan itsensä ilmoittaman armokokemuksen kautta.

Nykyisin on vanhoillislestadiolaisuudessa opetus on muuttunut tuossakin asiassa päinvastaiseksi. Olen itse kuullut kuinka vanhoillislestadiolainen saarnamies on puhujanpöntöstä saakka pilkannut moista yksinään uskoon tulemista. Puhuja kertoi vl:ten keskuudessa yleisesti liikkuvan pilkkakertomuksen siitä kuinka vanhoillislestadiolainen oli kysynyt toiselta uskovaiselta että kuinka tämä oli tullut uskoon. Toinen oli vastannut että eräänä päivänä hän oli ollut yksin tallissa ja pohtinut asioita. Sitten hän kuuli humauksen kuinka Pyhä henki tuli häneen ja hänelle kirkastui usko Jeesukseen ja Jumalaan. Vanhoillislestadiolainen oli vastannut että se humaus tuli kyllä hevosen takapuolesta. Muistan kuinka vl-saarnamies oli jatkanut kertomusta että se oli ronskisti ja kovasti sanottu, mutta se oli totta. Ihminen ei voi tulla uskoon yksinään ja Jumala ei mitenkään muuten armahda kuin täällä maanpäällisessä valtakunnassaan toisen uskovaisen kautta.

Noin on opetus ja oppi muuttunut reilussa sadassa vuodessa päälaelleen siitä mistä se on lähtenyt. Vanhoillislestadiolaisten mainos, että näin olisi aina uskottu, on siis täysin perätön väite.

Ihminen, jonka luona olin tuota kyseistä wanhalla koukeroisella suomenkielellä kirjoitettua kirjaa ihmettelemässä, kertoi että hän oli vuosia kirjan ostamisen jälkeen kysynyt SRK:n kirjamyynnistä että löytyisikö lisäkappaleita tuosta lainaamastani kirjasta. Tuolloin tuota kirjaa ei enää tiedetty olevan olemassakaan. Olikohan myyjä vain ollut tietämätön menneistä julkaisuista, vai olikohan SRK huomannut vasta jälkikäteen ettei historia tuekaan heidän opetustaan uskon ja opetuksen muuttumattomuudesta sekä vetänyt kyseisen kirjan pois myynnistä? Mene ja tiedä. Kyseinen kirja on kuitenkin vahva todistus siitä kuinka nykyinen vanhoillislestadiolainen opetus on vasta 1900-luvulla kehittynyttä vl:ten itsensä keksimää ja kehittelemää, joka ei pohjaa edes heidän omaan historiaansa. Uusintapainosta kyseisestä kirjasta tuskin on luvassa...

Admata 15.7.2006

Sillä sitä sinulta puuttuu:
Sanoppa mitä tuossa sanotaan onko se hyväksymistä vai?
Vieläpä toivokaamme, että kaikki herätykset viimein yhdistyvät, sekä valtakirkosta

aloittaja... kirjoitti:

ja tiedän.

Nurkkaruusuna seissyt vai?

vakas-- kirjoitti:

Nurkkaruusuna seissyt vai?

Ihmetyttää sanasi "nukkaruusu".
Osoittaa ilmeisesti älykkyyruusuasi.

kuuliaisena kirjoitti:

Ihmetyttää sanasi "nukkaruusu".
Osoittaa ilmeisesti älykkyyruusuasi.

Nurkkahomma harrastat, ainakin siitä puhuit.
Mitähän nurkassa voi harrastaa?

kuuliaisena kirjoitti:

Ihmetyttää sanasi "nukkaruusu".
Osoittaa ilmeisesti älykkyyruusuasi.

Laestadiuksen saarna Sorselessa kuvaa varsin laveaa Viinamäkeä. Samoin LLL:n kirjeet Wieselgrenille.

Kritiikistä uupui, että SRK:n ehtoollisoppi menee vastoin Laestadiuksen, Lutherin opetuksia. Synninpäästön sitominen ´"päästösanoihin" on johtanut vl:t tällaiseen harhaan. Tässäkin asiassa LLL oli eri linjoilla.

vakas kirjoitti:

Sillä sitä sinulta puuttuu:
Sanoppa mitä tuossa sanotaan onko se hyväksymistä vai?
Vieläpä toivokaamme, että kaikki herätykset viimein yhdistyvät, sekä valtakirkosta

Mitä minun ymmärrykseni tähän liittyy? Minähän en kirjoittanut mitään "omaa", vaan lainasin SRK:n kirjoituksia.

Ja sinä et minua tunne, joten voisit jättää minun ymmärrykseni arvioinnin ihan sivuun. Aihetta tässä käsitellään eikä toisen ymmärrystä.

