Puhuttaessa työllisyydestä, työttömyydestä ja sosiaali- sekä työttömyysturvasta asiat nähdään usein mustavalkoisesti pinnallisen tiedon pohjalta.
Vahvoja mielipiteitä esitetään puolesta ja vastaan, vaikka usein ei edes tiedetä perusasioita.
Työskenneltyäni vuosia yritysmaailmassa lähellä rekrytointiprosessia ja työvoimahallintoa, olen nähnyt työmarkkinamekanismien käytännön arkea konkreettisella tasolla. Lisäksi ei tarvita suurta vaivaa, jotta voi perehtyä esim. työttömyyden todellisiin lukuarvoihin populististen propagandatilastojen sijasta.
Työttömien määrähän on Suomessa pysynyt lama-ajan jälkeenkin huiman korkeana. Toki työllisten määrä on kasvanut ja työttömyys vähentynyt, mutta ei läheskään niin paljon kuin tilastot antavat ymmärtää. Virallisten työttömyyslukujen lisäksi meillä on työttömiä palkattomassa työkokeilussa ja työharjoittelussa sekä työvoimakoulutuksessa sekä vastoin tahtoaan osa-aikatyössä, joten todellinen työttömien määrä on jossain 300-400 tuhannen välillä, työttömyysprosentin ollessa toista kymmentä.
Jotkut esittävät vaatimuksia, jotta työttömät pitäisi laittaa tekemään erilaisia "velvoitetöitä" ja tekemään työtä esim. yrityksissä vaikkapa "saksan malliin" likipitäen palkatta korvauksia vastaan. Nämä vaatijat eivät tiedä, että näin on jo asian laita Suomessa. Valtava joukko työttömiä on palkattomassa "työharjoittelussa" ja työkokeiluissa, kun entiset ovat olleet määräajan, yritykset ottavat uusia. Työvoimahallinto sijoittaisi varmasti mielellään vaikka kaikki työttömät tuollaisiin tehtäviin, mutta paikkoja ei ole enempää tarjolla, yrityksillä ei ole tarjota työtä edes palkatta nykyistä enempää ja sijoitetut vaativat aina kuitenkin myös ohjausta, vakuuttamista jne., joten kustannuksia syntyy joko työvoimahallinnolle tai työnantajalle, vaikkei palkkaa maksetakaan. Sama asia koskee, mikäli ruvettaisiin organisoimaan "risusavottoja" ja teiden varsien siivoamisia tms, niissäkin järjestelyissä jonkun pitäisi maksaa tapaturmavakuutukset, matkakulut, huolehtia työnjohdosta, materiaalikustannuksista jne.
Jotkut esittävät, että töitä on kyllä tarjolla jokaiselle työkykyiselle ja -haluiselle. Tällaisten puheiden esittäjä ei tiedä mitään työttömyyden ja työmarkkinoiden kokonaiskuvasta. Hänellä voi olla joitakin yksittäiskokemuksia, joiden pohjalta hän on vahvistanut valmiiksi ennakkoluuloisia käsityksiään. Asiaa tuntevat tietävät kyllä, että useimpiin avoimiin työpaikkoihin on kymmeniä tai jopa satoja hakijoita, joita työnantajilla on vara kilpailuttaa ankarasti, eiväthän nämä muuten käyttäisikään monivaiheisia hakemusprosesseja paperikarsinnasta ryhmähaastattelun kautta yksilötesteihin, joita käytetään parhaimmillaan jopa kaupan kassaa tai kymmenen euron tuntipalkkaista puhelinasiakaspalvelijaa valittaessa. Samoin jokainen näissä prosesseissa mukana ollut tietää, että reipas ja energinenkin nuori voi hakea kymmeniin työpaikkoihin kuukaudessa niin, ettei yhteenkään hakemukseen tule mitään vastausta, voi mennä kuukausia että pääsee johonkin haastatteluun, jossa yhdestä paikasta ihan perusduuniinkin kilpailee kymmenet muut hakijat.
