Entäs ne

Asuin pienenä maaseudulla. Äitini tuli uskoon syntymäni aikoihin. Jo kansakoulussa hän ihmetteli, että miksi lepopäivä on sunnuntai, kun kalenterit näyttää toisin, eli lauantai oli viikon seitsemäs päivä.
Hän piti uskonnontunneista.

Uskoontulonsa myötä hän alkoi pitämään sapatin pyhänä ja järjesti asiat niin, että ei tarvinnut sapattina tehdä muuta, kun pakolliset työt, eli lehmän lypsyt. Ei peltotöitä. Ruokaa meillä oli siitä huolimatta aina, vaikka muuten oli tiukkaa ja hän antoi kananmunia tai jotain muuta myös joskus muille vähävaraisille.

Sapattina kamarissa hän luki raamattua ja lauloi. Saimme pienenä osallistua hänen iloonsa hetken, koko iso lapsikatras. Eli hän piti pienen hartaustilaisuuden kertomalla meille, jotain raamatusta ja Jeesuksesta, rukous ja laulu myös. Saimme pitää myös juhlavaatteita sapattina.

Kasvettuamme isommiksi hän lauleli kamarissaan yksinään. Meitäkään ei ikinä pakotettu osallistumaan mihinkään.

Ihmeellistä, että kaiken vastuksen keskellä hän pysyi uskossa ja piti pyhäpäivän/sapatin, vaikka asuttiin maaseudulla. Vois kuvitella, että se on helppo järjestää, kun ei ole vastusta, mutta vastuksien keskellä se tuntuu ihmeelliseltä, että vielä ilo ja rauha pursusi hänestä.
Kiitos taivaanisälle kaikesta! Ihmeellinen on Hän ja Hänen voimansa!

maaseudulla kirjoitti:

Asuin pienenä maaseudulla. Äitini tuli uskoon syntymäni aikoihin. Jo kansakoulussa hän ihmetteli, että miksi lepopäivä on sunnuntai, kun kalenterit näyttää toisin, eli lauantai oli viikon seitsemäs päivä.
Hän piti uskonnontunneista.

Uskoontulonsa myötä hän alkoi pitämään sapatin pyhänä ja järjesti asiat niin, että ei tarvinnut sapattina tehdä muuta, kun pakolliset työt, eli lehmän lypsyt. Ei peltotöitä. Ruokaa meillä oli siitä huolimatta aina, vaikka muuten oli tiukkaa ja hän antoi kananmunia tai jotain muuta myös joskus muille vähävaraisille.

Sapattina kamarissa hän luki raamattua ja lauloi. Saimme pienenä osallistua hänen iloonsa hetken, koko iso lapsikatras. Eli hän piti pienen hartaustilaisuuden kertomalla meille, jotain raamatusta ja Jeesuksesta, rukous ja laulu myös. Saimme pitää myös juhlavaatteita sapattina.

Kasvettuamme isommiksi hän lauleli kamarissaan yksinään. Meitäkään ei ikinä pakotettu osallistumaan mihinkään.

Ihmeellistä, että kaiken vastuksen keskellä hän pysyi uskossa ja piti pyhäpäivän/sapatin, vaikka asuttiin maaseudulla. Vois kuvitella, että se on helppo järjestää, kun ei ole vastusta, mutta vastuksien keskellä se tuntuu ihmeelliseltä, että vielä ilo ja rauha pursusi hänestä.
Kiitos taivaanisälle kaikesta! Ihmeellinen on Hän ja Hänen voimansa!

Ei yksinkertaiselta maalaismuijalta voi liikoja vaatia .... luuliko hän olevansa israelilainen?

# mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään MUUKALAINEN, JOKA ASUU KAUPUNGISSASI #

maaseudulla kirjoitti:

Asuin pienenä maaseudulla. Äitini tuli uskoon syntymäni aikoihin. Jo kansakoulussa hän ihmetteli, että miksi lepopäivä on sunnuntai, kun kalenterit näyttää toisin, eli lauantai oli viikon seitsemäs päivä.
Hän piti uskonnontunneista.

Uskoontulonsa myötä hän alkoi pitämään sapatin pyhänä ja järjesti asiat niin, että ei tarvinnut sapattina tehdä muuta, kun pakolliset työt, eli lehmän lypsyt. Ei peltotöitä. Ruokaa meillä oli siitä huolimatta aina, vaikka muuten oli tiukkaa ja hän antoi kananmunia tai jotain muuta myös joskus muille vähävaraisille.

