Kadulla saattavat tuntemattomat tulla haukkumaan, lähes joka paikassa ainakin mulkoillaan perään.
Potkut olen saanut töistä pariinkiin otteeseen vain koska ulkoinen olemukseni ei miellyttänyt pomoa (ja tiedän myös että jos työntekijä halutaan savustaa ulos, niin keinot kyllä keksitään - irtisanomispapereihin kyllä löytyy aina jokin "laillinen" syy).
Turpaani voin helpostikin saada jos liikun ulkona yksin öiseen aikaan.
Sosiaalisten kontaktien luominen on vaikeaa, puhumattakaan vastakkaisen sukupuolen kanssa asioimisesta - jos menen baarissa juttelemaan naiselle, niin heti suhtaudutaan niinkuin olisin taatusti joku raiskaaja.
Kaupoissa vartijat kiinnittävät minuun erityistä huomiota.
Minua kiusattiin koulussa, ja myöhemminkin elämässä olen joutunut aiheettoman nälvimisen ja syrjimisen kohteeksi.
Olen aina ensimmäisenä ihmisten listalla, jos jotakuta epäillään varkaudesta, valehtelusta, tai vastaavasta. Useat ihan normaalit asiat - vuokrasopimuksen saamiset ja vastaavat - ovat ihmisten ennakkoluulojen vuoksi minulle tavallista vaikeampia.
...mutta minäpä en voi valittaa vähemmistövaltuutetulle enkä voi tehdä rikosilmoitusta syrjinnästä. Sosiaalityöntekijät ja muut vastaavat nauravat ja vähättelevät jos kerron ongelmistani. Minua eivät liioin auta rasisminvastaiset kampanjat eivätkä kotouttamis- perheenyhdistämis- taikka muutkaan vastaavat toimenpiteet. Minulla ei ole "omaa maata", johon voisin lähteä takaisin, eikä maailmassa liioin ole sellaista maata jossa minun olisi yhtään parempi olla. Minua eivät suojele tasa-arvolait, eivät vähemmistölait, eivät uskonnonvapaudet eivätkä muutkaan. Astrid Thors viittaa kintaalla (jonka sisällä olevassa kädessä lienee vielä keskisormi nostettuna) minun ongelmilleni.
Katsokaas kun minä en ole ihonväriltäni poikkeava, enkä ole minkään eksoottisen uskontokunnan edustaja. En myöskään kuulu mihinkään kielivähemmistöön tai ole juridisesti katsottuna vammainen. En myöskään ole maahanmuuttaja, en pakolainen enkä millään tavalla valtaväestöstä poikkeava. En millään tavalla, paitsi yhdellä:
Minä olen ruma. Tiedetään, niin kaikki sanovat, mutta minäpä olen ihan aikuisten oikeasti Helvetin Ruma. Rasvainen, arpinen, akneinen iho rotannaamaisessa kaljussa päässä ja tämä pää kiinni vartalossa joka ei tiukkaan treeniin ja ruokavalioonkaan reagoi, vaan itsepintaisesti levittää persettään ja mahaansa - kai saadakseen lisää tilaa aknekukinnoille.
Monta kertaa olen ajatellut että voi jumalauta sentään kun olisi hienoa saada vaikkapa sileä tummanruskea iho ja paksut mustat käkkärät päätä koristamaan tämän puna-keltaisen mätäpaisekasan ja kärpästen kiitoradan sijaan!
Mutta eipä ole rumuus KELA-korvattava vaiva (akne kyllä on, mutta eivät ole lääkkeet juuri tehonneet), eikä rumien ihmisten syrjiminen rikos taikka mediaseksikäs kansallinen ongelma - että silleen.
Potkut olen saanut töistä pariinkiin otteeseen vain koska ulkoinen olemukseni ei miellyttänyt pomoa (ja tiedän myös että jos työntekijä halutaan savustaa ulos, niin keinot kyllä keksitään - irtisanomispapereihin kyllä löytyy aina jokin "laillinen" syy).
Turpaani voin helpostikin saada jos liikun ulkona yksin öiseen aikaan.
Sosiaalisten kontaktien luominen on vaikeaa, puhumattakaan vastakkaisen sukupuolen kanssa asioimisesta - jos menen baarissa juttelemaan naiselle, niin heti suhtaudutaan niinkuin olisin taatusti joku raiskaaja.
Kaupoissa vartijat kiinnittävät minuun erityistä huomiota.
Minua kiusattiin koulussa, ja myöhemminkin elämässä olen joutunut aiheettoman nälvimisen ja syrjimisen kohteeksi.
Olen aina ensimmäisenä ihmisten listalla, jos jotakuta epäillään varkaudesta, valehtelusta, tai vastaavasta. Useat ihan normaalit asiat - vuokrasopimuksen saamiset ja vastaavat - ovat ihmisten ennakkoluulojen vuoksi minulle tavallista vaikeampia.
...mutta minäpä en voi valittaa vähemmistövaltuutetulle enkä voi tehdä rikosilmoitusta syrjinnästä. Sosiaalityöntekijät ja muut vastaavat nauravat ja vähättelevät jos kerron ongelmistani. Minua eivät liioin auta rasisminvastaiset kampanjat eivätkä kotouttamis- perheenyhdistämis- taikka muutkaan vastaavat toimenpiteet. Minulla ei ole "omaa maata", johon voisin lähteä takaisin, eikä maailmassa liioin ole sellaista maata jossa minun olisi yhtään parempi olla. Minua eivät suojele tasa-arvolait, eivät vähemmistölait, eivät uskonnonvapaudet eivätkä muutkaan. Astrid Thors viittaa kintaalla (jonka sisällä olevassa kädessä lienee vielä keskisormi nostettuna) minun ongelmilleni.
Katsokaas kun minä en ole ihonväriltäni poikkeava, enkä ole minkään eksoottisen uskontokunnan edustaja. En myöskään kuulu mihinkään kielivähemmistöön tai ole juridisesti katsottuna vammainen. En myöskään ole maahanmuuttaja, en pakolainen enkä millään tavalla valtaväestöstä poikkeava. En millään tavalla, paitsi yhdellä:
Minä olen ruma. Tiedetään, niin kaikki sanovat, mutta minäpä olen ihan aikuisten oikeasti Helvetin Ruma. Rasvainen, arpinen, akneinen iho rotannaamaisessa kaljussa päässä ja tämä pää kiinni vartalossa joka ei tiukkaan treeniin ja ruokavalioonkaan reagoi, vaan itsepintaisesti levittää persettään ja mahaansa - kai saadakseen lisää tilaa aknekukinnoille.
Monta kertaa olen ajatellut että voi jumalauta sentään kun olisi hienoa saada vaikkapa sileä tummanruskea iho ja paksut mustat käkkärät päätä koristamaan tämän puna-keltaisen mätäpaisekasan ja kärpästen kiitoradan sijaan!
Mutta eipä ole rumuus KELA-korvattava vaiva (akne kyllä on, mutta eivät ole lääkkeet juuri tehonneet), eikä rumien ihmisten syrjiminen rikos taikka mediaseksikäs kansallinen ongelma - että silleen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Orwellimaiseen tyyliin tähän ei voi muuta sanoa, kuin että "toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset".
Jos et ole kulttuurisesti rikas, etnologisesti monimuotoinen, kielellisesti potentiaalinen tai muuten et edusta rikasta toiseutta, niin ei Astridia, Johannaa, Mikkoa, Mikaa tai Annia kiinnosta sinun telmimisesi lainkaan. Heidän ainoa elämän tarkoituksensa on luoda Suomesta monikulttuurinen yhteiskunta, eli siis käytännössä rasistinen maanpäällinen helvetti.
Mutta kannattaa kokeilla mustaa kenkäplankkia, niin syrjintäsi muuttuu Astrid-tädinkin mielestä mielenkiintoiseksi. Paikallinen ANTIFA:kin voi tulla ja rikkoa muutamat ikkunat ja hakata pari netsiä ihan vain sinun vuoksesi. Tai voithan toki sanoa olevasi muslimi, Abdullah Tammi ja paikallinen Suomen Islamilaisen Puolueen runkkupiiri tulee ottamaan asiasi hoitaakseen kun pääsevät muutaman kymmenen vuoden kuluttua eduskuntaan.
Minua on kyllä oikeastikin ihmetyttänyt, että miksi ihonväri tai uskonto ovat jollakin tavalla erityisasemassa kun on kyse syrjinnästä, ennakkoluuloista ja suvaitsemattomuudesta.
Nimittäin siitä ettet ole esim. tummaihoinen, tällöin joutuisit rumuutesi ohella syrjityksi vielä ihonvärisikin vuoksi. Suurin osa rasismin uhreista ei koskaan tee minkäänlaista ilmoitusta syrjinnästään poliisille tai vähemmistövaltuutetulle ja ne jotka tekevät kokevat useimmiten valtavan pettymyksen. Jostain käsittämättömästä syystä osa valkoisista heteromiehistä on nyt kääntämässä asiaa niin päin, että rasismi olisikin yksilölle jonkinlainen siunaus josta kannattaa ja tulisi olla kateellinen. Voin kertoa, ettei kannata, ei ole kokeilemisen arvoista.
En minäkään kadehdi rumia, raiskattuja, koulukiusattuja, koulukiusattujen murhaamien teinien omaisia tai vanhempiansa avioerosta tolaltaan mennyttä skinipelleä.
Maassa on sitäpaitsi yksi sinuakin rotannaamaisempi Rotannaama.