Olen lukenut monia koiranpentu myynti viestejä ja melkein jokaisessa oli kyseessä sitten rotu tai sekarotuinen koira, niin luvataan kasvattajan tuki koiran loppuelämän ajan.
Olen käynyt kenneleiden kotisivuilla, joissa sama teksti, että kasvattajan tuki koiran loppuelämän ajan..
Olenko ainut, joka on ostanut koiran kennelistä? En mainitse tässä kennelin nimeä, mutta on todella tunnettu ja suosittu omassa rotupiirissään.
Kun heiltä koiran ostin he puhuivat kaikesta muusta, mutta eivät kasvattajan tuesta.
He eivät edes ole kertaakaan kysyneet miten
koiralla menee tai muutenkaan eivät halua kuulla kuulumisia, eivät ainakaan ole kysyneet, vaan itse lähettelin alussa parin kuukauden ajan kuulumisia ja kuvia ja kysyin ohi mennen kasvattajan tuesta, mutta he eivät siihen vastanneet mitään, enkä ole enään kysynytkään.
Ei sillä, että heidän tukeaan tarvitsee, mutta ihmetyttää vain kovasti, kun eivät halua edes kuulla koirasta mitään.
Taisi tulla varmaan aika sekava viesti :D
Kasvattajan tuki
25
1845
Vastaukset
- omaan kysymykseesi
Kasvattajan tuesta. Kasvattaja, joka kasvattaa ja myy paljon koiria, ei voi eikä ehdi hyysätä jokaista koiran omistajaa. Aina ei ole edes halua tähän. Jos tästä asiasta ei ole ollut puhetta pentua ottaessa, niin ihmettelen, mikä yllätys se nyt sitten on teille?
Olisitte valinneet kasvattajan, joka lupaa teille kaiken tämän, jos se teille on niin tärkeää.
Valitettavaa teille, etteivät kaikki kasvattajat aktiivisesti kysele ja vastaile mahdollisesti satojen pentujen kuulumisiin ja vatsojen toimimisiin.- sakupentu
kasvattajia ei kerta kaikkiaan kiinosta tietää mitä koirille kuuluu.
Itselleni käynyt näin ostin koiran kanssa tunnetulta kasvattajalta. Puhelimitse kysyin pennusta kaiken kotiolot sun muut ja vanhemmista kyselin ja kävin sukutaulut katsomassa, sekä vanhemmat oli näytillä, kun pentua menin hakemaan ja itseäni jäi kummastattumaan se, että kasvattaja ei kysynyt yhtikäs mitään minulta kodistani, eikä perheestäni.
Eikä hän ole kanssa edes kysynyt mitään pennusta jälkikäteen ja pentu on nyt 1,5v
Jos itse myisin jollekin pennun, niin kyllä minä kyselisin kaiken mahdollisen tulevasta kodista ja ihmisistä.
- ensin se
kenneli. Monilla, vaikka onkin ihan kotikoiria, on kennelnimi, suomessa on varsin harvassa enää varsinaiset kennelit.
- lydia
Itse olisin kiinnostunut kuulemaan pentujeni kuulumisia. Laitan viestiä ja kerron kuulumisia, mutta pentujen ostajat eivät vastaa. Se harmittaa, sillä oikeesti olis kiva kuulla mitä pennuille kuuluu uudessa kodissa.
Itselläni on hyvä suhde koirani kasvattajaan, kestänyt kahdeksan vuotta. Soitellaan puolin ja toisin vieläkin.
- jolle on käynyt niin.
Otin ensimmäisen koirani pari vuotta sitten eräästä kennelistä. Olen muutamia kertoja kasvattajalle kirjoitellut, mutta ei ole koskaan vastannut. Kerran eräässä koiranäyttelyssä hänet näin, mutta ei ollut huomaavinaankaan minua vaikka seisoin vieressä!
Syy tähän on ilmeisesti se että koirani on värivirheellinen. Tiedän nyt pari muutakin henkilöä jotka ovat ottaneet "virheellisen" koiran samasta kennelistä, kasvattaja ei ole heihinkään pitänyt yhteyttä eikä viesteihin vastaa. Kotisivullaan hehkuttaa kasvattejaan, mutta ainoatakaan kuvaa näistä värivirheellisistä ei näy.
