Mitä mieltä rakkaat keskustelutoverit olette tapauksesta Hannah Jones? Hannah on 13-vuotias tyttö, joka on lähes koko elämänsä viettänyt sairaalassa, koska Hannah sairastaa leukemiaa. Leukemiahoitojen seurauksena Hannahin sydän on vaurioitunut ja Hannah tarvitsisi sydämensiirron, tai muuten hän kuolee todennäköisesti puolessa vuodessa. Vaikka sydämensiirto onnistuisi, se todennäköisesti pitäisi uusia viiden vuoden kuluessa. Hannah ei tahdo sydämensiirtoa eikä enää pitkiä sairaalajaksoja. Tämän päätöksen myötä Hannah myös tietää kuolevansa. Mitä mieltä olette, onko alaikäisella lapsella oikeus kieltäytyä hoidosta, jonka seurauksena hän tulee kuolemaan?
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1615103
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1615477
Minusta Hannahilla on oikeus tähän päätökseen. Hän ymmärtää päätöksensä seuraukset ja hän myös itse parhaiten tietää, missä menee oman elämänlaadun "kipuraja". Varmasti Hannanhin päätös on vanhemmille kipeä, mutta ihailen Hannahin vanhempia, jotka kunnioittavat Hannahin päätöstä ja tukevat häntä siinä, eivätkä pakota Hannahia raskaaseen hoitoon vastoin tämän tahtoa.
Hannah on kuulemma saanut lukuisia yhteydenottoja, joissa hänen päätään yritetään kääntää. Mistä kumpuaa tämä alaikäisen lapsen aliarviointi? Eli että tapauskohtaisesti lapsi ei itse kykenisi päättämään omasta puolestaan?
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1615103
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1615477
Minusta Hannahilla on oikeus tähän päätökseen. Hän ymmärtää päätöksensä seuraukset ja hän myös itse parhaiten tietää, missä menee oman elämänlaadun "kipuraja". Varmasti Hannanhin päätös on vanhemmille kipeä, mutta ihailen Hannahin vanhempia, jotka kunnioittavat Hannahin päätöstä ja tukevat häntä siinä, eivätkä pakota Hannahia raskaaseen hoitoon vastoin tämän tahtoa.
Hannah on kuulemma saanut lukuisia yhteydenottoja, joissa hänen päätään yritetään kääntää. Mistä kumpuaa tämä alaikäisen lapsen aliarviointi? Eli että tapauskohtaisesti lapsi ei itse kykenisi päättämään omasta puolestaan?
Vastaukset 25
Vanhimmat
siinä kuin USA'n presidentillä määrätä sotatoimet alkavaksi ja murhata kohdemaan lapsia ja naisia SADOIN TUHANSIN ja ..
.. ja on Raamatun JUmalan aivoton alainen, Jumala on vastuussa.
mulukku .g
Luulisi vielä että noista siirto sydämmistä olisi pulaa eikä niitä kannattaisi edes uhrata leukemiapotilaille joiden tulevaisuudennäkymät eivät ole erityisen hohdokkaat.
Pakko sanoa että tämä tyttö todellakin näytti hyvän esimerkin epäitsekkyydestä kieltätymällä leikkauksesta, vaikkakaan ei ehkä tehnyt sitä juuri tästä syystä.
Mutta ei. 13 vuotiaalla lapsella ei pitäisi olla oikeutta päättää omasta kuolemastaan, vaikka tässä tilanteessa hyväksynkin sen. Se on vanhempien oikeus ja velvollisuus tehdä niinkuin lapselleen parhaaksi näkevät lain antamissa rajoissa.
Et halua antaa alaikäiselle oikeutta päättää omasta kuolemasta, mutta tilanteesta riippuen hyväksyt sen. Minä edelleen jankutan miksi lapsia kohdellaan tahdottomana, oikeustoimikelvottomana massana (niin lääketieteessä kuin uskonnoissakin)? Miksemme halua kuunnella mitä lapsella on sanottavaa, vaan automaattisesti ohitamme sen toteamalla, ettei kypsyys riitä? Kuka onkaan tuntemustensa parempi asiantuntija kuin lapsi itse? Ohittaako aikuisen tuska lapsen menetyksestä automaattisesti lapsen psyykkisen ja fyysisen tuskan?
Suomen laki potilaan asemasta ja oikeuksista (17.8.1992/785) muuten sanoo seuraa alaikäisestä potilaasta: 2. Luku, 7 §: "Alaikäisen potilaan mielipide hoitotoimenpiteeseen on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Jos alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.
Jos alaikäinen ei kykene päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa."
Käsittääkseni kehitystason arvioimiseen kuuluu, että tarkastellaan kykeneekö lapsi ymmärtämään tahtonsa seuraukset.
>>Miksemme halua kuunnella mitä lapsella on sanottavaa, vaan automaattisesti ohitamme sen toteamalla, ettei kypsyys riitä? Kuka onkaan tuntemustensa parempi asiantuntija kuin lapsi itse?
"13 vuotias lapsi haluaa itselleen tuliaseen ja vannoo että on tarpeeksi kypsä ettei ammu sillä ketään... antaisitko?" -Minusta tuliase/ajokortti/tms. materiaalinen asia ei ole verrannollinen lapsen kehoa koskevaan päätökseen. Näihin tuliase ja ikä -asioihin liittyy yksinomaan rationaalisia argumentteja, mutta kehoa ja sen itsemääräämistä koskeviin asioihin liittyy myös emotionaalinen argumentti, jota emme voi täysin ohittaa eettisistä syistä. Sitä paitsi laki kieltää antamasta asetta/viinaa/autoa alaikäiselle, mutta juurikin tuo potilaslaki velvoittaa kuuntelemaan myös alaikäistä potilasta, sikäli kuin voidaan todeta potilaan kypsyys. Vastoin väitettäsi, tuo laki ei sisällä mitään ikärajaa, vaan asiat käsitellään tapauskohtaisesti, joka on ihan oikein.
Mitä tulee tuohon 13-v. tyttö ja 30-v. mies, niin en tietenkään hyväksyisi suhdetta, mutta jos vakavan keskustelun jälkeen tyttö olisi edelleen samaa mieltä, niin mikä olisi mielestäsi ratkaisu? Valvoa lasta 24/7? Muuttaa paikkakuntaa? Hankkia lähestymiskielto miehelle? Minusta lapselle on edelleen oikeus tunteisiinsa, mutta tuolla 30-vuotiaalla miehellä ei, ihan jo lakisyistä.
Minusta edelleen lääketieteellisessä hoidossa on kuunneltava myös lasta. Viime kädessä päätöksen hoidosta tekevät lääkärit ja vanhemmat (Hannahin tapauksessa lääkärit ja vanhemmat antoivat viimeisen sanan Hannahille, koska katsoivat hänen olevan elämänsä paras asiantuntija, keitä me olemme kiistämään tämän?), mutta heidän on myös huomioitava lapsen tuntemukset arvioidessaan hoidon vaikutusta lapsen elämänlaatuun. Meidän on vain hyväksyttävä, että joissakin tapauksissa on paljon inhimillisempi ratkaisu jättää tekemättä massiiviset hoito-operaatiot, jotka vain siirtävät väistämätöntä siinä sivussa huonontaen potilaan elämänlaatua. Nythän myös varsin varteenotettava vaihtoehto on, että Hannah kuolisi leikkauspöydälle.
Minusta tuo vanhemmat aina päättävät, kun on lapsen henki kyseessä -argumentti hieman ontuu. Entäpä tapaus Jehovan Todistajat? Lapsi tarvitsee verensiirron selvitäkseen hengissä ja uskonto kieltää sen. Et varmastikaan tässä tapauksessa kuuntelisi vanhempien tahtoa?
