Kaverini koira on nuori, eloisa vilkas koira. Kaverini on se joka harrastaa koiran kanssa, vaikkain hyvin laiskasti, mutta jotain pientä aloittaa aina kuitenkin.
Koska kyse on ystävästä, en ilennyt kysyä miksi häneltä (uskokaa, tunnen hänet niin hyvin,e ttä kysyä ei voi...). Hän siis kertoo minulle,että koska koiran kanssa on taas vaikeampaa (eli vähemmän harrastellut viimeaikoina ja koiralla virtaa aivan helevetisti, mikä tekee lenkkeilystä lievästi sanottuna hankalaa...), hän on parannus keinona päättänyt vähentää koiran huomiota kotona. Eli kun koiraa on viimeaikoina tullut siliteltyä ja rapsuteltua jatkuvasti kotona, niin nyt se lopetetaan, jotta silittelyt ja rapsuttelut yhdistyvät työskennellessä tapahtuvaksi toiminnaksi ja tällä siis toivotaan, että koira kiinnittää enemmän huomiota ulkona ohjaajaansa...
Noh, minä en luonnollisestikaan ymmärrä, sillä pidän, että ihmisen ja koiran suhde perustuu johtajuuden tilasta aitoon välittämiseen ja rakkauteen. Ja se rakastettu ja välittämisen turvallisuus luodaan rauhallisissa olosuhteissa kotona, jotta suhde toimii luottavaisena muuallakin.
Mutta mitä te johtajuutta puolustelevat pidätte logiikkana tällaisen taustalla? Silittelyt on vain yksi rooli joka ihmisellä on, mutta mitä tekemistä sillä on johtajuuden ja jonkun kiinnostaako omistaja kun lenkkeillään kanssa?
Puhe ei siis ole mistään jääkaudesta. Ainoastaan silittelyä jätetään vähemmäksi. Ja pyhänä lupauksena kaverini lupasi, että koira tulee saamaan hellyyttä sitten sitäkin enemmän kodin ulkopuolella.
Eikä siinä mitään, se kuulostaa näin ihan loogiseltakin, saattaa toimia, en sitä väitä. Ihmettelen vain logiikkaa jonka mukaan tämän pitäisi parantaa koiran ja ihmisen välistä suhdetta, lisätä koiran luottamusta ja turvallisuuden tunnetta...
Avatkaa mulle tätä logiikkaa...
72
2154
Vastaukset
- mutta tutta
Muistapa kuitenkin se, että koira on PETOELÄIN.
Saahan sitä aina haaveilla raamatun tapaan että koiran ja ihmisen välit perustuvat tasa-arvoon ja ystävyyteen..
mutta koira on susi koiran vaatteissa, kirjaimellisesti.
Jos koiran kanssa meinaa pärjätä, niin dominantti koirayksilö tarvii vähän muutakin kuin hellyttävää silitystä.
Niinkään kuin rakkautta ja tuttavallisuutta, puhuisin mieluummin luottamuksesta.
Eli koira tietää, että se saa palkkion tehtyään mitä on pyydetty.
Ja ei saa palkkiota turhaan. Siksi kaverisi nyt haluaa yhdistää omat rapsutuksensa koiralle siihen , että koira on tehnyt oikein. Koska ihminen kutienkin haluaa silittää koiraansa, on minusta hyvä että se tehdään siten että siitä myös hyödytään, koira saa sen "palkintona" ja palkinnon arvohan tunnetusti kärsii inflaation jos se saa sitä kokoajan. Eli jos kaverisi vain lepertelee koiralle koko päivän, niin ei koira arvosta enää ystävääsi ulkona, se tietää että sisällä sitten rakastetaan mutta ulkona koira tekee mitä haluaa eikä tottele kaveriasi.
Ja sen pitää ansaita paikkansa, ja ihmisen pitää myös ansaita paikkansa koiralle.
Eli jos ihminen kokoaja lääpii ja lässyttää koiraan, niin koira voi käsittää sen että ihminen on heikompi kun se, ja siitä tulee sitten ongelmia että koira puolustaa omistajaansa lenkillä (eli vetää ja räyhää)..siksihän liiaksi lellitty koira on niin energinen kun sillä on paljon tekemistä.
Sen pitää huolehtia omistajasta (joka on sen silmissä lähinnä iso vauva, joka jokeltelee ja vinkuu koiralle), sen pitää tehdä temppuja, sen pitää häätää vastaantulijat.
Jos koira rauhoitetaan tajuamaan, että ihminen ei ole pelkkä lässytysautomaatti joka vain rapsuttaa ja kilttinä silittää koiraa, niin koirallekin tulee turvallinen olo kun se ei ole enää perheen kovis, vaan voi luottaa että omistajalla on enemmän "meisseliä" kuin koiralla itsellään.- hmmmm
"Eli jos ihminen kokoaja lääpii ja lässyttää koiraan, niin koira voi käsittää sen että ihminen on heikompi kun se, ja siitä tulee sitten ongelmia että koira puolustaa omistajaansa lenkillä (eli vetää ja räyhää)..siksihän liiaksi lellitty koira on niin energinen kun sillä on paljon tekemistä."
Olet vitsikäs! Vedät yhtäläisyysmerkit lellimisestä liikaan energiaan ja jotenkin onnistut tekemään sen käväisemällä nopeasti johtajuusongelmien kautta. Tämä matematiikka ontuu pahemman kerran. Koiraa voi ja saa lelliä juuri niin paljon kun omistaja haluaa. Se ei pilaa koiraa. Lelliä saa, kunhan muistaa olla tarpeen vaatiessa sitten kovakin ja tosissaan. Onhan se toki totta, että monet koiriaan paljon lellivät omistavat ongelmakoiran, mutta ei se lellittelystä johdu. Ihan yhtä hölmöä olisi olettaa, että jos punaisilla autoilla ajetaan eniten kolareita, sen tulee johtua auton punaisesta väristä... Katsos kun monet koiriaan lellivät eivät sitten osaa lainkaan sitä toista puolta, nimittäin kuria. Kurin puute on ongelma, ei lellimisen liian suuri määrä. Lelliminen jatkukoon, kunhan muistaa olla tarpeen vaatiessa myös se, joka laittaa pisteen ei-toivotulle käytökselle.
"Sen pitää huolehtia omistajasta (joka on sen silmissä lähinnä iso vauva, joka jokeltelee ja vinkuu koiralle), sen pitää tehdä temppuja, sen pitää häätää vastaantulijat."
Luuletko koiran tosiaan ymmärtävän, että jokeltelu on baby talkia? Ovatko koirat niin älykkäitä? Voi hyvä ihminen koita nyt ottaa järki käteen ja ajatella! Ei koira tiedä, että ihmislajilla nyt sattuu olemaan sellainen tapa, että me lällyttelemme lapsille ja että lapset lällyttelevät siihen takaisin. Ei koira ole niin älykäs. Oletko koskaan lukenut yhtäkään muuta opusta Koirankorjauskirjan lisäksi? Kannattaisi, niin voisi silmäsi aueta huomaamaan, että koira on koira ja pysyy sellaisena vaikka sille kuinka jokeltelisi. Jos se räyhää remmissä, niin kannattaa etsiä ihan tosissaan syytä muualta, kun omasta äänenpainostaan mitä sille koiralle kotosalla käyttää.
"Jos koira rauhoitetaan tajuamaan, että ihminen ei ole pelkkä lässytysautomaatti joka vain rapsuttaa ja kilttinä silittää koiraa, niin koirallekin tulee turvallinen olo kun se ei ole enää perheen kovis, vaan voi luottaa että omistajalla on enemmän "meisseliä" kuin koiralla itsellään."
Taas ontuvaa logiikkaa, joka lähtee siitä oletuksesta, että koira ymmärtää, että lapsille lässytetään ja että ne jokeltavat takaisin. Miksi koira siis ei voisi lällyttelevään omistajaan luottaa? Pelkän äänenpainon vuoksiko? Vai siksikö, että se silittää ja taputtaa? Missä on logiikka tässäkin jälleen? Olisiko johtajuusongelma kuitenkin enemmänkin peruja siitä, että koiraa ei olla koskaan kielletty vakavissaan ja se on huomannut, että omistaja ei kuitenkaan ole tosissaan ja että kiellosta huolimatta saa tehdä mitä mielii? Joskus omistaja sitten saattaakin olla hiukan enemmän tosissaan, kun huomaa, että ne semivakavat kiellot eivät pure ja näin omistaja saa koiran hetkellisesti tottelemaan, kunnes taas menettä otteensa ja EI-käskystä tulee taas se, jota viljellään kaiken aikaa ilman, että sitä todella tarkoitetaan. Jos koira siitä ei mene sekaisin, niin ei sitten mistään. Ja sellainen koira ei luota omistajaansa, kun joskus voi tulla satikutia ja joskus pelkkä puolihuolimaton ei ja joskus ei mitään. Onko se loogista koiran pitoa? Onko siihen vastaus se jääkausi? - mutta tutta
hmmmm kirjoitti:
"Eli jos ihminen kokoaja lääpii ja lässyttää koiraan, niin koira voi käsittää sen että ihminen on heikompi kun se, ja siitä tulee sitten ongelmia että koira puolustaa omistajaansa lenkillä (eli vetää ja räyhää)..siksihän liiaksi lellitty koira on niin energinen kun sillä on paljon tekemistä."
Olet vitsikäs! Vedät yhtäläisyysmerkit lellimisestä liikaan energiaan ja jotenkin onnistut tekemään sen käväisemällä nopeasti johtajuusongelmien kautta. Tämä matematiikka ontuu pahemman kerran. Koiraa voi ja saa lelliä juuri niin paljon kun omistaja haluaa. Se ei pilaa koiraa. Lelliä saa, kunhan muistaa olla tarpeen vaatiessa sitten kovakin ja tosissaan. Onhan se toki totta, että monet koiriaan paljon lellivät omistavat ongelmakoiran, mutta ei se lellittelystä johdu. Ihan yhtä hölmöä olisi olettaa, että jos punaisilla autoilla ajetaan eniten kolareita, sen tulee johtua auton punaisesta väristä... Katsos kun monet koiriaan lellivät eivät sitten osaa lainkaan sitä toista puolta, nimittäin kuria. Kurin puute on ongelma, ei lellimisen liian suuri määrä. Lelliminen jatkukoon, kunhan muistaa olla tarpeen vaatiessa myös se, joka laittaa pisteen ei-toivotulle käytökselle.
"Sen pitää huolehtia omistajasta (joka on sen silmissä lähinnä iso vauva, joka jokeltelee ja vinkuu koiralle), sen pitää tehdä temppuja, sen pitää häätää vastaantulijat."
Luuletko koiran tosiaan ymmärtävän, että jokeltelu on baby talkia? Ovatko koirat niin älykkäitä? Voi hyvä ihminen koita nyt ottaa järki käteen ja ajatella! Ei koira tiedä, että ihmislajilla nyt sattuu olemaan sellainen tapa, että me lällyttelemme lapsille ja että lapset lällyttelevät siihen takaisin. Ei koira ole niin älykäs. Oletko koskaan lukenut yhtäkään muuta opusta Koirankorjauskirjan lisäksi? Kannattaisi, niin voisi silmäsi aueta huomaamaan, että koira on koira ja pysyy sellaisena vaikka sille kuinka jokeltelisi. Jos se räyhää remmissä, niin kannattaa etsiä ihan tosissaan syytä muualta, kun omasta äänenpainostaan mitä sille koiralle kotosalla käyttää.
"Jos koira rauhoitetaan tajuamaan, että ihminen ei ole pelkkä lässytysautomaatti joka vain rapsuttaa ja kilttinä silittää koiraa, niin koirallekin tulee turvallinen olo kun se ei ole enää perheen kovis, vaan voi luottaa että omistajalla on enemmän "meisseliä" kuin koiralla itsellään."
Taas ontuvaa logiikkaa, joka lähtee siitä oletuksesta, että koira ymmärtää, että lapsille lässytetään ja että ne jokeltavat takaisin. Miksi koira siis ei voisi lällyttelevään omistajaan luottaa? Pelkän äänenpainon vuoksiko? Vai siksikö, että se silittää ja taputtaa? Missä on logiikka tässäkin jälleen? Olisiko johtajuusongelma kuitenkin enemmänkin peruja siitä, että koiraa ei olla koskaan kielletty vakavissaan ja se on huomannut, että omistaja ei kuitenkaan ole tosissaan ja että kiellosta huolimatta saa tehdä mitä mielii? Joskus omistaja sitten saattaakin olla hiukan enemmän tosissaan, kun huomaa, että ne semivakavat kiellot eivät pure ja näin omistaja saa koiran hetkellisesti tottelemaan, kunnes taas menettä otteensa ja EI-käskystä tulee taas se, jota viljellään kaiken aikaa ilman, että sitä todella tarkoitetaan. Jos koira siitä ei mene sekaisin, niin ei sitten mistään. Ja sellainen koira ei luota omistajaansa, kun joskus voi tulla satikutia ja joskus pelkkä puolihuolimaton ei ja joskus ei mitään. Onko se loogista koiran pitoa? Onko siihen vastaus se jääkausi?Sorry, en voi nyt kirjoittaa kovin pitkästi, minulla on nimittäin koira sylissäni nukkumassa ja kirjoittaminen on siksi hidasta.Haluaisin myös rapsuttaa sitä kohta.
tarkoitin, että jos ihminen ei muuta tee kuin lällyttää kimeällä jokeltelevalla äänellä koiraansa, ja luulee että se ratkaisee kaikki ongelmat, niin hän väkisinkin tulee lällyttäneksi myös sellaisilla hetkillä kun koira luulee että koiraa "palvotaan"..
Yritin selittää kysyjälle että miksi hänen kaverinsa on ehkä vähentämässä rapsutusta..
Minusta sinä olet täys idiootti, toivottavasti sinulla ei ainakaan ole omaa koiraa! - muttatutta
hmmmm kirjoitti:
"Eli jos ihminen kokoaja lääpii ja lässyttää koiraan, niin koira voi käsittää sen että ihminen on heikompi kun se, ja siitä tulee sitten ongelmia että koira puolustaa omistajaansa lenkillä (eli vetää ja räyhää)..siksihän liiaksi lellitty koira on niin energinen kun sillä on paljon tekemistä."
Olet vitsikäs! Vedät yhtäläisyysmerkit lellimisestä liikaan energiaan ja jotenkin onnistut tekemään sen käväisemällä nopeasti johtajuusongelmien kautta. Tämä matematiikka ontuu pahemman kerran. Koiraa voi ja saa lelliä juuri niin paljon kun omistaja haluaa. Se ei pilaa koiraa. Lelliä saa, kunhan muistaa olla tarpeen vaatiessa sitten kovakin ja tosissaan. Onhan se toki totta, että monet koiriaan paljon lellivät omistavat ongelmakoiran, mutta ei se lellittelystä johdu. Ihan yhtä hölmöä olisi olettaa, että jos punaisilla autoilla ajetaan eniten kolareita, sen tulee johtua auton punaisesta väristä... Katsos kun monet koiriaan lellivät eivät sitten osaa lainkaan sitä toista puolta, nimittäin kuria. Kurin puute on ongelma, ei lellimisen liian suuri määrä. Lelliminen jatkukoon, kunhan muistaa olla tarpeen vaatiessa myös se, joka laittaa pisteen ei-toivotulle käytökselle.
"Sen pitää huolehtia omistajasta (joka on sen silmissä lähinnä iso vauva, joka jokeltelee ja vinkuu koiralle), sen pitää tehdä temppuja, sen pitää häätää vastaantulijat."
Luuletko koiran tosiaan ymmärtävän, että jokeltelu on baby talkia? Ovatko koirat niin älykkäitä? Voi hyvä ihminen koita nyt ottaa järki käteen ja ajatella! Ei koira tiedä, että ihmislajilla nyt sattuu olemaan sellainen tapa, että me lällyttelemme lapsille ja että lapset lällyttelevät siihen takaisin. Ei koira ole niin älykäs. Oletko koskaan lukenut yhtäkään muuta opusta Koirankorjauskirjan lisäksi? Kannattaisi, niin voisi silmäsi aueta huomaamaan, että koira on koira ja pysyy sellaisena vaikka sille kuinka jokeltelisi. Jos se räyhää remmissä, niin kannattaa etsiä ihan tosissaan syytä muualta, kun omasta äänenpainostaan mitä sille koiralle kotosalla käyttää.
"Jos koira rauhoitetaan tajuamaan, että ihminen ei ole pelkkä lässytysautomaatti joka vain rapsuttaa ja kilttinä silittää koiraa, niin koirallekin tulee turvallinen olo kun se ei ole enää perheen kovis, vaan voi luottaa että omistajalla on enemmän "meisseliä" kuin koiralla itsellään."
Taas ontuvaa logiikkaa, joka lähtee siitä oletuksesta, että koira ymmärtää, että lapsille lässytetään ja että ne jokeltavat takaisin. Miksi koira siis ei voisi lällyttelevään omistajaan luottaa? Pelkän äänenpainon vuoksiko? Vai siksikö, että se silittää ja taputtaa? Missä on logiikka tässäkin jälleen? Olisiko johtajuusongelma kuitenkin enemmänkin peruja siitä, että koiraa ei olla koskaan kielletty vakavissaan ja se on huomannut, että omistaja ei kuitenkaan ole tosissaan ja että kiellosta huolimatta saa tehdä mitä mielii? Joskus omistaja sitten saattaakin olla hiukan enemmän tosissaan, kun huomaa, että ne semivakavat kiellot eivät pure ja näin omistaja saa koiran hetkellisesti tottelemaan, kunnes taas menettä otteensa ja EI-käskystä tulee taas se, jota viljellään kaiken aikaa ilman, että sitä todella tarkoitetaan. Jos koira siitä ei mene sekaisin, niin ei sitten mistään. Ja sellainen koira ei luota omistajaansa, kun joskus voi tulla satikutia ja joskus pelkkä puolihuolimaton ei ja joskus ei mitään. Onko se loogista koiran pitoa? Onko siihen vastaus se jääkausi?"Olisiko johtajuusongelma kuitenkin enemmänkin peruja siitä, että koiraa ei olla koskaan kielletty vakavissaan ja se on huomannut, että omistaja ei kuitenkaan ole tosissaan ja että kiellosta huolimatta saa tehdä mitä mielii? "
tässä on perää, vaikka oletkin perseaivo.
Elikkä mielestäni aloittajan ystävän ongelmat eivät ratkea varmaankaan silä, että lakkaa vain kokonaan rapsuttamasta.
Mutta selitinkin vain aloittajalle mikä voi olla syynä siihen että hänen kaverinsa yrittää sellaistakin ratkaisua. Toivottavasti tekee jotain muutakin lisäksi, koska pelkästään koiran etäännyttämisellä ei vielä voiteta paljoa.
Saadaan vain koira epävarmaksi, jonka jälkeen sille on helpompi pitää kuria vähän aikaa,
ja sitten kun se tottelee niin kaikki on taas hyvin, kunhan sitä ei lellitä pilalle taas uudestaan. - hahahahaha
mutta tutta kirjoitti:
Sorry, en voi nyt kirjoittaa kovin pitkästi, minulla on nimittäin koira sylissäni nukkumassa ja kirjoittaminen on siksi hidasta.Haluaisin myös rapsuttaa sitä kohta.
tarkoitin, että jos ihminen ei muuta tee kuin lällyttää kimeällä jokeltelevalla äänellä koiraansa, ja luulee että se ratkaisee kaikki ongelmat, niin hän väkisinkin tulee lällyttäneksi myös sellaisilla hetkillä kun koira luulee että koiraa "palvotaan"..
Yritin selittää kysyjälle että miksi hänen kaverinsa on ehkä vähentämässä rapsutusta..
Minusta sinä olet täys idiootti, toivottavasti sinulla ei ainakaan ole omaa koiraa!Olt liikuttava, kun suutut! Minkä ikäinen olet? Et varmaan ihan 18 kuitenkaan vielä ja kun joskus hiukan vanhenet, niin ymmärrät, että koirat ovat koiria ja ihmiset ihmisiä ja niin se asia jääkin.
"jos ihminen ei muuta tee kuin lällyttää kimeällä jokeltelevalla äänellä koiraansa, ja luulee että se ratkaisee kaikki ongelmat, niin hän väkisinkin tulee lällyttäneksi myös sellaisilla hetkillä kun koira luulee että koiraa "palvotaan".."
Joo... Siinä olet oikeassa, että kimeällä ja jokeltelevalla äänellä ei ratkaista ongelmia, mutta ei niitä sillä aiheutetakaan. Ihan sama millä äänellä koirallesi puhut. Onhan toisilla ihmisillä ihan erilainen äänenpaino kun toisilla ihan luonnostaankin. Pitääkö ihmisen siis mittauttaa jotenkin äänensä, jotta voisi ottaa koiran turvallisin mielin ja olla varma, ettei vahingossa vaan lähetä koiralleen joitakin omituisia palvontasignaaleja?
"Minusta sinä olet täys idiootti, toivottavasti sinulla ei ainakaan ole omaa koiraa!"
Olet oikeutettu mielipiteeseesi, vaikkakin se kertoo sinusta enemmän kuin minusta... Niin ja on minulla koiria, useitakin. Olen kouluttanut niitä jo silloin kun sinä synnyit! - *kuolee nauruun*
muttatutta kirjoitti:
"Olisiko johtajuusongelma kuitenkin enemmänkin peruja siitä, että koiraa ei olla koskaan kielletty vakavissaan ja se on huomannut, että omistaja ei kuitenkaan ole tosissaan ja että kiellosta huolimatta saa tehdä mitä mielii? "
tässä on perää, vaikka oletkin perseaivo.
Elikkä mielestäni aloittajan ystävän ongelmat eivät ratkea varmaankaan silä, että lakkaa vain kokonaan rapsuttamasta.
Mutta selitinkin vain aloittajalle mikä voi olla syynä siihen että hänen kaverinsa yrittää sellaistakin ratkaisua. Toivottavasti tekee jotain muutakin lisäksi, koska pelkästään koiran etäännyttämisellä ei vielä voiteta paljoa.
Saadaan vain koira epävarmaksi, jonka jälkeen sille on helpompi pitää kuria vähän aikaa,
ja sitten kun se tottelee niin kaikki on taas hyvin, kunhan sitä ei lellitä pilalle taas uudestaan."tässä on perää, vaikka oletkin perseaivo."
Sun kanssas keskustelu on todella viihdyttävää. En olekaan aikoihin nauranut näin paljon pelkälle foorumikeskustelulle!
"mielestäni aloittajan ystävän ongelmat eivät ratkea varmaankaan silä, että lakkaa vain kokonaan rapsuttamasta."
No olisit sen heti sanonut! Vai aloitko miettimään asiaa ihan oikeasti ja keksit sen nyt? No parempi myöhään kun ei milloinkaan!
"Toivottavasti tekee jotain muutakin lisäksi, koska pelkästään koiran etäännyttämisellä ei vielä voiteta paljoa.
Saadaan vain koira epävarmaksi,"
No nyt puhut järkeä. Mutta kysymys kuuluu, että miksi joku haluaisi koiransa epävarmaksi? Mun mielestä epävarma koira on pahin painajainen! Sellaisesta toivoisin jo kaikkien kasvattajienkin jalostusvalinnoissaan pyrkivän niin loitolle kuin mahdollista!
"jonka jälkeen sille on helpompi pitää kuria vähän aikaa,"
Eli siis tosiasiassa halutaankin epävarma koira, joka on helppo survoa paikoilleen epäluonnollisia keinoja käyttäen? Kun taito loppuu alkaa väkivalta ja tässä tapauksessa henkinen sellainen!
"ja sitten kun se tottelee niin kaikki on taas hyvin, kunhan sitä ei lellitä pilalle taas uudestaan."
Eikäpäs ole! Nyt meillä on kotonamme epävarma koira, joka on masentunut ja onneton. MIKSI KUKAAN HALUAISI SELLAISTA??? Älkää hyvät ihmiset edes ottako koiria, jos ette niitä muilla keinoin ruotuun saa. Koiraa ei voi lelliä piloille. Vain kurin puute voi pilata koiran. Lelliä saa niin paljon kuin jaksaa, kunhan se ei sulje kurinpitoa pois. Jos ihminen ei kykene koiraansa silittelemään niin, että muistaa pitää sen samanaikaisesti kurissa ja nuhteessa, niin ei ole kelvollinen koiranomistaja. Kannattaa hankkia sitten varmaan pehmolelu tai huonekasvi. Ne kun tarvitsee vaan rakkautta, eikä rajoja laisinkaan! - mutta tutta
*kuolee nauruun* kirjoitti:
"tässä on perää, vaikka oletkin perseaivo."
Sun kanssas keskustelu on todella viihdyttävää. En olekaan aikoihin nauranut näin paljon pelkälle foorumikeskustelulle!
"mielestäni aloittajan ystävän ongelmat eivät ratkea varmaankaan silä, että lakkaa vain kokonaan rapsuttamasta."
No olisit sen heti sanonut! Vai aloitko miettimään asiaa ihan oikeasti ja keksit sen nyt? No parempi myöhään kun ei milloinkaan!
"Toivottavasti tekee jotain muutakin lisäksi, koska pelkästään koiran etäännyttämisellä ei vielä voiteta paljoa.
Saadaan vain koira epävarmaksi,"
No nyt puhut järkeä. Mutta kysymys kuuluu, että miksi joku haluaisi koiransa epävarmaksi? Mun mielestä epävarma koira on pahin painajainen! Sellaisesta toivoisin jo kaikkien kasvattajienkin jalostusvalinnoissaan pyrkivän niin loitolle kuin mahdollista!
"jonka jälkeen sille on helpompi pitää kuria vähän aikaa,"
Eli siis tosiasiassa halutaankin epävarma koira, joka on helppo survoa paikoilleen epäluonnollisia keinoja käyttäen? Kun taito loppuu alkaa väkivalta ja tässä tapauksessa henkinen sellainen!
"ja sitten kun se tottelee niin kaikki on taas hyvin, kunhan sitä ei lellitä pilalle taas uudestaan."
Eikäpäs ole! Nyt meillä on kotonamme epävarma koira, joka on masentunut ja onneton. MIKSI KUKAAN HALUAISI SELLAISTA??? Älkää hyvät ihmiset edes ottako koiria, jos ette niitä muilla keinoin ruotuun saa. Koiraa ei voi lelliä piloille. Vain kurin puute voi pilata koiran. Lelliä saa niin paljon kuin jaksaa, kunhan se ei sulje kurinpitoa pois. Jos ihminen ei kykene koiraansa silittelemään niin, että muistaa pitää sen samanaikaisesti kurissa ja nuhteessa, niin ei ole kelvollinen koiranomistaja. Kannattaa hankkia sitten varmaan pehmolelu tai huonekasvi. Ne kun tarvitsee vaan rakkautta, eikä rajoja laisinkaan!Paljastit parilla lauseella kaiken koiratietämättömyytesi:
"Mutta kysymys kuuluu, että miksi joku haluaisi koiransa epävarmaksi? Mun mielestä epävarma koira on pahin painajainen! Sellaisesta toivoisin jo kaikkien kasvattajienkin jalostusvalinnoissaan pyrkivän niin loitolle kuin mahdollista!"
Jos olet sitä mieltä että omistajan tekemät manööverit, joilla koira saadaan OMISTAJANSA SUHTEEN hetkellisen epävarmaksi ja siten auliimmaksi oppimaan kieltosana ja uudet tavat,
niin muuttuuko mielestäsi samalla koiran geenit "epävarman koiran geeneiksi" niin että se sitten jalostuksessa myös periyttää sitä kun se on hetken aikaa epävarmana omasta asemastaan johtajansa suhteen :D
Ja sinä vielä väität koulutelleesi koiria kun minä olen syntynyt???
Luepa uudelleen ne biologian lainalaisuudet.
Sitäpaitsi on huomattavaa eroa sillä onko koira epävarma luonteeltaan vai epävarma vain omistajan suhteen.
Jos koira on omistajaansa nähden liian itsevarma, niin silloinhan omistajan sana ei koiralle paljoa paina.
Ja itsevarma koira on edelleen itsevarma tilanteissa joissa se kohtaa maailman yksin..vaikka se tottelisikin omistajaa kun omistajan on paikalla.
mutta omistajan seurassa sen pitäisi olla aina omistajan alla, siten näyttää myös nöyryyttään, ei luimistellen vaan totellen ja niin ettei kulje ulkona koko ajan korvat ja häntä taivastakohti, ruovi maata ja uhoile.
Jos koira on irrallaan se on ihan yhtä itsevarma kuin ennenkin. koska kaikki on suhteellista. - muttatutta
hahahahaha kirjoitti:
Olt liikuttava, kun suutut! Minkä ikäinen olet? Et varmaan ihan 18 kuitenkaan vielä ja kun joskus hiukan vanhenet, niin ymmärrät, että koirat ovat koiria ja ihmiset ihmisiä ja niin se asia jääkin.
"jos ihminen ei muuta tee kuin lällyttää kimeällä jokeltelevalla äänellä koiraansa, ja luulee että se ratkaisee kaikki ongelmat, niin hän väkisinkin tulee lällyttäneksi myös sellaisilla hetkillä kun koira luulee että koiraa "palvotaan".."
Joo... Siinä olet oikeassa, että kimeällä ja jokeltelevalla äänellä ei ratkaista ongelmia, mutta ei niitä sillä aiheutetakaan. Ihan sama millä äänellä koirallesi puhut. Onhan toisilla ihmisillä ihan erilainen äänenpaino kun toisilla ihan luonnostaankin. Pitääkö ihmisen siis mittauttaa jotenkin äänensä, jotta voisi ottaa koiran turvallisin mielin ja olla varma, ettei vahingossa vaan lähetä koiralleen joitakin omituisia palvontasignaaleja?
"Minusta sinä olet täys idiootti, toivottavasti sinulla ei ainakaan ole omaa koiraa!"
Olet oikeutettu mielipiteeseesi, vaikkakin se kertoo sinusta enemmän kuin minusta... Niin ja on minulla koiria, useitakin. Olen kouluttanut niitä jo silloin kun sinä synnyit!Sellainen ihminen joka ei luettua halua ymmärtää, vaan alkaa saivarrella ja nussia pilkkua, puhumaan äänen mittauttamisesta kun on sanottu vain että pelkkä lässytys, liian runsas lässytys tai väärin ajoitettu lässytys vaikuttaa siihen miten koira näkee ihmisensä, et voi olla päivääkään yli 13 v.
Tuossa se tulee, kaikki mitä ihmisten sinusta ja sinun koirankasvatuksesta tarvitsee tietää jättääkseen sinun neuvot kuuntelematta. Et puhu enää samasta asiasta, vaan saivartelet ja ivailet, kuitenkin olet ihminen joka kuvittelee että omistajan ottaessa johtajuuden koiran geenti muuttuvat epävarmoiksi ja se pitää karsia jalostuksestakin pois:
"Joo... Siinä olet oikeassa, että kimeällä ja jokeltelevalla äänellä ei ratkaista ongelmia, mutta ei niitä sillä aiheutetakaan. Ihan sama millä äänellä koirallesi puhut. Onhan toisilla ihmisillä ihan erilainen äänenpaino kun toisilla ihan luonnostaankin. Pitääkö ihmisen siis mittauttaa jotenkin äänensä, jotta voisi ottaa koiran turvallisin mielin ja olla varma, ettei vahingossa vaan lähetä koiralleen joitakin omituisia palvontasignaaleja? " - mutta tutta 6
*kuolee nauruun* kirjoitti:
"tässä on perää, vaikka oletkin perseaivo."
Sun kanssas keskustelu on todella viihdyttävää. En olekaan aikoihin nauranut näin paljon pelkälle foorumikeskustelulle!
"mielestäni aloittajan ystävän ongelmat eivät ratkea varmaankaan silä, että lakkaa vain kokonaan rapsuttamasta."
No olisit sen heti sanonut! Vai aloitko miettimään asiaa ihan oikeasti ja keksit sen nyt? No parempi myöhään kun ei milloinkaan!
"Toivottavasti tekee jotain muutakin lisäksi, koska pelkästään koiran etäännyttämisellä ei vielä voiteta paljoa.
Saadaan vain koira epävarmaksi,"
No nyt puhut järkeä. Mutta kysymys kuuluu, että miksi joku haluaisi koiransa epävarmaksi? Mun mielestä epävarma koira on pahin painajainen! Sellaisesta toivoisin jo kaikkien kasvattajienkin jalostusvalinnoissaan pyrkivän niin loitolle kuin mahdollista!
"jonka jälkeen sille on helpompi pitää kuria vähän aikaa,"
Eli siis tosiasiassa halutaankin epävarma koira, joka on helppo survoa paikoilleen epäluonnollisia keinoja käyttäen? Kun taito loppuu alkaa väkivalta ja tässä tapauksessa henkinen sellainen!
"ja sitten kun se tottelee niin kaikki on taas hyvin, kunhan sitä ei lellitä pilalle taas uudestaan."
Eikäpäs ole! Nyt meillä on kotonamme epävarma koira, joka on masentunut ja onneton. MIKSI KUKAAN HALUAISI SELLAISTA??? Älkää hyvät ihmiset edes ottako koiria, jos ette niitä muilla keinoin ruotuun saa. Koiraa ei voi lelliä piloille. Vain kurin puute voi pilata koiran. Lelliä saa niin paljon kuin jaksaa, kunhan se ei sulje kurinpitoa pois. Jos ihminen ei kykene koiraansa silittelemään niin, että muistaa pitää sen samanaikaisesti kurissa ja nuhteessa, niin ei ole kelvollinen koiranomistaja. Kannattaa hankkia sitten varmaan pehmolelu tai huonekasvi. Ne kun tarvitsee vaan rakkautta, eikä rajoja laisinkaan!"Eikäpäs ole! Nyt meillä on kotonamme epävarma koira, joka on masentunut ja onneton. MIKSI KUKAAN Älkää hyvät ihmiset edes ottako koiria, jos ette niitä muilla keinoin ruotuun saa. Koiraa ei voi lelliä piloille. Vain kurin puute voi pilata koiran. Lelliä saa niin paljon kuin jaksaa, kunhan se ei sulje kurinpitoa pois. Jos ihminen ei kykene koiraansa silittelemään niin, että muistaa pitää sen samanaikaisesti kurissa ja nuhteessa, niin ei ole kelvollinen koiranomistaja. Kannattaa hankkia sitten varmaan pehmolelu tai huonekasvi. Ne kun tarvitsee vaan rakkautta, eikä rajoja laisinkaan!"
totta ettei liika hellyys voi pilata koiraa, mutta sinusta ei ole ilmeisesti auttamaan ihmistä, vaan lähdet siitä liikkeelle että hänen ei olisi pitänyt hankkia koiraa kerran ei osaa. Eli koira pitäsii vatkata takaisin spermaksi ja työntää kenneliin ja omistajan pitäisi mennä aikakoneella takaperin ettei tulisi ottaneeksi koiraa kun ei kerran osaa.
Koira on varmasti rakas niillekin jotka eivät ole luonnostaan sellaisia kuin sinun mielestäsi pitäisi olla.
Jos vahinko on jo tapahtunut, ja koiran kanssa tullut ongelmia, niin voi olla ihan hyvä vähentää joksikin aikaa kaikki turhat paapomiset ja rankaisemset, että saa tilanteen tasoitettua..
Minua ällöttää, että on olemassa noin TYHMIÄ JA KATALIA ihmisiä kuin sinä, siis se on sinun oma häpeäsi kokonaan, mutta toivon ettei tuollaisia kukaan ainakaan kuuntele koska olet vain sellainen syyllistäjä, että ihminen jolle on tullut ongelmia pitäisi luopua koirastaan ja vaihtaa se huonekasviin.
Edelleen etoo, että tuollaisella tyypillä on koiria, ansaitsisivat edes empatiaan kykenevän omistajan eikä tuollaista toisia halveksivaa itseään täynnä olevaa kurttuotsaa, joka ei ymmärrä puhetta ja on kaikenlisäksi ilkeä niille joilla on esimerkiksi tullut koiran kanssa ongelma, ja haluaa tehdä jotain että se ratkeaa. - ...
Nyt en ihan ymmärtänyt... Ihminenkin on PETOeläin. Silti parhaat suhteet toisiin ihmisiin on sellaiset jolloin rakastaa ja välittää toisesta ihmisestä. Peto ja kasvissyöjä voivat elää täydessä harmoniassa, sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, ellei toinen satu olemaan toisen ruokalistalla, tietty sekin on jonkinlaista luonnonharmoniaa...
Totta, välittäminen ja hellyys lisää luottamusta. Juuri siksi on käsittämätöntä, että hellyyttä vähentämällä pyyritään lisäämään luottamusta.
Palkka ja hellyys taistelevat erisarjoissa eläinten (ihmisten ja koirien) tarpeissa. Hellyys on todellakin se jolla luodaan jo vauvana ihmisille perusturvallisuus, sen luovat ja pitävät yllä yleensä vanhemmat. Mutta myös vanhemmat voivat toimia palkitsevina, silloin vanhempien rooli on enemmän kasvattava kuin rakastava. Työnantajaa ei silti tarvitse rakastaa, että siihen voi luottaa, että se hoitaa roolinsa palkitsijana.
Eli peruskysymykseni olikin juuri se, että miksi hellyydestä ja rakkaudesta pitää tinkiä palkitsevuuden kustannuksella. Mieleen tulee oman sukupolven avainkaulalapset taloudellisen laman jälkeen, jolloin monessa perheissä alkoi kova talouden parannus, vanhemmat olivat töissä lähes ympäripyöreästi ja lapsille annettiin rahaa korvaamaan lempeä ja ajanpuutetta. Mutta ei se puuttuvia vanhempia korvannut kenenkään mielestä, palkkio ja rakkaus koettiin kuitenkin erillisinä asioina.
On totta ja olen yrittänyt ystävälleni sanoakin, että koska koiraa lellitään paljon kokee silittely inflaation. Aivan kuten täyteen syötettyä koiraa on vaikea motivoida makupaloilla. Ystäväni pitäisi käyttää koiran palkitsemiseen jotain muuta keinoa kuin silittelyä, sillä se ei aivan selvästi motivoi koiraa paskan vertaa. Ystäväni pelkää kuitenkin leikkiä, sillä koira on normaalistikin, moniin koiriin verrattuna, ylikierroksilla. Olen yrittänyt kertoa, että tottuu se leikkiinkin, pikkuhiljaa myös se kokee inflaation ja leikkiminen tasaantuu ylikierroksilta siedettäväksi toiminnaksi, mutta sitä vain pitäisi harrastaa koiran kanssa usein. Mutta kynnys aloittaa nyt jo täysikokoisella ylikierroksilla olevan koiran kanssa on korkea, siinä voi odottaa alkuun paljon mustelmia ja purtuja sormia. Koska kyseinen koira saa myös ruokaa kotona tarpeisiinssa, makupalat sillä eivät ole koskaan toimineet motivoivina, itse en näkisi muuta vaihtoehtoa kun leikin opettelun. Minua harmittaa koiran puolesta,e ttä ystäväni ei siihen kuitenkaan ole halukas, vaan haluaa mielumin nyt vähentää hellyydestä... - mutta tutta
... kirjoitti:
Nyt en ihan ymmärtänyt... Ihminenkin on PETOeläin. Silti parhaat suhteet toisiin ihmisiin on sellaiset jolloin rakastaa ja välittää toisesta ihmisestä. Peto ja kasvissyöjä voivat elää täydessä harmoniassa, sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, ellei toinen satu olemaan toisen ruokalistalla, tietty sekin on jonkinlaista luonnonharmoniaa...
Totta, välittäminen ja hellyys lisää luottamusta. Juuri siksi on käsittämätöntä, että hellyyttä vähentämällä pyyritään lisäämään luottamusta.
Palkka ja hellyys taistelevat erisarjoissa eläinten (ihmisten ja koirien) tarpeissa. Hellyys on todellakin se jolla luodaan jo vauvana ihmisille perusturvallisuus, sen luovat ja pitävät yllä yleensä vanhemmat. Mutta myös vanhemmat voivat toimia palkitsevina, silloin vanhempien rooli on enemmän kasvattava kuin rakastava. Työnantajaa ei silti tarvitse rakastaa, että siihen voi luottaa, että se hoitaa roolinsa palkitsijana.
Eli peruskysymykseni olikin juuri se, että miksi hellyydestä ja rakkaudesta pitää tinkiä palkitsevuuden kustannuksella. Mieleen tulee oman sukupolven avainkaulalapset taloudellisen laman jälkeen, jolloin monessa perheissä alkoi kova talouden parannus, vanhemmat olivat töissä lähes ympäripyöreästi ja lapsille annettiin rahaa korvaamaan lempeä ja ajanpuutetta. Mutta ei se puuttuvia vanhempia korvannut kenenkään mielestä, palkkio ja rakkaus koettiin kuitenkin erillisinä asioina.
On totta ja olen yrittänyt ystävälleni sanoakin, että koska koiraa lellitään paljon kokee silittely inflaation. Aivan kuten täyteen syötettyä koiraa on vaikea motivoida makupaloilla. Ystäväni pitäisi käyttää koiran palkitsemiseen jotain muuta keinoa kuin silittelyä, sillä se ei aivan selvästi motivoi koiraa paskan vertaa. Ystäväni pelkää kuitenkin leikkiä, sillä koira on normaalistikin, moniin koiriin verrattuna, ylikierroksilla. Olen yrittänyt kertoa, että tottuu se leikkiinkin, pikkuhiljaa myös se kokee inflaation ja leikkiminen tasaantuu ylikierroksilta siedettäväksi toiminnaksi, mutta sitä vain pitäisi harrastaa koiran kanssa usein. Mutta kynnys aloittaa nyt jo täysikokoisella ylikierroksilla olevan koiran kanssa on korkea, siinä voi odottaa alkuun paljon mustelmia ja purtuja sormia. Koska kyseinen koira saa myös ruokaa kotona tarpeisiinssa, makupalat sillä eivät ole koskaan toimineet motivoivina, itse en näkisi muuta vaihtoehtoa kun leikin opettelun. Minua harmittaa koiran puolesta,e ttä ystäväni ei siihen kuitenkaan ole halukas, vaan haluaa mielumin nyt vähentää hellyydestä...Sinä et oikein vain tiedä tarpeeksi voidaksesi arvostella ystävääsi.
Juttuhan on niin että jos koira käy ylikierroksilla, varsinkin iso koira sen kanssa ei silloin kannate käydä hippasille, vaan nimenomaan vähentää kaikkia mikä saa koiran kierroksille.
Leikkikin perustuu moneen asiaan: Haluaako ihminen herätellä esimerkiksi koiran saalisviettiä lelulla jotta voisi käyttää lelua palkintona.
No, jos koira on jo muutenkin sellainen että se kiihottuu hetkessä äärimmilleen, niin liika leikkiminen vain pahentaa asiaa.
Kuulostaa siltä että koira on jo aikamoisen räjähdysalttiissa kunnossa,
uskon kyllä että kaikki mitä ystäväsi vaan voi tehdä rauhoittaakseen ja tasoittaakseen koiraa ja sen luuloja itsestään on vain hyväksi.
toivotaan että ystävälläsi homma tulee onnistuneeksi. - muttaamutta
... kirjoitti:
Nyt en ihan ymmärtänyt... Ihminenkin on PETOeläin. Silti parhaat suhteet toisiin ihmisiin on sellaiset jolloin rakastaa ja välittää toisesta ihmisestä. Peto ja kasvissyöjä voivat elää täydessä harmoniassa, sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, ellei toinen satu olemaan toisen ruokalistalla, tietty sekin on jonkinlaista luonnonharmoniaa...
Totta, välittäminen ja hellyys lisää luottamusta. Juuri siksi on käsittämätöntä, että hellyyttä vähentämällä pyyritään lisäämään luottamusta.
Palkka ja hellyys taistelevat erisarjoissa eläinten (ihmisten ja koirien) tarpeissa. Hellyys on todellakin se jolla luodaan jo vauvana ihmisille perusturvallisuus, sen luovat ja pitävät yllä yleensä vanhemmat. Mutta myös vanhemmat voivat toimia palkitsevina, silloin vanhempien rooli on enemmän kasvattava kuin rakastava. Työnantajaa ei silti tarvitse rakastaa, että siihen voi luottaa, että se hoitaa roolinsa palkitsijana.
Eli peruskysymykseni olikin juuri se, että miksi hellyydestä ja rakkaudesta pitää tinkiä palkitsevuuden kustannuksella. Mieleen tulee oman sukupolven avainkaulalapset taloudellisen laman jälkeen, jolloin monessa perheissä alkoi kova talouden parannus, vanhemmat olivat töissä lähes ympäripyöreästi ja lapsille annettiin rahaa korvaamaan lempeä ja ajanpuutetta. Mutta ei se puuttuvia vanhempia korvannut kenenkään mielestä, palkkio ja rakkaus koettiin kuitenkin erillisinä asioina.
On totta ja olen yrittänyt ystävälleni sanoakin, että koska koiraa lellitään paljon kokee silittely inflaation. Aivan kuten täyteen syötettyä koiraa on vaikea motivoida makupaloilla. Ystäväni pitäisi käyttää koiran palkitsemiseen jotain muuta keinoa kuin silittelyä, sillä se ei aivan selvästi motivoi koiraa paskan vertaa. Ystäväni pelkää kuitenkin leikkiä, sillä koira on normaalistikin, moniin koiriin verrattuna, ylikierroksilla. Olen yrittänyt kertoa, että tottuu se leikkiinkin, pikkuhiljaa myös se kokee inflaation ja leikkiminen tasaantuu ylikierroksilta siedettäväksi toiminnaksi, mutta sitä vain pitäisi harrastaa koiran kanssa usein. Mutta kynnys aloittaa nyt jo täysikokoisella ylikierroksilla olevan koiran kanssa on korkea, siinä voi odottaa alkuun paljon mustelmia ja purtuja sormia. Koska kyseinen koira saa myös ruokaa kotona tarpeisiinssa, makupalat sillä eivät ole koskaan toimineet motivoivina, itse en näkisi muuta vaihtoehtoa kun leikin opettelun. Minua harmittaa koiran puolesta,e ttä ystäväni ei siihen kuitenkaan ole halukas, vaan haluaa mielumin nyt vähentää hellyydestä...Hellyys ei muutenkaan ole ainoa tapa osoittaa koiralle välittämistä ja varmuutta siitä että siitä huolehditaan hyvin..
en tiedä oikein mikä sinun jutuissa loppujen lopuksi on pielessä, mutta on niin helppo sivustapäin luulla
ett "jos minä omistaisin tuon koiran saisin sen hetkessä rakastettua kuntoon"...
mutta ei varmaankaan käytäntö ole ihan sama.
Tyypillinen kakkosnaisen syndooma: mies on hulivili, niin kakkosnainen luulee ettei vaimo vaan rakasta sitä miestä.
Lopputulos on että käytännössä myös kakkosnainen tulee näkemään ajan myötä, että se ukko tarvitsee mattopiiskaa eikä lisää seksiä. - ...
hmmmm kirjoitti:
"Eli jos ihminen kokoaja lääpii ja lässyttää koiraan, niin koira voi käsittää sen että ihminen on heikompi kun se, ja siitä tulee sitten ongelmia että koira puolustaa omistajaansa lenkillä (eli vetää ja räyhää)..siksihän liiaksi lellitty koira on niin energinen kun sillä on paljon tekemistä."
Olet vitsikäs! Vedät yhtäläisyysmerkit lellimisestä liikaan energiaan ja jotenkin onnistut tekemään sen käväisemällä nopeasti johtajuusongelmien kautta. Tämä matematiikka ontuu pahemman kerran. Koiraa voi ja saa lelliä juuri niin paljon kun omistaja haluaa. Se ei pilaa koiraa. Lelliä saa, kunhan muistaa olla tarpeen vaatiessa sitten kovakin ja tosissaan. Onhan se toki totta, että monet koiriaan paljon lellivät omistavat ongelmakoiran, mutta ei se lellittelystä johdu. Ihan yhtä hölmöä olisi olettaa, että jos punaisilla autoilla ajetaan eniten kolareita, sen tulee johtua auton punaisesta väristä... Katsos kun monet koiriaan lellivät eivät sitten osaa lainkaan sitä toista puolta, nimittäin kuria. Kurin puute on ongelma, ei lellimisen liian suuri määrä. Lelliminen jatkukoon, kunhan muistaa olla tarpeen vaatiessa myös se, joka laittaa pisteen ei-toivotulle käytökselle.
"Sen pitää huolehtia omistajasta (joka on sen silmissä lähinnä iso vauva, joka jokeltelee ja vinkuu koiralle), sen pitää tehdä temppuja, sen pitää häätää vastaantulijat."
Luuletko koiran tosiaan ymmärtävän, että jokeltelu on baby talkia? Ovatko koirat niin älykkäitä? Voi hyvä ihminen koita nyt ottaa järki käteen ja ajatella! Ei koira tiedä, että ihmislajilla nyt sattuu olemaan sellainen tapa, että me lällyttelemme lapsille ja että lapset lällyttelevät siihen takaisin. Ei koira ole niin älykäs. Oletko koskaan lukenut yhtäkään muuta opusta Koirankorjauskirjan lisäksi? Kannattaisi, niin voisi silmäsi aueta huomaamaan, että koira on koira ja pysyy sellaisena vaikka sille kuinka jokeltelisi. Jos se räyhää remmissä, niin kannattaa etsiä ihan tosissaan syytä muualta, kun omasta äänenpainostaan mitä sille koiralle kotosalla käyttää.
"Jos koira rauhoitetaan tajuamaan, että ihminen ei ole pelkkä lässytysautomaatti joka vain rapsuttaa ja kilttinä silittää koiraa, niin koirallekin tulee turvallinen olo kun se ei ole enää perheen kovis, vaan voi luottaa että omistajalla on enemmän "meisseliä" kuin koiralla itsellään."
Taas ontuvaa logiikkaa, joka lähtee siitä oletuksesta, että koira ymmärtää, että lapsille lässytetään ja että ne jokeltavat takaisin. Miksi koira siis ei voisi lällyttelevään omistajaan luottaa? Pelkän äänenpainon vuoksiko? Vai siksikö, että se silittää ja taputtaa? Missä on logiikka tässäkin jälleen? Olisiko johtajuusongelma kuitenkin enemmänkin peruja siitä, että koiraa ei olla koskaan kielletty vakavissaan ja se on huomannut, että omistaja ei kuitenkaan ole tosissaan ja että kiellosta huolimatta saa tehdä mitä mielii? Joskus omistaja sitten saattaakin olla hiukan enemmän tosissaan, kun huomaa, että ne semivakavat kiellot eivät pure ja näin omistaja saa koiran hetkellisesti tottelemaan, kunnes taas menettä otteensa ja EI-käskystä tulee taas se, jota viljellään kaiken aikaa ilman, että sitä todella tarkoitetaan. Jos koira siitä ei mene sekaisin, niin ei sitten mistään. Ja sellainen koira ei luota omistajaansa, kun joskus voi tulla satikutia ja joskus pelkkä puolihuolimaton ei ja joskus ei mitään. Onko se loogista koiran pitoa? Onko siihen vastaus se jääkausi?Erittäin herättävä ajatus tuo, että ihminen joka lellii ja lässyttää, ei osaa tarvittaessa olla jämäkkä kasvattaja/kouluttaja...
Näinhän se varmasti onkin. Äärimmäisen tunteellisen ihmisen on helppo rakastaa ja lelliä, jämäkkyys ei varmasti kuulu sellaisen ihmisen parhaisiin puoliin. Toisena puolena taas on äärimmäisen rationaaliset ihmiset, niiden on taas vaikea osoittaa tunteitaan, vaikka kurin pitäminen ja tapaopetus on erittäin hyvin hallinnassa.
Itse erityislasten kanssa työskennellessä tuon huomaa käytännössä, nyt kun ajattelee. Meitä kasvattajia on monenlaisia. Jotkut tykkäävät halailla ja myöriä lasten tasolla. Toiset pysyvät vain aikuisina ja käskyautomaattina. Silti olen ollut huomaavinani,e ttä lapset muodostavat parhaan suhteen niihin, jotka ovat luotettavan jämäköitä ja rakastavia, eli jotain puolelta väliltä. Rajoja ja rakkautta pitää olla sopivassa suhteessa...
Mutta eihän rakkautta pidä sotkea rajoihin, kyseessä on silti kaksi eriasiaa... - älä luule koiraa
... kirjoitti:
Nyt en ihan ymmärtänyt... Ihminenkin on PETOeläin. Silti parhaat suhteet toisiin ihmisiin on sellaiset jolloin rakastaa ja välittää toisesta ihmisestä. Peto ja kasvissyöjä voivat elää täydessä harmoniassa, sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, ellei toinen satu olemaan toisen ruokalistalla, tietty sekin on jonkinlaista luonnonharmoniaa...
Totta, välittäminen ja hellyys lisää luottamusta. Juuri siksi on käsittämätöntä, että hellyyttä vähentämällä pyyritään lisäämään luottamusta.
Palkka ja hellyys taistelevat erisarjoissa eläinten (ihmisten ja koirien) tarpeissa. Hellyys on todellakin se jolla luodaan jo vauvana ihmisille perusturvallisuus, sen luovat ja pitävät yllä yleensä vanhemmat. Mutta myös vanhemmat voivat toimia palkitsevina, silloin vanhempien rooli on enemmän kasvattava kuin rakastava. Työnantajaa ei silti tarvitse rakastaa, että siihen voi luottaa, että se hoitaa roolinsa palkitsijana.
Eli peruskysymykseni olikin juuri se, että miksi hellyydestä ja rakkaudesta pitää tinkiä palkitsevuuden kustannuksella. Mieleen tulee oman sukupolven avainkaulalapset taloudellisen laman jälkeen, jolloin monessa perheissä alkoi kova talouden parannus, vanhemmat olivat töissä lähes ympäripyöreästi ja lapsille annettiin rahaa korvaamaan lempeä ja ajanpuutetta. Mutta ei se puuttuvia vanhempia korvannut kenenkään mielestä, palkkio ja rakkaus koettiin kuitenkin erillisinä asioina.
On totta ja olen yrittänyt ystävälleni sanoakin, että koska koiraa lellitään paljon kokee silittely inflaation. Aivan kuten täyteen syötettyä koiraa on vaikea motivoida makupaloilla. Ystäväni pitäisi käyttää koiran palkitsemiseen jotain muuta keinoa kuin silittelyä, sillä se ei aivan selvästi motivoi koiraa paskan vertaa. Ystäväni pelkää kuitenkin leikkiä, sillä koira on normaalistikin, moniin koiriin verrattuna, ylikierroksilla. Olen yrittänyt kertoa, että tottuu se leikkiinkin, pikkuhiljaa myös se kokee inflaation ja leikkiminen tasaantuu ylikierroksilta siedettäväksi toiminnaksi, mutta sitä vain pitäisi harrastaa koiran kanssa usein. Mutta kynnys aloittaa nyt jo täysikokoisella ylikierroksilla olevan koiran kanssa on korkea, siinä voi odottaa alkuun paljon mustelmia ja purtuja sormia. Koska kyseinen koira saa myös ruokaa kotona tarpeisiinssa, makupalat sillä eivät ole koskaan toimineet motivoivina, itse en näkisi muuta vaihtoehtoa kun leikin opettelun. Minua harmittaa koiran puolesta,e ttä ystäväni ei siihen kuitenkaan ole halukas, vaan haluaa mielumin nyt vähentää hellyydestä..."jolloin monessa perheissä alkoi kova talouden parannus, vanhemmat olivat töissä lähes ympäripyöreästi ja lapsille annettiin rahaa korvaamaan lempeä ja ajanpuutetta."
tuosta lauseesta näkee että haluaisit nimenomaan korvata avainkaulalapsilta saamatta jääneen hellyyden luontokappaleeseen.
Tuota ihmiset tekevät paljon, peilaavat omia oikeuden tuntojaan koiraan ikään kuin se olisi lapsi.
Mutta koira joka elää ihmisen kanssa, sitä ei olla lähettämässä minnekään eikä sille saa korvata ihmisen hellyydessä sattuneita puutteita.
Tämä sama käytös ilmenee ihmisillä kaikkein parhaimmillaan siten, että toruttuaan koiraa ne eivät pysty antaa koiran olla, vaan heti kiellon perään tyrkätään nappula koiralle tai tahdotaan se silitettäväksi..että anteeksi kun kielsin sinua repimästä naapurin lapselta silmän päästä.
siinä ei ole koiran mielestä järkeä, ihminen vain antaa huonon omantuntonsa vaikuttaa asioihin kun ei itse kestä olla kova...se on nurkinkurista mutta totta. tuollaiset säälijät aiheutttavat tietämättään eniten ongelmia.
Kun ystäväsi tekee nimenomaan niin, etä laittaa luontokappaleensa hyvinvoinnin takia hetkeksi omat tunteensa syrjään. Hän hoivaa koiran kuntoon olemalla sille tasainen.
Luuletko että ystäväsi on jotenkin julma ja lapset adoptioon laittava kulutusyhteiskunnan pilaama omantunnonpaikkailija?
Ei ole, vaan järkevä ihminen joka nyt laittaa koiran edun omien säälintunteidensa ja rapsutus halujensa edelle. - ...
mutta tutta kirjoitti:
Sinä et oikein vain tiedä tarpeeksi voidaksesi arvostella ystävääsi.
Juttuhan on niin että jos koira käy ylikierroksilla, varsinkin iso koira sen kanssa ei silloin kannate käydä hippasille, vaan nimenomaan vähentää kaikkia mikä saa koiran kierroksille.
Leikkikin perustuu moneen asiaan: Haluaako ihminen herätellä esimerkiksi koiran saalisviettiä lelulla jotta voisi käyttää lelua palkintona.
No, jos koira on jo muutenkin sellainen että se kiihottuu hetkessä äärimmilleen, niin liika leikkiminen vain pahentaa asiaa.
Kuulostaa siltä että koira on jo aikamoisen räjähdysalttiissa kunnossa,
uskon kyllä että kaikki mitä ystäväsi vaan voi tehdä rauhoittaakseen ja tasoittaakseen koiraa ja sen luuloja itsestään on vain hyväksi.
toivotaan että ystävälläsi homma tulee onnistuneeksi."Juttuhan on niin että jos koira käy ylikierroksilla, varsinkin iso koira sen kanssa ei silloin kannate käydä hippasille, vaan nimenomaan vähentää kaikkia mikä saa koiran kierroksille"
Juuri tämä on ystävänikin ajatusmaailma. Mokahan on jo sattunut, eli koiraa ei ole opetettu pennusta saakka leikkimään. Moka olisi kuitenkin korjattavissa ja jos se korjattaisiin, niin ystävälläni olisi täydellinen täsmäase koiran palkitsemiseen. Alkuun leikkiminen on vaikeaa tällaisen koiran kanssa, se on aivan varmaa. Koira näyttää jokaisella solullaan olemuksessaan mikä on sen tarve, se halua peuhata, se haluaa juosta ja hillua. Se on täydellisessä vireessä, se kiipeäisi vaikka häntänsä varassa puuhun, jotta se pääsisi leikkimään ja riehumaan. Mutta sitä virettä mitä se osoittaa pyritään vain hillitsemään.
"Kuulostaa siltä että koira on jo aikamoisen räjähdysalttiissa kunnossa,
uskon kyllä että kaikki mitä ystäväsi vaan voi tehdä rauhoittaakseen ja tasoittaakseen koiraa ja sen luuloja itsestään on vain hyväksi."
Itse belkkarin ja tollerin kouluttaneena uskon aivan toista. Koira on räjähdysalttiissa tilassa. kaverini kokee sen pahaksi, vältettäväksi asiaksi, minä näen siinä mahdollisuuden. Jumalauta jos minun koirani joskus nousevat moiseen vireeseen, niin silloin taivas aukenee. Pääasia olisi, että se vire pitäisi saada suunnattua oikein. Tällä hetkellä se suuntautuu ylettömään vouhottamiseen remmissä vetämiseen ja muille rähisemiseen, kun ohjaajan olisi helppo suunnata se itseensä ja laittaa koira tekemään mitä ohjaaja tahtoo ja sen jälkeen räjäyttämään koko jutun leikkimiseen.
Mikä olisi parempi keino purkaa virettä kun käyttää virettä hyväksi, antaa sen patoutuneen energian räjähtää. Mikään tuskin tuo koiralle sen autuaampaa oloa. Orgasmiin pääsyssähän oleellista on että virettä ruokitaan, kaikki tyynnyttely ja tasaaminen jättää vain paskan maun. - ei voi olla
... kirjoitti:
"Juttuhan on niin että jos koira käy ylikierroksilla, varsinkin iso koira sen kanssa ei silloin kannate käydä hippasille, vaan nimenomaan vähentää kaikkia mikä saa koiran kierroksille"
Juuri tämä on ystävänikin ajatusmaailma. Mokahan on jo sattunut, eli koiraa ei ole opetettu pennusta saakka leikkimään. Moka olisi kuitenkin korjattavissa ja jos se korjattaisiin, niin ystävälläni olisi täydellinen täsmäase koiran palkitsemiseen. Alkuun leikkiminen on vaikeaa tällaisen koiran kanssa, se on aivan varmaa. Koira näyttää jokaisella solullaan olemuksessaan mikä on sen tarve, se halua peuhata, se haluaa juosta ja hillua. Se on täydellisessä vireessä, se kiipeäisi vaikka häntänsä varassa puuhun, jotta se pääsisi leikkimään ja riehumaan. Mutta sitä virettä mitä se osoittaa pyritään vain hillitsemään.
"Kuulostaa siltä että koira on jo aikamoisen räjähdysalttiissa kunnossa,
uskon kyllä että kaikki mitä ystäväsi vaan voi tehdä rauhoittaakseen ja tasoittaakseen koiraa ja sen luuloja itsestään on vain hyväksi."
Itse belkkarin ja tollerin kouluttaneena uskon aivan toista. Koira on räjähdysalttiissa tilassa. kaverini kokee sen pahaksi, vältettäväksi asiaksi, minä näen siinä mahdollisuuden. Jumalauta jos minun koirani joskus nousevat moiseen vireeseen, niin silloin taivas aukenee. Pääasia olisi, että se vire pitäisi saada suunnattua oikein. Tällä hetkellä se suuntautuu ylettömään vouhottamiseen remmissä vetämiseen ja muille rähisemiseen, kun ohjaajan olisi helppo suunnata se itseensä ja laittaa koira tekemään mitä ohjaaja tahtoo ja sen jälkeen räjäyttämään koko jutun leikkimiseen.
Mikä olisi parempi keino purkaa virettä kun käyttää virettä hyväksi, antaa sen patoutuneen energian räjähtää. Mikään tuskin tuo koiralle sen autuaampaa oloa. Orgasmiin pääsyssähän oleellista on että virettä ruokitaan, kaikki tyynnyttely ja tasaaminen jättää vain paskan maun.Siis sulla ei selkeästikään ole koiran sielunelämästä hallussa kuin se yksi ainoa puoli:
Kuinka saada koira räjähtämään koulutuskentällä.
Ei sun kannata sitä ystävääsi enempää patistaa,
jos se olisi nähnyt ett sinun keinot toimivat niin pyytäisi apua sinulta.
1 belggari ja 1 tolleri eivät vielä kesää tee.
Etkä tunnu tietävän sitäkään, että koiran saa käyttäytymään vaikkei se osaisi edes istua.
Ihan totta, jopa belggarin ja tollerinkin.
Minust akoiran koulutus on kepuli konsti, ja selitys huonolle käytökselle on aina että koiralla liikaa energiaa.
sinun kannattaisi nyt unohtaa se ystäväsi koira..
hän yrittää ottaa johtajuutta koiralta takaisin ja sinä haluaisit leikkiä koiran kanssa.
Helppohan se on elää ja sanoa kun ei koirista paljoa tiedä, että leiki sen kanssa. mutta edelleenkin, koiriin vaikuttaa eniten laumajärjestys ei niinkään kouluttaminen. - ...
muttaamutta kirjoitti:
Hellyys ei muutenkaan ole ainoa tapa osoittaa koiralle välittämistä ja varmuutta siitä että siitä huolehditaan hyvin..
en tiedä oikein mikä sinun jutuissa loppujen lopuksi on pielessä, mutta on niin helppo sivustapäin luulla
ett "jos minä omistaisin tuon koiran saisin sen hetkessä rakastettua kuntoon"...
mutta ei varmaankaan käytäntö ole ihan sama.
Tyypillinen kakkosnaisen syndooma: mies on hulivili, niin kakkosnainen luulee ettei vaimo vaan rakasta sitä miestä.
Lopputulos on että käytännössä myös kakkosnainen tulee näkemään ajan myötä, että se ukko tarvitsee mattopiiskaa eikä lisää seksiä.Minusta kyseinen koira saa rakkautta ihan kohdalleen nyt, siis siitä ei pitäisi vähentää. Eli en kuvittele rakastavani kyseistä koiraa kuntoon, jos mahdollisuus suotaisiin, se ei ole mitenkään rakkaudesta vajaa.
Jos minulla olisi kyseinen koira vaikka kuukauden, niin rajoissa minä sille tapoja opettaisin. Eli voisi sanoa, että minä kouluttaisin koiran kuntoon...
Olen kyllä joo kakkoskouluttaja ystäväni koiran elämässä. Olen keskellä sitä syndroomaa, ikäväkseni on sanottava, että tiedän, että koiraa ei kouluteta omistajansa toimesta tarpeeksi. Olen siinä huonossa asemassa, että vaikka toimin heidän koulutusohjaajanaan, olen silti ystäväni lapsuuden ystävä, koko ikämme ollaan tunnettu. Eli jos menisisn sanomaan muille ryhmäni ohjaajille jotain, niin voisin puhua suorempaan. Koira on kuitenkin vain koira, riitaa ystävän kanssa en asiasta halua. Kuten vanhan sanonta sanoo; voit neuvoa miten paljon tahansa siinä miten kasvatan lapsiani, mutta älä koskaan missään nimessä puutu koiran koulutukseeni... - ?????
muttatutta kirjoitti:
Sellainen ihminen joka ei luettua halua ymmärtää, vaan alkaa saivarrella ja nussia pilkkua, puhumaan äänen mittauttamisesta kun on sanottu vain että pelkkä lässytys, liian runsas lässytys tai väärin ajoitettu lässytys vaikuttaa siihen miten koira näkee ihmisensä, et voi olla päivääkään yli 13 v.
Tuossa se tulee, kaikki mitä ihmisten sinusta ja sinun koirankasvatuksesta tarvitsee tietää jättääkseen sinun neuvot kuuntelematta. Et puhu enää samasta asiasta, vaan saivartelet ja ivailet, kuitenkin olet ihminen joka kuvittelee että omistajan ottaessa johtajuuden koiran geenti muuttuvat epävarmoiksi ja se pitää karsia jalostuksestakin pois:
"Joo... Siinä olet oikeassa, että kimeällä ja jokeltelevalla äänellä ei ratkaista ongelmia, mutta ei niitä sillä aiheutetakaan. Ihan sama millä äänellä koirallesi puhut. Onhan toisilla ihmisillä ihan erilainen äänenpaino kun toisilla ihan luonnostaankin. Pitääkö ihmisen siis mittauttaa jotenkin äänensä, jotta voisi ottaa koiran turvallisin mielin ja olla varma, ettei vahingossa vaan lähetä koiralleen joitakin omituisia palvontasignaaleja? "Kukas se nyt sanoikaan, että omistajan ottaessa johtajuuden, koira muuttuu epävarmaksi? Kerrohan missä kohtaa viestiäni väitin, että koiran geenit muuttuvat. Jos irrallisessa lauseessa mainitsen, että epävarmat yksilöt on jätettävä jo jalostuksestakin pois, niin ei se suinkaan tarkoita, että koiran geenit muuttuisivat miksikään. Se joko sitä jo on tai ei ole. Suosittelen sinulle sisälukutaidon kehittämistä.
"pelkkä lässytys, liian runsas lässytys tai väärin ajoitettu lässytys vaikuttaa siihen miten koira näkee ihmisensä,"
No ei varmasti vaikuta! Liian runsas lässytys ei vaikuta mihinkään. Ainoastaan, kuten jo moneen kertaan olen todennut, se että koiralla ei ole kuria ja jos sitä kuria ei pidetä tosissaan, aiheuttaa ongelmia. Kurinpidollisina hetkinä suosittelen tiukkaa äänensävyä. Mutta se nyt on tullut jo edellisistäkin viesteistäni selville. Jos ongelmia ei ole, niin miksi ei saisi koiralleen lässyttää vaikka aamusta iltaan? Sillä lässytyksellä EI AIHEUTETA yhtään ongelmaa. Niitä aiheutetaan edelleenkin vain ja ainoastaan sillä, että ei tarpeen vaatiessa osata pitää koiralle kuria! Jos muina aikoina lässyttää, niin sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. - ...
ei voi olla kirjoitti:
Siis sulla ei selkeästikään ole koiran sielunelämästä hallussa kuin se yksi ainoa puoli:
Kuinka saada koira räjähtämään koulutuskentällä.
Ei sun kannata sitä ystävääsi enempää patistaa,
jos se olisi nähnyt ett sinun keinot toimivat niin pyytäisi apua sinulta.
1 belggari ja 1 tolleri eivät vielä kesää tee.
Etkä tunnu tietävän sitäkään, että koiran saa käyttäytymään vaikkei se osaisi edes istua.
Ihan totta, jopa belggarin ja tollerinkin.
Minust akoiran koulutus on kepuli konsti, ja selitys huonolle käytökselle on aina että koiralla liikaa energiaa.
sinun kannattaisi nyt unohtaa se ystäväsi koira..
hän yrittää ottaa johtajuutta koiralta takaisin ja sinä haluaisit leikkiä koiran kanssa.
Helppohan se on elää ja sanoa kun ei koirista paljoa tiedä, että leiki sen kanssa. mutta edelleenkin, koiriin vaikuttaa eniten laumajärjestys ei niinkään kouluttaminen.Koska toimin heidän koultusohjaajanaan, niin siitä se kai johtuu, että pyytää minulta kaikkeen koiran kanssa tekemiseensä mielipiteen. Olen noin sata kertaa sanonut, että leiki koiran kanssa enemmän. Jos olisin vain koulutusohjaaja hänelle, sanoisin sen vielä muutaman sata kertaa. Mutta olen myös ystävä, joten en voi vain inttää, sillä hän on perustellut miksi koiran kanssa ei ala leikkimään. Sinä oeltkin jo kaikki hänenkin antamansa perustelut antanut. Sinulle voin sanoa edelleen,e ttä ala sinä käyttämään koirasi virettä hyväksi ja voin sitä toistaa niin pitkään kun tulee aina puheeksi. Mutta ystävälleni en sellaista voi sanoa toistamalla.
"Etkä tunnu tietävän sitäkään, että koiran saa käyttäytymään vaikkei se osaisi edes istua."
Häh? Sotkitko jonkun muun keskustelun asiaan, vai mistä tällainen kimpoaa?
"mutta edelleenkin, koiriin vaikuttaa eniten laumajärjestys ei niinkään kouluttaminen."
Onneksi olette jo vähemmistöä myös koirienkoulutusohjaajissa.
Sulla on ihan hyvät vuorovaikutustaidot jne. siksi olisitkin hyvä "sanansaattaja", kun vielä keskustelupalstoillakin olet... Tutkipa nykyisiä koiran koulutusmetodeja, tutustu lempeään kasvatukseen ja yritä unohtaa dominanssi, laumahierarkia ja johtajuus, astu siis nykypäivään, niinvarmasti olisit mitä loistavimpia edelläkävijöitä ja asenteen levittäjiä. Eli muutamia nimiä, kun innostuit (toivottavasti) nykyaikaistamaan koirankoulutusmetodeitasi Meck (maailman kuuluisin susietologian tutkija) Eaton (Yksi maailman arvosteuimmista koirien kouluttajista). - ...
älä luule koiraa kirjoitti:
"jolloin monessa perheissä alkoi kova talouden parannus, vanhemmat olivat töissä lähes ympäripyöreästi ja lapsille annettiin rahaa korvaamaan lempeä ja ajanpuutetta."
tuosta lauseesta näkee että haluaisit nimenomaan korvata avainkaulalapsilta saamatta jääneen hellyyden luontokappaleeseen.
Tuota ihmiset tekevät paljon, peilaavat omia oikeuden tuntojaan koiraan ikään kuin se olisi lapsi.
Mutta koira joka elää ihmisen kanssa, sitä ei olla lähettämässä minnekään eikä sille saa korvata ihmisen hellyydessä sattuneita puutteita.
Tämä sama käytös ilmenee ihmisillä kaikkein parhaimmillaan siten, että toruttuaan koiraa ne eivät pysty antaa koiran olla, vaan heti kiellon perään tyrkätään nappula koiralle tai tahdotaan se silitettäväksi..että anteeksi kun kielsin sinua repimästä naapurin lapselta silmän päästä.
siinä ei ole koiran mielestä järkeä, ihminen vain antaa huonon omantuntonsa vaikuttaa asioihin kun ei itse kestä olla kova...se on nurkinkurista mutta totta. tuollaiset säälijät aiheutttavat tietämättään eniten ongelmia.
Kun ystäväsi tekee nimenomaan niin, etä laittaa luontokappaleensa hyvinvoinnin takia hetkeksi omat tunteensa syrjään. Hän hoivaa koiran kuntoon olemalla sille tasainen.
Luuletko että ystäväsi on jotenkin julma ja lapset adoptioon laittava kulutusyhteiskunnan pilaama omantunnonpaikkailija?
Ei ole, vaan järkevä ihminen joka nyt laittaa koiran edun omien säälintunteidensa ja rapsutus halujensa edelle.Aivan käsittämätöntä tekstiä...
- ...
mutta tutta kirjoitti:
Paljastit parilla lauseella kaiken koiratietämättömyytesi:
"Mutta kysymys kuuluu, että miksi joku haluaisi koiransa epävarmaksi? Mun mielestä epävarma koira on pahin painajainen! Sellaisesta toivoisin jo kaikkien kasvattajienkin jalostusvalinnoissaan pyrkivän niin loitolle kuin mahdollista!"
Jos olet sitä mieltä että omistajan tekemät manööverit, joilla koira saadaan OMISTAJANSA SUHTEEN hetkellisen epävarmaksi ja siten auliimmaksi oppimaan kieltosana ja uudet tavat,
niin muuttuuko mielestäsi samalla koiran geenit "epävarman koiran geeneiksi" niin että se sitten jalostuksessa myös periyttää sitä kun se on hetken aikaa epävarmana omasta asemastaan johtajansa suhteen :D
Ja sinä vielä väität koulutelleesi koiria kun minä olen syntynyt???
