Kuuluun isoon seurakuntaan ja olen jo nuoruuden ohittanut, lähes keski-ikäinen. Minua ei koskaan pyydetä kylään, ainoastaan kentälle. Mieheni ei ole jt. Mielestäni elän ihan normaalia, synnitöntä elämää.Nyt olen alkanut miettimään pidetäänkö minua merkattuna. Kirjantutkisteluryhmä käy kylässä keskenään, koskaan en ole käynyt kenenkään luona vain tutkimassa. Merkattu?
Merkattu???
Minjavain
12697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
on kysymys. Voit ollakin merkattu.Asianosaisellehan ei sitä koskaan kerrota.En tosin ymmärrä,miksi ei kerrota. Kyllä se kuuluu tietää mielestäni. Minustakin sanottiin,että olen kuulemma huonoa seuraa,koska olin kuulemma huonosti mukana. Syynä huonoon mukana oloon oli vakava sairaus,mutta se ei estänyt leimaamista.En minäkään olisi tietänyt asiasta mitään,mutta eräs läheinen ystäväni kertoi,että vanhimmat olivat sanoneet minusta hänelle näin. Sen jälkeen en olekaan enää luottanut Jehovan todistajiin,vaan epäilen koko ajan heitä. En tosin enää haluakaan olla kenenkään seurassa,vaan olen jatkuvasti yksin omissa oloissani.En kaipaa enää kenenkään seuraa.Eipähän tarvitse olla kellekään enää huonoa seuraa kun on omissa oloissaan.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. En ole edes ns. "huonosti mukana". Säännöllinen kokouksissa ja kentällä. Ihme, että kukaan ei halua edes miestäni "pelastaa". Saisihan siitä tunteja.
Olen alkanut ajatelle kuten sinäkin. Omissa oloissa on hyvä olla, eipähän tarvitse odotella yllätysvieraita. Kokouksissa käyn ja ne kentät, riittäköön se.
Olisi kiva tietää jos on merkattu. Luulin jo, että siitä on luovuttu, mutta jostain luin, että vieläkin sitä tehdään. Siitä kärsii juuri ne, jotka tukea ja seuraa tarvitsisivat.
eristäytyminen niin suositeltava asia,mutta minä itse viihdyn näin. En kaipaa kenenkään seuraa.En edes pidä yllätysvieraista.Minulla on tilanne itseasiassa kääntynyt niin,että ennen kaipasin seuraa,mutta nykyisin en haluaisi ollenkaan olla muiden kanssa.
Älähän huoli, tuskinpa siinä merkitsemisestä on kysymys. Vaikea kuvitella, että olisit tehnyt jotakin niin pahaa, että sinut 'merkittäisiin'. Ja koska käyt säännöllisesti kokouksissa, olisit kyllä kuullut seurakunnan tarpeisiin tehdyn puheen, josta olisit itsesi tunnistanut. Jotta asia ei jäisi vaivaamaan, kysy suoraan joltakin vanhimmalta, vaikkapa kirjantutkistelun vetäjältä.
Oletan että kysymys on valitettavasti vain tyypillisestä rakkaudettomuudesta ja välinpitämättöyydestä seurakunnassa. JT:n keskuudessa ei takuulla ole yhtään sen enempää rakkautta tai välittämistä, kuin missään muussakaan yhteisössä siitäkään huolimatta, että niin suorastaan hokemalla hokien väitetään. Seurakunnassa toimii periaatteessa samat kaverien ja ystävien löytämisen mekanismit kuin muissakin yhteisöissä, mutta lisäksi siellä on huomattavasti enemmän merkitystä henkilön asemalla JT:n hierarkiassa. Jalustalla olevilla ei ole puutetta kavereista.
