Länsimaisissa yhteiskunnissa avioliitto ja rekisteröidyt parisuhteet ovat aina kahden ihmisen välisiä sopimuksia. Taustana tässä on juutalais-kristillinen perinne, joka vaatii yksiavioisuutta.
Olen usein miettinyt: voiko yksiavioisuutta perustella ateistiselta kannalta ja millaisilla argumenteilla? Vai onko ateistiselta kannalta samantekevää, monenko henkilön kanssa joku on sitoutuneessa seksuaalisuhteessa? En kysy tässä Suomen lain tulkintoja vaan periaatteita, miten pari- tai monisuhteiden hyväksyttävyyttä perustellaan.
Olen usein miettinyt: voiko yksiavioisuutta perustella ateistiselta kannalta ja millaisilla argumenteilla? Vai onko ateistiselta kannalta samantekevää, monenko henkilön kanssa joku on sitoutuneessa seksuaalisuhteessa? En kysy tässä Suomen lain tulkintoja vaan periaatteita, miten pari- tai monisuhteiden hyväksyttävyyttä perustellaan.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Ateismi kun ei muuta ole kuin jumaluskon puuttumista, niin miksi siihen aina yritetään tunkea muita juttuja?
Tuo ei ollut vastaus. Ei minua kiinnosta jumaluskon puuttuminen vaan ne perustelut, onko meillä jotain neutraalia, uskontoihin sitoutumatonta syytä pitäytyä yksiavioisuuteen.
Jos sinun pitäisi perustella, miksi Suomen valtion pitäisi olla hyväksymättä esim. muslimien moniavioisuutta, millaisia perusteita antaisit?
ja samalla ihmettelyä siitä, miksi ateismiin yritetään liittää jotain ideologiaa, koska siinä ei sitä ole.
Et kertonut mitä varsinaisesti tarkoitat moniavioisuudella. Miehellä monta vaimoa, vai naisella monta aviomiestä, vai kummallakin monta puolisoa.
Moniavioisuudella tarkoitin kaikenlaisia versioita. Perustelujen kannalta ei liene väliä, onko miehellä vai naisella monia puolisoita vai onko ehkä kyseessä monien naisten ja monien miesten yhteinen "liitto". Onko jotain neutraaleja, uskontoihin sitoutumattomia perusteluja, miten näitä eri suhteita voi pitää hyväksyttävinä vai ei?
miten maailman kaikki ihmiset ajattelevat. En itse ainakaan haluaisi jakaa puolisoani kenenkään muun kanssa.
Jos se joillekin sopii, niin mikä minä olen siitä mitään sanomaan. Mutta sen pitäisi sitten olla kaikkien yhteinen sopimus ilman mitään pakottamista.
tuli töllöstä ohjelmaa Tiibetistä.
Vaimolla oli kolme miestä, jotka olivat vielä keskenään veljeksiä.
Syy järjestelyyn oli, että ankeissa olosuhteissa yksi mies ei pystynyt elättämään vaimoa. Lisäksi yksi veljistä oli vähän kehitysvammainen, joten oikeasti juttu oli kait vähän niin, että tarvittiin kaksi veljeä ja vaimo pitämään huolta siitä yhdestä veljestä.
No, vaimo sanoi kohtelevansa kaikkia miehiään tasapuolisesti. Vaikutti vieläpä törkeän tyytyväiseltä:)
Että kyllähän sitä kaikenlaista mallia maailmalta löytyy, biologian symbiooseista nyt puhumattakaan;D
Siinä oli kyllä se ongelma, että useinkaan ei morsiuspari edes tiennyt kenen kanssa sitä ollaan vihille menossa. Ei hyvä.
Jokunen vuosi sitten tuli sellainen dokkari Kiinasta, jossa jossain vuoristokylässä oli päädytty sellaiseen systeemiin, että miehet kävivät vain vierailulla naisten luona, kylää johti matriarkka, eikä avioliittojakaan solmittu. Harmittaa kun en muista mikä Kiinan kolkka oli kyseessä.
Hihhulit pyrkivät monimutkaistamaan ateismia, jotta löytäisivät siitä samanlaisia ristiriitaisuuksia kuin omissa uskonnoissaan, joihin tarttua. ;)
Ei ateismi ole muuta kuin uskon puutetta jumalhahmojen olemassaoloon.
Itse olen sitä mieltä ihmisenä, en ateistina, että se, missä kokoonpanossa aikuiset täysivaltaiset ihmiset vapaaehtoisesti tekevät mitä sitten tekevätkin tai ovat tekemättä ei kuulu minulle. Yhtään.
Jos ihmisten väliset suhteet eivät muille kuulu, pitäisikö avioliittolainsäädäntöä mielestäsi muuttaa niin että kaikki mahdolliset versiot ovat sallittuja?
Ehkä pitäisi. Oletko itse huomannut, että ihmiset ovat käytännössä moniavioisia jo nyt? Liitot ovat (yleensä) toki peräkkäisiä, eivät yhtaikaisia.
Nykyperheissä on isää, äitiä, isäpuolta ja äitipuolta, lapsia useammasta avioliitosta kummallakin sillä hetkellä liitossa olevilla jne. jne. Kuusikymppisellä saattaa olla pari kolme exää, nykyinen ja lapsia jokaisesta liitosta. Melkoinen sotku, jossa lainsäädäntö on jäänyt totaalisesti jälkeen. ;)
Jos olisit tekemässä uutta avioliittolainsäädäntöä, miten määrittelisit avioliiton omaisen sitoutuneen seksuaalisuhteen niin, että erilaiset monisuhteet tulisivat huomioiduksi?
Aviolittolainsäädäntö vaikuttaa ainakin perimykseen, lasten huoltajuuteen ja varmaan tuhansiin muihin pienempiin asioihin.
En koske siihen käärmeenpesään edes pohtimalla. ;)
En edes ottanut huomioon avoliittoja, homo- ja biseksuaalisia liittoja, rekisteröityjä ja rekisteröimättömiä, adoptioita ja oikeutta siihen enkä edes sitä kaikkein tärkeintä, eli lasten oikeuksia.
Entäs esim. sukupuolenkorjaus ja sen seuraukset perheen ja lain kannalta? Lainsäädäntö menee raiteiltaan heti jos on jokin poikkeustapaus . . .
sinä kaipaat exien suhteen?
Luulen, että avioliittolainsäädäntö koskee ensisijaisesti liitossa parhaillaan olevia. Eli kysymykseni kuuluu, miten voitaisiin määritellä sellainen avioliitonomainen pari- tai monisuhde, jossa ei olisi valtion puolelta asetettuja rajoituksia kumppanien lukumäärän suhteen? Tai jos rajoituksia on, mihin neutraaliin syyhyn rajoitus perustuu (muuhun kuin juutalais-kristilliseen perinteeseen ja siitä nousevaan kulttuuriseen ymmärrykseen)?
Tietysti samaan lainsäädäntöön täytyy sitten ottaa liitosta eroavien oikeudet ja velvollisuudet.
rajoituksia ole nytkään. Kyllä samassa huushollissa saa asua vaikka millainen populaatio, ei siinä ole yhteiskunnalla mitään sanomista.
"Tietysti samaan lainsäädäntöön täytyy sitten ottaa liitosta eroavien oikeudet ja velvollisuudet."
- Mitä tuolla tarkoitat? Sen kun laittaa kirjavat kassiin ja muuttaa muualle.
vaikeuksia tuottaa omistussuhteiden ja perimyksen määrittely. Toisaalta en ymmärrä miksi siitäkään pitäisi niin vaikeaa tehdä, avioehtosopimus tekee kaikesta mahdollisen, muussa tapauskessa sovellettaisiin ehkäpä samaa käytäntöä kuin nyt, mutta 50-50 periaatteen sijasta käytettäsiin kumppaneiden lukumäärää kohden sopivaa prosenttijakoa, niin liitosta lähtevien kuin siihen jäävienkin kohdalla.
***
ei puhunut avioliitosta vaan: "Eli kysymykseni kuuluu, miten voitaisiin määritellä sellainen avioliitonomainen pari- tai monisuhde, jossa ei olisi valtion puolelta asetettuja rajoituksia kumppanien lukumäärän suhteen?"
- Kaikkea sitä joku miettiikin, ihan kuin ei yhdessä kumppanissa olisi tarpeeksi;)
Jotenkin oletin että kun rajoituksista puhui, että tarkoittaisi tietenkin rekisteröityä suhdetta. No jaa.
***
ei voi rekisteröityäkään kuin yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Muuten niitä sohvaperunoita voi olla niin paljon kuin sohvalle mahtuu, mutta ilman virallista asemaa.
Miksi juuri Suomessa pitäisi lakia muutella?
Jaa-a, kai sitä pitäisi muuttaa muuallakin. Miksi EI juuri Suomessa? Noh, on toki muukin tehty Ruotsissa ensin :D mtä vapaamielisempään suuntaan tulee, mutta ei kai se ole syy odottaa esimerkkiä.
Olen meinaan itse ihmetellyt samaa kuin aloittaja, mihin perustuu tämä yksiavioisuussääntö. Onko sillä jokin pitävä peruste, vai onko se vain kristillistä perua oleva itsestäänselvyytenä otettu tapa? Vähän niinkiun kirkkoon kuuluminen ja ripari? Olisikohan täälläkin enemmän moniavioisia suhteita jos sellainen olisi vapaasti valittavissa ilman ennakkoluuloa, jos lapsesta asti ei sitä ydinperheihannetta olisi nähnyt?
Jossittelu on elämäni :D mutta kyseenalaistan mielelläni minäkin sääntöjä ja tottumuksia, ihan vian sen vuoksi että sitä saisi selville onko niiden oelmassaoloon syitä, ja millaisia.
***
en tiedä mihin yksiavioisuus perustuu, mutta olisiko sillä jotain tekemistä tunne-elämän kanssa;)
Voi olla, että jollekin sopisikin, että olisi viisi äijää, tai viisi muijaa. Minä en kyllä jaksaisi sellaista mekkalaa. Ja jotenkin tuntuu siltä, että pinnan alla saattaisi kuohua pahasti.
Katsoin keväällä dokumntin yhdestä miehestä ja laumasta naisia, jotka olivat hänen "vaimojaan". Hirveä despootti koko ukko. Hevostila heillä oli ja naisilla kova kuri. Aivan sairasta touhua. Joku jenkki se oli ainakin.
Tässä, kuten muissakin yhteiskunnallisissa aiheissa, on kai turvallista olettaa että parhaat ja pahimmat nousevat yleiseen tietoiseuuteen. Eihän normaalielämässä ole juuri mitään niin mielenkiintoista :D
Jotenkin luulen, kun on käynyt joskus niin että ihmiset joihin tutustumme mieheni kanssa, tulevat nopeasti niin läheisiksi että tuntuvat olevan vallan perhettä, rakkaita ihmisisä. Sitä väistämättä meittii että jos niitä ennalta ohjelmoituja käsityksiä ei olisi, tulisiko niistä ihmsiistä ehkä myös ytheisiä kumppaneita? Siltä pohjalta pystyn ymmärtämään sen että useampi partneri haluaa olla yhdessä suhteessa, kysehän ei ole vain toisen sivusuhteesta vaan aidosta rakkaudesta monen ihmisen kesken. Siis hyvässä tapauksessa :D
Sitten on tottakai ne tapaukset joissa mistään yhteisestä halusta ei ole kyse, vaan yksi haalii haaremia muilta kysymättä. SE on poikkeuksetta väärin moraaliselta kannalta minun nähdäkseni. Suomessa kun suhteen solmiminen on vapaaehtoinen asia, tuntuisi järkevältä sallia myös monen ihmisen keskinäinen rakkaus, ei vain kahden. Siis myös paperilla :D
***
mutta jotenkin vaan tuntuu siltä, että ei kovinkaan monen psyyke kestäisi sitä, että puolisolla on muita siinä samassa huushollissa.
Onhan niitä maita, joissa ei vaimoilta edes kysytä. Siellähän se moniavioisuus menee niin, että miehellä on monta vaimoa. Mikäs siinä, jos on väkisin naitettu, eikä äijästä edes tykkää, jos sillä vaikka onkin muita vaimoja. Mutta rakkausliitossa asia lienee toisin.
On tämä maailma melko kirjava. Kaikkea löytyy.
Yritin tuossa pitkän aikaa hakea yhtä juttua viime talvelta, kun joku tyyppi alkoi ihan päättömiä juttelemaan. Kun en muista edes mistä se juttu alkoi, mutta lapsen kirkkoon kuulumisesta, avioerosta ja huoltajuudesta siinä oli kyse. Hän väitti, että vaimo ei voi muuttaa kotoa pois, eikä voi mennä lapsen kanssa edes turvakotiin ilman miehensä lupaa! Ihmettelin, että luuleeko hän, että poliisi turvakodista hakisi lapsen isänsä luo!
On sitä kaikenlaista. Olisin vain erään toisen jutun tiimoilta lukenut sen ketjun uudestaan.
"mutta jotenkin vaan tuntuu siltä, että ei kovinkaan monen psyyke kestäisi sitä, että puolisolla on muita siinä samassa huushollissa. "
Sehän siinä onkin, kyse ei ole avoimesta suhteesta, siitä että puolisolla on muita, vaan että se suhde olisi yhteinen. Kaikille. Ei välttämättä seksuaalisesti :D mutta koko porukka tuntisi olevansa keskenään perhe, rakastavansa toisiaan.
Eikä minusta oel realistista ajatella että jokaisesta olisi siihen. Luulen että ihmisssä on, niinkuin on homo-, bi- ja heteroseksuaaleja, on mys edustettuine monen montaa sitoutumisen astetta prefereeraavaa. Yksi tykkää että suhde on yksiavioinen, mutta ei ekstä ketään kauaa vaan kyllästyy ja vaihtaa uuteen. Toinen rakastuu kerran ja pysyy samassa koko elonsa. Kolmas rakastaa palavasti yhtä mutta ihastuu ohimenevästi joka toinen viikko, neljäs rakastaa kahta samaan aikaan ja yhtä paljon.
Lain edessä kaikki näistä ovat sallittuja, paitsi viimeinen. Jos siis avioon asti halutaan, virallistaa se suhdemuoto.
En muista edes tuota ketjua josta puhut, kuulostaa kamalalta. Minun mielessäni kun nä'mä perhe- ja suhdemuodot perustuvan Aina ja Täysin vapaaehtoisuuteen ja jokaisen omaan haluun.
***
Muistaakseni Norjan (ja/tai Ruotsin?) lakia äskettäin muutettiin niin, että siellä tuli käyttöön ilmaisu sukupuolineutraali avioliitto. Tällä valtio halusi määritellä miehen ja naisen välisen avioliiton ja samaa sukupuolta olevien liitot samanarvoiseksi. Suomessa nimitykset ovat ainakin toistaiseksi erilaiset: jos kyseessä on samaa sukupuolta olevat henkilöt, käytetään nimitystä rekisteröity parisuhde, ei avioliitto.
Itse olen vaan miettinyt, johtaako tuollainen avioliiton uudelleenmäärittely sitten aikanaan moniavioisuuden hyväksymiseen - koska en ole löytänyt ei-uskonnollista, kaikkien hyväksymää perustelua yksiavioisuudelle. Vai sitoudummeko edelleen yksiavioisessa avioliittokäsityksessämme juutalais-kristilliseen perinteeseen?
Sukupuolineutraali avioliitto kuulostaa hyvältä, tasa-arvoiselta :D se johtaako se moniavioisuuden hyväksymiseen ja laillistamiseen, riippuu yksinomaan siitä löytyykö riittävästi ihmisisä jotka haluavat sellaisella elää ja taistelevat oikeutensa puolesta, muuttavat aktiivisesti käsitystä polygamisista liitoista. Jos nykykäsitys on se "huono" versio, rikas vanha mies ottaa monta lapsivaimoa -tyyppinen ratkaisu, on syytä yrittää muuttaa sitä käsitystä vastaamaan todellisuutta. Kiillottaa moniavioisuuden imagoa, niin sanoakseni :D
Siihen taas menee aikaa. Kuten mikä tahansa arvomuutos yhteiskunnassa, sellainen muutos on todella hidas. Tai noh, todella ja todella, pari sukupolvea riittänee?
Mitä yksiavioiseen perinteeseen tulee, ei se nyt ihan yksinomaan kristillinen eprinnekysymyskään ole. Suurin osa maailmaa elää vastaavissa järjestelyissä, väittäisin, vailla mitään kristillistä historiaa. Jos yhteiskunnassa vallitsee normaali sukupuolien jakatuuminen, on miehiä ja naisia suurinpiirtein yhtä paljon, ja väitän ihmisen kuitenkin lajina olevan yksiavioisempaa tyyppiä, ainakin suosivan pitkäkestoisia suhteita. Lisääntymisetsä sen näkee, raskaus kestää pitkään ja naaras valitsee, primitiivisessä versiossa, jälkeläisilleen isäksi yksilön joka ei VAIN ole geeneiltään optimaalinen, vaan myös perheen turvaajana sopiva. Hän valmistautuu perheen kasvattamiseen tuon saman yksilön kanssa pidemmäksi aikaa. Olen taipuvainen uskomaan tässä että nainen on yksiavioisempi, keskimäärin, kuin mies, mutta että nyky-yhteiskunta on mahdollistanut muutoksen myös tuossa normissa mahdollistamalla naisen itsensä sääntelyn siinä hankkiiko jälkeläisiä lainkaan, ja jos, niin milloin sen tekee. Prosessi on enemmän järjellinen kuin vaistoon perustuva, ja parinvalinta myös. Yleistän.
Läksin jo sivuraiteelle itsekin. All in all, katsoisin itse ettei mitään syytä moniavioisuuden kieltämiseenkään ole, yksiavioisuuden suosimiseen sen sijaan monta syytä, ei vähiten ihmisen tottumus ja halua hakeutua sellaiseen suhteeseen. Olisi ikävää jos alkaisimme ihannoida normista poikkeavaa suhdetta ja luoda paineita moniavioisuuteen ihmisille jotka ovat luonnostaan yksiavioisia.
***
koska ihmiset ovat niin erilaisia. Suomessa asiat ovat siinä suhteessa hyvin, kun vertaa vaikka muslimimaihin.
Täällä voi sentään suht vapaasti valita elämätyylinsä. Lestadiolaisia eikä muita äärhihuja lasketa.
Kaipa minä sen ketjun vielä löydän. Kiukkuista tekstiä se mies väänsi. Voiko joku todella olla niin tyhmä, että väittää, ettei vaimo voi muuttaa lapsen kanssa yhteisestä kodista pois, ennen kuin avioero on selvä ja huoltajuus määrätty?
Hei, jos joku nuijii vaimonsa ja lapsensa päivä toisensa jälkeen mustelmille ja saa molemmat uskomaan että se on heidän omaksi parhaakseen (tottakai uskoo sen itsekin), mikä tahansa on mahdollista. Ja niitä tapauksia kun ei ole vain muutamaa, ja järkipuhe on tasan turha asia. Tulee vatsaan se puluefekti... (kaataa shakkinappulat, paskoo laudalle ja lentää kertomaan kavereille kuinka voitti pelin). Sapettaa ajatellakin.
Jes. Suomessa saa vapaasti valita elämäntyylinsä, uskontonsa... vai hetkinen, saako? Kristillisyyttä pidetään yhä normina johon lapset tulee kasvattaa olli lapsi itse mitä mieltä tahansa, ja ydinperhe on se mihin tulee suhteissa pyrkiä. Pitää haluta naimisiin, perhe, omakotitalo ja... silloin herää kysymys onko se ihan sittenkään niin vapaata.
Tietysti kun tiseä ajattelee, herää ksymys siitä että mutta hitto knu minä haluan ihan oikeasti juuri sitä. Hmmh. Miksi minä haluan sitä? Ehkä minulle opetettiin että minä haluan sitä? En tiedä, ja toistaiseksi, koska olen hyvin onnellinen näin, en edes halua tietää :D mutta kyllä toisinaan pistää meittimään mitä kaikkea tässä ihmisessä joka minä olen, on toisten istuttamaa, ja mikä minua itseäni. Voiko ylipäätään väittää että minussa olisi jotian originaalia, emmekö me kaikki ole joka suunnalta kasvatuksemme ja elämämme tuotteita? Onko ihmisessä ylipäänsä jotain koskematonta, itseään, johon ulkopuoliset ärsykkeet eivät pysty?
Jopa lipsahti sivuun. EI se mitään, miettiminen on mukavaa.
***
"Olisi ikävää jos alkaisimme ihannoida normista poikkeavaa suhdetta ja luoda paineita moniavioisuuteen ihmisille jotka ovat luonnostaan yksiavioisia." - Hyvä kommentti! Itse myös kannatan yksiavioisuutta, mutta olisi mukava löytää sille myös jotain uskontoneutraaleja perusteluita. Mutta ehkä niitä ei ole.
Mutta suuri toiveeni on että ihmiset oppisivat erottamaan oman elämäntapansa ja toisten elämäntavat toisistaan. Olen enemmän kuin tyytyväinen yksiavioiseen liittooni, mutta en oleta tai edellytä kenenkään muun elävän minun esimerkkini mukaan, vaan oman nimenomaisen halunsa. Sikäli hassulta kuulostaa "kannattaa" teittyä mallia :D mutta luulen että tarkoitat samaa kuin minäkin. Se oma valinta on itselle paras, mutta ulkopuolinen ei koskaan pysty sanomaan oman elämänsä perusteella mikä se paras tapa elää juuri Sinulle on. Jokainen tietää parhaiten itse.
Uskontoneutraaleja perusteluja yksiavioisuudelle ovat toki Halu elää yksiavioisena, ja se biologinen peru että synnyttäjä kaipaa vierelleen huolenpitäjän, ja "metsästäjä" kodin, kiintopisteen. Tämä malli tosin suosii sivusuhteita.
***
"Mutta suuri toiveeni on että ihmiset oppisivat erottamaan oman elämäntapansa ja toisten elämäntavat toisistaan." eivät kaikki ymmärrä.
Joidenkin mielestä juuri heidän elämäntapansa on se oikea, jota kaikkien muidenkin pitää noudattaa. Kovin usein se ilmenee uskovaisten puheissa.
Yksiavioisuus siksi, että vaimot (miehet) eivät olisi mustasukkaisia toisilleen.
Tuo on siis kymmensormiselta kannaltani.
ateistiselta kannalta. Vastaan siis omien tunteideni pohjalta. Saattaisin olla mustasukkainen jos vaimollani olisi useampi mies. Vastaavasti, ajattelen vaimoani sen verran että haluan olla hänen ainoansa. Jos hän haluaisi olla yksi monista vaimoista, epäilisin hänen rakkautensa voimakkuutta.
Yksiavioisuus ei ole kummallinen ilmiö eläinkunnassa. Voithan sinä sitä kuitenkin perustella millä tahansa uskomuksella.
JEESUS vastaa tuohon Raamatussa erittäin selkeästi.JO luomakunnan "alusta" on MIES ja NAINEN luotu toisilleen.Minkä SIIS Jumala on yhdistänyt ,sitä älköön ihminen eroittako!TÄMÄ tarkoittaa SIIS OIKEAA paria.EI sitä ,että kaksi sopimuksesta on vihitty(sakrammentti).JOS olet väärän kanssa "aviossa",elät HUORUUDESSA!JEESUS ilmaisee tämän eräälle naiselle:"oikein sinä sanot,ei minulla ole miestä.VIISI miestä sinulla on ollut ,eikä se ,joka sinulla nyt on ,ole MIEHESI."
monien lintulajien yksiavioisuuden? Juutalais-kristillisellä perinteellä?
Enpä ymmärrä, miksi minun pitäisi perustella lintujen pariutumista. Tarkoitatko, että ihmisen avioliitto tai pari-/monisuhde on pelkkää biologiaa? Jos näin olisi, miksi ihmisillä sitten on kovin erilaisia kulttuurisia versioita liitoissaan?
"Tarkoitatko, että ihmisen avioliitto tai pari-/monisuhde on pelkkää biologiaa? Jos näin olisi, miksi ihmisillä sitten on kovin erilaisia kulttuurisia versioita liitoissaan?"
Niin, miksi linnuilla on niin kovin erilaisia kulttuurisia versioita liitoissaan?
Ennen nukkumaanmenoa pieni kooste:
Yksiavioisuutta voi siis perustella
- mustasukkaisuuden estämisellä
- eläinkunnassakin on joitain "yksiavioisia"
Jos lainsäädännössä etsittäisiin perusteita yksiavioisuudelle, voisiko yhtenä perusteena ajatella puolisoiden mahdollisimman hyvää riittämistä miehille/naisille? Tarkoitan sitä, että jos meillä olisi rajoittamaton moniavioisuus, silloin joku rikas (mies) voisi haalia itselleen ison haaremin ja moni tavallinen tallaaja jäisi ilman puolisoa (mikä tosin on tilanne nytkin). Voiko yksiavioisuutta mielestänne perustella tasapuolisuuden vaatimuksella?
Löysit sen kaiken yksinkertaistamisen ytimen. Käsität rikkauden siis pelkästään rahana?'
>>Tarkoitan sitä, että jos meillä olisi rajoittamaton moniavioisuus, silloin joku rikas (mies) voisi haalia itselleen ison haaremin ja moni tavallinen tallaaja jäisi ilman puolisoa (mikä tosin on tilanne nytkin). Voiko yksiavioisuutta mielestänne perustella tasapuolisuuden vaatimuksella? >>
Kaipaat muutaman evoluutiobiologian oppitunnin lisää. Eikä käyttäytymisbiologia, psykologia, historia tai filosofiakaan tekisi pahaa.
Tutkimusten mukaan Suomessakin miehen varallisuus vaikuttaa huomattavasti hänen pariutumismahdollisuuksiinsa. Ja vielä enemmmän jossain arabimaissa, missä moniavioisuus on sallittua. Suomessa voisi tosin käydä niinkin, että joku komea supliikkimies saisi kerättyä ison haaremin ja tavalliset vähäpuheiset yrmyt eivät sitten saisi ketään. Jos siis moniavioisuus olisi sallittua.
Tasa-arvon nimissä pitäisi kai myös kuvitella, että joillain naisilla olisi useita miehiä puolisoinaan. Mutta sellainen ei ole maailmalla kovin yleinen käytäntö, tuskin toteutuisi Suomessakaan ainakaan kovin laajassa mittakaavassa, vaikka lainsäädäntö ei olisi esteenä.
Evoluutiobiologiasta: tarkoititko ehkä urosten keskinäistä kilpailua naaraista vai mitä tarkoitit? En ymmärrä, miksi sen pitäisi vaikuttaa avioliittolainsäädäntöön. Itse kuitenkin ajattelen, että ihmiset valitsevat puolisonsa hiukan eri tavoin kuin eläimet.
Tuo yksiavioisuus on kyllä aikalailla jo menneen talven lumia. Ehkä siinä on pohjana jälkeläisistään huolehtiminen parhaalla mahdollisella tavalla.
Käytännössä tilanne taitaa jo olla niin, että erilaiset uusioperheet ovat yleisempiä kuin ydinperheet.
Yksiavioisuuskaan ei oikeastaan ole kovin raamatun mukaista, vaan kyllähän sielläkin kuninkaat (ja muutkin) pitivät useampia vaimoja, vaikkakin niistä kakkos- kolmos- jne. vaimoista käytettiin jalkavaimon tai orjattaren nimeä.
Toistaiseksi en ole tässä keskustelussa huomannut sellaisia yksiavioisuuden ei-uskonnollisia perusteluja, jotka kelpaisivat esim. lainsäädännön pohjaksi. Mustasukkaisuus eli jokin tunnetila ei oikein kelpaa lainsäädännön perusteluksi. Eläinmaailmasta tai muista kulttuureista löytyy hyvin erilaisia "parisuhteiden" malleja, eivät nekään anna yksiselitteistä perustetta sille, miksi yksiavioisuus olisi parempi kuin moniavioisuus.
Lapsista huolehtiminen - joo, olen samaa mieltä, että se varmaan on ollut johtamassa yksiavioisuuteen, mutta se ei kelpaisi perusteluksi avioliittolainsäädäntöön ainakaan niiden osalta, jotka ovat ohittaneet lapsensaanti-iän.
Suomessa moniavioisuuden kielto perustuu juutalais-kristilliseen perinteeseen ja siihen perustuvaan länsimaiseen kulttuuriin. Jos kuitenkin ajatellaan, että valtion lainsäädännön pitäisi olla vapaa uskonnollisista kytköksistä (eli myös kristillistaustaisen kulttuurin vaikutuksesta), johtaisiko se siihen, että valtion pitäisi sallia kaikenlaiset monisuhteet? Se ainakin olisi tasa-arvoista erilaisia näkemyksiä kohtaan.
"Mustasukkaisuus eli jokin tunnetila ei oikein kelpaa lainsäädännön perusteluksi."
Miksei kelpaa? Onhan tappamisenkin kieltäminen tunteisiin perustuvan perustelun mukaista. Moraalinen suuttumus jotain tekoa kohtaan on tunne.
Tappamisen kielto perustuu siihen, että siinä vahingoitetaan/tuhotaan toisen elämä. Mikään tunne sen sijaan ei ole Suomen lakien mukaan rangaistava ja sen vuoksi lainsäädäntöä ei voi perustella tunnetiloilla.
Joku voi olla vaikka kuinka kiukkuinen tai mustasukkainen tai moraalisesti suuttunut, mutta siitä ei rangaista, jos se ei johda vahingolliseen toimintaan. Tunteita ei yleensä ole hyvä padota, on parempi etsiä niille turvallinen purkautumisväylä.
Henkilökohtaisesti koen olevani yksiavioinen, ja arvostan monogamista aviosuhdettani hirmuisesti. Kunnioiitan meistäni siksi että hän, ehkä vastoin biologiaansa miehenä, sitoutuu yksiavioiseen suhteeseen kanssani näinkin voimakkaasti ja kokee sen riittävän hänelle.
Yksi- tai moniavioisuutta ei voi perustella ateistiselta kannalta yhtään sen enempää kuin teistiseltäkään. Kussakin uskonnossa on omat sääntönsä, ja yhteiskunnalla omansa. On hyvä että yhteiskunta antaa jokaiselle yksilölle vapauden toimia oamn oamtuntonsa mukaan tässä asiassa, joskin moniavioisuuden kieltäminen aviosuhteina on minusta jo vanhentunut juttu. Niin kauan kuin moniaivoinen suhde n se mitä kumppanit kaiki tahtovat, miksi sitä ei sallittaisi aivan samalla tavalla kiuin silloin kun kaksi ihmistä haluaa samalla tavoin toisiinsa sitoutua? Miksi juuris elukumäärä olisi ongelma, kun ei sukupuolikaan enää ole :D
***