Luepa uudelleen ne biologian lainalaisuudet.
Sitäpaitsi on huomattavaa eroa sillä onko koira epävarma luonteeltaan vai epävarma vain omistajan suhteen.
Jos koira on omistajaansa nähden liian itsevarma, niin silloinhan omistajan sana ei koiralle paljoa paina.
Ja itsevarma koira on edelleen itsevarma tilanteissa joissa se kohtaa maailman yksin..vaikka se tottelisikin omistajaa kun omistajan on paikalla.
mutta omistajan seurassa sen pitäisi olla aina omistajan alla, siten näyttää myös nöyryyttään, ei luimistellen vaan totellen ja niin ettei kulje ulkona koko ajan korvat ja häntä taivastakohti, ruovi maata ja uhoile.
Jos koira on irrallaan se on ihan yhtä itsevarma kuin ennenkin. koska kaikki on suhteellista.Kuten kerrot tavoite on siis saada koira hetkellisesti epävarmaksi omistajansa suhteen.
Juuri tätä aloituksessa kerroin, eli koiralle näytetään että hellyys tulee jonkun tietyn käyttäymisen kautta, se ei ole itsestään selvyys. Eli koira alkaa epävarmaski: rakastaako se minua enää, kun ei silittele ja tuntee suurempaa mielihyvää kun sa silittelyä, sitten kun saa. Loogista.
Mutta kysymys aloituksessa olikin se, että mihin perustuu logiikka, jonka mukaan kyseisen epävarmuuden pitäisi parantaa koiran ja ihmisen välistä suhdetta? - älä jaksa olla hölmö
mutta tutta kirjoitti:
Paljastit parilla lauseella kaiken koiratietämättömyytesi:
"Mutta kysymys kuuluu, että miksi joku haluaisi koiransa epävarmaksi? Mun mielestä epävarma koira on pahin painajainen! Sellaisesta toivoisin jo kaikkien kasvattajienkin jalostusvalinnoissaan pyrkivän niin loitolle kuin mahdollista!"
Jos olet sitä mieltä että omistajan tekemät manööverit, joilla koira saadaan OMISTAJANSA SUHTEEN hetkellisen epävarmaksi ja siten auliimmaksi oppimaan kieltosana ja uudet tavat,
niin muuttuuko mielestäsi samalla koiran geenit "epävarman koiran geeneiksi" niin että se sitten jalostuksessa myös periyttää sitä kun se on hetken aikaa epävarmana omasta asemastaan johtajansa suhteen :D
Ja sinä vielä väität koulutelleesi koiria kun minä olen syntynyt???
Luepa uudelleen ne biologian lainalaisuudet.
Sitäpaitsi on huomattavaa eroa sillä onko koira epävarma luonteeltaan vai epävarma vain omistajan suhteen.
Jos koira on omistajaansa nähden liian itsevarma, niin silloinhan omistajan sana ei koiralle paljoa paina.
Ja itsevarma koira on edelleen itsevarma tilanteissa joissa se kohtaa maailman yksin..vaikka se tottelisikin omistajaa kun omistajan on paikalla.
mutta omistajan seurassa sen pitäisi olla aina omistajan alla, siten näyttää myös nöyryyttään, ei luimistellen vaan totellen ja niin ettei kulje ulkona koko ajan korvat ja häntä taivastakohti, ruovi maata ja uhoile.
Jos koira on irrallaan se on ihan yhtä itsevarma kuin ennenkin. koska kaikki on suhteellista."Jos olet sitä mieltä että omistajan tekemät manööverit, joilla koira saadaan OMISTAJANSA SUHTEEN hetkellisen epävarmaksi ja siten auliimmaksi oppimaan kieltosana ja uudet tavat,
niin muuttuuko mielestäsi samalla koiran geenit "epävarman koiran geeneiksi" niin että se sitten jalostuksessa myös periyttää sitä kun se on hetken aikaa epävarmana omasta asemastaan johtajansa suhteen :D"
Se kuuluisa sisälukutaito. Ymmärrät väärin, kun ymmärrystä ei ole! Minä en puhu mitään geenien muuttumisesta. Jos kirjoituksestani niin ymmärsit, niin sinulla on vakava lukihäiriöja siihen ei valitettavasti ole hoitoa. lainaan itseäni vielä kerran:
"Mutta kysymys kuuluu, että miksi joku haluaisi koiransa epävarmaksi? Mun mielestä epävarma koira on pahin painajainen! Sellaisesta toivoisin jo kaikkien kasvattajienkin jalostusvalinnoissaan pyrkivän niin loitolle kuin mahdollista!"
Ja nyt väännän sinulle rautalangasta. Miksi joku haluaisi koirastaan epävarman? MIKSI??? Tässä kohtaa oli piste ja alkoi uusi lause, jossa kerroin, että minulle epävarma koira on pahin painajainen. En pidä epävarmuudesta koirassa. En todellakaan. Tässä kohtaa oli toinen piste ja uudessa lauseessa kerroin, että toivoisin, että epävarmat yksilöt karsittaisiin jalostuksestakin pois. Missä kohtaa puhuin geenien muuttumisesta?
"Sitäpaitsi on huomattavaa eroa sillä onko koira epävarma luonteeltaan vai epävarma vain omistajan suhteen."
Varmasti on, mutta minä en siedä epävarmuutta missään muodossa!
"Jos koira on omistajaansa nähden liian itsevarma, niin silloinhan omistajan sana ei koiralle paljoa paina."
Miksi ei painaisi? Minun koirani ovat hyvin itsevarmoja ja minun sanani painaa paljonkin. Sitä kutsutaan miellyttämisenhaluksi! Ei kaikilla koirilla sitäkään ole, mutta sellaisenkin olen saanut kuuliaiseksi, olemalla fiksumpi, kun se koira. Kaikki on kiinni oikeanlaisesta motivoinnista. Keppiä ja porkkanaa oikeassa suhteessa. Epävarman koiran paikka on koirien taivaassa...
"omistajan seurassa sen pitäisi olla aina omistajan alla, siten näyttää myös nöyryyttään, ei luimistellen vaan totellen ja niin ettei kulje ulkona koko ajan korvat ja häntä taivastakohti, ruovi maata ja uhoile."
Siis että korvat ja häntä ei saa olla taivasta kohti? Herramanjee! Mun koirilla on kaikilla koko ajan häntä pystyssä ja korvat kanssa. Ihan kaikkialla, paitsi nukkuessa! Voi hurjaa, kun nyt ollaan varmaan sitte kusessa... hahaha - parannakaan!
... kirjoitti:
Kuten kerrot tavoite on siis saada koira hetkellisesti epävarmaksi omistajansa suhteen.
Juuri tätä aloituksessa kerroin, eli koiralle näytetään että hellyys tulee jonkun tietyn käyttäymisen kautta, se ei ole itsestään selvyys. Eli koira alkaa epävarmaski: rakastaako se minua enää, kun ei silittele ja tuntee suurempaa mielihyvää kun sa silittelyä, sitten kun saa. Loogista.
Mutta kysymys aloituksessa olikin se, että mihin perustuu logiikka, jonka mukaan kyseisen epävarmuuden pitäisi parantaa koiran ja ihmisen välistä suhdetta?Miksi koirasta pitää tehdä epävarma? kenelle siitä on iloa, kun kerran koiran saa kuuliaiseksi niinkin, että se saa säilyttää itsevarmuutensa ja olla se mikse se on luotu. Ei meidä koiralaumassakaan alempiarvoiset ole epävarmoja pomonsa seurassa. Varmaan ne koirat sitten ovat parhaita koirien kasvattajia?
- :-)
... kirjoitti:
Erittäin herättävä ajatus tuo, että ihminen joka lellii ja lässyttää, ei osaa tarvittaessa olla jämäkkä kasvattaja/kouluttaja...
Näinhän se varmasti onkin. Äärimmäisen tunteellisen ihmisen on helppo rakastaa ja lelliä, jämäkkyys ei varmasti kuulu sellaisen ihmisen parhaisiin puoliin. Toisena puolena taas on äärimmäisen rationaaliset ihmiset, niiden on taas vaikea osoittaa tunteitaan, vaikka kurin pitäminen ja tapaopetus on erittäin hyvin hallinnassa.
Itse erityislasten kanssa työskennellessä tuon huomaa käytännössä, nyt kun ajattelee. Meitä kasvattajia on monenlaisia. Jotkut tykkäävät halailla ja myöriä lasten tasolla. Toiset pysyvät vain aikuisina ja käskyautomaattina. Silti olen ollut huomaavinani,e ttä lapset muodostavat parhaan suhteen niihin, jotka ovat luotettavan jämäköitä ja rakastavia, eli jotain puolelta väliltä. Rajoja ja rakkautta pitää olla sopivassa suhteessa...
Mutta eihän rakkautta pidä sotkea rajoihin, kyseessä on silti kaksi eriasiaa...Osaat pukea ajatukseni sanoiksi! rakkautta ja rajoja! Kumpikaan ei sulje toista pois, vaan molempia tarvitaan. Metsään mennään ja kovaa, jos ei osata kuin rakastaa tai rajoittaa. Mustavalkoisuus, maalaisjärki... Kaikki ne yhdessä tekevät hyvän koiranomistajan. Turha murjottaminen viikkokaupalla (=lue: jääkausi) ei johda muuhun kun huonoihin väleihin. Eikö ole fiksumpaa kerralla tehdä rajat selviksi, että loppuajan voi sitten rakastaa? Pysyy koiran välit omistajaan kunnossa ja koiran ei tarvitse kituuttaa viikkokaupalla, masentua ja muuttua epävarmaksi (painajainen). Kaiken voi tehdä niinkin, että koira on onnellinen. En vaan käsitä miten tästäkin, maailman helpoimmasta asiasta, ollaan tehty niin vaikeaa...
- ...
:-) kirjoitti:
Osaat pukea ajatukseni sanoiksi! rakkautta ja rajoja! Kumpikaan ei sulje toista pois, vaan molempia tarvitaan. Metsään mennään ja kovaa, jos ei osata kuin rakastaa tai rajoittaa. Mustavalkoisuus, maalaisjärki... Kaikki ne yhdessä tekevät hyvän koiranomistajan. Turha murjottaminen viikkokaupalla (=lue: jääkausi) ei johda muuhun kun huonoihin väleihin. Eikö ole fiksumpaa kerralla tehdä rajat selviksi, että loppuajan voi sitten rakastaa? Pysyy koiran välit omistajaan kunnossa ja koiran ei tarvitse kituuttaa viikkokaupalla, masentua ja muuttua epävarmaksi (painajainen). Kaiken voi tehdä niinkin, että koira on onnellinen. En vaan käsitä miten tästäkin, maailman helpoimmasta asiasta, ollaan tehty niin vaikeaa...
Ei tarvitse kaukaa historiasta hakea aikaa jolloin samanlaista vääntöä on käyty lasten kohdalla. Aivan samoin siis aikanaan on pidetty, että lasten liika rakastaminen ja hyvänä pitäminen pilaa lapsen. Lapsenhan tulee jo kotona oppia, että maailma ei ole aina hyvä paikka elää...
Eläintenoikeudet ovat aina laahautuneet perässä. Asia on jo väännetty lasten kohdalla kohdalleen, on aika vääntää sama asia selväksi eläintenkohdalla, rakkaus ei pilaa lehmän maidontuotantoa, eikä lellittely koiraa... - Juurikin näin
mutta tutta kirjoitti:
Sinä et oikein vain tiedä tarpeeksi voidaksesi arvostella ystävääsi.
Juttuhan on niin että jos koira käy ylikierroksilla, varsinkin iso koira sen kanssa ei silloin kannate käydä hippasille, vaan nimenomaan vähentää kaikkia mikä saa koiran kierroksille.
Leikkikin perustuu moneen asiaan: Haluaako ihminen herätellä esimerkiksi koiran saalisviettiä lelulla jotta voisi käyttää lelua palkintona.
No, jos koira on jo muutenkin sellainen että se kiihottuu hetkessä äärimmilleen, niin liika leikkiminen vain pahentaa asiaa.
Kuulostaa siltä että koira on jo aikamoisen räjähdysalttiissa kunnossa,
uskon kyllä että kaikki mitä ystäväsi vaan voi tehdä rauhoittaakseen ja tasoittaakseen koiraa ja sen luuloja itsestään on vain hyväksi.
toivotaan että ystävälläsi homma tulee onnistuneeksi.Mikäli koira alkaa leikin yhteydessä käymään ylikierroksilla, niin silloin otetaan aikalisää ja jäähyä. Kyllä se koira alkaa yhdistellä palasia, kun ylikierroksilla leikit loppuukin seinään ja omistaja ei kiinnitäkään huomiota, kun taas rauhalliset leikit jatkuvat. Jos koira kerta tahtoo olla ylienerginen, niin pitkälle lenkille vain ensin ja sitten taas kokeilemaan leikkejä. Ei sitä koiraa voi syyttää, jos alkaa turhaumat iskeä kuluttamattoman energian vuoksi. Ihmisen vikahan se on. Ja jos ei pitkälle lenkille jaksa mennä, niin sitten päänkäyttöä vaativia touhuja, kuten etsimisleikkejä.
- Oikeassapa olet, kerrankin!
mutta tutta 6 kirjoitti:
"Eikäpäs ole! Nyt meillä on kotonamme epävarma koira, joka on masentunut ja onneton. MIKSI KUKAAN Älkää hyvät ihmiset edes ottako koiria, jos ette niitä muilla keinoin ruotuun saa. Koiraa ei voi lelliä piloille. Vain kurin puute voi pilata koiran. Lelliä saa niin paljon kuin jaksaa, kunhan se ei sulje kurinpitoa pois. Jos ihminen ei kykene koiraansa silittelemään niin, että muistaa pitää sen samanaikaisesti kurissa ja nuhteessa, niin ei ole kelvollinen koiranomistaja. Kannattaa hankkia sitten varmaan pehmolelu tai huonekasvi. Ne kun tarvitsee vaan rakkautta, eikä rajoja laisinkaan!"
totta ettei liika hellyys voi pilata koiraa, mutta sinusta ei ole ilmeisesti auttamaan ihmistä, vaan lähdet siitä liikkeelle että hänen ei olisi pitänyt hankkia koiraa kerran ei osaa. Eli koira pitäsii vatkata takaisin spermaksi ja työntää kenneliin ja omistajan pitäisi mennä aikakoneella takaperin ettei tulisi ottaneeksi koiraa kun ei kerran osaa.
Koira on varmasti rakas niillekin jotka eivät ole luonnostaan sellaisia kuin sinun mielestäsi pitäisi olla.
Jos vahinko on jo tapahtunut, ja koiran kanssa tullut ongelmia, niin voi olla ihan hyvä vähentää joksikin aikaa kaikki turhat paapomiset ja rankaisemset, että saa tilanteen tasoitettua..
Minua ällöttää, että on olemassa noin TYHMIÄ JA KATALIA ihmisiä kuin sinä, siis se on sinun oma häpeäsi kokonaan, mutta toivon ettei tuollaisia kukaan ainakaan kuuntele koska olet vain sellainen syyllistäjä, että ihminen jolle on tullut ongelmia pitäisi luopua koirastaan ja vaihtaa se huonekasviin.
Edelleen etoo, että tuollaisella tyypillä on koiria, ansaitsisivat edes empatiaan kykenevän omistajan eikä tuollaista toisia halveksivaa itseään täynnä olevaa kurttuotsaa, joka ei ymmärrä puhetta ja on kaikenlisäksi ilkeä niille joilla on esimerkiksi tullut koiran kanssa ongelma, ja haluaa tehdä jotain että se ratkeaa.Olen tosiaan sitä mieltä, että koiraa ottaessa tulisi ihmisen kun ihmisen edes hiukan perehtyä koiran sielunelämään, kouluttamiseen ja siihen mitä mikäkin rotu vaatii. Tulisi etukäteen pohtia, että riittävätkö omat resurssit kaikkeen vaadittavaan ja mielellään tutustua ihmisiin, joilla sen mielirodun edustajia on.
Minä oikeasti välitän koirista enemmän kun suurimmasta osasta ihmisiä! Olen oikeasti sitä mieltä, että jos mennään koirankasvatuksessa metikköön, niin itseään saa syyttää, ei sitä koiraa, joka on kuitenkin vaan koira! On tietysti totta, että on olemassa myös geneettistä sontaa. Arkoja koiria, jotka kaikesta vaivannäöstä huolimatta kusevat alleen pitkin nurkkia tai muuta vastaavaa. Tässäkin kohden koiran ostajalla se suurin vastuu on. Jos ostaa pennun keltaisen Pörssin ilmoituksen perusteella jostakin hämärän pakun takaluukusta, niin yleensä saa mitä tilaa, ongelmia! Joskus sitten ihan kunnon kasvattajaltakin tulee ns. paskaa geenimateriaalia pihalle. Näissä tapauksissa toivoisin kasvattajan tarjoavan korvauspentua ja huonon koiran menevän piikille. Olen koirien ystävä, mutta en kuitenkaan vastusta sairaan koiran lopettamista ja sitä tuollainen geneettisesti viallinen koira on. Sairas! Mutta jätetään nämä geneettisesti vialliset yksilöt tämän keskustelun ulkopuolelle, sillä aika harvassa niitä kuitenkin on.
Mutta asiaan: Jos nyt kuitenkin joku kuvittelee osaavansa koiran kasvattaa ja päättää ensikoirakseen hommata sen vaativamman rodun edustajan ja mielellään uroksen. Jos hän ei osaa lukea ensimmäisiä merkkejä ongelmista, vaan antaa niiden kasautua toinen toisensa päälle, kunnes käsissä on tikittävä aikapommi, niin sellaiseen tilanteeseen on yksi apu. Yksi ja vain ja ainoastaan yksi: hankkia AMMATTIAPUA ihmiseltä, joka tulee ja NÄKEE sen koiran. Ammattiapu ei ole kyselyä tällä foorumilla, että mitä teen ja miten. Kuinka ihmeessä kukaan osaa oikeasti pelkän kirjoitetun tekstin perusteella nähdä ne koiran ongelmat näkemättä sitä koiraa? Jos kerran koiranomistaja on ollut niin tumpelo, että hän on tilanteen niin pitkälle päästänyt, että käsissä on ongelma, niin kuinka ihmeessä hän osaisi sitten sen ongelman täällä kaikenmaailman koirankouluttajapuoskareille kertoa? Kuinka hän osaisi ongelman kuvailla tarpeeksi yksityiskohtaisesti mitään pois jättämättä tai mitään väärin tulkitsematta, niin että hänelle täältä apu löytyisi? Kuinka oletatte tälläisen ihmisen teidän neuvojanne lukevan? Ymmärtääkö hän varmasti kaiken ja oikein ja osaako hän varmasti tehdä kuten neuvoitte? Mielestäni tässä nettineuvonnassa on niiiiin paljon porsaanreikiä, että ainoa hyvä ja osaava neuvo koiraongelmien kanssa painiskelevalle ihmiselle on, että menee jonkun osaavan ihmisen juttusille niin, että näyttää koiran, ongelman ja kaiken. Täällä netissä neuvojen jakelu on suorastaan vastuutonta ja voi pahimmassa tapuksessa kaiken mentyä mahdollisimman päälaelleen johtaa ongelmien pahenemiseen ja lisääntymiseen. Sitähän kai kukaan ei halua?
Eli ottakaamme tämänkin palstan keskustelut nyt hyvän viihteen kannalta ja keskustelkaamme koirankoulutuksesta, sen ongelmista ja niiden mahdollisista ratkaisuista edelleenkin. Kunhan muistamme, että tosipaikan tullen ainoa oikea neuvo on hankkia apua ihmiseltä, joka oikeasti osaa auttaa muuallakin kun netissä. Jos auttaa haluaa, niin ehkä voi sitten auttaa hyvän ja luotettavan koirankouluttajan etsimisessä? - Juurikin näin
muttaamutta kirjoitti:
Hellyys ei muutenkaan ole ainoa tapa osoittaa koiralle välittämistä ja varmuutta siitä että siitä huolehditaan hyvin..
en tiedä oikein mikä sinun jutuissa loppujen lopuksi on pielessä, mutta on niin helppo sivustapäin luulla
ett "jos minä omistaisin tuon koiran saisin sen hetkessä rakastettua kuntoon"...
mutta ei varmaankaan käytäntö ole ihan sama.
Tyypillinen kakkosnaisen syndooma: mies on hulivili, niin kakkosnainen luulee ettei vaimo vaan rakasta sitä miestä.
Lopputulos on että käytännössä myös kakkosnainen tulee näkemään ajan myötä, että se ukko tarvitsee mattopiiskaa eikä lisää seksiä.Totta, hellyys ei todellakaan pelkästään tee koirasta onnellista. Koira, kuten muutkin laumaeläimet kaipaavat johtajaa eli tukipilaria, joka antaa sitä hellyyttä, mutta myös turvaa ja ennen kaikkea rajoja. Mikään eläin ei seuraa johtajaa, joka vain rakastaa. Eikä kyse ole mistään ignooramisesta kokonaan (ei siis jääkausia), vaan siitä, että ne hellyttelyt ja halit tulee oikeaan aikaan ja oikeasta syystä. Hellyys vain kun koira on tyynen rauhallinen, ei koskaan kun ollaan ylikierroksilla, peloissaa, yltiötäpinöissään jne, sillä hellyydellä vain kerrotaan että tämä on oikea toimintatapa.
- Tosi hyvä!
Oikeassapa olet, kerrankin! kirjoitti:
Olen tosiaan sitä mieltä, että koiraa ottaessa tulisi ihmisen kun ihmisen edes hiukan perehtyä koiran sielunelämään, kouluttamiseen ja siihen mitä mikäkin rotu vaatii. Tulisi etukäteen pohtia, että riittävätkö omat resurssit kaikkeen vaadittavaan ja mielellään tutustua ihmisiin, joilla sen mielirodun edustajia on.
Minä oikeasti välitän koirista enemmän kun suurimmasta osasta ihmisiä! Olen oikeasti sitä mieltä, että jos mennään koirankasvatuksessa metikköön, niin itseään saa syyttää, ei sitä koiraa, joka on kuitenkin vaan koira! On tietysti totta, että on olemassa myös geneettistä sontaa. Arkoja koiria, jotka kaikesta vaivannäöstä huolimatta kusevat alleen pitkin nurkkia tai muuta vastaavaa. Tässäkin kohden koiran ostajalla se suurin vastuu on. Jos ostaa pennun keltaisen Pörssin ilmoituksen perusteella jostakin hämärän pakun takaluukusta, niin yleensä saa mitä tilaa, ongelmia! Joskus sitten ihan kunnon kasvattajaltakin tulee ns. paskaa geenimateriaalia pihalle. Näissä tapauksissa toivoisin kasvattajan tarjoavan korvauspentua ja huonon koiran menevän piikille. Olen koirien ystävä, mutta en kuitenkaan vastusta sairaan koiran lopettamista ja sitä tuollainen geneettisesti viallinen koira on. Sairas! Mutta jätetään nämä geneettisesti vialliset yksilöt tämän keskustelun ulkopuolelle, sillä aika harvassa niitä kuitenkin on.
Mutta asiaan: Jos nyt kuitenkin joku kuvittelee osaavansa koiran kasvattaa ja päättää ensikoirakseen hommata sen vaativamman rodun edustajan ja mielellään uroksen. Jos hän ei osaa lukea ensimmäisiä merkkejä ongelmista, vaan antaa niiden kasautua toinen toisensa päälle, kunnes käsissä on tikittävä aikapommi, niin sellaiseen tilanteeseen on yksi apu. Yksi ja vain ja ainoastaan yksi: hankkia AMMATTIAPUA ihmiseltä, joka tulee ja NÄKEE sen koiran. Ammattiapu ei ole kyselyä tällä foorumilla, että mitä teen ja miten. Kuinka ihmeessä kukaan osaa oikeasti pelkän kirjoitetun tekstin perusteella nähdä ne koiran ongelmat näkemättä sitä koiraa? Jos kerran koiranomistaja on ollut niin tumpelo, että hän on tilanteen niin pitkälle päästänyt, että käsissä on ongelma, niin kuinka ihmeessä hän osaisi sitten sen ongelman täällä kaikenmaailman koirankouluttajapuoskareille kertoa? Kuinka hän osaisi ongelman kuvailla tarpeeksi yksityiskohtaisesti mitään pois jättämättä tai mitään väärin tulkitsematta, niin että hänelle täältä apu löytyisi? Kuinka oletatte tälläisen ihmisen teidän neuvojanne lukevan? Ymmärtääkö hän varmasti kaiken ja oikein ja osaako hän varmasti tehdä kuten neuvoitte? Mielestäni tässä nettineuvonnassa on niiiiin paljon porsaanreikiä, että ainoa hyvä ja osaava neuvo koiraongelmien kanssa painiskelevalle ihmiselle on, että menee jonkun osaavan ihmisen juttusille niin, että näyttää koiran, ongelman ja kaiken. Täällä netissä neuvojen jakelu on suorastaan vastuutonta ja voi pahimmassa tapuksessa kaiken mentyä mahdollisimman päälaelleen johtaa ongelmien pahenemiseen ja lisääntymiseen. Sitähän kai kukaan ei halua?
