ABSOLUUTTINEN TOTUUS PALJASTUU

zieber kirjoitti:

Muttei täällä eikä tässä maailmassa, ei nyt eikä koskaan.

Olettepa te puuduttavia.

Ateisti sanoo banaani, uskovainen sanoo porkkana.
Jumala on silti pelkkä teoria.

Yksi väittää, että miljardi kärpästä on pakosti oikeassa: paska on hyvää.
Toinen väittää, että yksi outo kärpänen on pakosti oikeassa: paska on pahaa.
En laske kärpäsen mielipiteille paljoakaan painoarvoa.

Noin keskimäärin täällä ollaan lapsellisia. Ettekö ihmiset osaa tulla toimeen keskenänne? Miten se voi olla niin vaikeaa? Huomaan, että uskovaiset ärsyttävät ateisteja (tai agnostikkoja, kuten eräät joskus tahtovat itseään kutsuttavan, tai ateistisia agnostikkoja, kuten toiset) silkalla olemassaolollaan. Ateisti ei voi käsittää, miten kukaan voi olla niin tyhmä, että väittää kiven kovaan vastaan ilmiselville tosiasioille. Uskovainen ajattelee täsmälleen samaa, ja ateistit kapeakatsesuudessaan ärsyttävät häntä silkalla olemassaolollaan.

Osa ateisteista on kuitenkin uskovaisia. Tiedeuskovaisia. He julistavat tiedettä kuin se olisi absoluuttinen totuus ja perimmäinen totuus ja miten kaikki sitä kohtaan skeptiset palavat helvetin tulessa (hups!). Tällainen ateisti ei ole ymmärtänyt, missä tieteessä on kysymys ja että sitä kohtaan kuuluu olla skeptinen - se ei yritäkään olla vasta-argumentti uskonnolle. Jos kivi putoaa maahan, se putoaa maahan ja tiede kirjaa sen ylös tapahtumana (näyttää siltä, että kivet putoavat maahan). Sitten se luo sen ympärille teorian, joka pyrkii ennustamaan vastaavia tapahtumia. Se ei ota mitään kantaa siihen, putoaako kivi maahan Jumalan armosta vai ei. Sellainen ei voisi vähempää kiinnosta tiedettä. Kokeellisia luonnontieteitä ei voi käyttää uskon vasta-argumenttina.

Silti jotkut jumaluskovaiset kuvittelevat, että voi, ja hyökkäävät tiedettä vastaan kaikin mahdollisin keinoin. He sanovat, että HE eivät ainakaan ole mistään apinoista polveutuneet, että fyysikot eivät tiedä mistä puhuvat puhuessaan alkuräjähdyksestä, että antropologit eivät tiedä mistä puhuvat ja että he kaikki työskentelevät yhdessä salajuonessa romuttaakseen kristinuskon ja nämä vaahtoavat uskovaiset tekevät siinä sivussa itsestään täysiä idiootteja. Suurin osa tiedemiehistäkin on todellisuudessa uskovaisia eikä kukaan heistä ponnistele vain uskovaisten kiusaksi. He vain kertovat, mitä huomaavat.

Tiede ei yritä julistaa mitään todeksi. Se sanoo: "näin näyttää olevan". Ei suinkaan: "näin on". Jos jokin yrittää esittää "kiistattomia tosiasioita" jossakin oikeassa teoriassa, voi jo melkein suoraan sanoa, että teoria on silkkaa pseudotiedettä. Hatusta revittyä humpuukia.

Tiedettä vastaan hyökkäävät, lahjakkaasti ristiriitoja osoittavat uskovaiset (tietenkin tieteessä on ristiriitoja) tekevät itsesään pellejä. Samoin ne, jotka yrittävät tieteen keinoin todistaa Jumalan olemassaoloa; he unohtavat, että tiede ei taivu niin voimakkaaseen tarkoitushakuisuuteen. Nämä uskovaiset pomppivat riemusta, kun löytävät jonkun hurahtaneen humpuukitohtorin, joka sano, että: "evoluutoi on preseestä" ja viittaavat sitten tähän puhuessaan "tieteellisistä todisteista" evoluutiota vastaan - tai mitä vastaan he nyt sattuvat olemaan.

Kuvitelkaa! Jotkut pitävät sitä tieteellisenä todisteena Jumalasta, että Isaac Newton oli tiedemies ja uskovainen.

Kirkkoisä Augustinuskin aikoinaan myönsi: Credo quia absurdum. Uskon, koska se on järjetöntä. Moni uskovainen, vaikka tietäisi paljon uskostaan, ei tiedä persettäkään järjestä eikä heidän pitäisi sellaista esittää. Jumala on silkka uskon asia eikä koskaan ole muuta yrittänyt esittää eikä ole todistettavissa. Tieteen kannalta Hän on ilmiöiden selittäjänä turha ja tieteen kannalta siis myöskin olematon. Jos Jumala olisi todistettavissa, se olisi tiedettä, ja jos se on tiedettä, se on täysin ymmärrettävissä, ja jos se on ymmärrettävissä se ei ole kovinkaan kummoinen Jumala.

Jumalasta löytyy tieteellisesti täsmälleen yhtä pitävät todisteet kuin hammaskeijusta. Jumala ja todistaminen eivät käsitteinä ole kovinkaan yhteensopivia.

Ja sitten tämä aina uudelleen syttyvä keskustelu ateistin arvomaailmasta:

Moni näkyy ajattelevan, että ateistin moraali on heikolla pohjalla, koska heillä ei ole Raamattua, josta katsoa, miten on oikein toimia. Se on tietenkin pelkkää sontaa: oletan, että suurin osa niistä täällä liikkuvista uskovaisista ovat perus evlutteja. On typerää, että heitä joutuu näin valistamaan heidän omassa uskossaan, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on omatunto siitä riippumatta, mihin uskontokuntaan kuuluvat tai ovat kuulumatta. Viis siitä kuka pelastuu ja kuka ei mutta ateistin moraalin kyseenalaistaminen evankelisluterilaisten periaatteiden valossa ei ole missään nimessä kestävää.

Satunnainen uskovainen myös sanoo, että jos kaikki tekisivät kuten Raamatussa sanotaan, maailma olisi parempi paikka. Mutta jos kaikki tekisivät kuten Kommunistisessa manifestissa sanotaan, maailma olisi silloinkin parempi paikka. Utopiat utopiana. Minäkin osaan kirjoittaa, että olisi kiva, jos kaikki ihmiset ovat onnellisia, kaikki rakastaisivat toisiaan jne. Sitten sanoa, että olkaa onnellisia ja rakastakaa toisianne ja olkaa kaikista asioista samaa mieltä ja sitten valittaa, miksei niin tehdä, vaikka selvästi kerroin mitä.

Enkä kyllä voi edes käsittää, minkälaisen ihmisen mielestä maailma, jossa kaikki ovat samanlaisia ja ajattelevat samoin kaikista asioista, olisi parempi paikka. Ihmissuku muistuttaisi vain entistä enemmän ennalta-arvattavaa konetta.

Ateisti tietenkin puolestaan ajattelee, että uskovaisen moraali on heikolla pohjalla, koska hän ei käytä omia aivojaan, vaan vetoaa aina johonkin ulkopuoliseen auktoriteettiin. Voimakas ja kyseenalaistamaton ulkopuolinen auktoriteetti tuo hänen mieleensä vain Hitlerin ja Stalinin.


Jälleen oma lukunsa ovat sellaiset uskovaiset, jotka käyttävät omaa uskoaan lyömäaseena ja kuvittelevat olevansa sen tähden jotenkin muita parempia ihmisiä, kunhan itse näennäisesti noudattavat jotakin normistoa. Tietenkin he ovat hyviä: hehän ovat oikeassa, he ovat viisaita ja nöyriä. Toisaalta he käyttävät uskontoaan itsekorostukseen, toisten ihmisten vihaamiseen, syrjimiseen, heidän alistamiseensa ja heidän halveksumiseensa. Nämä uskovaiset voisivat mennä itseensä ja kysyä, millainen Jumala muka palkitsee sellaisen käytöksen? Ilmeisesti heidän Jumalansa sen kuitenkin tekee. Ihmettelen vilpittömästi, kuka haluaa olla sellaisen kanssa missään tekemisissä.

Ateistit eivät ole sen parempia. On toki olemassa tyhmiä ihmisiä mutta he eivät ole kaikki uskovaisia. Ja kas: eivät kaikki uskovaisetkaan ole tyhmiä. Ylenkatse ei hyödytä ketään.

Miten kukaan voi syyttää toista yksisilmäisyydestä, kun omat simmut ovat niin kiinni, että toisen silmien laskeminen on silkka mahdottomuus?


Sikäli kuin mitään olen tähän asti ymmärtänyt, niin jok'ikinen asia riippuu näkökulmasta. Niin tieteessä, uskonnossa tai missä tahansa muussakin.

Ei kukaan voi olla tosissaan sitä mieltä, että juuri mitätön Te tai Teidän kosmisesti ajatellen varsin mitättömät kaverinne olette _ainoita_ tässä maailmankaikkeudessa, jotka "ovat oikeassa"/"pelastuvat"/"ovat hyviä ihmisiä"/"pääsevät taivaaseen"/"välttävät helvetin"/"syntyvät uudelleen"/"edistävät ihmiskunnan hyvinvointia soveltaen 'oikeita' eettisiä arvojaan"/"todella kykenevät rakastamaan ihmistä tai Jumalaa"...

Kuinka vain...

Nyt kannoin minäkin korteni kekoon tätä tympäisevää keskustelua. Nyt vain odottamaan, miten kahdella aivosolulla varustetut fanaatikot (joiden sivistystaso ei riitä yhdyssanojen yhteen kirjoittamiseen) puolin ja toisin kirkuvat VÄÄRIN VÄÄRIN ja että minun pitäisi palaa helvetissä tai lukea se-ja-se todistus asiasta yksi ja kymmenen tai että tiede todistaa aukottomasti Jumalan tarpeettomaksi ja heidän mielipiteensä absoluuttisen oikeiksi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä