Olin lähellä kerran mä luojaa, mä ymmärsin aatokset sen. Hän mietti hetken, joka meille ikuista on.Jos olen mä ainoa kaikkeuden, kaik muu siis on untani mun, niin miksei uneni vois olla myös tahtoni ainut ja oikee, ei siis mahdoton. Siks päätti hän ensi kerran,mä päätän aivan kaiken ja suurin tahtoni näin on, se todeksi muuttukoon. Siks loi hän aivan kaiken ja vastuunsa kantava on, jos jokin meni pieleen, se riski luomisessa lie. Oon tehnyt mä aivan kaiken ja oikeus minulla sellaiseen on, jos kukaan ei sitä huomaa on elämä verraton. Mut loin mä hieman liikaa ja luomani kuva tuo, se sanoi minulle Herra! se sinun virheesi on. Siks annoin heille anteeks ja armollinen oon, mut miten sanon heille et luontini on virhe tosiaan. Miten lohdutan surevaa lasta jolta perhe nimissä mun, pois surmattu ja hävitetty on ja sanoa hälle, lapseni kyllä tässä kaikessa viisauskin on
Virhe
Ajan mittaaja
0130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.