Miksi niin moni on valinnut sen ajatuksen että, kuoleman jälkeen ei ole elämää?
Moni uskoo että, kuoleman jälkeen ei ole elämää. Vaikka siitä ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Eli se on nimenomaan uskomus että, kuoleman jälkeen ei ole elämää.
Taas melko moni uskoo että, on elämää kuoleman jälkeen. Vaikka siitäkään ei ole mitään tieteellistä todistusta.
Mutta meillä on kumminkin tämä elämä tässä, maan tomusta syntynyt ruumis. Jos maailman kaikkeudessa on nyt sattumalta käynyt näin että, maan tomusta on muovaantunut ruumis/eläin joka vielä ymmärtää itsenä olemassa olon mutta, ei ymmärrä itsensä olemassa olon todellista tarkoitusta, on melko merkillistä. Miksi maailman kaikkeus ei voisi olla vaan hiekan jyväsiä ja muuta pölyä? Mihin se maailmankaikkeus yleensäkin elämää tarvitsee? Miksi maailmankaikkeudessa on näin käynyt?
No moni sitten uskoo että, meillä ei ole mitään suurempaa tarkoitusta täällä elämiselle. Eli me ollaan täällä kaikkien yhteensattumien seurauksena. Mikä yllätys! Kivi jyväsistä, maan tomusta, meri vedestä sattumalta tullut tällainen niinku sinä olet. Joka tiedostaa itsensä elämisen, olemassa olon. Me ollaan täällä vaikka meillä ei ehkä ole mitään tarkoitusta olla täällä elämässä. Silti me ollaan täällä.
Jos me ymmärretään se että, me ollaan jo tässä ja eletään on todella ihme juttu ja yllätys. Maailman kaikkeus voisi olla yksinkertaisemmin kiviä ja pölyä. Jos maailmankaikkeus olisi järjestänyt kuoleman jälkeenkin elämää meille, se ei olisi enää niin iso yllätys kun me kerran olemme jo tässä. Ja elämme ilman ymmärrettävää tarkoitusta. Ei sillä kuoleman jälkeisellä elämälläkään ehkä olisi isompaa tarkoitusta, silti se voisi olla mahdollista kun, me kerran nytki ollaan tässä.
Lähtökohtana perus ajatuksena minä pidän sitä että kuoleman jälkeen on elämää koska, me jo nytkin ollaan tässä ilman ehkä mitään tarkoitusta. Yhtä väärä tai oikea uskomus sekin on verrattuna siihen että, ei ole elämää kuoleman jälkeen.
Moni pitää lähtökohtana että, tämä elämä on vain tässä ja nyt. Sen ymmärrän. Tämä materiaalinen kulutus kulttuuri tukee sitä ajatusta paremmin.
"Elä tässä ja nyt, toista elämää ei ole." Miksi niin moni on valinnut tämän? Minun mielestä tuo kuulostaa melko masentavalta osittain. Koska me nytkin ollaan tässä, kuolemanjälkeinen elämä voi olla todellakin mahdollista. Luulisi että, siihen löytyisi vankempi usko ihmisiltä kuin siihen että ei ole elämää. Mutta ihmisillä vaan on vankka usko että, kuoleman jälkeen ei ole elämää. Mistä ihmeestä ne on saanut vankan uskon että ei ole elämää kuoleman jälkeen. :D Maailman kaikkeudessa on isoja yllätyksiä niin kuin tämä elämä.
Minulla ei ole kiire, elämä jatkuu. Minulla on pieni mielenrauha joka vankistuu vain.
Kumman sinä valitset?
Moni uskoo että, kuoleman jälkeen ei ole elämää. Vaikka siitä ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Eli se on nimenomaan uskomus että, kuoleman jälkeen ei ole elämää.
Taas melko moni uskoo että, on elämää kuoleman jälkeen. Vaikka siitäkään ei ole mitään tieteellistä todistusta.
Mutta meillä on kumminkin tämä elämä tässä, maan tomusta syntynyt ruumis. Jos maailman kaikkeudessa on nyt sattumalta käynyt näin että, maan tomusta on muovaantunut ruumis/eläin joka vielä ymmärtää itsenä olemassa olon mutta, ei ymmärrä itsensä olemassa olon todellista tarkoitusta, on melko merkillistä. Miksi maailman kaikkeus ei voisi olla vaan hiekan jyväsiä ja muuta pölyä? Mihin se maailmankaikkeus yleensäkin elämää tarvitsee? Miksi maailmankaikkeudessa on näin käynyt?
No moni sitten uskoo että, meillä ei ole mitään suurempaa tarkoitusta täällä elämiselle. Eli me ollaan täällä kaikkien yhteensattumien seurauksena. Mikä yllätys! Kivi jyväsistä, maan tomusta, meri vedestä sattumalta tullut tällainen niinku sinä olet. Joka tiedostaa itsensä elämisen, olemassa olon. Me ollaan täällä vaikka meillä ei ehkä ole mitään tarkoitusta olla täällä elämässä. Silti me ollaan täällä.
Jos me ymmärretään se että, me ollaan jo tässä ja eletään on todella ihme juttu ja yllätys. Maailman kaikkeus voisi olla yksinkertaisemmin kiviä ja pölyä. Jos maailmankaikkeus olisi järjestänyt kuoleman jälkeenkin elämää meille, se ei olisi enää niin iso yllätys kun me kerran olemme jo tässä. Ja elämme ilman ymmärrettävää tarkoitusta. Ei sillä kuoleman jälkeisellä elämälläkään ehkä olisi isompaa tarkoitusta, silti se voisi olla mahdollista kun, me kerran nytki ollaan tässä.
Lähtökohtana perus ajatuksena minä pidän sitä että kuoleman jälkeen on elämää koska, me jo nytkin ollaan tässä ilman ehkä mitään tarkoitusta. Yhtä väärä tai oikea uskomus sekin on verrattuna siihen että, ei ole elämää kuoleman jälkeen.
Moni pitää lähtökohtana että, tämä elämä on vain tässä ja nyt. Sen ymmärrän. Tämä materiaalinen kulutus kulttuuri tukee sitä ajatusta paremmin.
"Elä tässä ja nyt, toista elämää ei ole." Miksi niin moni on valinnut tämän? Minun mielestä tuo kuulostaa melko masentavalta osittain. Koska me nytkin ollaan tässä, kuolemanjälkeinen elämä voi olla todellakin mahdollista. Luulisi että, siihen löytyisi vankempi usko ihmisiltä kuin siihen että ei ole elämää. Mutta ihmisillä vaan on vankka usko että, kuoleman jälkeen ei ole elämää. Mistä ihmeestä ne on saanut vankan uskon että ei ole elämää kuoleman jälkeen. :D Maailman kaikkeudessa on isoja yllätyksiä niin kuin tämä elämä.
Minulla ei ole kiire, elämä jatkuu. Minulla on pieni mielenrauha joka vankistuu vain.
Kumman sinä valitset?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinä olet todella ajatteleva ukkeli. Kiva lukea noin viisasta pohdiskelua.
Monet ihmiset mieltävät itsekseen kuolevan ruumiinsa.
Onhan se mahdollista ja tottakin jonkin aikaa myös sen jälkeen kun kokija on jättänyt maallisen ruumiinsa.
Ihmisen kuolemanjälkeinen tietoisuus on omien ajatuskuvioiden summa. Oma usko on jokaiselle todellisuutta.
Harhaiset uskomukset eivät kuitenkaan kestä totuuden valoa.
lukea, tieteelistä näyttöä on. Tiede ei tiedä siis nolla.
on.... väsyttää... näyttöä?
Olemme täällä kirjaimellisesti elämässä. Tarkoitus on kasvaa henkisesti paremmaksi ihmiseksi kokemusten myötä, hyvän ja pahan. Elämä parhaimmillaan on vaan sitä, että nauttii yhdessä olosta läheisten kanssa. Harmi ettei ihmiset oivalla tätä yksinkertaista tosiasiaa vaan yrittävät tukahduttaa ahdistusta pistämällä pahan kiertämään.
Aika on rajallista ja kuoleman jälkeen aika on loppu. Jos ei oppinut, elämä oli mitä oli, paskaa sanoisin. Jumala on kuitenkin armollinen eli kaikki on kuitattu, tietämättömyys on parasta.
Jumala on armollinen yksinomaan Jeesuksen tähden meitä kohtaan.
Hän on järjestänyt kaiken valmiiksi Jeesuksessa, jotta pelastuisimme ikuiselta erolta Hänestä.
On vain niin mukavaa kellitellä sellaisessa unenkaltaisessa kieltämisen tilassa, jossa Jumala ei tietäisi mitä tekee.
Kun luet, jos toivottavasti luet, vanhaa testamenttia raamatusta, niin näet miten Jumala suhtautuu syntiin, synnin palkka on kuolema.
Moni sanoo ettei Jumala ole sellainen, mutta silloin unohdetaan että Hän on Pyhä, ja itseään kieltää ei Hän saata.
Jumala on luonut tämän kaiken; maapallon, avaruudet, eläimet ihmiset... ja vain Hän päättää miten tulevaisuudessa tulee käymään.
Me tiedämme sen Hänen omasta sanastaan, vain päivää emme tiedä koska Jeesuksen tuleminen tapahtuu. Aika on kuitenkin lähellä, koska ajanmerkit ovat samat kuin sanassa sanotaan.
Jumala on todella armollinen, mutta meidän tulee ottaa vastaan Hänen armonsa Jeesuksessa Kristuksesssa.
Ole vain siunattu ja jatka etsimistä: )
Minusta sellaiset ihmiset jotka kieltävät että meillä olisi jokin syy olemassaoloomme täällä, ovat vähän pölkkyjä. :D Kihkih. x) Me vaan kellutaan pimeydessä sinisellä pallolla, absurdia ettenkö sanoisi. ;)
Eihän tämä olisi edes mahdollista ilman jumalaa/luojaa/suurempaa tarkoitusta. Jopa suuri fyysikkomme Newton ajatteli näin.
niin jos maailmankaikkeudessa nytkin jo esiintyy tällainen käsite kuin elämä niin, se voisi olla mahdollista että kuolemankin jälkeen jos jotain on niin, todennäköistä on että elämää kun sitä jo nytkin esiintyy.
vai olisiko joku uusi käsite joka korvaa elämän. melkein niin kuin elämä mutta kehittyneempi yksinkertaisempi.