Lue nyt itse, mitä SRK hyväksyy kirjoitettavaksi v 1969. Tuosta näet, että nyky-vl kuten sinä, ei sitä hyväksy. Joten SRK:n opetus on muuttunut.

MOT

wanhawaimo kirjoitti:

Mitä minun ymmärrykseni tähän liittyy? Minähän en kirjoittanut mitään "omaa", vaan lainasin SRK:n kirjoituksia.

Ja sinä et minua tunne, joten voisit jättää minun ymmärrykseni arvioinnin ihan sivuun. Aihetta tässä käsitellään eikä toisen ymmärrystä.

Lue nyt itse, mitä SRK hyväksyy kirjoitettavaksi v 1969. Tuosta näet, että nyky-vl kuten sinä, ei sitä hyväksy. Joten SRK:n opetus on muuttunut.

MOT

Ei ole hväksymistä!!!!!

vakas kirjoitti:

Ei ole hväksymistä!!!!!

Siinähän on perutelukin, eli Raattamaa hyväksyi toisetkin: "koska heissä on sama hapatus". Hän näki, että ne kaikki mainitut hengelliset liikkeet ovat oikeita Jumalan lasten joukkoja.

Määräyksiä, aivoillesi ajateltavaa, kieltoa.

Päihteet
- viina, viini, olut, siideri
- maljan nostaminen
- huumeet
- alaikäisen tupakointi

Seksuaalisuus ja avioliitto
- ehkäisy (kaikki muodot)
- sterilisaatio
- seksi aviopuolison kanssa, jos puoliso käyttää ehkäisyä
- homoseksuaalisuuden toteuttaminen
- eroottisuus ja seksiviihde
- itsetyydytys
- tyttöjen ja poikien yhteiset mökkireissut ja uimarannalla olo
- seksuaalinen elämä ennen avioliittoa
- paljastavat ja tiukat vaatteet, stringit
- mies/naisonnitteluhalaus
- avioliitto ei-VL:n kanssa
- avioeron ottaminen

Maailmallisuus
- meikkaaminen
- hiusten ja kynsien värjääminen
- korvakorut ja lävistykset
- kulmakarvojen muokkaaminen
- kauneusleikkaukset
- miesten pitkä tukka ja parta
- kiroilu ja maailmallinen puhetyyli

Yhteiskunta ja politiikka
- muut puolueet kuin keskusta ja kokoomus
- ei-VL:ta äänestäminen jos VL on ehdokkaana
- korkea-arvoiset virat, esim. ministeri (mm. maljannostamisvaara)
- siviilipalvelus

Kulttuuri ja viihde
- televisio
- elokuvat (kotona ja elokuvateattereissa)
- teatteri
- ooppera
- tanssi
- kevyt musiikki ja gospel
- konsertit muualla kuin kirkoissa (esiintyminen ja kuunteleminen)
- kuorolaulu muualla kuin SRK:n piirissä ja kirkkokuoroissa
- juorulehtien lukeminen ja tilaaminen
- sirkus ja tivoli
- viihteellinen elämä

Urheilu
- kilpaurheilu
- kilpailujen seuraaminen katsomosta
- ravit

Kirkko ja muu hengellisyys
- seurakunnan lapsi- ja nuorisotoimintaan osallistuminen
- lähetystyö (muu kuin SRK:n oma)
- vapaaehtoinen osallistuminen muiden ryhmien hengellisiin tilaisuuksiin
- syvällisempi ystävyys ei-VL:n kanssa

Kriittisyys ja passiivisuus
- saarnojen, alustuksien ja SRK:n julkaisujen arvosteleminen
- johtokunnan arvosteleminen
- keskustelupalstoille osallistuminen
- hoitokokouksista puhuminen
- rauhanyhdistysten tehtävien ja työvuorojen välttely

Vapaa-aika ja harrastus
- huoltoasemalla istuminen iltaisin
- kaupungilla hengailu seurojen jälkeen
- rahapelit
- pelikortit
- partio
- urheiluseurat

Pyhäpäivä
- vapaaehtoinen työnteko
- kalastus
- marjastus
- metsästys
- käsityöt
- leipominen
- harrastaminen
- saunominen

1. Sinä valehtelet.

2. Tunnustuskirjat ovat päin persettä.

3. Piispat eivät tunne lainkaan Raamattua.

Joka tapauksessa vl-opit ovat ittestään perkeleestä!

tässä: kirjoitti:

1. Sinä valehtelet.

2. Tunnustuskirjat ovat päin persettä.

3. Piispat eivät tunne lainkaan Raamattua.

Joka tapauksessa vl-opit ovat ittestään perkeleestä!

