Maahanmuuttohölmöilyn psykologiaa

pohdittu oheisessa kirjoitti:

Blogissa.

Pohdintaa Hyvä-paha, rasismi-suvaitsevaisuus, altruismi-itsekkyys akselilla.

Näiden kysymysten yhdistäminen ilmeisimmin nivoutuu yhteen tuhoisan maahanmuuttoparadoxin ylläpidossa.

http://mamukulut.blogspot.com/2008/11/mink-valitsemme.html

Altruismilla on paljon hyviä puolia. Heikompien ja vähäosaisten auttaminen lieventää sisäisiä konflikteja ja harmonisoi yhteiskuntaa. Rikkaat antavat köyhille, jotka näin pystyvät parantamaan olosuhteitaan, mikä edistää tasa-arvoisen yhteiskunnan syntyä.

Evoluution näkökulmasta, epäitsekkyyttä voidaan selittää sillä , että geenien pyrkimys on rakentaa lisää kopioita itsestään. Altruismi perheen jäseniä kohtaan tukee näiden geenien selviytymistä ja lisääntymistä. Altruismista on usein molemminpuolista hyötyä. Se johtaa siihen, että käydään vaihtoa palveluksista ja tavaroista, ja ne, jotka käytännössä harjoittavat sitä omaavat yleensä paremmat mahdollisuudet selviytyä kuin ne, jotka eivät harjoita sitä.

Kohtuullisessa määrin altruismi on hyvä ominaisuus ja auttaa yhteiskuntaa. Toisaalta altruismi voi muuttua epätarkoituksenmukaiseksi. Nykyään länsimaissa altruismista on tullut edellytys menestykseen. Vallalla on eräänlainen egoistinen kilpailu, joka on yksi keskeisiä voimia länsimaisissa yhteiskunnissa. Kilpailua syntyy, koska epäitsekkyyteen liittyy sosiaalinen asema. Ihmiset, jotka toimivat epäitsekkäästi saavuttavat luottamusta ja kunnioitusta, millä on taipumus lisätä arvovaltaa ja vaurautta. Tästä seuraa, että ne, jotka vakuuttavat muut pyyteettömyydestään saavat etua muihin nähden.

Korkein epäitsekkyyden ilmaus lienee huolestuminen ja hyväntahtoisuuden ilmaus vierasrotuisiin ihmisiin, mikä voidaan tehdä täysin ilman henkilökohtaisia kustannuksia. Yhteiskunnan eliitin harjoittamalla hyväntahtoisuudella vierasrotuisia ihmisiä kohtaan on kyllä kustannuksia, mutta aluksi lyhyellä tähtäyksellä vain köyhille ja vähäosaisille valkoisille.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä