Staliniin.
Korkean tason vahvistus Marskin salaisille yhteyksille NL:n korkeimpaan johtoon, Staliniin.
http://www.promerit.net/
Turun yliopiston poliittisen historian laitoksen johtaja, professori Timo Soikkanen on tutkimustensa yhteydessä nähnyt asiakirjan, jonka mukaan NL:n korkea diplomaatti olisi kertonut silloiselle ulkoasiainministeriön valtiosihteerille Marskin yhteyksistä NL:n korkeimpaan johtoon, Staliniin, olevan perää.
Tämäkin vahvistaa Vilho Tahvanaisen kirjan “Marskin erikoisagenttina” tiedot ja myös Erkki Hautamäen kirjan: “Suomi myrskyn silmässä” kirjan havainnot.
Prof. Timo Soikkanen kirjoitti 10.11.2008 viestissään:
”../..Varmuudella voin sanoa, että venäläinen diplomaatti, joka oli varsin hyvin perehtynyt Neuvostoliiton politiikkaan Skandinavian maihin, totesi epävirallisesti Suomen ulkoministeriön valtiosihteerille, että suomessa esiintyneissä tiedoissa marsalkan kontakteista Staliniin näyttäisi olevan (tai ilmeisesti on) jotain perää… tuosta toteamuksesta otin valokopion, koska se tuntui kiinnostavalta../..”
Huomioitavaksi, prof. Soikkanen on kirjoittanut Suomen ulkoministeriön historiikin.
Uusiopainos suoramyynnissä sekä
kirjakaupoista; ja kirjastoissa hinta 15,- euroa, ( lähetyskulut) / kpl .
Tilaajan yhteystiedot ilmoita sähköpostiosoite tilauksen vahvistamiseksi
ERIKOISTEHTÄVÄ, Vilho Tahvanainen,Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932 – 1945.2008 (ISBN 978-952-99691-3-5.) sivuja 320suomi .
Myyntiin toukokuussa 2008 Kuvaus:
JR 50 11DE matrikkelistaTAHVANAINEN Vilho Johannes, s. 21.7.1913, Ilomantsissa;Toiminut v. 1932 – 1945 Tasavallan presidenttien ja Marsalkka Mannerheimin erikoisasiamiehenä.
Manerheim myönsi hänelle 3. luokan vapaudenristin. Uusi Maailma nimisessä lehdessä talousneuvos Axel Hallberg kertoo saaneensa tehtäväksi ottaa Tahvanainen yhtiön palvelukseen jo 30-luvulla työtehtävään, josta hän tarpeen tullen voisi nopeasti olla poissa.
Johtaessaan Joensuun alueen desanttitorjuntaa hänen yksikkönsä (Häkkinen) "peilasi" Tahvanaisen morsetukset, mutta asia oli jätettävä kirjaamatta, koska Päämajasta tuli käsky olla puuttumatta Tahvanaisen salaiseen radiotoimintaan.
Saunassa eversti Sainio oli kertonut (1932), että kysymyksessä oli sama mies, joka oli pari vuotta aikaisemmin juoksemalla toimittanut Ilomantsin Koitajoella kommunisteilta sieppaamansa kumouspaperit Joensuuhun eversti Sainiolle Eversti Sainio oli Mannerheimin luottomies ja yhteysmies Tahvanaiseen, josta presidentti Svinhufvud ja Mannerheim tämän neuvokkuuden, rohkeuden ja sähkötys- ja pikakirjoitustaidonkin johdosta palkkasivat itselleen salaisen asiamiehen ja kuriirin.
Hoitaessaan salaista tehtäväänsä Tahvanainen joutui monenlaisiin vaikeuksiin selittäessään keksityillä syillä lähimmille työnjohtajilleen äkillisiä poissa olojaan.
Yhteinen sopimus oli, ettei näistä salaisista yhteyksistä koskaan kerrota kenellekään.
Tahvanainen oli 30-luvulta alkaen hoitanut Mannerheimin salaisena agenttina radio- ja kirjeyhteydet tämän ystäviin Moskovassa, joilla puolestaan oli suora yhteys Staliniin. (Gregori, Luci, Irina ja Stalin) .
Tämä Moskovan tietokanava oli äärimmäisen tärkeä Mannerheimille, mutta myös Stalinille. Se perustui lujaan keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen. Mannerheimin laajaan yhteysverkostoon eri puolilla maailmaa, mutta erikoisesti Euroopassa kuului monia johtavia ja vaikutusvaltaisia henkilöitä, joista Tahvanainen tuli yhteydenpitonsa kautta tietoiseksi.