Ärsyttää tällainen, olisin aluksi tarvinnut kasvattajan apua muutamissa asioissa kun kyseessä oli vielä ensimmäinen koirani. Sain neuvoja sitten kahdelta ihmiseltä, jotka myös kasvattavat tätä samaa rotua. Onneksi on näitä hyviäkin kasvattajia jotka auttavat tuntematontakin:)- kasvattajan tuesta
Kun pentua ostaa, kannattaa ostajankin miettiä paria asiaa:
JOS kasvattajan puolelta tulevat yhteydenotot ovat tärkeimpiin kuuluvia kriteereitä, voi pennun ostaa kasvattajalta (hyvämaineiselta ja kennelnimelliseltäkin), joka
1) ei ole kasvattanut kymmeniä vuosia - tällä kun on siten kymmeniä tai satojakin pentuja vuosien saatossa syntynyt ja niitä yhteydenottoja ja pitoja samaten
2) ei käy itse ansiotyössä, jolla ei ole lapsia ja niiden harrastuksia eikä lapsenlapsia, jolla ei ole omia koiria kuin korkeintaan kaksi tai kolme, miestä tai vaimoa, sukulaisia, kummilapsia...
3) ei teetä pentueita kuin ehkä kerran vuodessa 4) ei käy koiranäyttelyissä, metsäkokeissa, jäljestämässä, harrasta tokoa tai agia, ei kouluta tai hoida omia koiriaan pesten, trimmaten, harjaten, niiden sairastaessa mene lääkärille, ei vaivaudu terveystutkituttamaan koiriaan jne.
5) ei itse käy pesulla, kaupassa, siivoa, laita ruokaa, matkusta, syö, nuku, itse sairasta, toimi rotujärjestöissä tai muissa luottamustoimissa ja
4) jolla on ihan hiivatisti rahaa ja vuorokaudessa käytettävänään enemmän kuin muilla se 24 tuntia - siten hänellä on ehkä enempi aikaa roikkua netissä kirjoittamassa eemeleitä ja myös varaa soitella tai vaikka ajella tapaamaan jokaista kasvattiaan ihan vaan mukavan ja kasvateistaan välittävän kasvattajan ominaisuudessa vähintään kerran kuukaudessa...
Kasvattajat, ne hyvätkin, ovat pääsääntöisesti ihan samanlaisia ihmisiä kuin kasvattinsa (ehkä sen kokonaisen yhden koiran) omistajatkin ja kasvattajillakin sattumoisin on elettävänään normaali elämä töineen, askareineen ja muine velvollisuuksineen, kuten kenellä tahansa NORMAALILLA ihmisellä ja normaalilla perheellä.
Eikö yhden koiran omistaja koiran tultua taloon enää tee mitään muuta, kuin elää koiralleen? Ihan totta, kannattaisi miettiä vähäsen.
Kasvattajaan VOI ja SAA pitää yhteyttä se pennun ostanut. Ei ole pakko odottaa ja kiukustua, kun kasvattaja ei kollaussoittoja tai käyntejä teekkään alituiseen vaikka "kasvattajan tuen" onkin luvannut. Ehkä jokaisella kasvattajalla ei todellakaan ole aikaa joka toinen päivä kuunnella jokaisen kasvatin omistajan juttelua pentunsa kakka-analyyseistä liha- tai maksapullien erilaiseen maistuvuuteen, mutta suurin osa kuitenkin mielellään kuulee kasvatistaan kuulumisia, tärkeitä ja niitä hyviäkin, eikä vain silloin, kun kasvatti ehkä sairastaa tai sille on käynyt joku terveyttä uhkaava vahinko.
Sähköposti on oiva apukeino nykyaikana: kasvattajat (jotka eivät siis oikeasti nuku, koska hoitelevat kasvattiensa kanssa käytävää yhteydenpitoa iltamyöhään ja yöllä, kun koirat, lapset ja kotihommat on hoidettu ja perhe nukkuu) voivat lukea kuulumisia ja kirjoitella ohjeita ja kakka- ja ruokintaneuvoja silloin, kun normaalisti hänenkin pitäisi nukkua. Mutta yhteydenpitokin kuuluu kasvattajan velvollisuuksiin, siksi ne elävätkin kahvilla ja pärjäävät ilman lepoa ja ravintoa ;) - aloittaja
tämä minunkin koirani on värivirheellinen ja ajattelinkin, että siinä on luultavasti syy miksi häntä ei pennun kuulumiset kiinosta.
- Janitus
Saitko halvemmalla värivirheellisen pennun, kuuluu saada halvennusta hiukan?
- 24h
kasvattajan tuesta kirjoitti:
Kun pentua ostaa, kannattaa ostajankin miettiä paria asiaa:
JOS kasvattajan puolelta tulevat yhteydenotot ovat tärkeimpiin kuuluvia kriteereitä, voi pennun ostaa kasvattajalta (hyvämaineiselta ja kennelnimelliseltäkin), joka
1) ei ole kasvattanut kymmeniä vuosia - tällä kun on siten kymmeniä tai satojakin pentuja vuosien saatossa syntynyt ja niitä yhteydenottoja ja pitoja samaten
2) ei käy itse ansiotyössä, jolla ei ole lapsia ja niiden harrastuksia eikä lapsenlapsia, jolla ei ole omia koiria kuin korkeintaan kaksi tai kolme, miestä tai vaimoa, sukulaisia, kummilapsia...
