Ei se ohimoilleni unohtunut
viivähti vain
valtaisa varjo, pimeän poika.
Näin
kuinka malttamattomina
jäiset tähdet puhkoivat taivaan
ja yön patsaat olivat liikkumatta.
Ja minun
levottoman sieluni Sirius
etsi sopivaa laskeutumispaikkaa.
Ihmisen ääntä
kämmenkouruihini
kiihkeää elämän mettä
yli kaiken vyöryvää
räiskyvää, sykkivää tunteiden merta.
Tuuli toi tänne jo tuoksun
älkääkä sanoko minulle
ettei minulla olisi lupaa
hengittää tätä mirhaa humaltuakseni.
Odottaako portti kehojen kieleen
utuisten unien jälkeen ?
viivähti vain
valtaisa varjo, pimeän poika.
Näin
kuinka malttamattomina
jäiset tähdet puhkoivat taivaan
ja yön patsaat olivat liikkumatta.
Ja minun
levottoman sieluni Sirius
etsi sopivaa laskeutumispaikkaa.
Ihmisen ääntä
kämmenkouruihini
kiihkeää elämän mettä
yli kaiken vyöryvää
räiskyvää, sykkivää tunteiden merta.
Tuuli toi tänne jo tuoksun
älkääkä sanoko minulle
ettei minulla olisi lupaa
hengittää tätä mirhaa humaltuakseni.
Odottaako portti kehojen kieleen
utuisten unien jälkeen ?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Laulu : Kuinka paljon rakkautta,
kuin runosi loppulause kysymyksellä.
Arjesta se elämän todellisuus
Pyhästä vain se kerma ja juhla
- kysymyksiä,vastauksia -
elonpäivissämme.
tuo biisihän se mielessäni väikkyi, kun mietin
otsikkoa runolleni. En esittänyt sitä kysymyksenä
tarkoituksellisesti, vaan jätin tavallaan sen
leijumaan ilmaan - lukijalle mietittävää. Mietit-
tävää siitä, sisältyykö tähän kysymys vai totea-
mus sen määrästä.
Elämän kermaahan se, parhaimmillaan.
Kiitos Dolan.
Niin paljon Rakkautta mahtuu
ihmiseen. Suurta tunnetta
kahden välille. Aitoja kokemuksia
niin että veret kohoaa kuohuun.
Ihot karhentuvat kananlihalle ja
sormet etsivät kaikkein
herkimmät pisteet. Huulet makeimmat
ja kirpeimmät kohteet. Maistavat.
Halua kokea maut ja haistaa tuoksut.
Rohkeutta olla aivan kokonaan
Rakkaudessa. Niin kokonaan, että
muu jää äänettömyyteen seinän taa.
On vain se kaikki tekemisen summa,
Kuumat ihot vastakkain. Kosteat
hikiset pinnat lihasten meressä.
Tyrskyjä ja maininkeja. Aaltoja.
Kuin kaislalautalla ja vain kaksi.
Kuuma aurinko ja vain omat äänet
ja huudot. Nautintoa. Keinumista
Rakkauden mukana. Hyväilyjen lautalla.
Niin paljon Rakkautta. Summaamatonta
psyykettä kehojen sisällä. Tahdotonta
liikettä Rakastamisen määritteissä.
Lopulta sammuminen sylikkäin.
Ja Rakkaus odottelisi
malttamattomana lisää.
Niin paljon Rakkautta.
http://www.youtube.com/watch?v=zkmcANze5-k
Kiitos runostasi.
Naisen kerrontaa ja
runoa. Viihdyttävää ja
miehelle terveen opettavaistakin.
Rakkaus ei ole jana,
vaan ylös ja alas kulkeva
herkkä kosketin.
Perimmäisiin totuuksiin
ei tällainen ujo maalaispoika
osaa otta otetta. Mutta
hieno oli taas kerran
Runosi.
Voimia päivääsi.
runolleni ollut parempi otsikko kenties
' antakaa minun olla vain nainen '
rakastaa ja tulla rakastetuksi, ehkä.
En voi sille mitään, että joka ainoa kerta tuo
' ujo maalaispoika ' saa suuni hymyyn - suonet
anteeksi. Jos sisimmältäsi sellainen oletkin,
niin sitäkin rohkeampi runoissasi. Nytkin, miten
voi ihminen, mies synnyttää tuollaista kauneutta
ja tunteiden kirjoa tuosta vaan - käsittämätöntä.
Huumaannun runostasi kuunnellen Tapsan versiota
tuosta kuuluisasta iskelmästä, jonka linkkinä
liitit tähän.