Eli ottakaamme tämänkin palstan keskustelut nyt hyvän viihteen kannalta ja keskustelkaamme koirankoulutuksesta, sen ongelmista ja niiden mahdollisista ratkaisuista edelleenkin. Kunhan muistamme, että tosipaikan tullen ainoa oikea neuvo on hankkia apua ihmiseltä, joka oikeasti osaa auttaa muuallakin kun netissä. Jos auttaa haluaa, niin ehkä voi sitten auttaa hyvän ja luotettavan koirankouluttajan etsimisessä?Hyödyllinen linkki niille jotka haluavat oppia koiranjalostuksen periaatteet.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eugeniikka
Viittaan edellisen kirjoittajan napakkaan puheenvuoroon:
"On tietysti totta, että on olemassa myös geneettistä sontaa. Arkoja koiria, jotka kaikesta vaivannäöstä huolimatta kusevat alleen pitkin nurkkia tai muuta vastaavaa. Tässäkin kohden koiran ostajalla se suurin vastuu on. Jos ostaa pennun keltaisen Pörssin ilmoituksen perusteella jostakin hämärän pakun takaluukusta, niin yleensä saa mitä tilaa, ongelmia! Joskus sitten ihan kunnon kasvattajaltakin tulee ns. paskaa geenimateriaalia pihalle. Näissä tapauksissa toivoisin kasvattajan tarjoavan korvauspentua ja huonon koiran menevän piikille. Olen koirien ystävä, mutta en kuitenkaan vastusta sairaan koiran lopettamista ja sitä tuollainen geneettisesti viallinen koira on. Sairas!"
kannattaa myös varmistaa oma asiantuntemus muunmuassa Hitlerin "Mein kampf" on hyvä teos myös koiranomistajille, jos haluaa tietää että mikä on elinkelpoisuuden ydinasia. - Hmmm...
Tosi hyvä! kirjoitti:
Hyödyllinen linkki niille jotka haluavat oppia koiranjalostuksen periaatteet.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eugeniikka
Viittaan edellisen kirjoittajan napakkaan puheenvuoroon:
"On tietysti totta, että on olemassa myös geneettistä sontaa. Arkoja koiria, jotka kaikesta vaivannäöstä huolimatta kusevat alleen pitkin nurkkia tai muuta vastaavaa. Tässäkin kohden koiran ostajalla se suurin vastuu on. Jos ostaa pennun keltaisen Pörssin ilmoituksen perusteella jostakin hämärän pakun takaluukusta, niin yleensä saa mitä tilaa, ongelmia! Joskus sitten ihan kunnon kasvattajaltakin tulee ns. paskaa geenimateriaalia pihalle. Näissä tapauksissa toivoisin kasvattajan tarjoavan korvauspentua ja huonon koiran menevän piikille. Olen koirien ystävä, mutta en kuitenkaan vastusta sairaan koiran lopettamista ja sitä tuollainen geneettisesti viallinen koira on. Sairas!"
kannattaa myös varmistaa oma asiantuntemus muunmuassa Hitlerin "Mein kampf" on hyvä teos myös koiranomistajille, jos haluaa tietää että mikä on elinkelpoisuuden ydinasia.En olekaan koskaan vielä verrannut koiranjalostusta Natsi-Saksan toimiin! Hulvaton ajatus, mutta perimmiltään niin totta. Kun luonnonvalinta ei ole karsimassa heikkoja ja huonoja yksilöitä, niin hoitakoon karsimisen sitten ihmiset! Tässä kohden peräänkuulutan kasvattajan vastuuta. Esimerkiksi arkuus on vahvasti periytyvä luonneominaisuus. Jos käyttää arkaa narttua jalostukseen ja saa lauman arkoja jälkeläisiä, nii onhan sitä vastussa tekosistaan myös niille pentujen ostajille. Ne kun eivät välttämättä osaa nähdä narttua arkana ja heille voi olla suurikin yllätys, että koiraa tulee käyttää kaikenmaailman makkararingeissä, jotta sen jokapäiväisestä elämästä tulisi edes jotakuinkin siedettävää. Jos itse kasvattaisin, niin kyllä hävettäisi sellaisia pentuja ilmoille tuoda ja vielä myydä niitä ihan rahaa vastaan. Ei antaisi tämän muorin luonne periksi noin kusettaa kanssaihmisiään, jotka haluavat itselleen reippaan ja onnellisen pennun, jolla on kaikki edellytykset kasvaa tasapainoiseksi koirakansalaiseksi ilman ylenmääräistä vaivannäköä.
- :-)
... kirjoitti:
"Juttuhan on niin että jos koira käy ylikierroksilla, varsinkin iso koira sen kanssa ei silloin kannate käydä hippasille, vaan nimenomaan vähentää kaikkia mikä saa koiran kierroksille"
Juuri tämä on ystävänikin ajatusmaailma. Mokahan on jo sattunut, eli koiraa ei ole opetettu pennusta saakka leikkimään. Moka olisi kuitenkin korjattavissa ja jos se korjattaisiin, niin ystävälläni olisi täydellinen täsmäase koiran palkitsemiseen. Alkuun leikkiminen on vaikeaa tällaisen koiran kanssa, se on aivan varmaa. Koira näyttää jokaisella solullaan olemuksessaan mikä on sen tarve, se halua peuhata, se haluaa juosta ja hillua. Se on täydellisessä vireessä, se kiipeäisi vaikka häntänsä varassa puuhun, jotta se pääsisi leikkimään ja riehumaan. Mutta sitä virettä mitä se osoittaa pyritään vain hillitsemään.
"Kuulostaa siltä että koira on jo aikamoisen räjähdysalttiissa kunnossa,
uskon kyllä että kaikki mitä ystäväsi vaan voi tehdä rauhoittaakseen ja tasoittaakseen koiraa ja sen luuloja itsestään on vain hyväksi."
Itse belkkarin ja tollerin kouluttaneena uskon aivan toista. Koira on räjähdysalttiissa tilassa. kaverini kokee sen pahaksi, vältettäväksi asiaksi, minä näen siinä mahdollisuuden. Jumalauta jos minun koirani joskus nousevat moiseen vireeseen, niin silloin taivas aukenee. Pääasia olisi, että se vire pitäisi saada suunnattua oikein. Tällä hetkellä se suuntautuu ylettömään vouhottamiseen remmissä vetämiseen ja muille rähisemiseen, kun ohjaajan olisi helppo suunnata se itseensä ja laittaa koira tekemään mitä ohjaaja tahtoo ja sen jälkeen räjäyttämään koko jutun leikkimiseen.
Mikä olisi parempi keino purkaa virettä kun käyttää virettä hyväksi, antaa sen patoutuneen energian räjähtää. Mikään tuskin tuo koiralle sen autuaampaa oloa. Orgasmiin pääsyssähän oleellista on että virettä ruokitaan, kaikki tyynnyttely ja tasaaminen jättää vain paskan maun.Juuri tätä olen koittanut täällä tolkuttaa! Miksi pelätä innokasta ja aktiivista, leikinhaluista koiraa, kun se on se mihin itse koirieni kanssa pyrin! Tarkoitus on ne pennusta asti opettaa niin hulluksi leikkimiseen, että kouluttaminen on helppoa, kun on lelu taskussa ja palkka aina sieltä repäistävissä. Mitkä toisten koirien ohitusongelmat? Minulla on pallo ja koirani ei edes toisia koiriä näe. Jaa mikä luoksetulo-ongelmat? Minulla on pallo ja koira tulee luokseni vaikka mikä olisi. Ylipäätänsä mitkä motivointiongelmat? Minulla on se pallo, jonka avulla saan koiran tekemään vaikka ja mitä. Miksi tappaa koirasta se into ja leikkisyys, kun se on se voimavara, millä koirasta saa koulutettua hienon ja toimivan kaverin.
- kun mutta kun
Juurikin näin kirjoitti:
Mikäli koira alkaa leikin yhteydessä käymään ylikierroksilla, niin silloin otetaan aikalisää ja jäähyä. Kyllä se koira alkaa yhdistellä palasia, kun ylikierroksilla leikit loppuukin seinään ja omistaja ei kiinnitäkään huomiota, kun taas rauhalliset leikit jatkuvat. Jos koira kerta tahtoo olla ylienerginen, niin pitkälle lenkille vain ensin ja sitten taas kokeilemaan leikkejä. Ei sitä koiraa voi syyttää, jos alkaa turhaumat iskeä kuluttamattoman energian vuoksi. Ihmisen vikahan se on. Ja jos ei pitkälle lenkille jaksa mennä, niin sitten päänkäyttöä vaativia touhuja, kuten etsimisleikkejä.
Katsos se on se leväperäinen laiskuus, joka estää ihmisiä tekemästä oikein. Miksi kuluttaa aikaansa, kaloreitansa mokoaan? Miksi nähdä vaivaa koiran lenkittämiseen, liikuttamiseen ja leikittämiseen, kun näkemättä yhtään vaivaa sen koiran elämänilon voi tappaa dissaamalla sitä viikkotolkulla. Näin saamme masentuneen ja jo joissakin edellisissä viesteissä mainitun epävarman koiran, joka sitten ilmeisesti on se, mikä tyydyttää omistajan tarpet omistaa koira. Pääasia on, että on koira. Ihan sama onko sille aikaa ja energiaa, kunhan se tuossa on. Maatkoon hiljaa perskule ja painukoon kauas pois, kun minä olen nyt pomo ja määrään. Ja minä olen hurja tyrannipomo ja määrään, että elämä tästä eteenpäin tulee olemaan virikkeetöntä, tylsää ja rakkaudetonta. Minä olen hyvä koiranomistaja ja ymmärrän koiran psyykeä. Jopa niin hyvin, että voin ylpeänä foorumeilla levittää viisasta tietouttani koirista ja siitä kuinka niiden sisäinen liekki tapetaan ja kuinka niistä henkisellä väkivallalla saadaan kohtaloonsa alistuneita surkimuksia, joita kiltiksi ja tottelevaisiksi kutsun. Mutta minähän olen viisas ja ymmärrän. Jos joku kehtaa minun laiskaperseiset metodini täällä haukkua ja vaatia minua oikeasti puuhastelemaan koirani kanssa, niin johan siitä suutun ja haukun toisinajattelijat manan maille. Mikään maailman mahti ei saa minua nostamaan ahteriani tuosta sohvalta ja ottamaan koiraani ja puuhastelemaan sen kanssa. Johan siinä jäisi biigbratörit katsomatta ja vaatisihan se nyt helkkari vaivannäköäkin...
- :-/
älä luule koiraa kirjoitti:
"jolloin monessa perheissä alkoi kova talouden parannus, vanhemmat olivat töissä lähes ympäripyöreästi ja lapsille annettiin rahaa korvaamaan lempeä ja ajanpuutetta."
tuosta lauseesta näkee että haluaisit nimenomaan korvata avainkaulalapsilta saamatta jääneen hellyyden luontokappaleeseen.
Tuota ihmiset tekevät paljon, peilaavat omia oikeuden tuntojaan koiraan ikään kuin se olisi lapsi.
Mutta koira joka elää ihmisen kanssa, sitä ei olla lähettämässä minnekään eikä sille saa korvata ihmisen hellyydessä sattuneita puutteita.
Tämä sama käytös ilmenee ihmisillä kaikkein parhaimmillaan siten, että toruttuaan koiraa ne eivät pysty antaa koiran olla, vaan heti kiellon perään tyrkätään nappula koiralle tai tahdotaan se silitettäväksi..että anteeksi kun kielsin sinua repimästä naapurin lapselta silmän päästä.
siinä ei ole koiran mielestä järkeä, ihminen vain antaa huonon omantuntonsa vaikuttaa asioihin kun ei itse kestä olla kova...se on nurkinkurista mutta totta. tuollaiset säälijät aiheutttavat tietämättään eniten ongelmia.
Kun ystäväsi tekee nimenomaan niin, etä laittaa luontokappaleensa hyvinvoinnin takia hetkeksi omat tunteensa syrjään. Hän hoivaa koiran kuntoon olemalla sille tasainen.
Luuletko että ystäväsi on jotenkin julma ja lapset adoptioon laittava kulutusyhteiskunnan pilaama omantunnonpaikkailija?
Ei ole, vaan järkevä ihminen joka nyt laittaa koiran edun omien säälintunteidensa ja rapsutus halujensa edelle."Kun ystäväsi tekee nimenomaan niin, etä laittaa luontokappaleensa hyvinvoinnin takia hetkeksi omat tunteensa syrjään."
Höpöhöpö! Tuntuu, että dissailulla laitetaan aika pitkäksikin aikaa koiran hyvinvointi syrjään ja keskitytään omaan mukavuuteen!
"Hän hoivaa koiran kuntoon olemalla sille tasainen."
Tasaisesti pahalla päällä kaiken aikaa vai? No tasainen luonnehan se totta vieköön onkin. Minne on kadonnut se vanhan hyvän ajan tapakoulutus, että koira palkitaan kun se tekee oikein ja sitä kielletään kun se tekee väärin. Loppuaika onkin sitten ihan sama mitä sille koiralle tekee, kunhan on sille reilu ja muistaa huolehtia sen päivittäisestä liikunnan ja aktiivisen puuhastelun tarpeista!
"Luuletko että ystäväsi on jotenkin julma ja lapset adoptioon laittava kulutusyhteiskunnan pilaama omantunnonpaikkailija?
Ei ole, vaan järkevä ihminen joka nyt laittaa koiran edun omien säälintunteidensa ja rapsutus halujensa edelle."
Höpöhöpö! Kyseessä on ennemminkin ihminen, joka ei ymmärrä koiria ja koittaa mennä siitä mistä aita on matalin. Johan tässä on tullut selväksi, että tämä ystävä ei ole valmis leikkimään koiransa kanssa. Liekö valmis sitä kouluttamaankaan ja antamaan sille riittävästi virikkeitä, jotta ne siivojen käytöstapojen opettelut olisivat edes teoriassa mahdollisia. Kummalle koiralle luulet olevan helpompaa opettaa käytöstapoja kotosalla:
Koira A, joka on saanut kunnon lenkin ja leikkiä omistajansa kanssa ja joka on kotiin tullessaan väsynyt ja tyytyväinen
VAI
Koira B, joka on saanut pikaisen kusetuslenkin korttelin ympäri ja jota ollaan dissailtu pitkin päivää, vaikka sen koko koiranolemus on suorastaan kerjännyt tekemistä ja huomiota.
Kumpi koiranomistaja on koiralleen reilumpi? Ja tuo A-koiran omistaja ei suinkaan ole mikään pelkkä namikouluttaja, vaan ihan järkevästi kotonaan sille koiralle kertoo, kun se tekee oikein ja kun se tekee väärin. Ja rakastaakin, kun ongelmia ei ole! B-koiran omistajalla sensijaan on käsissään onneton koira, joka kokee olevansa hylätty ja siksi se varmaan virikkeiden puutteessa muuttuu mielenvikaiseksi, eli masentuneeksi koiranraadoksi.
Ihan rehellisesti: kuinka itse toimisit omaa rakasta koiraasi kohtaan? :-) kirjoitti:
Juuri tätä olen koittanut täällä tolkuttaa! Miksi pelätä innokasta ja aktiivista, leikinhaluista koiraa, kun se on se mihin itse koirieni kanssa pyrin! Tarkoitus on ne pennusta asti opettaa niin hulluksi leikkimiseen, että kouluttaminen on helppoa, kun on lelu taskussa ja palkka aina sieltä repäistävissä. Mitkä toisten koirien ohitusongelmat? Minulla on pallo ja koirani ei edes toisia koiriä näe. Jaa mikä luoksetulo-ongelmat? Minulla on pallo ja koira tulee luokseni vaikka mikä olisi. Ylipäätänsä mitkä motivointiongelmat? Minulla on se pallo, jonka avulla saan koiran tekemään vaikka ja mitä. Miksi tappaa koirasta se into ja leikkisyys, kun se on se voimavara, millä koirasta saa koulutettua hienon ja toimivan kaverin.
Eipä sitä pelätä tarvikkaan,mutta kannattaa muistaa,että on koiria,jotka todella osaavat kiihdyttää itseään liiallisuuksiin,josta myös saattaa tulla ongelmia.Eli jos stressiä pukkaa liikaa,niin oppiminen kärsii,keskittymiseen tulee ongelmaa.Jos liian usein vielä käytetään kierroksilla,siis liian isoilla,niin stressistä palautuminen saattaa aiheuttaa jopa fyysisiä oireita.
Ideahan tuskin on tappaa mitään,vaan löytää kullekin koiralle sopiva motivatio kuin myös sen vahvuus.Joillekin kun liika voi olla liikaa.
Ja joskus voi myös kokemattomalle liika koiran kierroksille saattaminen olla vaikea hallita,pidemmän päälle.
Kohtuus kaikessa.Yksilöllisiä eroja voi olla suurestikin.- sitten?
molossi kirjoitti:
Eipä sitä pelätä tarvikkaan,mutta kannattaa muistaa,että on koiria,jotka todella osaavat kiihdyttää itseään liiallisuuksiin,josta myös saattaa tulla ongelmia.Eli jos stressiä pukkaa liikaa,niin oppiminen kärsii,keskittymiseen tulee ongelmaa.Jos liian usein vielä käytetään kierroksilla,siis liian isoilla,niin stressistä palautuminen saattaa aiheuttaa jopa fyysisiä oireita.
Ideahan tuskin on tappaa mitään,vaan löytää kullekin koiralle sopiva motivatio kuin myös sen vahvuus.Joillekin kun liika voi olla liikaa.
Ja joskus voi myös kokemattomalle liika koiran kierroksille saattaminen olla vaikea hallita,pidemmän päälle.
Kohtuus kaikessa.Yksilöllisiä eroja voi olla suurestikin.Omat koirani käyvät palloille ja muille saalisärsykkeille sellaisilla kierroksilla, että ei ole kerta eikä kaksi, kun olen sormiani laastaroinut palloleikkien jäljiltä. Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että jos hommaa suuren ja vahvaviettisen rodun (PK-Rodut esimerkiksi, on myös muita) niin ei auta sitten itkeä sen vietin kanssa. Sitä on ja pitääkin olla. Jollei ole, niin koirassa on jotakin vikaa. Vietikästä koiraa ei tulisi hankkia, jos sitä viettiä pelkää. Vietti on voimavara, ei mikään pahista pahin, joka on tehty ainoastaan tapettavaksi. Pitääkö ottaa se sakemanni, jos ei kestä sellaista? Tässä kohtaa peräänkuulutan ihmisten omaa vastuuta. Rotuun tutustuminen on tärkeää ja viimeistään vastuuntuntoisen kasvattajan on selvitettävä uusille rodun harrastajille, että mitä kaikkea juuri se rotu vaatii. Ei sitten tule yllätyksiä koiran suhteen. Ei tarvitse olla foorumeilla ihmettelemässä, kun se rotikkauros ei olekaan naapurin kiltin staffiuroksen ylin ystävä tai jos se dobberi tuhoaa kotona sohvaa, kun ei olla tiedetty sellaisen rodun vaativan vähän muutakin kun pään silittelyä ja kusetuslenkkejä korttelin ympäri.
sitten? kirjoitti:
Omat koirani käyvät palloille ja muille saalisärsykkeille sellaisilla kierroksilla, että ei ole kerta eikä kaksi, kun olen sormiani laastaroinut palloleikkien jäljiltä. Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että jos hommaa suuren ja vahvaviettisen rodun (PK-Rodut esimerkiksi, on myös muita) niin ei auta sitten itkeä sen vietin kanssa. Sitä on ja pitääkin olla. Jollei ole, niin koirassa on jotakin vikaa. Vietikästä koiraa ei tulisi hankkia, jos sitä viettiä pelkää. Vietti on voimavara, ei mikään pahista pahin, joka on tehty ainoastaan tapettavaksi. Pitääkö ottaa se sakemanni, jos ei kestä sellaista? Tässä kohtaa peräänkuulutan ihmisten omaa vastuuta. Rotuun tutustuminen on tärkeää ja viimeistään vastuuntuntoisen kasvattajan on selvitettävä uusille rodun harrastajille, että mitä kaikkea juuri se rotu vaatii. Ei sitten tule yllätyksiä koiran suhteen. Ei tarvitse olla foorumeilla ihmettelemässä, kun se rotikkauros ei olekaan naapurin kiltin staffiuroksen ylin ystävä tai jos se dobberi tuhoaa kotona sohvaa, kun ei olla tiedetty sellaisen rodun vaativan vähän muutakin kun pään silittelyä ja kusetuslenkkejä korttelin ympäri.
No vaikka sitä sitten,mitä kirjoitit.
Eli miksi hankkia koiraa,joka ei sovi,tai ei sen rotutyypillisiä piirteitä hallitse/halua hallita.
Jos hankkii koiran,jolla kierroksia riittää,ne pitää myös klaarata,muuten niitä ongelmia voipi tulla.
Myöskin jos omistaa koiran,johon lisäksi liittyy matala stressinsietokyky,niin se pitää osata huomioida tekemisissä.Eli löytää se sanoakseni kauhun tasapaino,ettei homma karkaa käsistä.
Koirat on kuitenkin viimekädessä yksilöitä,ja parhaiten tuloksiin pääsee kun niitä ei niputeta yhteen.Pääasia,että tietää mitä on hankkimassa,ja tietää myös klaaraavansa sen,mitä on hankkimassa.
Ja kuten on tutkittu,että liian suuressa stressissä oleva koira ei opi,ja osa saattaa hyytyä,joten siksikin se nimenomaan OMAN koiran rajat on tiedettävä.- ...
sitten? kirjoitti:
Omat koirani käyvät palloille ja muille saalisärsykkeille sellaisilla kierroksilla, että ei ole kerta eikä kaksi, kun olen sormiani laastaroinut palloleikkien jäljiltä. Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että jos hommaa suuren ja vahvaviettisen rodun (PK-Rodut esimerkiksi, on myös muita) niin ei auta sitten itkeä sen vietin kanssa. Sitä on ja pitääkin olla. Jollei ole, niin koirassa on jotakin vikaa. Vietikästä koiraa ei tulisi hankkia, jos sitä viettiä pelkää. Vietti on voimavara, ei mikään pahista pahin, joka on tehty ainoastaan tapettavaksi. Pitääkö ottaa se sakemanni, jos ei kestä sellaista? Tässä kohtaa peräänkuulutan ihmisten omaa vastuuta. Rotuun tutustuminen on tärkeää ja viimeistään vastuuntuntoisen kasvattajan on selvitettävä uusille rodun harrastajille, että mitä kaikkea juuri se rotu vaatii. Ei sitten tule yllätyksiä koiran suhteen. Ei tarvitse olla foorumeilla ihmettelemässä, kun se rotikkauros ei olekaan naapurin kiltin staffiuroksen ylin ystävä tai jos se dobberi tuhoaa kotona sohvaa, kun ei olla tiedetty sellaisen rodun vaativan vähän muutakin kun pään silittelyä ja kusetuslenkkejä korttelin ympäri.
...kun saada koira kiihtymään nollasta sataan sekunnissa on saada se myös rauhoittumaan.
Eli kun ihminen käyttää hyväkseen koiran virettä koulutukseen, täytyy koira osata myös rentouttaa. Koulutuskentällä itsestäni koulutuksen huippu ei ole se,e ttä koira saadaan erittäin innostuneesti tekemään temput, vaan se että koira saadaan melkein nukahtamaan, kun ympärillä muut koirat riekkuvat.
Kun koira nostaa vireen jostain syystä (sinulla pallosta, aloituksen koira nostaa kaikesta mahdollisesta) niin se vire on hhelppo käyttää hyväksi juuri koulutukseen ja oman ja koiran suhteen parantamiseen. Mutta leikin pitää aina loppua rauhoittumiseen. Eli ei jätetä sille koiralle stressiä päälle, vaan leikillä tai koulutustuokiolla on selvä loppu, jolloin siitä ei jää koko aikaisesti päällä oleva olotila ja muutu stressiksi.
Aloituksessa ongelma on se, että kun koira nostaa vireen, se halutaan rauhoittaa heti, eikä käyttää sitä hyväksi ensin. Rauhoittuminen ei sinänsä edes onnistu, sillä koiralla on liikaa energiaa, se orgasmi puuttuu ja touhu jää kesken, ennekuin koira yritetään rauhoittaa.