3) ei teetä pentueita kuin ehkä kerran vuodessa 4) ei käy koiranäyttelyissä, metsäkokeissa, jäljestämässä, harrasta tokoa tai agia, ei kouluta tai hoida omia koiriaan pesten, trimmaten, harjaten, niiden sairastaessa mene lääkärille, ei vaivaudu terveystutkituttamaan koiriaan jne.
5) ei itse käy pesulla, kaupassa, siivoa, laita ruokaa, matkusta, syö, nuku, itse sairasta, toimi rotujärjestöissä tai muissa luottamustoimissa ja
4) jolla on ihan hiivatisti rahaa ja vuorokaudessa käytettävänään enemmän kuin muilla se 24 tuntia - siten hänellä on ehkä enempi aikaa roikkua netissä kirjoittamassa eemeleitä ja myös varaa soitella tai vaikka ajella tapaamaan jokaista kasvattiaan ihan vaan mukavan ja kasvateistaan välittävän kasvattajan ominaisuudessa vähintään kerran kuukaudessa...
Kasvattajat, ne hyvätkin, ovat pääsääntöisesti ihan samanlaisia ihmisiä kuin kasvattinsa (ehkä sen kokonaisen yhden koiran) omistajatkin ja kasvattajillakin sattumoisin on elettävänään normaali elämä töineen, askareineen ja muine velvollisuuksineen, kuten kenellä tahansa NORMAALILLA ihmisellä ja normaalilla perheellä.
Eikö yhden koiran omistaja koiran tultua taloon enää tee mitään muuta, kuin elää koiralleen? Ihan totta, kannattaisi miettiä vähäsen.
Kasvattajaan VOI ja SAA pitää yhteyttä se pennun ostanut. Ei ole pakko odottaa ja kiukustua, kun kasvattaja ei kollaussoittoja tai käyntejä teekkään alituiseen vaikka "kasvattajan tuen" onkin luvannut. Ehkä jokaisella kasvattajalla ei todellakaan ole aikaa joka toinen päivä kuunnella jokaisen kasvatin omistajan juttelua pentunsa kakka-analyyseistä liha- tai maksapullien erilaiseen maistuvuuteen, mutta suurin osa kuitenkin mielellään kuulee kasvatistaan kuulumisia, tärkeitä ja niitä hyviäkin, eikä vain silloin, kun kasvatti ehkä sairastaa tai sille on käynyt joku terveyttä uhkaava vahinko.
Sähköposti on oiva apukeino nykyaikana: kasvattajat (jotka eivät siis oikeasti nuku, koska hoitelevat kasvattiensa kanssa käytävää yhteydenpitoa iltamyöhään ja yöllä, kun koirat, lapset ja kotihommat on hoidettu ja perhe nukkuu) voivat lukea kuulumisia ja kirjoitella ohjeita ja kakka- ja ruokintaneuvoja silloin, kun normaalisti hänenkin pitäisi nukkua. Mutta yhteydenpitokin kuuluu kasvattajan velvollisuuksiin, siksi ne elävätkin kahvilla ja pärjäävät ilman lepoa ja ravintoa ;)Monilla kuvailemillasi kasvattajilla on yleensä apua käytettävissä.
Homman ydin on se että jos kysyt johonkin juttuun neuvoa ja saat ylenpalttisia vastauksia ja kysyt sitten asiaa rodun harrastajilta niin tämän jälkeen olet kasvattajan bannissa.
Kylmää peliä pohjolassa. Kun koira on kipeä eikä diagnoosi selviä kyllä sitä vastausta hakee mistä vain jos kaiken osaava ja kiireinen kasvattaja ei ehdi tai viitsi tai lakaisee jutut maton alle vedoten kiireeseen. Luulisi olevan kiinnostunut mitä jälkeläisiä muita kuin MVA -alkuisia sieltä maailmalle lähtee.
No mutta sellaista se on. Ymmärrän pitkänlinjan kasvattajat jotka eivät ehdi pitämään jokaiseen yhteyksiä tai toisinpäin. Hyvät kasvattajat muuten kasvattavat pennunostajan rotuun, niitäkin löytyy kaikesta sekametelisopasta. - Janitus
24h kirjoitti:
Monilla kuvailemillasi kasvattajilla on yleensä apua käytettävissä.
Homman ydin on se että jos kysyt johonkin juttuun neuvoa ja saat ylenpalttisia vastauksia ja kysyt sitten asiaa rodun harrastajilta niin tämän jälkeen olet kasvattajan bannissa.
Kylmää peliä pohjolassa. Kun koira on kipeä eikä diagnoosi selviä kyllä sitä vastausta hakee mistä vain jos kaiken osaava ja kiireinen kasvattaja ei ehdi tai viitsi tai lakaisee jutut maton alle vedoten kiireeseen. Luulisi olevan kiinnostunut mitä jälkeläisiä muita kuin MVA -alkuisia sieltä maailmalle lähtee.
No mutta sellaista se on. Ymmärrän pitkänlinjan kasvattajat jotka eivät ehdi pitämään jokaiseen yhteyksiä tai toisinpäin. Hyvät kasvattajat muuten kasvattavat pennunostajan rotuun, niitäkin löytyy kaikesta sekametelisopasta.Tässä tärkein edellisestä "HYVÄT KASVATTAJAT KASVATTAVAT PENNUNOSTAJAN ROTUUN".
- ei kiinnosta
aloittaja kirjoitti:
tämä minunkin koirani on värivirheellinen ja ajattelinkin, että siinä on luultavasti syy miksi häntä ei pennun kuulumiset kiinosta.
Värivirheellinen on kuin spitaali kasvattajan lähiympäristössä.
Anna olla ja tutustu muihin rodun omistajiin. - kokemuksesta...
kasvattajan tuesta kirjoitti:
Kun pentua ostaa, kannattaa ostajankin miettiä paria asiaa:
JOS kasvattajan puolelta tulevat yhteydenotot ovat tärkeimpiin kuuluvia kriteereitä, voi pennun ostaa kasvattajalta (hyvämaineiselta ja kennelnimelliseltäkin), joka
1) ei ole kasvattanut kymmeniä vuosia - tällä kun on siten kymmeniä tai satojakin pentuja vuosien saatossa syntynyt ja niitä yhteydenottoja ja pitoja samaten
2) ei käy itse ansiotyössä, jolla ei ole lapsia ja niiden harrastuksia eikä lapsenlapsia, jolla ei ole omia koiria kuin korkeintaan kaksi tai kolme, miestä tai vaimoa, sukulaisia, kummilapsia...
3) ei teetä pentueita kuin ehkä kerran vuodessa 4) ei käy koiranäyttelyissä, metsäkokeissa, jäljestämässä, harrasta tokoa tai agia, ei kouluta tai hoida omia koiriaan pesten, trimmaten, harjaten, niiden sairastaessa mene lääkärille, ei vaivaudu terveystutkituttamaan koiriaan jne.
5) ei itse käy pesulla, kaupassa, siivoa, laita ruokaa, matkusta, syö, nuku, itse sairasta, toimi rotujärjestöissä tai muissa luottamustoimissa ja
4) jolla on ihan hiivatisti rahaa ja vuorokaudessa käytettävänään enemmän kuin muilla se 24 tuntia - siten hänellä on ehkä enempi aikaa roikkua netissä kirjoittamassa eemeleitä ja myös varaa soitella tai vaikka ajella tapaamaan jokaista kasvattiaan ihan vaan mukavan ja kasvateistaan välittävän kasvattajan ominaisuudessa vähintään kerran kuukaudessa...
Kasvattajat, ne hyvätkin, ovat pääsääntöisesti ihan samanlaisia ihmisiä kuin kasvattinsa (ehkä sen kokonaisen yhden koiran) omistajatkin ja kasvattajillakin sattumoisin on elettävänään normaali elämä töineen, askareineen ja muine velvollisuuksineen, kuten kenellä tahansa NORMAALILLA ihmisellä ja normaalilla perheellä.
Eikö yhden koiran omistaja koiran tultua taloon enää tee mitään muuta, kuin elää koiralleen? Ihan totta, kannattaisi miettiä vähäsen.
Kasvattajaan VOI ja SAA pitää yhteyttä se pennun ostanut. Ei ole pakko odottaa ja kiukustua, kun kasvattaja ei kollaussoittoja tai käyntejä teekkään alituiseen vaikka "kasvattajan tuen" onkin luvannut. Ehkä jokaisella kasvattajalla ei todellakaan ole aikaa joka toinen päivä kuunnella jokaisen kasvatin omistajan juttelua pentunsa kakka-analyyseistä liha- tai maksapullien erilaiseen maistuvuuteen, mutta suurin osa kuitenkin mielellään kuulee kasvatistaan kuulumisia, tärkeitä ja niitä hyviäkin, eikä vain silloin, kun kasvatti ehkä sairastaa tai sille on käynyt joku terveyttä uhkaava vahinko.
