Kun tämä nyt kuitenkin on tälläinen Maanviljelijäin ja muidenkin alan harrastajien palsta, otan vielä kantaa eiliseen tiedotukseeni, jossa taas arvostelin ankarasti, näitä "Jyväjemmareita". Nyt kuitenkin tulin vähän katuvaiseksi, kun joku oli Linkittänyt Staalininaikaisten Kulakkien kohtalosta. Muuten eilisen avaukseni vastauksista oli enempi puoli poistettu saitilta, myöskin tämä Kulakkien tarina.
Mietin vaan , että källätäänköhän me nykysuomessa liikaa tuota maataviljelevää väestönosaa, väkisinkin tulee mieleen ne Staalinin Kulakit, jotka Staalin kylmästi tapatti ja loput orjuutti lopuksi elämäänsä. Ei kai Suomen Työväenluokka ole niin sivistymätöntä kuin Staalin oli. Muuten etsin illalla Tyttäreni kirjastosta teoksen, jossa kuvataan miten julmaa se Talonpoikien vaino siellä Venäjällä on ollut. Ehkäpä siksi olen nyt peräti katuvainen kun olen näitä kotimaan Farmareita ankarastikin arvostellut.
Olihan Staalinilla Pikkuisen eri Kriteerit, kuin Uusi-Ukilla, Staalinhan suoraan ryösti näiltä Kulakeilta heidän maatilansa, minä vain ottaisin heiltä pois maksamani Veromarkat, onhan asioilla vissi ero.
Mutta kyllä on kauhea mies, ollut tuo jopa Kekkosen kuvaama "Suuri Valtiomies" jopa Hitlerikin hänen rinnallaan on pyhäkoulupoika. Eikö teitä Kepulaisia ollenkaan vaivaa se, kun Kekkonen vielä Staalinin kuoltuakin ylisti tätä suurta Valtiomiestä, hyi helvetti.?
Mietin vaan , että källätäänköhän me nykysuomessa liikaa tuota maataviljelevää väestönosaa, väkisinkin tulee mieleen ne Staalinin Kulakit, jotka Staalin kylmästi tapatti ja loput orjuutti lopuksi elämäänsä. Ei kai Suomen Työväenluokka ole niin sivistymätöntä kuin Staalin oli. Muuten etsin illalla Tyttäreni kirjastosta teoksen, jossa kuvataan miten julmaa se Talonpoikien vaino siellä Venäjällä on ollut. Ehkäpä siksi olen nyt peräti katuvainen kun olen näitä kotimaan Farmareita ankarastikin arvostellut.
Olihan Staalinilla Pikkuisen eri Kriteerit, kuin Uusi-Ukilla, Staalinhan suoraan ryösti näiltä Kulakeilta heidän maatilansa, minä vain ottaisin heiltä pois maksamani Veromarkat, onhan asioilla vissi ero.
Mutta kyllä on kauhea mies, ollut tuo jopa Kekkosen kuvaama "Suuri Valtiomies" jopa Hitlerikin hänen rinnallaan on pyhäkoulupoika. Eikö teitä Kepulaisia ollenkaan vaivaa se, kun Kekkonen vielä Staalinin kuoltuakin ylisti tätä suurta Valtiomiestä, hyi helvetti.?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Onko Uusi-Ukilla tietoa miten muualla maailmassa maataloushommat hoidetaan, luulen että Ukki vaikenee?
että nämä suomalaisten jyväjemmareiden poliittinen siipi eli Suomen Keskusta, ent. Maalaisliitto kaikkein kiivaimmin puolustaa tätä hirmuvaltiasta ja vaatii Suomea nöyrtymään ystävyyden edessä ja unohtamaan menneet.
Mutta eihän terveessä kansakunnassa asiat niin mene. Jos sellaiset kauheudet, mitä Stalinin nilviäiset toteutti kulakeille, inkeriläisille talonpojille, jotka olivat olleet muutama vuosikymmen aikaisemmin pelkkiä Venäjän aristokraatin maaorjia.
Mutta nämä oivat ja muut ovat parantumattomia. He ovat itsekkyydessään ja oman kotina äänestämisessä sokeita kaikelle, mikä tapahtuu veljillemme aivan nurkkiemme takana.
Onko sulla myös tietoa kuinka maailmalla nämä maataloushommat on hoidettu, vaikenet siitä tietysti!