Eli muistathan itsekin harjoitella myös rentoutumista. Kun leikkinne pallon kanssa päättyy, anna koiran pitää pallo suussaan ja ala silitellä ja rauhoitella sitä puheella ja silittele ja hiero kunnes koira on normaalissa vireessä, silloin yleensä myös suu rentoutuu ja koira luonnostaan laskee pallon suustaan. Rauhallisessa ympäristössä voit leikin jälkeen myös venytellä massa makaavaa koiraa ja yrittää saada koira lähes nukahtamaan hyvään oloonsa, kun olette harjoitelleet rauhallisessa ympäristössä, voi lisätä ympäristön painetta pikkuhiljaa. - ...
kun mutta kun kirjoitti:
Katsos se on se leväperäinen laiskuus, joka estää ihmisiä tekemästä oikein. Miksi kuluttaa aikaansa, kaloreitansa mokoaan? Miksi nähdä vaivaa koiran lenkittämiseen, liikuttamiseen ja leikittämiseen, kun näkemättä yhtään vaivaa sen koiran elämänilon voi tappaa dissaamalla sitä viikkotolkulla. Näin saamme masentuneen ja jo joissakin edellisissä viesteissä mainitun epävarman koiran, joka sitten ilmeisesti on se, mikä tyydyttää omistajan tarpet omistaa koira. Pääasia on, että on koira. Ihan sama onko sille aikaa ja energiaa, kunhan se tuossa on. Maatkoon hiljaa perskule ja painukoon kauas pois, kun minä olen nyt pomo ja määrään. Ja minä olen hurja tyrannipomo ja määrään, että elämä tästä eteenpäin tulee olemaan virikkeetöntä, tylsää ja rakkaudetonta. Minä olen hyvä koiranomistaja ja ymmärrän koiran psyykeä. Jopa niin hyvin, että voin ylpeänä foorumeilla levittää viisasta tietouttani koirista ja siitä kuinka niiden sisäinen liekki tapetaan ja kuinka niistä henkisellä väkivallalla saadaan kohtaloonsa alistuneita surkimuksia, joita kiltiksi ja tottelevaisiksi kutsun. Mutta minähän olen viisas ja ymmärrän. Jos joku kehtaa minun laiskaperseiset metodini täällä haukkua ja vaatia minua oikeasti puuhastelemaan koirani kanssa, niin johan siitä suutun ja haukun toisinajattelijat manan maille. Mikään maailman mahti ei saa minua nostamaan ahteriani tuosta sohvalta ja ottamaan koiraani ja puuhastelemaan sen kanssa. Johan siinä jäisi biigbratörit katsomatta ja vaatisihan se nyt helkkari vaivannäköäkin...
Jokaisen pitäisi ensin, ennekuin aloittaa koiran kanssa mitää harjoittelua tehdä selväksi itselleen, mitkä omat tavoitteet ovat.
Onko missio koira joka tottele hyvin ja tekee omsitajan elämän tottelevaisuudellaan mukavaksi?
Vai onko missio koiran hyvinvointi, koira joka tottelee ja voi hyvin?
Ensimmäinen vaihtoehto on helpompi saavuttaa, siihen käy myös kuvaamasi omistajan laiskuus.
Toinen vaihtoehto vaatii työtä ja panostusta, mutta lopputuloksena saa nauttia koirasta joka antaa hyvänolonsa näkyä myös ulospäin... Ja on loppupeleissä helpompi elämänsä viimeiset vuodet.
Mutta jokatapauksessa on muistettava, että meissä ihmisissä on myös niitä joille koiran elämänlaatu ei ole niin tärkeä ja he ihan rehellisesti valitsevat ensimmäisen vaihtoehdon. Joillekin ihmisille koira on vain ihmisen elämänjatke ja ihmisen elämänlaadun nostattaja...
- olekaan logiikkaa!
Kyllä laumassa kuitenkin on johtajansa ja koira sitä ei saa olla. Koiralle näytetään kaapin paikka muilla konsteilla. Johtajuus on ominaisuus, ei teot, sanat, jääkaudet eikä purkit. Johtajuus on ihmisessä tai sitten ei. Joku voisi kutsua johtajuutta maalaisjärjeksi, sillä sitä se on hyvin lähellä. Se on sitä, että ollaan hyvin mustavalkoisia. Kielletyt asiat on aina kiellettyjä ja sallitut asiat aina sallittuja. Ollaan reiluja koralle, jos kielletään, niin kielletään niin että menee perille, mutta ei tippaakaan kovemmin. Kun koira tekee oikein, niin palkitaan ja kehutaan. Koiralle voi antaa tukkapöllynkin, jos se sitä kärttää tekemällä jotakin, jonka se tietää kielletyksi. Koko ajan on ihmisen oltava tosissaan. Ei siis ainoastaan niin, että kielletään, kun kerran pitää, vaan kielletään, koska se tekeminen nyt kertakaikkiaan LOPPUU! Muistakaa, että pentu taloon tullessaan on pentu. se ei tiedä mitkä asiat ovat sinun talossasi sallittuja ja mitkä kiellettyjä. On omistajan tehtävä se koira opettaa talon tavoille ja se vaatii aikaa, vaivaa, kärsivällisyyttä ja ennenkaikkea sitä maalaisjärkeä. Kun koira jo tietää mitä se saa tehdä ja mitä ei, niin vasta sitten voidaan alkaa vaatimaan oikeaa käytöstä. Hyvin moni ongelmakoira onkin itseasiassa vaan sekaannuksessa siitä, kun sen johtaja on sen ielestä huono ja epälooginen. En usko jääkauden näitä välejä parantavan.
Mutta jotta olisimme koiralle reiluja, meidän tulee tarjota kaikkien kiellettyjen asioiden sijalle jotakin kivaa ja sallittua. Olkoon se sitten se koirankoulutus. Joku kanava tulee olla, että nuori koira saa energiansa purettua oikein. Tätä kutsutaan energian suuntaamiseksi oikeisiin asioihin. Se energia on siellä olemassa, se on sitä ominta koiraa. Elävä ja onnellinen koira on energinen. Se energia tulee suunnata oikein ja oikea tapa on harrastaa yhdessä sen koiran kanssa. Niin paljon, että kotona sen on helpompi käsittää että siellä enää ei saakaan riehua kun villi vesipuhveli. Koulutuskentällä sitten saa!
Ja kyllä... Koiraa saa, pitää ja kuuluu rakastaa ja rapsuttaa. Miksi edes ottaa koiraa, jos ei siitä tykkää. Aina ja joka kerta ei ehdi eikä tarvitsekaan koiralle huomiota antaa, mutta kun itselle sopii, niin onko sillä väliä kuka sen aloitteen tekee sille hellälle rapsuttelutuokiolle? Kyllä koira saa rapsutusta haluta. Ei se siitä mitään vallanhimoista hirviötä tee. Tuon kaiken aikaisemmin kirjoittamani laiminlyöminen sensijaan tekee!- olla...
takertumatta mitä tuossa lopussa kirjoitit.
"onko sillä väliä kuka sen aloitteen tekee sille hellälle rapsuttelutuokiolle?"
Täytyy kyllä sanoa että joidenkin koirien kohdalla sillä on väliä kuka sen aloitteen tekee.
"Ei se siitä mitään vallanhimoista hirviötä tee."
Jos rapsuttaisit joka kerta kun minun koirani tulee viereesi kerjäämään niin voisin lauleskella että 'sä annoit pikkusormen, se vei koko käden' =) - ...
Eli koska laiminlyön johjuuden koirien koulutukseesa olen hirviö... :) Kiva tietää...
Mutta onneksi sinun on helpomppi muuttaa mielipidettäsi kun meidän muiden alkaa uskoa johtjuuteen. Näetjohtjuusteoria on auttamatta jo taaksejäänyttä historiaa. Enää ei tule yhtäkään uutta koirien etiologiaa käsittelevää opusta jossa itseään vakavana pitävä ihminen kertoisi johtajuudesta, dominanssista tai laumahierarkiasta, muuna kuin negatiivisena vanhaksi menneenä esimerkkinä... Nyt puhaltaa uudet tuulet ja lempeä koiran koulutus ja tasa-arvo ovat in. Viimeistään kymmenen vuoden päästä sinäkin vain punastellen muistelet joskus kutsuneesi ihmistä, joksi itsekin olet muuttunut, hirviöksi.
Tekstisi oli täyttä asiaa, kunhan korvataan se johtajuus muulla käsittellä. Myös vauvat tulevat perheisiin uusina yksilöinä ja niillekin on opetettava perheen ja yhteiskunnan tavat, mutta ei siihen tarvita johtajaa, vaan pelkät muut perheen jäsenet riittävät... - koiralla huomattavasti pien...
olla... kirjoitti:
takertumatta mitä tuossa lopussa kirjoitit.
"onko sillä väliä kuka sen aloitteen tekee sille hellälle rapsuttelutuokiolle?"
Täytyy kyllä sanoa että joidenkin koirien kohdalla sillä on väliä kuka sen aloitteen tekee.
"Ei se siitä mitään vallanhimoista hirviötä tee."
Jos rapsuttaisit joka kerta kun minun koirani tulee viereesi kerjäämään niin voisin lauleskella että 'sä annoit pikkusormen, se vei koko käden' =)Vaikka ei siltä aina vaikuta.
Koira ei ole yhtä kuin ihminen. Koiralla ei oikeastaan ole näitä ihmisten mielenterveysongelmia. Koira ei masennu mutta koira voi stressaantua, yllättäen liiallisesta huomiosta.
Ihminen vain kokee koiran käytöksen joskus huonoksi. Koira toimii koiramaisesti mutta se on meille ihmisille hankalaa ja vaarallista.
Koiraroduissa on eroja runsaasti. Myös narttujen ja urosten välillä on eroja.
Myös rodun sisällä on erilaisia yksilöitä.
Myös pentueessa on erilaisia yksilöitä.
Toiset pyrkii hyvinkin hanakasti määräävään asemaan ja toiset vain ajautuu siihen. Joillakin ei ole mitään tarvetta johtoasemaan.
Joku pentu on rohkea ja reipas ja toinen taas vähän säikky tai arka. Muut ovat siltä ja väliltä.
Koira ei mietiskele itsekseen kauheasti. Sen pään sisälle on muodostunut tiettyjä asioita. Koira on laumaeläin ja jotta lauma toimii siinä pitää olla tietty hierarkia.
Lapsihan pyrkii vauva-ajan jälkeen pikkuhiljaa kontalleen ja siitä ylös ja sitten opetellaan kävelyä. Tulee itsenäistymistä ja murkkuiässä ehkä erilaista uhmaa. Jossain vaiheessa lapset muuttavat pois kotoa, toivottavasti. Tämäkin on ikäänkuin meissä ihmisissä sisällä, eikä pelkästään opittu asia.
Koirat taas jäisivät mielellään omaan laumaan. Siinä ne pentuna katsovat leikin kautta, että kuka kuuluu mihinkin kastiin. Kuka määrää ja kuka vahtii ja kuka käy pyydystämässä ruuat, kuka suojelee laumaa.
Emo koulii pentuja. Se antaa pentujen riekkua mutta ärähtää jos haluaa olla rauhassa. Tämä kaikki on niillä jo pään sisällä.
Emo ei mieti, että onkohan se nyt liian raaka jotain pentua kohtaan. Se vain nappasee ja jos pentu uskoo niin se siitä, ei muistella, ei mietitä.
Emo ei aina huoli pennun lähestymisyritystä ja silloin se ärähtää. Jos pentu ei tottele niin kyyti on kylmää.
Aika suuren osan ajasta emo on kuin ei huomaisikaan pentujen kiehnäämistä. Se ei siis anna hellyyttä aina ja koko ajan pentujen vaatiessa.
Pennut tottelevat emoaan.
Ihminen taas helposti lässyttää koko ajan kun pentu tulee luokse tai lähelle. Koira on aina niin söpö. Jos tällainen ylen hellitty pentu tottelee, ei hauku tai rähjää, ei huuda yksin ollessaan jne. niin mitäpä siitä.
Erään rodun yksilö tuli aina luokse ja painoi päänsä ihmisen käsien väliin. Se vaati hellimistä ja vaati huomiota. Mutta jos ihminen meni sen luokse ja olisi vain halunnut helliä niin koira nappasi hampaillaan. Reikiä paikattiin.
Koira koki olevansa johtaja ja ihminen ei osannut sen eleitä kunnioittaa, joten hampaat kalahti.
Koiraa lakattiin huomioimasta silloin kun se haki huomiota. Oltiin kuin ei mitään tapahtuisi. Kun koira oli jossain rauhoittuneena se kutsuttiin luokse ja hellittiin. Sitten sanottiin, riittää, ja lakattiin hellimästä. Jossain vaiheessa koira ei enää purrutkaan kun ihminen meni sen luokse ja koski sitä.
Tämä oli lyhennetty versio. Aiheenahan oli huomioiminen tai huomioimattomuus. - oletko hirviö!
... kirjoitti:
Eli koska laiminlyön johjuuden koirien koulutukseesa olen hirviö... :) Kiva tietää...
Mutta onneksi sinun on helpomppi muuttaa mielipidettäsi kun meidän muiden alkaa uskoa johtjuuteen. Näetjohtjuusteoria on auttamatta jo taaksejäänyttä historiaa. Enää ei tule yhtäkään uutta koirien etiologiaa käsittelevää opusta jossa itseään vakavana pitävä ihminen kertoisi johtajuudesta, dominanssista tai laumahierarkiasta, muuna kuin negatiivisena vanhaksi menneenä esimerkkinä... Nyt puhaltaa uudet tuulet ja lempeä koiran koulutus ja tasa-arvo ovat in. Viimeistään kymmenen vuoden päästä sinäkin vain punastellen muistelet joskus kutsuneesi ihmistä, joksi itsekin olet muuttunut, hirviöksi.
Tekstisi oli täyttä asiaa, kunhan korvataan se johtajuus muulla käsittellä. Myös vauvat tulevat perheisiin uusina yksilöinä ja niillekin on opetettava perheen ja yhteiskunnan tavat, mutta ei siihen tarvita johtajaa, vaan pelkät muut perheen jäsenet riittävät...No olet hirviö.
Itse sanoit, en minä.
vai että puhaltaa uudet tuulet.
No nopeastipa on jalostus muuttanu koirat että ihan uusimpien tutkimusten myötä se lakkaa olemasta laumaeläin. - Juurikin näin
oletko hirviö! kirjoitti:
No olet hirviö.
Itse sanoit, en minä.
vai että puhaltaa uudet tuulet.
No nopeastipa on jalostus muuttanu koirat että ihan uusimpien tutkimusten myötä se lakkaa olemasta laumaeläin.Miksi johtajuus on mennyttä historiaa? Johtajuuden ei tarvitse olla väkivaltaa, se vain on tapa, jolla omistaja käyttäytyy. Koiran ei anneta tehdä tasa-arvoisesti kaikkea mitä omistaja, se on johtajuutta. Jos koira elää tasa-arvossa kotona ihmisten kanssa, saisi se siis istua ruokapöydässä kun huvittaa, kiipeillä sänkyyn ja käydä jääkaapilla kun nälkä yllättää.
Aivan kuten töissä johtaja kertoo mikä kenenkin homma ja paikka on, niin myös koiran kanssa kotona. Eihän töissäkään kukaan tekisi muuta kuin kivaa hommaa, jos kukaan ei olisi määrämässä ja ohjaamassa, mitä sinun oikeasti tarvitsee tehdä.
Ollakseen johtaja ihmisen ei tarvitse olla väkivaltainen tai epäreilu koiraa kohtaan. Johtaja kun pyytää/käskee koiraa tekemään jotain, niin se viedään loppuun asti. Koira kyllä luovuttaa ja antaa periksi, kun ei jaksa saikata enempää. Ihmisen vain täytyy pitää kärsivällisyytensä. Esimerkkinä käyköön aiemmin mainittu rapsutus, jossa koira on tullut vaatimaan hellyyttä ja toisaalta kun taas ihmisen aloitteesta annettu hellyys sai vain hammasta vastakaiuksi. Ei, hellyys tulee vain ihmisen aloitteesta. Kuten vaikka lelujen kanssa. Jos sinulla on lelu, jota koira himoitsee, ilmoitat sille niin kauan, että "Ei", kunnes koira ei enää väkipakolla tule sitä närppimään. Se on johtajuutta. - :-)
koiralla huomattavasti pien... kirjoitti:
Vaikka ei siltä aina vaikuta.
Koira ei ole yhtä kuin ihminen. Koiralla ei oikeastaan ole näitä ihmisten mielenterveysongelmia. Koira ei masennu mutta koira voi stressaantua, yllättäen liiallisesta huomiosta.
Ihminen vain kokee koiran käytöksen joskus huonoksi. Koira toimii koiramaisesti mutta se on meille ihmisille hankalaa ja vaarallista.
Koiraroduissa on eroja runsaasti. Myös narttujen ja urosten välillä on eroja.
Myös rodun sisällä on erilaisia yksilöitä.
Myös pentueessa on erilaisia yksilöitä.
Toiset pyrkii hyvinkin hanakasti määräävään asemaan ja toiset vain ajautuu siihen. Joillakin ei ole mitään tarvetta johtoasemaan.
Joku pentu on rohkea ja reipas ja toinen taas vähän säikky tai arka. Muut ovat siltä ja väliltä.
Koira ei mietiskele itsekseen kauheasti. Sen pään sisälle on muodostunut tiettyjä asioita. Koira on laumaeläin ja jotta lauma toimii siinä pitää olla tietty hierarkia.
Lapsihan pyrkii vauva-ajan jälkeen pikkuhiljaa kontalleen ja siitä ylös ja sitten opetellaan kävelyä. Tulee itsenäistymistä ja murkkuiässä ehkä erilaista uhmaa. Jossain vaiheessa lapset muuttavat pois kotoa, toivottavasti. Tämäkin on ikäänkuin meissä ihmisissä sisällä, eikä pelkästään opittu asia.
Koirat taas jäisivät mielellään omaan laumaan. Siinä ne pentuna katsovat leikin kautta, että kuka kuuluu mihinkin kastiin. Kuka määrää ja kuka vahtii ja kuka käy pyydystämässä ruuat, kuka suojelee laumaa.
Emo koulii pentuja. Se antaa pentujen riekkua mutta ärähtää jos haluaa olla rauhassa. Tämä kaikki on niillä jo pään sisällä.
Emo ei mieti, että onkohan se nyt liian raaka jotain pentua kohtaan. Se vain nappasee ja jos pentu uskoo niin se siitä, ei muistella, ei mietitä.
Emo ei aina huoli pennun lähestymisyritystä ja silloin se ärähtää. Jos pentu ei tottele niin kyyti on kylmää.
Aika suuren osan ajasta emo on kuin ei huomaisikaan pentujen kiehnäämistä. Se ei siis anna hellyyttä aina ja koko ajan pentujen vaatiessa.
Pennut tottelevat emoaan.
Ihminen taas helposti lässyttää koko ajan kun pentu tulee luokse tai lähelle. Koira on aina niin söpö. Jos tällainen ylen hellitty pentu tottelee, ei hauku tai rähjää, ei huuda yksin ollessaan jne. niin mitäpä siitä.
Erään rodun yksilö tuli aina luokse ja painoi päänsä ihmisen käsien väliin. Se vaati hellimistä ja vaati huomiota. Mutta jos ihminen meni sen luokse ja olisi vain halunnut helliä niin koira nappasi hampaillaan. Reikiä paikattiin.
Koira koki olevansa johtaja ja ihminen ei osannut sen eleitä kunnioittaa, joten hampaat kalahti.
Koiraa lakattiin huomioimasta silloin kun se haki huomiota. Oltiin kuin ei mitään tapahtuisi. Kun koira oli jossain rauhoittuneena se kutsuttiin luokse ja hellittiin. Sitten sanottiin, riittää, ja lakattiin hellimästä. Jossain vaiheessa koira ei enää purrutkaan kun ihminen meni sen luokse ja koski sitä.
Tämä oli lyhennetty versio. Aiheenahan oli huomioiminen tai huomioimattomuus.Vaikka koirankoulutuksen tuleekin olla mustaa ja valkoista, niin ihmiset harvoin sitä ovat. Kuinka suuri osa koiraongelmista loppujen lopuksi johtuu siitä, että koiraa ollaan huomioitu aina ja joka ainoa kerta, kun se tulee hakemaan huomiota? Eihän se ole edes mahdollista. Me ihmiset kun joskus pesemme pyykkiä, nukumme, vaihdamme vaippaa jälkikasvulle, malaamme olkkarin seinää, tiskaamme, luemme tenttiin, kärsimme päänsäryistä... Lista on loputon. On ihan mahdoton ajats, että koira saisi AINA halutessaan huomiota. Meidän tulisi olla kaiken aikaa valmiudessa rapsuttamaan koiriamme, jos halutaan tosiaan koiraa miellyttää joka ikinen kerta, kun se sitä haluaa.
Jos nyt kuitenkin oletamme, että koira tosiaan saa aina halutessaan sen hakemansa huomion. Miten se sopii siihen kuvaan, että koira tulisi kasvattaa järkeä käyttäen? Eikö sellainen nyt kuitenkin lähentele jo järjettömyyttä? Kyllä tämä maalaisjärkimetodikin sanoo, että koiralle tulee osata olla tarpeen vaatiessa myös se, joka asettaa rajat ja valvoo niiden sisällä pysymistä. Maalaisjärkimetodi kuitenkaan ei kiellä osoittamasta hellyyttä koiralle silloin, kun kaikki on hyvin. Tuo huomioimattomuusmenetelmä sensijaan kieltää juurikin sen. Maalaisjärkimenetelmän mukaan kenkkuileva koira saakoon satikutia ja totteleva koira saakoon palkkion. Hyvin yksinkertaista. Ei siihen tavita mitään erityisiä huomioimattomuusjaksoja, jonka aikana koiraa dissataan, vaikka se olisi kilttikin. Ei tarvita jääkausia tai muita murjotusmenetelmiä, kun riittää ihan vaan se, että jos ei ole aikaa koiraa rapsuttaa, niin se ajetaan pois. Ei maalaisjärkimenetelmä tarkoita sitä, että ihmisen on luovuttava kaikesta normaaliin elämään kuuluvista askareistaan ja päivittäisistä puuhistaan vain jotta voisi kaiken aikaa koiraa raaputtaa. Ei se tarkoita, että koiraa tulee paapoa aamusta iltaan teki se mitä tahansa. Maalaisjärkimenetelmä on sitä, että koiraa palkitaan oikeasta toiminnasta ja kielletään/rangaistaan väärästä. Ja kun kaikki on hyvin ja omistajalla aikaa, niin sitten voi rapsuttaa ja osoittaa hellyyttä. Ihan normaalia elämää siis koiran kanssa se on. Ilman mitään kikkakuutosia ja vinkkiviitosia. - ...
oletko hirviö! kirjoitti:
No olet hirviö.
Itse sanoit, en minä.
vai että puhaltaa uudet tuulet.
No nopeastipa on jalostus muuttanu koirat että ihan uusimpien tutkimusten myötä se lakkaa olemasta laumaeläin.Vaikka suusta tulee hahahahaa-juttua, niin aivojen ei silti tarvitse lakata toimimasta...
Eli koirien käytöksessä tai lajiominaisuuksissa ei ole tapahtunut muutosta, vaankoiria kouluttavien ihmisten asenteissa.
Eli vastaavasti vaikka lapsia saatiin kasvattaa väkivallala vielä ennen 84 laki muutosta, lapsissa ei tapahtunut muutosta tuolloin 80-luvulla. Eli jopa ennen kyseistä aikaa lapset ovat traumatisoituneet väkivaltaisesta kasvatuksesta. Muutos tapahtui kasvattajien asenteissa, että tuo traumatisoituminen alettiin ottamaan huomioon... - ...
Juurikin näin kirjoitti:
Miksi johtajuus on mennyttä historiaa? Johtajuuden ei tarvitse olla väkivaltaa, se vain on tapa, jolla omistaja käyttäytyy. Koiran ei anneta tehdä tasa-arvoisesti kaikkea mitä omistaja, se on johtajuutta. Jos koira elää tasa-arvossa kotona ihmisten kanssa, saisi se siis istua ruokapöydässä kun huvittaa, kiipeillä sänkyyn ja käydä jääkaapilla kun nälkä yllättää.
Aivan kuten töissä johtaja kertoo mikä kenenkin homma ja paikka on, niin myös koiran kanssa kotona. Eihän töissäkään kukaan tekisi muuta kuin kivaa hommaa, jos kukaan ei olisi määrämässä ja ohjaamassa, mitä sinun oikeasti tarvitsee tehdä.
