SDP:n puheenjohtaja, Jutta Urpilainen, on ilmoittanut SDP:n olevan halukkaan yhteistyöhön vasemmiston ja liberaalien keskustavoimin kanssa. Vasemmisto tiedetään, mutta missä ovat liberaalit keskustavoimat?
Toisaalta Urpilainen on moittinut keskustapuoluetta oikeistolaistumisesta. Eroa kokoomukseen ei kuulemma ole mahdollist tehdä, kun keskustan politiikka on niin samanlaista. Antti Kalliomäki puolestaan on valittanut kokoomuksen istuneen SDP:n syliin ja tukahduttavan SDP:n.
Jos keskusta siis on sama kuin kokoomus, niin molemmat istuvat SDP:n sylissä yhtäaikaa, eli ovat tulleet sosialidemokraattien vanhalle tontille ja vallanneet sen.
Saattaa olla mielenkiintoista nähdä millaisella verbaaliakrobatialla Urpilainen pyrkii eroon oman puolueensa konservatiivisesta, työväenlauluja laulavasta taistelusiivestä, jolle poliittinen elämä on edelleen taistelua riistäjäporvaria vastaan. Kokoomushan on jo päässyt eroon kypäräpapeistaan ja ökykapitalisteistaan. Keskusta vielä räpistelee siltarumpuja vaativan kenttänsä kanssa, kun kaikkia ei miellytä se, että juuri keskusta on se nyyiaikainen. liberaali voima politiikassa, jos vain Vanhasen annettaisi johtaa hallitustaan ilman, että oma puolue koko ajan nykii mattoa alta.
2011 eduskuntavaaleista tulee mielenkiintoiset. Keskustassa on silloin kova tungos. Kaikki kolme suurta pyrkivät taistelemaan keskiluokkaisen, koulutetun ja keskituloisen äänestäjäjoukon kannatuksesta, ettei se valuisi lopullisesti vihreille.
Olisi hyvä, että Urpilainen tajuaisi vaalivoiton tulevan aivan muualta kuin vasemmalta. Puoluekentän keskivaiheilla nimittäin on erittäin suuri joukko liberaalisti ajattelevia kansalaisia, joiden sitoutuminen puolueiden vanhoihin liturgioihin on hyvin löyhää.
Tätä joukkoa keskustakaan ei saa taakseen, jos se palaa Korhosen vaatimalla tavalla juurilleen ja ottaa etäisyyttä kokoomuksen politiikkaan.
Toisaalta Urpilainen on moittinut keskustapuoluetta oikeistolaistumisesta. Eroa kokoomukseen ei kuulemma ole mahdollist tehdä, kun keskustan politiikka on niin samanlaista. Antti Kalliomäki puolestaan on valittanut kokoomuksen istuneen SDP:n syliin ja tukahduttavan SDP:n.
Jos keskusta siis on sama kuin kokoomus, niin molemmat istuvat SDP:n sylissä yhtäaikaa, eli ovat tulleet sosialidemokraattien vanhalle tontille ja vallanneet sen.
Saattaa olla mielenkiintoista nähdä millaisella verbaaliakrobatialla Urpilainen pyrkii eroon oman puolueensa konservatiivisesta, työväenlauluja laulavasta taistelusiivestä, jolle poliittinen elämä on edelleen taistelua riistäjäporvaria vastaan. Kokoomushan on jo päässyt eroon kypäräpapeistaan ja ökykapitalisteistaan. Keskusta vielä räpistelee siltarumpuja vaativan kenttänsä kanssa, kun kaikkia ei miellytä se, että juuri keskusta on se nyyiaikainen. liberaali voima politiikassa, jos vain Vanhasen annettaisi johtaa hallitustaan ilman, että oma puolue koko ajan nykii mattoa alta.
2011 eduskuntavaaleista tulee mielenkiintoiset. Keskustassa on silloin kova tungos. Kaikki kolme suurta pyrkivät taistelemaan keskiluokkaisen, koulutetun ja keskituloisen äänestäjäjoukon kannatuksesta, ettei se valuisi lopullisesti vihreille.
Olisi hyvä, että Urpilainen tajuaisi vaalivoiton tulevan aivan muualta kuin vasemmalta. Puoluekentän keskivaiheilla nimittäin on erittäin suuri joukko liberaalisti ajattelevia kansalaisia, joiden sitoutuminen puolueiden vanhoihin liturgioihin on hyvin löyhää.
Tätä joukkoa keskustakaan ei saa taakseen, jos se palaa Korhosen vaatimalla tavalla juurilleen ja ottaa etäisyyttä kokoomuksen politiikkaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Katsotaan nyt mihin mittaan asti työttömyys ja lomautukset yltyvät. Ehkä politiikan kirjo vielä monipuolistuu uusien haasteiden edessä.
Soini sanoi haastattelussa:"Keskusta ei ole meille päävastustaja. Alkiolainen keskusta on hyvä aate. Keskusta on siitä lipsunut ja sitä liberaaliflirttiä se saa maksaa. Minä en ole liberaali. En ymmärrä citykepulaisuutta".
Ei Jäbä ole ainoa, joka osaa kirjoittaa pohdiskelevia asiajuttuja.