>>"13 vuotias lapsi haluaa itselleen tuliaseen ja vannoo että on tarpeeksi kypsä ettei ammu sillä ketään... antaisitko?" -Minusta tuliase/ajokortti/tms. materiaalinen asia ei ole verrannollinen lapsen kehoa koskevaan päätökseen. Näihin tuliase ja ikä -asioihin liittyy yksinomaan rationaalisia argumentteja, mutta kehoa ja sen itsemääräämistä koskeviin asioihin liittyy myös emotionaalinen argumentti, jota emme voi täysin ohittaa eettisistä syistä. Sitä paitsi laki kieltää antamasta asetta/viinaa/autoa alaikäiselle, mutta juurikin tuo potilaslaki velvoittaa kuuntelemaan myös alaikäistä potilasta, sikäli kuin voidaan todeta potilaan kypsyys.>Vastoin väitettäsi, tuo laki ei sisällä mitään ikärajaa, vaan asiat käsitellään tapauskohtaisesti, joka on ihan oikein.>Mitä tulee tuohon 13-v. tyttö ja 30-v. mies, niin en tietenkään hyväksyisi suhdetta, mutta jos vakavan keskustelun jälkeen tyttö olisi edelleen samaa mieltä, niin mikä olisi mielestäsi ratkaisu? Valvoa lasta 24/7? Muuttaa paikkakuntaa? Hankkia lähestymiskielto miehelle? Minusta lapselle on edelleen oikeus tunteisiinsa, mutta tuolla 30-vuotiaalla miehellä ei, ihan jo lakisyistä.>Minusta edelleen lääketieteellisessä hoidossa on kuunneltava myös lasta. Viime kädessä päätöksen hoidosta tekevät lääkärit ja vanhemmat (Hannahin tapauksessa lääkärit ja vanhemmat antoivat viimeisen sanan Hannahille, koska katsoivat hänen olevan elämänsä paras asiantuntija, keitä me olemme kiistämään tämän?), mutta heidän on myös huomioitava lapsen tuntemukset arvioidessaan hoidon vaikutusta lapsen elämänlaatuun.>Minusta tuo vanhemmat aina päättävät, kun on lapsen henki kyseessä -argumentti hieman ontuu. Entäpä tapaus Jehovan Todistajat? Lapsi tarvitsee verensiirron selvitäkseen hengissä ja uskonto kieltää sen. Et varmastikaan tässä tapauksessa kuuntelisi vanhempien tahtoa?
Minä en edelleenkään rinnastaisi aselaki/pedofiili-tilannetta ja potilaslakia. Ensin mainitussa on vain kyse siitä, että lapsi haluaa jotain, jonka seurauksia ei voi täysin käsittää. Jälkimmäisesssä on kyse siitä, että lapsi haluaa jotain (jonka seurauksia ei voi täysin käsittää) suhteessa siihen, miten pitkälle lapsen fyysistä koskemattomuutta voidaan kunnioittaa. Olet varmaan samaa mieltä, että myös lapselle kuuluu fyysinen koskemattomuus?
Joten loppupeleissä potilaslaissa on kyse siitä, missä menee fyysisen koskemattomuuden raja ja tällä ei ole mitään tekemistä aselain kanssa. Vaikka lapsi ei saisi asetta, hänen oikeuksiaan ei loukata. Sen sijaan jos lapselle tehdään turha lääketieteellinen toimenpide vastoin lapsen tahtoa, hänen koskemattomuuttaan loukataan (vrt. ympärileikkaus). Mielestäni sekä aikuisella että lapsella fyysistä koskemattomuutta voidaan loukata siinä tilanteessa, että sillä voidaan todella pelastaa terveys/henki. Ja on lääkärin etiikan vastaista edes tarjota hoitoa, josta on vain haittaa (jos tämä on tiedossa). Lapsen ei siis pitäisi edes joutua tällaisen valinnan eteen.
Esimerkkitapauksessasi 13-v. tyttö ja 30-v. mies, lapsen ajatusmaailmaa ja tunne-elämää voidaan kyllä kunnioittaa (eri asia kuin hyväksyä! ko. tapauksessa nöyryyttämisellä olisi tod.näk. tuhoisat seuraukset), lapsen ei tule sallia tehdä päätöstä, josta on hänelle todellista haittaa. Tuossakin tapauksessa voidaan jopa loukata lapsen fyysistä koskemattomuutta, koska tuo pedofiili tekisi lapsen terveydelle haittaa.
Katsos kun otit ympärileikkauksen mukaan...
>>Joten loppupeleissä potilaslaissa on kyse siitä, missä menee fyysisen koskemattomuuden raja ja tällä ei ole mitään tekemistä aselain kanssa. Vaikka lapsi ei saisi asetta, hänen oikeuksiaan ei loukata. Sen sijaan jos lapselle tehdään turha lääketieteellinen toimenpide vastoin lapsen tahtoa, hänen koskemattomuuttaan loukataan (vrt. ympärileikkaus).>Tuossakin tapauksessa voidaan jopa loukata lapsen fyysistä koskemattomuutta, koska tuo pedofiili tekisi lapsen terveydelle haittaa.
"Vaan kun emme puhuneet turhista leikkauksista, vaan lapsen oikeudesta päättää omaa elämää ja terveyttä koskevista asioista."
