Olipas tuossa mielenkiintoinen tapahtuma, kahvilla ollesani jouduin keskuteluun jonkun kera - vaikutti ihan mukavalta. Tämä totesi/toivotti jumalan siunausta tai vastaavaa, johon totesin että eipä taida minua moiset auttaa mutta kiitos vain. Tästähän tämä lähes hurjistui ja aloitti ihmeellisen väännön siitä kuinka väärässä olen ja kuinka minun _pitäisi_ löytää usko. Poistuinpa paikalta kulautettuani kahvini kiireisesti.
Tapahtuuko teille arvon "pakanat" moista? Aivan kuin näillä valossa kävelevillä uskovaisilla olisi jokin tarve pelastaa kurjat tai jollakin kierolla tavalla vahvistaa omaa uskoaan toteamalla kuinka väärässä se pakana onkaan?
"Pons Asinorum"
Tapahtuuko teille arvon "pakanat" moista? Aivan kuin näillä valossa kävelevillä uskovaisilla olisi jokin tarve pelastaa kurjat tai jollakin kierolla tavalla vahvistaa omaa uskoaan toteamalla kuinka väärässä se pakana onkaan?
"Pons Asinorum"
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kotimaisemissani liikkuu hiippari, joka aina kohdallani (ja kaikkien vastaantulijoiden kohdalla) toteaa, että "Jeesus rakastaa sinua". Minua tämmöinen ärsyttää. En tiedä miksi se niin paljon ärsyttää, mutta ärsyttää joka tapauksessa.
Erään kerran sitten sanoin aika vihaiseen tyyliin, että älä enää koskaa mulle tule Jeesusksen rakkauksista höpisemään. Jonkun aikaa hän toivettani kunnioittikin, mutta sitten kerran taas lipsautti fraasinsa.
Netti keskusteluissa tuntuu, sille, että jotkut uskovaiset tuntuvat jotenkin oikein hekumoivan sillä kuinka syntisiä ja kamalia ateistit/agnostikot/pakanat ovat ja kuinka hän ja muut oikeauskoiset vain tulevat pelastumaan ja ovat jokalailla mallikansalaisia. Ehkä se on jonkinlaista "pornoilua" heille. Kun kieltää itseltään kaikenlaista ihan normaaliakin syntinä, niin on jotenkin hirveällä (kierolla) tavalla kivaa ja ihanaa ainakin kirjoittaa niistä synneistä ja edes mielikuvissaan elää syntisen elämää? Mitä enemmän eritteitä, alatyyliä ja hirveyksiä, sitä suurempi hekuma kirjoittaessa?
Heidän teksteissään vilahtelee, Helvettiä, ikuista kadotusta, pornoa, huoruutta, ahneutta, itsekkyyttä, verta, murhia, varkautta, päihteitä, petollisuutta jne. En todellakaan tunnista itseäni niistä kuvauksista, sen verran tasaisen tylsää ja tavallista ainakin minun elämäni on ja tulee myöskin kohtalaisen vähän laittomuuksia tehtyä (lähinnä satunnainen lievä ylinopeus autolla tai koiran pitäminen vapaana metsässä semmoiseen aikaan, kun niin ei saisi tehdä tms. pientä) ja monella tapaa humaanit ja "pehmeät arvot" pääasiallisesti liittyvät ajatusmaailmaani.
kyllähän tuon ymmärtää kun ei tunnista
itseään ihmisenä eikä omista peiliä !
Heillähän on tehtävä/oikeutus. Se on täyttää maapallo lapsilla ja pelastaa kaikki ihmiset helvetin tulelta.
Keneltä se tehtävä on saatu? Onnistuuko se ihmisvoimin?
Ei kai se keltään ole saatu, se on vaan ote satukirjasta. :-)
Toinen kysymyksesi on peloittava. Todennäköisesti se ei onnistu, mutta se on peloittavaa ku sitä yritätte. Eikä edes eettisesti oikein nykymaailmassa.
Mikä uskovaisissa pelottaa? Julkeus? Fanaattisuus? Itsepäisyys? Usko? Voiton tahto? Vai kaikki edellä mainitut?
Fanaattisuus.
Uskoisin että jos oikeesti valta osa olisi oikeita uskovaisia, laki olisi erinlainen. Se sallisi yhtä sun toista raamatun teksteistä.
