Selvittäkää hyvät kaupungin herrat, mitä hyötyä on tuosta tilaaja-tuottajamallista esimerkiksi tilanteessa että sekä tuottajat että tilaajat ovat samassa talossa ja työtä tehdään kuin ennenkin, samat palkatut työntekijät hoitavat samoja hommia kuin silloinkin, kun päälliköitä oli puolta vähemmän.
Esimerkkinä vaikkkapa Treen ammattikorkeakoulu. Talossa on jokaisella tilaapäälliköllä vastakappale eli tuottajapäällikkö.ja opettajat ovat ns. resursseja. Samat hommat hoidetaan kuin ennenkin. Kursseja pidetään samalla tavalla kuin ennenkin.
En pöljänä ymmärrä , mitä hyötyä tästä on - ei se ainakaan säästä kustannuksia ja byrokratia vaan kasvaa.
On kuin sadussa Keisarin Uudet vaatteet, ei kukaan uskalla kyseenalaistaa Treen hienoa mallia.
Esimerkkinä vaikkkapa Treen ammattikorkeakoulu. Talossa on jokaisella tilaapäälliköllä vastakappale eli tuottajapäällikkö.ja opettajat ovat ns. resursseja. Samat hommat hoidetaan kuin ennenkin. Kursseja pidetään samalla tavalla kuin ennenkin.
En pöljänä ymmärrä , mitä hyötyä tästä on - ei se ainakaan säästä kustannuksia ja byrokratia vaan kasvaa.
On kuin sadussa Keisarin Uudet vaatteet, ei kukaan uskalla kyseenalaistaa Treen hienoa mallia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eipä sitä Roomaakaan päivässä rakennettu.
Tilajja-tuottajamallissa ensi vaihe pyrkii tuotteistamaan tilauksen ja tuotteen. Kaupunkihan tuotteisti vuosi tolkulla eikä siitä mitään tullut. Vaiheittain tilaaja-tuottajamallissa siitä on totta tultava. Itse asiassa hyvin monessa asiassa se jo toimiikin.
Vaiheittain siirrytään ainakin useiden tuotteiden osalta menettelyyn, jossa tilaajat voivat avata osan tuotteista kilpailuille markkinoille. Edellyttäen tietysti, että se laadullisesti ja hinnallisesti on kilpailukykyinen. Tähän edetään vaiheittain. Joillakin alueilla ehkä palataan entiseen ja toisilla edetään runsastikin yritysmuotoista palvelutoimintaa hyödyntämällä.
Tuottajaorganisaatioilla on tapana tuottaa sitä, mitä tähänkin asti on aina tuotettu. Kunnalla ei kysynnän ja tarjonnan laki välttämättä ole toiminut. Nyt tilaajalautakuntien päälliköiden tulee selvittää, mitä palveluja ja tuotteita tarvitaan heidän vastuualansa tarpeiden tyydyttämiseksi ja valtuuston asettamien tavoitteiden toteuttamiseksi. Valtaosa tuotannosta varmaankin on edelleen tarpeellista ja kuranttia, osassa tuottaja joutuu sopeuttamaan omaa toimintaansa kysynnän tarpeitten mukaiseksi. Tämä ei tapahdu hetkessä, mutta muutos on käynnissä.
Kaupunki on sitoutunut siihen, ettei tilaaja-tuottajajärjestelmään siirryttäessä kaupungin työntekijöitä tulla irtisanomaan. Toimivampaan tilaaja-tuottaja-järjestelmään siirrytään vaiheittain sitä mukaan kuin nykyinen työvoima eläköityy ja kaupungin toimintavolyymi laajenee. Edellytyksenä tietysti on, että yksityinen tarjonta on kilpailukykyistä oman tuotannon kustannuksiin nähden laatuvaatimuksia unohtamatta.
Tilaaja-tuottaja-järjestelmään siirtyminen ei ole mikään yhteiskuntaopillinen muutos, vaan hyvin pragmaattinen käytännön läheinen tapahtuma, jossa kaupunki pyrkii saamaan entistä enemmän Tampereella toimivien yritysten osaamista ja toimituskykyä kaupungin tuotantoprosessiin. Tässä vaiheessa organisaatiota on vasta muokattu siihen muotoon, että muutos on mahdollinen.
Kuntalaiset eivät halua maksaa enemmän, kun palvelut tilataan paikallisilta yrittäjiltä, kuten kotipalvelua yksityiseltä!
Mihin on unohtunut kauppapalvelujupakka?
Miten voi olla, että turvapuhelimiakin saa vain yksityisen firman kautta. Kiva sille, joka keksii markkinaraon ja pääsee osingoille.
Kauheesti sanaselitystä, kauheesti soppaa. Hienoja teesejä, kauniita ajatuksia. Mutta. Kun me olemma vaan ihmisiä, niin miten ja koska tuo kaunis ajatus saadaan oikeesti toimimaan?
Käykö niin, kuin monesti ennekin on käynyt, järjestelmää ajetaan monta vuotta käyntiin, ja vuosien perästä, kun voisi myöntää että - no joo, toimiihan se jotenkin - sitten onkin jo uusien ajatusten ja uusien systeemien vuoro. Kaikki vanhat romukoppaan.
Ainahan kuntalaiset maksavat. Joko käyttäjinä tai muina veronmaksajina. Joku toiminta voi olla käyttäjille edullinen, mutta muille veronmaksajalle kallis - tai toisinpäin. Aika harvoin puhutaan tuotteen tai palvelun kokonaisarvosta eli siitä, mitä palvelu tai tuote maksaa veronmaksajalle ja käyttäjälle yhteensä. Miten kustannus jaetaan käyttäjän ja muiden veronmaksajain kesken, onkin sitten jo politiikkaa.
Oikeaksi ole ole voitu osoittaa väitettä, että kaupungin hankkimat tuotteet ja palvelut olisivat aina tai edes pääsääntöisesti itse tuotettuna edullisempia kuin ostettuna. Eihän näin ole tapahtunut yrityselämässäkään. Yritykset organisoituvat ja verkottuvat keskittyäkseen omille osaamisalueilleen ja käyttävät hyväksi muiden yritysten osaamista ja ammattitaitoa, volyymietuja, kausivaihtelujoustoja jne. Puhutaan kansallisesta ja kansainvälisestä työnjaosta. "Parempi on saappaat ostaa saapastehtaasta kuin jokainen yrittäisi tehdä saappaansa itse".
Tilaaja-tuottaja -järjestelmän ongelmiin kuuluu, ettei useille aloille ole kehittynyt yksityistä palvelutuotantoa, joka tarjoaisi vaihtoehtoja kunnalle ja niille tarvitsijoille, joille kunta ai tätä palvelua ole velvollinen järjestämään. Nyt orastavat erilaiset seniori- ja palvelutalokehitelmät, uudenlaiset kotipalveluun suuntatuneet yritykset, ostosetelikokeilut yms. ovat saaneet vauhtia tilaaja-tuottajamallin myötä.
Kaikki ei heti tule menemään "putkeen" ja oppirahoja maksetaan. Sopii vaatia, että kerrasta opitaan ja muistetaan!!!. Kotipalvelukilpailutus onkin tässä mielessä esimerkiksi, että asiassa olisi oppia jo pitänyt saada. Kaupungin puhelinvaihteen uudistuksessahan tapahtui, että kaupungin puhelinkustannukset alenivat, mutta soittajilta perittiin korotettu eritysmaksu. Tämä menettely purettiin oikeusasiamiehn vaatimuksesta. Kovapäisyyttä on, että kotipalveluhankinnassa tehtiin saman tyyppinen virhe.
Tarjoukset on pyydettävä kokonaishintaisina (kunnan kustannukset asiakkaan kustannukset). Mitä kaupungin järjestämistä palveluista ja siihen liittyvistä tavaroista peritään asiakkailta ja minkä osuuden muut veronmaksajat maksavat, on poliittinen päätös ja se kuuluu poliittisten päätöksentekijöiden tehtäväksi.
Näinhän se tapahtuu, Luojalle kiitos. Muutenhan sitä turvekammissa vielä asuttaisiin.
Siinä se yksinkertainen kaava.
Ne, joilla menee hyvin, on velvollisuus maksaa ja avittaa hiukan niitä, joilla ei (enää) mene niin hyvin.
Joko omilla veroillaan tai siten, että kaupunki uhraa siihen omia tulojaan.
Miten sellainen tyyppi, joka on vastuussa katastofeista asiakkaan kannalta, voi olla edelleen vaaleissa mukana ja jopa nauttia jonkinasteista luottamusta oman puolueensa taholta.
Jotain tajua puolueellakin pitäsi olla, ketä päästää keräämään puolueelle ääniä. Kaikki äänet eivät ole hyvästä tulevaisuutta ajatellen.
Puolueet asettavat ehdolle ja kansa valitsee. Kansalla on oikeus tehdä tyhmiäkin valintoja. Minustakin kansa valitsee paljon sellaisia, jota MINUN mielestäni ei olisi pitänyt laisinkaan valita.
On lapsellista valita protestina sellaisia, jotka eivät kykene hoitamaan tehtäväänsä niin hyvin kuin toiset. Ei sillä saada muutosta aikaan, ainakaan parempaan.