-Lapsen terveyttä ja elämää koskevat asiat liittyvät erittäin läheisesti, sanoisin terveyden osalta jopa täysin, lapsen oikeuteen fyysisestä koskemattomuudesta. Edelleen keskustellaan siitä, millä edellytyksillä voimme rikkoa lapsen fyysisen koskemattomuuden. Mikä on riittävä uhka lapsen kannalta, että lapsen tahdon yli voidaan kävellä? Tai vastaavasti, mikä on riittävä hyöty lapsen kannalta, että voimme kävellä hänen tahtonsa yli?
"Tulisiko sitten lapsella olla oikeus myös ympärileikkaukseen jos hän niin haluaa? (tai pikemminkin koska hänet on aivopesty sitä haluamaan...)"
-Jos ympärileikkaukselle ei ole lääketieteellistä perustelua, lapsen tahtoa ei pitäisi noudattaa ennen täysi-ikäisyyttä. Huomaathan, että tässä ei rikota lapsen fyysistä koskemattomuutta, häneen ei kajota vastentahtoisesti. Ylipäätään julkisin varoin kustannetussa terveydenhoidossa ei pitäisi tehdä aikuisille tai lapsille mitään operaatioita, joille ei ole terveyttä edistävää vaikutusta.
"Mutta lapsen oikeus kieltäytyä hoidosta saattaa myös aiheuttaa hänen terveydelleen haittaa, joten miksi se on yhtään hyväksyttävämpää?"
- On hieman turhauttavaa kinata (mutta kun terrierin omistaja ei voi antaa periksi :D) kanssasi, kun periaatteessa olemme samaa mieltä. Kumpikin tunnustaa lapsen fyysisen koskemattomuuden ja kumpikin tunnustaa, että lapsen tahdon yli voidaan kävellä tietyin edellytyksin. Se rajan veto nyt on vain kiistamme aiheena. Minusta lähtökohta on, että lapsi on koskematon, ellei hänen etunsa muuta vaadi. Olemme varmaan yksimielisiä, että ipanalle annetaan se rokotus vaikka tämä kuinka hangoittelisi vastaan. Se vaikea kysymys onkin, mihin lapsen kohdalla vedetään elämisen arvoisen elämän raja? Onko lapsi pidettävä keinolla millä hyvänsä hengissä vaikka lapsi itse tahtoisi kuolla, vai voidaanko myös lapsen ääntä kuunnella hoidon suunnittelussa? Ja itse asiassa tästäkin olemme yksimielisiä. Jos Hannah voitaisiin parantaa terveeksi tytöksi sydämensiirrolla, asia olisi selvä, Hannahia tulisi hoitaa 18-vuotiaaksi vaikka vastoin hänen tahtoaan, jonka jälkeen hän saisi tehdä kuten itse lystää. Jos taas tosiasiassa Hannahin kohdalla puhutaan vain ehkä parista lisävuodesta, eiköhän Hannah ansaitse nuo vuotensa sellaisiksi kuin itse ne haluaa.
Aloitin koko tämän keskustelun ajatuksena miksi me emme kuuntele mitä sanottavaa lapsella on? Tämä ei tarkoita, että koko baletin pitäisi tanssia lapsen pillin mukaan, mutta minusta myös lapsen ääni ansaitsee tulla julki, myös näissä raskaissa elämän ja kuoleman kysymyksissä. Kuten jo edellä totesin, Hannahin tapauksessa päänkääntäjät hoitavat itseasiassa omaa ahdistustaan. Onhan se puistattava ajatus, että elämänsä alussa oleva ihminen tietää kuolevansa pian ja joutuu vain valitsemaan miten pian ja kenties miten (syöpään, sydämen vajaatoimintaa tai leikkauspöydälle).
En ymmärrä ventovieraitten intoa tuppautua määräilemään ihmistä tuollaisessa asiassa.
En voi välttyä vaikutelmalta, että pro-elämä-anti-abortti-fanaatikot ovat taas melttaamassa asioista, joista heillä ei ole hevon vitun käsitystä.
keitä ne lappusten kirjoittajat ovat, mutta jotain räsäskän tapaisia tyyppejä varmaan. "elämä on jumalan lahja"-tyyppejä.
Luultavasti Hannah on saanut miettiä asiaa ja hänelle on annettu ammattiapuakin joten voitanee päätellä että päätös on harkittu.
Kyllä hänellä on oikeus kieltäytyä hoidosta.
