Aamut ja päivät
pusertuvat liian hitaasti eteeni
ja ankarat arjet
joiden läpi on kuljettava.
Odotuksen ovella
silmien saarekkeisiin sukeltamista
ihon nukalla
unenlämpöisten käsien liikettä.
Tämä ei ole päättymätön tarina
jatkuvuus on lähelläsi
hamuavan halukkaassa katseessasi
tuoksussasi.
Kasvata minusta kokonainen
ja jos vielä hyväilisit
kaihertavan kaipauksen sielustani
olisi onneni särötön, ehyt.
pusertuvat liian hitaasti eteeni
ja ankarat arjet
joiden läpi on kuljettava.
Odotuksen ovella
silmien saarekkeisiin sukeltamista
ihon nukalla
unenlämpöisten käsien liikettä.
Tämä ei ole päättymätön tarina
jatkuvuus on lähelläsi
hamuavan halukkaassa katseessasi
tuoksussasi.
Kasvata minusta kokonainen
ja jos vielä hyväilisit
kaihertavan kaipauksen sielustani
olisi onneni särötön, ehyt.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Osoita minulle että elämä
on voittamisen arvoista ja
kuljetut polut palkkiota
siitä, että olen jaksanut.
Uskonut että huomenna aurinko
nousee kauniimpana ja
aamuruskossa on uusia värejä.
Minussa viisautta kohdata ne.
Syvyyttä ihmisenä nähdä sydämellä.
Silmät ummessakin tajuta
hyvyyden merkitys. Että pystyn
tekojen taakse. Ihmisen tuntemattomaan.
Ojenna minulle usko, että kun
tuntuu kaikki menneen, se on
vasta alkua. Kaikki kadonneen
alan vasta saavuttamaan jotain.
Älä suo minulle valmista
Rakkautta. Kirvoita sieluni
etsimään ja löytämään. Järkeni
tapaamaan naisen kuoren alta kauneus.
Ja että unohtaisin kuoren
ja muistaisin syvyyden ja sen
kauneuden ja muistaisin sen joka
päivä, joka yö. Ralkkaudessa.
Olethan minulle
Rafaelin enkeli.
http://www.youtube.com/watch?v=TEbmhm6edWs
Kiitos runostasi.
Me ihmiset todella
tarvitsemme toisiamme
ja toistemme positiivisuutta.
Se eheyttää ja antaa
itseluottamusta kohdata
myös arki.
Runo on mitä mainioin
tapa kohentaa toista ihmistä,
kun sen oikein oivaltaa.
Sinun runosi varmaan
kohensi monta mieltä.
Täällä poikanen punastelee
ja ei niin kehtaa ilmaista,
mutta hyvä oli taas runosdi.
Voimia päivääsi.
olenhan minä Rafaelin enkelisi, mikä olisikaan
kauniimpi ajatus.
On niin paljon päiviä, jolloin kaipaa toista ih-
mistä joka ymmärtää ja kuuntelee. Valaa sitä it-
seluottamusta, joka on ollut murusina milloin
mistäkin syystä. Ja nämä elämän koettelemukset
mitä viime aikoina olen joutunut kokemaan, lyövät
kyllä melkolailla maihin. Ystävän läheisyys on
silloin tärkeämpi kuin koskaan.
Miksi ihmeellä Sinä muuten siellä punastelet,
kun en kirjoittanut edes mitään sellaista mistä
olisi aihe siihen tullut. Tai no, eihän tämä ol-
lut verditin mielestä kuin ' haiskahtaa kikkai-
lulta ' tyyliin kirjoitettu. Eli ei kai hänen
mielestään edes runoksi voisi tätä nimittää.
Toista on Sinun runosi, täyttä elämää pursuava
ja kaunis. Inhimillinen osa Sinua ja Sinun
runosieluasi.
Sydämellisesti kiitän ja talletan sen, kuten
kaikki muutkin runosi.
Se on tämä --> "Kasvata minusta kokonainen
ja jos vielä hyväilisit
kaihertavan kaipauksen sielustani
olisi onneni särötön, ehyt."
Tuo yksistäänkin tekisi jo niin ison runon että hyvä kun ruudulle mahtuis : )
Komeeta!
tai ei sitten runo ollenkaan - mieltä on niin
monta kuin on miestä ja naistakin * umpffff *
Sinun sanomallasi on aina samanlainen vaikutus,
tulee tunne kuin olisit ihan tässä vieressäni -
lämmin ailahdus.
