olen 2n lapsen yh. ja työtön. ja olen niin depiksessä tämän raha tilanteen kanssa että ilman lapsia olisin jo vainaa.
hävettää, se taitaa olla se päälimmäinen tunne, lapset kulkee ryysyissä ja itsekin. kirpputorit ja kier'ätyskeskukset on tuttuja. auto on, mutta 20v vanha, ihan rämä ja joka katsastus tuottaa ongelmia.
luottotietoja korjaillaan vielä joitakin vuosia. eli nou lainaa.
masentaa tosiaan, onko muita samassa tilanteessa...? lapset vinkuu uusimpia leluja, walleja sun muita, ei koskaan ole varaa ostaa. lapsten isä töissä ja sillä uusi auto, lapset valittaa koko ajan että me ollaan köyhiä, iskällä on uusi auto ja rahaa. maksaa elarinsa ajallaan vaikkakin pienintä kun eipä sillä ole tulot normaalia suuremmat.
olen lukenut 2 ammattia ja ollut työelämässä. nyt puutarhuri joten eipä ole talvella töitä. olen vieraassa kaupungissa miehen takia, ei yhtään ystävää, ei etes kaveria. kuolen tähän.
nytkin viimisellä 50eurolla ostin lapselle kengät, citystä 20e kun ei ole pojalla enää jalkineita ja pakkanen paukkuu. 30e pitää sinnitellä ensi pe.
hävettää, se taitaa olla se päälimmäinen tunne, lapset kulkee ryysyissä ja itsekin. kirpputorit ja kier'ätyskeskukset on tuttuja. auto on, mutta 20v vanha, ihan rämä ja joka katsastus tuottaa ongelmia.
luottotietoja korjaillaan vielä joitakin vuosia. eli nou lainaa.
masentaa tosiaan, onko muita samassa tilanteessa...? lapset vinkuu uusimpia leluja, walleja sun muita, ei koskaan ole varaa ostaa. lapsten isä töissä ja sillä uusi auto, lapset valittaa koko ajan että me ollaan köyhiä, iskällä on uusi auto ja rahaa. maksaa elarinsa ajallaan vaikkakin pienintä kun eipä sillä ole tulot normaalia suuremmat.
olen lukenut 2 ammattia ja ollut työelämässä. nyt puutarhuri joten eipä ole talvella töitä. olen vieraassa kaupungissa miehen takia, ei yhtään ystävää, ei etes kaveria. kuolen tähän.
nytkin viimisellä 50eurolla ostin lapselle kengät, citystä 20e kun ei ole pojalla enää jalkineita ja pakkanen paukkuu. 30e pitää sinnitellä ensi pe.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jos olet puutarhuri niin et siinä hommassa välttämättä autoa tarvitse jos jonkun toisen palveluksessa töissä käyt. Se on sitten eri juttu jos jonkun oman puutarha-alan palveluja tarjoavan yrityksen parustat niin siinä sitten kyllä jo jotain pakettiautoa tarvitset. Polkupyörällä voi hakea kaukempaa isoista marketeista edullisempia huushollitavaroita vähintään yhtä helposti kuin autollakin(jos nyt et sitten sillä tavalla invalidi ole). Kori vaan kiinni polkupyörän taktelineelle niin kyllä siinä kulkee paljon tavaraa.
Luovu auton lisäksi telkkarista, käytä joukkoliikennettä käydessäsi kaupassa.
Ei kannata käyttää joukkoliikennettä kaupassa käyntiin. Kannattaa mennä polkupyörällä, niin ei maksa mitään ja kuntokin kasvaa samalla. Terveys säilyy hyvänä niin säästyy siinäkin rahaa.
Tietenkin on vähän hankalampaa jos on yli 10km matkoja.
Joko olet diakoniin tutustunut? Joskus sieltä kautta vähän apua saa kun oikein vetää tiukoille!
Tämä maa on nykyään siinä tilassa, että kyllä töitä on, siitä vaan ei haluta maksaa, tai työpaikka sijaitsee mahdottoman matkan päässä!
Ilman lapsia perheessä, tuo (kotipuutarhurin) ammatti antaisi enemmän mahdollisuuksia... Myös talviaikaan keinovaloilla...
