Valotarella oli kaksi lasta; Sulotar ja Kaunotar.
heistä kasvoi mahtavat noidat, joilla oli suuret voimat.
Kaunotar käytti voimansa itseensä. Hän halusi kaiken itselleen. Jos joku jossain oli kauniimpi kuin hän, hän muutti tämän henkilön elämän kurjaksi. Hän himoitsi muiden miehiä ja lumosi niitä omakseen, mutta kyllästyi nopeasti, sillä aina oli jossain ruoho vihreämpää. Hän halusi omaisuutta, valtaa, kuuluisuutta...
Sulotar käytti voimansa rakkauteen. Hän halusi ympärilleen tyytyväisiä ihmisiä ja iloisia tapahtumia. Jos joku jossain oli onneton, hän halusi ottaa kyseisen ihmisen siipiensä suojaan ja saada hänet taas nauramaan. Hän halusi kauneutta ympärilleensä ja näki kauneutta kaikessa, jopa ruumuudessa.
Kun Kaunotar ja Sulotar oli vanhoja, tuli enkeli heidän luo, ja kysyi, mitä he pitivät elämästä?
sulotar kiitti kaikesta. hänellä oli ollut ihana elämä. Niin paljon rakkautta ja onnellisia tapahtumia... Oli, kuin olisi asunut paratiisissa.
-kun hän rakasti ihmisiä, hekin rakasti häntä. Näin hän sai rakkautta moninkerroin takaisin_
Kaunotar oli pettynyt. Hänen elämänsä oli ollut kurjaa. Vain vihaa ja ilkeitä ihmisiä. Kaikki mitä hän koetti tavoitella, pakeni. Mitään iloista asiaa hän ei eläissään kohdannut.
- Kun hän vihasi ihmisiä, hän sai vihan moninkertaisena takaisin-
(tämä tarina on osittain totta)
-Jos joku ei tajunut jutun juurta, niin kerrottakoon sitten.
Jeesuksen tarinat rakkaudesta, vihasta ym. Kuten Mooseksen 10 käskyä jne. ovat tarkoitettu meille, että osaisimme elää elämämme oikein. Ei siksi, että kuoltuamme pääsisimme taivaaseen, vaan siksi, että eläisämme emme joutuisi olemaan helvetissä.
(valitan kirjoitusvirheitä, en ehtinyt korjaamaan tekstiä, sillä pitää mennä...)
heistä kasvoi mahtavat noidat, joilla oli suuret voimat.
Kaunotar käytti voimansa itseensä. Hän halusi kaiken itselleen. Jos joku jossain oli kauniimpi kuin hän, hän muutti tämän henkilön elämän kurjaksi. Hän himoitsi muiden miehiä ja lumosi niitä omakseen, mutta kyllästyi nopeasti, sillä aina oli jossain ruoho vihreämpää. Hän halusi omaisuutta, valtaa, kuuluisuutta...
Sulotar käytti voimansa rakkauteen. Hän halusi ympärilleen tyytyväisiä ihmisiä ja iloisia tapahtumia. Jos joku jossain oli onneton, hän halusi ottaa kyseisen ihmisen siipiensä suojaan ja saada hänet taas nauramaan. Hän halusi kauneutta ympärilleensä ja näki kauneutta kaikessa, jopa ruumuudessa.
Kun Kaunotar ja Sulotar oli vanhoja, tuli enkeli heidän luo, ja kysyi, mitä he pitivät elämästä?
sulotar kiitti kaikesta. hänellä oli ollut ihana elämä. Niin paljon rakkautta ja onnellisia tapahtumia... Oli, kuin olisi asunut paratiisissa.
-kun hän rakasti ihmisiä, hekin rakasti häntä. Näin hän sai rakkautta moninkerroin takaisin_
Kaunotar oli pettynyt. Hänen elämänsä oli ollut kurjaa. Vain vihaa ja ilkeitä ihmisiä. Kaikki mitä hän koetti tavoitella, pakeni. Mitään iloista asiaa hän ei eläissään kohdannut.
