Mielestäni niillä vanhuksilla, jotka ovat tilansa vuoksi laitoshoidossa ei ole mitään hätää. He saavat perushoivan ja huolenpidon, joka käsittää kaiken: puhtauden, ruuan ,lääkkeet ja muut hoitotarvikkeet, ympärivuorokautisen valvonnan ja sairauden sattuessa lääketieteellisen hoidon. Lääkärinpalvelut sekä tarpeenmukaan sosiaalityöntekijän- ja viriketoiminnan palvelut kuuluvat myös laitoshoidossa olevalle vanhuksella. Vanhukset saavat käyttää jäljellä olevia voimavarojaan kukin resurssiensa mukaan .
Ihmetyksen aiheena on omaisten negatiivinen ja riidanhaluinen asenne hoitoa ja hoitajia kohtaan.
Tämä näkyy näilläkin palstoilla. Ei käsitetä tai muuten haluta ymmärtää , että yhdeksänkymppisestä ei saa parikymppistä vaikka kuinka kuntouttaisi ja uhraisi siihen yhteiskunnan raha- ja muut voimavarat.
Ennemmin olisin huolissani kotona asuvista ja yksinäisistä, dementoituneista vanhuksista, jotka ovat suurinpiirtein oman onnensa nojassa suurimman osan päiväänsä vähäisen kotiavun turvin. Kotiavun vähäisyys ei suinkaan johdu hoitajien laiskuudesta vaan yhteiskunnan heikosta arvostuksesta vanhusta kohtaan. Myöskään kuntien tilaaja-tuottajamalli ei ole tuonut mitään parannuksia hoidon laatuun, vaan päinvastoin. " Money talks " eli toimintoja tehostetaan ja se näkyy niukkenevina resursseina.
Teille tyytymättömät asiakkaat / omaiset haluan sanoa: halutessanne valittaa , tehkää se ylemmille tahoille, lääninhallitukseen tai vaikka TEO.oon . On turha räyhätä osastoilla työn alle nääntyville hoitajille, he tekevät vain työtään kunnan heille antamilla resursseilla. Toki heidän kanssaan on toivottavaa käydä rakentavaa keskustelua, jonka tavoitteena on vanhuksemme mahdollisimman hyvä vointi loppuun asti ja arvokas kuolema ilman turhia tutkimuksia tai pitkittäviä tiputuksia.
Ihmetyksen aiheena on omaisten negatiivinen ja riidanhaluinen asenne hoitoa ja hoitajia kohtaan.
Tämä näkyy näilläkin palstoilla. Ei käsitetä tai muuten haluta ymmärtää , että yhdeksänkymppisestä ei saa parikymppistä vaikka kuinka kuntouttaisi ja uhraisi siihen yhteiskunnan raha- ja muut voimavarat.
Ennemmin olisin huolissani kotona asuvista ja yksinäisistä, dementoituneista vanhuksista, jotka ovat suurinpiirtein oman onnensa nojassa suurimman osan päiväänsä vähäisen kotiavun turvin. Kotiavun vähäisyys ei suinkaan johdu hoitajien laiskuudesta vaan yhteiskunnan heikosta arvostuksesta vanhusta kohtaan. Myöskään kuntien tilaaja-tuottajamalli ei ole tuonut mitään parannuksia hoidon laatuun, vaan päinvastoin. " Money talks " eli toimintoja tehostetaan ja se näkyy niukkenevina resursseina.
Teille tyytymättömät asiakkaat / omaiset haluan sanoa: halutessanne valittaa , tehkää se ylemmille tahoille, lääninhallitukseen tai vaikka TEO.oon . On turha räyhätä osastoilla työn alle nääntyville hoitajille, he tekevät vain työtään kunnan heille antamilla resursseilla. Toki heidän kanssaan on toivottavaa käydä rakentavaa keskustelua, jonka tavoitteena on vanhuksemme mahdollisimman hyvä vointi loppuun asti ja arvokas kuolema ilman turhia tutkimuksia tai pitkittäviä tiputuksia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kerrankin joku puhuu tällä palstalla asiaa. Itse yritän keskustella vanhustenhoidosta tällä palstalla asiallisesti, niin kerran minulle kirjoitettiin takaisin että "vedä arsenikkia". Ja hymiö perään!
epävarmuutta. Puolikin tuntia palaveeraamista vanhuksen ja omaisen kanssa, jossa selvitetään pelisäännöt antaa tilaa kaikille osapuolille toimia.