Nöyrä kiitos ja willin naisen syvä niiaus =)
...ovat portteja rakkauden niin unen
kaltaiseen maailmaan.
tähtitaivaalla on ruuhkaa kun kaikki
rakkauden nälkäiset odottavat toivetta
joka heidät alas toisi rakkauteen.
kylläpä hienon ihanasti iho on vaihtunut kehoon.
minusta on kaipaus tässä niin selvästi
esillä.
hienon kaunista runoutta.
hyvin hyvä hyvä upea linda!!!
tähtitaivaalla ruuhkaa nälkäisten odottaessa,
hauskasti todettu Jouni.
Aijaa, no en edes tajunnut koko asiaa. Että iho
on vaihtunut kehoon, yksi vaihtoehto monien jou-
kosta se.
Juu-u, olet oikeassa - kaipaustapa hyvinnii.
Ja Sinnuukin kiitän sytämmestä. Ja poistun kuules
pullataikinan alustukseen. Heips vaan ja mukavaa
päivän jatkoa Sinulle.
Hyvä ettei unohtunut, jäänyt pidemmäksi aikaa
ja laskeutumispaikkahan varmasti löytyy
ja ääni ja tuoksu…
niitä odotellessa ja niiden saavuttua
hyvä uneksia utuisen suloisia unia. :)
Runoissasi on nykyään toivon pilkahdus, hyvä niin, oikein hyvä, unelmoidaan!
Ilolla minä näitä runoja pitkästä aikaa lueskelen, kiitos tästäkin lukuelämyksestä!
että se laskeutumispaikka löytyy.
Kuten olen aina snaonut, ihmisellä pitää olla
unelmia ollakseen kokonainen. Siinä minä olen ai-
nakin mestari, missään muussa tuskin olenkaan.
Jaa-a, saattaa olla että runoissani on sitä
toivoa. Salaisuutena ihan vain Sinulle, siihen on
erittäinkin hyvä syy olemassa =)
Kiitos itsellesi, vierailusi on aina ilo.
Ja tämä emäntä kirjoittelee mitä sattuu tuolla minun runoni sisällä.... =)
Sanonko mie - taian sanua -> Siunlaist runnoilijaa toest suap hakkee kaukaa!
Mite o uppee tääki runo - eläkä Sie sano ettei miula o luppaa lukia tätä runnoo humaltuakseni!
Piruvie!
Mää saan kirjuuttaa just sitä, miltä must kullon-
kis tuntuu - tiärä se pliku. Moon edelleenkis si-
tä miältä, et toivoisin ittelleni niitä lankoja
käsiini, joita Sul o ja mulla ei.
Piruvie ittelles, ko tiärä miten tuohonki sano-
maas taas pitäs kuitata * huaks *
Oikeesti, tämä palsta on pullollaan upeita ru-
noratsuja ja -ratsuttaria. Olen yks hyttysen hä-
tänen niiden joukossa, jotta anti olla nyt moko-
makin hyvän mielen tuoja, niin kuin Runopojalla
on tapana sanoa.
Kiittää hän. Virkkoo tässä samalla, että aamulla
on taas ' tuomiolle ' meno, mutta palaillaan sii-
hen kun se on ohi.
Kysymyksiä täynnä
Hiekkajyväseks itsemme tunnemme,
valojen varjojen kohteeks.
"Ja minun
levottoman sielun Sirius
etsi sopivaa laskeutumispaikkaa."
"Odottaako portti kehojen kieleen
utuisten unien jälkeen?"
Unenmaa sielä kaikki mahdollista,
ymmärryski yltää unesssa.
Herättyään ei osaakkaa sanoiks
pukea unentietä, kokee ajatus
vajavaisuus sulkee "portti"
Rakkaus siinä on " portti"
vajavaisin miettein Liisa tässä.
lindalindal1
rakkautta tähänki iltaan lämmöks.
olet sitten joutunut rekkaamaan uuden nicin, kun
et päässyt enää Tölliin. Mutta kuinka kuvaava on-
kaan tämä uusi, hienosti oivallettu. Niccisi ku-
vaa Sinun luonnettasi mitä suuremmassa määrin.
Unien valtakunnassa kun kaikki tosiaankin on mah-
dollista. Niissä unelmissa ja pilvien untuvikois-
sa on niin ihanaa leijua kun elämä koittelee.
' Hiekkajyväseks itsemme tunnemme
valojen varjojen kohteeks ' että onkin taas kau-
niisti sanottu.
Vajavaisena nytkin hiukan kiitän sanoistasi, ja
toivotan rauhaisaa illan jatkoa. Kynttilöiden
tuiketta ja lämpöä sydämeesi.
Uskomattoman hieno runo, ei voi muuta sanoa!
Kuka sitten lienetkään,
nöyrä kiitokseni sanoistasi - olen otettu.
