mistä yksinäiselle seuraa?

..paitsi kansantanhut. Ex-avokki löytyi aikoinaan juuri internetin keskustelupalstoilta.

Takana oleva pitkä suhde mutkistaa tilannetta parista syystä. Ensinnäkin kun tietää mistä jää paitsi niin yksinäisyys tuntuu entistäkin suuremmalta. Kun vuosia tuli kotiin illalla ja ikkunasta paistoi valo ja joku oli iloisena vastassa niin on entistäkin kurjempaa tulla syksyllä vesisateessa pimeässä kotiin kun se on tyhjä ja pimeä.

Toisekseen suhde päättyi siihen että exän mielenterveysongelmat paisuivat liian suuriksi. Hänelle tuli harrastuksesta pakkomielle ja lopulta mikään muu, parisuhdekaan ei enää tuntunut kiinnostavan. Jälkikäteen sain tietää että hän oli viimeisen vuoden valehdellut minulle suunnilleen kaikesta ja alkanut pettää. Sai paremmat puitteet harrastukselleen uuden ukon kautta. En ole alkanut vihata exää ja naisia yleisesti tapahtuneen takia, olen vain surullinen että hänen mieli meni niin sekaisin enkä pystynyt tekemään mitään asian auttamiseksi. Suhteen alussa leikin Kalle kotipsykiatria jossain määrin menestyksekkäästi, loppuaikoina hän kävi ammattilaisella ja luotin että asia pysyy kunnossa sitä kautta.

Luottamus ihmisiin on kuitenkin jotakuinkin mennyttä. Miten uskaltaa enää laskea ketään lähelle kun ei tiedä pimahtaako joku kymmenenkin vuoden päästä ja satuttaa niin pahasti että elämänhalu katoaa. En usko että selviäisin enää hengissä uudesta vastaavasta erosta, se kävi sen verran rajusti. Ex vain yhtenä kauniina päivänä jätti palaamatta kotiin. En osannut aavistaa mitään. En ole sen jälkeen nähnyt häntä kasvotusten kertaakaan, jonkin aikaa viestiteltiin tekstareilla ja sähköpostilla kun koitin epätoivoisesti selvittää mistä ihmeestä on kysymys, mutta sekin kuivui kasaan ilman että sain suuremmin vastauksia kysymyksiini.

Olen välillä lonninut chateissa josko sieltä löytyisi seuraa, lähinnä tuolla *köh*kinkybarissa*köh*. Kun valitettavasti kuulun niihin joilla on mutkikkaampia mieltymyksiä kuin lähetyssaarnaaja pimeässä. Ihme ja kumma kerran jopa yksi nainen sieltä kävi kyläilemässä luonani. Meillä oli suht hyvin yhteensopivat kiinnostukset mutta jotenkin tuntui siltä ettei kipinät sinkoilleet. Tajusin kai jotenkin että olen yleisesti sen verran syvässä kuopassa etten jaksaisi pysyä hänen vauhdissa eikä hän pysty hidastamaan minun tasolle. Toiset treffit oli jo sovittu mutta peruin ne koska jännittävän perhosia vatsassa tunteen sijaan alkoi tuntua ahdistavalta, painostavalta.

Mene ja tiedä, saatan olla jo liian rikki tapailemaan enää ketään. Sen ainakin olen tuuminut että sen toisen pitäisi jotenkin ymmärtää tällaista henkisessä suossa tarpovaa, kenties olemalla itsekin jossain määrin vastaavassa jamassa.

tulipas paljon lörpötystä, lopetan

rekisteröidyin, katsotaan miten käy.

Tapaz kirjoitti:

rekisteröidyin, katsotaan miten käy.

Aspalstan tuntevana voin sanoa ettei sieltä varmaankaan tule hirveästi sinulle uusia tuttavuuksia mutta useilla paikkunnilla on oma as-kerho johon kannattaa liittyä. Tuon sivuston kautta saatat saada tietoosi paikkakuntasi as-kerhon jos semmoinen on olemassa...

Mut sanottakoon vielä ettei noita negatiivisia asioita pidä heti kertoa ja muutenkin sinun kannattaa enemmän panostaa hyviin puoliisi. Kokeile myös enemmän käydä eri tapahtumissa tai opettele käymään. Se auttaa todella paljon seuranhakujutuissa, sillä harva ihminen haluaa tutustua kovin masentuneisiin tyyppeihin tai semmoisiin jotka eivät ainakin vaikuta olevan iloisia ja elämänmyönteisiä tai jotka eivät voi käydä missään.. (ikävä fakta).

Kannattaa muuten vastaillakin aktiivisesti ilmoituksiin ja jättää oma ilmoitus ja pyrkiä olemaan heti kertomatta kaikkia negatiivisia puolia vaan kertoo pikku hiljaa jos asiat edistyvät hyvin..

ilmoitukseesi.... kirjoitti:

Mut sanottakoon vielä ettei noita negatiivisia asioita pidä heti kertoa ja muutenkin sinun kannattaa enemmän panostaa hyviin puoliisi. Kokeile myös enemmän käydä eri tapahtumissa tai opettele käymään. Se auttaa todella paljon seuranhakujutuissa, sillä harva ihminen haluaa tutustua kovin masentuneisiin tyyppeihin tai semmoisiin jotka eivät ainakin vaikuta olevan iloisia ja elämänmyönteisiä tai jotka eivät voi käydä missään.. (ikävä fakta).

Kannattaa muuten vastaillakin aktiivisesti ilmoituksiin ja jättää oma ilmoitus ja pyrkiä olemaan heti kertomatta kaikkia negatiivisia puolia vaan kertoo pikku hiljaa jos asiat edistyvät hyvin..

Kysymykseni pointti oli nimenomaan missä voisi olla oma epätäydellinen itsensä yrittämättä esittää jotain #&tun ylisuoriutuja Mr. Sunshineä kertoimien kasvattamisen toivossa. En jaksa esittää mitään, deittinettien vesikirput hoitakoot sen homman.

Deittineteissä tuo voi olla ihan yleistäkin.. Tosin se riippuu todella paljon ihmisestäkin eli toiset saattavat saada seuraa hyvinkin ja toiset sitten huonommin.. Tietysti riippuen juuri tuosta kuvasta jne. Kuitenkin yleisesti ottaen deittineteissä ihmiset tuntuvat olevan pinnallisempia.

Mutta kyllä netistä voi löytää muutenkin seuraa ja kyllähän jotkut saavat noista deittisivuilstakin ihan hyvin kuin treffi-ilmoituksistakin.. Usein se on vain tuuristakin kiinni koska vastaajia yhteen ilmoitukseen saattaa olla useita. Varsinkin naisille.. Miehille taas vastauksia ei saata tulla niinkään.

siten, että kirjoittaa jotain ajatuksella.

Minua lähinnä pelottavat sellaiset ilmot joissa kerrotaan, että harrastetaan vaellusta ja pyöräilyä ja eräretkeilyä ja melontaa ja kiipeilyä ja (huonojen) runojen rustailua ja samaan syssyyn toivotaan, että tyttö tutustuttaisi vaikka laskuvarjohyppyyn, koska ollaan niiin avoimia uusille asioille.