Sähköposti on oiva apukeino nykyaikana: kasvattajat (jotka eivät siis oikeasti nuku, koska hoitelevat kasvattiensa kanssa käytävää yhteydenpitoa iltamyöhään ja yöllä, kun koirat, lapset ja kotihommat on hoidettu ja perhe nukkuu) voivat lukea kuulumisia ja kirjoitella ohjeita ja kakka- ja ruokintaneuvoja silloin, kun normaalisti hänenkin pitäisi nukkua. Mutta yhteydenpitokin kuuluu kasvattajan velvollisuuksiin, siksi ne elävätkin kahvilla ja pärjäävät ilman lepoa ja ravintoa ;)Hm... hieman.
Oman koirani kasvattaja halusi koirastani kyllä kuuluvan ja kuulikin puhelimella ja sähköposti kävi kuumana, vain valitettavasti minun puoleltani.
Ei edes kiitoksen sanaa ole kuulunut.
Se siitä sähköpostin oivallisuudesta.
Soitettuani hän ihmetteli kuka siellä oikein soittelee ja voi voi miten en olekaan sinun numeroa tallentanut vaikka muiden koiran ostajien olen.
Minun puolestani hän saa suksia kennelinsä kera kuuseen.... tiedän kiinnostuneempiakin kasvattajia, joilla on takana monia monia pentuja eikä unohda niitä perävalojen hälvettyä.
ja tämä on sitten vain minun ajatukseni ja tapani toimia.
Olen luvannut että meille saa soittaa vaikka keskellä yötä. Autan ja neuvon niin pitkälle kuin kykyni riittävät.
Minä en juurikaan soita, koska kaikki eivät pidä siitä että kasvattaja kyselee miten menee. Kunnioitan pentujeni omistajia ja suon heille yksityisyyden.
Minulle saa soittaa ja kuulen mielelläni kasvattieni kuulumisia, niitä huonojakin.Ja taas kerran,joka lähtöön löytyy...
Ostajatkin voisi hieman miettiä,kun koiransa ostaa.Eiköhän niissä keskusteluissa kasvattajan kanssa saa kyllä jotain kuvaa,minkälainen kasvattaja on ja minkälainen hänen tapansa toimia ym.
Jos kasvattaja on kiinnostunut kasvattiensa kohtalosta myös sen jälkeen,kun perävalot on häipyneet,niin eiköhän se tule jo keskusteluissa ilmi.Siinä vaiheessa,jos sitä kasvattajan tukea ja apua pitää erikseen itse kysyä,niin ehkä kannattaa edes miettiä,onko sitä ihan oikeassa paikassa...Tai ollaanko samoilla linjoilla ja missä.
Vaikka se kasvattaja ei itse nyt niin ihmeesti perään kysele (toiset kyllä itsekin silloin tällöin),niin käytettävissä ei olisi pahitteeksi olla ja avuksi.Ja jo jatkokasvatuksenkin kannalta on mielestäni tärkeää,että niistä kasvateistaan tietää.
Tosin myös sitten on olemassa kääntöpuolikin.Niitäkin löytyy myös ostajista,jotka antavat itsestään väärän kuvan.Eli luvataan kertoa kuulumisia,tehdä terveystutkimukset (rodunomaiset),ym.Mutta kun koira on saatu,niin ei pahemmin enää kuulu.
Eli eiköhän puolin ja toisin joka lähtöön löydy.- Just noin
Eli löytyy kyllä varmasti puolin ja toisin. Toisaalta, onhan koiran ostavallakin oltava jonkin asteista maalaisjärkeä sekä ajankäytön suhteen että sen hommaamansa koiran suhteen. Ei joka ikistä asiaa tartte kysyä, ainakaan moneen kertaan, kasvattajaltakaan. Tarkoitan nyt näitä "kun tämä pissii vieläkin sisälle, vaikka on jo 2 vk ollut kotona... että mites minä nyt sen pissipaperin kanssa elän ja mattokin on pissattu, voi voi voi... vai onkohan sillä virtsis...?" tai "onkohan tämä nyt jotenkin luonnevikainen, kun se puree lahkeesta ja murisee ja lapsikin jo pelkää...?". Siis pentukoirista kyselyt voivat olla joskus aika puuduttavia ja niistä selviäisi kyllä ilman yösoittoja kasvattajallekin, kun vähän miettisi asioita :)
Tuo, mitä nm. Molossi sanoi pennunostajien turhanaikaisista lupauksista, että toki terveystutkitaan ja toki käydään joku näyttely ja toki käytetään luonnetestissä tai rodunomaisessa kokeessa, on niin niin totta! Jos ei kasvattaja itse soittele, kirjoittele, käy tapaamassa tai järjestä kasvattiaan tarkastuksiin tai kokeisiin, niin lukuisat näihin lupautuneet ihmiset pitävät sen koiransa ihan vaan siellä kotona. Jos jostain ilmoittavat itse, niin silloin on hätä tai koira on niellyt purkan tai suklaata tai sillä on ripuli tai epäilevät sen olevan sairas. Että näin.