Voimaa uhkuva,
tarunomanen ja henkeäsalpaavan
korkealla liikkuva
korkeuksista putosin taas tänäänkin :(
Into,
Sinun sanoissasi on tarua joka viehättää.
Myöskin kehua, jota tällainen vaatimaton
nainen tarvitsee toisinaan.
Kiitos.
semmoinen sanonta "kissa putoaa aina jaloilleen"
jatketaan näin parempia aikoja odotellessa
pidetään huoli ettei tiputa kylelleen, mahalleen tai selälleen :)
kun päässyt vaivalla ylös tipahtaa
aina saa jostain uutta voimaa kiivetä uudelleen
se on sisua.
terveisin Into
ja juu, yritettään pittää kiinni ettei putoilla
pahasti satuttaen, vaan pehmiästi =)
Kiitos Sinulle,
uusi päivä ja uudet aatteet.
Mitä se eteemme tuokaan, olkoon siinä edes
hippunen onnea mukana - molemmille.
Tämän runon avulla voi matkustaa aika pitkälle, mihin vain...Kiitos Rellu!
Tarkkis
tiedätkö, palautteesi siivittää kummasti päivää-
ni - tänäänkin.
Toivottavasti ukkoin kanssa saitte parannettua
maailmaa, ja sait uutta potkua runojen synnyttä-
miseen.
Kiittää lintsi ja lähettää lämpimiä tuulia luok-
sesi.
Kylläpä nyt kuvat päässä pyörivät...
Ja mitä kuvia!
Ihania unikuvia!
Sinulla täytyy olla jonkinlainen aarrearkku pääkopassasi, josta näitä hienouksia kaivelet.
kunpa olisikin sellainen aarreakku, josta voisi
ammentaa sanoja ja lausekokonaisuuksia.
En minä tiedä, mistä nämä syntyy. Jostainhan ne
aina tupsahtelee paperille ( kun pääosin kirjoi-
tan aina runoni ensin paperille ) Toisinaan taas
se on niin pirun vaikeeta, ajatus on olemassa,
mutta ei yksinkertaisesti vaan synny yhtikäs mi-
tään paprulle.
En tiedä mistä kummasta sekin johtuu, ehkä mieli-
alakin vaikuttaa siihen kuinka ajatus kulkee.
Olen äärettömän tyytyväinen sanoistasi, jälleen
kerran voin tuntea ( nyt jälkeenpäin ) onnistu-
misen riemua.
Siitä lämmin kiitos kuuluu MYÖS Sinulle iivee.
Unelmointia,
toivoa,,
,,,
,,todella kauniisti runosi kulkee,
henkeäsalpaavan kaunista *huokaus*
"Odottaako portti kehojen kieleen
utuisten unien jälkeen ?"
huomisen päivääsi runsautta
ja paljon~~
piipahdin myös galleria sivullasi
ja voe hellantuutelis,
miten suloinen pikkulikka,,,
,,mullakin pitäis huomenna
tulla foto gallerian,,
,,
runoilemisiin~~iso kiits~~hymy~~
ihmistä ellei unelmoi, haaveile ja toivo jotain.
No voi hyvänen aika sentään ' henkeäsalpaavan
kaunista ' Meikäläinen lukee silmät ymmyrkäisenä
tulleita kommentteja, ja on ihmeissään.
Voisin sanoa, että runsautta tässä päivässä ei
ole ollut kuin tähän runooni tulleiden ihanien
kommenttien osalta. Tai oikeastaan kakspiippunen
juttu sekin, ei niin huonoa ettei jotain
hyvääkin.
Heh, olen ollu sentään joskus sulonen =)
Kiitos paljon tassuttelijalle kauniista palaut-
teesta.
Yössä kun valvon niin.
Aamuun matkaan.
Huomenta.
Kun avaat runoa Äitee
Sinullekkin joskus, että älä lakkaa unelmoimasta
ja nytkin sen totean - voima päivissämme.
Kiitos Sinulle yön valvojatar - runoilijatar
ihanasta kommentistasi.
sanoilla muotoiltu mestariteos
taas sinulta. Mikä lukuelämys,
kiitos Linda!
Sinun kommentointisi on aina niin, miten sen sa-
noisin - ainakin erittäin kannustavaa. Mutta tie-
tysti siinä on se ystävän omanlaisensa lämpö aina
mukana.
Sydämellinen kiitos Sinulle.
Tietäisitpä vain, kuinka oli hyvä palata reissus-
ta lukemaan näitä todella mieleenpainuvia
kommentteja. Jos näiden voimin ei jaksaisi aja-
tella kirjoittaa uusia runoja, niin ei sitten yh-
tikäs millään. Uusia runoaiheita jo hyöriikin
päässä =)