Oman tutkimuksemme suuri saavutus tämän vuoden alussa oli koodinimi I r i n a n takana olevan henkilön löytyminen, Kuvassa Stalin arvostamansa puna-armeijan Yleisesikunnan (Stavkan) päällikkö marsalkka Boris Shaposnikovin, eli Irinan kanssa.
Tästä aiheesta 1945-46 Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikana Tahvanainen oma aloitteisesti ilmoittautui tietoineen todistajaksi syytettyjen puolesta.
Mannerheim oli tuolloin presidentti. Tahvanaisen Helsinkiin kutsunut pääministeri J.K. Paasikivi yhdessä oikeusministeri Urho Kekkosen kanssa vei Tahvanaisen Mannerheimin luokse, esittäen, ettei tämä missään tapauksessa saa asettua todistajaksi, koska siitä voi olla erittäin vakavat poliittiset seuraukset Suomelle.
Pitkän keskustelun jälkeen Mannerheim hyväksyi Paasikiven vaatimuksen ja ilmoitti, että hänen salaisen kansionsa S-32 (= Suvilahti 1932) asiakirjat, jotka Tahvanainen täydellisesti tunsi, käytetään myöhemmin esim. lopullisen rauhanteon yhteydessä (eli Pariisin rauhansopimus 1947).
http://www.promerit.net/
Korkean tason vahvistus Marskin salaisille yhteyksille NL:n korkeimpaan johtoon, Staliniin.
http://www.promerit.net/
Turun yliopiston poliittisen historian laitoksen johtaja, professori Timo Soikkanen on tutkimustensa yhteydessä nähnyt asiakirjan, jonka mukaan NL:n korkea diplomaatti olisi kertonut silloiselle ulkoasiainministeriön valtiosihteerille Marskin yhteyksistä NL:n korkeimpaan johtoon, Staliniin, olevan perää.
Tämäkin vahvistaa Vilho Tahvanaisen kirjan “Marskin erikoisagenttina” tiedot ja myös Erkki Hautamäen kirjan: “Suomi myrskyn silmässä” kirjan havainnot.
Prof. Timo Soikkanen kirjoitti 10.11.2008 viestissään:
”../..Varmuudella voin sanoa, että venäläinen diplomaatti, joka oli varsin hyvin perehtynyt Neuvostoliiton politiikkaan Skandinavian maihin, totesi epävirallisesti Suomen ulkoministeriön valtiosihteerille, että suomessa esiintyneissä tiedoissa marsalkan kontakteista Staliniin näyttäisi olevan (tai ilmeisesti on) jotain perää… tuosta toteamuksesta otin valokopion, koska se tuntui kiinnostavalta../..”
Huomioitavaksi, prof. Soikkanen on kirjoittanut Suomen ulkoministeriön historiikin.
Uusiopainos suoramyynnissä sekä
kirjakaupoista; ja kirjastoissa hinta 15,- euroa, ( lähetyskulut) / kpl .
Tilaajan yhteystiedot ilmoita sähköpostiosoite tilauksen vahvistamiseksi
ERIKOISTEHTÄVÄ, Vilho Tahvanainen,Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932 – 1945.2008 (ISBN 978-952-99691-3-5.) sivuja 320suomi .
Myyntiin toukokuussa 2008 Kuvaus:
JR 50 11DE matrikkelistaTAHVANAINEN Vilho Johannes, s. 21.7.1913, Ilomantsissa;Toiminut v. 1932 – 1945 Tasavallan presidenttien ja Marsalkka Mannerheimin erikoisasiamiehenä.
Manerheim myönsi hänelle 3. luokan vapaudenristin. Uusi Maailma nimisessä lehdessä talousneuvos Axel Hallberg kertoo saaneensa tehtäväksi ottaa Tahvanainen yhtiön palvelukseen jo 30-luvulla työtehtävään, josta hän tarpeen tullen voisi nopeasti olla poissa.
Johtaessaan Joensuun alueen desanttitorjuntaa hänen yksikkönsä (Häkkinen) "peilasi" Tahvanaisen morsetukset, mutta asia oli jätettävä kirjaamatta, koska Päämajasta tuli käsky olla puuttumatta Tahvanaisen salaiseen radiotoimintaan.
Saunassa eversti Sainio oli kertonut (1932), että kysymyksessä oli sama mies, joka oli pari vuotta aikaisemmin juoksemalla toimittanut Ilomantsin Koitajoella kommunisteilta sieppaamansa kumouspaperit Joensuuhun eversti Sainiolle Eversti Sainio oli Mannerheimin luottomies ja yhteysmies Tahvanaiseen, josta presidentti Svinhufvud ja Mannerheim tämän neuvokkuuden, rohkeuden ja sähkötys- ja pikakirjoitustaidonkin johdosta palkkasivat itselleen salaisen asiamiehen ja kuriirin.
