Tässä keskustelussa ei ole tarkoituksena provosoida uskovaisia/ei uskovaisia väittelyyn kuka on oikeassa.
Tarkoituksena on keskustella, miksi ihminen ei voi muuttaa mieltään tai myöntää olevansa väärässä. Uskonto on loistava esimerkki siitä. Siinä kirjaimellisesti mennään hautaan asti oman mielipiteen mukana ja kuten on havaittu, ollaan valmita jopa tappamaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ihmiselle on vaikeinta myöntää ITSELLEEN olevansa väärässä. Mehän teemme ja sanomme päivittän tekoja, joista ajattelemme eri tavalla. Uskonto taitaa olla vain niin henkilökohtainen asia. Johtuisikohan se siitä, että tajuttuaan jonkun asian olevan oikein tai väärin, ei asiaa myönnetä koska luullaan muiden tuomitsevat tyhmäksi tms.
Mikäli joku perustelee asiansa loogisesti ja järkevästi, niin ettei asia ole enää uskomusten/uskon varassa, miten siihen tulisi suhtautua? Mikäli ajatellaan ihmisten älykkyyttä ja kykyä ymmärtää asioita, asioiden uskomisesta tulee mutkikkaampi asia. Kuten tiedämme, tyhmälle pystytään uskottelemaan melkein mitä tahansa. Mielestäni jos äly ja järki eivät riitä asiaa ymmärtämään, niin sillon ei myöskään tulisi asiasta tehdä mitään johtopäätöksiä. Luuleminen ja arvailu saavat ihmiset tekemään vääriä asiota ja uskomaan vääriin asiohin.
Tarkoituksena on keskustella, miksi ihminen ei voi muuttaa mieltään tai myöntää olevansa väärässä. Uskonto on loistava esimerkki siitä. Siinä kirjaimellisesti mennään hautaan asti oman mielipiteen mukana ja kuten on havaittu, ollaan valmita jopa tappamaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ihmiselle on vaikeinta myöntää ITSELLEEN olevansa väärässä. Mehän teemme ja sanomme päivittän tekoja, joista ajattelemme eri tavalla. Uskonto taitaa olla vain niin henkilökohtainen asia. Johtuisikohan se siitä, että tajuttuaan jonkun asian olevan oikein tai väärin, ei asiaa myönnetä koska luullaan muiden tuomitsevat tyhmäksi tms.
Mikäli joku perustelee asiansa loogisesti ja järkevästi, niin ettei asia ole enää uskomusten/uskon varassa, miten siihen tulisi suhtautua? Mikäli ajatellaan ihmisten älykkyyttä ja kykyä ymmärtää asioita, asioiden uskomisesta tulee mutkikkaampi asia. Kuten tiedämme, tyhmälle pystytään uskottelemaan melkein mitä tahansa. Mielestäni jos äly ja järki eivät riitä asiaa ymmärtämään, niin sillon ei myöskään tulisi asiasta tehdä mitään johtopäätöksiä. Luuleminen ja arvailu saavat ihmiset tekemään vääriä asiota ja uskomaan vääriin asiohin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
>Mikäli joku perustelee asiansa loogisesti ja
>järkevästi, niin ettei asia ole enää
>uskomusten/uskon varassa, miten siihen tulisi
>suhtautua? Mikäli ajatellaan ihmisten älykkyyttä
>ja kykyä ymmärtää asioita, asioiden uskomisesta
>tulee mutkikkaampi asia. Kuten tiedämme, tyhmälle
>pystytään uskottelemaan melkein mitä tahansa.
>Mielestäni jos äly ja järki eivät riitä asiaa
>ymmärtämään, niin sillon ei myöskään tulisi
>asiasta tehdä mitään johtopäätöksiä. Luuleminen
>ja arvailu saavat ihmiset tekemään vääriä asiota
>ja uskomaan vääriin asiohin.
Vai vittu vielä vääriin asioihin?! Ja kukahan tässä määrittelee "oikean" ja "väärän"? Sinäkö? Asian kun asian voi perustella vaikka miten loogisesti tai järkevästi, ja perusteluista voi aina jättää pois ne kohdat jotka eivät palvele perustelijan tavoitetta. Miltei kaikkia perusteluja voidaan pitää siis yrityksenä manipuloida kuuntelijan kantaa ja joskus jopa yrityksinä saada tämä tekemään jotain.
"Tyhmälle" ei välttämättä voi uskotella mitä tahansa, heikon itseluottamuksen ja -tunnon omaavalle taas voi.
Puhut kristityistä tyhminä ihmisinä, joille voidaan uskotella mitä tahansa. Entäs kun eteesi tulee viisas ihminen, joka myös uskoo. Hänelle ei varmaankaan ole voitu uskotella mitä tahansa, pystyyhän hän itsekin ottamaan asioista selvää.
Paljon yleisempäähän on, että ihmisille uskotellaan sellaista, ettei Jumalaa ole olemassakaan. Monet tyhmät uskovat mieluummin sen kuin Jumalan olemassaolon.
>Paljon yleisempäähän on, että ihmisille
>uskotellaan sellaista, ettei Jumalaa ole
>olemassakaan. Monet tyhmät uskovat mieluummin sen
>kuin Jumalan olemassaolon.
Halleluja! Näin sen pitääkin mennä.