Sen ymmärtää jos joku yritystoiminnassa jää velalle kun konkurssi koittaa, mutta että tavalliset ihmiset elävät kuten eräässä ohjelmassa että oikein velkaneuvojat ja elämäntapa neuvojat tulevat ja ohjaavat kuin pikkuvauvaa.
Ihme kun ihmiset eivät osaa omilla aivoilla ajatella. Kuinka joku kehtaa tuollaiseen ohjelmaankaan mennä. Ikuisesti on leimattu ja taatusti ei saa työtä.
Ihme kun ihmiset eivät osaa omilla aivoilla ajatella. Kuinka joku kehtaa tuollaiseen ohjelmaankaan mennä. Ikuisesti on leimattu ja taatusti ei saa työtä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
me, järkevät ihmiset, sokeudumme uhille silloin, kun oma talouskehitys näyttää niin suotuisalta, että uskallamme jättää isonkin osan maksuistamme tulevaisuuden huomaan. Tästähän velanotossa on kysymys. Itse asiassa meidän pitäisi ehkä ajatella raha-asioita pessimistisesti ja varautua lähes pahimpaan - tosin aina emme osaa nousuhuumaa kokiessamme edes ajatella sitä pahinta. Talousoppaissa neuvotaan esimerkiksi, että jos velanottoa harkitseva on hiukankaan epävarma takaisinmaksukyvystään, niin velkaa ei pitäisi alun perinkään ottaa.
Kun yksityishenkilön talous alkaa jo luisua kohti selvää heikkenemistä tai suoranaista romahdusta, niin on ymmärrettävää, että kyseinen henkilö koettaa lykätä romahdusta maksaen kiireisimmät laskunsa uusin veloin. Tämä menettely ei kuitenkaan ole kestävää kehitystä paitsi silloin, jos yksityinen talouskriisi todella varmasti on tilapäinen tai velkaantunut pystyy maksamaan lainansa myöhemmin omaisuuttaan realisoiden.
Omistamattoman on helpompi ponnistaa uuteen nousuun kuin negatiivisesti omistavan eli velkaantuneen.
" me, järkevät ihmiset, sokeudumme uhille silloin, kun oma talouskehitys näyttää niin suotuisalta, että uskallamme jättää isonkin osan maksuistamme tulevaisuuden huomaan. "
.. kuinka pitkään uskallat ajaa moottoritiellä silmät kiinni.
Avasin minäkin tämän inter netin ajatuksena katsoa millaista korkoa voisimme ukon kanssa pankille vuoden mittasesta eliborista tarjota,mutta taidetaan ollakin vähemmistönä, me maksukykyiset... ajattelimme ettei tarvitsisi ekan yhteisen lemmenpesän myynnin kanssa niin hötkytä, eikä alihintaan kuitenkaan myydä. Oltiinhan tuossa vielä toisenkin lapsemme syntyessä ja kummasti nuo pikkulinnut on myyntiaikeistamme laulelleet, on näinä päivinä arvostettua asuinaluetta,nääs, vaikka silloin nuorina kohtuu hintaan ostimmekin, kaksi vuotta tehtaalla nelivuorossa kumpikin... voisi vaikkapa vähän remonttiakin vielä tehdä,eihän tuohon välttämättä,ovat nätisti vuokralaiset kaikki pitäneet, mutta onhan sitä kivempi ihmisille nätttiä myydä:)..eihän siitä itselle mitään käteen jää, mutta saapahan harjoitella!...Uusi kotimme onkin sitten suurempi projekti, että ehkäpä mielummin uusitaankin keitttiö se onkin aika räyhä:) vaikkei kyllä läheskään niin kuin tässä ah, niin rakkaassa vuokraslummissamme;)nyyh.. neljä lasta ollaan hyvinkin leivässä pidetty ja kohtuun onnellisinakin ...ai vanhojako?..melkein nelikymppisiä,eikä ikään lainabemarilla ajeltu!!½ juppihippiduunarit