Hoitaessaan salaista tehtäväänsä Tahvanainen joutui monenlaisiin vaikeuksiin selittäessään keksityillä syillä lähimmille työnjohtajilleen äkillisiä poissa olojaan.
Yhteinen sopimus oli, ettei näistä salaisista yhteyksistä koskaan kerrota kenellekään.
Tahvanainen oli 30-luvulta alkaen hoitanut Mannerheimin salaisena agenttina radio- ja kirjeyhteydet tämän ystäviin Moskovassa, joilla puolestaan oli suora yhteys Staliniin. (Gregori, Luci, Irina ja Stalin) .
Tämä Moskovan tietokanava oli äärimmäisen tärkeä Mannerheimille, mutta myös Stalinille. Se perustui lujaan keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen. Mannerheimin laajaan yhteysverkostoon eri puolilla maailmaa, mutta erikoisesti Euroopassa kuului monia johtavia ja vaikutusvaltaisia henkilöitä, joista Tahvanainen tuli yhteydenpitonsa kautta tietoiseksi.
Oman tutkimuksemme suuri saavutus tämän vuoden alussa oli koodinimi I r i n a n takana olevan henkilön löytyminen, Kuvassa Stalin arvostamansa puna-armeijan Yleisesikunnan (Stavkan) päällikkö marsalkka Boris Shaposnikovin, eli Irinan kanssa.
Tästä aiheesta 1945-46 Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikana Tahvanainen oma aloitteisesti ilmoittautui tietoineen todistajaksi syytettyjen puolesta.
Mannerheim oli tuolloin presidentti. Tahvanaisen Helsinkiin kutsunut pääministeri J.K. Paasikivi yhdessä oikeusministeri Urho Kekkosen kanssa vei Tahvanaisen Mannerheimin luokse, esittäen, ettei tämä missään tapauksessa saa asettua todistajaksi, koska siitä voi olla erittäin vakavat poliittiset seuraukset Suomelle.
Pitkän keskustelun jälkeen Mannerheim hyväksyi Paasikiven vaatimuksen ja ilmoitti, että hänen salaisen kansionsa S-32 (= Suvilahti 1932) asiakirjat, jotka Tahvanainen täydellisesti tunsi, käytetään myöhemmin esim. lopullisen rauhanteon yhteydessä (eli Pariisin rauhansopimus 1947).
http://www.promerit.net/
Vastaukset 20
Vanhimmat
"Turun yliopiston poliittisen historian laitoksen johtaja, professori Timo Soikkanen on tutkimustensa yhteydessä nähnyt asiakirjan, jonka mukaan NL:n korkea diplomaatti olisi kertonut silloiselle ulkoasiainministeriön valtiosihteerille Marskin yhteyksistä NL:n korkeimpaan johtoon, Staliniin, olevan perää."
Oho, no tämä kyllä varmentaa asian täysin, Soikkanen on siis jossain kertonut nähneensä jonkun asiakirjan jossa joku kertoo jollekulle jotain. Asia on pihvi!
ja niin lennokkaita, että aina ei tiedä, mikä totta, mikä mielikuvitusta.
Tahvamnaisen satukirjoja on divarit pullollaan:
http://www.antikvaari.fi/haku.asp?tekija=Tahvanainen+Vilho&nimi=&isbn=&tryhma=0&myyja=0&kieli=kaikki&aika=&stype=full&Submit=%A0Hae%A0
http://www.antikka.net/haku.asp?tekija=Tahvanainen+Vilho&nimi=&tryhma=0&myyja=0&kieli=kaikki&aika=&stype=full&Submit=%A0Hae%A0
tämäkään tarina ei todeksi muuta. 100Xhöpöhöpö.
Hei. Tosi kuin vesi!!!
Tahvanaisen kirjan on totta. Jos luet vuonna 1942 tehdyn kirjan: Örnulf Tigerstedt:n
kirjan, Vastavakoilu iskee: Suomen taistelu neuvostovakoilua vastaan 1919-
1939. Kertoo VALPON toiminnasta, josta käy suoraan ilmi jo tuolloin vastaavat
vehkeilyt venäläisten ja suomalaisten kommunistien toiminta jopa ruotsissa
saakka.
Luettuasi tämän ei tarvi enää arvailla totuutta ja voi vai odottaa 2017 kun salaiset
asiakirjat tulevat julkisiksi.