Molemmilla, sekä kasvattajalla että myyjällä, on oikeus ja vapaus valita kenelle myy tai keneltä koiran ostaa. Onneksi! - edelliseen:
Just noin kirjoitti:
Eli löytyy kyllä varmasti puolin ja toisin. Toisaalta, onhan koiran ostavallakin oltava jonkin asteista maalaisjärkeä sekä ajankäytön suhteen että sen hommaamansa koiran suhteen. Ei joka ikistä asiaa tartte kysyä, ainakaan moneen kertaan, kasvattajaltakaan. Tarkoitan nyt näitä "kun tämä pissii vieläkin sisälle, vaikka on jo 2 vk ollut kotona... että mites minä nyt sen pissipaperin kanssa elän ja mattokin on pissattu, voi voi voi... vai onkohan sillä virtsis...?" tai "onkohan tämä nyt jotenkin luonnevikainen, kun se puree lahkeesta ja murisee ja lapsikin jo pelkää...?". Siis pentukoirista kyselyt voivat olla joskus aika puuduttavia ja niistä selviäisi kyllä ilman yösoittoja kasvattajallekin, kun vähän miettisi asioita :)
Tuo, mitä nm. Molossi sanoi pennunostajien turhanaikaisista lupauksista, että toki terveystutkitaan ja toki käydään joku näyttely ja toki käytetään luonnetestissä tai rodunomaisessa kokeessa, on niin niin totta! Jos ei kasvattaja itse soittele, kirjoittele, käy tapaamassa tai järjestä kasvattiaan tarkastuksiin tai kokeisiin, niin lukuisat näihin lupautuneet ihmiset pitävät sen koiransa ihan vaan siellä kotona. Jos jostain ilmoittavat itse, niin silloin on hätä tai koira on niellyt purkan tai suklaata tai sillä on ripuli tai epäilevät sen olevan sairas. Että näin.
Molemmilla, sekä kasvattajalla että myyjällä, on oikeus ja vapaus valita kenelle myy tai keneltä koiran ostaa. Onneksi!" Molemmilla, sekä kasvattajalla että myyjällä, on oikeus ja vapaus valita kenelle myy tai keneltä koiran ostaa. Onneksi!"
Pitää tieteskin olla:
Molemmilla, sekä kasvattajalla että OSTAJALLA, on oikeus ja vapaus valita kenelle myy tai keneltä koiran ostaa. Onneksi! - edellinen kirjoittaja
Asiaa puhutten mutta kun astut uuteen rotuun et voi tasan tietää. Et tasan vaikka kysyt. Eikä sitä asiaa voi netistä kysellä koska jos joku sanoisi, se olisi herjausta.
Toisaalta meillä ei mitään hätää nyttemmin. Moni aikoinaan seuraaja ja rodunomistaja tuli avuksi. Kasvattaja nyrpisteli nokkaansa aikansa heitti jopa ultimaattumin mutta rauhottui sitten ja jatkoi kasvattamista kuin mekin elämäämme. Koira voi hyvin kaikki voi hyvin.
Silti tämä menee esimerkistä. Mietin olisiko hyvä liittyä rodun yhdistykseen vaikka vuotta ennen kuin edes miettii pentua uudesta rodusta. Vois olla viksua veellä. - isokin apu
edellinen kirjoittaja kirjoitti:
Asiaa puhutten mutta kun astut uuteen rotuun et voi tasan tietää. Et tasan vaikka kysyt. Eikä sitä asiaa voi netistä kysellä koska jos joku sanoisi, se olisi herjausta.
Toisaalta meillä ei mitään hätää nyttemmin. Moni aikoinaan seuraaja ja rodunomistaja tuli avuksi. Kasvattaja nyrpisteli nokkaansa aikansa heitti jopa ultimaattumin mutta rauhottui sitten ja jatkoi kasvattamista kuin mekin elämäämme. Koira voi hyvin kaikki voi hyvin.
Silti tämä menee esimerkistä. Mietin olisiko hyvä liittyä rodun yhdistykseen vaikka vuotta ennen kuin edes miettii pentua uudesta rodusta. Vois olla viksua veellä.No joo ja korppi se korpin silmää noki, ellei ole kilpailevan klikin jäsen...
edellinen kirjoittaja kirjoitti:
Asiaa puhutten mutta kun astut uuteen rotuun et voi tasan tietää. Et tasan vaikka kysyt. Eikä sitä asiaa voi netistä kysellä koska jos joku sanoisi, se olisi herjausta.
Toisaalta meillä ei mitään hätää nyttemmin. Moni aikoinaan seuraaja ja rodunomistaja tuli avuksi. Kasvattaja nyrpisteli nokkaansa aikansa heitti jopa ultimaattumin mutta rauhottui sitten ja jatkoi kasvattamista kuin mekin elämäämme. Koira voi hyvin kaikki voi hyvin.
Silti tämä menee esimerkistä. Mietin olisiko hyvä liittyä rodun yhdistykseen vaikka vuotta ennen kuin edes miettii pentua uudesta rodusta. Vois olla viksua veellä.kannattaa aina liittyä. Sieltä saat lehden kautta juuri rotua koskevaa tietoa, mitä et välttämättä muualta saa.
Itse kuulun rotuyhdistykseen ja kun meillä ei ole rodulla ns. omaa rotujärjestöä kuulun myös rotujärjestöön.
Jos vaikka kuinka kiinnostut rotuun voit vielä liittyä ulkomaisiin rotua harrastaviin yhdistyksiin,,jäsenmaksut kasvavat mutta samalla saat tietoa rodusta Suomen ulkopuolelta;))- vai niin
isokin apu kirjoitti:
No joo ja korppi se korpin silmää noki, ellei ole kilpailevan klikin jäsen...
Mikä on kilpaileva klikki?
Tämä meni jännäksi. edellinen kirjoittaja kirjoitti:
Asiaa puhutten mutta kun astut uuteen rotuun et voi tasan tietää. Et tasan vaikka kysyt. Eikä sitä asiaa voi netistä kysellä koska jos joku sanoisi, se olisi herjausta.
Toisaalta meillä ei mitään hätää nyttemmin. Moni aikoinaan seuraaja ja rodunomistaja tuli avuksi. Kasvattaja nyrpisteli nokkaansa aikansa heitti jopa ultimaattumin mutta rauhottui sitten ja jatkoi kasvattamista kuin mekin elämäämme. Koira voi hyvin kaikki voi hyvin.
Silti tämä menee esimerkistä. Mietin olisiko hyvä liittyä rodun yhdistykseen vaikka vuotta ennen kuin edes miettii pentua uudesta rodusta. Vois olla viksua veellä.Tavallaan tuo on totta,että ei se välttämättä ihan helppoa ole,varsinkaan jos ei koiria ole ennen harrastanut.
Mutta toisaalta,turhan paljon koiria ostetaan kuin sikaa säkissä.Jos ajatellaan montaa muuta kallista "tavaraa",niin kierrellään,vertaillaan ja otetaan selvää.Mutta silti koiraa voidaan ostaa ihan tuosta vaan.Välillä ihmetyttää moinen.
Tuo kysyminen on vähän hankalaa,ja vähän kaksipiippuista siinä mielessä,ettei aina tiedä,onko vastaajalla ihan puhtaat jauhot pussissa.
Mutta aina voi kysyä joltain tutulta koiraihmiseltä,ym.mistä voi tietoa hakea,ellei itse osaa.Koiranetistä saa jo monennäköistä viitettä mm.
Ja kun kasvattajille soittelee useallekiin,niin eiköhän sieltä myöskin voi jotain päätellä,kun heidän kanssaan jutustaa.Ja aina viimekädessä sitten ensin tutustumaan paikkoihin,mistä pentua halajaa.Jos maalaisjärkeä piisaa,niin eiköhän noilla eväin aikas hyvin löydy sellainen kasvattaja,jonka kanssa on samoilla linjoilla ja on vastuullinen.
Eli maalaisjärkeä ja malttia,ne on ihan koiranhankinnassakin valttia ;)
Ohoh,tulipa vahingossa hieno stemmauskin :O))- kysyttiin yhä
molossi kirjoitti:
Tavallaan tuo on totta,että ei se välttämättä ihan helppoa ole,varsinkaan jos ei koiria ole ennen harrastanut.
Mutta toisaalta,turhan paljon koiria ostetaan kuin sikaa säkissä.Jos ajatellaan montaa muuta kallista "tavaraa",niin kierrellään,vertaillaan ja otetaan selvää.Mutta silti koiraa voidaan ostaa ihan tuosta vaan.Välillä ihmetyttää moinen.
Tuo kysyminen on vähän hankalaa,ja vähän kaksipiippuista siinä mielessä,ettei aina tiedä,onko vastaajalla ihan puhtaat jauhot pussissa.
Mutta aina voi kysyä joltain tutulta koiraihmiseltä,ym.mistä voi tietoa hakea,ellei itse osaa.Koiranetistä saa jo monennäköistä viitettä mm.