- Kun hän vihasi ihmisiä, hän sai vihan moninkertaisena takaisin-
(tämä tarina on osittain totta)
-Jos joku ei tajunut jutun juurta, niin kerrottakoon sitten.
Jeesuksen tarinat rakkaudesta, vihasta ym. Kuten Mooseksen 10 käskyä jne. ovat tarkoitettu meille, että osaisimme elää elämämme oikein. Ei siksi, että kuoltuamme pääsisimme taivaaseen, vaan siksi, että eläisämme emme joutuisi olemaan helvetissä.
(valitan kirjoitusvirheitä, en ehtinyt korjaamaan tekstiä, sillä pitää mennä...)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Olihan siinä satua kerrakseen, jota ei kylläkään voi verrata Jeesuksen opetuksiin.
Jeesus opetti, että joka uskoo Häneen, hän pääsee Jumalan valtakuntaan. Ja jolla ei ole poikaa, sillä ei ole Isääkään(Jumalaa).
Jeesus ei 'tarinoinut',kuten toteat. Hän opetti! Ja Hän opetti ihmisiä, että he uskoisivat Häneen ja saisivat iankaikkisen elämän Hänen luonaan.
Hän opetti myös siksi (totesitkin), että ihmiset osaisivat elää Jumalan tahdon mukaista elämää, ja Hän itse oli hyvänä esimerkkinä eläen synnittömän elämän.
Siihen me emme kykene. Siksi HÄN 'täytti tön ja voitti maailman' meidän elämäksemme.
Hän opetti juuri niin kuin velhotar kirjoitti.
Vai ei opettanut Jeesus niin. Sinäkö sen tiedät,
joka ajattelet ja opetat samalla tavalla kuin velhotar, ja jolle Raamattu ei ole Jumalan sanaa.
Olen lukenut niin monia kirjoituksiasi, että tiedän sinun intressisi monista elämistä jne.
NE opit eivät ole Jeesuksen/Raamatun oppeja.
Nyt olikin kysymys siitä mitä Jeesus opetti ja hän ei opettanut niin kuin te uskovaiset väitätte vaan hän tarkoitti sanomaansa kun hän sanoi että hän on tie, totuus ja elämä.
Ei, vaan kyllä nimimerkki 'satuilevalle velholle' oli oikeassa. Hänen kirjoituksensa puhui juuri siitä miten Jeesus opetti.
Velhottaren ydinsanomahan oli:
"Ei siksi, että kuoltuamme pääsisimme taivaaseen, vaan siksi, että eläisämme emme joutuisi olemaan helvetissä."
Jeesuksen ydinsanoma oli pelastussanoma juuri POIS helvetistä. Siihen liittyy sitten opetus rakkaudesta, anteeksiannosta ym.
Väitteesi että kirjoittaja hyökkää velhotarta vastaan on kummallinen, koska eihän tuossa viestissä ollut minkäänlaista hyökkäystä itse velhottaren persoonaa kohtaan. Eikä siinä myöskään ollut luulemuksia 'muiden elämästä' eikä väärän todistuksen lausumista lähimmäisestä! Vaikuttaa siltä että et itse lukenut kirjoittajan viestiä, koska ei siitä näy kammoa velhotar-nimimerkkiä kohtaan vaan hän sanoo 'satuilevalle velhottarelle' koska velhottaren viesti on satua, siis ei pidä yhtä Jeesuksen opetuksen kanssa.
Niin, mitä siellä Raamatussa sanottiinkaan taikauskosta?
5.Moos.18:10. - "Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta,
11. joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen.
12. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi."
Käänsit kritiikin valheellisesti kritiikin esittäjään.
Ei kirjoittaja 'panettele' ketään vaan oikaisee. Siihen Raamattu meitä kehottaa. Mutta se voi joskus kirpaista ja sinua näemmä se nyt kirpaisi.
Jeesuksen sanat opetuslapsillee: Joh.14..
1."Älöön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.
Välijakeet lue itse Raamatusta.
6. Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani.
7. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette Hänet, ja te olette nähneet Hänet"
Sanoppas nyt sitten, mitä hän tarkoitti?