Tasa-arvo voitas oikeesti unohtaa. Moni nyt paheksuttava asia olisi hyväksyttyä. Muailma menisi ihan höpöksi.
Suurin osa uskovaisista tarkoittanee fanaattisuutta lähentelevällä kaahatuksellaan "ihan vaan pelkkää hyvää". Tosin siinä vaiheessa, kun eivät ymmärrä jotakin kohtaa sanassa "EI" alkaa kyllä välillä keittää yli.
Onneksi suuri osa on kuitenkin ihan fiksuja, ja ymmärtävät milloin toista ei todellakaan kiinnosta "pelastua". Yhdelle nuoremmalle inttäjälle ehdotin kerran kahta vaihtoehtoa: joko poistuu minua häiritsemästä tai sitten uskonnonvapauteen & häirintään vedoten soitan kytät viemään kaverin putkaan kunniallisia ihmisiä kiusaamasta. Ja se herran pelko tepsi taas - vaikka kyseessä olikin ihan vain maallisesti poliisiherran pelko ;-)
Sekin vaihtoehto olisi varteenotettava, että jos keskustelu täällä netissä on niin häiritsevää, niin pysyisi itse poissa täältä keskustelijoita häiritsemästä ja itse häiriintymästä, jos hermot eivät kestä.
tehtävää suoritetaan joka paikassa. Esim. työpaikalla ja työpaikalla se on erittäin epämiellyttävää. Yritä siinä sitten asiallisesti ilmoittaa, että asia ei nyt kiinnosta. Ei kun vauhti kiihtyy.
Laki perustuu (ainakin länsimaisissa demokratioissa) sellaisille periaatteille, jotka helpottavat ihmisten elämää. Ihmisillä on sekä oikeuksia että velvollisuuksia, kaikilla mieluiten molempia.
Uskonnollinen fanaatikko saattaa mennä liian pitkälle. Työpaikalla vallitsevat työpaikan säännöt, joiden pitäisi taata mm. työrauha. Jonkin aatteen levittäminen saattaa häiritä sitä pahasti. - Toisaalta työläiset ovat juuri työpaikoilla taistelleet itselleen oikeuksia, joita työnantajapuoli ei olisi heille suonut.
Kyllä lakot ym. toimenpiteet voivat häiritä työrauhaa. Eli täytyy pitää aina mielessä tavoite, johon tähdätään. Saadaanko "häiriön" seurauksena hyötyä kaikille vai onko "häiriö" jonkun yksilön sooloilua?
Kyse oli ihan face-to-face keskustelusta. Ja tilanne se, että itse istut esim. juuri kahvilla ja samassa pöydässä on joku tai siihen tulee joku ja alkaa keskustelemaan. Ja keskustelu kääntyy uskonasioihin ja uskovaisen huomatessa potentiaalisen "käännytyksen uhrin", alkaa se loputon jankuttaminen ja pakkokäännytys.
Kun silloin sanon suoraan "kiitos ei" ja tarvittaessa toistan kymmenenkin kertaa, eikä toinen silti tajua lopettaa, vaan jatkaa jeesustelua, niin kyllä kai siinä jokaiselta normaalilta ihmiseltä hermot menee. En minäkään yritä tuputtaa uskovaisille ateismia!!!
Eli kyseessä ei siis ollut originaalissakaan viestissä - mihin omani liittyi - tämä nettikeskustelu... mitä et ilmeisestikään tajunnut, kun näytit vetävän pussillisen herneitä nenääsi :-O Tämä on ihan vapaaehtoista ja pienellä hiiren klikkauksella saa suljettua koko selaimen tarvittaessa - Eikä edes syynä ole koskaan ollut ärsyyntyminen, vaan yksinkertaisesti se muu elämä. Tälläkin hetkellä vain venailen, että astianpesukone lopettaa ohjelman ja pääsen sitten ulos lenkille.
Mutta kai uskovaisille on ylitsepääsemättömän vaikeaa antaa periksi ja myöntää, ettei toinen ole käännytettävissä. Sen typerän inttämisen sijaan kun voisi keskustella jostain aivan muusta fiksusta asiasta, joka kiinnostaa molempia - eiköhän niitäkin sentään löydy näinkin erilaisen vakaumuksen omaavien välillä?! On näet asioita, joista voi käydä keskustelua aivan neutraalisti vetämättä heti omaa elämänkatsomustaan mukaan, eikä vain ;-)