Tässä hieman tämän palstan vertailupohjaksi suomalaisten talonpoikien (=inkeriläinen kulakki) kohtaloista. Onko tämä vaikenemisen arvoinen asia Suomessa?:
1929: SUURI KÄÄNNE ALKAA
Edvard Radzinski:
Ote teoksesta ”Stalin” WSOY 1997, ss. 272- 277, ISBN 951-0-21274-1
Tuomioiden ja kirousten välissä kaikuivat ennenkuulumattomat ylistyslaulut. Koko vuoden 1929 maa valmistautui juhlimaan Stalinin 50-vuotispäivää. Tarkemmin sanottuna hänen itsensä valitsemaa 50-vuotispäivää. Lehdissä ilmestyi tuhansia artikkeleja rakkaasta Johtajasta. Tehtaat ja tuotantolaitokset raportoivat uskomattomista tuloksistaan suuren juhlan kunniaksi. Radio oli räjähtää tervehdysten tulvasta. Erääseen moskovalaiseen mielisairaalaan suljettu, järkensä menettänyt 53-vuotias entinen matematiikan professori Kotsin huusi lakkaamatta ylistyksiä Johtajalle. Hän keskeytti tulvansa vain tuholaisille osoitetuilla lahjakkailla kirouksilla.
Viisikymmenvuotispäivänään Stalinilla oli tilaisuus tehdä yhteenvetoa aikaansaannoksistaan. Viimeisetkin Leninin työtoverit oli erotettu puolueen johdosta. Viimeistään Stalinin merkkipäivän aikoihin kaikki saattoivat havaita, että hänellä oli käsissään absoluuttinen valta. Hänen kruunauksensa oli määrä tapahtua seuraavassa edustajakokouksessa. "Kaikki odottavat edustajakokoukselta sensaatiota... Puoluejohtaja jättää kaikki varjoonsa", 1. Schutz kirjoittaa päiväkirjassaan.
Stalin kirjoitti onnittelijoilleen vaatimattoman vastauksen: "Kaikille organisaatioille ja tovereille, jotka ovat onnitelleet minua... Katson, että tervehdyksenne on osoitettu työväenluokan suurelle puolueelle, joka on synnyttänyt ja kasvattanut minut kuvakseen ja kaltaisekseen."
Hän ei turhaan käyttänyt kirkollista ilmausta "kuvakseen ja kaltaisekseen." Samasta syystä hän ilmoitti, että hänet oli synnyttänyt puolue eikä nainen. Ryhtyessään tsaariksi hän oli päättänyt samalla ryhtymään jumalaksi. Näin oli luotu bolsevistinen pyhä kolminaisuus: Marx, Lenin ja hän.
Maanpäälliset jumalat.
Murskatut oikeistojohtajat yrittivät tehdä rauhan hänen kanssaan. Buharin ja Tomski ilmestyivät uudenvuodenyönä 1930 Stalinin asuntoon viinipullot mukanaan. Sovinto syntyikin. Stalin tarvitsi vielä pikku Buhartsikia. Hänellä ei ollut ketään parempaakaan teoreetikkoa. Ja olivathan he kumpikin "Himalajoja".
Stalin oli valinnut oman juhlavuotensa suuren käänteen vuodeksi. Samaan aikaan kun hän juhli perheensä, nöyryytettyjen vihollistensa ja matelevien työtoveriensa kanssa uutta vuotta, Venäjän äärettömillä kylmän kangistamilla lakeuksilla tehtiin valmisteluja. Tavaravaunut seisoivat jo kiskoilla valmiina. Ennen niillä oli kuljetettu karjaa, mutta nyt valmistauduttiin kuljettamaan ihmisiä.
Vuoden 1929 lopussa, vain vähän ennen merkkipäiväänsä, Stalin julkaisi artikkelin nimeltä "Suuren käänteen vuosi". Siinä hän asetti tavoitteeksi "kulakkien likvidoimisen luokkana". 1900-luvun valtio valmistautui järjestelmällisesti tuhoamaan kansalaisensa, jotka elivät maanviljelyksestä. Kulakkien hävittämisen lisäksi oli tarkoitus tuhota koko vanha venäläinen maaseutu. Vallankumous oli jakanut maata talonpojille. Nyt heidän oli palautettava maa ja karja yhteiseen käyttöön. Ja opittava sanomaan talonpojalle rakkaan sanan "minun" asemesta "meidän". Rikkaat talonpojat, kulakit, eivät tietenkään olisi siihen valmiita vaan asettuisivat vastahankaan. Sen vuoksi hän oli päättänyt ajan säästämiseksi toimia vallankumouksellisesti ja yksinkertaisesti hävittää heidät. Hän oli nimittänyt uskollisen Molotovin johtamaan komiteaa, jonka tehtävä oli ratkaista ongelma lopullisesti. Molotov uurasti ahkerasti. Ja verisesti.
Komitea laati ennätysajassa suunnitelman kulakkien täydelliseksi hävittämiseksi. Kulakit siirrettäisiin pohjoisille seuduille, Uralille, Kazahstaniin ja Siperiaan. Tunnetut taloustieteilijät Kondratjev, Jurovski ja Tsajanov ehdottivat kulakkien, usein talonpojista työteliäimpien ja kyvykkäimpien, käyttämistä uudismaiden maanviljelykseen. Miksei heille annettaisi kazahipaimentolaisten hylkäämiä hyödyntämättömiä lakeuksia pitkäaikaista vuokraa vastaan? He eivät tajunneet, ettei Stalin ollut nyt kiinnostunut talousasioista. Hän toteutti poliittista tehtävää: hävitti erästä yhteiskuntaluokkaa jäljettömiin. Vallankumouksellisen Tkatsovin iskulause "meidän pitää kysyä itseltämme, kuinka monta ihmistä voimme jättää jäljelle" juhli riemuvoittoaan.
Kolmen luokan kulakkeja (entisiä maaorjia)
Helmikuussa Molotov ja hänen komiteansa jakoivat kulakit kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen kuuluivat vastavallankumoukselliset kulakkiaktivistit. Heidät siirrettäisiin vankileireihin tai teloitettaisiin ja heidän perheenjäsenensä karkotettaisiin mahdollisimman syrjäisille seuduille. Toiseen ryhmään kuuluivat loput rikkaimmista kulakeista. Heidät siirrettäisiin syrjäisille, hedelmättömille seuduille. Kolmanteen ryhmään kuuluivat huonommin menestyvien tilojen omistajat, jotka häädettäisiin kolhoosien ulkopuolelle.
Kukaan ei tarkalleen tiennyt, kuka mihinkin ryhmään kuului. Kuka oikeastaan oli "kulakki"? Miten heidät erotettiin keskiluokkaisista talonpojista? Onnettomat varakkaat talonpojat olivat täysin GPU:n, puoluevirkailijoiden ja ennen muuta maaseudun kateellisen köyhälistön armoilla. Varakkaat talonpojat luovuttivat omaisuutensa kolhoosille vapaaehtoisesti ja rukoilivat, ettei heitä julistettaisi kulakeiksi. Maaseudun laiska ja saamaton ryysyköyhälistö kosti heille; uudet käskijät eivät antaneet armoa.
Keskuskomitean ja Molotovin komitean jäsen losif Vareikis kirjoitti tyytyväisenä Pravdassa: "Kulakkien vastainen taistelu etenee köyhälistön aktiivisella osanotolla. Köyhälistö kulkee suurin joukoin komissioiden matkassa takavarikoimassa karjaa ja omaisuutta. Öisin se vartioi omasta aloitteestaan kylien ulosmenoteitä estääkseen kulakkeja pakenemasta."
Ympäri maata istutettiin onnensa hylkäämiä kuormarattaille naisten parkuessa ja kyynelehtiessä ja vietiin GPU:n valvonnassa kylistä. Ihmiset katselivat autioita taloja, jotka olivat olleet heidän kotejaan vuosisatojen ajan. He jättivät taakseen elämän, jota eivät saisi enää milloinkaan nähdä.
Molotovin komitea toimitti pohjoisille äärialueille kaikkiaan 50 000 kulakkiperhettä. Pohjoisen aluepiirikomitea ilmoitti, että se oli valmis ottamaan vastaan vain 20 000 perhettä. Lämmittämättömät ja valaisemattomat parakit eivät olleet vielä valmistuneet. Stalin vastasi: "Keskuskomitea ei voi suostua ehdotukseen, jossa kieltäydytään noudattamasta puolueen jo hyväksymää uudelleenasuttamissuunnitelmaa." Tässä hänen viestinsä Novosibirskiin: "Siperian aluepiirikomitean sihteeri Eiche. Ryhtykää kaikkiin tarpeellisiin valmistelutoimiin vastaanottaaksenne huhtikuun puolivälissä vähintään 15 000 kulakkiperhekuntaa." Kaikkiin muihinkin Siperian aluepiirikomiteoihin ja aluekomiteoihin virtasi vastaavanlaisia sähkeitä. Stalinin suunnitelmia alettiin panna täytäntöön. Vaunuista purettiin ihmisiä keskelle autiota, nälkäistä aroa, joka oli ympäröity piikkilangalla. Kokonaista yhteiskuntaluokkaa tuhottiin.
Komitea oli tehnyt työnsä hyvin. Sen jäsenet olivat aluekomiteoiden sihteerejä, maaseudun kaikkivoipia puoluejohtajia, Stalinin valitsemia Kremlin uusia pajareja. Jagoda edusti tietenkin GPU:ta. Komiteaan kuulunut Molotov muisteli 90-vuotiaana tyytyväisin mielin: "Toteutimme kollektivoinnin varsin onnistuneesti... Hahmottelin itse kulakkien karkotuspaikat. Kaikkiaan nelisensataatuhatta siirrettiin muualle." Komiteaan kuulunut politbyroon uusi jäsen Stanislav Kosior kirjoitti: "Meidän on annettava todella murskaava isku kulakeille". Ja Leningradin puoluejohtaja Kirov maalaili: "Traktorikolonnat kaivavat kulakeille hautoja." Olisipa Kirov tiennyt, keille muille kaivettiin hautoja.
Kirov, Kosior ja Vareikis jakoivat saman kohtalon. Komitean kahdestakymmenestäyhdestä jäsenestä yhdeksäntoista, 90 prosenttia, makasi jonkin ajan kuluttua tuntemattomissa kuopissa Stalinin puhdistusten uhreina. Nyt he vielä uurastivat tarmokkaasti muiden ihmisten tuhoamiseksi. Juna toisensa jälkeen vei talonpoikia pois karjavaunuissa. Vaunujen katoille oli kiinnitetty valonheittimiä ja sisällä oli vartijoita koirineen.
Maaorjuutettujen varallisuuden uudelleenjako
Köyhät ja henkensä säilyttäneet keskiluokkaiset talonpojat pakotettiin kolhooseihin. Kulakkien hyvin hoidettu karja, heidän hyväkuntoiset ja kestävät talonsa, vuosisatojen aikana kertynyt omaisuutensa ja säästökassoihin 'talletetut rahansa luovutettiin kaikki kolhooseille. Kolhoosit saivat alkunsa toisten ihmisten omaisuuden verisestä haltuunotosta.
Kaikki puolue-elimet pyrkivät kuumeisesti ylittämään niille asetetut tavoitteet ja toteuttamaan kollektivoinnin ennätysajassa. Puheissa talonpojilta tietenkin odotettiin vapaaehtoista liittymistä kolhoosiin. Tai "vapaaehtoista pakollista liittymistä", kuten ihmiset vitsailivat. GPU ajoi talonpojat laulun ja musiikin tahdissa kolhooseihin. Paikalliset puoluejohtajat tiesivät, että kollektivoinnin oli onnistuttava sataprosenttisesti tai muussa tapauksessa he joutuisivat luopumaan puoluekirjastaan. Molotov muisteli vanhana kaskua, joka oli ollut aikoinaan hyvin suosittu kansan keskuudessa: "Talonpojalta kysytään: 'Miten voisi päästä eroon täistä?' Tämä vastaa: 'Kirjoita päähäsi kolhoosi, niin ne kaikki karkaavat heti.'"
Kapinoitta ei selvitty. Rjazanin seudulla puhkesi verinen yhteenotto, jossa muutaman kolhoosin puheenjohtajat ja GPU:n valtuutetut tapettiin. Kapina tukahdutettiin julmasti. Juuri noihin aikoihin hoitajani sisar, pitkä ja kaunis Pasa, ilmestyi kaupunkiin. Kuulin, kuinka Pasa kertoi viereisessä huoneessa äidilleni polttaneensa mökkinsä, "ettei se joutuisi niiden pirulaisten käsiin".
Puna-armeijalaiset lähetettiin kukistamaan kapinoita. Stalin tiesi kuitenkin hyvin, millainen vaikutus sillä saattoi olla armeijaan, joka koostui pääasiassa talonpoikien jälkeläisistä. Hän ei ollut vielä onnistunut kokonaan rauhoittamaan maata, sitä piti vielä miettiä. Silloin hän julkaisi artikkelin "Menestys huimaa päätä". Siinä hän kirjoitti, kuinka "tiettyjen toverien" pää oli mennyt pyörälle ja nämä olivat innostuneet liikaa, kun ihmiset pyrkivät joukoittain ja vapaaehtoisesti kolhooseihin. Nämä "tietyt toverit" olivat toisinaan syyllistyneet pakkokollektivointiin. Vielä pahempaa oli, etteivät he aina osanneet erot taa keskiluokkaisia talonpoikia kulakeista. Ei ihme, että "tietyt toverit" julistettiin pienen ajan kuluttua salatrotskilaisiksi, jotka olivat yrittäneet tietoisesti vahingoittaa kollektivointia. Juuri heidän syytään olivat poikkeamat oikeasta linjasta. Oikeudenkäyntien sarja pyyhkäisi jälleen yli maan, mutta tällä kertaa syytettyinä olivat "pahantahtoiset vääristelijät". Stalin piti taitavasti yllä pelon aiheuttamaa jännitystä.
Paavi Pius XI kehotti rukoilemaan Venäjän vainottujen kristittyjen puolesta, mutta liian myöhään. Päivää ennen paavin julistamaa yleistä rukoushetkeä, 15. maaliskuuta 1930, Stalin esitti julkilausuman "puoluelinjan vääristelystä kolhoosiliikkeessä". Pahantahtoiset vääristelijät olivat jälleen olleet asialla, mutta tällä kertaa he olivat sulkeneet väkisin useita kirkkoja.