Oletko lukenut Velhottaren viestejä?
Minä käyn keskustelua kerrallaan enkä ala ihmettelemään kirjoittajaa kommenttien takana. Sellaista sanotaan arkikielessä asiakeskeisyydeksi.
Joillekin tuntuu olevan pakottava tarve muodostaa käsitys itse kirjoittajasta sen sijaan, että keskittyisi siihen asiaan, josta kirjoitetaan.
sanomansa rakkaudesta on tie totuus ja elämä.
Sitäpaitsi en usko että evankeliumit ovat edes totta.
mitä vikaa sadussani oli? Eikö se ollut hyvä oivallus Jeesuksen sanomasta?
Jeesus puhui asioita, jonka jokainen tulkitsemme tavalla, mikä tuntuu oikealta.
Helvetin voime todellakin luoda itse tänne, olen sen nähnyt erään hyvin kauniin, itsekkään ja ahneen läheisen elämässä. - mikään ei riitä, mikään ei vaikuta, - mikään ei ravista, ravitse sielua... elämä on vaan esteitä... vaikka kaikkea on, mitä rahalla ja ulkonäöllä voi saada. ...ja ihmiset ovat hänestä tyhmiä.
tota Jeesukseen uskomista ja sen hokemista täällä olen usein miettinyt. Mitä se tarkoittaa? Itsekkään en ole koskaan kieltänyt häntä. Nytkin miettisin hänen opetuksen tarkoitusta.
On ihmisiä, jotka uskoo Jeesukseen, mutta ei eläissään kuitenkaan noudata hänen ohjeita. Onko se silloin uskomista?
Uskotko opettajaan, jos et toimi hänen ohjeiden mukaan, vaan matkit häntä muualla?
Kerrot että:
**tota Jeesukseen uskomista ja sen hokemista täällä olen usein miettinyt. Mitä se tarkoittaa? Itsekkään en ole koskaan kieltänyt häntä. Nytkin miettisin hänen opetuksen tarkoitusta.**
Nyt seuraa suoraa 'puhetta':
Ei saatanakaan kieltänyt Jeesusta, hän jopa USKOI Jeesukseen. Silti hänet tuomittiin kadotukseen.
Ei siis riitä, että vain hyväksyy Jeesuksen olemassaolon, siis ei 'kiellä' Häntä.
On uskottava Häneen Jumalan Poikana/Jumalana. Otettava vastaan Hänen uhrinsa meidän syntiemme edestä Golgatalla, eli otettava Hänet Herrakseen/Vapahtajakseen ja elettävä HÄNESSÄ.
Kun tuon tekee kokosydämisesti, saa lahjaksi Pyhän Hengen, joka vaikuttaa ihmisessä Jumalan tahdon. SE on uudestisyntyminen.
Kerrot 'läheisestäsi'. Oletko tehnyt jotain auttaaksesi ja 'ojentaaksesi' häntä? Oletko rakastanut häntä?
Rakkaudesta senverran, että jos ei osaa rakastaa itseään Jumalan täydellisenä luomuksena ja Jumalaa yli kaiken, ei osaa rakastaa muitakaan.
Oman elämän 'helvettiä' ei voi verrata todelliseen helvettiin, ja jälkimmäistähän ei kukaan halua kokea, vai mitä?!
>
Kyllähän se uskomista on, mutta elämistä Jeesuksessa Kristuksessa, se ei ole. Kuten jo totesin saatanasta, hänkin uskoo Jeesukseen.
Kyllä uskovakin 'lankee', mutta hän ei ELÄ synnissä, jos elää, hänen on tehtävä parannus ja mitä hän 'kylvää, sitä hän niittää', eli synnistä on seurauksensa/'kuritus'.
Jumala pitää huolen 'omistaan' ja 'kurittaa' lapsiaan, jos he eivät 'tottele'. Niin pitäisi rakastavien vanhempienkin tehdä, jos sana ei tehoa. Tosin se oikeus on vanhemmilta viety.
>
Mitähän sinä tuolla tarkoitat ja mihin viittaat? Mitä omalta kohdaltasi tuohon sanoisit?
maagikko -ihan selvästi.