Ollakseen johtaja ihmisen ei tarvitse olla väkivaltainen tai epäreilu koiraa kohtaan. Johtaja kun pyytää/käskee koiraa tekemään jotain, niin se viedään loppuun asti. Koira kyllä luovuttaa ja antaa periksi, kun ei jaksa saikata enempää. Ihmisen vain täytyy pitää kärsivällisyytensä. Esimerkkinä käyköön aiemmin mainittu rapsutus, jossa koira on tullut vaatimaan hellyyttä ja toisaalta kun taas ihmisen aloitteesta annettu hellyys sai vain hammasta vastakaiuksi. Ei, hellyys tulee vain ihmisen aloitteesta. Kuten vaikka lelujen kanssa. Jos sinulla on lelu, jota koira himoitsee, ilmoitat sille niin kauan, että "Ei", kunnes koira ei enää väkipakolla tule sitä närppimään. Se on johtajuutta."Miksi johtajuus on mennyttä historiaa? "
Koska nykyisten susietiologisten tutkimusten mukaan edes sudella (jonka käyttymistä verrataan syystäkin koiraan) ei ole laumahierarkiaa, jossa olisi jokin johtaja, vaan susillakin määräysvalta on kuten muissakin laumoissa tilannesidonnaisesti vaihtuvilla yksilöillä.
"Johtajuuden ei tarvitse olla väkivaltaa, se vain on tapa, jolla omistaja käyttäytyy. "
Kukaan enää 90-luvulla koirien johtajuudesta kuullut ei ole pitänyt johtajuutta väkivaltana.
Nykyisin johtajuusajattelusta pyritään määrätietoisesti eroon, koska se vääristää koiran ja ihmisen välistä suhdetta. Sen sijaan, että puututtaisiin tilannesidonnaisesti ongelmiin, säädetään jotain aivan tilanteeseen kuulumatonta, kuten mietitään sitä kukaa tule ulos ovesta ensimmäisenä jos koira ei tottele metsälenkillä maahan meno käskyä.
"Koiran ei anneta tehdä tasa-arvoisesti kaikkea mitä omistaja, se on johtajuutta."
Koiran annetaan tehdä koiran juttuja, se on tasa-arvoisuutta, että jokainen saa suorittaa omaan rooliinsa kuuluvia juttuja. Eli omistaja saa käydä työssä, koira taas saa nukkua sen aikaa...
"Jos koira elää tasa-arvossa kotona ihmisten kanssa, saisi se siis istua ruokapöydässä kun huvittaa, kiipeillä sänkyyn ja käydä jääkaapilla kun nälkä yllättää."
Miksi? Kuuluuko teillä koiran rooliin perheenjäsenenä istua ruokapöydässä, nukkua sängyssä tai käydä jääkaapilla? Monilla ei, joten edes meillä koirat eivät saa moisia juttuja tehdä, vaikka elävätkin perheessämme koiran roolissaan. (Sängyssä tottakai kyllä saavat nukkua.)
"Aivan kuten töissä johtaja kertoo mikä kenenkin homma ja paikka on, niin myös koiran kanssa kotona."
Aivan kuten töissä. Töissä sinä olet tehnyt työsopimuksen ja sinä teidät,e ttä tämä ihminen on esimiehesi. Aivan sama miten se käyttäytyy, sinä vain tiedät että se on esimiehesi ja kunnioitat häntä sen takia. Koira taas ei kykene moisia moraalisia arvoituksia käsittämään, siksi kukaan ei ole tehnyt koiransa kanssa työsopimusta.
"Johtaja kun pyytää/käskee koiraa tekemään jotain, niin se viedään loppuun asti. Koira kyllä luovuttaa ja antaa periksi, kun ei jaksa saikata enempää."
Mihin tässä tarvittiin johtajaa? Lapsi saikailee tekemisiensä suhteen myös, tarvitaanko lapselle jokin pomo, että lapsi suorittaa jutun loppuun, vai riittääkö siihen yleensä esimerkiksi vanhemman sana?
"Ei, hellyys tulee vain ihmisen aloitteesta. Kuten vaikka lelujen kanssa. Jos sinulla on lelu, jota koira himoitsee, ilmoitat sille niin kauan, että "Ei", kunnes koira ei enää väkipakolla tule sitä närppimään. Se on johtajuutta"
Ei tuo ole johtajuuta. johtajuus on tietyn päämäärän tavoittamiseksi luotu hierarkia järjestelmä. Johtaja yleensä luo puitteet missioiden tavoittamiselle.
Tuo mitä kuvasit on alamaisten nöyryyttämistä. - :-)
... kirjoitti:
Eli koska laiminlyön johjuuden koirien koulutukseesa olen hirviö... :) Kiva tietää...
Mutta onneksi sinun on helpomppi muuttaa mielipidettäsi kun meidän muiden alkaa uskoa johtjuuteen. Näetjohtjuusteoria on auttamatta jo taaksejäänyttä historiaa. Enää ei tule yhtäkään uutta koirien etiologiaa käsittelevää opusta jossa itseään vakavana pitävä ihminen kertoisi johtajuudesta, dominanssista tai laumahierarkiasta, muuna kuin negatiivisena vanhaksi menneenä esimerkkinä... Nyt puhaltaa uudet tuulet ja lempeä koiran koulutus ja tasa-arvo ovat in. Viimeistään kymmenen vuoden päästä sinäkin vain punastellen muistelet joskus kutsuneesi ihmistä, joksi itsekin olet muuttunut, hirviöksi.
Tekstisi oli täyttä asiaa, kunhan korvataan se johtajuus muulla käsittellä. Myös vauvat tulevat perheisiin uusina yksilöinä ja niillekin on opetettava perheen ja yhteiskunnan tavat, mutta ei siihen tarvita johtajaa, vaan pelkät muut perheen jäsenet riittävät...Korvataan se johtajuus sana ihan millä tahansa sanalla. En niin tarkka asiasta ole. Oli se johtajuutta,vanhemmuutta, kaveruutta, kasvattamista mitä vaan, niin pääasia on, että siihen ei liity mitkään jääkaudet tai muutkaan huomioimattomuusjaksot.
- ...
:-) kirjoitti:
Korvataan se johtajuus sana ihan millä tahansa sanalla. En niin tarkka asiasta ole. Oli se johtajuutta,vanhemmuutta, kaveruutta, kasvattamista mitä vaan, niin pääasia on, että siihen ei liity mitkään jääkaudet tai muutkaan huomioimattomuusjaksot.
...Koska se viittaa ylempään asemaan hierarkiassa.
Ylempi asema hierarkiassa on taas koiralle täysin utopiaa, sillä koira elää vain koiran maailmassa, ajattelee eläinten tasolla, ei ihmisten moraalisia ajatuksia.
Lauma toimii yksinkertaisesti niin, että tietyt yksilöiden tarpeet tyydytetään. Ne tyydyttää se kuka osaa hoitaa jutut parhaitten. Eli jos on tarve puolustaa laumaa, laumaa puolustaa se kuka osaa parhaitten. kun on aika ajaa jänistä takaa, se ajaa jänistä takaa joka osaa parhaitten. Kun on tarve hypätä metrin korkuisen esteen yli, ne hyppää, jotka pääsevät yli (meillä siis koirat hyppäävät, minä en yksinkertaisesti pääse). Ei tarvita johtjaa joka jakaa roolit mitä kukin tekee, vaan roolit jakaantuvat luonnostaan sen mukaan kuka osaa parhaitten, kenelle asia on luonnollisinta.
Kun taas puhutaan johtajuudesta ihmiset pitävät kiinni statuksestaan toisten perheenjäsenten ylöpuolella. Ja kuvittelevat, että koirakin ymmärtää saman asian, joten koiralta odotetaan kunnioitusta ja luonnollista alistumista asioissa, jotka ovat täysin koiralle käsittämättömiä. Kuvitellaan, koska olen kertonut koiralle olevani johtaja syömällä ensin, niin koira tietää että minua pitää kunnioittaa myös silloin kun joku hurja irtokoira on juuri hyökkäämässä kimppuumme. Tai koska olen kouluttanut koiran palkitsemalla positiivisesti tottelemaan minua, koiran pitää tietää myös että minä saan ottaa siltä luun suusta milloin tahdon...
Eli kaiken kaikkiaan johtajuus ajattelusta pitäisi päästä eroon, ettei säädettäisi näitä asiaankuulumattomia juttuja. Itsestään selvää pitäisi olla että koira ei kunnioita, jos et ole kunnioituksen arvoinen. Jos olet jossakin tilanteessa kunnianarvoisessa roolissa koiralle, niin se on vain se tilanne. Se kunnioitettavuus pitää kehittää jokaiseen tilanteeseen erikseen, eikä voida mitenkään harjoitella mitään yleispätevää johtajuutta. - :-)
... kirjoitti:
"Miksi johtajuus on mennyttä historiaa? "
Koska nykyisten susietiologisten tutkimusten mukaan edes sudella (jonka käyttymistä verrataan syystäkin koiraan) ei ole laumahierarkiaa, jossa olisi jokin johtaja, vaan susillakin määräysvalta on kuten muissakin laumoissa tilannesidonnaisesti vaihtuvilla yksilöillä.
"Johtajuuden ei tarvitse olla väkivaltaa, se vain on tapa, jolla omistaja käyttäytyy. "
Kukaan enää 90-luvulla koirien johtajuudesta kuullut ei ole pitänyt johtajuutta väkivaltana.
Nykyisin johtajuusajattelusta pyritään määrätietoisesti eroon, koska se vääristää koiran ja ihmisen välistä suhdetta. Sen sijaan, että puututtaisiin tilannesidonnaisesti ongelmiin, säädetään jotain aivan tilanteeseen kuulumatonta, kuten mietitään sitä kukaa tule ulos ovesta ensimmäisenä jos koira ei tottele metsälenkillä maahan meno käskyä.
"Koiran ei anneta tehdä tasa-arvoisesti kaikkea mitä omistaja, se on johtajuutta."
Koiran annetaan tehdä koiran juttuja, se on tasa-arvoisuutta, että jokainen saa suorittaa omaan rooliinsa kuuluvia juttuja. Eli omistaja saa käydä työssä, koira taas saa nukkua sen aikaa...
"Jos koira elää tasa-arvossa kotona ihmisten kanssa, saisi se siis istua ruokapöydässä kun huvittaa, kiipeillä sänkyyn ja käydä jääkaapilla kun nälkä yllättää."
Miksi? Kuuluuko teillä koiran rooliin perheenjäsenenä istua ruokapöydässä, nukkua sängyssä tai käydä jääkaapilla? Monilla ei, joten edes meillä koirat eivät saa moisia juttuja tehdä, vaikka elävätkin perheessämme koiran roolissaan. (Sängyssä tottakai kyllä saavat nukkua.)
"Aivan kuten töissä johtaja kertoo mikä kenenkin homma ja paikka on, niin myös koiran kanssa kotona."
Aivan kuten töissä. Töissä sinä olet tehnyt työsopimuksen ja sinä teidät,e ttä tämä ihminen on esimiehesi. Aivan sama miten se käyttäytyy, sinä vain tiedät että se on esimiehesi ja kunnioitat häntä sen takia. Koira taas ei kykene moisia moraalisia arvoituksia käsittämään, siksi kukaan ei ole tehnyt koiransa kanssa työsopimusta.
"Johtaja kun pyytää/käskee koiraa tekemään jotain, niin se viedään loppuun asti. Koira kyllä luovuttaa ja antaa periksi, kun ei jaksa saikata enempää."
Mihin tässä tarvittiin johtajaa? Lapsi saikailee tekemisiensä suhteen myös, tarvitaanko lapselle jokin pomo, että lapsi suorittaa jutun loppuun, vai riittääkö siihen yleensä esimerkiksi vanhemman sana?
"Ei, hellyys tulee vain ihmisen aloitteesta. Kuten vaikka lelujen kanssa. Jos sinulla on lelu, jota koira himoitsee, ilmoitat sille niin kauan, että "Ei", kunnes koira ei enää väkipakolla tule sitä närppimään. Se on johtajuutta"
Ei tuo ole johtajuuta. johtajuus on tietyn päämäärän tavoittamiseksi luotu hierarkia järjestelmä. Johtaja yleensä luo puitteet missioiden tavoittamiselle.
Tuo mitä kuvasit on alamaisten nöyryyttämistä."Koska nykyisten susietiologisten tutkimusten mukaan edes sudella (jonka käyttymistä verrataan syystäkin koiraan) ei ole laumahierarkiaa, jossa olisi jokin johtaja, vaan susillakin määräysvalta on kuten muissakin laumoissa tilannesidonnaisesti vaihtuvilla yksilöillä."
Minulla ei ole kokemusta susilaumoista, mutta koiralaumoista sensijaan paljonkin. Koira on sudesta lähtöisin, joten olettaa sopii, että koiralauman toimintaperiaate on hyvin lähellä susilauman toimintaperiaatetta. Tietenkin tulee ottaa huomioon se tosiasia, että esimerkiksi ruoka ei koiralaumassa useinkaan ole niinsanotusti kortilla ja lauman elämää on valvomassa kokonaan toisen lajin edustaja, joka ei välttämättä kaikkea koirien käytöksestä edes ymmärrä. Nämä kaikki yhdessä geneettisten erojen kanssa asettavat omat rajoitteensa sille, että koiralauma toimisi täsmälleen samalla tavalla kun luonnonvarainen susilauma.
Meidän koiralaumassa on olemassa niinsanottu johtaja. Jos sana johtaja karahtaa sinun korvaasi, niin voidaan puhua myös toisella nimikkeellä tästä yksilöstä, joka ei anna muiden pomppia nenillen, joka ottaisi (jos minä sen sallisin) muilta luut pois ja jonka perässä muut kulkevat, kun käymme vaeltamassa metsissä. Muut koirat näyttävät selkeitä alistumisen merkkejä tämän yksilön edessä. Se ei suinkaan ole tyranni, ei mielivaltaisen aggressiivinen, eikä muutakaan. Se vain on lauman vnhin narttu ja kertonut muille kuinka sitä tulee kohdella ja että sille kuuluvat erioikeudet, joita muilla ei ole. Jos minä antaisin sen vapaasti toimi, se varmasti ottisi muilta ne luut ja söisi muidenkin sapuskat. Minä olen kuitenkin jopa senkin nartun kjäskijä ja minun talossani eletään minun säntöjeni mukaan. jos minä sanon, että muiden kupille ei ole asiaa, nii se ei sitten mene. Minä määrään. Olenko sitten johtaja vai kasvattaja? Itse pidän itseäni kasvattajana.
"Sen sijaan, että puututtaisiin tilannesidonnaisesti ongelmiin, säädetään jotain aivan tilanteeseen kuulumatonta, kuten mietitään sitä kukaa tule ulos ovesta ensimmäisenä jos koira ei tottele metsälenkillä maahan meno käskyä."
Tästä en voisi olla kanssasi enempää samaa mieltä. Ihmiset kuvittelevat koirien KASVATUKSEN olevan jotakin kummallista rakettitiedettä, jonka logiikkaa ei sitten ymmärretä vaikka kuinka koitetaan. Ovista käveleminen ensin on temppu muiden joukossa. Jos omistaja haluaa kävellä ovista ensin, niin opettakoon koiransa odottamaan, mutta tekemällä näin hän ei vaikuta esimerkiksi koiran remmikäytökseen mitenkään.
Nyt tulee vain minunkin muuttaa sana johtaja sanaan kasvattaja. Kumma kyllä olenkin laumassani oman johtajanroolin mieltänyt enemmänkin kasvattajan ja kouluttajan rooliksi. Ehkä siksi minulla koiraongelmia ei olekaan? :-)
- jke
On ole lukenut kaikkia sivuketjuja, mutta mikä tässä mahtaa olla homman pointti? Koiraa ei rapsutella ja paijailla, mitä sitten?
Onko rapsuttelu ja paijailu mielestäsi jotenkin luontaista käytöstä koirille? Osa niiden luontaista elämää?
Tulkitseeko koira rapsuttelut juurikin välittämistä ja rakkautta osoittavana eleenä? Menettääkö koira jotain, jos sen elämään ei kuulu rapsuttelua?
Hieman taas homma haiskahtaa sellaiselle liiallisuuksiin menevälle inhimillistämiselle ja itsepetokselle. Se mikä meidän ihmistenvälisessä laumakäytöksessä on rakkautta ja välittämistä ilmaiseva signaali, voi ollakin koiran silmissä jotain aivan muuta. Oleellistahan ei ole se millaisen signaalin minä lähetän. Oleellista on se, millaisena signaalina koira sen vastaanottaa.
Ajatellaanpa vaikka kaksi ihmistä halaamassa toisiaan. Tämähän on mitä selkein välittämistä osoittava ele. Miten toimiikaan koira usein tälläisessä tilanteessa, jossa kaksi ihmistä halailevat? Tunkee itsensä niiden ihmisen väliin. Koittaa erottaa heidät toisistaan. MIKSI? Koska koira kokee kahden ihmisen välisen halailun uhkaavaksi ja se koittaa estää ihmisten välisen ristiriidan syntymisen erottamalla heidät toisistaan.
Moni koiranomistaja muuten tulkitsee kyseisen käytöksen täysin virheellisesti koiran "mustasukkaisuudeksi". Ja syynä väärään tulkintaan yllätys yllätys, liiallisuuksiin menevä inhimillistäminen... Mutta joka tapauksessa.. Tarkoitus oli antaa yksi malliesimerkki, jossa ihmisen antama välittämisen ele onkin koiran näkökulmasta jotain aivain muuta.- koira antoi nuoremmalleen
kyytiä ja rähinän kanssa. Ei näytä kumpikaan voivottelevan. Vanhempi sai tahtonsa läpi ja nuorempi huomasi, että eipä ton nenälle voikaan miten vaan hyppiä.
Mulla on ollut erilaisia koiralaumoja. Erirotuisia koiria ja ikäero aina vähintään neljä vuotta.
Aina vanhin on pistänyt pennun kuriin niin, ettei sen tarvitse myöhemmin vuosien päästä vääntää samoista asioista kuin pennun kanssa.
Silti ovat parhaat kaverukset.
Rähinän jälkeen on joko parin sekunnin rauha ja leikki jatkuu pennun osalta rauhallisempana.
Tai sitten kumpikin menee rauhassa nukkumaan.
Nämä pentuna höykytetyt ovat rauhallisia eivätkä noteeraa kaikkia tilanteita kuten vanhempansa tekee.
Aikuinen koira ei aina välitä pennun lähestymisyrityksistä. Aamullakin se vain seisoi ja käänteli päätään pois pennun riehakkuuden alta. Pentu rauhoittui. Jos pentu ei olisi rauhoittunut niin vanha olisi ärähtänyt ja luultavsti puraissut eli näykkäissyt.
Koirani eivät osaa inhimillistää, ei ihmistä eikä toista koiraa.Piste. - ...
Aloituksessa kysyttiin siin mihin logiikka, että tällaisen hellyyden vähentämisen pitäisi parantaa koiran ja ihmisen välistä suhdetta perustuu.
Sivuketjuista on jo yksi hyvä vastaus tullut, eli, että kyseessä ei olekaan välien parantamisyritys, vaan koiralle epävarmuuden luominen, jotta koira nöyrtyy (aivan kuten jääkaudessa). Näin se minustakin menee, mutta kaverini vielä vannoo jotenkin oudosti sen nimeen, että hän parantaa koiran ja itsensä välistä suhdetta... Sitä kyselen, että jos joku muukin kokee, että hellyyden vähentämisellä parannetaan koiran ja omistajan välistä suhdetta, niin voisi avata sitä logiikkaa, että miten se käytännössä tapahtuu...
Niin ja vähennettyjen listalla on siis hellyyden osoitukset, jotka kyseinen koira kyllä tietää hellyyden osoituksiksi, eli silittely ja rapsuttelu.
En tiedä inhimillistämistä tai ei, mutta meidän koirat eivät ainakaan pidä, että niitä halaillaan. Eivät kyllä kiinnitä mitään huomiota kahden ihmisen väliseen halailuun, mutta eivät pidä itseään puristettavan syliin. Eli koirat kyllä kokevat varmasti useat ihmisten välittämisen eleet epämiellyttäviksi ja tätä on varsinkin pienten lasten varmasti vaikea käsittää. - jke
... kirjoitti:
Aloituksessa kysyttiin siin mihin logiikka, että tällaisen hellyyden vähentämisen pitäisi parantaa koiran ja ihmisen välistä suhdetta perustuu.
Sivuketjuista on jo yksi hyvä vastaus tullut, eli, että kyseessä ei olekaan välien parantamisyritys, vaan koiralle epävarmuuden luominen, jotta koira nöyrtyy (aivan kuten jääkaudessa). Näin se minustakin menee, mutta kaverini vielä vannoo jotenkin oudosti sen nimeen, että hän parantaa koiran ja itsensä välistä suhdetta... Sitä kyselen, että jos joku muukin kokee, että hellyyden vähentämisellä parannetaan koiran ja omistajan välistä suhdetta, niin voisi avata sitä logiikkaa, että miten se käytännössä tapahtuu...
Niin ja vähennettyjen listalla on siis hellyyden osoitukset, jotka kyseinen koira kyllä tietää hellyyden osoituksiksi, eli silittely ja rapsuttelu.
En tiedä inhimillistämistä tai ei, mutta meidän koirat eivät ainakaan pidä, että niitä halaillaan. Eivät kyllä kiinnitä mitään huomiota kahden ihmisen väliseen halailuun, mutta eivät pidä itseään puristettavan syliin. Eli koirat kyllä kokevat varmasti useat ihmisten välittämisen eleet epämiellyttäviksi ja tätä on varsinkin pienten lasten varmasti vaikea käsittää.Asiaa pitäisi lähteä juuri miettimään sen kannalta, että miten koira näkee sille ilmaiseksi annettavan hellyyden, rapsuttelut ja paapomisen.
Selväähän on, ettei kyseessä ole mikään luontainen käytös koiralle. Eikä sen mikään luontainen tarve jää tyydyttämättä, vaikkei se saisikaan rapsuttelua. - ei myöskään
jke kirjoitti:
Asiaa pitäisi lähteä juuri miettimään sen kannalta, että miten koira näkee sille ilmaiseksi annettavan hellyyden, rapsuttelut ja paapomisen.
Selväähän on, ettei kyseessä ole mikään luontainen käytös koiralle. Eikä sen mikään luontainen tarve jää tyydyttämättä, vaikkei se saisikaan rapsuttelua.se ole koiralle minkään sorttinen viesti yhtään mistään, jos sitä ei rapsuttele. Eli rapsutit tai et, tulos on plus miinus nolla!
- ...
jke kirjoitti:
Asiaa pitäisi lähteä juuri miettimään sen kannalta, että miten koira näkee sille ilmaiseksi annettavan hellyyden, rapsuttelut ja paapomisen.
Selväähän on, ettei kyseessä ole mikään luontainen käytös koiralle. Eikä sen mikään luontainen tarve jää tyydyttämättä, vaikkei se saisikaan rapsuttelua.Mistä moinen lähtökohta on peräisin? Susitutkimukset osoittavat, että läheisyys ja hellyys ovat laumaa koossa pitävä voima ja tottakai myös elintarpeiden tyydyttyminen. Eli lauma tarjoaa ruuan (sudet saalistavat laumana) ja turvallisuuden (sudet puolustavat reviiriään laumana). Mutta lisäksi lauma tarjoaa myös rakkautta ja hellyyttä, joka laittaa lauman taistelemaan yksilöidensä puolesta.
Sudet osoittavat hellyyttä toisilleen nuolemalla ja nukkumalla läjässä. Monet ihmiset eivät nuku koiransa kanssa samassa paikassa ja vielä harvemmat alkavat nuolemaan koiraansa. Eli vaikka rapsutus ei kuulu suden tarvitsemiin tarpeisiin, niin se koiralle korvaa sen mitä se jää vaille (siis kun ei välttämättä ole ketään nuolemaan).
Eläin jota silitellään (tai nuollaan) paljon voi paremmin. Sen pintaverisuonisto on aktiivisempi, joka vaikuttaa mm. karvankasvuun. Verisuonten aktivisointi lisää pintalämmön tunnetta, joka rentouttaa eläintä, vähentää stressiä. Se tekee myös aiemminkin puhutun psyykkisen yhteyden kahden yksilön välille. Sitä on kyllä vaikea tietää, että tekeekö silitys varmasti saman säväyksen kuin nuoleminen, se voi todellakin olla psyykkisesti koiralle yhdentekevää, sillä koira odottaisi nuolemista tämän yhteyden luomiseen... Mutta silittelyä lähemmäksi nuolemsita ihmisen on vaikea päästä, ellei todellakin halua alkaa nuolla koiraansa...
- mahtavaa
Luin tän viestipuun läpi ja on ihanaa, että joku jaksaa alkaa rautalangasta vääntämään näille johtajuusteorian kannattajille. Eivät tunnu juurikaan itse aktiivisesti seuraavan, mitä tutkimukset kertoo aiheesta. Taikka edes oikeasti tutustuvan siihen omaan koiraan. Hatun nosto sulle!!
" Mitä te johtajuutta..."
En mitään.
Jos tuo on yhden tapa toimia,se ei suinkaan ole kaikkien.- Koirakouluttaja___
Logiikka on se, että koira on laumaeläin, ja toimii, kuten sellainen.
Koira ei ole kuten ihminen. Lopettakaa HETI kaikenlainen koirien inhimillistäminen. Eritoten jotkut nuoret naisihmiset ovat erityisen koiria lellitteleviä. Tulos: paljon ongelmakoiria Suomessa, ja ongelmakoirankouluttajilla ROPPAKAUPALLA töitä.