että Jehovan todistajien keskuudessa tapahtuu niin paljon näitä eriasteisia "merkitsemisiä" ja muita kartteluja,että en edes enää pysty tulemaan mihinkään kokouksiin.Haluan olla lopullisesti niistä poissa.Se on Jumalan asia päättää,haluaako tuhota mut.Mä en enää luota jehovan todistajiin,enkä halua mennä sinne tuomittavaksi tai vahdittavaksi.
porukassa. Heikot jäävät vaille huomiota. Olen kokenut ihan samaa. Missähän se lähimmäisen rakkaus on josta Jeesus puhui. Jos on menestynyt niin seuraa kyllä löytyy.
enään kenenkään seurasta.Seurustelkoon ne valioyksilöt keskenään vaan siellä.On maailmassakin hyvää seuraa.Olen löytänyt ihan hyviä ihmisiä heidänkin joukostaan.Sitäpaitsi olen sitä mieltä,että mikään hyvin mukana olo tai muu menestys hengellisellä saralla ei riitä ystävyyteen avioliitosta puhumattakaan.Tärkeintä on keskinäinen kemia ja samanhenkisyys.Jos ne puuttuvat,sellainen seura ei vedä.Mulla on kokemusta seurustelusta pelkistä hengellisistä syistä,eikä se ole todellakaan toiminut.Sanotaan että ihminen voi olla yksinäinen isossa ihmisjoukossa.Samoin voi mun kokemuksen mukaan olla yksinäinen myös väärässä seurassa, eli kun ei ole kemiaa eikä vetovoimaa,niin ei onnistu.Jopa yksinkin on parempi kuin tällainen väkinäinen seurustelu.Muuten,onko tarkoitus,että Jehovantodistajat kammoavat maailman ihmisiä niin kauheasti,että täytyy olla kuin seipään niellyt jäykkänä heidän lähellään.Tuntuu monasti,että maailman ihmisiin suhtaudutaan kuin spitaalisiin.Mä olen nähnyt itse tätä tapahtuvan.
Onko siinä taustalla vanhimmiston toimet vai seurakuntalaisten omat henkilökohtaiset johtopäätökset.. en tosiaan tiedä....
>Minut oli ainakin merkattu useiden srk toimesta (ei tervehditty kuin korkeintaan salilla)...Myöhemmin kun erosin, niin puolisoni on ollut nyt vuosikausia Jt silmissä toisen luokankansalainen...
Olet tehnyt lian rohkean ratkaisun ja avioitunut ulkopuolisen kanssa ja siitä on nyt kyse. Karttaminen osoittaa heikkoutta muissa ei sinussa. Sinä olet vahva ja jaksat kyllä. Hanki ystäviä muualta jos et seurakunnassasi perheinesi kelpaa.
Miksi ihmeessä odotat vain toisten ottavan sinuun yhteyttä. Tee itse aloite ja pyytele kylään tai muualle. Ota aloite vaikka kysymällä mitä kuluu, siitä juttu lähtee monasti liikkeelle. Kyllä ystäviä tulee ja tunne että on merkitty väistyy !
tuommosta,ei sua oo merkattu eikä ketään merkata,se on eri asia jos on erotettu.Nythän on niin et oli yhteisö mikä tahansa,tietyn tyyppiset ystävystyy helpommin ja tietty kemia pelaa ja synkkaa vain.Itellä oli sillon erilaisia ystäviä,mut aina joku yhteinen tekijä :joko harrastus,lapset,huumorintaju,synnyinkunta ja on niin helppo mennä juttelemaan ihmisen kans johon oot jo tutustunu,mut oli puheita et kaikkien pitäis avartua tutustumaan eri ystäviin vapaa-ajalla koska ei siinä salilla ehi tutustua.Mut sanon tän vielä et mun ysvyyksis ei ollu mitään tekemistä varallisuuden tai aseman kans,niitä oli joka lähtöön.Samoin tyttöäni kohdellaan tosi hyvin vaik on erotetun lapsi,pyydetään kylään,retkille,pizzalle,ei koe huonompaa kohtelua ku esim.vanhimman tytär