Iso ero Suomen presidenttiin. Halonen toitottaa päätyökseen homojen oikeuksia. Tasa-arvoa heille. Vähän ohella tekee muuta mm Itsenäisyyspäivän tilaisuudet. Ei mene esim. Vapaus Soturien tilaisuuksiin, vakaumuksensa tähden. Ainoastaan punikki puolen tilaisuudet kelpaa, silläsaralla.
Halosen ei oikeastaan tervetta tehdä mitään. Joyain miinan poistoja oli, lupasi ilmeiseti esim. Putinille, että niistä ei ole tulevaisuudessa haittaa.
Venäjä yritti vääntää tulleilla Suomen metsäteollisuutta sellaiseen rakoseen, että sen olisi pakko investoida Venäjälle – rakentaa tehtaita ja teollisuutta, jota Venäjä ei itse ole riittävästi rakentanut.
Kun taloussuhdanteet muuttuivat, vipu lipesi Putinin kädestä ja kolahti omaan jalkaan. Suomalainen metsäteollisuus on joutunut suhdanteiden viiletessä ajamaan tuotantoaan alas, mikä merkitsee raaka-aineen kysynnän vähentymistä. Samaan aikaan puutulliuhka on johtanut siihen, että teollisuus on ostanut varastot niin täyteen raaka-ainetta, että kukaan ei tiedä, milloin ne nykyisessä taloussuhdanteessa sulavat. Lisäksi koivusta riippuvaisia tuotantolinjoja on mahdollisuuksien mukaan muutettu havupuuta käyttäviksi ja kotimaisia ostoja on lisätty.
Kehitys on johtamassa lisäksi siihen – mitä Suomessa jo pitkään ennakoitiin –, että Suomen ostojen vähentyminen vie Karjalan talouden ahdinkoon.
Järjen logiikka ei tehonnut vaan voiman – talouden takaiskun aiheuttaman voiman.
Putin toivoi, että suomalainen metsäteollisuus käyttäisi saamansa lykkäyksen sen pohdintaan, miten ala investoisi Venäjälle. Ensimmäinen este tälle ovat metsäteollisuuden erittäin vaikeat kannattavuusongelmat: uusia investointeja ei nyt tehdä.
Toinen este on luottamuksen puute. Venäjän politikointi puutulleilla korostaa sitä, että Venäjälle tehtävät investoinnit ovat riskialttiita. Sopimukset ja sovitut ehdot saattavat muuttua yksipuolisesti ja sen mukaan, mitä maan ylimmässä johdossa kulloinkin oman edun kannalta hyväksi nähdään. Jotta lännen metsäteollisuus uskaltaisi investoida itään, se tarvitsisi hankkeittensa tueksi suurta varmuutta niiden tulevaisuuden ehdoista vuosikymmeniksi eteenpäin.
Halosen ei oikeastaan tervetta tehdä mitään. Joyain miinan poistoja oli, lupasi ilmeiseti esim. Putinille, että niistä ei ole tulevaisuudessa haittaa.
Venäjä yritti vääntää tulleilla Suomen metsäteollisuutta sellaiseen rakoseen, että sen olisi pakko investoida Venäjälle – rakentaa tehtaita ja teollisuutta, jota Venäjä ei itse ole riittävästi rakentanut.
Kun taloussuhdanteet muuttuivat, vipu lipesi Putinin kädestä ja kolahti omaan jalkaan. Suomalainen metsäteollisuus on joutunut suhdanteiden viiletessä ajamaan tuotantoaan alas, mikä merkitsee raaka-aineen kysynnän vähentymistä. Samaan aikaan puutulliuhka on johtanut siihen, että teollisuus on ostanut varastot niin täyteen raaka-ainetta, että kukaan ei tiedä, milloin ne nykyisessä taloussuhdanteessa sulavat. Lisäksi koivusta riippuvaisia tuotantolinjoja on mahdollisuuksien mukaan muutettu havupuuta käyttäviksi ja kotimaisia ostoja on lisätty.
Kehitys on johtamassa lisäksi siihen – mitä Suomessa jo pitkään ennakoitiin –, että Suomen ostojen vähentyminen vie Karjalan talouden ahdinkoon.
Järjen logiikka ei tehonnut vaan voiman – talouden takaiskun aiheuttaman voiman.
Putin toivoi, että suomalainen metsäteollisuus käyttäisi saamansa lykkäyksen sen pohdintaan, miten ala investoisi Venäjälle. Ensimmäinen este tälle ovat metsäteollisuuden erittäin vaikeat kannattavuusongelmat: uusia investointeja ei nyt tehdä.
Toinen este on luottamuksen puute. Venäjän politikointi puutulleilla korostaa sitä, että Venäjälle tehtävät investoinnit ovat riskialttiita. Sopimukset ja sovitut ehdot saattavat muuttua yksipuolisesti ja sen mukaan, mitä maan ylimmässä johdossa kulloinkin oman edun kannalta hyväksi nähdään. Jotta lännen metsäteollisuus uskaltaisi investoida itään, se tarvitsisi hankkeittensa tueksi suurta varmuutta niiden tulevaisuuden ehdoista vuosikymmeniksi eteenpäin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.