Ihan mielenkiinnosta kysyisin keskustalaisilta (toki muutkin saavat vastata), että oliko keskustan rökäletappion syy
a) se, minkä Seppo Kääriäinen näkyi ainakin yhdeksi syyksi nimeävän, eli että ”puoluesihteeri Korhosen juntti-imago oli este keskustan äänestämiselle kaupungeissa ja karkotti entisiäkin äänestäjiä” vai
b) se, jonka monetkin keskustan maaseutupoliitikot ovat syyksi sanoneet, eli että ”pääministeri Vanhasen ylimielisyys ja kokoomuksen politiikan myötäily esti monia maaseudun ihmisiä kannattamasta nyt keskustaa”.
Tosiasia on, että keskustan menetykset olivat suuret kaupungissa, Helsingissäkin meni neljästä paikasta yksi, ja sama trendi oli koko pääkaupunkiseudulla ja myös aikaisemmin vahvasti keskustalaisissa isoissa kaupungeissa Oulussa ja Kuopiossa, ja jopa puoluesihteerin ”omassa kaupungissa” Seinäjoella.
Yhtälailla tosiasia on myös, että keskustan menetykset olivat suuret myös sen vahvimmilla maaseutualueilla, etenkin Lapissa.
Kumpi noista edellä syiksi mainituista oli suurempi syy tappioille, vai oliko niille jokin muu syy?
- - -
Laitoin tuonne maanpuolustuksen palstalle kirjoitukse otsikolla ”Nato vai ei”. Se aukeaa tästä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000426&posting=22000000039266798
a) se, minkä Seppo Kääriäinen näkyi ainakin yhdeksi syyksi nimeävän, eli että ”puoluesihteeri Korhosen juntti-imago oli este keskustan äänestämiselle kaupungeissa ja karkotti entisiäkin äänestäjiä” vai
b) se, jonka monetkin keskustan maaseutupoliitikot ovat syyksi sanoneet, eli että ”pääministeri Vanhasen ylimielisyys ja kokoomuksen politiikan myötäily esti monia maaseudun ihmisiä kannattamasta nyt keskustaa”.
Tosiasia on, että keskustan menetykset olivat suuret kaupungissa, Helsingissäkin meni neljästä paikasta yksi, ja sama trendi oli koko pääkaupunkiseudulla ja myös aikaisemmin vahvasti keskustalaisissa isoissa kaupungeissa Oulussa ja Kuopiossa, ja jopa puoluesihteerin ”omassa kaupungissa” Seinäjoella.
Yhtälailla tosiasia on myös, että keskustan menetykset olivat suuret myös sen vahvimmilla maaseutualueilla, etenkin Lapissa.
Kumpi noista edellä syiksi mainituista oli suurempi syy tappioille, vai oliko niille jokin muu syy?
- - -
Laitoin tuonne maanpuolustuksen palstalle kirjoitukse otsikolla ”Nato vai ei”. Se aukeaa tästä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000426&posting=22000000039266798
Vastaukset 68
Vanhimmat
oli että Kepu hävisi mahdollisimman paljon. Suomi alkaa vihdoinkin eurooppalaistua ja kansa hylkää katalan agraaripuolueen. Eikä hetkeäkään liian aikaisin.
Näinhän kävi vuonna 2000 silloisille hallituspuolueille, kun keskusta voitti kunnallisvaalit.
Meillä on kaksissa edellisissä vaaleissa, eduskuntavaaleissa 2007 ja näissä kunnallisvaaleissa ollut kaksi puoluetta joilta on jäänyt ohjelma ja tavoitteet päivittämättä.
Keskusta on niistä toinen. SDP se toinen, ja vielä pahemmin ajastaan jäljessä.
Puhutaan täällä vain Keskustasta. Puolue nojaa edelleen peruskannatuksessaan maaseutuun, mutta maaseutukin on muuttunut. Sekin alkaa olla osa palveluyhteiskuntaa, tosin enemmän julkisten palveluiden kuin yksityisten. Maanviljelijät ja metsätyömiehet ovat enää pieni vähemmistö maallakin, opettajat, kaupan kassat, sairaanhoitajat jne ovat suhteessa enemmistönä. Eivätkä he olekkaan enää automaattisesti kepulaisia. He ovat lähempänä kaupunkien vastaavissa ammateissa toimivia kuin perusmaalaista. Joissakin kunnissa Keskustan yksinvaltaan on sitten perinjuurin kyllästytty ja halutaan muutosta, perussuomalaiset tarjoaa protestille kanavaa
Kaupungeissa keskusta taas nähdään Korhosen tai S-L Anttilan junttipuolueena jolla ei ole mitään annettavaa kaupunkilaisille. Siis tuo Kääriäisen luonnehdinta on oikea. Vanhasen politiikka sen sijaan on ollut vastuullista ja oikeaa, mutta liian virkamiesmäistä
Helsingissä. Elä ole turhaan huolissasi keskustan menestyksestä.
Onko tummelia vielä paljon varastossa?
t. Börje
... karkoitti paljon äänestäjiä kaupungeissa. Korhonen ei tajua, että puolueen kannattajista on vain 7 % maanvilelijöitä. Viljelijöillä on nykyään mennyt huonosti EU:n menossa sekä viime kesän huonon sadon takia. Se myös heijastuu maaseudun muuhun talouselämään ja sitä tietä kepun kannatukseen.
Todistelusi siitä, että siellä ja myös täällä kepun menetykset olivat suuria, todistaa vain sen, että kaikkialla kepu kärsi tappion.
Demareiden vielä suurempi tappio on tervettä meininkiä. Lipposen aikana puolue oli äärioikeistolainen, Lipponen hallitustensa oikeistolaisin ministeri. Vanhasen eka hallitukseen osallistuneet Lipposesta irtaantuneet demarit olivat valistuneita ja keskustalaiseen menoon sopeutuvia.
Onneksi demarit säilyivät suurempana kuin kepu.
ihmettelemistä siinä,jos kauan hallitusvastuussa
ollut puolue saa vaaleissa "takkiinsa", mutta
kun oppositiopuolue kärsii tuollaisen
"rökäletappion", kuten demarit nyt, sitä voi hyvällä syyllä ihmetellä!
Annoithan niin kovin kylmää kyytiä aina Kapille tuollakin nimimerkillä.
...oppositiotaival ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa SDP:n kannatukseen. Kuntavaalien kannatuksen vertaaminen eduskuntavaalien kannatukseen ei tietenkään muutenkaan mene yksi-yhteen.
Kuntavaalien luonteeseen kuuluu myös hyvinkin pitkälle menevä puoluerajojen ylitys. Kaupunginosan tai kunnan jonkin tietyn kylän näkyvä ja hyvämaineinen hemmo tai mimmi saattaa kerätä hyvin paljon ääniä vaikka edustaisi mitä tahansa puoluetta.
Opppositiopolitiikka valtiollisella tasolla on kuitenkin kuin kaalivuoka. Maistuu ja tehoaa paremmin pitkään haudutettuna.
Lipponen romautti kepun kolmannelle sijalle. Hyvä niin.
eniten.
Mitähän kepulaiset ja persut tekevät enemmistöillään jossain konkurssikypsässä peräkylässä. Ai niin, täyttävät tukianomuksia.
Kallistun Kääriäisen puoleen siinä, että Vanhasen ja Korhosen erilinjaisuudesta tehtiin mediassa iso numero.
Se söi keskustan politiikalta uskottavuuden, kun kannattajat jäivät epätietoisiksi siitä, onko puolueella jokin Korhosen linja pääinisterin johtaman hallituspolitiikan lisäksi vai ei, ja onko puolue jakautunut jahtia Korhosen ja Vanhasen kannattajiin vai ei ole.
Kun median kannatusgallupit tämän lisäksi povasivat kepulle alamäkä, niin hyvin moni liikkuva äänestäjä ei antanut ääntään kepulle, vaan joko kokoomukselle, vihreille tai persuille, näin etenkin maaseudulla.
Keskustan uskottavuutta ei lisännyt millään tavalla sellainen mainostemppuilu, jossa kuntavaalille annettiin uusi, hempeä nimi: "kotivaalit", jota vielä kuvitettiin pastellisävyisillä talonkuvilla. Se ei vahvistanut keskustaa vaan heikensi uskottavuutta löperöllä mainosmaisuudellaan.
Puolue näyttää olevan hajalla ja eksyksissä. Siinä tappion keskeisin syy.
Itse olen sitä mieltä, että maalaisliitto teki aikanaan virheen asemoidessaan puolueen "keskustaan" ikään kuin kokoomuksen ja vasemmiston väliin kolmanneksi vaihtoehdoksi.
Nyttemmin on käynyt niin, että keskusta ei ole kansan silmissä enää mikään uskottava ja luotettava vaihtoehto, kun sen koetaan tekevän hallituksessa aina joko vasemmistolaista tai oikeistolaista politiikkaa, riippuen siitä, kumman kanssa keskusta hallituksessa on.