Haluaako henkilöstö yleensäkään omaisten päivittäisiä käyntejä?
Hyvin harvoin kotihoito on paras ratkaisu dementoituneelle vanhukselle. Dementia aiheuttaa turvattomuuden tunnetta. Dementiakodeissa vanhukset usein kävelevät hoitajan perässä koko ajan, hakevat turvaa. Kotona ollaan yksin, hoitaja käy kaksi-viisi kertaa vuorokaudessa pyörähtämässä (kiireen vuoksi).
Turvapuhelimesta ei ole keskivaikeasti tai vaikeasti dementoituneelle hyötyä -ei osata enää käyttää, ovivahti yms. lisälaitteet luovat turvaa ehkä, mutta eivät lisää turvallisuuden tunnetta.
Kotihoitoa tulee kehittää vanhuksille, mutta ei niinkään dementoituneille. Pieni kodikas dementiakoti on paljon parempi paikka.
Dementoituneelle olisi myös löydettävä lääkitys (jos sitä tarvitaan), ettei hänen tarvitsisi hiki hatussa kärsiä "pakko-oireistaan": käveleminen, laulaminen yms. Jossain määrinhän kävely yms. on vain hyvä juttu, mutta ymmärrättehän, että liika on liikaa vanhalle ihmiselle. Tokkuraisuuskin on parempi vaihtoehto on jatkuva levottomuus.
Turhat lääkkeet (sydän, verenpaine- yms.) pois oikein vanhalta ja sairaalta (dementoituneelta). Kipulääkkeet, laksatiivit ja rauhoittavat lääkkeet lisäävät elämänlaatua, mutta eivät turhaan pitkitä elämää. ER-päätökset hyvä tehdä, turhat tutkimukset ja hoidot pois. Hyvää ruokaa ja hoitajan / omaisten läsnäoloa selkeässä miljöössä. Halauksia ja kädenpuristuksia. Niitä uskon useimpien dementoituneiden kaipaavan.
terveisin -Muistihoitaja-
Nyt kun vanhusten määrä lisääntyy ja dementiakin on ilmeisesti lisääntymässä, kenen velvollisuuksiin ajattelisit näiden pienten viihtyisien laadukkaiden dementiakotien perustamisen kuuluvan; kuntien, yksityisten, järjestöjen vai kenen? Ja kuka on maksaja?
Tuosta lääkityksestä, meillä ainakin juuri unilääkkeet ja voimakkaammat särkylääkkeet tekevät äidistäni sekavan, enkä kotioloissa anna näitä.
Kun äiti on intervalli jaksolla, siellä annetaan näitä. Äiti on sekava siellä ja sitten hoitajat ihmettelevät sekavuutta.
Menee useampi päivä kunnes äiti normalisoituu kotiin palattua.
On turvallisuus riski jos unilääkkeitä annetaan, on ollut kaatumisia yön aikaan, kun vessareissuja tekee öisin, unilääkkeistä huolimatta.
Ei varmaan voi noin jyrkästi sanoa, että kaikilla dementoituneilla olisi tarve hoitokotiin mennä.
Äidillä tosi harvoin levottomuutta, jos on tulehduksi, flunssaa yms. niin silloin on ja minä omaishoitajana olen silloin ympärivuorokauden hänen luonaan.
Äiti on ollut lähes kolme vuotta jonossa palvelutaloon, moni on ohittanut äidin jonossa.
Katsovat, että minä olen paikkakunnalla ja hoidan äitiä, niin ei pidetä kiireellisenä.
Äidillä on turvapuhelin jota ei ole osannut käyttää, mutta ovivahti on tosi hyvä turvan tuoja, kokemusta 2 vuotta.
Lisäksi hellan/uunin sulakkeet ovat poissaollessani päältä pois.
Äidilläni ei ole pakko-oireita, ainakaan vielä ( diagnoosista 9v. )
Miksi pitäisi sydänlääkkeet ottaa pois?
Onneksi lääkärimme ei ole tuota mieltä!
Pitkään hoitotyötä tehneenä tiedän,että dementoituneelle vanhukselle intervallijakso laitoksessa on hyvin stressaava.Hän käyttäytyy sekavasti jo senkin takia,että ei miellä vierasta ympäristöä ja hätääntyy.Laitoksessa jossa on paljon potilaita ja minimihenkilökunta unilääkkeitä on pakko käyttää.Jos potilaat eivät yöllä nuku ,he harhailevat osastolla ja saattavat käyttäytyä jopa agressiivisesti muita potilaita kohtaan.On kohtuutonta ,että palvelutaloon jonot on niin pitkiä.
on edelleen liikaa lääkkeitä käytössä, jopa 15-20 erilaista valmistetta. Tähän asiaan on perehtynyt esim prof Kivelä Turusta. Eli vanhuksille vain tarpeelliset lääkkeet, kipulääkkeitä tarpeen mukaan ja niin ettei vaikuta liikkumiseen. Unilääkkeitä vain tilapäiseen käyttöön. Ap kirjoittaja varmaan tarkoitti yksin asuvia dementikkoja puhuessaan hoivakodeista, muutoin vanhuksen paras paikka on kotona.
ei mielellään käytetä, jos vanhus ei ole sitä kotonakaan käyttänyt. Sen sijaan melatoniini aloitetaan nykysin usealle, jolla on erityisesti yökuuhastelua.
Minunkaan mielestäni intervallijaksot useimmissa tapauksissa ei ole vanhukselle hyvä vaihtoehto, sen sijaan omaishoitajalle on siinä mielessä, että saa hengähtää. Tosin monet omaishoitajat sanovat, että hoidettava tosiaan on huonommassa kunnossa jaksolta kotiutumisen jälkeen, monta asiaa saa opetella uudelleen ja tässä kohden sitten omaishoitajat ovat entistä tiukemmalla intervallihoitojaksojen jälkeen.
Olen samaa mieltä kanssasi että monilla vanhuksilla on paljon ja tämä näkyy varsinkin kotona asuvilla vanhuksilla liikana lääkkeiden käyttönä. Geneerisestä substituutiosta ei tiedetä mitään ja tämä lääkevaihto halvempiin vastaaviin ei ainakaan ole helpottanut mitenkään tilannetta, päinvastoin. Syödään erinimisiä mutta samaa vaikuttavaa ainetta sisältäviä lääkkeitä päällekkäin.
Laitoksissa lääkkeensyönti on ehdottomasti kontrolloidumpaa ja jonkun vastuulla ( lääkärin )
Nykyisin karsitaan ja vähennetään liikoja lääkkeitä pois listoilta mutta joitakin lääkkeitä on aivan pakko käyttää.
Millaisia kokemuksia Sinulla on melatoniinin käytöstä?
Monilla vanhuksilla, jotka tulevat kotihoidosta laitokseen vaikka sitten jonkin akuutin ongelman vuoksi, on lääkelistassa paljon "siivottavaa" ja se siivous on lääkärin kontolla Toki hoitajatkin ovat avainasemassa siiinä, että selvitellään vanhuksen todellinen kotilääkitys, mikä välttämättä ei ole ajan tasalla esim. kotihoidon lääkelistalla.Vaatii joskus melkoista salapoliisityötä saada selville mitä on ollut menossa, milloin ja miksi.
Kokemukseni melatoniinin käytöstä vanhuksilla on toistaiseksi aika lyhyeltä ajalta, parilta vuodelta. Työpaikassani geriatrit harkintansa mukaan aloittavat melatoniinin lähinnä tällaisille yökukkujavanhuksille, joilla vuorokausirytmi on ihan sekaisin. Lyhyen kokemukseni mukaan näyttää siltä, että näiden vanhusten tilanne korjaantuu, yöt rauhoittuvat. Verrattuna unilääkkeeseen melatoniini ei aiheuta päiväväsymystä ja aamutokkuraisuutta. Pitkällä aikavälillä vaikuttaa varmaan myös kaatuilutaipumusta vähentävästi. Eli tämän lyhyen kokemukseni perusteella näyttää lupaavalta ja näin olen kuullut muidenkin hoivaosastojen hoitajien sanovan.