Kiitos Mys.
Mikään muu ei
eheytä,,,,,
,,,,,,,
,,kuin se rakkaus~~
*lovettaa*
hieno runo
*kosketti*
vierelläkulkija**
niin se on - vain rakkaus.
Kuten varmaan olet huomannut, hienoudestakin voi-
daan olla eri mieltä - tietenkin.
Kiitän vierelläkulkijaa,
kyllä sanasi lämmittivät ' kylmän suihkun '
jälkeen.
...en tiedä mistä olet löytänyt pohjattoman runokaivon, josta ammennat noita runoja...
Tavattoman hieno ja upea runo. Pidin paljon ja voin kertoa kokeneeni suuren lukunautinnon.
Kiitos.
kaivoa, vain ja ainoastaan sieluni ja sydämeni
synnyttää sanat ja lauseet runoihini. Ja tietys-
ti eletty ja elämätön elämä, haaveet ja unelmat
joiden voimin jaksaa aina paremmin huomisiin.
Jos tämä olikin Sinulle lukunautinto, niin samaa
ei voi sanoa verditin mielipiteestä. Niin olemme
me ihmiset erilaisia, pidämme kuka mistäkin.
Sinua minä myöskin sydämestäni kiitän Tomppa,
Sinä valon lapsi.
-ankarat arjet
-odotuksen ovella
-silmien saarekkeisiin
-hamuavan halukkaassa
-kaihertavan kaipauksen
Nuo haiskahtavat kikkailulta.
Enpä yhtyisi tällä kertaa yläpuolella oleviin.
oli ihan pakko avata ensin Sinun palautteesi,
kun koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee.
Kuulehan nyt, mistä h....tin kikkailusta Sinä oi-
kein puhut, en ymmärrä sanaakaan ?
Eikähän Sinun tarvitse suinkaan yhtyä edellisten
mielipiteisiin, joita en ole vielä edes lukenut.
Jokaisella on oma mielipide, Sinullakin.
Ihan hemmetisti kiitoksia, että näit vaivan kui-
tenkin edes haukut kirjoittaa. Tänne mahtuu kyl-
lä rehelliset mielipiteet, en minä suinkaan niis-
tä itseeni ota. Kaikkia ei voi miellyttää miten-
kään, se on faktaa se.
Vietähän rikas ilta.
yhdyn sanoihisi
väkisin väännettyä
ja puuduttavaa
kaukana nautittavasta
haukottele, ettei mene leuat pois paikaltaan.
En väännä muuten väkisin mitään, en edes runoja.
Ja nautintojakin on monenlaisia, myös runoissa.
Ei tämän tarvitse ollakkaan kaikille sitä,
riittää jos edes yksi on pitänyt.
Menehän nukkumaan, ettet kyykähdä näppikselle.
Ainiin, kiitos että jaksoit kuitenkin kirjoittaa.
.."hyväilisit kaihertavan kaipauksen sielustani"...Olipa kaunista tekstiä koko runo, mutta varsinkin tuo!! KAUNISTA!
enemmän kiitosta runostani, kuin haukkuja. Joten
olen hyvilläni niistä kaikista - myös Sinun pa-
lautteestasi mimsu.
Kiitos !
Aikuisen naisen kypsä runo
arjen askareiden lomassa
tässä ja nyt
koettavana.
Tätä se on
ei muuta,sanoja
tunteiden kielillä.
on joskus niin ankeaa, ja se halusi jotenkin tä-
hän runooni tulla mukaan, joten annoinpa olla.
Nähdä ja kokea,
olla rakastettuna - eiköhän siinä ole kylliksi
aihetta runoon, vaikka tämä nyt on saanutkin
melko ristiriitaisia kommentteja. Kaikkia ei voi
eikä tarvitsekkaan miellyttää. Minä en ainakaan
edes avaa sellaisten runoilijoiden runoja, joiden
tyylistä kirjoittaa en pidä, joten en myöskään
jätä kenellekkään negatiivista palautetta. Luulen
ettet Sinäkään tekisi niin.
Kiitos Dolan sanoistasi, aikuisiahan tässä jo
ollaan paljon nähneinä ja kokeneina.
Täältä tullaan lähiverkkojen
ongelmien kautta.
Elämäkin on toisinaan niin
ristiriitaista,ettei aina
oikein tiedä missä on vasen
ja oikea - vai ollaanko
suorassa lähetyksessä.