Keskellä joutuu kääntelemään takkiaan aivan liian paljon. Se syö pahasti kannatusta, varsinkin kun oma linja puuttuu täysin tai on pelkkää siltarumputemppilua aluepolitiikan nimikkeellä ja ruoan alvin alentamsta kaupan katteiden kartuttamiseksi.
Sosialidemokraattien tappio selittyy paljolti sillä, etteivät demarit osaa olla oppositiossa. Hehän ovat jääneet pelkiksi lisärahan marisijoiksi ja hallituksen haukkujiksi ilman mitään reaalista ja konkreettista vaihtoehtopolitiikkaa. Näin on ASDP päästänyt vihreät ohitseen monessa suuressa kaupungissa, inkä voi laskea täysin koleerisen ja ärtyisän Heinäluoman aiheuttaman mielikuvan piikkiin.
Olen ennenkin sanonut, että politiikassa rakennetaan uutta yhteistoimin muiden kanssa. Silloin ei käyttäydytä niin kuin työehtosopimusneuotteluissa vastapuolta kyykyttäen. Urpilaisen on löydettävä pian uusi suunta sdp:lle, muuten tappio pahene ja alamäki jyrkkenee, mikä nostaa vihreät, kokoomuksen ja perussuomalaisekin taas uusille %-luvuille.
Keskustan kannatukselle sdp:n alamäellä ei ole merkitystä, koska nämä puolueet hallitsevat ihan omissa osissaan maata eivätkä juurikaan kilpaile samoista äänestäjistä. Siksi varmaan punamulta niin kovasti kiinnostaa kumpaakin, mikä on ollut pelkästään kokoomukselle ja vihreille eduksi.
Varsinkin analyysisi alkupuolella sanomaasi yhdyn jokseenkin varauksitta. Kas, kun sinäkin jo alat nähdä kepun kaksinaamaisuuden, josta aina olen puhunut. Kepun ainoa ideologia todellakin on opportunismi, jolle usein ei ole nähtävissä edes muuta perustetta kuin vallassa pysyminen ja omien satraappien aseman turvaaminen. Eli toivottavasti yhä useammat huomaavat, että asia on juuri noin kuin sanot:
>>keskusta ei ole mikään uskottava ja luotettava vaihtoehto, kun sen koetaan tekevän hallituksessa aina joko vasemmistolaista tai oikeistolaista politiikkaa, riippuen siitä, kumman (kok tai sdp) kanssa keskusta hallituksessa on.
oma linja puuttuu täysin tai on pelkkää siltarumputemppilua aluepolitiikan nimikkeellä ja ruoan alvin alentamsta kaupan katteiden kartuttamiseksi
Media vaikuttaa siihen, millaisia käsityksiä ja mielikuvia itse kukin muodostaa puoleista.
Kun media nostaa puheenjohtajat framille, siitä syntyy mielikuva puolueesta samalla.
Kepusta on nostettu esiin monta erilaista "johtajaa" ja niin on syntynyt monta mielikuvaakin: Vanhanen, Kalli, Pekkarinen, Anttila, Hyssälä, Korhonen...
Demareiden tappion syy ei tietenkään ole Heinäluoma, vaan se mielikuva, joka hänen ärhentelystään median kautta välittyi. Se oli aivan liian kevyttä tavaraa suhteessa vahvaan Lipposeen, ja liian ay-politiikan makuista, kun demareita muutenkin syyteltiin vain SAK:n poliittiseksi siiveksi ilman omia näkemyksiä.
Urpilaisella on mahdollisuuksia, mutta hänen pitää saada enemmän asiasisältöä puheisiinsa ja vähemmän ulkoaopittua maneeria ja pois kokonaan pelkkä marina.
Vihreät nousevat ilman muuta, koska heitä äänestävät nyt ne keskustaan ja sdp:een pettyneet, joille kokoomus ei syystä tai toisesta kelpaa.
…ainakin kaupungeissa voisi olla se, että siellä on jo lopen kyllästytty siellä kertyneiden verovarojen kärräämiseen kepulandiaan tarpeettomien, lahojen rakenteiden ylläpitämiseen ja muihin tuottamattomiin tarkoituksiin. Siitä ei voida kyllä syyttää yksin kepua, sillä sitä on tapahtunut jo vuosikymmenten ajan kaikkien hallitusten aikana, mutta nyt kaupungeissa lienee mitta täyttynyt.
Professori Esko Niemi kirjoitti muutama päivä sitten Hesarissa otsikolla ”Kainuulle ei riitä mikään”. Hän esitti tilastokeskuksen laskelmia, joiden mukaan vuonna 2006 valtio keräsi pääkaupunkiseudulta verotuloja 9 535 euroa asukasta kohti, kun summa koko maassa oli 6 588 euroa ja Kainuussa 5 230 euroa keskimäärin asukasta kohti.
Valtion menot eli satsaus asukasta kohti oli pääkaupunkiseudulla 7 377 euroa, koko maassa hieman alempi eli 6 365 euroa, mutta Kainuussa peräti 8 167 euroa asukasta kohti. Kainuun nettovoitto eli muualta sinne kärrätty raha oli 3 160 euroa asukasta kohti koko maan tasoon verrattuna ja 5 095 euroa pääkaupunkiseutuun nähden.
Eihän tuossa ole mitään tolkkua. Yhä tolkuttomampaa on kun huomataan, että valtion menoista Kainuussa suuri osa on erilaisia tukia, mutta pääkaupunkiseudulla menoja kasvattaa koko maata palveleva keskushallinto.
Professori Niemi toteaa saman kuin minäkin alussa ja usein ennenkin, että pahinta tuollaisten huonosti menestyvien alueiden tukemisessa on, että se pitää yllä tehotonta yhteiskuntarakennetta, ja se tulee kaikille kalliiksi. Elättäähän se tosin suuren määrän kepusatraappeja, jotka Suomen maaseutua johtavat – ja jäljet näkyvät!
Kun siihen Oivan ihannoimaan ”alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon palauttamiseen” lisäksi kuuluvat osin jo toteutuneetkin suunnitelmat valtion virastojen hajasijoittamisesta ympäri kepulandiaa, niin hyvä tulee! Koulutetumpi ja osaavampi väkihän on kepulandiasta jo karannut pois, eivätkä pakkosiirrettävien laitosten ihmiset halua muuttaa laitostensa perässä, niin niistäkin tulee yhtä tehottomia ja hyödyttömiä kuin kaikesta muustakin siellä.
Kokoomus on tässä hallituksessa suitsinut kepua niin, että se ei ole ihan pahimpiaan päässyt tekemään ja se on onneksi rutkasti vähentänyt puolueen kannatusta maaseudullakin. Mutta vielä tiukempana kokoomuksen pitäisi olla; muuten sillä seuraavalla sinipunahallituksella on liian kova urakka jälkien korjaamisessa.
- - -
Tuosta Nato-asiasta laatimaani kirjoitukseen taisin edellisessä laittaa väärän linkin. Tässä oikea:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=500000000000015&posting=22000000039266725
- - -
Älkää pelätkö, kepulaiset, että jäisin tänne pitemmäksi aikaa; nyt vain sattui olemaan vähän tilapäistä puutetta paremmasta, ja siksi nämä muutamat viestit pistin.
olevalle muumiolle se ja sama, mikä on kepun kannatus.
Kauvan on kaupunkilaiset ollut hölmöjä,kun on antaneet kepun viedä heidän rahat maalle. Jonne muutenkin tulee jos jonkinlaisia tukijaisia. Mutta nyt se tosiaan on mitta täyttynyt kaupungeissa. Toivottavasti kohta maallakin tajutaan, että kepu ei niillä kaupunmkilaisten rahoilla saa siellä mitään hyvää aikaiseksi.
kepusaitille. Voi tuota hulluista hulluinta narsistipunikkia. Ei pystynyt pysymään poissa, vaikka on "kulta" kullitettavana.
Kun kirjautuneiden tiedot eivät nyt ilmeisesti aukea puskajusseille, niin täytynee heitäkin ilahduttaa esittelemällä nuo tiedot, jotka ovat uudella nikilläni, jota ainoastaan käytän jatkossa tällä saitilla – silloin harvoin, kun täällä esiinnyn. Tuostapa selviävtä myös perusteet sille, miksi nikkini on juuri tämä:
- - -
Nimimerkki: Iki-Kapi
Liittynyt jäseneksi: 05-11-2008 klo 19:01
Ikä: 73
Sukupuoli: Mies
Kunta: Helsinki
Maakunta: Uusimaa
Suosikkilinkit:
Helsingin Sanomat
kirjastot
historia
matkat
pääll.liiton evp-yhd.
rauhanturvaajat
puolustusvoimat
Yle
Stadi
kirjakaupat
Oma esittelyni:
Nimelläni ja useilla nimimerkeillä olen täällä kirjoitellut, mutta kapiksi minua on eniten kutsuttu. Johtunee siitä, että tiedetään minun aikoinani olleen sotilasuralle antautunut, eli capitulant, "kapiainen". Mutta jo kauan olen ollut kapteeni evp, ja eläkeläinen myös myöhemmästä työstäni talouselämän palveluksessa.