Sapattina kamarissa hän luki raamattua ja lauloi. Saimme pienenä osallistua hänen iloonsa hetken, koko iso lapsikatras. Eli hän piti pienen hartaustilaisuuden kertomalla meille, jotain raamatusta ja Jeesuksesta, rukous ja laulu myös. Saimme pitää myös juhlavaatteita sapattina.

Kasvettuamme isommiksi hän lauleli kamarissaan yksinään. Meitäkään ei ikinä pakotettu osallistumaan mihinkään.

Ihmeellistä, että kaiken vastuksen keskellä hän pysyi uskossa ja piti pyhäpäivän/sapatin, vaikka asuttiin maaseudulla. Vois kuvitella, että se on helppo järjestää, kun ei ole vastusta, mutta vastuksien keskellä se tuntuu ihmeelliseltä, että vielä ilo ja rauha pursusi hänestä.
Kiitos taivaanisälle kaikesta! Ihmeellinen on Hän ja Hänen voimansa!

Kaikkea se teköpyhyys teettää!
Sitähän siitä seuraa kun on kaksi väärää vastakkain!

kyhät olot ja muuta kirjoitti:

Kaikkea se teköpyhyys teettää!
Sitähän siitä seuraa kun on kaksi väärää vastakkain!

mutta miten se näkyy. Näkyykö se usko sinussa?

Tosiaan oli se toinenkin puoli. Siinä ei ollut tekopyhyyttä laisinkaan. Meillä oli luterilainen pyhäpäivä, sunnuntai myös. Sitä pidettiin kirosanojen höysteenä. Ajatella, että saimme nauttia kahdesta pyhästä, siis lapset. Sunnuntai pyhänä saimme erikoisruokaa jota isä valmisti sillä aikaa, kun äitini oli navettahommissa. Erikoisruoka oli perunavelli, rusinoilla höystettyä.

Samat sanat raikui silloinkin, jutsku, kun sinäkin käytät kirosanojen lisäksi ja ei muuta kun äitini välillä pakosalle, että henki säästyi.. Ei ollut teko pyhyydestä tietoakaan,
Sunnuntai lepopäivään ei kuulut rukousta eikä laulua.
Mukavavalta se kuitenkin tuntui, että ei tarvinnut kahteen päivään tehdä kitkemisiä tai muita hommia.

Kaikki muuttui kuitenkin isäni tulessa uskoon. Tuli tyystin eri mies näkyviin. Murtunut mies, kuinka voin kakki korvata, mitä olenkaan saanut aikaiseksi. Mestari ei ollut kuitenkaan häntäkään hylännyt, eikä äitini.
Sen jälkeen oli vaan yksi pyhä ja se oli se parjattu sapatti. Tosin olin siinä vaiheessa jo lähtenyt kotoa pois.

Kuinka suuri onkaan Hän. Mestarini! Kunnia ja ylistys Hänelle, joka on luonnut taivaat ja maat! Hän suuri on!

Hyvä, että olet saanut kaikkea ja elänyt rikkauksien keskellä.

Sodanjälkeen monet joutuivat syömään pettuleipää. Meillä oli ihan oikeaa ruisleipää.

nyt voi vaatia, kirjoitti:

mutta miten se näkyy. Näkyykö se usko sinussa?

Tosiaan oli se toinenkin puoli. Siinä ei ollut tekopyhyyttä laisinkaan. Meillä oli luterilainen pyhäpäivä, sunnuntai myös. Sitä pidettiin kirosanojen höysteenä. Ajatella, että saimme nauttia kahdesta pyhästä, siis lapset. Sunnuntai pyhänä saimme erikoisruokaa jota isä valmisti sillä aikaa, kun äitini oli navettahommissa. Erikoisruoka oli perunavelli, rusinoilla höystettyä.

Samat sanat raikui silloinkin, jutsku, kun sinäkin käytät kirosanojen lisäksi ja ei muuta kun äitini välillä pakosalle, että henki säästyi.. Ei ollut teko pyhyydestä tietoakaan,
Sunnuntai lepopäivään ei kuulut rukousta eikä laulua.
Mukavavalta se kuitenkin tuntui, että ei tarvinnut kahteen päivään tehdä kitkemisiä tai muita hommia.

Kaikki muuttui kuitenkin isäni tulessa uskoon. Tuli tyystin eri mies näkyviin. Murtunut mies, kuinka voin kakki korvata, mitä olenkaan saanut aikaiseksi. Mestari ei ollut kuitenkaan häntäkään hylännyt, eikä äitini.
Sen jälkeen oli vaan yksi pyhä ja se oli se parjattu sapatti. Tosin olin siinä vaiheessa jo lähtenyt kotoa pois.

Kuinka suuri onkaan Hän. Mestarini! Kunnia ja ylistys Hänelle, joka on luonnut taivaat ja maat! Hän suuri on!

