Ovi tempaistaan rempseästi auki, sisään astelee ryhdikäs, avoin, suvaitsevainen ja iloinen ilmiselvä siviilipalvelusmies. Pitkä poninhäntä heiluu poikamaisesti, olkalaukussa kiiltelee tuliterä Cannabis Sativan lehteä kuvaava kangasmerkki. Olkalaukku on ilmiselvästi ostettu kehitysmaakaupasta, oikeamielinen ruotsalaishenkinen nuorukainen on jälleen muistanut päivittäisissä valinnoissaan kehitysmaan riistettyä asukasta.
Kaveri kävelee tiskille ja ostaa kupillisen sekä kasvispasteijan. Maailman tilasta ja eläinten oikeuksista huolestunut nuorukainen on jopa jatkuvien ilmavaivojen uhalla jo vuosia kieltäytynyt tehotuotetusta, kärsimyksenmakuisesta kuolleen eläimen lihasta ja nauttinut kasvisruoasta. Porkkanoiden ja parsakaalin oikeudet ovat jopa tässä takapajuisessa ja suvaitsemattomassa maassa paremmalla tolalla kuin tuotantoeläimillä.
Onpa ylevä ja puhdasotsainen nuorukainen, ajattelen mielessäni. En löydä hakemallakaan mitään negatiivista, tulisipa omista pojistani jonain päivänä hänen kaltaisiaan, saisin olla ylpeä isä.
Naapuripöytä on erimieltä. Siellä istuu pari likaisiin haalareihin pukeutunutta, sanalla sanoen vittumaisen oloista kaljupäätä. Supina alkaa välittömästi. "Vitun pitkätukka". "Lökäpöksyhomo", säestää toinen.
Alkaa kovaääninen armeija-aikojen muistelu, toinen on ollut jopa alikessuna...Toinen on tosin vain tykkimies, mutta "aina sekin on parempi kun tollanen vellihousu sivari", säestää toinen. Seuraavaksi muistellaan esi-isien uhrauksia ja toitotetaan kovaan ääneen velkaa menneille sukupolville, "mitä tämä nykyinen pullamössöporukka ei halua maksaa" sanoo miehistä lihavampi ja rumempi. "Vois edes vähän kunnioittaa ja miellyttää vanhuksia" kuittaa tykkimies Vekaranjärveltä, saapumiserä 1/92.
Molemmilla miehillä on valtavat silmäpussit, yöt kuluvat ilmesesti toimintaelokuvien parissa, ruokkien armeija-aikoina istutettua suvaitsemattomuutta, rasistisuutta ja murhanhimoa. Miehet nousevat ylös, "vittu kun sais tohon pickuppiin kapinalipun ja haulikon telineeseen takaikkunalle ja pisteeks iin päälle tollasen moppitukan helistimeks roikkuun vetokoukusta", tuumaa sikaniska toiselle. "Vai kasvatakko mielummin parran ja lähet Ruottiin vituks?" lohkasee toinen nuorukaiselle ohi mennessään.
Miehet poistuvat naureskellen ja toisiaan olkapäille läimien. Nuorukainen nauttii teensä ja haukkaa loput pasteijasta vaikka ruokahalu varmasti onkin mennyttä ja itsetunto jälleen piirun verran alempana. Hän poistuu yksinäisenä ja lysähtänein hartioin läheiselle bussipysäkille. Ekologisesti tiedostavana hän suosii joukkoliikennettä, vaikka edellisen kaltaisen nöyryytyksen riski on bussissakin todellinen.
Päätän masentavan raporttini tähän.
Kaveri kävelee tiskille ja ostaa kupillisen sekä kasvispasteijan. Maailman tilasta ja eläinten oikeuksista huolestunut nuorukainen on jopa jatkuvien ilmavaivojen uhalla jo vuosia kieltäytynyt tehotuotetusta, kärsimyksenmakuisesta kuolleen eläimen lihasta ja nauttinut kasvisruoasta. Porkkanoiden ja parsakaalin oikeudet ovat jopa tässä takapajuisessa ja suvaitsemattomassa maassa paremmalla tolalla kuin tuotantoeläimillä.
Onpa ylevä ja puhdasotsainen nuorukainen, ajattelen mielessäni. En löydä hakemallakaan mitään negatiivista, tulisipa omista pojistani jonain päivänä hänen kaltaisiaan, saisin olla ylpeä isä.
Naapuripöytä on erimieltä. Siellä istuu pari likaisiin haalareihin pukeutunutta, sanalla sanoen vittumaisen oloista kaljupäätä. Supina alkaa välittömästi. "Vitun pitkätukka". "Lökäpöksyhomo", säestää toinen.
Alkaa kovaääninen armeija-aikojen muistelu, toinen on ollut jopa alikessuna...Toinen on tosin vain tykkimies, mutta "aina sekin on parempi kun tollanen vellihousu sivari", säestää toinen. Seuraavaksi muistellaan esi-isien uhrauksia ja toitotetaan kovaan ääneen velkaa menneille sukupolville, "mitä tämä nykyinen pullamössöporukka ei halua maksaa" sanoo miehistä lihavampi ja rumempi. "Vois edes vähän kunnioittaa ja miellyttää vanhuksia" kuittaa tykkimies Vekaranjärveltä, saapumiserä 1/92.
Molemmilla miehillä on valtavat silmäpussit, yöt kuluvat ilmesesti toimintaelokuvien parissa, ruokkien armeija-aikoina istutettua suvaitsemattomuutta, rasistisuutta ja murhanhimoa. Miehet nousevat ylös, "vittu kun sais tohon pickuppiin kapinalipun ja haulikon telineeseen takaikkunalle ja pisteeks iin päälle tollasen moppitukan helistimeks roikkuun vetokoukusta", tuumaa sikaniska toiselle. "Vai kasvatakko mielummin parran ja lähet Ruottiin vituks?" lohkasee toinen nuorukaiselle ohi mennessään.
Miehet poistuvat naureskellen ja toisiaan olkapäille läimien. Nuorukainen nauttii teensä ja haukkaa loput pasteijasta vaikka ruokahalu varmasti onkin mennyttä ja itsetunto jälleen piirun verran alempana. Hän poistuu yksinäisenä ja lysähtänein hartioin läheiselle bussipysäkille. Ekologisesti tiedostavana hän suosii joukkoliikennettä, vaikka edellisen kaltaisen nöyryytyksen riski on bussissakin todellinen.
Päätän masentavan raporttini tähän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Unohdit mainita miten kassaneiti, Liisa, sylkee sivarinretkun ruokiin, koska on perinteinen rasistinen, ahdasmielinen ja suvaitsematon suomalaisnainen, ja miten työnjohtaja, Kalevi, nyökyttelee päätään hyväksyvästi havaittuaan Liisan pikku jekun, koska hänkin on murhanhimoinen militantti ja sivarivihaaja, ja miten lopulta koko tuhatpäinen Teboilin paikallaoleva asiakaskunta osoittaa sivaria sormella ja nauraa yhteen ääneen ja huutaa "VITUN PULLAMÖSSÖLUUSERI". Ja miten ulospäästyään, väki seuraa sivaria edelleen osoittaen sormillaan ja huutaen pullamössöä. Soihtuja sytytellään, päitä ajellaan kaljuksi, joillakin on valkoiset suippokärkiset huput mukanaan. Ilta alkaa hämärtää ja soihtujen loisteessa vedetään suomen lippuja salkoon ja lataillaan kivääreitä katsellen samalla kiukkuisesti itään. Heil hitler, kuuluu jostakin ja pari ääntä yhtyy huutoon hiukan myöhässä. "Rautaa rajalle", on kirjoitettu tussilla jonkun takin selkämykseen. "Sivarit hirteen", jonkun toisen käsivarteen. On vihaisia irvistyksiä kuolan tihkuessa yhteenpurtujen hampaiden välistä, ja kaikkea tätä säestää kiukkuinen murina. Koska, kuten Teboil lopulta tietää kertoa, sellaisiahan me suomalaiset olemme.
...ABC-asemilla vihataan myös sivareita. Henkilökunnan nuiva suhtautuminen tulee olemaan seuraavan raportin teema.
Maltan tuskin odottaa, koska päästään valintatalon lihatiskille asti. Siellä se vasta rasismi ja suvaitsemattomuus leimuaakin. No, ABCn uutisia odotellessa...
Olen itsekkin menossa pian ABC:lle. Ajattelin tällä kertaa pukeutua sivariksi. Kauhulla odotan sitä. Raportoin asiasta myöhemmin ;)