Suomen hävittäjät jatkosodassa

suorastaan ylivoimaisia. Suomalaislentäjät olivat laadullisesti ylivertaisia neukkujen lentäjiin nähden ja pystyivat heikommillakin konemalleilla laittamaan luun kurkkuun kommunistilentäjille.

Suomen ilmavoimilla oli hyvin kirjava konekanta jatkosodassa. Jatkosodan alkupuolella suomalaishävittäjistä ainakin Brewster B-239 pärjäsi mainiosti neuvostoliittolaisia koneita vastaan. Curtisilla pärjättiin myös melko tasaveroisesti. Moranet taas olivat ketteriä ja pärjäsivät sen puoleen kohtuullisesti, mutta olivat teknisesti vaikeita ja tehottomia. Sodan loppupuolella tullut Mörkö-Morane osoittautui päteväksi koneeksi, mutta niitä ei muistaakseni ehtinyt rintamakäyttöön kuin muutama kappale.
Fiat ei ehkä ihan ollut vastustajan kaluston tasoa. Aseistus mm. oli liian heikkotehoinen ja konetta vaivasi tekninen epäluotettavuus. Tulosta niilläkin saatiin. Hurricane oli siinä ja siinä... Koneella olisi ehkä pärjännyt tasapäisesti osaa NL:n hävittäjiä vastaan, mutta tyyppi oli kyllä jo jatkosodan alussa vanhentunut. Meillähän oli koneen MK I mallia. Hurricaneja vaivasi myös varaosapula ja niitä käytettiin lähinnä rynnäköintiin. Koneessa oli potentiaalia, mutta sitä ei oikein voitu hyödyntää. Fokker D XXI molempine muunnoksineen alkoi olla jatkosodan alussa jo parhaat päivänsä nähnyt. Silläkin saatiin vielä tuloksia, mutta se ei enää ollut tasaveroinen vihollisen kaluston kanssa. Gladiator ym. olivat auttamatta vanhentuneita.

Jatkosodan edetessä Brewsterkin jäi uusien neuvostotyyppien jalkoihin. Nopeutta olisi tarvittu lisää ja aseistus alkoi olla riittämätön. Luonnollisesti muidenkaan edellä mainittujen tyyppien tilanne ei parantunut kun vastustaja alkoi syytämään taivaalle LA-5:sta, JAK-1:stä ja amerikkalaisia konetyyppejä. Ehkä noin vuoden 1942 paikkeilta voidaan katsoa ettei suomalaiskalustolla enää oikein pärjännyt vihollisen kalustolle. Tuloksia tuli yhä mutta pääsyynä oli lentäjien parempi taso, ei kalusto.
Vuonna 1943 Suomeen saatiin Me 109 G2 koneita ja myöhemin myös G6 ja G8 koneita. Nämä olivat taas ajantasalla. Kalusto ei tämän jälkeen ollut parempaa kuin vihollisen paras kalusto, mutta sillä pärjäsi kyllä. G8 oli G6:n tiedustelumuunnos, mutta meillä sitäkin käytettiin hävittäjänä. Muutamassa koneessa oli ilmeisesti myös G6AS tyypin moottori, tai vähintäänkin moottoripellitys viittasi siihen.
Muilla tyypeillä alkoi taivaalla olemaan vuoden 1944 puolella jo tukalaa lennellä.

Aivan sodan lopulla saatiin muunnettua Moraneita jo aiemmin mainituiksi Mörkö-Moraneiksi jonka jälkeen konetyypillä taas pärjäsi ihan mukavasti. Muunnokset eivät vain ehtineet kunnolla mukaan sotaan. Kokonaan uusi hävittäjä oli kotimainen Myrsky II joka lupasi paljon mutta ei lopulta pitänyt lupauksia. Tässä asiassa on jyrkkiä mielipiteitä ja saan varmasti kritiikkiä tästä, mutta väitän että koneena sillä olisi pärjänyt ihan hyvin, mutta (ja tämä on se iso mutta) valitettavasti koneen puurakenne ei kestänyt oikein käyttöä. Liimaukset antoivat periksi ym. pientä. Tämä rasitti koneen käytännön hyötyä paljon. Muutama sotalento (66kpl) tyypillä ehdittiin jatkosodassa lentää. Ilmataisteluitakin koettiin. Ainakin yksi tulokseton rähinä JAK-7 koneiden kanssa ja toinen jossa vaurioitettiin paria vihollishävittäjää ilman omia tappioita. Lisäksi koneilla ainakin koetettiin hävittäjäpommittajatoimintaa.

Yhteenvetona: Jatkosodan alussa ainakin Brewster oli parempi kuin viholliskoneet ja osalla muista tyypeistäkin pärjäsi tasaveroisesti.
Jatkosodan keskivaiheilla suomalaiskalusto vanheni ja vihollisen parani ja kaluston puolesta oltiin alakynnessä. Vastusta annettiin silti kiitettävästi kiitos paremman koulutustason ja taktiikan.
Jatkosodan lopussa Mersut palauttivat suomalaisille tasapäisen kaluston vihollisen kanssa. Parempaa kalustoa silti ei voi sanoa meillä olleen.

Kaikki yllämainittu on tietysti omaa tulkintaani, ei mikään totuus.

Mutta sieltä tuli se yhdestoista...