Joka ymmärtää Karman lain toiminnan ei sorru mustaan magiaan, esimerkkinä Sulotar.
Joskus tuntuu siltä että uskovaisten joukossa on paljon mustaan magiaan sortuneita ihmisä.
Jo paha ajatuskin lähimmäisestä on sitä.
pakko kai, kun on niin pakko näköjään, pakosta kirjautua sisään, että en ole velhotar enää vaan bolgrad...että kukaan ei näe pahoja unia ainakaan minusta.
velhotar nimi on nyt minun osalta historiaa.
iltasatuni taas on oma oivallukseni, ei mikään; "näin on" juttu. ... uskokoon ken tahtoo ja kuka ei tahdo, uskokoon johonkin toiseen "satuun".
on nimessä velhotar? :-)
mutta, kun tietyissä piireissä jo pelkkä nimi herättää tunteita - ettei voi ottaa juttujani vakavasti... vaikka mikään vakava en olekkaan.
Mutta haluan, että juttuni otetaan vakavasti huumorilla, eikä vaan mietittäisiin, että hui, mikä pakana!
Oikeastaan, samahan se, mutta bolgrad on hyvä nimi. Ainaskin mulle.
se nimi tarkoittaa?
niin että sinä otit käyttöösi toiselta velhottarelta nikin?
mitä mahdat tarkoittaa?
David ja Leigh Eddingsin kirjoissa esintyy velhotar Bolgrad, jolla on samanlainen syntymämerkki kuin minulla... ja olen lukenut monta heidän kirjaa.
ehkä tarina syntyikin minun toiveistani ?
Hi hi... hyvä nimi kuitenkin, minulle.
Sitäkö tarkoitit?
palstalla kirjoitti kaksi velhotarta enkä tiedä kumpi olet, eka vai toka velhotar.
Hienoja metaforia, paljon oppii metaforien kautta. Kiitoksia. Paholaismetafora se vasta lämmittää. Kuumaa tavaraa ;)
Metafora on sydämen kieli. Tuntuu että länsimainen ihminen tarvitsee nyt metaforaa.
Hyvä satu. Vaan en minä tajua, miksi pitää
noita olla?
Tavallinen ihminen, joka uskoo Jeesuksen sovitustyöhön ja Jumalan rakkauteen toteuttaa sitä elämässään, saa aikanaan kuulla
vapauttavan tuomion: sinä hyvä ja uskollinen palvelija.
Ystäväni kuoli vähän yli nelikymppisenä
sokeritaudin heikentämänä, sydämen pettäessä.
Kun hän kaatui, Jumalan enkeli oli hänen takanaan ottamassa hänet vastaan.
Uskovat ystävät alkoivat rukoilla:
Anna Ahti takaisin!
Jumala vastasi pian, että ei anna Ahtia takaisin,
vaan vie hänet parempaan.
Ja niin Ahti tämä pieni, puolisokea mies,
lähti kuninkaallisesti, Jumalan enkelin saattelemana.
Uskovilta meni sen jälkeen pidemmän aikaa, ennen kuin he kokoontuivat jälleen yhteiseen rukoukseen.
Jumalan pyhyys kosketti heitä.
Vain saduissa enkelit tulevat kiittelemään
noitaa. Tosielämässä pienet, vajavaiset ihmiset
saavat kokea Jumalan armon ja rakkauden
ja niin halutessaan kerran pääsevät Taivaseen
Jumalan ja enkeleiden luo.
Ja saduissa on noitia, prinsessoja, prinssejä, lohikäärmeitä...
ja koska minä nyt olen ns. "Noita" -vaikka en ole sitä sen enempää, kun kukaan muukaan.
ilmeisesti ottavat sadut liian tosissaan,vaikka aikuisia jo ovatkin.
Pitäisiköhän heidän mielestään sadut kieltää tykkänään,niissä kun kerrotaan peikoista,haltijoista,keijukaisista yms. pakanallista alkuperää olevista olennoista.
Eipähän voisi sadut sitten enää turmella herkkää lapsenmieltä. :)