Suojelupoliisin epäily Alpo Rusista vuosina 2000-2003 syntyi erehdyksestä

Stasin arkistoja hoitavan BStU:n Rosenholz-tutkimusryhmän puheenjohtajan, Helmut Müller-Enbergsin, 20. huhtikuuta 2006 Iltalehdelle antaman haastattelun mukaan lopputulos on se, että Jukka Rusi on ollut HVA:n eli Stasin ulkomaantiedustelun kanssa yhteistyössä, mutta vastaavasti Alpo Rusi ei.lähde? Muller-Enbergs luonnehti suojelupoliisin toimintaa toteamalla: "suurempaa virhettä ei voi tehdä". SUPO olisi hänen mukaansa voinut tarkistaa puhelinsoitolla tai sähköpostilla sen, että Alpo Rusi ei ollut Stasin kontakti. SUPO ei tällaista selvitystä koskaan tehnyt,joka käy ilmi Mueller-Enbergsin lausunnoista.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Alpo_Rusi

Suojelupoliisin tietojen mukaan rekisterinumero XV/11/69 tietolähteen oikeiksi nimiksi on em. arkistossa merkitty henkilöt Jukka Russi,tarkoittaen Erkki Juhani Rusia, ja Alpo Matti Rusi,tarkoittaen Alpo Matti Ilmari Rusia. Jukka Russi on rekisteröity vuonna 1968 ja Alpo Rusi 1969” (esitutkinta-arkisto s.5).

Alpo Rusi oli 1969 koulupoika.

Lisäksi Supo tiivistää:

”Operaatio XV/11/69,Peitenimi Pekka. HVA:n rekisterimerkintä XV/11/69 ja peitenimi PEKKA tarkoittavat operaatiota, jonka alaisuuteen kuului kaksi Suomen kansalaista: veljekset Erkki Juhani”Jukka” Rusi ja Alpo Matti Ilmari Rusi(jäljempänä Jukka Rusi ja Alpo Rusi)”(esitutkinta-aineisto,s.7).

" 31.10. 2006

Suojelupoliisin epäily Alpo Rusista vuosina 2000-2003 syntyi erehdyksestä
- selvitys esitutkinnasta, viranomaispäätöksistä ja johtopäätöstarkastelu

Sisältö

Supon erehdyksen tausta...............................................................1
BStU:n lausunnot-perusfaktat.......................................................2
Rosenholz-aineiston vastaanotto 2000..........................................3
Nevalan toiminta talvella 2002......................................................5
Supon perusvirheet........................................................................6
Rosenholz-kortit............................................................................7
Saksalaisten kuulustelut talvella 2003...........................................8
Supon perusteluista.......................................................................10
Rusin kantelu................................................................................11
"Sen suurempaa virhettä ei voi tehdä"..........................................12
Johtopäätöksiä...............................................................................14
Poliittiset kytkökset.......................................................................15
Rautakosken päätös.......................................................................16
Supo selvisi kuiville -toistaiseksi..................................................16
Painetut lähteet..............................................................................18
Liitteet ..........................................................................................18

Supon erehdyksen tausta

"Kehitin sen sijaan järjestelmän, jossa agentin todellisen identiteetin selittäminen onnistuu vain siinä tapauksessa, että sen hakijalla oli tiedossaan kolme tai jopa viisi perustietoa ja ennen etsinnän jatkamista jokaisen perustiedon oli sokkotestissä täsmättävä muihin...Kortistossamme oli tietoja sadoista tuhansista ihmisistä...Itä-Saksan arkistoihin oli rekisteröity paljon koodinimellä varustettujen julkisuuden henkilöiden näkemyksiä ja luhistumisen jälkeen ne aiheuttivat suurta sekaannusta".

- Markus Wolf, Stasin ulkomaanvaikoilun päällikkö 1953-86 muistelmateoksessa "Kasvoton mies(1997),s.165.

"Alpo Rusi ei ollut HVA:n kontakti,Jukka Rusi oli"

- Stasin arkistoja hoitavan viranomaisen BsTU:n Rosenholz-tutkimjusryhmän johtaja Helmut Müller-Enbergs Helsingissä 20.4.2006

"Stasi nimesi liittokansleri Brandtin tietolähteekseen.Asiantuntijoiden mukaan Brandt luokiteltiin tietolähteeksi ilman, että hän itse tiesi joutuneensa tietojen onkimisen kohteeksi. Saksan valtion ylläpitämä Stasi-arkisto julkisti ensi kertaa länsisakasalaisia poliitikkoja koskevia asiakirjoja,joita tutkijat ja toimittajat pääsivät tutkimaan. Julkistamme tänään asiakirjoja 16 (entisestä) liittopäivien jäsenestä, joilla oli Stasin koodi. Se merkitsee, että he ovat tai eivät ole tehneet yhteistyötä Stasin kanssa,Stasi-arkistojen jophtaja Marianne Birthler sanoi. Hänen mukaansa koodin saaneet poliitijkot ovat voineet olla tai yhteistyössä Stasin kanssa tai sitten Stasi on käyttänyt heitä muutoin tai keräänyt heistä tietoja"

- Kaleva.plus.2.8.2006

Suojelupoliisin (Supo) Rusi-tutkinta (13.5.2002-11.6.2003) nojautui erehdykseen ja oli seurausta ennen muuta riittämättömästä kansainvälisestä yhteistyöstä; viranomaisen virkavirheestä. Mitään perustetta esitutkinnan käynnistämiseen ei ollut olemassa. Saksalaiset Stasi-arkistojen asiantuntijat ja virkailijat BStU:ssa (Die Bundesauftragten fur die Unterlagen des Staatssicherheitsdienstes der ehemaligen Deutschen Demokratischen Republik) pitävät joulukuussa 2005 ja tammi-helmikuussa 2006 antamiensa lausuntojen pohjalta Supon toimintaa käsittämättömänä (unverständlich). Supo teki heidän mielestään katastrofaalisen virheen jo heti alussa, ”ensimmäisessä askelmerkissä”, kun se ei kyennyt yhdistämään oikeaa henkilöä Stasin ulkomaanvakoilun HVA:n 13.1.1969 Helsingissä aloittamaan tietolähdeperaatioon- ja mahdolliseen vanhentuneeseen rikokseen-, sen takana olevaan peitenimi ”Pekkaan” ja yritti kytkeä siihen parin vuoden epätoivoisella rikostutkinta- ja tiedonkeruutyöllä kaksi henkilöä. Tämä tiedollinen hataruus oli seurausta BStU:n saksalaisasiantuntijoiden konsultoinnin välttämisestä heti vuosina 2000-2002 . Supon laiminlyönti vaikeutti myös Alpo Rusin puolustuksen loppulausunnon laatimista, koska eräistä olennaisista Rosenholz-aineiston seikoista ei saatu oikeaa kuvaa eikä niistä ollut tietoa käytettävissä. Supo otti tutkintansa lähtökohdaksi yksipuolisesti ns. Rosenholz-aineiston, eikä Stasin arkistoja kokonaisuudessaan, mutta laiminlöi ennen muuta Stasin henkilö- ja operaatiokorttien analyysin BStU:n kanssa. Tämä laiminlyönti erehdytti Supoa epäilemään väärää henkilöä heti alussa .

