Katsoiko kukaan eilen TV:stä ohjelmaa, jossa aikoinaan (70-luvulla?) Andeilla lento-onnettomuudesta hengissä selvinneet kertoivat selviytymistaistelustaan, joka kesti yli kaksi kuukautta.
Vuoristoa oli silmänkantamattomiin, ja kun etsintäpartiot eivät heitä löytäneet, ainoa tapa selvitä oli kannibalismi. Ensin yrittivät tietysti sinnitellä ilman kuolleiden matkustajien lihaa, mutta eihän siinä lopulta muu auttanut kuin syödä, jos aikoi hengissä pysyä.
Osa sanoi, että jos minä kuolen syökää pois vaan.
Joku joka oli lähdössä etsimää tietä ihmisten ilmoille, antoi lähtiessään muille luvan syödä kuolleiden omaistensa lihaa. Tulipa mieleen tässä sekin, että he raaputtivat kuolleiden luita ja söivät sitä luujauhetta saadakseen kivennäisaineita.
Kaksi miehistä lähti lopulta epätoivoisen pitkältä vaikuttaneelle taipaleelle, ja kymmenen päivän taivalluksen jälkeen lumisessa vuoristossa, he kohtasivat paimenia ja pelastuivat, kuten heidän ansiostaan myös koneen hylyn luokse jääneet toista kymmentä vielä hengissä ollutta.
Miten tämä liittyy ateismiin. Jaa'a. Pelastuneet "puolustelivat" kannibalismiaan itselleen ja muille myös uskonnollisin sanakääntein. He vertasivat sitä ehtoolliseen, jossa syödään ja juodaan Kristuksen lihaa ja verta. Aika nerokas puolustus sanoisin.
No entäs sitten ateisti? Olisiko ihmislihan syöminen helpompaa ateistille vai uskovaiselle. Itse olen ateisti, eikä ajatus todellakaan houkuttele. Kaipa sitä yrittäisi vältellä mahdollisimman pitkään, jos pelastajat saapuisivat, mutta pakkohan se olisi lopulta syödä. En tiedä minkälaisia tunnontuskia siitä jäisi, vaikka sellaisiin ei mielestäni ole mitään syytä.
Vuoristoa oli silmänkantamattomiin, ja kun etsintäpartiot eivät heitä löytäneet, ainoa tapa selvitä oli kannibalismi. Ensin yrittivät tietysti sinnitellä ilman kuolleiden matkustajien lihaa, mutta eihän siinä lopulta muu auttanut kuin syödä, jos aikoi hengissä pysyä.
Osa sanoi, että jos minä kuolen syökää pois vaan.
Joku joka oli lähdössä etsimää tietä ihmisten ilmoille, antoi lähtiessään muille luvan syödä kuolleiden omaistensa lihaa. Tulipa mieleen tässä sekin, että he raaputtivat kuolleiden luita ja söivät sitä luujauhetta saadakseen kivennäisaineita.
Kaksi miehistä lähti lopulta epätoivoisen pitkältä vaikuttaneelle taipaleelle, ja kymmenen päivän taivalluksen jälkeen lumisessa vuoristossa, he kohtasivat paimenia ja pelastuivat, kuten heidän ansiostaan myös koneen hylyn luokse jääneet toista kymmentä vielä hengissä ollutta.
Miten tämä liittyy ateismiin. Jaa'a. Pelastuneet "puolustelivat" kannibalismiaan itselleen ja muille myös uskonnollisin sanakääntein. He vertasivat sitä ehtoolliseen, jossa syödään ja juodaan Kristuksen lihaa ja verta. Aika nerokas puolustus sanoisin.
No entäs sitten ateisti? Olisiko ihmislihan syöminen helpompaa ateistille vai uskovaiselle. Itse olen ateisti, eikä ajatus todellakaan houkuttele. Kaipa sitä yrittäisi vältellä mahdollisimman pitkään, jos pelastajat saapuisivat, mutta pakkohan se olisi lopulta syödä. En tiedä minkälaisia tunnontuskia siitä jäisi, vaikka sellaisiin ei mielestäni ole mitään syytä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kuin mitä tässä osaa edes kuvitella. Nyt sanoisin että en varmasti alkaisi sahata jäseniä irti toiselta ihmiseltä, se syöminen tuskin olisi edes se pahin homma kun reisilihas on lihamuodossa jo lautasella. Mutta se ihmisen paloittelu syömistarkoituksessa olisi haastavinta. Eli atte sanoo että nyt ei tulisi kuuloonkaan mutta siinä tilanteessa todennäköisesti söisin ;)
Vaikea kuvitella tuollaista tilannetta. Mutta aika paljon kertoo se, että monet antoivat luvan käytää hyväksi omaa lihaansa, jos sattuvat kuolemaan. Tuollaisessa(kin) tilanteessa ihminen pystyy olemaan hyvin rationaalinen.
Koska sinulla on eri nimimerkki?
Podetko jakomielitautia?
Tuo tarinahan on pienoinen legenda ja ollaan siitä kait jo useampi leffakin tehty.
Äkkiseltäänhän sitä tietysti on helppo sanoa että ei varmana söisi, mutta parikin viikkoa pelkällä lumella elämisen jälkeen voisi vankkuneimmankin teistin mieli alkaa muuttumaan.
Kuolema on osa elämää, sen totuuden kanssa pitää olla sujut mutta pidän tästä elämisestä kuitenkin sen verran että kyllä varmasti tulisin ihmislihaa syöneeksi vastaavassa tilanteessa.
Välttäisin sitä toki niin kauan kuin mahdollista mutta eiköhän vatsa jossain vaiheessa saisi ylivallan mielestä.
Ajatus ei todellakaan houkuta, mutta ihminen on valmis aika pitkälle venyttämään eettisiä rajojaan säilyäkseen hengissä.
Oma rajani menisi viimeistään siinä, etten suostuisi tappamaan lajitoveria ruuaksi. Jos kaveri olisi kuollut minusta riippumattomista syistä ja vielä antanut siunauksen ruumiinsa ravinnoksikäyttämiselle, tilapäisratkaisuna eettisesti tuossa ei olisi juurikaan nikottelemista, sehän olisi jopa tietyllä tavalla eettisempää kuin nauta-sikajauhelija, lihan hyväksikäyttämiseen on kohteen lupa. Mutta ajatuksena silti äärimmäisen oksettava. Melko henkihieverissä pitäisi olla, jotta ryhtyisin tuohon.
Olenko muuten ihan väärässä, mutta eikö kannibalismi pidemmän päälle aiheuta aivosaurauksia, kuten hullun lehmän tautia lehmillä, johtuen prioneista?
"Olenko muuten ihan väärässä, mutta eikö kannibalismi pidemmän päälle aiheuta aivosaurauksia, kuten hullun lehmän tautia lehmillä, johtuen prioneista?"
Mutta ainakin jonkun kannibaaliyhteisön keskuudessa taisi joskus levitä joku prionitauti, kun näitä proteiinin kaltaisia prioneja ei elimistön entsyymit kykene pilkkomaan inaktiivisiksi.
Tarkoitat ilmeisesti fore-kansan potemaa kuru-tautia? Foreilla oli tapana vetää nahkaansa vainajat.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuru_(tauti)
Alla olevassa linkissä lisää prioneista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Prioni
Kenties ihmisellä on melkoisen sisäsyntyinen vastenmielisyys kannibalismia kohtaan johtuen A) tappamisen tuomittavuudesta ja B) tuosta tautiriskistä?
onko ihminen taudinkantaja, terve ihminen on kuitenkin turvallista ravintoa.
"mutta eikö kannibalismi pidemmän päälle aiheuta aivosaurauksia, kuten hullun lehmän tautia lehmillä, johtuen prioneista?"
En tiedä kuinka kauan voisin olla syömättä, mutta söisin kuitenkin ihmistä mielummin kuin kuolisin nälkään.
tai sen muunnosta on havaittu muinoin heimoilla, jotka harrastivat kannibalismia, mutta siinä oli kyse siitä, että he söivät ihmisen aivot ja sieltä se hermostosairaus juuri on peräisin. Samoin kun oli naudoissakin. Nythän on teurastamoissa eri säännöt, kuin silloin 90-luvulla.
Tästä taudista on monta eri muotoa, jotkut ovat perinnöllisiä, jotkut taas on saatu tartuntana.
http://www.tohtori.fi/?page=2442205&id=7134060
Miksi sinä asetat tähän vastakkain ateistin ja uskovaisen? Ei sillä asian kanssa mitään tekemistä ole.
Mitä tunnontuskia siitä voisi jäädä, jos kuolleen ihmisen lihaa syö? En tajua. Olisi täysin eri asia jos tappaisi kaverinsa ja sitten söisi.