Näin varmistaen sanon tämän, koska vähemmän tarkasti näkevät ajattelevat minun olevan kuin joku rikollinen ja väkivaltainen kiihkoilija.
Heillähän on väkivaltaisia ajatuksia mustia ja monia muita kohtaan. Minä uskon, että politiikalla suojellaan parhaiten ihmisiä ja kulttuureja. Ikuinen sotiminen on vain pahuuden kierrettä. Eurooppalaisten politiikkojen olisi nykyään syytä olla tarkkoina kulttuurinsa puolustamisen kanssa.
Heillähän on väkivaltaisia ajatuksia mustia ja monia muita kohtaan. Minä uskon, että politiikalla suojellaan parhaiten ihmisiä ja kulttuureja. Ikuinen sotiminen on vain pahuuden kierrettä. Eurooppalaisten politiikkojen olisi nykyään syytä olla tarkkoina kulttuurinsa puolustamisen kanssa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikka meillä lienee eri sisältöjä tekstin takana, voin kuitata puheenvuorosi.
Mielestäni erityisen hyvä - ja pari perusasiaa oivaltavasti yhdistävä on lause: "Minä uskon, että politiikalla suojellaan parhaiten ihmisiä ja kulttuureja."
Sehän tarkoittaa sitä, että kunnioitamme kansanvaltaista päätöksentekojärjestelmää ja arvojamme työkaluna valitsemamme elämänmuodon säilyttämisessä.
"Eurooppalaisten politiikkojen olisi nykyään syytä olla tarkkoina kulttuurinsa puolustamisen kanssa."
Toivon, että tässä tarkoitat tuolla "kulttuurin suojelemisella" juuri sen työkalun (päätöksentekojärjestelmän ja arvojen) suojelemista - etkä esim. joidenkin ulkokohtaisten "kansallisien kuvien" (kuten alkuperä tai tapakulttuuri) palvojaksi ankkuroitumista.
Vaikka haluaa, että kansallinenkin alkuperäilme säilyy eikä siihenkään pidä käyttää minkäänlaista väkivaltaa taikka kiusaa. Minähän toivon, että koko maailmassa moninaisuus säilyy ja pieni sekoitus siellä täällä ei sitä poista.
Mehän olemme pienenä kansana vaarassa menettää sen hyvinkin helposti. Ei valkoisuudessa ole vikaa kuten ei muissakaan ihonväreissä, joten miksi sitä ei säilyttäisi muiden joukossa?
Tapakulttuurimmekin on säilytettävä niiltä osin, miltä kannattaa ja ovat ominaisleimaisia osia kulttuuriamme. Kyllä suomestakin löytyy hyviä kulttuurisia ominaisleimoja, joita tulee säilyttää. Tottakai politiikan voimin arvon asioita tulee hoitaa eikä sotimalla tai muulla väkivallalla. Pelkään vaan, että ongelmat räjähtävät käsiin nykyisen kaltaisella rajat auki menolla.
Kansana suomalaisilla on parantamisen varaa henkisessä kasvussa (kuten kaikilla kansoilla) ja toisten kunnioittamisessa keskenään (kiusaamiset tulevat kalliiksi), väkivallan poistamisessa ja viinan juonnin tapakulttuurissa, joka on aivan surkeassa jamassa (ehkä pääosin nuorten aikuisten ongelma) ja se liittyy yleisesti hyväksyttyyn tapaan "hoitaa" murheita. Sen ymmärtää tiettyyn rajaan, mutta ööveriksi näyttää turhan usein menevän nykyäänkin.
Kyllä te opitte ymmärtämään minua vielä. En ole niin paha ihminen kuin joskus voi luulla. Olen myös anteeksiantavainen, koska näen oman rajallisuutenikin hyvin. On kiva nähdä, että saan positiivistakin palautetta.
Toivon, että autan ymmärtämään siinä, miksi maassamme on minä mukaan lukien liian vapaaseen maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia ihmisiä.
Tavoite kaikilla järkevillä lienee sama: Että Suomi säilyy rauhallisena maana, pysyy taloudellisesti vakaana ja kehittyy henkisellä tasolla sekä muullakin tavoin virikkeitä antavaksi paikaksi elää ja iloita elämästä.
Suomalaisilla on oma, omaleimainen kulttuuri. En ole niin pessimistinen kuin sinä; meidän kulttuuriperintömme on hämmästyttävän vahva ja kykenevä sulattamaan uusia piirteitä suomalaiseksi kokonaisuudeksi, josta ei hetken kuluttua pysty erottelemaan vieraita vaikutteita.
Esimerkkejä: minä juon iltateetä venäläiseen tapaan ja lisäksi venäläisestä, aikoinaan Leningradista ostetusta kupista. Mieheni tekee hyvää spaghettia, italialaista ruokaa. Kun tulee kiire, poikkean Hesburgeriin syömään suomalaista muunnosta amerikkalaisesta purilaisesta. Tämä kaikki on täysin suomalaistunutta.
Tango on argentiinalaista, elokuvat amerikkalaisia, kiinalainen ruoka on hyvää, naisten tupakointi tulee myös Venäjältä, suomalaiset juovat nykyään paljon viiniä - ja kaiken tämän me teemme aivan omaleimaisella tavalla, kielemme on elävä ja elinvoimainen ja meillä on täysin omalaatuinen suhde luontoon jopa kaupungeissakin.
Tämä pieni, kummallinen kansa pystyy sulattamaan vieraat ainekset itseensä ja sen kuin vain voimistuu. (Saman muuten huomaa islantilaisistakin - hämmästyn aina sitä, miten vähän heitä on ja miten omaa kirjallisuutta he kirjoittavat, meitä on 15 kertaa niin paljon kuin islantilaisia.)
"kaupallisen porttikongin" läpi - mitä suuri osa liiketilasta nykyään on - ja mietin juuri tätä asiaa.
Uusia "vuosikertoja" nousee koko ajan. Heidän tehtävänsä on kasvaa vanhan polven ohjauksessa ja luoda siinä saamillaan eväillä jotain uutta, jolla rakentaa taas seuraavan polven elinehtoja.
Tuntuu, että noilla "noviiseilla" onkin selkeästi kahtalainen suhtautuminen vanhaan maailmaan:
He suurimmaksi osaksi haluavat luoda oman elämäntyylin käytöskoodeineen, tyyleineen, sanastoineen - eikä vanhempien näkemykset "oikeimmista" ja "tärkeimmistä" asioista aina käy yksiin nuorempiensa kanssa.
Nuoret eivät kuitenkaan suinkaan hylkää kaikkea "vanhaa". Omin perustein he - taaskaan kysymättä vanhemmilta - liittävät monia itseään edeltäneen kulttuurin piirteitä oman sukupolvensa identiteetin osaksi.
Kuljin kauppakeskuksessa vapaana - riippumattomana niin itseäni vanhemmista ja nuoremmista - valmiina vaikuttamaan, olemalla samalla vaikutuksille altis.
Minua ympäröi elävä yhteisö ja näkymätön yhteiskunta. Ne ovat minut kasvattaneet. Ne suojelevat minua.
Mutta ne sallivat myös minulle kuin niille itselleen kehittymisen mahdollisuuden.
Ovet eivät saa olla avoimet. Mutta ovikellon pitää olla kunnossa.
"Tavoite kaikilla järkevillä lienee sama: Että Suomi säilyy rauhallisena maana, pysyy taloudellisesti vakaana ja kehittyy henkisellä tasolla sekä muullakin tavoin virikkeitä antavaksi paikaksi elää ja iloita elämästä."
Monet pitävät tätä palstaa roskasankona - mutta olen ollut aina eri mieltä. En usko, että yleensä ne, jotka haluavat sekasortoa, viitsivät kirjoittaa riviäkään - suurella riskillä tulla deletoiduksi. Kyllä kirjoittajilla on monesti aivan oikea ja kannatettava ajatus, jonka he haluavat tuoda yhteisöä hyödyttämään. Käyttökelpoinen reitti sen esiin tuomiseksi ei kuitenkaan aina löydy helposti.
Siitä on kysymys monimutkaisesta yhteiskunnasta keskusteltaessa.