Erään tuttuni poismenon seurauksena pysähtyi kyseisen henkilön seinäkello 05.05
Siis juuri sillä hetkellä, kun sydän lopetti hommat.
Näitä juttuja varmaan kaikki kuullut. Itsekkin, mutta nyt vasta oikeasti uskon.
Kummallisia juttuja?
Mitähän minä pysäyttelisin, kun aikani on poistua. Varmaan se pitäisi liittyä aikaan?
Mutta, eipä minua varmaan yhdistettäisi mihinkään, sillä minä normaalistikkin saan kaikki koneet pysähtymään (ainakin viimeaikoina; imuri, pakastin, pesukone, tv, leivänpaahdin ja läppäri.)
Siis juuri sillä hetkellä, kun sydän lopetti hommat.
Näitä juttuja varmaan kaikki kuullut. Itsekkin, mutta nyt vasta oikeasti uskon.
Kummallisia juttuja?
Mitähän minä pysäyttelisin, kun aikani on poistua. Varmaan se pitäisi liittyä aikaan?
Mutta, eipä minua varmaan yhdistettäisi mihinkään, sillä minä normaalistikkin saan kaikki koneet pysähtymään (ainakin viimeaikoina; imuri, pakastin, pesukone, tv, leivänpaahdin ja läppäri.)
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Hetki lyö, viime hetki lyö
Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan
Hetki lyö, meille hetki lyö
En vaan päivää seuraavaa mä tiedä
Milloin kohdataan
Kellon seisahtuvan tahdon
Hiljentyvän lyöntien
Luotas lähteä mä saan
Tunti kuluu viimeinen
Vaan nyt tiedän
Että sulle kuulun ainiaan
Muistan kyynelsilmät
Jotka jäivät katsomaan"
Eiköhän se ole duossa?
on aina ollut niin hyvä!
Toinen on "Leijat".
Kirkalla on hyviä skipaleita, oli ukko muuten aika hyvä kiekumaan heviäkin.
Tuli mieleeni aiheesta, siis tuosta aloituksesta eräs tarina.
Vanha 90-vuotiaaksi elänyt mies, joka koko elämänsä siis aivan lapsesta asti oli asunut samassa paikassa, piti tapanaan kalastella rannassa[meren] kasvavan koivun juurella.
Koivu kasvoi ja vanheni siinä missä lapsukaisestakin kasvoi nuorukainen,mies ja lopulta vanhus.
Kun vanhus eräänä myrskyisenä yönä otti ja kuoli, samana yönä tuo "kala-kaveri" eli koivu rannassa sai salaman'iskusta latvukseensa ja halkesi ylhäältä alas asti saaden näin kuolin-iskun ja "menehtyi" samana yönä "kala-kaverinsa" kanssa.
että kun pihakoivu kuolee niin kohta kuolee myös talon isäntä.
Olen kaadattanut pihastani jo kaksi pihakoivua, kun alkoivat kuivua pystyyn. Mitäs mä nyt teen!!??
odottelet. hyvää päivänjatkoa.
Olen kuullut sanottavan, että "kaikki joiden pihakoivut kaadetaan, kuolevat".
Jos nyt kuolo korjaa, niin jää mietityttämään, että kuka voitti Idolsit ja pääsikö Scofield koskaan ulos panamalaisesta vankilasta... Voi itku!
Ei kaikki koivut ole juuri SE koivu. :-)
Usein pihassa on yksi iso, vanha koivu jota vaalitaan ja vahditaan. Se on SE koivu. :-)
ei kuolemaa edes ole. Voithan sinä sieltä toiselta puoleltakin nähdä kuka voittaa Idolsit. :-)
Upeaa. Voiko sieltä toiselta puolelta käydä uimahallissa naisten puolella........
ette edes epäilit.
Voimme sitten käydä kenen luona vaan katselemassa hänen "touhuja".
Kenen luona kävisi?
Olisikohan hän joku teistä?
sattuu olemaan useampi koivu pihan tuntumassa...
Täälläpäin yksi koivu kurkistaa ikkunasta sisään kun verhon aamusella avaa. Nyt se on talvinokosille menossa. Pihakoivu on sellainen myötäeläjä - kun isännällä on hyvät fiilikset niin koivukin tykkää siitä. Riippuu paljolti siitä miten on ehtinyt ystävystyä koivun kanssa. Koivu tunnistaa ystävän lähestymisen, ja samaten sen, joka on turhan päiten siitä oksia katkonut. Koivu on sellainen otus, että se ei tykkää huonoa, jos vaikka joskus isäntä tahtoo pistää sen haloiksi kunnon tarpeeseen. Puut uhrautuvat mielellään hyötykäyttöön. Ja luonnonhenget tykkää kun kaadettujen puiden tilalle istuttaa uusia ja hoitaa niitä hyvin, luonnonmukaisilla lannoitteilla.
täällä Ruotsissa pysähtyi seinäkello kun mieheni äiti kuoli Suomessa.
eikö kukaan poislähtijä pystyisi pysäyttämään plutoniumia tuottavat sentrifugit?