AISTIYLIHERKKYYS vai muutakin?

Toisella lapsella ennen kouluikää diagnosoitu adhd. Kun koulu alkoi ja aloin itse ottaa selville asioista, törmäsin aistiyliherkkyyteen. Koetin puhua siitä opettajille ja lastenpsykalla.

Eli tällä lapsella oli kuuloyliherkkyyttä ja hän inhosi kosketusta ja oli kosketuksille yliherkkä. Kuuloyliherkkyys laittoi lapsen sekaisin esim. aamunavauksissa, jossa puhe tai musiikki tuli kaiuttimista. Sain tapella todella kovasti ennen kuin koulussa suostuttiin siihen, ettei lapsen tarvitse mennä aamunavauksiin.

Sitten tämä kosketusyliherkkyys. Jos joku vaikka ohimennen hipaisi lasta, tämä koki sen nyrkiniskuna. Kädestä kiinni pitäminen oli inhottavaa. Jo vauvana ei viihtynyt sylissä kuin muutaman minuutin.

Koulun alkuvuodet olisivat olleet todella paljon helpompia, jos nämä kaikki em. asiat olisivat olleet sellaisia, että koulu olisi ne hyväksynyt tai tiedostanut. Lapsi oli koko peruskoulun ajan kiusattu, mutta koska hän on tosi fiksu, hän pystyi elämään niin, ettei välittänyt kiusaamisesta.

Aistiyliherkkyyksistä ei ole enää tietoakaan. Rokki soi jatkuvasti ja tyttöystäväkin saa kiehnätä kainalossa.

meillä todettiin lapsella 8v ADHD ja hänellä on aistiyliherkkyyksiä: kosketus (hipaisu oli kuin lyönti hänestä) erityisesti, mutta muitakin; haju, maku, kuulo.

tällaista: vauvana tosi vahvat puistatukset kaikille uusille makuelämyksille, myöhemmin tarkka siitä mitä suuhun laittaa. Viihtyi kyllä sylissä, mutta esim hampaanpesu todella vaikeaa. Kaikki kovat tai sekavat äänet johtivat täydelliseen keskittymiskyvyn menetykseen, eskarissa poika ei 'osannut' pukea vaatteita päälleen jos ympärillä oli hälinää.

Ongelmaa tutkittiin pitkään ja hartaasti. Adhd-diagnoosia tarjoiltiin ensimmäisten joukossa, ja lääkekokeilu johti siihen että poika joutui tuplaamaan ekaluokan.

Parin vuoden ajan käytiin toimintaterapiassakin, mutta suurin apu löytyi sensomotorisesta kuntoutuksesta. Siellä tehtiin täsmälleen samat kuulotestit kuin yliopistollisessa sairaalassa, mutta ensi kertaa kuulokäyriä osattiin tulkita oikein.

Poika on nyt yhdeksän ja käy kakkosluokkaa pienluokalla. Aistiyliherkkyydet alkavat onneksi olla jo taakse jäänyttä elämää.

Sen olen oppinut, että julkisen sektorin terveydenhuollossa sählätään aivan hirveän paljon, pompotellaan perhettä lääkäriltä toiselle, eikä ketään oikeasti tunnu kiinnostavan mistä on kyse tai miten nämä ongelmat saataisiin hoidettua. En ihmettele että on kallista lystiä!