Kun kapi-nimestä en täällä pääse, niin tästä alkaen olen Iki-Kapi. Nimi sopii minulle siksikin, että kapi-niminen ihosairaus aiheuttaa kutinaa ja raapiminen sitä vain pahentaa ja tuottaa kirvelyä. Minäkin näyn tuottavan melkoista kutinaa ja kirvelyä eräille.
Monenlaista on ollut elonpolullani, mutta yhä olen elämästä ja maailmasta kiinnostunut. Luen paljon, historia kiehtoo, mutta seuraan myös aikaani ja sen tapahtumia, matkustelen melkoisesti. Kokemastani, näkemästäni, lukemastani ja muista kiinnostukseni kohteista kirjoittelen täälläkin; nykyisin enää vähän, kun leskimiehen elämään on tullut muuta mukavaa! ;)
Puolueisiin en sitoudu, vaan olen inhimillisyyden, rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolella, itsekkyyttä, valheellisuutta ja vääryyttä vastaan.
Tämä tulisi ymmärtää ja muistaa: Suomi on rakennettu ja sitä rakennetaan vain työllä; meillä ei olisi mitään arvokasta ilman työntekijöitä, entisiä ja nykyisiä. Sotiemme veteraanit pelastivat isänmaamme. Lapsissa ja nuorissa on maamme tulevaisuus. Kaikki eivät pärjää omin avuin. Turvallisuus on perustarpeemme ja maanpuolustus on sen kivijalka. Se, mikä on parhaaksi mahdollisimman monelle suomalaiselle, on parhaaksi myös isänmaalle.
En ole tosikko enkä ilkeä, mutta hieman ilkikurinen lienen. Se ehkä näkyy myös kirjoittelussani. Usein kai luulen paljon tietäväni, mutta Omar Khaijamin lailla usein myös koen, että
en tajuta tanhua voi tähtitarhain,
vaan epäilys on tutkimusten tulos parhain.
Alati etsin tietoa, mut - ah - niin vähän tiedän
nyt jälkeen kaiken, vaikk`en kuollut varhain
sitä luvattua tietoa jäsenestä?
Vieläkö se pullistellee?
... vaikeaa, ei ole tuohon ikään keksinyt, mitä puoluetta kannattaisi ja kehittelee useita nimimerkkejä, kun ei osaa päättää mikä olisi hyvä.
Päinvastoin Oiva, päinvastoin. Kapihan on äänestänyt kaikkia puolueita Keskustaa lukuunottamatta. hän on siis päättänyt monta kertaa ketä kannattaa. Se päätön on vain ollut monta kertaa erilainen kuin edellisellä kerralla.
Se että Kapi pohjimmiltaa on pesunkestävä demari, ei tietenkään ole ollut este äänestää muitakin, katsos näillä demareilla kun on jokin ihmeellinen tarve olla jotain muuta kuin ovat. Kokoomuslaisuus on heitä paljon hienonpaa kuin demarius, siksi Kokoomus nyt porskuttaa kun nämä wannabee-tyypit heitä äänestää
…sitten, jos joskus tulen niin kalkkeutuneeksi, että elämäni olisi niin muuttumatonta ja myös arvoni olisivat lopullisesti jämähtäneet paikalleen, ja että en näkisi mitään muutoksia puolueissakaan ja niiden tavoitteissa ja poliitikkojen mielipiteissä. Eli en pystyisi tarpeen mukaan vaihtamaan kannatustani puolueelta toiselle, vaan tulisin samanlaiseksi kuin sinä.
Mutta asia ei kohdallani ole niin kuin ilmeisesti sinulla on, ei ainakaan vielä. Yhä olen elämässä kiinni, ja kuten profiilillani kerron, seuraa aikaani ja politiikkaakin sen verran, että näen, mitä mikin puolue ja niiden poliitikot milloinkin ovat mieltä mistäkin asiasta. Ja näen, että niiden tavoitteet ja mielipiteet vaihtelevat.
Niin on vaihdellut myös oma elämäntilanteeni, johon eri vaiheissa on sopinut erilaisia poliittisia tarkoitusperiä. Kepulaisia ei sentään koskaan, sillä en ole koskaan kokenut edes tilapäistä mielenhäiriötä, joka olisi ollut välttämätön edellytys kepun kannattamiseksi missä tahansa elämäntilanteessani.
Päätöksenteko on minulle ollut aina varsin helppoa; se on ollut tarpeen työurallani, ja yksityiselämässäni olen myös joutunut tekemään paljon hyvinkin vaikeita päätöksiä. Päätöksenteko siitä, mitä puoluetta kulloinkin kannatan, on varmasti niitä helpoimpia. Sinulle se kuitenkin näkyy olevan liian vaikeaa, kun et uskalla kannattaa muuta kuin kepua, jonka kannattaminen tuskin koskaan on parhaiten vastannut insinöörin etua eikä vastaa ainakaan eläkeläisen etua.
Onko sinut kastettu nimellä Oiva Kepulainen? Muuta perustetta en näe sille, että ihmisen pitäisi aina pysyä saman puolueen kannattajana. Meitä liikkuvia äänestäjiä on paljon, me ajattelemme omilla aivoillamme ja me aina ratkaisemme vaalien tulokset, niin nytkin kokoomuksen, vihreiden ja perussuomalaisten voitoksi ja kepun sekä demareiden tappioksi.
Ajatteluni joustavuutta ja mielikuvituksellisuutta osoitan myös nikeilläni, jossa asiassa myös te kepulaiset olette auttaneet, kuten kerron profiilillani – jossa myös enemmän arvoistani, joiden perusteella aina on määräytynyt myös puoluekannatukseni:
Nimelläni ja useilla nimimerkeillä olen täällä kirjoitellut, mutta kapiksi minua on eniten kutsuttu. Johtunee siitä, että tiedetään minun aikoinani olleen sotilasuralle antautunut, eli capitulant, "kapiainen". Mutta jo kauan olen ollut kapteeni evp, ja eläkeläinen myös myöhemmästä työstäni talouselämän palveluksessa.
Kun kapi-nimestä en täällä pääse, niin tästä alkaen olen Iki-Kapi. Nimi sopii minulle siksikin, että kapi-niminen ihosairaus aiheuttaa kutinaa ja raapiminen sitä vain pahentaa ja tuottaa kirvelyä. Minäkin näyn tuottavan melkoista kutinaa ja kirvelyä eräille.
Monenlaista on ollut elonpolullani, mutta yhä olen elämästä ja maailmasta kiinnostunut. Luen paljon, historia kiehtoo, mutta seuraan myös aikaani ja sen tapahtumia, matkustelen melkoisesti. Kokemastani, näkemästäni, lukemastani ja muista kiinnostukseni kohteista kirjoittelen täälläkin; nykyisin enää vähän, kun leskimiehen elämään on tullut muuta mukavaa! ;)
Puolueisiin en sitoudu, vaan olen inhimillisyyden, rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolella, itsekkyyttä, valheellisuutta ja vääryyttä vastaan.
Tämä tulisi ymmärtää ja muistaa: Suomi on rakennettu ja sitä rakennetaan vain työllä; meillä ei olisi mitään arvokasta ilman työntekijöitä, entisiä ja nykyisiä. Sotiemme veteraanit pelastivat isänmaamme. Lapsissa ja nuorissa on maamme tulevaisuus. Kaikki eivät pärjää omin avuin. Turvallisuus on perustarpeemme ja maanpuolustus on sen kivijalka. Se, mikä on parhaaksi mahdollisimman monelle suomalaiselle, on parhaaksi myös isänmaalle.
En ole tosikko enkä ilkeä, mutta hieman ilkikurinen lienen. Se ehkä näkyy myös kirjoittelussani. Usein kai luulen paljon tietäväni, mutta Omar Khaijamin lailla usein myös koen, että
en tajuta tanhua voi tähtitarhain,
vaan epäilys on tutkimusten tulos parhain.
Alati etsin tietoa, mut - ah - niin vähän tiedän
nyt jälkeen kaiken, vaikk`en kuollut varhain
Otsikkosi lupasi paljon, mutta petyin. Tarkoitatko että OivaH joutaisi jo kuolemaan, kun ei pysty loikkimaan puolueista toisiin? Minusta sellainen periaatteellisuus on ihailtavampaa kuin sinun huikentelevaisuutesi. On tainnut olla samaa myös naisten kanssa kuin politiikassakin.
Meitä on paljon, jotka kannatimme neljä vuotta sitten keskustaa, mutta nyt äänestimme jotain muuta puoluetta. Me ajattelemme samoin kuin neljä vuotta sitten, mutta Keskusta ei ole enää sama kuin silloin. Etkö ole sitä huomannut? Uskotko pystyväsi keskustan muuttamaan? Me emme niin paljon itsestämme usko.
Se on puoliso, jolle pitää olla uskollinen, ei puolue. Siis puolISO, ei puolUE, Oiva.
Uskollisuus puolisolle on hyve, mutta uskollisuus puolueelle tyhmyyttä. Ei ne puolueet edes yritä pyrkiä hoitamaan paremmin kannattajiensa asioita jos ne tietää, että ne kannattajat ovat kuitenkin uskollisia. Puolueuskolliset ei vie eteenpäin puolueidenkaan toimintaa, muusta kehityksestä puhumattakaan.
... melko tarkalleen samalla Alkion määrittämällä linjalla: yrittäjyys, valistus ja köyhää ei jätetä. Jos joku näkee hyväksi jotkut muut periaatteet ja muun puolueen, niin siitä vain.
..., sillä ei vain ole tekemistä tämän poliittisen keskustelun kanssa. Uskollisuuden kohteita on muitakin: työnantaja, isänmaa, uskonto, koko perhe (minulla 5 lasta ja 10 lastanlasta), taloyhtiö jne.
Puolue on myös elämän perusasia, jota ei voi vaihtaa niinkuin kalsareita. Kapi on myös uskollinen politiikassa: hänen vihansa kepua kohtaan on pysyvä.
...on tuo alati toistelemasi mantrasi yrittäjyyden, valistuksen ja köyhyyden puolesta toimimisesta. Missä näkyy esim. kepun tuottama valistuneisuus saitin kepulaisten kirjoituksissa? Tuottavatko täällä ketkään enemmän törkeätä, muita herjaavaa ja joka suhteessa ala-arvoista tekstiä kuin juuri kepulaiset.
Moni muukin Alkion sanoma on yhtä tyhjäksi jäänyt kepun käytännön toiminnassa. Onhan toki aikakin nyt toinen, kuin 100 vuotta sitten. Ovat ne muutkin puolueet - esim. sdp - kovasti etääntyneet alkuperäisistä tavoitteistaan, jotka nimenomaan sdp:n osalta lienevät jo pitkälle toteutuneet nyky-yhteiskunnassamme.
Naurettavaa tuollainen sinulta. Kepu on minunkin muistamanani aikana ollut kovin monena, demarien kanssa yhteistyössä demarimpana kuin demarit ja nyt kokoomuksen kanssa kokoomuslaisempana kuin kokoomus. Koskaan en kyllä ole nähnyt sen käytännössä osoittavan edes pyrkimystä toimia niin kuin tuo sanahelinä valvoittaisi.
Kerropa nyt käytännön esimerkein, miten se on näkynyt kepun toiminnassa viime aikoina ja miten näkyy tällä hetkellä? Kepulaisissakin näkyy onneksi olevan myös sinua terävänäköisempiä ja näkemäänsä ajattelemaan pystyviä. Sitä osoitti tuo vaalitulos.
Olet näköjään saanut muutaman niin hyvän vastineen, että niitä sinun sietäisi ajatella! Pystytkö siihen?
Puolueelle ei todellakaan tarvitse olla uskollinen, ei edes saa olla, jos puolue ei toiminnallaan sitä ansaitse. Muutenkin kannattaa pitää puoluetta epävarmuuden tilassa kannatuksestaan, sillä se saa sen pysymään hereillä ja toimimaan aktiivisemmin.
Myönnän olleeni uskoton myös ensimmäiselle puolisolleni, sillä sehän selviää avioero-oikeudenkäynnin pöytäkirjoista. Toisen avioliittoni solmin aivan harkitsematta, mielenhäiriöön verrattavassa äkkirakastumisen tilassa, vai sanoisiko, että se v-alkuinen sana meni päähäni. Mutta onneksi pääni selvisi vuodessa, jonka tuo avioliitto kesti.
Kolams avioliittoni kestikin sitten yli 20 vuotta ja kestäisi edelleen, jos rakas vaimoni ei olisi sairastunuyt syöpään, joka hänet vei, ja josta kepulaiset ovat täällä minulle ilkkuneet. Siinä avioliitossa olin ehdottoman uskollinen, sen voit uskoa sinäkin.
Isänmaallekin olen ollut hyvin uskollinen, ja on eräitä muitakin arvoja, joille olen aina uskollisena pysynyt. Myös kristinuskolle ja aina kulloisellekin työnantajalle. Myös niille periaatteilleni, joita mainitsen profiilillani, ja jotka ovat velvoittaneet minut usein vaihtamaan puoluekannatustani.
Mutta en tosiaankaan ole ollut enkä halua olla puolueuskollinen, sillä minusta jotakin puoluetta ei voida pitää arvona sinänsä, sillä sehän on vain välikappale varsinaisten arvojen puolesta toimimiseen. Puolueuskollisuus on kyllä uskollisuutta eräässä mielessä: se on uskollisuutta tyhmyydelle.
Mitään keskustavihaa minulla ei ole, mutta keskusta enempää kuin sen edeltäjätkään ei vain koskaan ole toiminut minun arvojeni puolesta. Kun niihin arvoihin kuuluu mm. inhimillisyys, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus.
Muuten - keskusta ei ole ollut vielä kuin parikymmentä vuotta. Sitä ennen se oli jonkin aikaa keskustapuolue, ja aikaisemmin paljon kauemmin maalaisliitto, jota se käytännössä edelleen on.
Uskollisuudesta puheenolle, olen kyllä mainitsemieni lisäksi nykyisinkin uskollinen lisäksi yhdelle: omalle kullalleni! Se on helppoa, sillä hän on naisista viehkein, minkä tiedän. Ja ikäkin jo auttaa uskollisena pysymistä tässä asiassa.;) Mutta niin kalkkis en sentään ole, että puolueuskollisksi rupeisin!
Todella pahasti.
Keskusta on koko kansan ja erityisesti sosiaalisesti ajattelevan keskiluokan poliittinen liike.
Matkalla tähän nykyiseen asemaansa liike on tehnyt paljon kansakuntamme hyväksi.
Sosialidemokraattinen liike vei Suomen sisällissotaan heti itsenäistymisensä jälkeen. solloin talonpoikaisarmeija teki mitä tehdä piti, mutta heti sodan jälkeen oli Maalaisliton rooli koko Suomen tulevaisuuden kannalta keskeinen. Kallio piti sodan vielä ollessa käynnissä Nivalan kirkossa kuulun puheen, jonka mukaan "punaisista ja valkoisista on tultava yksi kansa". Maalaisliiton rooli kansan eheyttäjänä yli sisällissodan jättämän railon oli merkittävä ja loi pohjaa myöhemmälle Talvisodan yhtenäisyydelle.
Maalaisliitto oli lähes koko maailmansotien välisen ajan maamme hallituksessa, josta käsin puolusti kansanvaltaa, tasavaltalaisuutta ja laillisuutta, myös 1930-luvulla kun oikeistoradikalismi nosti päätään maassamme. Avainasemissa olivat eteläpohjalaiset maalaisliittolaiset, tunnetuimpina Artturi Leinonen ja Kustaa Tiitu.
Valtiollisen eheytystyön rinnalla panostettiin sivistykseen; kansanopetusta kehitettiin ulottamalla kansakoulut koko maahan. Kansanopistoja perustettiin ja tuettiin. Nuorisoseuralla oli keskeinen rooli maaseudun sivistystyössä.
Talouden alalla Maalaisliitto oli mukana osuustoiminnan nousussa Pellervolaisen liikkeen kautta.
Sodassa armeijan ytimen muodosti talonpoikainen väestö. Ja armeija luotti vaikeissa maastoissa talonpojilta saatuihin uskollisiin suomenhevosiin, joiden merkitystä ei sitäkään voi unohtaa
Sodan jälken Karjalan väestön asuttaminen oli kansallinen suurponnistus, jonka organisoinnissa maalaisliittolaisilla (mm. Venamo) oli merkittävä rooli.
Jälleenrakennuksessa maalaisliittolaisen aatteen sovellukseksi nousi desentralistinen Suomi, jossa maan joka kolkassa on mahdollisuus elää, asua ja yrittää. Politiikan tuloksena syntyivät maamme raskas perusteollisuus, mutta myös maakuntakeskusten teollisuuskylät joissa pienyritykset ovat menestyneet.
Sosiaalipolitiikassa kansalaisten yhdenvertaisuuden ajatusta noudatettiin tukemalla kansaneläkelakia. Myös kansansivistykseen panostettiin; kansalaisopistojen verkosto ulotettiin koko maahan ja yliopistoja perustettiin suurimpiin maakuntiin. Näissä Keskustan rooli oli merkittävä
EU sopimuksen läpiviennissä Keskusta oli niinikään ratkaisevassa asemassa ja johdatti maamme osaksi eurooppalaista yhteisöä.
Tuossa siis mopeasti pieni otos Keskustan saavutuksista.
Mikään muun poliittinen taho ei vastaavaa menestystarinaa voi kertoa. SDP:n suurin tahra on luonnollisesti kansalaissodan aloittaminen, eikä poliittinen oikeistokaan selviä puhtain paperein ainakaan 30-luvusta. Maalaisliitto/Keskustalta tuollaiset kansakuntaa vahingoittanee teot puuttuu
... luonteenlaadustasi tukee tuokin, ettet osannut päättää vaimostasi. Minulla on ollut sama eukko ja sama puolue koko elämäni ja olen edelleenkin molempiin tyytyväinen.
Se, että minulla on ollut mm. kolme vaimoa ei tee minusta haihattelevaa. Olin liian kokematon avioituessani ensiksi 21-vuotiaana, ja kun olin silloin ympyröissä, joissa helposti sai lisää kokemuksia silläkin alueella, niin kävi kuten kävi. Toinen tapaus oli kieltämättä jonkinlaista seikkailunhalua. Ymmärtäisitköhän, jos näkisit tuon naisen sellaisena kuin silloin oli; kyllä sellainen miehen pään helposti pyörälle saa. Mutta tuossakin asiassa järki lopulta voitti. Kolmas kerta sitten toden sanoi, sillä useinkaan ei liene miehellä onnea saada niin ihanaa vaimoa kuin minä sain, ja hänen kanssansa yhdessä koimme hyvin onnellisen avioliiton.
Elämässäni on muutenkin ollut monia hyvin erilaisia vaiheita, osin itsestäni riippumattomistakin, pakottavista syistä johtuen, mutta myös omasta pyrkimyksestäni muutokseen ja sen avulla parempaan. Useimmiten olen siinä onnistunut. Olen kulkenut pitkän matkan kasvattipojasta nykyiseen tilanteeseeni, "keskeltä ei mitään" 16-vuotiaana lähteneenä Stadin nuorisoporukoiden, tukkikämppien, sotilasleirien ja monien muiden mutkien kautta. Kieltämättä minulla on ollut myös vaihtelunhalua, sillä olen ollut ja olen edelleenkin varsin eläväinen ihminen.
Sinun elämäsi on varmasti ollut vakaampi. Vakaa oli myös pysähtyneisyyden aika Neuvostoliitossa. Vain muutokseen pyrkiminen, uuden tavoittelu, kehittää yhteiskuntaa, ja muutosvalmiutta tarvitsee ihminenkin kehittyäkseen ihmisenä.
Joka tapauksessa olen siis ELÄNYT, enkä vain pysytellyt hengissä, niinkuin monet ja jotkut ovat jopa tyytyväisiä sellaiseen. Ja Tapsa Rautavaaran lailla voisin laulaa, että "en päivääkään vaihtaisi pois". Sinun ilmeisen yksiuraiseen elämääsi - muussakin kuin puoluekannatuksessa - verrattuna elämäni lienee ollut monessa mielessä paljon rikkaampi. Mutta etpähän sinä kai sitä tajua - onneksesi, sillä jos tajuaisit, tulisit surulliseksi.
selittää. Seli seli...
juntti Korhonen. Mies, mikäli hän todella on mies tuhlasi täysin turhaan metrejä, kilometrejä ja poronkusemia ajaessaan vaaliautollaan pitkin ja poikin meidän vapaata, moniarvoista, maailmassa kaikkein parasta ja kauneinta kolkkaa, ainakin minun mielestä. Miksi, joku höpöttäjä Matti antaa tällaisen törky Jarmon syödä hänen nimenomaan hänen johtaman puolueen kannatusta. Olin hölmistynyt kunnalisvaalien TV:ssä käytyä keskustelua´. Tämä älytön seikkailijä Jarmo yltyi kehumaan, miten rehellisiä nykyiset politikot ovat. Jarmo varmaankaan ei muistanut, tai ei halunnut muistaa, kenen vaatimattomassa kämpässä tehtiin eduskuntavaalien alla kakkein törkein ja demokratiaa loukkaavin sopimus. Joku pölhö
ylisti itsekästä tyyppiä, joka sai aikaisiksi kepun sekä että punamultayhteistyön rökäletappion. Pikkasen niistä "maakuntamiehistä" meillä kotokylällä on näitten "kaupat", mainokset lupaavat aivan toista mutta liikkeet ovat sekaisia, eikä sieltä löydy "tavaroita", mitä mainokset lupaavat. Mainoksen vehnäjauhoja ei löydy, lyhdyt niin missähän ne olevat ....
Yksi teema ei tässä keskustelussa ole oikeastaan tullut vielä esiin. Vastakkainasettelu.
Vaaleissa häviön kokeneet puolueet ovat perustaneet teemansa hyvin usein erilaisille vastakkaisuuksille, maaseutu vastaan kaupunki, työntekijä vastaan työnantaja jne.
En tiedä keksikö Niinistö (ja Kokoomus) vaaliteemansa aikanaan kansalta vai tajusiko kansa Niinistön sloganista ettei meillä olekkaan enää niin selkeitä vastakohtaisuuksia kuin puolueet monesti antavat ymmärtää.
Itse vietän aikalailla aikaani myös maaseudulla, eikä ihmisten elämä siellä sittenkään niin ratkaisevasti poikkea kaupunkielämästä. Samaa aamulla töihin ja illalla kotiin elämää se kaikkialla, samat Idolsit TV:stä katsotaan ja samantyyppiset ne on niin ilot kuin murheetkin. Perusasiat toimii tässä maassa suhtkoht samalla tavalla kaikkialla, joitakin aivan syrjäisimpiä Kainuun tai Lapin kolkkia lukuunottamatta.
Ihmiset ovat siis tajunneet ettei Keskusta ole ainoa joka voi maaseudun ihmisille tärkeitä asioita ajaa, ja tavallinen työssäkäyvä ihminen ymmärtää ettei vasemmisto ole aina työmiehellekään pelkkää hyvää tuonut.
Kun nämä hävinneet puolueet kuitenkin pitävät yllä - peruskannatajiaan miellyttääkseen - erilaisia vastakohtaisuuksien teemoja, äänestäjät hakevatkin modernimpia vaihtoehtoja, Vihreitä tai Kokoomusta, tai sitten pelkkää protestia, Perussuomalaisia.
Puutuit olelliseen: vastakkainasetteluun politiikan teemana.
Minusta on alkanut näyttää silä, että vastakkainasettelu on myös tekijä, joka repii puolueita sisältäkäsin. Sinipuna ja osin punamultakin saivat sosialidemokraateista osan vaatimaan paluuta aatteellisille juurille. Punamulta ja varsinkin nykyinen hallitus on nostattanut keskustassa vahvan liikkeen siitä, että pitäisi tehdä omaa politiikkaa ja irtautua kokoomuksen talutusnuorasta.
Keskustassa ja sosialidemokraateissa on siis siäistä liikettä siihen suuntaan, että pitää taistella aina jotain vastaan. Muuten politiikassa ei ole politiikkaa, jos vain tehdään yhdessä yhteistyötä ilman, että aika ajoin asetuttaisi vastakkain riitelemään asioista.
Kokoomus näyttää ehjimmältä puolueelta tällä tavoin ajatellen. Ehkä se juuri siksi menestyy. Yhteiskuntaluokkien rajathan ovat hälventyneet jo ajat sitten.
Olemme rantauneet maalle, ostaneet joko perityillä tai velkarahoilla oman paikan niemestä, notkosta tai joutomaalta. Paikka, nimenomaan tämä paikka on minun ja meidän oma. Haluamme ja rekennamme lohkoomme oman paikan, mihin kylän jäärät eivät voi tarttua, puuttua. Oikeastaan en meinannut jaksaa lukea viestiäsi. Kiinnostuin siitä, koska siinä oli suuri tasa-arvo näkymä. Olet hyvin oikeassa, meitähän ei kahkitse kylätiet mutta kuitenkin sopu ja edelleen sopu on kaikkein paras. Muuten Sauliin, miehessä on ytyä mutta.... Ihan lopuksi, mitteekäs teet, kun sinne hienolle... meet. Onko sinulla ihetekemät verkot mukana vai pelkkä haavi auki.
Samat ajatukset minullakin. Keskusta ja SDP eivät toimi samalla tavalla tiiminä kuin Kokoomus tai Vihreät. Vihreissä on varmasti suurempi kirjo erilaisia näkemyksiä kuin Keskustassa mutta silti he pystyvät toimimaan yhdessä ilman näkyviä kiistoja. Eikä Kokoomuskaan täysin yhtenäinen ole, Niinistö toimii unilukkarina joskus omilleenkin. Sekään ei haittaa puolueen uskottavuutta, vaikka jotkut ulkopuoliset - eritoten nämä toisia vastaan taistelun nimiin vannovat - näkevät hirmuisia ristiriitoja Niinistön ja Kataisen välillä.
SDP:llä on pitkät perinteet taistelusta oman asian puolesta muita vastaan, perinteestä kumpuava vanha retoriikka otetaan usein puheisiin mukaan, niinpä puheet kuulostavat modernin ihmisen korvissa aivan käsittämättömältä. Keskustalla vastakkainasettelun perinteet ovat tuoreemmat, Väyrysen ajalta periytyvät. Siellä luulisi olevan mahdollisuuksia siitä irtautua, mutta näitä Korhosia kumppaneineen on näemmä mahdoton pidellä.
Muikut otamme nuotalla. Nuotan perät joutuu joskus haavilla tyhjentämään jos sattuu hyvä apaja. Useimmiten sen saa nostettua ihan semmosenaan veneeseen, vähän on ollut viimevuosina muikku kateissa.
Isommat kalat verkoilla. Paulottanut olen muutaman verkon joskus, mutta taitaapi olla nykyisin ihan kaupan vehkeet
muikkuverkot. Paulotatko yläpaulan auki noin 30 metriä ja alapaulan vastaavasti 36-38 metriä. Sain, kysyin aikoinaan vanhalta, viisaalta verkkomestari S kotimaiselta ohjeen ja hän kertoi, anteeksi en varmaankaan saisi kirjoittaa. Pauloita yläpaula auki ja jatka alapulaa niin saat varkoillasi muikkuja, jotka riippuvat verkon silmissä ja sinulla ei ole ns pussimuikkuja. Perun kirjoitukseni.
Kokoomus oivalsi ennen muita, mitä EU merkitsee ja millaisella politiikalla rakennetaan hyvinvointia, kun on kilpailtava vapailla maailmanmakkinoilla vientitulojen aikaansamiseksi ilman devalvaation mahdollisuutta. Kokoomus ymmärsi myös ennen muita, että hyvinvoinnin rahoituksen kannalta on olennaisinta saada aikaan verotuloja euroina eikä kinata veroprosenteista.
Kun kokoomuksella nyt on nostetta ja kannatus kasvaa, niin erimielisyyttä ei juurikaan puolueen sisällä ole. Viinanen elää hieman menneisyydessä ja muistelee edellislaman karmeita aikoja. Niinistö ei puolestaan ole koskaan luottanut kansantalouden dynamiikkaan sen suhteen, että palkkojen verotusta helpottamalla kasvatettaisi valtion verotuloja ja budjetin pelivaraa, kun työllisyyden ylläpito pitää sosiaalimenot kurissa ja työllisyys myös kerryttää verotuloja euroina enemmän, kun veroaste ei ole talouden kannalta liian korkea.
Demarit taantuivat retoriikkansa myötä vakavasti. Tämä oli nähtävissä jo siinä, miten Lipposta vastaan opponoitiin se, mitä silloin uskallettiin. Heinäluoma vei vasemmalle, ay-liikkeen perinteiden suuntaan, missä ei enää ole lisäkannatusta, kun kaikki ammatillisesti järjestäytyneet eivät ole haalariduunareita, eli demareita.
Halosen ja Tuomiojan avoin vasemmistolaisuus 70-luvun hengessä on myös tekijä, joka on vieraannuttanut nuorempaa väkeä sosialidemokratiasta. Samaa ovat tehneet työväen taistelulaulujen nostalgia ja ukkodemareiden puheet "juurille" palaamisesta. Sisäinen repeäminen on ollut totta SDP:ssä ainakin 15 vuotta, kun Lipposen "oikeistolaisuutta" ja markkinahenkisyyttä on pidetty pahana.
Keskustassa on aina ollut tämä väyrysläisen "tahtopolitiikan" kova ydin, sisäinen maalaisliittolainen kuppikunta joka on vaatinut keskustaa rähjäämään kaikkea kaupunkilaisuutta ja pääkaupunkiseutua vastaan tulonsiirtojen puolesta maakuntiin ja siltarumpuihin. Se on synnyttänyt kuntaliitosten vastustusliikkeen ja elätellyt haavetta myös työpaikkojen säilyttämisen tukemisesta verovaroin, mikä on tietenkin ollut käytännössä mahdotonta. Ei kekkosaikaan ole enää paluuta.
EU-vastaisuudella on myös merkirtyksensä. Samoin sillä, että kaksi kolmannesta keskustalaisista elää vieläkin siinä haavemaailmassa, jossa kokoomus on vilttiketjussa ja kepu kinaa demareiden kanssa budjetin menopuolen jaosta kummankin ehdottamiin kohteisiin. Näille kepun tahtopoliitikoille oli kova paikka, kun puheenjohtajaksi nousi yllättäen Matti Vanhanen, joka heidän mielestään ensin alistui demareiden ja Heinäluoman edessä ja nyt on muka kokoomuksen vedätettävissä.
Tämä kepun kenttäaktiivien kova ydin on Korhosen avulla tehnyt omaa politiikkaansa ja murentanut siten Vanhasen luotettavuutta ja samalla koko keskustan uskottavuutta ja kannatusta. Erityisen noloa on ollut tapa, jolla keskusta on moittinut Vanhasen yksityiselämää.
Minusta näyttää nyt siltä, että keskusta ja sdp eivät juurikaan kasva ennen kuin ne saavat karistetuksi vanhat taakat harteiltaan ja käännytettyä vanhoilliset kannattajansa uskomaan, että muuttunut maailma vaatii tulevaisuuteen suunnattua politiikkaa ja uudenlaisia tavoitteita sekä ennen muuta aivan uudenlaista, rakentavaa yhteistyöasennetta.
Vihreiden tasainen kasvu selittyy minusta paljolti sillä, että he tarjoavat vaihtoehdon niille, joita kolme suurta eivät houkuttele. Vihreiden joukossahan on ehdokkaita hiukan jokaiselle jotain -periaatteella, paljon korkeasti koulitettua ja fiksun tuntuista väkeä, Soininvaara kärkenä ja Gronberg kaksine tohtorinhattuineen akateemisen väen vakuuttavana houkuttimena.
Perinteisten yhteiskuntaluokkien, luokkayhteiskunnan, häviämisen myötä on monen äänestäjän mielessä hävinnut myös tarve työväenpuolueille ja maalaisliitoille, näille perinteiille vastakkainasettelun poteroista ponnistaville edunvalvontapuolueille.
Poliittinen uudistushenki ja aloitteellinen edistyksellisyys on yllättävän nopeasti siirtynyt vasemmalta oikealle vain 20-30 vuoden aikana ja konservatiivisuus samalla siirtynyt oikealta vasemmalle. Keskusta on aina ollut enemmän konservatiivi, vaikka sen oppi-isä, Santeri Alkio, oli yksi edistyksellisimmistä liberaaleista aikanaan.
Muikkuverkot paulotetaan aikalailla auki, itse olen laittanut alapaulan mitaksi 34 m silloin kun yläpaula on 30, mutta niinkuin sanoin, nuotalla muikut on otettu, ei tarvitse verkojen kanssa räplätä. Varmaan tuo 36-38 m toimii paremmin.
..niin Keskustan kuin SDP:nkin tappiooan on heidän politikkojensa asiasisällön ja avausten puute. Koomuksella on tilanne aika hyvä. On Niinistä, Viinanen vanhempina valtiomiehinä ja sitten nämä nuoremmat ministerit jotka ovat esillä jatkuvasti.
Keskusta on päässyt julkisuuteen yleensä silloin kun siellä on riirelty ja olyu erimielisiä.
Nyt he näyttävät tekevän väkisin juttuja. Yksi sellainen oli tänä aamuna radiosta kuultu Kaikkosen avaus jossa hän esitti EU:n laajenemista pohjoiseen.
En ymmärrä kuinka se asia niin kovin Kaikkoselle kuuluu. Hänhän on Väyrysen hengenheimolaisia, hehän iloitsivat juuri siitä kun Norja ei liittyny aikoinaan EU:hun. Onko heidänkin mielestään tämä EU niin hyvä että Norjankin pitäsi siihen liittyä.
SDP:llä on tilanne ehkä vielä huonommin. Siellä on puheenjohtajaksi tavattu valita henkilö joka on ollut valmis heti Pääministeriksi. Nyt ei niin ole, ei lähimainkaan. Kyllä se varmasti vaikutti puolueen kannattajiin.
Jutta Urpilaisen johdolla demarit siirtyivät eduskuntavaalien kolmospaikalta kakkospaikalle. Prosenttiosuuskin taisi hieman nousta. Edelliset valtion kattavat vaalit ovat aina se mittari, johon menestystä kannattaa verrata.
Uskoisin, että lähikuukausina kokoomuksen mainostoimistoimago rapisee ja kokoomus joutuu siirtymään Niinistön linjoille.
..että Kokoomuksen kannatus tulee laskemaan. Ainahan vaikeudet kostautuvat hallituksessa.
Mutta ei Urpilaisen menestystä voi kyllä kehua. Ja olen edelleen sitä mieltä, että ei hän puheenjohtajana olikein täytä sellaisen vakaan valtionhoitajan paikkaa kuin SDP:ssä on totuttu.
Kyllä HEinäluoma on aivan eri tasoa jo yhteiskunallisen kokemuksensakkin takia.
Niinistön linjan hallituksen linjan ero on siinä, elvytetäänkö yhteiskunnan kautta verorahoilla vai yksityisen kulutuksen kautta. Kyllähän Niinistön linja voi tuntua varmemmalta, siinä ainakin voi rahoja suunnata kotimaahan.
Olen samaa mieltä siinä, että Heinäluoma oli (on) mainettaan paljon parempi johtaja. Hän ei alistunut tähän imagopelleilyyn, mikä oli nousukauden lopulla merkittävin liikkuvia äänestäjiä vetänyt taktiikka. Uskoisin (ainakin toivon) asiapolitiikan vielä nousevan päätöksenteon keskiöön ja vastuullisten äänestäjien ensisijaiseksi valintaperusteeksi vaaleissa.
Jutasta sen verran, ettei hän uutena puheenjohtajana ja nuorehkona naisena voi välittömästi ottaa "valtiomiehen" roolia uskottavasti kannettavakseen. Toivottavasti valtiomiesuskottavuus kuitenkin kehittyy Jutalle, ennen kuin hänellä on ulkoisesti Golda Meirin katu-uskottavuus ;)))
Aivan aluksi haluaisin esittää kiitokseni Kapille, että hän on tullut takaisin lomaltaan sivistämään tyhmiä kepulaisia ja levittämään vallankumouksen ilosanomaa.
Me vallankumouksen uljaat ritarit emme ole maallisen mammonan perään. Sosialismissa kaikki ovat äärettömän rikkaita, koska yksityisomistusta ei ole. Siksi jokainen sosialismissa eläjä omistaa kaiken, mitä proletariaatin diktatuurin hallussa on.
Sosialismissakin on kuitenkin jotain mammonaakin tärkeämpää. Se on tietenkin ilo tehdä jatkuvasti työtä sen, että kommunismi etenee yhä lähemmäs ideaalivaltiota. Työn sankareille myönnetään ansioistaan kunniamerkkejä. Uljaimmat työn sankareista saavat kantaakseen suurimmat ja halutuimmat kunniamerkit.
Suurilla sankareilla kunniamerkkejä on enemmän kuin rintamuksessa on tilaa, silloin ainoastaan tärkeimmät jätetään näkyviin. Suomi semisosialistisella kaudellaan jakoi varsin merkittävän määrän kunniamerkkejä, Kapikin on saanut osansa, niin suuren, että meidän jokaisen vallankumouksen uljaan toverin on syytä vetää käsi lippaan hänet kohdatessaan, katsokaa vaikka kuvaa Kapista arkiasussaan:
http://galleria.suomi24.fi/profile.do?alias=Iki-Kapi
Toinen tapa osoittaa kuinka merkittävä henkilö on kyseessä sosialismissa on koppalakki. Sosialistisissa valtioissa noita ihania muotipäähineitä käytettiin laajasti. On todella ikävää, ettei Suomessa tule koppalakkisia vastaan oikeastaan ikinä. Kapi tietenkin pitää sellaista aina ulos mennessään, mutta valitettavasti ei juuri kukaan muu. Koppalakki tekee kantajastaan itseään pidemmän ja korostaa muutenkin pään tilavuutta, joka muutenkin on univormuja pitävillä muuta kansaa suurempi, ovathan he tavallisia ihmisiä verrattoman paljon viisaampia, kokardista voi tyhmempikin sitten tarkistaa kuinka paljon viisaampia.
Sosialismissa ja armeijassa on se yhteistä, että ihmisen viisauden saa selville natsoja ja kunniamerkkikokoelmaa tutkailemalla. Ei tarvitse rasittavaa smalltalkia harrastaa toverin fiksuutta arvioidessa eikä virkoihin valittaessa sovellisuustestejä järjestellä kanditaatteja seulottaessa.
myös suurien sankarien komeutta!
Amrriassi! amarriassi!--se tarkoittaa kepulaisia vallankumouksen jarrumiehiä.
http://www.youtube.com/watch?v=LfvE-P--2Zw
…yhteisesti kaikille asiakeskusteluun osallistuneille! Paljonhan teitä olikin, ja vain muutama asiattomuuksiaan möläytellyt sontalinko kehtasi tulla avaukselleni.
Jos olisin ”entiseni” ruotisin – kehuen tai kyseenalaistaen – nuo asialliset puheenvuorot yksitellen, mutta eipä se taida olla tarpeellista, kun varsin varmoja tunnutte olevan näkemyksistänne, enkä jaksaisikaan, sillä ”sänky jo lähettää terveisiä” (haukotus), sillä vaikka kolme edellistä yönseutua kuten päivätkin olivat ihania, kyllä ne näin ikämiehen myös varsin väsyneeksi saivat! ;)
Kiitoksia vain teille jokaiselle, jotka kyllä kukin tavallanne avarsitte ymmärtämystäni tuossa asiassa.
Sitä hieman ihmettelen, ettei täälläkään herättänyt keskustelunhaluja aihe, joka yleensä aina saa ihmiset – siis ne, joilla on yleensäkin mielipiteitä asioista – reagoimaan varsin intohimoisesti puolesta tai vastaan. Tätä tarkoitan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=500000000000015&posting=22000000039266725
Nyt kuitenkin puoleltani
hyvää yötä!
... keskusta koki yhtäältä Lapissa ja toisaalta monissa kuntaliitoskunnissa.
Lappilaiset kokivat keskustan toimineen liian löysästi Kemijärven sellutehtaan lakkauttamisen suhteen. Puolueen katsottiin antaneen kokoomukselle periksi ja toimineen periaatteidensa vastaisesti, kun ei ajanut perinteistä aluepolitiikkaa tai ainakaan saanut viestitettyä kyllin selvästi, että korvaavia työpaikkoja on Lappiin tulossa.
Kuntaliitoskunnissa tyytymättömyys keskustaan oli tavallaan päinvastainen eli väestö koki, ettei keskusta ollut asiassa ollenkaan saamaton, vaan päinvastoin ajoi kuntaliitoksia liiankin aktiivisesti. Paikallisella tasolla ei järjestetty edes kansanäänestyksiä tai niiden tulosta ei kuunneltu. Pettymys kuntaliitoksiin oli suuri myös SDP:n kannattajien keskuudessa, sillä niinikään SDP koki raskaimmat tappiot kunnissa, joita se hallitsee ja joissa toteutettiin kuntaliitos.
Noihin kahteen suurtappiokohteeseen sisältyy mielestäni tappion syyn siemen muuallakin. Puolueen katsottiin ylipäätään olleen perinteisten keskustalaisten asioiden ajamisessa munaton ja toisaalta eräin osin siirtyneen ajamaan kokoomuksen ideologiaa.
oikea rehellinen kirjoitus, hyvä että tulit, olen samaa mieltä kanssasi, en viitsinyt noille raukkamaisille narsisteille vastata.
Kalevalassa Ikiturso tai Iku-Turso - muitakin kirjoitusasuja esiintyy - on merihirviö. Olisiko IkiKapi saman logiikan mukaan keskustelupalstoilla esiintyvä kutinatautinen armeijan käskytysmeininkiin ihastunut sanahirviö?
jolla on suuria luuloja itsestään:
"Jos olisin ”entiseni” ruotisin – kehuen tai kyseenalaistaen – nuo asialliset puheenvuorot yksitellen"
"Professori Niemi toteaa saman kuin minäkin alussa ja usein ennenkin, että pahinta tuollaisten..."
Minkä maailmanluokan poliitikon olemmekaan menettäneet hänen vetäytyessään julkisesta elämästä...
Siis myös täällä, eikä vain siellä, mitä ensiksi ihan oikein ajattelitte ja oikeassa olette! ;) Sen huomaan, kun olen saanut ulos koloistaan myös rotat, joilla ei ole mielipiteitä mistään esille ottamistani asioista, vaan ainoastaan minusta.
Ja taas on entiseen tapaan tuhat täyttymässä. Miten vaikeaa heillä on mahtanut ollakaan pari-kolme viikkoa ihan ilman minua!! Muutamille ei esilletuloni ole riittänyt tässä ihailtavaksi, vaan heidän on pitänyt taas tehdä avauksiakin minusta. Ihanaa tällaiselle narsistille!
Mutta sittenkin enemmän minua ilahduttavat asialliset, hyvät vastaukset, joissa on mielipiteitä nimenomaan esille ottamastani asiasta. Haluan ihan oikeasti viisastua aiheessa, joka on minulle mystiikkaa. Kuten koko kepukin ja se, että sitä vielä niinkin paljon kannatetaan.
Kiitoksia siis HJP144, OivaHärkönen, Wildman49, Minä vaan, Kuusikaunokki, Yksi kylähullu, mvv, ironcurtain ja Pystyyn_kuollut! Vaikka en ihan kaikesta ole samaa mieltä teidän jokaisen kanssa – hieman erilaisia painotuksiahan teilläkin keskenänne on – niin huomionarvoisia mielipiteitä kaikki. Luulisi eräiden häpeävän vastauksiaan teidän vastaustenne rinnalla!
Kyvyttömyytesi pysyä asiallisessa keskustelussa näemmä on myös tallella. Täysin tarpeettomat huomautukset tyyliin "...olen saanut ulos koloistaan myös rotat, joilla ei ole mielipiteitä..." "Ja taas on entiseen tapaan tuhat täyttymässä..." "Luulisi eräiden häpeävän vastauksiaan teidän vastaustenne rinnalla"
Tuo kyvyttömyys pysyä asiassa ja nuo provosoivat ja loukkaavat huomautukset kirjoitustesi pääteemana saavat aikaan keskustelun joutumisen sivuraiteelle ja kaiken maailman loanheiton.
Koeta nyt tällä nikilläsi pysyä ihan pelkässä asiassa, vaikka rottakoulun oletkin käynyt niin toisten nimittely rotaksi tai miksi tahansa reppanaksi osoittaa vain täydellisen sivistyksen puutteesi.
Nämä ystävällisinä neuvoina jotta voisimme keskustella fiksusti jatkossa
Kiitos
Kapin tapa kommentoida muita kirjoittajia on epämiellyttävä ja hänen intonsa provosoida vastaherjoja käsittämätön.
Miten ihmeessä noin paljon lukenut ja kokenut mies voi ottaa tavoitteekseen asiattomien kommenttien lukumäärän kalastelun päästäkseen tuhanteen lukijaan? Siinä on jotain käsittämättömän lapsellista ja narsistista.
Olen jättänyt hyvin monta hänen avaustaan ilman kommentteja, vaikka asiaosuuteen olisi joskus tehnyt mieli kirjoittaakin oma mielipide, kun kirjoituksissa on niin paljon narsistista itsekehua ja muiden asiatonta provosointia.
tmänhetkistä sukunimeä.
Pitäisikö minun suhtautua ja reagoida jotenkin toisin noihin ”puheenvuoroihin”, joita laitan tuohon alemmas? Oletkohan oikea henkilö arvioimaan minun käyttäytymistäni, leimaamaan minut kyvyttömäksi asialliseen keskusteluun, jota peräänkuulutat? Vain minunko puheenvuoroni oli provosoiva ja loukkaava? Eikö se ole aivan paikallaan alempana oleviin nähden?
Vastineesi perustella arvelen, että et ole kyvykäs siihen asialliseen keskusteluun, jota minulta peräänkuulutat. Siitä rottakoulustako haluaisit asiallisesti keskustella? Se nyt oli vain 1/73 tähänastista elämääni, vain pieni osa kouluistanikin, eikä se minulle ole rottakoulu, mutta rotta on ihan oikea nimitys noille, jotka piiloistaan esille hetkeksi luikkien ovat tuottaneet tällaista (piilostahan sinäkin nuo ystävälliset neuvosi annat):
- - -
Sen nyt luulisi sinulle,
Kirjoittanut: tuhkausta vailla 10.11.2008 klo 20.07
olevalle muumiolle se ja sama, mikä on kepun kannatus.
Kakkakeppi tuli
Kirjoittanut: uudella nikillä 10.11.2008 klo 20.04
kepusaitille. Voi tuota hulluista hulluinta narsistipunikkia. Ei pystynyt pysymään poissa, vaikka on "kulta" kullitettavana.
Valekalasta
Kirjoittanut: Huomioitsija 10.11.2008 klo 23.16
Kalevalassa Ikiturso tai Iku-Turso - muitakin kirjoitusasuja esiintyy - on merihirviö. Olisiko IkiKapi saman logiikan mukaan keskustelupalstoilla esiintyvä kutinatautinen armeijan käskytysmeininkiin ihastunut sanahirviö?
Vain yksi
Kirjoittanut: kapinen rakki, 11.11.2008 klo 08.14
jolla on suuria luuloja itsestään:
"Jos olisin ”entiseni” ruotisin – kehuen tai kyseenalaistaen – nuo asialliset puheenvuorot yksitellen"
"Professori Niemi toteaa saman kuin minäkin alussa ja usein ennenkin, että pahinta tuollaisten..."
Minkä maailmanluokan poliitikon olemmekaan menettäneet hänen vetäytyessään julkisesta elämästä...
Sekopänen "Kapi"
Kirjoittanut: kuka, kuka 11.11.2008 klo 01.14
nainen tommosen kaa? Ei ihme vaikk` kaikk` entiset muijat ovat olleet ahistuneit` eivätkä ole jaksaneet ton narsistin kaa....ja heill` on käynny nii ku on käynny...
narsisti kapi näköjään taas
Kirjoittanut: täällä yäk 11.11.2008 klo 00.00
ei voi vastenmielisempää ihmistä olla, toinen tohelo uusi ukki, molemmat demareita oksettaa koko puolue, kun on tuollaista sakkia.
Esimerkillinen toveri
Kirjoittanut: Vanha demari 10.11.2008 klo 22.09
Aivan aluksi haluaisin esittää kiitokseni Kapille, että hän on tullut takaisin lomaltaan sivistämään tyhmiä kepulaisia ja levittämään vallankumouksen ilosanomaa.
Me vallankumouksen uljaat ritarit emme ole maallisen mammonan perään. Sosialismissa kaikki ovat äärettömän rikkaita, koska yksityisomistusta ei ole. Siksi jokainen sosialismissa eläjä omistaa kaiken, mitä proletariaatin diktatuurin hallussa on.
Sosialismissakin on kuitenkin jotain mammonaakin tärkeämpää. Se on tietenkin ilo tehdä jatkuvasti työtä sen, että kommunismi etenee yhä lähemmäs ideaalivaltiota. Työn sankareille myönnetään ansioistaan kunniamerkkejä. Uljaimmat työn sankareista saavat kantaakseen suurimmat ja halutuimmat kunniamerkit.
Suurilla sankareilla kunniamerkkejä on enemmän kuin rintamuksessa on tilaa, silloin ainoastaan tärkeimmät jätetään näkyviin. Suomi semisosialistisella kaudellaan jakoi varsin merkittävän määrän kunniamerkkejä, Kapikin on saanut osansa, niin suuren, että meidän jokaisen vallankumouksen uljaan toverin on syytä vetää käsi lippaan hänet kohdatessaan, katsokaa vaikka kuvaa Kapista arkiasussaan:
http://galleria.suomi24.fi/profile.do?alias=Iki-Kapi
Toinen tapa osoittaa kuinka merkittävä henkilö on kyseessä sosialismissa on koppalakki. Sosialistisissa valtioissa noita ihania muotipäähineitä käytettiin laajasti. On todella ikävää, ettei Suomessa tule koppalakkisia vastaan oikeastaan ikinä. Kapi tietenkin pitää sellaista aina ulos mennessään, mutta valitettavasti ei juuri kukaan muu. Koppalakki tekee kantajastaan itseään pidemmän ja korostaa muutenkin pään tilavuutta, joka muutenkin on univormuja pitävillä muuta kansaa suurempi, ovathan he tavallisia ihmisiä verrattoman paljon viisaampia, kokardista voi tyhmempikin sitten tarkistaa kuinka paljon viisaampia.
Sosialismissa ja armeijassa on se yhteistä, että ihmisen viisauden saa selville natsoja ja kunniamerkkikokoelmaa tutkailemalla. Ei tarvitse rasittavaa smalltalkia harrastaa toverin fiksuutta arvioidessa eikä virkoihin valittaessa sovellisuustestejä järjestellä kanditaatteja seulottaessa.
Vastaan tuohon alussa esittämääsi: "Pitäisikö minun suhtautua ja reagoida jotenkin toisin noihin ”puheenvuoroihin”, joita laitan tuohon alemmas?"
Kyllä pitäisi. Niistä on aivan turha provosoitua koska se johtaa vain siihen että saat lisää samanlaista.
Luettelit ison joukon hyviä kirjoittajia jotka viis veisaavat saamistaan herjoista, kirjoittavat vain asiaa. Ja kas, heille ei tulekkaan enää sellaisia vastauksia kuin sinulle, jonka tiedetään vetävän herneen pinestäkin kritiikistä tai muusta vastuksesta. Ota tässä tapauksessa oppia heistä.
Lopetan tästä aiheesta tähän, mutta toivo todella että ottaisit opiksesi ja osoittaisit sen meilettömän tietomäärän ja sivistyksen jonka olet väittänyt omaavasi
Raavit itseäsi perskarvat verillä.
ole mitään vaikeuksia ollut. Nyt, kun MPP taas tekee avauksiaan, on saatu hyvinkin asiapitoisia keskusteluja aikaan. Sinun avauksiesi vastaajakunta on toisenlaista, ehkäpä he kaipaavat sinua. No palaan katsomaan, onko MPP:n avauksiin tullut uusia tekstejä.
Vilkaistuani tämänkertaista vastaajakuntaasi totean olleeni tällä kertaa siltä osin väärässä. Tähän keskusteluun on osallistunut liuta asiallisia keskustlijoita.
naiselle ja valehteli Suomen kansalle elintarvikeviraston. Sieltä kapia kangertaa.
Toistoa opetuksesi kepulle tarjottakoon.