Eli koiraan pätevät siis laumaeläimen säännöt. Niihin kuuluu se, että lauman johtaja EI HUOMIOI JATKUVASTI alempia yksilöitä.
Siitä seuraa se, että alemmat kunnoittavat tällaista näennäisen "välinpitämätöntä" johtajaa.
Yrittäkää nyt hyvät ihmiset ymmärtää,että tässä ei olla ilkeitä eikä pahoja koiralle,vaan ajatellaan sen parasta. Tällainen koira on onnellinen, kun se on omasta asemastaan selkeän tietoinen. Se näkyy käytännössä siinä, että se voi hyvin: se pystyy täysin rentoutumaan ja luottamaan siihen, että johtaja on johtaja... rentoutuminen näkyy mm. levollisuutena ja tasapainoisuutena, sekä hyvänä, kunnioittavana ja tyytyväisenä käytöksenä.- ???
Näytä minulle ihminen, joka kykenee aina ja joka kerta huomioimaan koiraansa, kun koira huomiota haluaa. Sen jälkeen minä näytän sinulle ihmisen, joka ei todennäköisesti koskaan siivoa, pese pyykkiä, laita ruokaa, vaihda vaippoja jälkikasvulle, jos edes sellaista on koskaan ehtinyt koiransa rapsuttamiselta tekemään. Ihmisen joka ei käy töissä, opiskele, sairasta, remontoi, ole väsynyt tai mitään muutakaan inhimillistä!
Tahdon tällä kertoa, että yksikään ihminen ei jo ihan oman elämänsä asettamien rajoitteiden vuoksi voi aina ja kaiken aikaa huomioida sitä koiraansa. Ei vaikka haluaisikin. Ei vaikka koira sitä haluaisi! Pakostikin jokainen joskus häätää koiran pois, kun ei vaan mitenkään ole mahdollista sitä aia raaputtaa. Kyse ei siis voi olla siitä, että koiraa huomioitaisiin aina kun se haluaa. Missä menee sitten se raja? Onko se niin, että koiraa ei koskaan ja ikinä saisi huomioida sen omasta aloitteesta? Miksi ei? Miksi se johtaa automaattiseen tuhoon? Minulla on useita koiria joita huomioin just sillon ku itsellä on aikaa. En katso kuka tekee aloitteen raaputtamiselle. Ihan sama minulle. Ongelmia ei ole, joten mitenkäs sen selität? - ...
Miten se kunnioitus lisääntyy jättämällä hellittelyä vähemmäksi?
"Eli koiraan pätevät siis laumaeläimen säännöt. Niihin kuuluu se, että lauman johtaja EI HUOMIOI JATKUVASTI alempia yksilöitä.
Siitä seuraa se, että alemmat kunnoittavat tällaista näennäisen "välinpitämätöntä" johtajaa. "
Tätä siis ystävänikin ajaa takaa. Se tarvitsisi vähän enemmän avaamista, sillä tämä olikin jo tästä ajatusmaailamsta tiedossa.
Ihminen laumaeläimenä näet toimii aivan toisin, kunnioitus lisääntyy johtajia kohtaan mitä enemmän johtajat näyttävät välittävän. Samoin kun susilla ja muilla alumaeläimillä... Voit kyllä myös kertoa, että kuka se susien johtaja onkaan, onko se se alfa yksilö vai onko se se vanhin mahdollisesti entinen alfayksilö, joka tietää mihin lauman kannattaa milloinkin liikkua? Vai kenties joku pentu tai sairas yksilö joka määrää lauman liikkumisen tahdin? - huhhahehie
... kirjoitti:
Miten se kunnioitus lisääntyy jättämällä hellittelyä vähemmäksi?
"Eli koiraan pätevät siis laumaeläimen säännöt. Niihin kuuluu se, että lauman johtaja EI HUOMIOI JATKUVASTI alempia yksilöitä.
Siitä seuraa se, että alemmat kunnoittavat tällaista näennäisen "välinpitämätöntä" johtajaa. "
Tätä siis ystävänikin ajaa takaa. Se tarvitsisi vähän enemmän avaamista, sillä tämä olikin jo tästä ajatusmaailamsta tiedossa.
Ihminen laumaeläimenä näet toimii aivan toisin, kunnioitus lisääntyy johtajia kohtaan mitä enemmän johtajat näyttävät välittävän. Samoin kun susilla ja muilla alumaeläimillä... Voit kyllä myös kertoa, että kuka se susien johtaja onkaan, onko se se alfa yksilö vai onko se se vanhin mahdollisesti entinen alfayksilö, joka tietää mihin lauman kannattaa milloinkin liikkua? Vai kenties joku pentu tai sairas yksilö joka määrää lauman liikkumisen tahdin?"kunnioitus lisääntyy johtajia kohtaan mitä enemmän johtajat näyttävät välittävän"
Ei pidä paikkaansa, ihmiset hyppivät lellittelevän pomon niskaan siinä kuin koiratkin.
Ihme kokemuksia sullakin on työelämästä??
Etkö ole koskaan ajatellut miksi pomot on vähän etäisempiä kuin muut??? - ???
huhhahehie kirjoitti:
"kunnioitus lisääntyy johtajia kohtaan mitä enemmän johtajat näyttävät välittävän"
Ei pidä paikkaansa, ihmiset hyppivät lellittelevän pomon niskaan siinä kuin koiratkin.
Ihme kokemuksia sullakin on työelämästä??
Etkö ole koskaan ajatellut miksi pomot on vähän etäisempiä kuin muut???"Etkö ole koskaan ajatellut miksi pomot on vähän etäisempiä kuin muut???"
Ehkä siksi, että heillä on kiireinen aikataulu ja he eivät ehdi joka-ainoaa alaistaan huomioimaan jatkuvasti?
Olen johtamistaitoa kyllä opiskellut ihan yliopistotasolla ja missään kohtaan ei kehoiteta olemaan alaisille etäinen. Päinvastoin alaisia tulisi kuunnella ja vuorovaikutusta heidän kanssaan pidetään hyvin tärkeänä. Jos pomo tuntuu etäiseltä, niin tulee muistaa, että hän ei ole pelkästään sinun pomosi, vaan aika monen muunkin siinä sivussa. Kuinka ihmeessä tällä yhdellä ihmisellä olisi kaiken aikaa kellossa ylimääräistä, että jokaisen alaisensa kanssa pysähtyä rupattelemaan niitänäitä? Pitää ne pomon hommatkin hoitaa ja varmaan työpäivän jälkeen on ihan kiva sinne kotiinkin päästä... - ...
huhhahehie kirjoitti:
"kunnioitus lisääntyy johtajia kohtaan mitä enemmän johtajat näyttävät välittävän"
Ei pidä paikkaansa, ihmiset hyppivät lellittelevän pomon niskaan siinä kuin koiratkin.
Ihme kokemuksia sullakin on työelämästä??
Etkö ole koskaan ajatellut miksi pomot on vähän etäisempiä kuin muut???Se on vain alaisten heikkoutta jos alkvat hyppiä pomonsa silmille. Meillä tiukan hierarkian organisaatiossa sellaista ei tapahdu.
Tiedäthän mitä johtajat ovat? Ne ovat henkilöt jotka luovat missiot ja luovat puitteet niiden toteutumiselle.
Ne todellakin välittävät missioista ylikaiken. Ne todellakin välittävät myös henkilökunnastaan joka on palkattu mission toteuttamista varten. Jos eivät välitä, ensinnäkin missiota ei päästä toetuttamaan, toisekseen henkilökunta vaihtuu niin usein, että se vaikeuttaa mission toteuttamista.
Miksi pomot siis ovat etäisempiä? Siksi, että niiden työtehtävät ovat eri kuin ruohonjuuritason työntekijöiden. Monesti niiden toimipaikkakin sijaitsee fyysisesti eripaikassa kuin sorvin ääressä. Pomot hoitavat suhteita, hoitavat taloutta, hoitavat kaiken pakaisen työn joka mahdollistaa sorvin äärellä olemisen, he eivät kerkeä seistä sorvin äärellä, lähellä työntekijöitään. Mutta pomolta tuleva kiitos ja ylimääräiset lellittelyt (suklaarasiat jouluisin, palkan korotus) lisäävät työntekijöiden sitoutuneisuutta työhönsä. Se että pomolla on aikaa pysähtyä edes kerran vuodessa juttelemaan alaisen kanssa ja edes esittää olevansa kiinnsotunut työhyvinvoinnista ja alaisen hyvinvoinnista, on erittäin tärkeää ja sellaista välittämistä ei voi näyttää liikaa, edes ihmisten esimiehet...
Mutta koirillahan tämä on erijuttu, sillä koirien kanssa ei ole tehty työsopimusta, eli koirat eivät ymmärrä muutenkaan suhtautua mihinkään luontokappaleeseen ylempänä olentona, sillä jonkun ylemmäksi nostaminen itsestään tai jostakusta toisesta vaatii moraalista kykyä ajatella. Vaan koirat elävät kaikkien muiden luontokappaleiden kanssa vain tavallista laumaelämää, jossa kullakin on roolinsa, muttei mitään arvojärjestystä. - ...
??? kirjoitti:
"Etkö ole koskaan ajatellut miksi pomot on vähän etäisempiä kuin muut???"
Ehkä siksi, että heillä on kiireinen aikataulu ja he eivät ehdi joka-ainoaa alaistaan huomioimaan jatkuvasti?
Olen johtamistaitoa kyllä opiskellut ihan yliopistotasolla ja missään kohtaan ei kehoiteta olemaan alaisille etäinen. Päinvastoin alaisia tulisi kuunnella ja vuorovaikutusta heidän kanssaan pidetään hyvin tärkeänä. Jos pomo tuntuu etäiseltä, niin tulee muistaa, että hän ei ole pelkästään sinun pomosi, vaan aika monen muunkin siinä sivussa. Kuinka ihmeessä tällä yhdellä ihmisellä olisi kaiken aikaa kellossa ylimääräistä, että jokaisen alaisensa kanssa pysähtyä rupattelemaan niitänäitä? Pitää ne pomon hommatkin hoitaa ja varmaan työpäivän jälkeen on ihan kiva sinne kotiinkin päästä......ihmisten ja tehtävien johtamista joskus opiskelleena, minut yllätti täysin se kuinka stressaavaa pmojen homma on. Sen pohjalta ei voi kuin ihmetellä, miksi ihmeessä ihmiset tieten tahtoen haalivat itselleen jotain johtajan rooleja. On niin helppoa olla vain rivijäsen.
Ammattikorkean ja yliopiston johtajuusopinnot eivät eroa näemmä ainakaan siinä suhteessa,että kummassakaan ei kehoiteta vetäytymään etäiseksi alaisistaan, vaan mahdollisuuksien mukaan päinvastoin (työntekijän työhyvin vointiin kehoitetaan panostamaan). Olisi kiva tietää missä tämän kertoja on johtajuutta opiskellut.. - Koirakouluttaja___
... kirjoitti:
Se on vain alaisten heikkoutta jos alkvat hyppiä pomonsa silmille. Meillä tiukan hierarkian organisaatiossa sellaista ei tapahdu.
Tiedäthän mitä johtajat ovat? Ne ovat henkilöt jotka luovat missiot ja luovat puitteet niiden toteutumiselle.
Ne todellakin välittävät missioista ylikaiken. Ne todellakin välittävät myös henkilökunnastaan joka on palkattu mission toteuttamista varten. Jos eivät välitä, ensinnäkin missiota ei päästä toetuttamaan, toisekseen henkilökunta vaihtuu niin usein, että se vaikeuttaa mission toteuttamista.
Miksi pomot siis ovat etäisempiä? Siksi, että niiden työtehtävät ovat eri kuin ruohonjuuritason työntekijöiden. Monesti niiden toimipaikkakin sijaitsee fyysisesti eripaikassa kuin sorvin ääressä. Pomot hoitavat suhteita, hoitavat taloutta, hoitavat kaiken pakaisen työn joka mahdollistaa sorvin äärellä olemisen, he eivät kerkeä seistä sorvin äärellä, lähellä työntekijöitään. Mutta pomolta tuleva kiitos ja ylimääräiset lellittelyt (suklaarasiat jouluisin, palkan korotus) lisäävät työntekijöiden sitoutuneisuutta työhönsä. Se että pomolla on aikaa pysähtyä edes kerran vuodessa juttelemaan alaisen kanssa ja edes esittää olevansa kiinnsotunut työhyvinvoinnista ja alaisen hyvinvoinnista, on erittäin tärkeää ja sellaista välittämistä ei voi näyttää liikaa, edes ihmisten esimiehet...
Mutta koirillahan tämä on erijuttu, sillä koirien kanssa ei ole tehty työsopimusta, eli koirat eivät ymmärrä muutenkaan suhtautua mihinkään luontokappaleeseen ylempänä olentona, sillä jonkun ylemmäksi nostaminen itsestään tai jostakusta toisesta vaatii moraalista kykyä ajatella. Vaan koirat elävät kaikkien muiden luontokappaleiden kanssa vain tavallista laumaelämää, jossa kullakin on roolinsa, muttei mitään arvojärjestystä.>Vaan koirat elävät kaikkien muiden luontokappaleiden kanssa vain tavallista laumaelämää, jossa kullakin on roolinsa, muttei mitään arvojärjestystä.
Väärin, koirilla laumaeläiminä, kuten sudellakin,josta koira polveutuu, on hierarkia selvästi näkyvissä.
Muuten olen viestistäsi samaa mieltä.
Vielä huomio tästä
>sillä koirien kanssa ei ole tehty työsopimusta,
Kyllä koiria ainakin nykyään höpömamien puhekielessä "palkataan", eli niitä siis rekrytoidaan (=otetaan töihin.) :) - ...
Koirakouluttaja___ kirjoitti:
>Vaan koirat elävät kaikkien muiden luontokappaleiden kanssa vain tavallista laumaelämää, jossa kullakin on roolinsa, muttei mitään arvojärjestystä.
Väärin, koirilla laumaeläiminä, kuten sudellakin,josta koira polveutuu, on hierarkia selvästi näkyvissä.
Muuten olen viestistäsi samaa mieltä.
Vielä huomio tästä
>sillä koirien kanssa ei ole tehty työsopimusta,
Kyllä koiria ainakin nykyään höpömamien puhekielessä "palkataan", eli niitä siis rekrytoidaan (=otetaan töihin.) :)Minä teidän, että jotkut uskovat johtajuuteen koirien kouluttamisessa. Mutta voisiko jo tuollaisten Väärin-juttujen jakamisen lopettaa?
On Jumalan totuus, että susia on tutkittu jopa 1900 luvun alkupuolen jälkeenkin, vaikka tuolloin on havaittu hieno nokkimisjärjestys laumaeläimille.
Jottei tarvitse kertoa,e ttä jokin on väärin, vastoin parempaa tietämystä, niin voi hankkia sitä parempaa tietämystä.
Suomi on takapajula, tiedän. täällä Vilanderia pidetään Jumalana. Mutta kansainvälsityvässä maailmassa kauaa ei voida takapajulan tekosyyhyn tyhmyydessä turvautua. Maailman arvostetuimpien koirien kouluttajien kirjoja on käännetty jopa suomeksi. - ...
... kirjoitti:
Minä teidän, että jotkut uskovat johtajuuteen koirien kouluttamisessa. Mutta voisiko jo tuollaisten Väärin-juttujen jakamisen lopettaa?
On Jumalan totuus, että susia on tutkittu jopa 1900 luvun alkupuolen jälkeenkin, vaikka tuolloin on havaittu hieno nokkimisjärjestys laumaeläimille.
Jottei tarvitse kertoa,e ttä jokin on väärin, vastoin parempaa tietämystä, niin voi hankkia sitä parempaa tietämystä.
Suomi on takapajula, tiedän. täällä Vilanderia pidetään Jumalana. Mutta kansainvälsityvässä maailmassa kauaa ei voida takapajulan tekosyyhyn tyhmyydessä turvautua. Maailman arvostetuimpien koirien kouluttajien kirjoja on käännetty jopa suomeksi.Maailmalla vallitsevasta koirien koulussuuntauksesta, tässä yksi aika kattava artikkeli, joka selittää johtajuusteorian taustalla olevat syyt ja sen tuhon...
http://www.kkk-hhs.fi/view_ekipage/Ekipage 2-2006.pdf?id=45
Siitten jahka maltan voisi etsiä onko netissä jokin artikkeli joka kertoo johtajuusteorian paskimman puolen, eli sen, että ihmiset säätävät koiriensa kanssa jotain epäolennaisia johtajuusharjoituksia ja jättävät kouluttamatta koiraansa toivottuun tekemiseen... Edellisessä sitä kyllä sivuttiin jonkin verran... - jipi jipii
... kirjoitti:
Maailmalla vallitsevasta koirien koulussuuntauksesta, tässä yksi aika kattava artikkeli, joka selittää johtajuusteorian taustalla olevat syyt ja sen tuhon...
http://www.kkk-hhs.fi/view_ekipage/Ekipage 2-2006.pdf?id=45
Siitten jahka maltan voisi etsiä onko netissä jokin artikkeli joka kertoo johtajuusteorian paskimman puolen, eli sen, että ihmiset säätävät koiriensa kanssa jotain epäolennaisia johtajuusharjoituksia ja jättävät kouluttamatta koiraansa toivottuun tekemiseen... Edellisessä sitä kyllä sivuttiin jonkin verran...Hyvä artikkeli muuten, mutta ei lähellekään kattava.
Kattavassa artikkelissa olisi kerrottu sekin, että miten tämä luottamus sitten hankitaan.
Ja siinä on paljon muitakin puolia. Tuosta artikkelista saa taas jälleen kerran käsityksen että koiraa pitää vain paapoa ja palkita koko sen elämä.
Samaa mieltä voi silti olla että pelkällä agressiivisella ja dominoivalla käytöksellä koiran luottamusta ei voiteta, eikä synny yhteistyötä.
Ihminen ja koira muodostavat lauman perheessä, siksi täytyy toimia kuten laumassa toimitaan, arvostaen ja ollen luottamuksen arvoinen.
Mutta sitä harva tajuaa mitä se oikeasti pitää sisällään.
Harva myöskään tajuaa että koiralle on silti oltava rajat, ja kyse ei ole pelkästä dominoinnista vaan ihan siitä että karkailevan ja riehuvan ihmisen mittapuulla huonostikäyttäytyvän koiran kanssa elämisestä ei tule mitään. Valitettavasti. - Kokemusta on.
... kirjoitti:
Minä teidän, että jotkut uskovat johtajuuteen koirien kouluttamisessa. Mutta voisiko jo tuollaisten Väärin-juttujen jakamisen lopettaa?
On Jumalan totuus, että susia on tutkittu jopa 1900 luvun alkupuolen jälkeenkin, vaikka tuolloin on havaittu hieno nokkimisjärjestys laumaeläimille.
Jottei tarvitse kertoa,e ttä jokin on väärin, vastoin parempaa tietämystä, niin voi hankkia sitä parempaa tietämystä.
Suomi on takapajula, tiedän. täällä Vilanderia pidetään Jumalana. Mutta kansainvälsityvässä maailmassa kauaa ei voida takapajulan tekosyyhyn tyhmyydessä turvautua. Maailman arvostetuimpien koirien kouluttajien kirjoja on käännetty jopa suomeksi.Viestistäsi ja antamastasi artikkelista kävi ilmi, että sinä olet nyt ymmärtänyt väärin, mistä tässä puhuttiin.
Kysehän oli siitä, onko koirilla laumaeläimille ominainen hierarkia vai ei. Ja niillähän on, sehän on moneen kertaan jo todettu lukuisten tutkijoiden voimin. Eihän se ole mikään mielipide, vaan sehän on fakta.
Sitten taas tämä sinun artikkelisi käsitteli sitä, miten tämä hierarkia toimii, ja siitä olen kanssasi samaa mieltä, että toimintamekanismit ovat paljolti artikkelissa kuvatun kaltaisia. - kyllä tuossa
Kokemusta on. kirjoitti:
Viestistäsi ja antamastasi artikkelista kävi ilmi, että sinä olet nyt ymmärtänyt väärin, mistä tässä puhuttiin.
Kysehän oli siitä, onko koirilla laumaeläimille ominainen hierarkia vai ei. Ja niillähän on, sehän on moneen kertaan jo todettu lukuisten tutkijoiden voimin. Eihän se ole mikään mielipide, vaan sehän on fakta.
Sitten taas tämä sinun artikkelisi käsitteli sitä, miten tämä hierarkia toimii, ja siitä olen kanssasi samaa mieltä, että toimintamekanismit ovat paljolti artikkelissa kuvatun kaltaisia.artikkelissakin kuvattiin, että laumalla on johtaja. Erona perinteiseen johtajuuskäsitykseen vaan mielestäni oli se, että johtajan rooli on erilainen, kun mitä perinteisissä johtajuusteorioissa ollaan asiasta kerrottu. Niissä johtaja on suorastaan kurja "alaisiaan" kohtaan. Tämän artikkelin mukaan lauman johtaja kuunteli muita ja välitti laumastaan. Tätä olen täällä joskus jankannutkin. Että johtaja ei ole mikään tyranni, vaan laumastaan välittävä lauman jäsen, joka nyt sattuu olemaan luonteeltaan sellainen, että lauman johtaminen on hänelle annettu. Hän ei paikkaansa ole välttämättä tappelemalla saavuttanut. Voipi olla, että tämä yksilö on saavuttanut johtajan aseman olemalla reilu ja luotettava. Lauma on johtajalleenkin elinehto. Miksi siis käyttäytyä huonosti ja hallita kauhun tasapainoa hyväksi käyttäen, kun kerran lauma suo turvaa myös sille johtajalleen. Se on kaksisuuntainen katu, jossa johtajan osa ei ole mitenkään erityisen helppo. Kuitenkin sekä johtaja, että alamaiset saavat ja antavat. Kaikki hyötyvät, jos koko lauma on tyytyväinen!
- hassua
kyllä tuossa kirjoitti:
artikkelissakin kuvattiin, että laumalla on johtaja. Erona perinteiseen johtajuuskäsitykseen vaan mielestäni oli se, että johtajan rooli on erilainen, kun mitä perinteisissä johtajuusteorioissa ollaan asiasta kerrottu. Niissä johtaja on suorastaan kurja "alaisiaan" kohtaan. Tämän artikkelin mukaan lauman johtaja kuunteli muita ja välitti laumastaan. Tätä olen täällä joskus jankannutkin. Että johtaja ei ole mikään tyranni, vaan laumastaan välittävä lauman jäsen, joka nyt sattuu olemaan luonteeltaan sellainen, että lauman johtaminen on hänelle annettu. Hän ei paikkaansa ole välttämättä tappelemalla saavuttanut. Voipi olla, että tämä yksilö on saavuttanut johtajan aseman olemalla reilu ja luotettava. Lauma on johtajalleenkin elinehto. Miksi siis käyttäytyä huonosti ja hallita kauhun tasapainoa hyväksi käyttäen, kun kerran lauma suo turvaa myös sille johtajalleen. Se on kaksisuuntainen katu, jossa johtajan osa ei ole mitenkään erityisen helppo. Kuitenkin sekä johtaja, että alamaiset saavat ja antavat. Kaikki hyötyvät, jos koko lauma on tyytyväinen!
Hassua miten ihmiset käsittävät sitten kaikki.
Ollaan vain johtajia mutta ei käsitetä että siihen kuuluu tiettyjä velvollisuuksia.
Eihän välttämättä koirien hihnarähinät sun muut ongelmat aina johdukaan siitä, että laumanjohtaja ei ole ollut tarpeeksi lempeä tai on ollut liian kurja..tai että ei ole ollut tarpeeksi tyly ja kurja.
Varmaan enemmänkin ihminen on luullut että johtajuus on annettu hänelle ruuan antajana ja hoitajana..istuu sitten ja ihmettelee miksi koira ei AINA tottele.
Syy on siinä että ihminen on ottanut itselleen johtajan oikeudet mutta unohtanut velvollisuudet.
Eli muunmuassa unohtavat tehtävänsä suojella laumaansa, luovuttavat vaikeiden tilanteiden hallinnan koirilleen kuten vieraiden vastaanotto..haluavat että koira "tottelee"jossain tilanteessa, mutta silti hyväksyvät siltä laumanjohtajamaista käytöstä toisessa tilanteessa..kuten antavat sen haukkua ovella tai hyppiä ihmisten päälle kun se on niin pieni ja söpö..
suurin osa ihmisistä osaa olla hyvä lempeä alamainen, mutta harvempi osaa olla tiukka ja velvollisuutensa tunteva johtaja.
Kuten täällä pomoistakin puhuttiin työpaikoillla:
Pomon pitää välittää alaisistaan, mutta myös hoitaa 1000 muuta velvollisuutta ollakseen hyvä pomo..muuten alaiset alkavat kapinaan kun ei pomo tee töitään kunnolla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1706804
- 594572
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s323768- 633081
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161925Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗271646- 171630
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹401553- 341419
- 1431187