Ota yhteys kirkon diakoniatoimistoon tai sitten johonkin muuhun seurakuntaan. Ainakin kirkko on maksellut tiukassa paikassa vuokria, jos muut konstit pettävät.
Toisaalta kirkon taholta otetaan yleensä yhteyttä sossuun, joka saattaa alkaa toimimaan inhimillisemmällä tasolla. Yksittäisen köyhän kun on ihan liian usein vaikea saada apua sossusta, vaikka oikeus siihen olisikin.
Jotta saisi apua kirkosta, ei tarvitse kuulua kirkkoon. Jäsenyyttä ei ylipäänsä kysellä. Hätä riittää syyksi auttaa. Siksi minä maksan iloiten kirkollisveroni, vaikken kirkon apuun ole toistaiseksi joutunutkaan turvautumaan, jotenkin olen vielä pystynyt ketkuttelemaan.
Hei!
Totta on että yksinhuoltajien arki on kovaa niin ajankäytön kanssa kuin rahallisestikkin, tuosta oli hyvä artikkeli selviydy.fi sivuilla, mm. vaatteiden vaihtopalsta jne. Yksin noita asioita ei kannata murehtia, varmasti joku ystävä löytyy kenen kanssa ajatukset jakaa?
No autosta en oikein voi luopua kun olen todella useaan otteeseen laskenut mitä maksaa julkinen liikenne ja jos joudun käydä bussilla esim töissä se maksaa enemmän kuin bensa, niin outoa kuin se onkin. työmatkaa usein noin 30km suuntaansa, ei paljoa polkupyörillä 2n lapsen kanssa onnistu.
ja sehän tässä eniten painaakin mieltä kun en jaksa tätä köyhyyttä. osaan kyllä hiivatin hyvin ostaa halpaa ruokaa ja kirpputorit koluta tavaroiden ja vaatteiden etsinnässä mutta kun tahtoisin sinne normaalien ihmisten kirjoihin, ihmiseksi jolla on normaali n.max 10v vanha auto, ehkäpä se oma talo ja lapsilla vaikka seppälästä ostetut vaatteet.
en haaveile miljoonista mutta tuntuu tosiaan vaikealta päästä edes sinne normaali tasolle.
haluaisin käydä kampaajalla, EDES kerran vuodessa, saati kerran kk. näyttää hyvälle, mutta ei. olen itse leikannut hiukseni jo iät ja ajat, ja sen kyllä huomaa. samoin lasteni hiukset. joista isäkin jo huomautti. jo tosin lupasi maksaa parturin niille.
mutta elämä näin, ettei koskaan nauti mistään ja aina raha huolet painaa ei ole mistään kotoisin, ei tämä ole onnellista elämää.
ja tv, eikö se nyt ole vähintä mitä voi olla? ilman sitä kyllä laaksahtaa nuppi totaalisesti.
ja haukkukaa nyt kunnolla, minulla on ainoana ilonani koirakin.
Olen sossussa töissä ja palkkaa tulee käteen noin 1500e/kk, tämän lisäksi saan nuoremmasta lapsesta elatustuen 170 e/kk.
Vanhempi poika odottaa armeijaan menoa ja on vuokrausfirman kautta töissä, palkka noin 350e/kk, mistä vaadin ruokarahaa 150e/kk, mutta eihän se pysty läheskään aina maksamaan.
Nuorempi poika saa opintorahaa 90 e/kk, olen vaatinut maksamaan itse koulumatkat.
Erotessa vanhempi lapsi pelasi joukkueessa jääkiekkoa, mutta se nyt piti heti lopettaa. Nuoremmalle oli ostettu mopo velaksi, jonka minä tietysti maksoin loppuun. - Kaikesta joutuu tinkimään ja se tuntuu erittäin raskaalta etenkin lasten osalta. Vain tämän ikäisten lasten vanhemmat voivat tajuta, paljonko pojat syövät, aina on jääkaappi tyhjä. Mihinkään herkkuihin ei todellakaan ole varaa (ei limuja, ei sipsejä, ei mansikoita kesällä; jauhelihasta ja makaronista/perunoista väännetään lähes joka päivä jotakin).
Ja pitäähän koirakin syöttää: se palautettiin noin vuoden kuluttua erosta kylmästi takaisin kotiin minun huollettavaksi.