1. ei pidä paikkaansa, että valahtelisin. Muista kohdista saat keksiä, mitä ikinä haluat...

aivoillaan, kun tässäkin asiassa pitää turvautua
piispojen lausuntoon.
Yleensä hän siteeraa Lutheria!

Vai kirkon piispoja pitäisi tässä asiassa alkaa uskoa?! Kuinkas se nyt olikaan, Weha? Muissa asioissa kansankirkkolaiset ja heidän opetuksensa eivät ole teille mitään, mutta kun nuolevat vl:iä niin silloin heitä pitää uskoa? Epäuskoisia ja sekaoppisia ovat vain silloin, kun heistä ei ole teille vl:ille hyötyä?

T: Tiinaliina

Vl-opetuksen mahduttaminen tunnustuskirjojen kautta kirkon opin kylkeen on kyllä sinänsä mestarillinen suoritus, mutta kyllähän ne miehet sen osaa sumplia tarvittaessa. Vl-populaatio on yksinkertaisesti poliittiisesti ja yhteiskunnallisesti pidettävä kirkon piirissä jo pelkän yhteiskuntavakauden takia. Yhteisö joka lisääntyy kanipopulaation voimalla ja jolla ei ole käytännössä järkevään teologiaan perustuvaa oppia on täysin arvaamaton yhtälö.

Sen todistuksena että lestadiolaisuus olisi kirkon rakenteista irrallaan oleva yhteisö ovat erityisesti -70 luvun hoitokokoukset kunvailla minkäälaista teologista ymmärrystä olevat maalliko johtajat ottivat käsiinsä totaalitäriset otteet.
Lisäksi lestadiolaisuus on hajaantunut 19 kertaa. Historiaan mahtuu myös nuhreja vaatinut kiihkouskonnollinen Kautakeinon kapina, on mielisairaaksi yhteisöksi määritelty Korpelaisuus ja on vaikka mitä.

Amerikassa vl-lestadiolaisuus ei mahdu luterilaiseen kirkkoon.

tietotoimisto koillismaalta kirjoitti:

Vl-opetuksen mahduttaminen tunnustuskirjojen kautta kirkon opin kylkeen on kyllä sinänsä mestarillinen suoritus, mutta kyllähän ne miehet sen osaa sumplia tarvittaessa. Vl-populaatio on yksinkertaisesti poliittiisesti ja yhteiskunnallisesti pidettävä kirkon piirissä jo pelkän yhteiskuntavakauden takia. Yhteisö joka lisääntyy kanipopulaation voimalla ja jolla ei ole käytännössä järkevään teologiaan perustuvaa oppia on täysin arvaamaton yhtälö.

Sen todistuksena että lestadiolaisuus olisi kirkon rakenteista irrallaan oleva yhteisö ovat erityisesti -70 luvun hoitokokoukset kunvailla minkäälaista teologista ymmärrystä olevat maalliko johtajat ottivat käsiinsä totaalitäriset otteet.
Lisäksi lestadiolaisuus on hajaantunut 19 kertaa. Historiaan mahtuu myös nuhreja vaatinut kiihkouskonnollinen Kautakeinon kapina, on mielisairaaksi yhteisöksi määritelty Korpelaisuus ja on vaikka mitä.

Amerikassa vl-lestadiolaisuus ei mahdu luterilaiseen kirkkoon.

Kautokeinon juttu ei liity sinänsä lestadiolaisuuteen.
Norjalaiset ovat halunneet syyttä LLL:a viime aikoihin asti, mutta syy oli heissä.
- saamelaiset olivat ilman pappia.
- ensi töikseen kun norjalainen pappi saapui
kylään veti hän saamelaisia turpaan.
- norjalaiset olivat täysin rasisteja saamelaisia
kohtaan.
ei puhettakaan mistään vähemmistön ymmärtämi-
sesestä kuten Ruotsin saamelaisalueilla.

"Vl-liike on ... herätysliike, jonka oppi nimenomaan perustuu Raamattuun."

että tämä on silkkaa paskaa.

Saatanan palvojatkin voivat perustella toimintansa Raamatusta pohjautuvaksi, että se siitä.

puhu sitten.

"Vl-liike on Suomen suurin ev.lut.kirkollinen herätysliike, jonka oppi nimenomaan perustuu Raamattuun."

valehtelusi. Saat olla varma siitä!

Mikä näistä perustuu Raamattuun:

http://scratchpad.wikia.com/wiki/Synnit