Paljon todellisempia lähteitä "salatusta" historiasta, jopa audiovisuaalisia todisteita :
http://elokuvauutiset.fi/site/dvd-arvostelut/kotimaiset/1446-kalle-kustaa-korkin-seikkailut-1949
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/pekka_lipponen_ja_kalle-kustaa_korkki_20171.html#media=20177
Ole jo hiljaa saatanan känninen sekopää. Mielenterveyslääkkeitä ei saisi viinan kanssa ottaa.
Siihen viittaa jo kohtelu sotarikosoikeudenkäynneissä. Mannerheim palkittiin kun taas joku rovasti Kukkonen tuomittiin.
Mistä johtui asemasodan ajan jatkunut kielto valmistautua hyökkäyksen varalta? Kuinka on mahdollista että Suomen toiseksi suurimman kaupungin puolustusta ei ollut käytännössä lainkaan ja puolustuksen komentaja, aiemmin pätevänä tunnettu, toimi kuin olisi täydessä unessa tai kädet sidottuina?
"Mistä johtui asemasodan ajan jatkunut kielto valmistautua hyökkäyksen varalta?"
Kuka tällaisen kiellon antoi ja milloin?
Viipuria puolusti täysivahvuionen tuore prikaati.
palkkion M. sai? Ja milloin hänet haastettiin oikeuteen?
"Siihen viittaa jo kohtelu sotarikosoikeudenkäynneissä. Mannerheim palkittiin kun taas joku rovasti Kukkonen tuomittiin."
Kukkonen tuomittiin hallituksen ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä, ei rovastina.
Tai se oli kaikkein pienimmästä päästä prikaati. Miesmäärältään se oli vain rykmentin luokkaa.
Miksei muuten tätä Ihantalan ihmettä korjausmuunninta käytetty Viipurin puolustukseen. Olihan ympäristössä muitakin raskaita patteristoja kuin 40.
Olisko ollut, että se oli vain haihatusta.
"Tai se oli kaikkein pienimmästä päästä prikaati. Miesmäärältään se oli vain rykmentin luokkaa."
Rivivahvuus oli yli 5 000 eli täysi. Rykmentti on siinä 3 000 tai alle.
Korjausmuuntimella ei voi ampua. Se tapahtui käytössä olevillä tykistöyksiköillä. Kaikki osasivat korjausmuuntimern käytön tulta korjattaessa.
Tykistön lisävoima olisi pitänyt prikaatin pyytää IV AKE:lta. Sitä ei tehty.
oikeudessa ja linnassa istuivat jotkut rovastitkin joista kukaan ei ollut kuullutkaan, vihollisen propagandan pääkohteena ollut marsalkka taas lomaili, jostain taikaseinästä polkaistuin rahoin, luksus-täysihoidossa vuosikaudet, mukavasti sotaa käymättömässä ja erittäin kalliina tunnetussa maassa..
Ruotsin kuninkaallisen telelaitoksen arkistossa oli kopio M:n onnitteluista Stalinille Stalingradin jälkeen. Tämän kertoi suupielestään L.A. Puntila 1961 presidenttivaalien alkumetreillä. Myöhemmin Lauri sen kopion "unohti" kysyttäessä.
Madamme Kollontain kautta M. oli muutenkin Kremliin yhteydessä ja pelkäsi Himmlerin saaneen sen tietoonsa. Kyllä se oli Saksan Canarias- vakoilun tiedossa, mutta oliko Himleriin ja Hitleriin saakka? Tuskin oli sinne viety!
suoraan on nuo tarinat.
Uskon Lauri Puntilan "lispahdusta" enemmän, kuin sinun virtsakalloista valetta-hokemaa.
Tarinoitahan kerrotaan Tosia ja vähemmän tosia. Uskoo, ken tahtoo. Puntila on voinut murjaista tuollaisen herjan. Lienee tarua sekin.
Jo sinulla älli pelaa ( vaikka eihän se näköjään), niin ymmärrät kyllä, ettei ylipäällikkö pidä sodan aikana minkäänlaista yhteyttä vastapuoleen. Se on sotapetos.
Kaikkein viimeiseksi voisi kuvitella lähetettävän onnittelua liittolaisen lyömisestä.Se on täysin järjetöntä, koska sitä ilman muuta vastapuoli käyttäisi hyväksi.
Täytyy olla umpiluu, että tuollaiseen satuiluun uskoo.
Mitähän tekivät mm. Göring, Schellenberg ja Himmler...
>>Uusiopainos suoramyynnissä