Hyvä, että olet saanut kaikkea ja elänyt rikkauksien keskellä.

Sodanjälkeen monet joutuivat syömään pettuleipää. Meillä oli ihan oikeaa ruisleipää.

Nyt kun kuulostellaan asiaa ihan ytimiin asti, niin eihän tuossa "hengellisyydessä" ollut tietoakaan
Utn opetusten sisällisestä ymmärtämisestä.
Ei sapattijuhlinta sitä ole eikä sunnuntainkaan. Eikä edes Raamatunlukuhetki tai hengellisen laulun lurauttelu.
Jeesuksen opetuksissa oli sisältö, jonka sivuutat olkaa kohauttaen ja muistelet ihmisen pahuutta/ hyvyyttä.

eiköniin kirjoitti:

Nyt kun kuulostellaan asiaa ihan ytimiin asti, niin eihän tuossa "hengellisyydessä" ollut tietoakaan
Utn opetusten sisällisestä ymmärtämisestä.
Ei sapattijuhlinta sitä ole eikä sunnuntainkaan. Eikä edes Raamatunlukuhetki tai hengellisen laulun lurauttelu.
Jeesuksen opetuksissa oli sisältö, jonka sivuutat olkaa kohauttaen ja muistelet ihmisen pahuutta/ hyvyyttä.

Jumalan muuttavaan voimaan.

Etkö edes huomannut, että mistä aloituksen laitoit ja mitä se käsitteli.
Olet pihalla. Ei siinä aloituksessa puhuttu mitään kuinka hyvin joku ymmärtää hengellisyyden ja Uuden Testamentin sisällön.

Pääpointti on aina pelastuminen ja sitä varten on Jeesus tullut maailmaan, että ei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän.

Isäni lähtö tuli kolmen enkelin viedessä hänet sairaalan ikkunan kautta. Yksi kantoi ja kaksi otti vastaan.
Näin eräs potilas soitti jälkeenpäin äidilleni, että oli nähnyt kolmen enkelin vievän miehesi. Tämä potilas ei ollut uskossa tai edes isäni tuttu eikä äidinkään.

Kerropa kuinka hengellinen oletkaan? Olisi se mukava jo kirjoituksesta huomata, mutta kun en huomaa, että olist hengessä, henkissä kylläkin.
En ole myöskään huomannut Uuden Testamentin tuntemusta kirjoituksistasi?
Toivon kuitenkin, että löydät pelastuksen lähteelle ja että, tulisit pelastettuna perimään iankaikkisen elämän.
Jää Isän rakastavaan huomaan!

usko.. kirjoitti:

Jumalan muuttavaan voimaan.

Etkö edes huomannut, että mistä aloituksen laitoit ja mitä se käsitteli.
Olet pihalla. Ei siinä aloituksessa puhuttu mitään kuinka hyvin joku ymmärtää hengellisyyden ja Uuden Testamentin sisällön.

Pääpointti on aina pelastuminen ja sitä varten on Jeesus tullut maailmaan, että ei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän.

Isäni lähtö tuli kolmen enkelin viedessä hänet sairaalan ikkunan kautta. Yksi kantoi ja kaksi otti vastaan.
Näin eräs potilas soitti jälkeenpäin äidilleni, että oli nähnyt kolmen enkelin vievän miehesi. Tämä potilas ei ollut uskossa tai edes isäni tuttu eikä äidinkään.

Kerropa kuinka hengellinen oletkaan? Olisi se mukava jo kirjoituksesta huomata, mutta kun en huomaa, että olist hengessä, henkissä kylläkin.
En ole myöskään huomannut Uuden Testamentin tuntemusta kirjoituksistasi?
Toivon kuitenkin, että löydät pelastuksen lähteelle ja että, tulisit pelastettuna perimään iankaikkisen elämän.
Jää Isän rakastavaan huomaan!

# mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun (ISRAELIN) Jumalasi, sapatti #

Tämä jumala oli ainoastaan ISRAELIN JUMALA.

34:23   Kolme kertaa vuodessa kaikki sinun miesväkesi tulkoon Herran, sinun Herrasi, ISRAELIN JUMALAN, kasvojen eteen.
34:24   Sillä minä KARKOITAN KANSAT sinun tieltäsi ja laajennan sinun alueesi; eikä kukaan ole himoitseva sinun maatasi, kun sinä kolme kertaa vuodessa vaellat tullaksesi Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen.

Juuri siksi olenkin ateisti, kun luen tarukirjaa, niin samalla ajattelen, että mitä siinä ihan oikeasti sanottiin.

takoita sinun Jumalaa, kun olet pakana.

Sinulla on eri jumalat:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakana