Eudaimonismin kouluesimerkki

Luen monesti Iltasanomia kun ei ole muuta tekemistä. Ensimmäisenä tänään pisti silmään artikkeli jossa joku kuuluisa henkilö valittaa kun ei ole saanut vuoteen seksiä.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1616237
Tämä uutinen yhä vain muistuttaa minua siitä mitä aikoinaan onnellisuusoppia opiskellessani totesin: Voi kunpa ihmiset tietäisivät ja oivaltaisivat mikä tuo oikean onnen elämään mutta kun onnellisuuteen ei ole reseptiä niin onni jää monesti löytymättä. Osaamme sanoa sen että mihin asioihin onni liittyy, mutta ongelma on siinä että se mihin onni liittyy, ei sinällään ole yhtä kuin onnentuoja itse.

Ihminen voi olla sokea vaikka ei sitä itse ajattele. Ehdollinen refleksi saattaa meidät tilanteisiin joihin entisestään liittyy jonkinlainen onnistumisen maku, kun taas vältämme tilanteita joihin liittyy epäonnistumisen tunne. Tämä kuulostaa hyvältä, mutta voi kääntää elämän nurin. On ikävää että ihminen saattaa vältellä tilanteita jotka toisi hänelle todellisen onnen (onnen etsimiseen on liittynyt epäonnistumisen kokemuksia ja onni jää löytymättä), kun taas menemme helposti tilanteisiin joihin liittyy onnistumisen kokemusta mutta ei varsinaista onnea.
Kouluesimerkissäni on kyse seksomaniasta - mania joka on saanut alkunsa useammastakin onnistumisen kokemuksesta joka on tehnyt ihmisen riippuvaiseksi asiasta jota ilman lukuisa muu ihminen tulee täysin toimeen.