Vaikka julkilausuma ei tuonut pappeja ja munkkeja karkotuksesta ja vuoden lopulla maaseudun kirkoista oli yhä 80 prosenttia suljettuina, kaikki puhuivat haltioissaan muutamasta kirkosta, jotka Stalin oli määrännyt avaamaan uudelleen. Hän toteutti taitavasti venäläisten rakastamaa uskomusta hyvästä tsaarista ja tämän huonoista ministereistä.
Vielä Stalinin artikkelin "Menestys huimaa päätä" ilmestymisen jälkeenkin vauraamman talonpoikaiston tuhoaminen jatkui entistä kiivaammassa tahdissa. Karkotettavia, myös lapsia ja vanhuksia, kuljetettiin yhä joka puolella maata. Junat olivat tupaten täynnä kylmään ja janoon kuolevia ihmisiä. Lapsia menehtyi matkan varrelle, joskus äitinsä kädestä, kun äidit eivät enää kestäneet katsoa pienokaistensa kärsimyksiä. Vuoteen 1932 mennessä karkotettiin (tietoisesti aliarvioitujen) virallisten tilastojen mukaan vielä 240 000 perhettä lisää. Jättiläismäinen vallankumouksellinen kokeilu oli onnistunut. Leninin vihaama luokkaa, Venäjän vauras talonpoikaisto, oli lakannut olemasta.
Kuvitellun vihollisen likvidointi
Kaikkia näitä tapahtumia saattelivat kohuoikeudenkäynnit. Kesällä 1930 autot ajoivat ristiin rastiin Moskovassa ja sen lähiseuduilla, kun älymystöläisiä pidätettiin kaupunkiasunnoistaan ja huviloiltaan. Jagoda oli ryhtynyt uuteen mittavaan hankkeeseen. Koko huippuälymystö pidätettiin. Akateemikoita, huomattavia tieteen ja tekniikan asiantuntijoita ja professoreja, heidän joukossaan taloustieteilijät Tsajanov, Kondratjev ja Jurovski. Yksi pääsyytetyistä oli tunnettu lämpöteknikko Leonid Ramzin, Moskovan teknologisen instituutin johtaja. GPU ilmoitti paljastaneensa mahtavan terroristijärjestön, jolla oli lähes kaksisataatuhatta maanalaisuudessa toimivaa jäsentä. Maassa toimi salainen "teollisuuspuolue", joka oli suunnitellut vallankaappausta. Pidätetyt tunnustivat kaiken. Lukemattomissa kirjoissa on kerrottu, kuinka syytetyiltä kiskottiin todistajanlausunnot ja kuinka heitä kidutettiin vuorokauden ympäri kuulusteluissa ja estettiin nukkumasta.
Tähän saakka ei ole kuitenkaan tiedetty, kuinka merkittävä Stalinin henkilökohtainen osuus oikeudenkäynneissä oli. Vasta nyt, luettuani uusimmat asiakirjat, voin vahvistaa että hän oli itse kaiken takana. Hän ohjasi oikeudenkäyntejä. Ja millainen ohjaaja hän olikaan! Hän ohjasi omaa kauhukabinettiaan pienintä piirtoa myöten sanellen jopa esiintyjien vuorosanat.
puristuksessa; eikä varsinkaan, jos siitä päättävät nämä historiansa unohtajat, maalaisliittolaiset oman edun tavoittelijat, jotka ovat valmiit hylkäämään oman veljensä heti, kun se tuottaa heille pientä hyötyä:
http://www.viro.org/punainenkirja.htm
Mutta Oiva näkee punaista, jos totuus alkaa pilkahtaa!
inkeriläisille jonkin toivon:
http://www.inkeri.spb.ru/uutiset0108.html
Kekkonen oli oikeusministerinä jahtaamassa kaikin keinoin näitä Neuvostoliitossa kulakeiksi, Suomessa inkeriläisiksi kutsuttaja, joita historia on heitellyt pahemmin kuin Diasporassa asuvia Euroopan juutalaisia.
V.J. Sukselainen yritti jo tehdä jotakin näiden poloisten hyväksi. Hänet jyrättiin Vihannes Torolaisen toimesta ja vietiin Maalaisliiton puheenjohtajuus Urhon käskystä.
Koivisto sai valita päältä parhaat ja näin jalostui Suomeen uusi työttömien mutta samalla huumekaupan osaava kansallisuus.
Ella Ojala on yksi tyypillisistä kulakkiperheessä kasvaneesta suomalaisesta:
http://www.lappeenranta.fi/?deptid=13000
Lukekaapa hänen tarinansa!
ja bolshevikkien vainoama:
http://www.kolumbus.fi/~kh8356/etuikola/Tarinat/korkan_mummo.htm
Siinä on tarinaa maalaisliitosta!
Inkerinsuomalaiset – ulkosuomalaisista vanhimpia
Inkerinsuomalaisten esi-isät muuttivat Inkerinmaalle pääosin 1600-luvulla Suomesta aikana, jolloin Inkeri oli Ruotsin maakunta. Luterilaisiin muuttajiin sulautui osittain paikallisia itämerensuomalaisia ortodokseja – karjalaisia, inkerikoita ja vatjalaisia. Koska Pietari Suuri valloitti maan 1700-luvun alussa takaisin Venäjälle, kansan kehitys on tapahtunut Venäjän vallan alla.
Inkerinsuomalaisten lukumäärä oli 1920-luvulla noin 160 000, heidät yhdisti 34 seurakuntaa, ja he olivat enemmistönä Pietarin ympäristössä. Stalinin vainovuosina ne suomalaiset, joita pidettiin kulakkeina, karkoitettiin pois koti-Inkeristä, tuhansia teloitettiin ja tuhansia menehtyi GULAG:n keskitysleireillä. Kaikista vainoista huolimatta inkeriläiset ovat säilyttäneet suomen kielen taitonsa ja suomalaisen identiteettinsä.
Nykyään inkerinsuomalaiset asuvat hajallaan eri maissa. Arvioiden mukaan Venäjällä on noin 55 000 inkeriläistä, joista noin 20 000 asuu historiallisella Inkerinmaalla. Iso joukko inkerinsuomalaisia asuu Suomessa (n. 15 000), Venäjän Karjalassa (n.13 000), Virossa (n. 13 000) ja Ruotsissa (n. 5 000). Niin kuin muillakin ulkosuomalaisilla inkerinsuomalaisilla on oikeus paluumuuttoon Suomeen.
Inkerinsuomalaisten kansanliike on elänyt perestroikasta alkaen uutta nousuaikaa.
Paluumuuttajat vähän 1900-luvun historiaa
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomeen on muuttanut yli 20 000 inkerinsuomalaista Virosta ja Karjalan tasavallasta sekä varsinaiselta Inkerinmaalta Pietarin ympäristöstä. Heidän oli varsinkin alussa melko helppo päästä Suomeen, koska heitä pidetään virallisesti ns. paluumuuttajina, vaikka useimmat heistä eivät olekaan koskaan aikaisemmin asuneet Suomessa.
Kansana inkerinsuomalaiset ovat kuitenkin alunperin Suomesta, 1600-luvulla lähinnä Savosta ja Karjalan kannakselta muuttaneita. Inkeriläisten kieli on siis yksi suomen murre. Paluumuuttajia he ovat myös siksi, että osa heistä asui toisen maailmansodan aikana Suomessa.
Inkeriläisyys piti hävittää
1930-luvulla – Stalinin aikana – Neuvostovalta yritti hävittää inkeriläisyyden kokonaan: uskonto sekä suomenkielinen kirjallisuus ja opetus kiellettiin, kirkot tuhottiin. Inkeriläisiä vangittiin, murhattiin ja siirrettiin kotiseuduiltaan jopa Keski-Aasiaan saakka, ja monet kuolivat jo matkalla.
Toisen mailmansodan aikana saksalaiset ja suomalaiset päättivät evakuoida inkeriläisiä Suomeen. Syinä on pidetty sekä halua auttaa inkeriläisiä että tyhjentää saksalaisten sodassa valtaama alue asukkaista - mutta kyse oli myös siitä, että Suomi tarvitsi työvoimaa. Yli 63 000 inkeriläistä tuotiin laivoilla Suomeen, jossa he joutuivat eri puolille maata enimmäkseen maatalouden mutta myös teollisuuden palvelukseen. Propaganda levitti romantisoituja käsityksiä suomalaisten kansojen yhdistämisestä, mutta inkeriläisten arki oli usein vaikea. Suomessa ihmisillä oli ennakkoluuloja inkeriläisiä kohtaan. Inkeriläiset tulivat kommunistisesta Neuvostoliitosta ja heitä nimitettiin usein ryssiksi tai mongoleiksi. Harva oli sodan loppuun mennessä pystynyt hankkimaan itselleen pysyvän työpaikan tai oman asunnon. Siksi inkeriläiset toivoivat pääsevänsä vanhoille kotiseuduilleen.
Sotien jälkeen inkeriläisten paluu Neuvostoliittoon oli virallisesti vapaaehtoista, mutta totuus oli toinen. 56 000 inkeriläistä palautettiin Neuvostoliittoon. Palauttaminen kävi melko helposti, koska inkeriläiset luottivat suomalaisiin ja koska venäläiset lupasivat heille hyvän vastaanoton. Toisin kuin inkeriläisille oli luvattu, junat eivät pysähtyneetkään Leningradiin vaan jatkoivat matkaansa kauas Neuvostoliiton sisäosiin. Inkeriläisten kotikyliin muutettiin uusia ihmisiä. Vasta vuodesta 1956 inkeriläiset ovat saaneet palata vanhoihin kotikyliinsä.
Inkeriläiset hyödyllisiä Suomelle
Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon inkerinsuomalaisten olojen ja kulttuurin kehittämisestä. Inkeriläisistä paluumuuttajista kolmasosa puhuu venäjän lisäksi hyvin suomea. Kahden kielen ja kulttuurin osaajina paluumuuttajat ovat Suomelle tarpeellisia. Siksi heille on yritetty järjestää ammatillista lisäkoulutusta ja työpaikkoja.
Kuoleeko inkeriläinen kulttuuri?
Monet inkeriläiset ja suomalaisetkin suhtautuvat kuitenkin kriittisesti inkeriläisten joukkomuuttoon. He pelkäävät Suomen valtion tekevän sen, mihin Stalin ei pystynyt, eli hävittämään Inkerin kansan ja kulttuurin. Kun yli 20 000 työikäistä lähtee sieltä pois, kylät sammuvat. Tämä on ymmärretty Suomessakin. Valtion ja liikeyritysten lisäksi kirkko, erilaiset yhdistykset ja yksityiset ihmiset ovat lähteneet avustustyöhön Inkerinmaalle.
eli oli inkeriläisten kansanjohtaja ja sai lyhyessä ajassa mittavan työn aikaan, joka kaikki sortui kulakkivainoihin.
Juuri Kaapre Tynnin tehokkuus pelotti bolshevikkejä vainoamaan erityisesti näitä talonpoikia, jotka puhuivat aitoa suomen kieltä puhtaammin kuin Niskavuoren Hämeessä konsanaan:
http://blogit.helsinki.fi/alkukoti/ak9s30_inkerinmaa.htm
Kaikista keskinäisistä kaunoista ja kielipoliittisista kähminnöistä huolimatta Suomen ja Ruotsin suhteet ovat olleet rehdit. Ehkä voimakkaimmin se ilmeni vuonna 1939 Ruotsissa
Finlands sak är vår (= Suomen asia on meidän) hokemana, joka johti myös merkittävään massiiviseen naapurikansan tukemistoimiin.
http://asfalt.org/text/12341
Valitettavasti suomalaiset eivät Maalaisliiton johdolla ole osoittaneet minkäänlaista vastaavaa solidaarisuutta muille naapureille; erityisesti tämä on ilmennyt inkeriläisten, aidoista aidompien suomalaisten kohdalla.
Tuskin mikään on toteuttanut alkiolaista Maalaisliiton ideologiaa omalla työllä vaurastumisesta niin loistavasti ja perusteellisesti kuin inkeriläinen talonpoika. Siis suomalaiset, jotka olivat vielä hieman yli sata vuotta sitten aateliston, pajareiden mielivallan alla eläneitä maaorjia. Mutta heti kun he saivat tilaisuuden, heistä tuli toimeliaita maataloudenharjoittajia, jotka huolehtivat kiitettävästi miljoonankaupungin ruokahuollosta.
Mutta tästä kiitoksena heistä tehtiin punatyöläisten valtiossa pahin kirosana. Samalla aloitettiin heidän säälimätön vainoaminen, jolle on vaikea löytää vertaa ihmiskunnan historiassa.
Olettaisi, että Maalaisliittolaiset olisivat ottaneet näiden vainottujen asian omakseen teemalla: INKERIN ASIA ON MEIDÄN, mutta mitä vielä. Ihmiskunnan historiasta tuskin löytää vastaavaa selän kääntämistä oman heimon jäsenille.
Tämän oman heimon jäsenten hädän, massamurhaamisen, karkottamisten ja kurjistamisen hylkäämisen symboli löytyy Maalaisliiton puolueohjelmista ja Urho Kaleva Kekkosen valtiomiestyöstä.
minkä työläiset on saaneet taisteltua, että ruoka on halpaa?
Täytyy olla täydellinen idiootti joka ei tajua, kun maito on yhtä halpaa kuin pullotettu vesi ja vielä väittää että, viljelijä saa sitä tukea.
Älä hyvä mies sävellä ja uhoo, kuka helvetin hullu maksaa pullotetusta vedestä otnan kopeekkaakkaan, sitä kun saa Suomessa vielä ilmaiseksikin, tuo vertailusi ontuu niin pirusti. Tosin tätä mantraa hokevat kaikki sellaiset maajussit, jotka eivät haluakaan käsittää tosiasioita.
Huomaa selvästi, että sinunmielestäsi viljelijä ei saa minkäänlaista tukea, ja kuitenkin koko Viljelysprosessi, pyörii täysin kaikenmaailman tukiaisten varassa. Koeta sinäkin "Älykääpiö" iskostaa tämä tosiasia tyhmään kalloosi.
Sieltä se ukki katselee lepikon reunasta vanhan sillitynnörin tapinreijästä maailmanmenoa, josta hädin tuskin näkyy naapurin navetan nurkka.
Onko Ukki tietonen ja jos on, niin kuinka maatalouspolitiikkaa hoidetaan EU:ssa tai kapitalistisessa USA:ssa?
Ala nousta sieltä haisevasta tynnöristä ihmisten ilmoille!
70-ntä vuotta sitten oli Ukin Koulukirjassa kuva, jossa Amerikkalaisella Farmilla, taikka Planttaanilla, ota kumman haluat,oli kuvattu Leikkuupuimuri, ja kuvan alla teksti.
Amerikassa on tällaisia koneita, jotka kulkiessaan puivatkin viljan. Se oli sitäaikaa kun sinä vielä olit nesteenä Isäsi munissa. No 50ja 60-ntä luvun taitteessa, nämä Leikkuupuimurit olivat Suomessakin sitten tosiasioita., että siinä sinulle Maailmanmarkkinoista,
ja maatalouspolitiikasta suuresta Amerikasta.
Kyllä kai EU-ssa, on hyvin yhtenäinen Maanviljelyksen tekninen taso, Suomen kanssa, siinä he ovat eriasemassa Suomen maanviljelijän kanssa, koska jo Keski Euroopassa,Italiasta nyt puhumattakaan, saadaan kaksi satoa Suomen yhtä vastaan. Siksi Suomalainen veronmaksaja onkin hätää kärsimässä Teikäläisten jyväjemmarien kanssa.
Jos ja kun,sinulla vielä tulee jotakin epätietoisuutta tästä maanviljelyasiasta, käänny vain luottamuksella puoleeni, mielelläni kerron lisää tuosta sinua kiinnostavasta Amerikan ja Eu-n Maatalouspolitiikasta, neuvon taas mielelläni sinua tietämätöntä.
Muuten siinä minun Sillitynnörin tapinreijässä on suurennuslasi, siksi minä olenkin kaikesta mikä liittyy Maatalouteen täysin selvill, kyseleppä vaan lisään.?????
Haisee vanhalle vitulle ja on tyhmääkin tyhmempi.
Mies tunnustaa kasvaneensa sillitynnyrissä...:)
Suuret ne on tuet Euroopassakin, Kreikassa maksetaan tueka suuremmalle alalle kuin mitä koko maan pinta-ala on.
Hyvin näyttää riittävän yksikin sato, jotkut jopa moittii sitäkin liian suureksi.
Osaako Ukki kertoa paljonko maksetaan maataloustukea Suomessa ja vastaavasti esimerkiksi Hollanissa, joka on viljelypinta-alaltaan samankokoinen? Katostaan sitten kuinka paljon olet asioista perillä.
Nykyään ovat syvässä kyykyssä työväki, kiitos talousvallan, politikot ovat sivustakatsojia.
Maanviljelijöitä tarvitaan silti, koska työtönkin haluaa muruja pöydältä.
Ukki on tuottamaton yksilö kuin maho lehmä, ammuu eniten ja lypsää vähiten.
Toivottavasti tuollainen idiootti ja hänenkaltaisensa paskasakki eivät enää koskaan pääse suomessa vallankahvaan.
Mitään veroja ole koskaan maksanut, aitoon punikkityyliin hakenut rahat, jotka oikeat rehelliset veromaksajat ovat maksaneet, suoraan sossuluukulta.
Tyhmyyttäsi paljastit vielä ettet ole tuntenut Salinn tekoja muutakuin tyttäresi kirjastosta varastamasta kirjasta.
Hyi, helvetti sinua tyhmää punikkia...
että minulle Porvarinpoikana ei koskaan ole noita Venäjän tapahtumia edes kerrottu, ei ainakaan Kansakoulussa puhuttu halaistua sanaa Staalinin vainoista. Liekkö silloinen Maalaisliitto, ollut yhtämieltä Staalinin jyrän kanssa.
Niin, näillähän kepulaisilla on nykyäänkin paljon yhteistä Putiinin hallinnon kanssa Putiini ostaa Pilkkahintaan kaikki Suomen Voit ja juustotuotteet, hinnasta viis, kyllä Uusi-Ukki pohjanmaalta veroistaan välityksen maksaa, näin se ystävyys on pienestä sinetöity.
Vai en ole maksanut edes veroja, mikä helvetin huishapeli sinäkin lienet, sinähän puhelet aivan älyyttömyyksiä kirjavarkauksista ja muista, sinua taitaa todellakin "heittää" pahemman kerran ei ihme jos tuolla Älykkyysosamäärällä Kepua äänestetäänkin. Ei siis järki pakota sinuakaan piruparkaa. Koeta hakeutua Sonnimiehen kera hoitoon.??
idolisi ja aatteesi isä, oleppas höveli:
http://www.marxists.org/reference/archive/stalin/photo/s1936a.gif
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F01068_3