Koomassa..

Ei kun AIVOKUOLLUT! Ja kohta loputkin kehosta lopettaa toimintansa!

Mitä tarkoitusta varten kehoa, jonka 'käyttäjä' on jo aikoja sitten jättänyt, on pidetty väkisin elossa noinkin pitkään?

Olin joskus vanhainkodissa töissä... ja en toivottavasti joudu sinne enää ikinä.
Minulla ei ole vanhuksia mitään vastaan, mutta en pysty kohtaamaan sitä, mitä siellä on, jatkuvasti.
Ihminen, joka jo monta vuotta makaa tiedottomassa tilassa, paikat jäykistyneinä tiettyyn asentoon, vaippa housuissa, puhumattomana, syötettävänä, painehaavaumilla ym. infektioilla.

Sääli on sairautta, mutta kuka oikeasti säälii? Ne jotka antaa tuollaisen kitua, vai ne, jotka antaisi lopullisen piikin.

Itse en haluaisi joutua sellaiseen tilaan, että en voi itse päättää itsestäni. Jos saan dementian, haluan hautaan. Myös kooma, terminaalivaiheinen syöpä, aivokuolema ym. jolloin olen muiden armoilla, vailla itseilmaisukykyä... haluan pois kehostani. Ei mitään koneita elämääni pitkittämään.
...ja toivon nopeaa poislähtöä kaikille rakkaimilleni.

Mutta mikä minä olen ketään tappamaan? Edes armosta?

Ihan tavallista sairaalaelämää.
Potilaan tila ei kohennu. Hoidon jatkaminen on turhaa. Johdot ja apuvälineet otetaan pois
tai niitä ei laiteta ollenkaan, koska ne eivät paljoa pidentäisi ikää.
Ihminen kuolee ja hänet haudataan.
Tässä ei ole kysymys armomurhakeskustelusta
eikä paljon muustakaan. Tavallisesti näitä ei vain
tuoda etusivuille, ovat liian tavallisia ylittääkseen uutiskynnyksen.

Toinen asia sitten on, että Jumala voi parantaa,
olen itsekin parantant yliluonnollisesti.
Esirukoilijoita ja rukoustaistelua siihen kuitenkin tarvitaan Jumalalta saatua reemasanaa, mikä on Jumalan paras tahto juuri tämän tytön kohdalla.
Ei Jumalan suuruutta muuta se, kuoleeko
väsynyt tyttö vai parantuuko hän yliluonnollisella tavalla. Jumala on kaikkivaltias.