Henkilö, joka on viettänyt noin 13 vuotta kokoajan tietoisena omasta sairaudestaan ja tulevasta kuolemasta ei ole samalla tasolla terveen 13-vuotiaan kanssa.
Hannahille sallikoot päätösvalta tässä tapauksessa.
Joka tapauksessa voimia Hannahille.
Hannah on koko lyhyen elämänsä aikana katsonut varmasti niin monesti kuolemaa silmästä silmään, että tämä nuori naisenalku on varmasti monilta osin aikuisempi ja kypsempi kuin moni 18-vuotias tai sitä vanhempi.
Itseäni tässä tapauksessa ärsyttää, että ventovieraat ihmiset, jotka eivät edes tunne Hannahia tai hänen sairaushistoriaansa, tulevat tuputtamaan neuvojaan olettaen automaattisesti, että Hannahin päätös ei olisi kypsä ja kaikilta osin tarkoin harkittu. Eihän tuossa käännytysyrityksessä tehdä mitään palvelusta Hannahille, vaan puretaan omaa ahdistusta. Onhan se äärimmäisen rankka päätös hyväksyä, että lapsi valitsee kuoleman.
Kaikkea hyvää Hannahille.
Tuollaisessa ääritapauksessa voisin hyväksyä eutanasian, mutta en missään muussa tapauksessa. Kun tälle tielle lähdetään, niin eutanasian rimaa voidaan pikku hiljaa alentaa. Loppujen lopuksi joku voi saada eutanasian, ihan vaan koska juuri sillä hetkellä haluaa ilman mitään syytä päättää päivänsä.
Kaikkein pahin on, että joku lääkäri voi päättää vastoin toisen ihmisen tahtoa, että hänelle armokuolema olisi parasta, mutta hän ei sitä vain itse ymmärrä.
"Kun tälle tielle lähdetään, niin eutanasian rimaa voidaan pikku hiljaa alentaa. Loppujen lopuksi joku voi saada eutanasian, ihan vaan koska juuri sillä hetkellä haluaa ilman mitään syytä päättää päivänsä.
Kaikkein pahin on, että joku lääkäri voi päättää vastoin toisen ihmisen tahtoa, että hänelle armokuolema olisi parasta, mutta hän ei sitä vain itse ymmärrä."
Onko sinulla jotain perusteita väitteillesi? Samalla logiikalla kahvin hyväksyminen johtaa väistämättä siihen, että kohta saadaan heroiinia markettien hyllyiltä.
ole eutanasiasta kysymys, vaan siitä, että tämä tyttö ei halua sydänleikkaukseen.
"Onko sinulla jotain perusteita väitteillesi? Samalla logiikalla kahvin hyväksyminen johtaa väistämättä siihen, että kohta saadaan heroiinia markettien hyllyiltä. "
Parempi vertaus on, että heroiinin kohtuukäyttö johtaa helposti heroiinin liialliseen käyttöön.
"Parempi vertaus on, että heroiinin kohtuukäyttö johtaa helposti heroiinin liialliseen käyttöön."
Väärin. Mainitsemaasi asiaan on olemassa selkeät fysiologiset syyt. Kahvianalogia toimii paremmin, koska eutanasian ja kahvin kohdalla ei ole olemassa syy-seuraus-suhdetta.
Luin tuosta tapauksesta tässä joskus ja kyllähän tuo hieman ristiriitaisia ajatuksia herätti.
Kuinka kypsä 13 vuotias on tuollaisen päätöksen tekemiseen?
Hannah on kuitenkin koko elämänsä käytännössä joutunut sairaalassa olemaan. Edes tämä leikkaus ei kierrettä katkaisisi, vaan muistaakseni uutta leikkausta tarvittaisiin aina 5 vuoden välein.
Koska myös hänen vanhempansa ovat päättäneet kunnioittaa Hannahin omaa toivomusta, ei asiassa mielestäni sitten ole sen enempää. Hannah kuolee, omasta tahdostaan eikä siinä pidä olla sanansijaa kenelläkään muulla.
Että pelastaisiko Jumala tämän lapsen ettei taas tarvitsisi yhden turhan kuoleman tapahtua. Aamunkoitteen vastaus oli ihastuttavan perus uskiskamaa. Muutoin aika hiljaista.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000102&posting=22000000039311964
Mikä niillä viiraa päässä? Ei tarvitse vastata.