Ja kun kasvattajille soittelee useallekiin,niin eiköhän sieltä myöskin voi jotain päätellä,kun heidän kanssaan jutustaa.Ja aina viimekädessä sitten ensin tutustumaan paikkoihin,mistä pentua halajaa.Jos maalaisjärkeä piisaa,niin eiköhän noilla eväin aikas hyvin löydy sellainen kasvattaja,jonka kanssa on samoilla linjoilla ja on vastuullinen.
Eli maalaisjärkeä ja malttia,ne on ihan koiranhankinnassakin valttia ;)
Ohoh,tulipa vahingossa hieno stemmauskin :O))Yksi mikä pisti ajattelemaan oli vanhan tutun sukunimi jolta olisi voinut kysyä keltä pentu kannattaa ottaa keltä ei ei. Muistin vain etunimen. Sitten myöhemmin oli liian myöhäistä kun hän sanoi että jos olisi tiennyt niin....olisi sanonut toista.
Ihan ekaa kertaa pappia kyydissä ei oltu. Kyllä kysyttiin mitä rodulla on. - vst.
molossi kirjoitti:
Tavallaan tuo on totta,että ei se välttämättä ihan helppoa ole,varsinkaan jos ei koiria ole ennen harrastanut.
Mutta toisaalta,turhan paljon koiria ostetaan kuin sikaa säkissä.Jos ajatellaan montaa muuta kallista "tavaraa",niin kierrellään,vertaillaan ja otetaan selvää.Mutta silti koiraa voidaan ostaa ihan tuosta vaan.Välillä ihmetyttää moinen.
Tuo kysyminen on vähän hankalaa,ja vähän kaksipiippuista siinä mielessä,ettei aina tiedä,onko vastaajalla ihan puhtaat jauhot pussissa.
Mutta aina voi kysyä joltain tutulta koiraihmiseltä,ym.mistä voi tietoa hakea,ellei itse osaa.Koiranetistä saa jo monennäköistä viitettä mm.
Ja kun kasvattajille soittelee useallekiin,niin eiköhän sieltä myöskin voi jotain päätellä,kun heidän kanssaan jutustaa.Ja aina viimekädessä sitten ensin tutustumaan paikkoihin,mistä pentua halajaa.Jos maalaisjärkeä piisaa,niin eiköhän noilla eväin aikas hyvin löydy sellainen kasvattaja,jonka kanssa on samoilla linjoilla ja on vastuullinen.
Eli maalaisjärkeä ja malttia,ne on ihan koiranhankinnassakin valttia ;)
Ohoh,tulipa vahingossa hieno stemmauskin :O))Tiedätkö että vei melkein puolivuotta ennen kuin rodun rintama aukeni sille että rodussa oli kauan aikaa ollut samaa ongelmaa oma. Aihe tuotiin esiin seuraaville kasvattajapäiville koska kipuileivia koiria oli liian monia. Kyseinen kasvattaja ei tullut sinne mutta pisti kätyrin framille.
Sitten kun postia alkoi tulla sitä tulikin sitten runsaasti.
Enempää en kommentoi. vst. kirjoitti:
Tiedätkö että vei melkein puolivuotta ennen kuin rodun rintama aukeni sille että rodussa oli kauan aikaa ollut samaa ongelmaa oma. Aihe tuotiin esiin seuraaville kasvattajapäiville koska kipuileivia koiria oli liian monia. Kyseinen kasvattaja ei tullut sinne mutta pisti kätyrin framille.
Sitten kun postia alkoi tulla sitä tulikin sitten runsaasti.
Enempää en kommentoi.niin,valitettava totuus on,että aina silloin tällöin vaatii turhan pitkään,ennenkuin ongelmiin puututaan.
Mutta kun omalta kohdalta tekee niin hyvin kun osaa ja voi,niin voi olla pitkälti hyvin mielin.- kuule---
molossi kirjoitti:
niin,valitettava totuus on,että aina silloin tällöin vaatii turhan pitkään,ennenkuin ongelmiin puututaan.
Mutta kun omalta kohdalta tekee niin hyvin kun osaa ja voi,niin voi olla pitkälti hyvin mielin.Jo aikoinaan aiheen unohtaneena silti rotua seuranneena katsoin pettyneenä rodun määritelmää eespäin erään kokouksen jälkeen 10-vuotta eteenpäin.
Se vain jakoi ihmiset kahtia tai kolmia ei muuta. Sääli niitä pennunostajia jotka haluavat rodusta kestävän käyttökoiran. Toisaalta koko maailmaa ei voi pelastaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1706804
- 594572
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s323768- 633081
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161925Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗271646- 171630
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹401553- 341419
- 1431187