Rusi-tutkinnan kannalta esitutkintatietojen vuotaminen medialle ja poliittiselle eliitille muodostaa oman lukunsa. Oikeusasiamiehen 3.2.2005 antama ratkaisu vuodosta osoittaa, että vuoto syntyi Supon johdon varhaisen epäilyä koskevan valtiojohdon piirissä tapahtuneen tiedottamisen seurauksena. Näin epäilyn levittämiseen osallistui pääministeri Paavo Lipposen ohella ainakin Suojelupoliisin johdon esitutkintalausuntojen mukaan nähtävästi ulkoministeriön virkamieskuntaa ennen virallisen esitutkinnan alkamista. Valtiosihteeri Antti Satuli sai epäilystä tiedon varhain, vaikka hän ei kuulunut Supon valitsemaan viranomaispiiriin, jolle se asiasta tiedotti. Alivaltiosihteeri Pertti Torstila on vahvistanut saaaneensa tiedon Satulilta tammikuussa 2002. Näin vuoto eteni ainakin ulkoministeriössä. On myös voitu varmentaa, että Kuusamossa pidetyssä Koillis-Sanomien ja Supon Lapin piirin poliisien yhteistapaamisessa 18.4.2002 Alpo Rusin nimi Stasi-epäiltynä heitettiin keskusteluun "viranomaisen toimesta". Rusille on kesällä 2005 niinikään kerrottu, että sekä presidentti Martti Ahtisaari että tasavallan presidentti Tarja Halonen saivat tietää Rusiin liittyvästä Supon epäilystä jo paljon aiemmin kuin 2002 talvella. Tämän seikan on vahvistanut supon informointia paikalla todistanut tasavallan presidentin kanslian korkea virkamies. Tämäkin aikainen informointi on saattanut laukaista epäilyä koskevan vuodon sellaisille henkilöille, joilla ei ollut salassapitovelvollisuutta. Myöhemmin vuodon tapahduttua 10.9.2002 valtiojohto aina tasavallan presidenttiä myöten vuotoa valittamatta kommentoi esitutkintaa epäillyn oikeusturvanäkökohdista piittaamatta . Oikeusasiamies ei 3.2.2005 moittinut vuodon osalta ketään, vaan perusteli laajan esisyyllistävän tiedottamisen oikeutta sillä, että näin turvattiin valtioelämän häiriötön toiminta, vaikka epäilty joutui luopumaan eduskuntavaaliehdokkuudesta vuodon ja supon ammattitaidottomuuden seurauksena. Tällaiselle perustelulle ei voi löytyä oikeudellista hyväksyntää, etenkään kun koko esitutkinta perustui suojelupoliisiin virheisiin kuten tässä selvityksessä osoitetaan .

BStU:n lausunnot- perusfaktat

Stasin arkistoja hoitava viranomainen BStU on myös vahvistanut tammikuussa 2006 , että Alpo Rusista ei ole mitään jälkeä hänen tietämättään 20.11.1969 tehtyä F16 henkilökorttia lukuunottamatta Stasin arkistoissa. Sen sijaan suomalaisia on kymmenittäin, joista arkistoissa on jälkiä yhteistoiminnasta Stasin avustajien kanssa . Suojelupoliisi on ainoa eurooppalainen turvallisuuspoliisi joka ei ole pyytänyt arvioita Rosenholz-aineistoista asianmukaisesti eikä jättänyt avattuja nimiä koskevaa listaa BStU:lle.

BStU on 23.2.2006 lähettämällään kirjelmällä Alpo Rusille korostanut, että F16 henkilökortti ei ole näyttö mistään moitittavasta. Esitutkinta-aineiston pohjalta tiedetään, että Jukka Rusi merkittiin ns. koontioperaatioon 4861/62 päivämäärällä 4.7.1968 ja hänelle avattiin omalla rekisteröintinumerolla XV/11/69 F22 operaatiokortti peitenimellä "Pekka" päivämäärällä 13.1.1969. Alpo Rusille on kirjoitettu henkilökortti 20.11.1969 rekisteriin XV/11/69 liitettäväksi ”mahdollisena tulevaisuuden tietolähteenä” . Rekisteröinnit eivät kerro sellaisinaan mitään siitä, ovatko merkityt henkilöt olleet yhteistyössä Stasin kanssa tai ovatko asianomaiset vain muutoin tulleet merkityiksi Stasin arkistoihin jostain syystä kiinnostavina henkilöinä. Rosenholz-aineiston avaintutkija, BStU:n Helmut Muller-Enbergs korostaa vuonna 2005 julkaistussa tutkielmassaan, että yleensä Stasin ulkomaanvakoilun operaatioon, merkittynä rekisteriin liitettiin useita henkilöitä, joiden joukosta vain yksi oli kontakti tai IM (Inoffizielle Mitarbeiter). Esitutkinta-aineisto osoittaa seikkaperäisesti sen, että Alpo Rusi ei ollut Stasin kontakti, jonka seikan entiset Stasin upseerit todistavat . Arkistotutkimus myös osoittaa ettei Alpo Rusille ole avattu omaa F22 operaatiokorttia (Vorgangskartai). BStU:n mukaan Stasi ei koskaan avannut peitekorttia kahdelle kontaktille tai tietolähteelle, kuten "veljeksille". Nimitys "Rusin veljekset" oli Supon median käyttöön markkinoima leima vuodon jälkeisinä viikkoina syksyllä 2002. Lisäksi BStU toimitti Alpo Rusille tämän pyynnöstä 23.2.2006 edellämainitut kortit saman kirjeen liitteinä (pyyntö oli osoitettu sekä Alpo että Jukka Rusiin liittyvästä BStU:n hallussa olevasta aineistosta). Alpo Rusin saama kirjallinen vastaus sovelletaan yleisen käytännön mukaan Stasin uhreihin .

Rosenholz-aineiston vastaanotto 2000

Suojelupoliisi sai Suomen hallituksen neuvotteluin Saksan liittotasavallan liittokanslerinviraston edustajien kanssa sekä sitä seuranneella asiakirjavaihdolla keväällä 2000 Saksasta ns. Rosenholz-aineistossa siihen saakka avatut suomalaisnimet, tai tarkemmin tiedot siitä, että nimet ovat tulossa. Samalla tavoin myös eräät muut länsimaat saivat omien maidensa kansalaisten nimiä sisältäneet Rosenholz-kortistot. Berliinissä kerrotun mukaan luovutettavista

”tiedoista käyvät ilmi Stasin hyväksi kolmansissa maissa toimineiden agenttien, asiamiesten, informanttien jne todelliset nimet(Klarname). USA:sta luovutettavissa arkistotiedoissa on mukana nimi- ja muita tietoja Stasin suomalaisista yhteistyöhenkilöistä”.

Missään saadun tiedon yksityiskohdassa ei viitata siihen, että aineistossa olisi myös syyttömien nimiä, koska syystä joka ei ole tiedossa Rosenholz-aineiston ongelmia ei kyetty, haluttu tai osattu aineiston vastaanottohetkellä arvioida . Tämä johti myöhemmin Rusi-tutkinnan osalta kohtalokkaisiin virheisiin. On täysin samantekevää, onko Supo hankkinut F16 henkilökortit Alpo ja Jukka Rusista suoraan CIA:lta (mihin viittaa Supon lausuma suullisesta vieraan valtion tiedusteluviranomaisen kanssa tehdystä sopimuksesta) koska samat vastaanottosäännöt tulee soveltaa kaikkeen Rosenholz-aineistoon.

Helsingin hallinto-oikeus ei päätöksellään 18.2.2004 vapauttanut esitutkinta-ainieiston salaisiksi julistettuja osia. HHO perusteli päätöstään sillä, että asiakirjoja on pidettävä osana supon ja muiden valtioiden turvallisuuspoliisien välistä luottamuksellista tietojenvaihtoa. Oikeuden mukaan aineiston julkaiseminen saataisi vaarantaa valtion turvallisuuden. Tämä HHO:n päätös on ristiriidassa Rosenholz-aineiston vastanottoon liittyvien menettelytapojen kanssa.

Alkutahdit Supon virheille luotiin siten Suomen hallituksen neuvonpidoissa ja viranomaisten välittämissä alkuinformaatioissa talvella ja keväällä 2000 jolloin kuviteltiin, että vakoilua harjoittaneet ”todelliset nimet” ovat niitä, jotka saadaan Rosenholz-aineistosta, ”kantakorteista”, jota sanaa ryhdyttiin käyttämään Supon julkisissa kommenteissa Stasin tekemistä F-16 henkilökorteista. Tämä antoi Supolle mahdollisuuden katsoa esitutkintakynnyksen ylittyneen pelkästään henkilökortin pohjalta . BStU:n asiantuntijat arvostelevat supoa siitä, että suomalainen poliisiviranomainen sekä itse asiassa sekä valtionsyyttäjä syyttämättäjättämispäätöksessä että oikeusasiamies ratkaisussaan leimaavat vastuuttomasti pelkän F16-kortin perusteella Alpo Rusia .

Keväällä 2000 Suomen viranomaiset päättivät myös kohtalokkaasti erehtyen, että Rosenholz-aineisto luovutetaan yhdelle viranomaiselle, Suojelupoliisille, mahdollisia rikosselvityksiä varten, vaikka ulkoministeriö oli esittänyt että myös vakavasti otettaviin tieteellisiin tarkoituksiin varattaisiin niinikään oikeus ottaa vastaan sama materiaali. Tiedossa oli myös, että amerikkalaisilta saataisiin CD-ROM-levyille siirretyt korttitiedot vuoden kuluessa. Tämä täsmää yhteen sen tiedon kanssa, että Alpo Rusiin liittyvä varhainen selvitystyö ulkoministeriössä käynnistettiin syyskuussa 2001. Viranomaisyhteyksistä Saksan liittotasavallan kanssa ja aineiston vastaanottoa koskevien periaatteiden muotoilusta vastasi ulkoministeriö . Ulkoministeriö omassa asiantuntijakannanotossaan tähdensi, että jokaisella suomalaisella, jonka nimi löytyy korteista, olisi oikeus saada ensin itse tutustua siihen . Ulkoministeriö tähdensi myös ihmisoikeusnäkökohtia ja sitä, ettei kortteja käytettäisi sisäpoliittisiin tarkoituksiin. Alpo Rusille ei tutustumisoikeutta myönnetty, vaikka hänellä oli vuodesta 1973 alkanut ura ministeriössä. Supossa kuviteltiin, että Stasi-tutkijoiden käsissä oli matemaattinen yhtälö (Rosenholz-kortit ja SIRA-tiedosto tietoluovutusten otsikoista ja luovutuspäivämääristä), joka oli pitävästi ratkaistu. Kuviteltiin, että koodi ja ”sen takana olevat nimet” voidaan sellaisenaan yhdistää tietoluovutuksiin, jopa ”vakoiluun” .
.
Nevalan toiminta talvella 2002

Suojelupoliisi niputtaa ylimalkaisesti Jukka ja Alpo Rusin yhteiseen operaatioon. Näin menetellessään turvallisuuspoliisi osoittaa erityistä täsmällisyyttä vaativassa asiassa karkeaa epätäsmällisyyttä. Prosessin ulkopuoliselle seuraajalle jää vaikutelma, että peitenimen takana on kaksi henkilöä. Informoidessaan valtiojohtoa kuukausia ennen Alpo Rusin esitutkintaa talvella 2002 epäilystä, suojelupoliisin päällikkö Seppo Nevala totesi, että ”oli selvitetty” koodin XV/11/69 takana olevan kaksi nimeä.”Kerroin nämä nimet” (Rusi-vuodon esitutkinta-aineisto, 3.2.2005). Lisäksi Nevala korosti,että koodi oli luovuttanut tavallista enemmän tietoja Stasille. Sensijaan, että Nevala olisi panostanut Rosenholz-aineiston tarkkaan analyysiin, hän alkoi ilmiantaa sen pohjalta yhtä, lopulta Stasin uhriksi paljastunutta suomalaista. Tiedon vastaanottajilla ei ollut mitään erityistietoa Rosenholz-aineistosta. Päinvastoin asianomaiset uskoivat turvallisuuspoliisin paatoksellista johtajaa kun muuta tietoa ei ollut. Supo ei toisin kuin muiden maiden turvallisuuspalvelut, vaivautunut kysymään asiantuntija-apua Rosenholz-korttien määrittelemiseksi, vaan toimi kuulopuheiden pohjalta. Myös Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA kysyy BStU:lta arvion korteista ennen omia tutkimuksiaan.

YLE:n MOT-toimitus keskeisten muiden medioiden tavoin noudatti tätä logiikkaa toukokuussa 2000 tekemässään ohjelmassa:

”Ellei peitenimeä tunneta entuudestaan, hänen henkilöllisyytensä on arvoitus. Mutta vain siihen saakka, kun käyttöön saadaan Rosenholz-aineisto. Vertaamalla koodeja ja yhdistämällä asiakirjoja, saadaan tietää, ketkä olivat mukana ja kuka teki mitäkin.Takaa-ajo voi alkaa”.

Stasin arkistoista vastaavien viranomaisten BStU:n mukaan Stasi oli sotilasorganisaatio,jossa oli pikkutarkat muotosäännöt menettelytavoista sekä arkistomerkinnöistä ja käytännöistä. ”Stasi ei ollut mikään hollitupa”. Suomen turvallisuuspoliisi perusti tutkimuksensa sensijaan ylimalkaisiin olettamuksiin, eikä kunnioittanut entisten stasin upseerien rangaistusuhan alaisuudessa annettuja todistajalausuntoja, missä se osoitti erityistä Saksan oikeusvaltion halveksuntaa. Tätä BStU:n edustajat ihmettelevät, koska Stasin entisillä työntekijöillä ei ole mitään syytä rikkoa lakia todistajakuulemisessa- ja riskeerata vankeustuomion saamisella- toisin kuin Nevala väittää.

Supon perusvirheet

Supo teki näin ollen heti alussa kohtalokkaan virheen, kun se ei huolellisesti selvittänyt Stasin arkistojen ja etenkin henkilökorttien, rekisteröintien ja peitenimien merkitystä, vaikka sille tarjoutui esitutkinnassa tähän mahdollisuus, ja itse asiassa selvyys siitä, että ”jokin oli pahasti pielessä”. Stasin entisten upseerien kuulusteluissa talvella 2003 vältetään muita, Stasin arkisto-probleemaa laajemmin avaavaa kysymyksenasettelua ja esitetään täysin asiantuntemattomia kysymyksiä. Syyteharkintaan luovutetun esitutkinta-aineiston alussa suojelupoliisi perustelee erehdystään hyväksikäyttäen Alpo Rusin kytkemistä Stasi-epäilyihin seuraavasti:

”Suojelupoliisin tietojen mukaan DDR:n ulkomaantiedustelun HVA:n arkistoista ilmenee, että vuodesta 1969 lähtien HVA on saanut Helsingistä haltuunsa Pekka-peitenimellä ja koodilla XV/11/69 rekisteröidyltä lähteeltä Suomea koskevia asiakirjoja. Tietoluovutuksia on ollut yhteensä 105 kappaletta vuoteen 1976 asti. Osa asiakirjoista on identifioitu olevan peräisin Suomen ulkoministeriöstä.

Suojelupoliisin tietojen mukaan rekisterinumero XV/11/69 tietolähteen oikeiksi nimiksi on em. arkistossa merkitty henkilöt Jukka Russi,tarkoittaen Erkki Juhani Rusia, ja Alpo Matti Rusi,tarkoittaen Alpo Matti Ilmari Rusia. Jukka Russi on rekisteröity vuonna 1968 ja Alpo Rusi 1969” (esitutkinta-arkisto s.5).

Lisäksi Supo tiivistää:

”Operaatio XV/11/69,Peitenimi Pekka. HVA:n rekisterimerkintä XV/11/69 ja peitenimi PEKKA tarkoittavat operaatiota, jonka alaisuuteen kuului kaksi Suomen kansalaista: veljekset Erkki Juhani”Jukka” Rusi ja Alpo Matti Ilmari Rusi(jäljempänä Jukka Rusi ja Alpo Rusi)”(esitutkinta-aineisto,s.7).

Supo esittää perättömän väitteen siitä, että operaatio ”Pekan” takana olisi kaksi nimeä, ”veljekset” ja samalla osoittaa,ettei se ollut perehtynyt korttiproblematiikkaan. Stasi oli saksalaisen tarkka siinä, ettei se sekoittanut ulkopuolisia operaatioihinsa. Sellainen olisi ollut myös turvallisuusriski. Supo käsitteli virheellisesti rekisteriä XV/11/69 ”operaationa” ja siihen tallennettuja henkilökorttien haltijoita ”operaation kautta” informaatiota luovuttaneina henkilöinä. Tässä vaiheessa Supossa ei vaivauduttu pohtimaan ikäkysymyksiä eikä sitä, millaisia edellytyksiä Alpo Rusilla oli olla tietoluovuttaja vuosina 1969-76, kun hän oli 18/19-24/26 vuotias abiturientti,opiskelija, ylioppilaspoliitikko ja ja avustaja ulkoministeriössä . Ennen muuta koko Rosenholz-aineiston historia korttianalyyseineen olisi tullut saattaa esitutkinta-aineiston liitteistöön. Vaikka oikea korttianalyysi esitutkinnasta puuttuu, korttien osalta tehdyt kuulustelut on olennaisilta osin julistettu salaiseksi. Toisaalta Saksassa on jo kesäkuussa 2003 samaan aineistoon liittyen tehty päätös, että se on avoin tutkimukselle (ks. Siebenter Tätigkeitsbericht, der Bundesbeauftragten fur die Unterlagen des Staatssicherheitsdienstes der ehemaligen Deutschen Demokratischen Republik, BStU, 2005, 29-31,97-98).

Rosenholz-kortit

BStU:n edellätodetun selvityksen mukaan Rosenholz-aineiston käsittelyn kannalta olennaiset tosiseikat on kuvattavissa seuraavasti:

1.   Saksa sai 1990-luvun lopulla Rosenholz-aineistona tunnetun , 381 CD-rom-levykkeelle tallennettua 290 000 Stasin F16 henkilökorttia (Datensätzen der Personenkartei) ja 57 000 F22 operaatiokorttia(Datensätzen der Vorgangskartei) sekä 2800 työkorttia (Kartaikarten der Arbeitskarte) kuten myös 2000 tilastoselvitystä(Datensätzen der so genannten Statistikbögen ).Näistä korteista 257 000 oli joko itä- tai länsi-Saksan kansalaisia.
2.   F-16 henkilökortteihin Stasi kirjasi perustiedot (nimi,asuinpaikka,ammatti, syntymävuosi sinne päin) henkilöistä,jotka olivat sille kiinnostavia (die sie fur Intresse waren) sekä rekisterin numeron, jonne F-16 kortti oli tallennettu tai joka oli ”kiinnostavalle henkilölle” avattu. Tällaisia kortteja tehtiin aikavälillä 1951-88 ja yhden rekisterin alle saatettiin eri syistä tallentaa jopa tuhansia henkilökortteja, joista yksikään ei ollut Stasin kontakti tai lähde (Heribert Schwan&Helgard Heindrichs: Das Spinnennetz: Stasi-Agenten im Westen: Die geheimen Akten der Roseholz-Datei, 2005, 54-63). F16-kortissa ei ollut minkäänlaista johtolankaa sille, mikä oli asianomaisen suhde Stasiin. Kuten BStU:n tutkija Helmut Muller-Enbergs toteaa: ”F-16 kortti ei ole näyttö siitä,että asianomainen olisi toiminut Stasin avustajana tai tietolähteenä”(Alpo Rusi&Olli Rehn:Kylmä Tasavalta, WSOY,2004,245).
3.   Operaatiokortteihin (F-22)kirjoitettiin kontaktin peitenimi, rekisterinumero ja asianomaisen suhde Stasin ulkomaanvakoiluun HVA:han sekä tiedot työkansioista.

Saksalaisten kuulustelut tammikuussa 2003

Alpo Rusin esitutkinta-aineistoon on sisällytetty Jukka Rusille 13.1.1969 avattua peitenimeä ”Pekka” kantava peitekortti (F-22) ja siihen viitataan Kellerin kuulustelussa 14.1.2003:

”Herra Keller,meillä on valokopio numerolla XV/11/69 rekisteröidystä operaatiosta tehdystä F-22 arkistokortista (Supon kuulustelussa nimitetään tätä korttia virheellisesti arkistokortiksi ”Kartaikartei F-22”). Tästä arkistokortista käy ilmi, että osa II työkansio laajeni melko nopeasti ja reilusti, yhteensä siihen avattiin neljä nidettä.Antamienne tietojen mukaan kaikki nämä kansiot voidaan viime kädessä liittää Jukka Rusiin. Pitääkö paikkansa?”. Keller vastaa usempaan kertaan, että

”mikäli Alpo Rusi olisi ollut HVA:n tietolähde, häntä varten olisi luotu oma operaatio omalla rekisteröintinumerolla”.

Kellerille näytetään F16-lomakkeen(Formblattes) valokopioita ja kysytään niiden alkuperää. Keller vastaa seuraavasti:

”Ensiksi totean että käsinkirjoitetut merkinnät ovat minun tekemiäni. Jukka Rusin F16-lomakkeesta voin sanoa seuraavaa: Sukunimi on kirjoitettu väärin. Se johtuu luultavasti siitä,että herra Radloff ilmoitti minulle Jukan henkilötiedot suullisesti, enkä tiennyt, miten nimi kirjoitetaan oikein. Tuolloin emme myöskään tienneet hänen tarkkaa syntymäpäiväänsä, joten tähän on merkitty vain syntymävuosi.

Operaatio kirjattiin ensin rekisterinumeron 4861/62 alle. Tämä rekisterinumero liittyi tuolloin toimeenpantuun koontioperaatioon, jonka piiriin oli koottu kaikki sellaiset henkilöt, joista oletimme meille olevan hyötyä tulevaisuudessa. Se oli siis jonkinlainen varmistusoperaatio, jolla haluttiin varmistaa se, että muut operatiiviset yksiköt eivät pystyisi työskentelemään tämän henkilön kanssa. Sen jälkeen kun Jukka Rusista oli tullut meille kiinnostava tietolähteenä, tämä rekisterinumero poistettiin vuoden 1962 kohdalta ja hän sai oman operaation jonka rekisterinumero oli XV/11/69.Tämä tehtiin 4.7.1968”.

”Vastauksena kysymykseen miksi tälle F16-lomakkeelle ei ole rekisteröity peitenimeä ”PEKKA”, ilmoitan, että peitenimi luultavasti löytyy peitenimi-kortistosta samalla rekisterinumerolla XV/11/69. En kuitenkaan enää muista tätä aivan tarkasti”.

”Alpo Rusi oli tallennettu veljensä Jukan operaatioon, tämän olen kertonut jo aikaisemmin.Tuolloin hän oli opiskelija.Häntä koskevat tiedot tallennettiin 20.11.1969, siis noin 16 kuukautta sen jälkeen kun operaatio Jukka Rusi oli aloitettu”.

Keller toisin sanoen antaa Supolle viestin siitä, että operaatiolla on oma peitenimi-kortti ja sen taltioiva kortisto (F22), mutta edes tämä täky ei saa Supoa erittelemään henkilökortteja ja peitenimeä. Operaatiota ei nimittäin koskaan merkitä F16-korttiin, koska muutoinhan peitenimi- eli operaatio- paljastuisi. Turvallisuuspoliisin puolelta tämä kysymys, vaikka se olisi taktinenkin ”virhe”, on aikamoinen osaamispuutteen paljastava kysymys .

Asiantuntijana kuultu BStU:n tutkija Helmut Muller-Enbergs totesi, että

”Osa F22:n tiedoista, mm. tapauksen XV/11/69 arkistoinnin ajankohta, on myös osatietokanta 21:ssä. Siellä on myös mainittu tapauksen peitenimi ”Pekka”". Hän korostaa:
”Operaatioon liittäminen ei todista siitä, että henkilö olisi värvätty epäviralliseksi avustajaksi”.

Muller-Enbergsin erillisen lausunnon mukaan operaatio ”Pekka” tarkoitti yhtä henkilöä. Hän on täsmentänyt, että

"operaatio ”Pekka” käynnistettiin 13.1.1969, jolloin Jukka Rusista 4.8.1968 tehdystä F-16 kortista (Personenkartei F-16) pyyhittiin vanha rekisteri 4861/62 (tosin hän epäilee että kortissa "62" on yhtä hyvin "68") yli ja avattiin uusi XV/11/69 rekisteri. Samalla tehtiin hänestä peitenimellä ”Pekka” F-22 –operaatiokortti (Vorgangskartei F-22)".

Tämä korjaa Kellerin muistinvaraista todistajalausuntoa, jonka mukaan rekisteri XV/11/69 olisi avattu jo heinäkuussa 1968. Tuolloin Jukka Rusista tehtiin henkilökortti toisen ns. koontioperaation 4861/62 alle ”kiinnostavana henkilönä”. Alpo Rusi oli tähän aikaan 18-vuotias oppikoulun abiturientti Jyväskylässä. HVA:n keskuksessa vuosina 1965-90 työskennellyt Horst Machts esitti todistajakuulemisessa täsmennyksen:

””Pekka”-nimellä oli rekisteröity eräs Suomen kansalainen, jolta DDR:n Helsingissä sijainneeseen kaupalliseen edustustoon tai suurlähetystöön sijoitetun osasto III:n epävirallinen avustaja ammensi tietoa...Jos minulta kysytään, oliko ”Pekassa” kyse yhdestä vai useammasta toisiinsa kytköksissä olleesta henkilöstä, niin mielestäni ”Pekka” oli yksi henkilö.”

Mutta supo ei hellitä ja kysyy oman virheellisen lähtökohtansa mukaisesti:

”Miten selitätte sen,että eräs KGB:n ”laittoman linjan” upseeri puhutteli peitenimellä ”Pekka” tunnettua henkilöä Kööpenhaminassa 1977, eli vain hieman sen jälkeen kun HVA oli arkistoinut tapauksen”.

Machts ei tiedä asiasta mitään, koska Stasilla ei ollut yleensäkään mitään kontaktia Alpo Rusiin. Näin ollen Alpo Rusiin kytketty KGB-haara ei liittynyt edes syyteharkinnan piiriin otettuihin rikostutkinnassa esille tulleisiin seikkoihin, mutta johon leimaavasti viittasi sisäministeri Kari Rajamäki(sd) 13.1.2.2003 Ilta-Sanomille antamassaan haastattelussa. Kansanedustaja Petri Neittaanmäen (kesk) asiasta tekemä kantelu johti heinäkuussa 2005 oikeusasiamiehen Rajamäelle annettuihin julkisiin nuhteisiin. Ennen muuta Rajamäki osoitti lausumallaan huonon perehtyneisyytensä Rusi-tutkintaan ja Rosenholz-problematiikkaan.

Supoa ei Stasin entisten upseerien vastaukset tyydytä, vaan se tekee myöhemmin jatkokysymyksen ottamalla esille esimerkin asiakirjasta, jota Jukka Rusi ei Metsäteollisuuden palveluksessa olleessaan supon mielestä ole saanut. Kyse oli asiakirjasta, jonka otsikko oli:”Suomen ulkoministeriön tarkastuskertomus Suomen Pekingin lähetystön työstä”(Ks.SIRA-tuloste nro SE7504011,sivu 63/106).

Keller toteaa yks´kantaan, että hänen tietojensa mukaan Alpo Rusi ei milloinkaan toimittanut aineistoa HVA:lle.”En pysty selittämään miten kyseinen aineisto on kulkeutunut tiedustelupalveluumme”. Asiakirja oli siirtynyt Helsingissä HVA:n avustajalle 16.12.1975 jolloin Alpo Rusi oli varakonsuli Hampurissa eikä hän ollut asiakirjan jakelussa, eikä kukaan ole väittänyt saaneensa sitä häneltä. Tämä Supon kysymys osoittaa konkreettisesti, että sitä ei edes kiinnostanut sen varmistaminen, oliko Alpo Rusi voinut olla asiakirjan luovuttaja. Sama asia oltaisiin voitu tarkistaa kaikkien asiakirjojen osalta.

Supon perusteluista

Supo on omissa esitutkinta-aineiston eräiden osien salassapitoperusteluissaan vedonnut erilaisiin suullisiin sopimuksiin vieraan valtion edustajien kanssa aineiston käyttöön liittyen. Kuitenkin juuri tätä Rosenholz-aineistoa myös Supo on pitänyt esitutkinnan kannalta ratkaisevana lähtökohtana. Kuten osastopäällikkö Hannu Moilanen totesi julkisuudessa:

”Vakavasti otettavana tietona Supo pitää Stasin arkistokortistoa ja sen koodit avaavaa Rosenholz-aineistoa”(Helsingin Sanomat 9.11.2002).

”Muiden kuin koodi XV/11/69 osalta ei ryhdytty täysimittaiseen esitutkintaan, koska sen edellytykset eivät täyttyneet. Kahden vuosikymmenen jaksolta arkistoista paljastui vain yksi suuri vakoiluepäily, mikä on aika pieni määrä”(Helsingin Sanomat 13.5.2003).

”Rosenholz-aineistosta löytyneet Alpo Rusia ja Jukka Rusia tarkoittavat ”kantakortit”ovat objektiivinen tosiasia”(YLE:n iltauutiset 13.5.2003) .

YLE:n A-piste-ohjelmassa toimittaja Olli Ainola 18.5.2003 selosti Supon tutkintatoimia ja puhui siitä, että näyttö Alpo Rusia vastaan jäi ”ohueksi”. Ohjelmassa oli joukko epätarkkuuksia. Yksi liittyi jälleen Rosenholz-aineistosta löytyneisiin kortteihin. Ainolan mukaan korteissa oli merkintä, että Jukka Rusi oli ammentava tietolähde ja Alpo Rusi ”mahdollinen tulevaisuuden tietolähde”. Nämä tiedot eivät kuitenkaan ole korteissa, vaan osia kortit vuonna 1969 kirjoittaneen Peter Kellerin todistajalausunnosta, joka on yhdenmukainen Rosenholz-aineisto tutkineiden asiantuntijoiden lausuntojen kanssa.

Mutta vielä syyttämättäjättämispäätöksen jälkeenkin 13.6.2003 Hannu Moilanen jatkoi uskollisesti väittämäänsä, että koodi XV/11/69 tarkoitti kahta henkilöä, jotka olisivat yhdessä luovuttaneet tietoja Stasille:

”Varmasti kirjattuja tietovuotoja oli sata ja Stasin työkansioihin ehti kertyä yhteistyöstä Rusin veljesten kanssa erilaisia tietoja 900-1200 sivua. Kaikki muut meillä olleet Stasi-tapaukset sisälsivät vain murto-osan Rusi-tapauksen tietoluovutusten määrästä”(Demari 13.6.2003).

Tällainen lausuma on tietenkin erinomainen todiste siitä, että Supo asettui BStU:n asiantuntemuksen yläpuolelle ja mitätöi todistajakulustelut. Onko kyse poliittisesta ajojahdista vai pelkästään työssään epäonnistuneen viranomaisen epätoivoisesta yrityksestä estää erehdyksensä paljastuminen?

Rusin kantelu

Alpo Rusi pyysi 10.7.2003 kantelussaan oikeusasiamiestä tutkimaan viranomaisten ja etenkin suojelupoliisin toimintaa – menettelyn lainmukaisuutta-häntä koskevaa rikosasiaa tutkittaessa. Hän kiinnitti huomiota viiteen seikkaan, mutta ratkaiseva oli luonnollisesti itse tutkinnan aloittaminen:mitkä syyt legitimoivat esitutkinnan käynnistämisen. Olennaista on kysyä, olisiko parempi asiantuntemus estänyt esitutkinnan käynnistämisen?

Alpo Rusi katsoi kantelussaan, että suojelupoliisi oli käynnistänyt esitutkinnan puutteellisten taustaselvitysten pohjalta . Oikeusasiamies Paunio totesi 3.2.2005 ratkaisussaan että julkinen valta oli epäonnistunut Alpo Rusia koskevan syyttömyysolettaman suojaamisessa ja näin rikkonut Suomen perustuslain 22 pykälää. Mutta muutoin Paunion ratkaisussa on suuria puutteita. Vastauksessaan 3.2.2005 oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio toteaa:

”Alpo Rusi oli toinen koodilla XV/11/69 rekisteröidyn vakoiluoperaation yhteydessä DDR:n ulkomaantiedustelussa kirjatuista henkilöistä. Suojelupoliisin selvityksen mukaan Stasi-tutkinnoissa on noudatettu ”logiikkaa”, jonka mukaan tällainen rekisteröinti on edellytys sille, että henkilö on voinut olla tietoluovutuksiin käytetty HVA:n avustaja”.

Supon virhe oli siinä, että se ei erottanut Alpo Rusin F-16-korttia operaatio ”Pekasta”, koska se oletti virheellisesti, että rekisteri XV/11/69 oli operaatio ”Pekka”, mikä ei pidä paikkaansa. Jos Paunio olisi pyytänyt BStU:lta arviota korteista, hän olisi saanut oikean vastauksen, mutta hän tyytyi kysymään vain poliisiviranomaisilta selityksiä niiden tekemiin kantelussa osoitettuihin virheisiin. Alpo Rusista tulisi olla oma F-22-kortti ja peitenimi, jotta hän olisi ollut tietolähde. Stasi ei merkinnyt kahta henkilöä saman peitenimen alle. Toisin sanoen aidolla tietolähteellä oli ”kaksi jalkaa”: F-16-kortti ja F-22-kortti, kuten tutkija Helmut Muller-Engbergs toteaa. Tosin Supohan epäili, että Jukka ja Alpo Rusi olisivat olleet jopa Stasin värvättyjä avustajia. Tässäkin Supon tiedollinen pohja pettää. Stasi ei värvännyt ketään Suomessa, vaan niin menetteli vain KGB, koska Suomi oli ”KGB-maa”, kuten tutkija Muller-Enbergs toteaa ja Stasin entiset upseerit vahvistavat . ”Alpo Rusilta puuttuu ”toinen jalka”(F22), mikä poissulkee hänet tietolähteenä”, vahvistaa Muller-Enbergs 5.12.2005. Stasi värväsi suomalaisia DDR:ssä, joista tunnetuimpia ovat ”Boris” Jouko Jokisalo ja ”Kati” Kirsti Juntunen.

Hieman myöhemmin Paunio toteaa:

”Suojelupoliisin selvityksen mukaan Peter Kelleriltä, joka on entinen HVA:n tiedustelu-upseeri ja operaation XV/11/69 ”Pekka” hoitaja, kysyttiin ennen esitutkintaa Jukka ja Alpo Rusin rooleista ja rekisteröinnistä. Keller oli tuolloin vahvistanut Alpo Rusin olleen kontaktihenkilö, mutta Jukka Rusia koskevia tietoja hän ei muistanut. Alpo Rusin hän muisti rekisteröineensä mahdollisena tulevaisuuden lähteenä.”

Supo ei sisällyttänyt esitutkinta-aineistoon dokumenttia Kellerin kuulemisesta. Toisaalta Pauniokin osoittaa, että hän ei tuntenut korttiproblematiikkaa,koska hän ei kyseenalaistanut esitutkintakynnyksen ylittymistä. Eihän sellainen henkilö,joka on vain "mahdollinen tulevaisuuden tietolähde", voi olla kontakti. Muller-Enbergs toteaa, että entinen tiedustelu-upseeri puhuu täsmällisesti vain lain määräämässä todistajakuulustelussa, muutoin tahallisen epämääräisesti .

Helmut Muller-Enbergs pitää selvitettynä, että rekisterin XV/11/69 takana oli yksi tietolähdeoperaatio ”Pekka”,mutta rekisterin alle oli myös tallennettu mahdollisena tulevaisuuden tietolähteenä F-16 henkilökortti Alpo Rusista. Eräs kuulusteluissa olleista Stasin upseereista muistaa tapauksen olleen peitenimellä ”Jukka” tai ”Pekka”. Koodi oli siten eräänlainen yhden operaation ja henkilökorttien kokonaisuus, josta erikseen oli seulottava esille kunkin sen yhteyteen merkityn henkilön asema joko tietolähteenä tai vain muutoin Stasin kiinnostuksen seurauksena merkittynä henkilönä. Tällaista erittelyä Supo ei koodin XV/11/69 osalta tehnyt, mikä käy ilmi Supon edustajien omista lausunnoista täysin yksiselitteisesti. Alpo Rusilla ei ollut edes sellaista asemaa, jonka pohjalta hänestä olisi voitu käyttää sanaa tietolähde. Stasin pohjoismaita seurannut upseeri Wolfgang Eschka toteaa esitutkinnassa 15.1.2003:

”Tietolähteeksi voidaan luonnehtia henkilöä,jolla on poliittisen, yhteiskunnallisen tai ammatillisen ja taloudellisen asemansa puolesta mahdollisuus välittää työpaikaltaan alkuperäisiä tietoja suodattamattomina”.

"Sen suurempaa virhettä ei voi tehdä"

Paunion ja suojelupoliisin vastaukset osoittavat, että nämä viranomaiset eivät olleet selvittäneet Stasin arkistojen eri komponenttien merkityksiä. BStU:n asiantuntijoiden mukaan ”mitään suurempaa virhettä ei voi tehdä”. Esitutkinta aloitettiin siis henkilöstä, josta oli tehty vain F-16 kortti. Samalla perusteella olisi tullut asettaa kaikki suomalaiset, joista oli tehty F-16-kortti, esitutkintaan. Mutta olennaista on se, että esitutkintaperuste olisi olemassa niiden osalta, joista olisi löytynyt varmistetulla tavalla ”molemmat jalat” ja varmuus siitä ettei rikos (mahdollinen) ole vanhentunut. Tällöin painopiste olisi 1980-luvun puolivälin ja loppupuolen aikana yhteyttä DDR:n Helsingin edustuston HVA-virkailijoihin pitäneet suomalaiset. Onkin todennäköistä, että kun Supo teki suuren virheen Alpo Rusin kohdalla, se on todennäköisesti erehtynyt muutoinkin tutkimuksissaan. Supon Stasi-tutkimus on siten tiitislistoineen nollapisteessä.

Stasi avasi peitenimellä operaation tavallisesti jo kolmen tapaamisen jälkeen (Seppo Hentilä: Harppi-Saksan haarukassa, SKS,2004, Helmut Muller-Enbergsin lausunto 5.12.2005). Peitenimeä ei avattu kahdelle henkilölle vaan jokainen kontakti sai oman peitenimen. Supon keksimä väittämä ”Rusin veljekset” oli tyhjän päälle rakennettu teoria jolle yritettiin epätoivoisesti parin vuoden ajan löytää todisteita.
Muller-Enbergs totesi 5.12.2005, että Keller on voinut esikuulemisessa, josta ei ole olemassa esitutkinta-aineistossa dokumentoitua jälkeä, puhua ”kuin tiedustelumiehet keskenään, hämärästi ja peitellysti”. Ratkaisevaa ovat Kellerin rangaistuksen uhan alla antamat todistajalausunnot 14.1.2003, muiden ex Stasi-virkailijoiden kuulustelut sekä Stasin arkistojen asiantuntijoiden lausunnot. Ne sulkevat kaikki Alpo Rusin epäilyjen ulkopuolelle .

Paunio toteaa lisäksi:

”Totean myös, etten voi yhtyä kantelussa esitettyyn näkemykseen siitä, että Alpo Rusin olisi ollut mahdotonta saada luovutettua aineistoa haltuunsa ja luovuttaa sitä DDR:n edustajalle...Varsin moni asiakirjoista oli peräisin ulkoministeriöstä, jonka palveluksessa Alpo Rusi aloitti työskentelynsä helmikuussa 1973”.

Yksilöimättä ainoatakaan asiakirjaa, jonka Alpo Rusi olisi luovuttanut, Paunio esittää perättömän ja leimaavan väittämän. Edesmenneen valtiosihteeri Antti Satulin mukaan kaikki esitutkinnassa esilletullut aineisto on sellaista, jonka Suomen Metsäteollisuuden Keskusliitto saattoi saada. Toisekseen aineistossa oli Muller-Enbergsin mukaan vain kaksi tietoluovutusta,joiden merkitys oli sen kaltainen, että ne jaettiin DDR:n ylimmälle johdolle ((SA 7600269 ja SA 7603772). Ne oli luovutettu syksyllä 1976, jolloin Alpo Rusi oli Hampurissa, eikä Helsingissä jossa ne luovutettiin. Ne koskivat kommunistien sisäisiä asioita, joista ennen muuta raportoi DDR:n edustustolle entisen Itä-Saksan ulkoministeriön arkistojen pohjalta säännönmukaisesti SKP:n johto sekä ay-liikkeessä Supon ”vasikkana” toiminut Veikko Hauhia (ks. tämän muistion liitteistöä). Jukka Rusi on kertonut saaneensa kommunisteja koskeneita arvioita ns. Puskalan toimistolta (ks. esitutkinta-aineisto, Jukka Rusin kuulustelut ss.96-156). On irvokasta, että maanpetokselliseksi tietoluovuttamiseksi arvioidaan Neuvostoliiton etuja ajaneen SKP:n toiminnasta kerrotut seikat. Lisäksi ”Pekka” luovutti useita paksuja julkisia esitteitä tai asiakirjoja, jotka antoivat tietenkin sen kuvan, että luovutettu määrä oli moninkertainen muihin Suomessa toimineisiin operaatioihin verrattuna (ks. esitutkinta-aineisto, Jukka Rusin kuulustelut ss.96-156).

Koska Paunio kuten ei Supokaan kiinnitä huomiota Alpo Rusin ikään, aikaisempaan henkilöhistoriaan, tietoluovutuksien aikaisiin asemapaikkoihin, joista käsin ei ole voitu luovuttaa aineistoa, eikä siihen, että mitään todistetta ei ole luovutuksista tai yhteydenpidosta, eivätkä ymmärrä Stasin kortistojen logiikkaa, on Paunion 3.2.2005 antamaa ratkaisua Alpo Rusin kanteluun pidettävä asenteellisena ja huolimattomuuksiin nojautuvana mielipiteenä, ei asiaperusteisesti osoitettuna arvovaltaisena kannanottona. Alpo Rusi ei ole yhdenkään luovutetuksi oletetun asiakirjan jakelussa eikä kukaan ole tunnustanut saaneensa sellaisia häneltä. Pauniolta puuttuu tämän seikan ymmärrys, ja se, että hän ei asiaa ole selvittänyt, on vakava virhe. Hänen ratkaisussaan asetutaan ikäänkuin Stasin arkistoista olemassaolevan asiantuntemuksen ja esitutkinnassa esitettyjen todistajalausuntojen yläpuolelle. Tämä lähestymistapa on kestämätön.

Johtopäätöksiä:

1.   Jos supo olisi turvautunut BStU:n asiantuntija-apuun ajoissa ilman pakkomielteistä Alpo Rusin syyllistämistarvetta, ei ole epäilystä, etteikö esitutkinnan käynnistäminen olisi tullut asiaseikoin torjutuksi. Supohan esitti entisille Stasin virkailijoille kysymyksiä, joissa puhuttiin Alpo Rusista yhdistämällä hänet ilman vivahteita virheellisesti operaatio ”Pekan” toiseksi tietolähteeksi. Tämä virhe kyseenalaistaa kaikki Supon tähänastiset Stasi-tutkimukset.
2.   BStU:n asiantuntija-avun torjuminen vaikuttaakin harkitulta, koska sen kautta olisi koko esitutkinta-asetelma saattanut dramaattisesti muuttua.
3.   Oikeusasiamies Paunion kannalta on myös ongelmallista se, että hän ei vuodon esitutkinnan pohjalta nostanut syytettä Supon päällikköä Nevalaa kohtaan yllytyksestä virkarikokseen. Niinikään on hämmästyttävää, ettei hän ole halunnut kuulustella kaikkia niitä, jotka saivat tiedon epäilystä etuajassa eikä konsultoinut vieläkään BStU:ta, vaan tyytyi Supon selityksiin.
4.   Supon Alpo Rusiin liittynyt epäily nojasi siis ammattitaidottomuuteen ja riittävän perusteellisen kansainvälisen viranomaisyhteistyön torjumiseen (BStU), vaikka Saksan viranomaiset viittaavat tähän tarpeeseen talvella 2000 asioidessaan ulkoministeriön kanssa. Supon ammattitaitoa ei syyttäjä eikä oikeusasiamies epäillyt. Saksassa ei tiedustelulaitoksilla ole rikostutkintaoikeutta, vaan se on Bundeskriminalamtilla, joka oli Supon yhteistyökumppani.
5.   Rusille aiheutetun vahingon korvausvastuu on tätä kirjoitettaessa selvittämättä, kuten monet ilmiselvät esitutkintalain loukkaukset (puhekielto, ”valtioelämän häiriöttömyyden turvaaminen” oikeudettomien tietoluovutuksien perusteena, eduskuntavaaliin osallistumisen aktiivinen estäminen) ja vuotojen alkuperä. Miten korvataan viranomaisen ammattaitaidottomuudesta johtuva vahinko?
6.   Oikeusasiamies Paunion ja valtionsyyttäjä Rautakosken asemaa tulee voida tarkastella kriittisesti ja pitää esillä mahdollisuutta heidän saattamiseksi vastuuseen mahdollisesta laiminlyönnistä tai yksinkertaisesti epäammattimaisesta ratkaisujensa perusteluista.

Poliittiset kytkökset

Myöhemmin nousee varmasti esille myös kysymys Rusi-tutkinnan poliittisista kytköksistä . Suojelupoliisin päällikkö toimi vuosina 1971-77, suomettumiskaudella ja aikana, jolloin SDP:lä oli läheiset suhteet DDR:ään, SDP:n eduskuntaryhmän sihteerinä. Hänet keksi tehtävään tiettävästi kansanedustaja Matti Ahde, joka on arkistotutkimuksien nojalla yksi keskeinen DDR:n Helsingin edustuston kontakti 1960-luvun lopulta aina vuoteen 1990, jolloin hän vielä maaliskuussa valitutti itsensä jatkamaan Suomi-DDR-seuran johtokunnassa vuosiksi 1990-92. DDR-ystävyysseurat olivat brittitutkija Anhony Gleesin mukaan Stasin rahoittamia operaatioita. Niinikään Nevala toimi pääministeri Kalevi Sorsan eduskuntasihteerinä 1977-78. Sorsa piti tiivistä yhteyttä DDR:n Helsingin edustustoon, puhumattakaan KGB:n edustajista, puoluesihteeriksi valintansa jälkeen aina 1980-luvun loppuun eli koko poliittisen uransa ajan .

Itse asiassa Supon päällikkö Seppo Nevala vahvistaa toisessa yhteydessä sen, että Alpo Rusi oli asetettu esitutkinnan alettua ”virkakieltoon”. Nevala toteaa:”Mikäli Alpo Rusi olisi esitutkinnan kestäessä hakeutunut sellaiseen virkaan tai tehtävään, jossa hänestä olisi laadittu turvallisuusselvityslaissa tarkoitettu perusmuotoinen turvallisuusselvitys, olisi suojelupoliisi ollut velvollinen lausunnossa toteamaan myös käynnissä olleen törkeätä vakoilua koskevan esitutkinnan”. Tällä kannanotolla Nevala perusteli sitä, miksi keskustan puheenjohtajaa Esko Ahoa oli etukäteen informoitava esitutkinnasta sen selvittämiseksi, olisiko Alpo Rusi sovelias asettumaan keskustan kansanedustajaehdokkaaksi.

Onko kommunisteista tai vaikkapa KGB:n kontrolloiman Suomen Rauhanpuolustajien johtohenkilöistä tehty turvallisuusselvityksiä ennen eduskuntavaaleja tai korkeisiin virkoihin nimittämisiä? Tässä Nevala sekä puuttui demokraattiseen prosessiin sekä avoimesti sosialidemokraattisena poliittisena virkamiehenä ilmiantoi Alpo Rusin poliittiselle vastustajalle (keskusta oli tuolloin oppositiossa). Samaan aikaan Alpo Rusi oli asetettu tiukkaan, 3 kuukautta kestäneeseen puhekieltoon (salassa pidettävä ”suojelupoliisissa 13.5.2002 ja 24.5.2002 kuulustelutilaisuuksissa ilmaistut asiaa koskevat tiedot”) , jonka sanamuoto ei ole esitutkintalain mukainen. Myöhemmin talvella 6.2.2003 puhekieltoa jatkettiin niin, että se oli voimassa kun syyttämättäjättämispäätös tehtiin 11.6.2003. Nevalan menettely ei voine olla sopusoinnussa perustuslain 22 pykälän kanssa. Kun Nevala itse oli syksyllä 2005 esitutkinnassa Apu-lehdelle 6.5.2005 antamansa haastattelun johdosta, poliisiylijohtaja Salminen katsoi ettei ollut perusteita Nevalan virasta pidättämiselle eikä muutoinkaan mihinkään Nevalan viran hoitoon liittyvään rajoitukseen. Nevalaa epäiltiin rikoksesta, josta enimmäisrangaistus oli kaksi vuotta vankeutta.

Rautakosken päätös

Valtionsyyttäjä Jarmo Rautakosken syyttämättäjättämispäätös 11.6.2003 oli sinänsä korrekti, koska tutkinta koski vain törkeää vakoilua jonka tuntomerkit eivät täyttyneet. Toisaalta ratkaisun heikkous Alpo Rusin osalta liittyi hänen täyden syyttömyytensä toteamisen välttelyyn vaikka esitutkinta-aineisto yksiselitteisesti poissulki Alpo Rusin rikollisesta tai mistään moitittavasta toiminnasta. Esitutkinta-aineistoa lainataan selektiivisesti ja puuteellisesti. Ratkaisussa oli jopa suoranaisia esitutkinnan aikana saatujen tulosten virheellisiä lainauksia. Kun avaintodistajan asemassa ollut entinen Stasin upseeri Peter Keller totesi, että ”Jukka Rusilta saadut tiedot”, oli Rautakosken ratkaisun perustelussa jäänyt lauseesta alku ”Jukka Rusilta saadut” pois, mikä luonnollisesti aiheutti sekaannusta tulkittaessa sitä, olisiko myös Alpo Rusi luovuttanut joitain tietoja Stasille. Lisäksi Rautakoski lähtee ratkaisussaan virheellisesti siitä, että rekisteri XV/11/69 oli ”Rusin veljeksiä” koskeva ”operaatio”, mikä ei pidä paikkaansa.

”Alpo ja Jukka Rusi ovat olleet merkittynä DDR:n turvallisuusministeriön ulkomaantiedustelun operaatiorekisteriin koodilla XV/11/69. Heidän on epäilty...”.

Rautakoski ampuu hehtaaripyssyllä kohteeseen kuin jahdin jälkeisissä peijaisissa, johon tarvitaan selväpäinen ja taitava ampuja sekä paras kiikarikivääri.

Näin Rautakoski jättää asiallisesti vaille huomiota sen, että esitutkinta oli ensinnäkin puhdistanut Alpo Rusin epäilyistä ja toisekseen ei havaitse suojelupoliisin ratkaisevia virheitä. Rautakoskella oli mahdollisuus löytää esitutkinta-aineistostakin selkeä todiste Stasin arkiston logiikasta, joka ei osu yhteen hänen oman johtopääätöksensä kanssa.

Supo selvisi kuiville -toistaiseksi

Supon Hannu Moilanen totesi Turun Sanomille 14.5.2003:

”Me pesemme kätemme ja huokaisemme”.

Moilasen mukaan ei ole mitään eriskummallista siinä,että koodeja on vain yksi ja epäiltyjä kaksi.

”Tällainen koodi voi koskea yhtä ihmistä, mutta joskus useampia. Se on stasin oma arkistokoodi ja sen alla ovat nämä kyseiset henkilöt”.

Vaikka takana oli pitkäksi venutetty esitutkinta ja sen aikana saadut tosiseikat, pitäytyy Moilanen lähtöruudussa. Näin hän vahvistaa sen, että supo ei halunnut olla korttien osalta tarkka ja tosiseikoihin nojaava poliisiviranomainen,vaan luotti loppuun saakka valitsemaansa strategiaan; halusi liata Alpo Rusin maineen. Tämän strategian pohjalta myös sisäministerit toimivat ja epäilemättä tämä sitoi koko valtioneuvoston ja presidentin uskomaan, että ensinnäkin esitutkinta oli pakko tehdä ja toisekseen myös Alpo Rusiin liittyi epäily."Jotain se oli tehnyt".

Lopulta Supo selvisi toistaiseksi oikeusasiamiehen 3.2.2005 tekemän ratkaisun perusteella kuiville, koska koko totuutta turvallisuuspoliisin virheistä ei ole kyetty eikä haluttu selvittää eikä esitutkinnan täsmällisiä sisältöjä ole kokonaisuudessaan saatettu julkiseksi. Valtioneuvoston sisäministerit ovat antaneet supolle ”puhtaat paperit”, jopa kiittäneet suojelupoliisia. Ministeri Kari Rajamäki(sd) totesi 11.6.2003:

”Poliisi on tehnyt työnsä ammattitaitoisesti”.

Oikeusministeri Johannes Koskinen(sd) jatkoi:

”On todettu, että juuri törkeään vakoilurikokseen ei löytynyt näyttöä, mutta sen sijaan kyllä sinänsä lainvastaisesta toiminnasta. Rikoksen vanhentumisen takia ei ole voitu tutkia, missä määrin on syyllistytty tavalliseen rikokseen”.

Koskisen lausunto on poikkeuksellisen törkeä ja leimaava Alpo Rusin kannalta, koska tutkimus nimenomaisesti oli osoittanut Alpo Rusin täyden syyttömyyden. Koskisen lausuma oli poliittinen kommentti tutkinnasta, joka oli päätynyt katastrofiin, mutta jota seikkaa ei hänen edustamansa puolueen tullut poliittisin perustein hyväksyä. Olihan Supon päällikkö pitkäaikainen SDP:n virkamies ja entisen pääministeri Kalevi Sorsan luottoavustaja . Koskinen ei myöskään kunnioittanut sitä periaatetta, että jota ei ole tuomittu,on syytön, vaan viranomaisena vihjailee rikoksesta, josta ei ole nostettu syytettä. Tällainen kritiikitön Supon kiittäminen jossa viranomainen kiittää toista viranomaista sokeasti, oli tarkoitettu epäilemättä vahingoittamaan epäilyistä vapautetun mainetta ja suojelemaan tahrautuneen Supon mainetta. SDP:n ministerit toiminnallaan osoittivat, että Suomi on edelleen viranomaisvaltio,ei aidosti eurooppalaisia standardeja ja arvoja noudattava avoin ja oikeusvaltion periaatteisiin nojautuva valtio. SDP halusi siirtää historiallista pesänselvitystä,jossa sen todistettavasti laajat Itä-Saksa-yhteydet tulisivat ikävällä tavalla selvitetyiksi. Jotain traumaattista on siinä Kalevi Sorsan kolme viikkoa ennen Alpo Rusia koskenutta syyttämättäjättämispäätöstä antamassa lausumassa Pohjalainen-lehdessä 24.5.2003,kun hän vakuutteli ettei koskaan tuntenut ketään DDR:n Helsingin edustustosta. Entinen pääministeri yksinkertaisesti valehteli pohjalaislehdelle. Valtapoliittisista syistä median pääosa oli vaisu, osin jälkisyyllistävä, eikä poliittisen eliitin piiristä asetuttu vaatimaan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta Supon uudistamista tai vastuuseen panemista .Eduskunnassa tätä vaisuutta selitettiin sillä, että Alpo Rusin puolustamisesta ei koituisi mitään poliittista hyötyä.




Painetut lähteet:

Anthony Glees: The Stasi -Files –East Germany´ s Secret Operations against Britain (Simon&Schuster,London,2003)

Oleg Gordievsky&Inna Rogatchi: Sokea Peili (WSOY,1997)

Seppo Hentilä: Harppi-Saksan haarukassa.DDR:n poliittinen vaikutus Suomessa (SKS,2004)

Lasse Lehtinen:Aatetta jaloa ja alhaista mieltä (WSOY, 2002)

Helmut Muller-Enbergs

-   Inoffizielle Mitarbeiter des Ministeriums fur Staatssicherheit. Richtlinien und Durchfuhrungsbestimmungen, 544 s.,2.,durchges.Aufl.Berlin 1996 (Wissenschaftliche Reihe der BstU, Bd.3)
-   Inoffizielle Mitarbeiter des Ministeriums fur Staatssicherheit. Teil 2:Anleitungen fur die Arbeit mit Agenten, Kundschaftern und Spionen in der Bundesrepublik Deutschland, 1118 s, 2.Aufl.,Berlin



Norman Polmar & Thomas B. Allen: Spy Book: The Ensyclopedia of Espionage (2nd edition, Random House, New York, 2004)

Olli Rehn ja Alpo Rusi: Kylmä Tasavalta(WSOY,2003)

Heribert Schwan & Helgard Heinrichs: Das Spinnennetz: Stasi-Agenten im Westen: Die geheimen Akten der Rosenholz-Datei (Knaur Taschenbuch Verlag, Munchen, 2005)

Liitteet
-Seuraavat suomalaiset olivat kontaktitoiminnassa DDR:n Stasin avustajien kanssa Helsingissä 1969-75
-Jukka Rusin F16 ja F22 -operaatiokortti("Pekka")
-Alpo Rusin F16-kortti
- KSML 20.4.2006

http://64.233.183.104/search?q=cache:FE1-Tvo5d0AJ:img.mtv3.fi/mn_liitteet/mtv3/uutiset/bulleting/300450.doc Muller Enbergs&hl=fi&ct=clnk&cd=4