Jotkut esittävät, ettei yhteiskunnalla olisi velvollisuutta tarjota työtä. Käsitys on täysin virheellinen. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa yksilölle asetetaan velvoitteita silloinkin, kun hän ei ole työelämässä. Erilaiset järjestykseen ja yhteiskunnan muuten haluamaan toimintatapaan liittyvät lait asettavat rajoitteita ihmiseen elämällä laajemmin sekä sille, miten hän hankkii elantonsa. Järjestäytymättömässä, viidakon lakien mukaisessa elämässä niin eläinten kuin ihmisten kohdalla yksilö voi ottaa osansa miten haluaa, vahvempi syö heikomman ilman, että sitä on kriminalisoitu mitenkään. Järjestäytynyt yhteiskunta asettaa velvoitteita yksilölle sen suhteen, miten hän elantonsa hankkii ja muuten elää yhteisössä. Yksilön käyttäytymistä ja tapoja selvitä säädellään tarkasti. Samoin kuin yksilöllä ei voi olla vain oikeuksia, vaan niiden vastapainona on velvollisuuksia, voidaan ajatella myös yhteiskunnasta, se ei voi älyllisesti kestävällä tavalla perustella omaavansa vain oikeuksia määritellä yksilön elämän rajoja vailla velvollisuuksia ja vastuita yksilöä kohtaan. Tämä vastuu tulee loogisesti sitä kautta, että yhteiskunnan on turvattava yksilön minimitoimeentuloturva, ellei yksilö saa työtä laillisilta työmarkkinoilta. Muutoin romuttuu kokonaan pohja odottaa yksilöitä toimimasta lainkuuliaisesti ja ryhtymästä hankkimaan elantoaan millä tahansa keinolla.
Tosiasia työmarkkinoilta on se, että suurin osa työttömistä on kykeneviä ja osaavia tekemään monenlaista työtä. Suurtyöttömyys vain on rakenteellinen ilmiö nykyisenkaltaisessa talousjärjestelmässä ja sitä myös halutaan ylläpitää työnantajaosapuolen toimesta, jotta työvoiman tarjonta säilyisi jatkuvasti paljon suurempana kuin kysyntä.
On toki selvää, että työttömien joukossa on aina myös ihmisiä, jotka eivät ole järin innostuneita työllistymäänkään. Näiden määrä on kuitenkin vain pieni osa työttömistä, joten enemmistön rankaiseminen ja leimaaminen vähemmistön perusteella on väärin ja johtaa myös vääriin ratkaisuihin, jotka eivät palvele työllisyyttä. Sekin on selvä, että osa työttömistä ajan myötä menettää uskoaan työllistymismahdollisuuksiin, kun hakee aikansa kuukausittain kymmeniin työpaikkoihin, hankkii pari-kolme ammattia, mutta ei työllisty. Työvoimahallinnon aktivointitoimet ovat virheellinen ratkaisu työttömyysongelman ratkaisussa, aktivointi ei lisää työpaikkojen määrää, joten maan johdon tulisi panostaa työpaikkojen lisäämiseen.
Jos tekemätöntä työtä on olemassa, sitä pitää tarjota avoimina työpaikkoina. Kuvitelma, että työttömiä pitäisi rangaista aktivointimielessä, on harhaa, koska jo nykyisellään on olemassa käytössä erittäin kovat sanktiot. Työtön, joka ei ota vastaan tarjottua työtä, koulutusta tai osallistu palkattomaan harjoiteluun, voi saada karenssin ja toistuvasti kieltäytyessään menettää työttömyysturvansa, lopulta jopa 400 euron toimeentulotuestaan jopa 40%, vaikka tuo 400 euroakin on todettu monien asiantuntijoidenkin toimesta riittämättömäksi elämiseen. Vaatimukset työttömien velvoittamisesta tekemään jotain ilmaiseksi ovat siis tietämättömyyttä, samoin kuin vaatimukset sanktioista kieltäydyttäessä, ne sanktiot ovat jo olemassa ja kovassa käytössä.
Suurin osa työttömistä on kunnon väkeä, jotka ilomielin ottaisivat vastaan työn, perusongelma on se, ettei työtä ole tarpeeksi tarjolla. Työ ei lisäänny työttömiä painostamalla ja rankaisemalla. Tarvitaan 300 tuhatta työpaikkaa lisää ja ongelma on ratkaistu.
Vahvoja mielipiteitä esitetään puolesta ja vastaan, vaikka usein ei edes tiedetä perusasioita.
Työskenneltyäni vuosia yritysmaailmassa lähellä rekrytointiprosessia ja työvoimahallintoa, olen nähnyt työmarkkinamekanismien käytännön arkea konkreettisella tasolla. Lisäksi ei tarvita suurta vaivaa, jotta voi perehtyä esim. työttömyyden todellisiin lukuarvoihin populististen propagandatilastojen sijasta.
Työttömien määrähän on Suomessa pysynyt lama-ajan jälkeenkin huiman korkeana. Toki työllisten määrä on kasvanut ja työttömyys vähentynyt, mutta ei läheskään niin paljon kuin tilastot antavat ymmärtää. Virallisten työttömyyslukujen lisäksi meillä on työttömiä palkattomassa työkokeilussa ja työharjoittelussa sekä työvoimakoulutuksessa sekä vastoin tahtoaan osa-aikatyössä, joten todellinen työttömien määrä on jossain 300-400 tuhannen välillä, työttömyysprosentin ollessa toista kymmentä.
Jotkut esittävät vaatimuksia, jotta työttömät pitäisi laittaa tekemään erilaisia "velvoitetöitä" ja tekemään työtä esim. yrityksissä vaikkapa "saksan malliin" likipitäen palkatta korvauksia vastaan. Nämä vaatijat eivät tiedä, että näin on jo asian laita Suomessa. Valtava joukko työttömiä on palkattomassa "työharjoittelussa" ja työkokeiluissa, kun entiset ovat olleet määräajan, yritykset ottavat uusia. Työvoimahallinto sijoittaisi varmasti mielellään vaikka kaikki työttömät tuollaisiin tehtäviin, mutta paikkoja ei ole enempää tarjolla, yrityksillä ei ole tarjota työtä edes palkatta nykyistä enempää ja sijoitetut vaativat aina kuitenkin myös ohjausta, vakuuttamista jne., joten kustannuksia syntyy joko työvoimahallinnolle tai työnantajalle, vaikkei palkkaa maksetakaan. Sama asia koskee, mikäli ruvettaisiin organisoimaan "risusavottoja" ja teiden varsien siivoamisia tms, niissäkin järjestelyissä jonkun pitäisi maksaa tapaturmavakuutukset, matkakulut, huolehtia työnjohdosta, materiaalikustannuksista jne.
Jotkut esittävät, että töitä on kyllä tarjolla jokaiselle työkykyiselle ja -haluiselle. Tällaisten puheiden esittäjä ei tiedä mitään työttömyyden ja työmarkkinoiden kokonaiskuvasta. Hänellä voi olla joitakin yksittäiskokemuksia, joiden pohjalta hän on vahvistanut valmiiksi ennakkoluuloisia käsityksiään. Asiaa tuntevat tietävät kyllä, että useimpiin avoimiin työpaikkoihin on kymmeniä tai jopa satoja hakijoita, joita työnantajilla on vara kilpailuttaa ankarasti, eiväthän nämä muuten käyttäisikään monivaiheisia hakemusprosesseja paperikarsinnasta ryhmähaastattelun kautta yksilötesteihin, joita käytetään parhaimmillaan jopa kaupan kassaa tai kymmenen euron tuntipalkkaista puhelinasiakaspalvelijaa valittaessa. Samoin jokainen näissä prosesseissa mukana ollut tietää, että reipas ja energinenkin nuori voi hakea kymmeniin työpaikkoihin kuukaudessa niin, ettei yhteenkään hakemukseen tule mitään vastausta, voi mennä kuukausia että pääsee johonkin haastatteluun, jossa yhdestä paikasta ihan perusduuniinkin kilpailee kymmenet muut hakijat.
Jotkut esittävät, ettei yhteiskunnalla olisi velvollisuutta tarjota työtä. Käsitys on täysin virheellinen. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa yksilölle asetetaan velvoitteita silloinkin, kun hän ei ole työelämässä. Erilaiset järjestykseen ja yhteiskunnan muuten haluamaan toimintatapaan liittyvät lait asettavat rajoitteita ihmiseen elämällä laajemmin sekä sille, miten hän hankkii elantonsa. Järjestäytymättömässä, viidakon lakien mukaisessa elämässä niin eläinten kuin ihmisten kohdalla yksilö voi ottaa osansa miten haluaa, vahvempi syö heikomman ilman, että sitä on kriminalisoitu mitenkään. Järjestäytynyt yhteiskunta asettaa velvoitteita yksilölle sen suhteen, miten hän elantonsa hankkii ja muuten elää yhteisössä. Yksilön käyttäytymistä ja tapoja selvitä säädellään tarkasti. Samoin kuin yksilöllä ei voi olla vain oikeuksia, vaan niiden vastapainona on velvollisuuksia, voidaan ajatella myös yhteiskunnasta, se ei voi älyllisesti kestävällä tavalla perustella omaavansa vain oikeuksia määritellä yksilön elämän rajoja vailla velvollisuuksia ja vastuita yksilöä kohtaan. Tämä vastuu tulee loogisesti sitä kautta, että yhteiskunnan on turvattava yksilön minimitoimeentuloturva, ellei yksilö saa työtä laillisilta työmarkkinoilta. Muutoin romuttuu kokonaan pohja odottaa yksilöitä toimimasta lainkuuliaisesti ja ryhtymästä hankkimaan elantoaan millä tahansa keinolla.
Tosiasia työmarkkinoilta on se, että suurin osa työttömistä on kykeneviä ja osaavia tekemään monenlaista työtä. Suurtyöttömyys vain on rakenteellinen ilmiö nykyisenkaltaisessa talousjärjestelmässä ja sitä myös halutaan ylläpitää työnantajaosapuolen toimesta, jotta työvoiman tarjonta säilyisi jatkuvasti paljon suurempana kuin kysyntä.
On toki selvää, että työttömien joukossa on aina myös ihmisiä, jotka eivät ole järin innostuneita työllistymäänkään. Näiden määrä on kuitenkin vain pieni osa työttömistä, joten enemmistön rankaiseminen ja leimaaminen vähemmistön perusteella on väärin ja johtaa myös vääriin ratkaisuihin, jotka eivät palvele työllisyyttä. Sekin on selvä, että osa työttömistä ajan myötä menettää uskoaan työllistymismahdollisuuksiin, kun hakee aikansa kuukausittain kymmeniin työpaikkoihin, hankkii pari-kolme ammattia, mutta ei työllisty. Työvoimahallinnon aktivointitoimet ovat virheellinen ratkaisu työttömyysongelman ratkaisussa, aktivointi ei lisää työpaikkojen määrää, joten maan johdon tulisi panostaa työpaikkojen lisäämiseen.
Jos tekemätöntä työtä on olemassa, sitä pitää tarjota avoimina työpaikkoina. Kuvitelma, että työttömiä pitäisi rangaista aktivointimielessä, on harhaa, koska jo nykyisellään on olemassa käytössä erittäin kovat sanktiot. Työtön, joka ei ota vastaan tarjottua työtä, koulutusta tai osallistu palkattomaan harjoiteluun, voi saada karenssin ja toistuvasti kieltäytyessään menettää työttömyysturvansa, lopulta jopa 400 euron toimeentulotuestaan jopa 40%, vaikka tuo 400 euroakin on todettu monien asiantuntijoidenkin toimesta riittämättömäksi elämiseen. Vaatimukset työttömien velvoittamisesta tekemään jotain ilmaiseksi ovat siis tietämättömyyttä, samoin kuin vaatimukset sanktioista kieltäydyttäessä, ne sanktiot ovat jo olemassa ja kovassa käytössä.
Suurin osa työttömistä on kunnon väkeä, jotka ilomielin ottaisivat vastaan työn, perusongelma on se, ettei työtä ole tarpeeksi tarjolla. Työ ei lisäänny työttömiä painostamalla ja rankaisemalla. Tarvitaan 300 tuhatta työpaikkaa lisää ja ongelma on ratkaistu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eli sen lauluja laulat, jonka kädestä syöt.
http://tvy.fi/
"Pentti Arajärvi,presidentin aviomies kirjoittaa Karjalaisessa että maahanmuuttajat täytyy saada nopeasti töihin!!!Samalla jätetään työttömät ilman työttömyyskorvauksia kun ei ole autoa jolla voisi käydä töissä.Taas auton hankkiminen vaatii rahaa ja rahaa saa vain kun on mahdollisuus tehdä töitä!!!Tämähän on käsittämätön yhtälö????Arajärvi varmaan järjestää maahanmuutto viraston puolesta maahanmuuttajille asunnon,vaatetuksen,ruuan,kaikkien elämiseen tarvittavien elementtien lisäksi myös auton että töissä käyminen on mahdollista???Kysymys kuuluukin että onkohan tällainen toteutuessaan ihan oikein suomalaista työtöntä/vähäosaista kohtaan kun samaan aikaan puhutaan Suomen historian parhaimmasta hyvinvoinnista!!!Kyllä Perussuomalaiset ovat oikeassa tässä asiassa johon he haluavat saada muutoksen".
http://www.karjalainen.fi/scripts/edoris/edoris.dll?app=server&com=sqlxml&tem=d_aihepuu_n.tpl&topicid=130415&selected=130589
Tämä on kumma paikka suomalaisille, siis tämä suomi.
mielestäni osut aivan oikeaan kirjoituksessasi.
Asia kiteytyy hyvin selkeästi siihen, jos yhteiskunta vaatii ihmiseltä sitoutumista yhteiskuntaan, niin yhteiskunnan täytyy myös sitoutua yksilöön.
Mielestäni se ei myöskään näissä nykypäivän toimissa enää edes sitouta tätä yksilöä toimimaan yhteiskunnan rakenteissa, koska niin moni on tippunut arkipäivän ulkopuolelle. (näin itse todennäköisesti toimisin siinä tilanteessa)
Kuitenkin asia mistä kirjoitan on se, että mielestäni on täysin järjetöntä makuuttaa ihmisiä kotona. Täytyisi luoda vaikka "väkisin" työpaikkoja, jotka eivät välttämättä tarvitse edes olla kovinkaan tuottavia, vaan jos niillä pystyttäisiin maksamaan edes näiden työttömien palkat, niin se olisi jo radikaali muutos. Työttömät saisivat töitä ja tämänhetkinen tilanne, missä yhteiskunta maksaa kaikki viulut muuttuisi edes jollain lailla terveelle pohjalle.