Kun olen katsellut asiakkaiden laskelmia, niin eipä juuri ole eroa siihen, mitä minulla on tosiasiallisesti kolmen henkilön elatukseen käytettävissä. -- Kaiken kaikkiaan silloin, kun vielä saa lapsista lapsilisän ja elatustuen niin jotenkin pärjää. Mutta tosi koville joutuu perhe sen jälkeen. Suurimpina kärsijöinä ovat tietysti lapset. Ja tätähän ei lasten isä voi millään tajuta. Ostaisi edes vaatteita/jalkineita lapsilleen, mutta ei.
Ainoa toivo on laskea vuosia - reilun vuoden päästä vanhempi pääsee armeijasta.... Armeija-aikanahan minä vastaan sen menoista viikonloppuisin.
Kyllä käy sääliksi poikia. Eipä oo pojilla kiva kun pitää maksaa äidille ruuastakin, tai koulumatkat. Ihmettelen jos pojat ajattelevat että miks pitää olla niin köyhä äiti.
Samaan aikaan kaverit ajelee hienoilla autoilla/mopoilla ja käyvät hesessä tai pitsalle jos tulee nälkä. Eikä tarvii niitä hommiakaan tehdä, vaan voi olla vaikka viikonloput kavereiden kanssa ryyppäämässä.
Voisi lapsilla paremminkin asiat olla. Antaisi paljon paremmat lähtökohdat jos vanhemmilla olis edes talous kunnossa, että voisi heihin tukeutua itsenäistymisen/opiskelun ohessa.
Itsellä ainakin oon tyytyväinen että vanhemmat ovat aina ruuan antaneet ilmaiseksi lapsilleen, näin vanhemmallakin iällä.
Eihän sieltä armeejasta joka viikonloppu lomille pääse. Ja mistä kuluista sä viikonloppusin vastaat? Kyllä armeejasta saa päivärahaa joka hyvin riittää elämiseen, kunhan katon saa pään päälle kun lomilla on.
Voih, kurjasti on asiasi! Toivottavasti saat asiat järjestykseen uuden hyvän miehen kanssa, tai muuten.
On varmasti muutakin iloa kuin koira, esimerkiksi lapset. Mutta ymmärrän jos on vaikea nauttia, jos on kovasti huolia.
Kyllä 10v vanhemmatkin autot on hyviä, kunhan löytyy kunnon yksilö. Itselläni on vm.-96. Ikääkin tulee jo 13 vuotta mutta on tosi hyvä auto,(ohjaustehostin, ilmastointi, keskuslukitus, abs-jarrut, peräkoukku, eli kaikki herkut) enkä viitsi moneen vuoteen vaihtaa pois. Tätä ennen oli -86 mallinen siinä alkoi olla jo vähän vikoja katsastukseen mentäessä, kun ikää oli yli 20vuotta.
Jaksamisia teille.
Hoidat lapsiasi ja sen on kova työ.
T.42-vuotias mies espoosta.
Luitko ap:n viestiä, hänen autonsa on jo 20 vuotta vanha! Meilläkin on -96 vm. auto ja se on oikein hyvä, mutta enpä ala sillä tässä kehuskelemaan. Kurja että meilläkin taitaa olla tämän perheen ainoan auton myynti edessä, kun mies on jäänyt työttömäksi... Auto on kätevä silloin kun tehdään viikon ainoa kauppareissu tai käydään kerran vuodessa sukuloimassa. 20 v. vanhasta autosta ei varmaan edes saa niin paljoa rahaa, että sitä kannattaisi myydä...
parempaa
Just niin se on että jos tavallisten keskituloisten ihmisten tulotasosta paljon jää jälkeen, niin kyllä se elämä pakkaa kutistumaan monessa suhteessa(ja joka tapauksessa erityisesti niin keskituloisen tai keskiluokkaisen näkövinkkelistä katsottuna). Se myös varmasti alkaa masentaa jos talous ei mitenkään kohene kaikesta säästämisestä huolimatta ja ei ole näköpiirissäkään mitään parempaa.
Jos on lapseton ja vanhempi niin sitä voi johonkin mittaan eristäytyä muista ihmisistä, ja paremmin niin jos asuu jossain suuressa kaupungissa ja kerrostalossa, mutta lasten kanssa ei sellainenkaan mitenkään onnistu.
Minä työttömäksi jäätyäni eristäydyin muista ihmisistä sen kuin voin, mutta ei sitä yksinäänkään ja vanhempana henkilönä niin voi eristäytyä että ei tavllisten ihmisten elämä silmille jatkuvasti pläjäse. Nimittäin esim. kaupat asettavat tavaravalikomansa ja hintansa keskiluokan tulotason mukaan, ja samoin on yhä enemmän laita kulttuuripuolenkin asioiden kanssa. Tosin televisiota ei kyllä tarvitse katsella, enkä minä ole koskaankaan televisiota paljon katsellut. Mutta jos näin yksinäisenäkin huomattavasti keskiluokan kulutustasoa pienemmällä kulutuksella elelisi, eikä mitään parempaa olisi näköpiirissäkään(esim. niin että ei täten eläen jäisi nykyrahassa jotain 6000€/v säästöön ja ei olisi mitään omaisuuttakaan) niin tuskin voisi välttyä masennukselta. Vanhempana on kyllä se huono puoli että ei voi työuralta enää juuri mitään odottaa, kun ei edes mihinkään paskaduuneihin enää pääse. Lisätulo ja vaurastuminen pitäisi pystyä jostain pörssipelistä ja investoimalla hankkimaan, ja se on paljon vaikeamppaa.
Se käsitykseni on kyllä tässä nettikeskustelujen surailunkin myötä edelleen vaan vahvistunut, että en kyllä siinä todellakaan mitään ole menettänyt vaikka en ihmisten kanssa juuri lainkaan enää puheissa ole aikoihin ollut, päinvastoin olen lähinnä vain välttynyt siltä että ei paskojaan ole niin paljon päälleni päässeet ihmiset heittelemään.
Juu, luin ap:n viestin. Kyl alkaa olla jo aika rotisko jos 20vuotta vanha =(. Ja kyllä uudemmassakin voi olla paljon ongelmii katsastuksiin ja tulee tosi kalliiksi. Anteeks jos jotenkin pahoitin jonkun mielen, en halunnut alkaa kehuskelemaan. Halusin vaan sanoa että halpa ja vanhakin voi olla hyvä auto, mutta ne yksilöt on harvassa. Jos osaa korjata hiukankin autoja, niin ihan hyvä olla vanha auto, tulee halvaksi. Hyvä kun ei vanhois autois tarvii olla muuta vakuutusta kun liikennevakuutus.
Tarkoitin kommenttini siihen kun oli kirjoitettu että olis kiva liirumlaarum000 lähettämään kommenttiin "mutta kun tahtoisin sinne normaalien ihmisten kirjoihin, ihmiseksi jolla on normaali n.max 10v vanha auto".
Mut toivotaan että sinunkin mies sais hommii, että saisitte auton alle. Juu, eihän noista 20v vanhoista autoista paljoo rahaa saa, mut toisaalta on halpoja ostaakkin.
Eipä oo hauskaa aina tää elämä.
että pienituloinen nainen ja yli 15 vuotta vanha auto on huono yhdistelmä. Mikään hyvä yhdistelmä talouden kannalta ei ole myöskään pienituloinen nainen ja uusi auto.
Kyllä pienituloisen pitäisi rahansa käyttää vähemmän törsääviin kohteisiin kuin mitä auto on. Nykyään kun harva oikeasti enää itse autoaan huoltamaankaan kykenee tai muuten voi pitää tämä asia samalla tavalla paikkansa myös pienituloisten miesten kyseessä ollen.
Se on sitten vähän eri juttu jos tulojen hankinnan kannalta oma auto on ihan välttämätön. Mutta silloinkaan ei se kannata käydä sellaisissa töissä joissa yhtäältä oma auto on välttämätön, mutta toisaalta palkat niin pienet että tämän vaaditun oman auton ylläpito vie palkasta kohtuuttoman suuren osuuden.
Sellaisen joka osaa vähänkin korjata autoja, niin halvimmaksi tulee pitää 10-20 vuotta vanhaa autoa. Merkkinä ja mallina sellainen johon löytyy varaosat Motonetistä ym.
Säästää kummasti kun itse korjaa auton. Varaosat on halpoja niihin malleihin mitä on paljon. Olen kuullut että uudehkoon autoon pelkkä 100 000km huolto voi maksaa 1000e.
Pelkästään siinä ettei tarvitse olla muuta vakuutusta kuin liikenne vakuutus säästää monta sataa vuodessa. Arvon alenema on mitätön asia vanhassa autossa.
Itsekkin ostin muutama vuosi sitten auton 500eurolla, ajelin autolla 2vuotta ja myin ensimmäiselle ostaja-ehdokkaalle 460eurolla. Eipä ollut kovin kova arvon alenema. Harmi vaan että oli takajarruissa vähän ongelmaa jota en itse pystynyt korjaamaan, niin paloi 200eskoa ylimääräistä. Sekin on mahdollista että jos on aikaa ja ymmärtää autoista jotain niin kyttäilee halpoja autoja ajan kanssa, ja sitten ajelee niitä niin kauan että joku ostaa kovemmalla hinnalla kuin itse on ostanut.
Ihan vinkkinä vaan että jos ei esimekiksi joku nainen osaa korjata autoja, niin voihan sitä naapurin pojalta/mieheltä kysyä apua, tarjoaa vaikka mehua ja piirakkaa palkaksi.
Olet onnellisessa asemassa, ettet voi ottaa lainaa! Tajuat kai itsekin, että tuossa tilanteessa olisi mahdoton lyhentää vielä luottokorttivelkaa tms. Sinulla on vain pari vuotta aikaa sinnitellä ja sitten pitäisi jo helpottaa -kunhan et vaan innoissasi mene heti tekemään uutta velkaa... Eikö kotikunnastasi löydy sijaisuuksia, edes siivoushommia tms.?
Niin ja sitä omaa kotia ei ole kaikilla ihmisillä, eikä ole mikään pakkokaan olla, niin kiva kuin semmoinen olisikin...
Maailman meno on kohta samanlaista taas kuin keskiajalla. lampaat raataa ja rikkaa rikastuu ja nauttii elämästä.
http://www.youtube.com/watch?v=3nVMQ0-dySM&feature=related
mekin käytämme kierrätyskeskuksia ja kirpputoreja, eikä siinä ole mitään hävettävää ; )
Kerrot olevasi "vieraalla" paikkakunnalla. No mikähän olisi "kotipaikkakuntasi". Olisiko siellä ne kaverit olemassa jotka olivat silloin kun sieltä lähdit?
En usko, tai jos on kannattaa tietysti miettiä sitäkin vaihtoehtoa että olisiko lähempänä omia tuttuja ja sukulaisia helpompaa?
Tärkeintä olisi nyt kuitenkin että löydät itsellesi jonkun ystävän jonka kanssa voit pohtia omia huoliasi.
Ihanvaan kadultahan ei sellaista varmaan löydy, mutta erilaisista vapaaehtoistyöryhmistä kyllä. Tässä voisi apuna olla mm. kirkon tarjoamat palvelut, mutta toki muitakin on.
Koska sinulla on netti, kannattaisi varmasti yksinkertaisesti googlata ja katsella avoimin mielin mitä löytyy. Aivan varmasti apua löydät kunhan sitä vain pyydät!
Ensiksi: hankkiudu pois siltä paikkakunnalta. Sinulla on oikeus hakea asuntoa mistä tahansa päin Suomea- käytä sitä oikeutta!
Toiseksi: ala harkitsemaan kouluttautumista uuteen ammattiin jos nykyinen ei työllistä.
Kolmanneksi: yritä kaupungin kautta saada pojallesi varamummi/perhe, joka ottaisi lasta edes kerran kuussa päiväksi luokseen- saat omaa aikaa itsellesi.
Neljänneksi: käy Kelassa, sossussa, kirkossa... tarkista, onko sinulla oikeus saada pienintäkään avustusta, vaikka olisit saanut aiemmin hylkäävän päätöksen jostain. Lait muuttuvat koko ajan!
On toki vaikeaa tehdä kaikkea kerralla ja jaksaa, jos elämä potkii päähän. Mutta myönnä itsellesi: muutos elämässäsi tällä hetkellä voi hyvinkin olla se juttu, mitä tarvitset!