Selväähän se on ja niin paljon
on eri maku asioita,ettei niistä
tarvitse kiistellä.
Mutta kyllä pitäisi ainakin hiven
kurkkia olkana yli...jos kaikkeen
puumerkkinsä laittaisi,niin itse
runoiluun ja vähän muuhunkin ei
aikaa jäisi ja sehän ei ole tämän
pohjimmainen tarkoitus - mielestäni.
Hyviä lauantai sauna ilmoja !
verkon kanssa, mutta olit kuitenkin sitten pääs-
syt läpi - hyvä niin.
On toki elämäkin ristiriitaista monesti, yhdyn
tuohon mielipiteeseesi täysin.
Makuasioista ei voi kiistellä, yksi tykää äidistä
ja toinen tyttärestä - sama pätee runoihinkin.
Minä en esimerkiksi pidä perinteisten wanhojen
ja jo poisnukkuneiden runoilijoiden runoista mo-
nestakaan. Olen tämän vapaan runoilun ystävä,
ja se antaa niin paljon enemmän mahdollisuuksia
kirjoittaa, kun ei tarvitse miettiä riimejä.
Minullekkin tuli aamupäivällä aikamoinen tohina
täällä, kun piti ehtiä niin montaa runoa kommen-
toimaan. Sitten tulikin jo kiire, kello juoksi
ja meno oli sovittu puolille päivin erääseen
paikkaan. Siksi Sinunkaan runoon en oikein ehti-
nyt silloin kunnolla perehtymään.
Kiitos vain toivotuksista ja ajatuksistasi.
Makoisia löylyjä myös sinne, kun se aika koittaa.
Juu - oli lähiverkossa,epäilin jo...
ties mitä...nyt avasin niin sivulla
jokaisen lähettämässä - kuin erillisenä
runojen yläpuolella
ylhäällä otsikkona... Error jne...
Jotenkin tuttua tuo on,kiireesi
no itsehän me tässä sitä halutaan,
eikä helpolla pois lähdetä...joko
ollaan niin riippuvaisia tämän
koneen ja runojen pihdeissä
- läheisriippuvaisuutta.
Ajat ohitse ja nyt koleuteen
nelinjalan sateeseen...on hienoa...-
' läheisriippuvuutta ' aikas hyvin todettu. Ja
niin se taitaa ollakkin, että ollaan jollain ta-
paa riippuvaisia toinen toisistamme. Tai oikeam-
min sanottuna kai lähinnä mielipiteistämme tääl-
lä.
Hyvää huomenta uuteen päivään Dolan.
Huomenia , että tuollaista minä
eilen tekstasin , eikä ne siitä
ole paljoa muuttuneet yön aikanakaan.
Hyviä toivotuksia päivääsi.
hienosti kuvattu...
joskus ne vievät voimat kokonaan, rikkovat ihmistä.
Mutta niinkuin runossasi asia hyvin kauniin ja koskettavin sanoin kuvaillaan, on toisen ihmisen ymmärtävän ja rakastavan sellaisen, läsnäolo ja voima hyvin parantavaa.
Hitsi, että on hieno.
kun lähdin pois palstalta, että mitä ihmiset saa
itaelleen noista negatiivisista palautteista. En
sorru milloinkaan itse sellaisiin, mieluummin
olen ihan hissukseen.
Olet niin oikeassa
' joskus ne vievät voimat kokonaan, rikkovat ih-
mistä '
Toisen ihmisen ymmärrys ja tuki on juuri silloin
kultaakin arvokkaampaa, se on se henkinen voima-
vara.
Kiitos Sinulle aina yhtä kannustavasta
palautteestasi iivee.
Toisen, läheisen ihmisen arvon ymmärtää parhaiten varmaan silloin, kun häntä ei ole... Siis tarkoitan, että kaikilla ei ole välttämättä edes sitä yhtä ainoaa hyvänpäiväntuttua:-( saati ystävää.
Kyllä jokainen ihminen tarvitsee jonkun, joka pitää huolta. Ja yhtä paljon jokainen ihminen tarvitsee jonkun, josta saa pitää huolta.
Niin, nuo negatiiviset palautteet... En usko, että kukaan sitä ainakaan sen takia tekee, että siitä saisi kiksejä tai jotain. Yksi hyvin villi arvaus voisi olla esim. se, että itsellä on jostain syystä paha olla ja haluaa "jakaa" sen mahdollisimman monen kanssa. Tiedä häntä, mutta kyllä jotkut ihmiset ovat pahansuopia, kuka mistäkin syystä. Mutta onneksi suurin osa täälläkin kuitenkin ymmärtää, että runoja voi jättää lukematta ja palautettakaan ei ole pakko antaa...
miksi kummassa se onkin niin, että osaamme antaa
sen todellisen arvon ihmiselle vasta sitten, kun
se on jo liian myöhäistä. Varmasti on muuten ih-
misiä, joilla ei ole edes sitä yhtä ystävää tai
hyvänpäivän tuttua. Minunkin mielestäni jokainen
tarvitsee ehdottomasti ainakin yhden ihmisen lä-
helleen, joka kuuntelee ja ymmärtää silloin kun
on vaikeaa.
Ja ne negatiiviset palautteet sitten. Niitä en
ole koskaan ymmärtänyt. Ymmärrän kyllä, jos ru-
nosta annetaan rakentavaa palautetta. Mutta suo-
ranainen ilkeily tai runon ruttaamisen voisi jät-
tää sanomatta. En minä ainakaan tekisi niin, mie-
luummin vaikenen. Kaipa se pahansuopuus on ih-
misessä sisäänrakennettuna kenellä se on.
Aivan. Niinhän minäkin eilen jollekkin sanoin,
että en edes avaa sellaisten runoilijoiden
runoja joiden tyyliin en ole mieltynyt. Eli jä-
tän lukematta ja kommentoimatta, helkkarin yksin-
kertaista.
Mutta tähän päivään taas uusin aatoksin.
Kiitti iivee Sinulle.
Sydän kokee tuntee, ahtauden majat.
"Odotuksen ovella"
yks syvin odotus, käden tuntevan lämpö.
Toivoa sydämessä siintää,
pyyntö etees
särkynein sävelin
"olisi onneni särötön , ehyt"
lindalindal1
sydämellä virtailee sielä rukous,
aamussa kiitoksen tiellä..Liisa
Sinä ymmärtäväinen, sydämellinen ystäväni.
Sanoillasi hellit ja kuuntelet pienen ihmisen
ääntä, heikkojen hetkien purkausta.
Kiitos Sinulle ja lämminhenkistä viikonloppua.
...talvinen tarina joka sydäntä
vartoo lämpöisenä valmiina mutta
rakkauden eteen on kärsittävä odotuksessa
kunnes se kirjoitetaan sinuun sydämellä
rakastavalla.
pikkaisen tuntuu kahden ajatuksen runolta
kun aavistuksen verran sävy muuttuu välillä
mutta silti huikasevan kauniilta.
hyvä linda!!!
että olisi ollut kahteen runoon ainekset,
mutta tähän samaan ne ajatukset nyt kuitenkin
sitten sekoittuivat. Ensin ollaan alhossa, ja
lopulta kuitenkin kaikki on hyvin. Ajatuksilla
leikkimistä, vai mitä se nyt oli =)
Kiitos Runokotka Sinulle,
olet palautteissasi aina yhtä lämpöinen ja
sydämellinen. Herkkä on herkkä, aina.
Huonostippa tunsin sinut.
En olisi koskaan arvannut. Ainut plussa tässä on se, etten ole pelkkää ilmaa sinulle.
Toivot rehellistä palautetta ja kun sitä saat,- loukkaannut. Turha väittää ettet olisi loukkaantunut, jokaisessa vastauksessasi viittaat negatiiviseen arvosteluuni. Mielellän myös näemmä kieltäisit verditiltä runojesi lukemisen. Onneksi et siihen pysty.
Aion vastaisuudessakin lukea runopalstojen antia aina kun aikaa riittää ja erityisesti juuri sinun runojasi. Näiden runojen suuri ansio on tuoreus. Mannerit ja Haavikot jäävät narisemaan kauas taakse ja olenkin lopettanut heidän, kuin monen muunkin lehteilemisen. Edesmenneestä Haavikosta haluan sanoa,että hänen paras runonsa oli: "Ilmaan koverrettu orava,
varjotkin siittävät tuuleen!"
Ja juuri lyhyytensä vuoksi.
Uskalsinpas sanoa Haavikosta, aika näyttää uskallanko enää Lindasta.
todella, huonosti tunsit/tunnet minut.
Ja mistäköhän se ajatus mieleesi mahtoi
juolahtaa, ettet olisi pelkkää ilmaa minulle ?
Luulen kyllä tietäväni jo etukäteen vastauksen,
mutta katsotaan tuotko sen julki.
Tottakai toivon rehellistä palautetta, ja mieles-
täni rakentava sellainen on ihan jees. Mutta se
palaute minkä eilen jätit, niin se ei kyllä ollut
sinne päinkään. Sinähän ruttasit sillä ihan täy-
sin runoni, tai et kai edes mieltänyt sitä runok-
sikaan ymmärsin. Syytit jostain saamarin kikkai-
lusta, johon en saanut edes vastausta, mitä sillä
tarkoitit. Luulen, tai sanotaan että ymmärsin sen
niin, että olisin plagioinut jotakuta. Mutta
olet täysin väärässä, jos sitä tarkoitit. En
alentuisi kuuna päivänä plagiointiin.
Jahaz, sitä on otettu näämmä nokkiin siitä kun
muille vastatatessani eilen viittasin Sinun rut-
taavaan kommenttiisi. Mitä Sinä kestät, vai kes-
tätkö sitten mitään negatiivista, häh ?
Tottakai minä loukkaannuin, koska se ei ollut
ollenkaan kauniisti sanottu. Saman asian olisi
voinut sanoa jos halua olisi ollut, ihan varmasti
pehmeämminkin. Mutta Sinä olet suorasanainen pau-
kuttaja, joten en edes osannut sellaista odottaa.
Hah, kuinka niin muka kieltäisin runojeni luke-
misen ? On Sinulla kummallisen kiero taas tänään
ollut tuo ajatusmaailma. Minä muistaakseni viit-
tasin siihen, etten itse ainakaan avaa sellais-
ten runoilijoiden runoja, joiden tyylistä en
pidä. Kas kun kävi palautettasi lukiessa mieles-
sä, ettei runoni ole lukemisen arvoista kamaa.
Totta on, että täällä on tuoreutta paljon. Itse
en lukeudu siihen joukkoon, mutta annan kunnian
kaikille heille jotka sen taitaa.
Haavikon tuotantoa en juurikaan tunne, joten en
voi ottaa kantaa hänen tyylistään. Mutta tuo
teksti minkä tähän jätit, on aika hyvä.
Jaa-a, sekin on Sinun harkinnassasi uskallatko
sanoa runoistani enää mitään. Mutta jos ne on
tuonkaltaisia kuin eilinen, en tiedä montako sel-
laista enää sulatan. Ihminen minäkin vaan olen,
älä unohda sitä.
Kiitos nyt kuitenkin selvennyksistäsi.
Jos syyttäisin plagioinnista löisin plagioimasi tekstin pöytään. Varmasti!
Aidosti ärsyttävää olivat nuo samalla kirjaimella alkavat sanaparit. Ensimmäisen säkeen ankarat arjet ja viimeise kaihertavan kaipauksen olisin sulattanut, mutta nuo muut olivat onttoudessaan liikaa. Muista kuitenkin, tämä on vain e r ä s m i e l i p i d e!
Suuressa laiskuudessani en eilen jaksanut hakea keittiöjakkaraa kiivetäkseni Paavin sanomista tarkistamaan. Tänään sen aamuvirkkuna tein ja näin Paavi kirjoitti:
Orava ilmaan koverrettu,
Täällä
varjotkin siittävät tuuleen.
Kysyttäessä mitä runo tarkoittaa Haavikko sanoi:"Ei runo mitään tarkoita, runo on."
Toivon että et allekirjoita tuota mielipidettä!
Mielestäni oma versioni on parempi, kuin alkuperäinen.
Tämäkin on vain eräs mielipide.
ollut aamusta jo liikkeellä.
Jaa, vai sekö se olikin joka eniten ärsytti -
samalla kirjaimella alkaneet sanaparit. Piru vie-
köön, onttouttakin löysit siitä. Joo, joo.
Muistan, muistan - vain yksi mielipide
kärkeväkieliseltä mieheltä tässä massassa.
Paavi kirjoitti kyllä ihan kelpo tekstiä, myönne-
tään. Jaa-a, mitä runo tarkoittaa. Siinäpä onkin
pähkinää purtavaksi. Mutta en allekirjoita Haavi-
kon mielipidettä, en. Runo on paljon, se kertoo
ihmisen elämästä usein miten. Ilosta, surusta -
ihan mistä vain. Mutta kyllä se on ja tarkoittaa
aina jotain.
Thanks rehellisyydestäsi.