KRISTILLISTÄ RAAMATTU-KRITIIKKIÄ
RAAMATTU KOOTTIIN SATOJA VUOSIA JEESUKSEN ELINAJAN JÄLKEEN
Kaikki Uuden Testamentin kirjoitukset eivät ole Jeesusta seuranneiden opetuslasten kirjoittamia. Luukasta ei mainita Jeesuksen opetuslapsena eikä Jeesuksen vaikutusajan henkilönä. Luukas oli Paavalin kanssa kiertänyt kristinuskoon kääntynyt lääkäri (Kol.4:14). Myöskään Markus ei ollut Jeesuksen opetuslapsi. Luukas ja Markus kirjoittivat ylös sen mitä Jeesuksen opetuslapset tapahtumista kertoivat, eli he eivät itse olleet tapahtumien ja opetusten todistajia. Neljästä evankeliumista ainoastaan Johanneksen ja mahdollisesti Matteuksen evankeliumit ovat Jeesusta seuranneiden apostolien sanelemia tai kirjoittamia.
Jeesuksen teloitus sijoittuu ajalle 29 - 32 ajanlaskun alun jälkeen. Uuden Testamentin kirjat on kirjoitettu n. 50 - 80 jKr eli muutama kymmenen vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Välimeren alueen kristittyjen keskuudessa liikkui useita erilaisia kirjoituksia, ja kirjoja, ja evankeliumeja. Uusi Testamentti on kirjakokoelma joka on koottu yhteen vasta 300-luvulla ajanlaskumme alun jälkeen. Idän ja lännen kirkon käsitykset siitä mitkä kirjat kuuluvat Vanhaan Testamenttiin poikkeavat toisistaan. Uuden Testamentin suhteen Nikean kokouksen päätös on omaksuttu yleisesti. Alunperin se mitkä kirjoitukset hyväksyttiin nykyiseen Raamattuun päätettiin Nikean kirkolliskokouksessa satoja vuosia Jeesuksen vaikutusajan jälkeen (v. 325)! Mutta 300-luvulla kirkko oli jo täysin korruptoitunut. Kristinusko oli harhaoppinen apostolisesta ajasta alkaen.
Uuden testamentin kirjoituksia 200 ja 300 -luvuilta on jäljellä runsaasti. Tällä hetkellä tutkijoilla on käytettävissä noin 5000 kappaletta erilaisia Raamatun käsikirjoituksia, joista nykyinen Raamattu on käännetty. Vanhin tällä hetkellä löydetty UT:n käsikirjoitus on vuodelta n. 60 jKr. Se sisältää muutaman jakeen Johanneksen evankeliumista.
Niitä neljää Uuden Testamentin kirjoitusta joihin on tallenettu Jeesuksen opetuksia ja Jeesuksen elämänkertaa kutsutaan neljäksi evankeliumiksi. Uusi Testamentti sisältää myös apostolien eri Vähä-Aasian seurakunnille lähettämiä kirjeitä (Pietarin kirjeet, Johanneksen kirjeet, Jaakobin kirje, Juudaksen kirje). Mutta jäljellä on olemassa myös niiden apostolien kirjoituksia jotka eivät päässeet uuteen testamenttiin. Näitä ovat ainakin Apostoli Tuomaan evankeliumi.
Kaikkia Uuden Testamentin kirjojen kirjoittajia tai kirjoitusajankohtaa ei tiedetä. On oletettu että Apostolien teot kirjoitti Luukas. Ilmestyskirjan kirjoittajasta ei myöskään ole varmuutta mutta ilmeisesti kyseessä on ollut Apostoli Johannes. Miten kristinusko on hyväksynyt pyhiksi kirjoituksikseen kirjoja joiden kirjoittajaa ja kirjoitusajankohtaa ei tiedetä?
Jeesus uskoi juutalaisten Raamatun, Tooran ja profeettain kirjojen olevan erehtymätöntä Jumalan sanaa (Joh.10:35). Jeesus myös tulkitsi Raamattua usein sanatarkasti (esim Mark.12:36). Mutta se kirjakokoelma jota Jeesus kutsui Raamatuksi on eri kirjakokoelma kuin kristittyjen tuntema Raamattu. Jeesuksen tuntemassa Raamatussa ei luonnollisestikaan ollut Uutta Testamenttia. Kun Jeesus viittasi "Raamattuun", hän tarkoitti sillä käytännössä VANHAA TESTAMENTTIA. On myös mahdollista että Jeesuksen tuntemassa Raamatussa oli kirjoja jotka on jätetty pois kristittyjen Vanhasta Testamentista. Ja on mahdollista että nykyisin tuntemaamme Vanhaan Testamenttiin on sisällytetty kirjoja joita ei ollut Jeesuksen tuntemassa Raamatussa.
JEESUS VALITSI VAIN KAKSITOISTA (12) APOSTOLIA
Evankeliumissa Jeesus asettaa kaksitoista apostolia (eli sanansaattajaa). Jeesus valitsi opestuslapsistaan ne kaksitoista jotka saivat apostolin arvonimen (Mark.3:14, Luuk. 6:13, Joh.6:70).
"Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele." (Joh.6:70)
"Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen.." (Luuk.6:13)
Apostolisuus oli hengellisen vanhemmuuden merkki (Ilm.4:4). Apostolit olivat arvostettuja Jeesuksen opetusten tulkitsijoita ja opettajia. Heillä oli oikeus sisällyttää tulkintojaan pyhiin kirjoituksiin. Sillä kenellä katsotaan olevan apostolin arvonimi on siis suuri merkitys.
Apostolien nimilistat löytyvät UT:n kohdista (Matt.10:2), (Luuk.6:13), (Mark.3:16) ja (Ap.t.1:13). On herännyt kysymys miksi nimilistat eivät täsmää. Kaikissa listoissa on kyllä kaksitoista nimeä, mutta Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa on Juudas Jaakobin pojan tilalla on "Taddeus". Yksi selitys on se että tullessaan jäseniksi Jeesuksen uskonnolliseen lahkoon, uudet jäsenet saivat uuden kutsumanimen. Useita näistä kutsumanimistä mainitaankin Raamatussa. On todennäköistä että Juudas Jaakobin pojan nimi on kirjoitettu Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa syntymänimen, ja muissa uuden kutsumanimen mukaisesti. Tästä johtuen kaikki nimet eivät täsmää.
MATTIAS KORVASI JUUDAS ISKARIOTIN
Niistä kahdestatoista jotka Jeesus valitsi, ainostaan yhden ennalta määrättynä kohtalona oli puolen vaihtaminen vihollisen puolelle. Tämä yksi oli Juudas Iskariot joka kavalsi Jeesuksen esivallalle. Mutta yhtäkään niistä yhdestätoista ei kadotettu (Joh.18:9). Koska oli ennalta määrättyä että apostoleja tuli oleman kaksitoista, valittiin Juudas Iskariotin tilalle Mattias:
"Ja he [apostolit] rukoilivat ja sanoivat: "Herra, sinä, joka kaikkien sydämet tunnet, osoita, kummanko näistä kahdesta [ehdokkaasta] sinä olet valinnut ottamaan sen paikan tässä palveluksessa ja apostolinvirassa, josta Juudas vilpistyi pois, mennäkseen omaan paikkaansa." Ja he heittivät heistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiaalle, ja hänet luettiin niiden yhdentoista kanssa apostolien joukkoon. " (Ap.t.1:26)
Kun Mattias oli valittu apostolien keskuudessa apostolien keskuuteen, oli apostolien luku (12) taas täysi.
Paavali, kolmastoista apostoli?
Paavali oli Tarsoossa asuva juutalainen teltantekijä joka koki kääntymyksen ja ryhtyi kristityksi lähetyssaarnaajaksi. Paavalia kutsuttiin myös Saulukseksi. Ennen kääntymistään kristityksi Paavali oli kiihkeä kristittyjen vainoaja (Ap.t.8:1). Rikollisen ei tule katumuksen ja kääntymisen jälkeen enää nousta ääneen vaan pysyä hiljaa. Siksi on väärin että Paavalia ylipäänsä on otettu Raamattuun. Mutta koska osin Paavalin opit ovat hyödyllisiä olen niitä siteerannut.
Paavali ei koskaan ollut Jeesuksen opetuslapsi, eikä kuulunut Jeesuksen elinajan messiaaniseen seurakuntaan. Paavali ei edes koskaan nähnyt tai tavannut Jeesusta tämän vaikutusajalla. Huomaa että Jeesus nimitti valitsemansa apostolit opetuslapsiensa joukosta (Luuk.6:13). Paavali kirjoittaa nähneensä Jeesuksen ilmestyksenä, ja julistautuu apostoliksi tämän perusteella.
Se että joku julistautuu "pyhäksi" tai ottaa itselleen apostolin arvonimen ei riitä todisteeksi sillä Jeesus sanoi:
"Jos minä itsestäni todistan, ei minun todistukseni ole pätevä." (Joh.5:31)
Kysymys kuuluukin, miten Paavali saattoi julistautua apostoliksi, vaikka Jeesus valitsi vain kaksitoista apostolia? Ollessaan apostoli, Paavali olisi kolmastoista apostoli! Täytyy muistaa että evankeliumeissa puhutaan, ja Jeesus puhui, nimenomaan kahdestatoista apostolista. Se että Jeesus valitsi vain kaksitoista apostolia ei ole sattuma, vaan apostolien lukumäärällä on symbolinen merkitys. Nämä kaksitoista apostolia ovat Israelin kahdentoista sukukunnan vertauskuva (Ilm.21:12-14).
Paavalin apostolisuudelle ei voida löytää perusteita Jeesuksen opetuksista. Jeesus ei asettanut Paavalia apostoliksi. Jeesus asetti vain kaksitoista apostolia. Täytyy silti muistaa että Pietari mainitsee Paavalin seurakunnan jäsenenä (2Piet.3:15-16), veljenä, mutta ei kuitenkaan apostolina. Paavali sanoo itsekin ettei hän ole apostolin arvonimen arvoinen (1Kor.15:9). Ja kerta hän sanoo itse näin, niin tätä sopii noudattaa. Niin me siis pidämme Paavalia pelkästään evankelistana, emme apostolina.
RAAMATTU KOOTTIIN SATOJA VUOSIA JEESUKSEN ELINAJAN JÄLKEEN
Kaikki Uuden Testamentin kirjoitukset eivät ole Jeesusta seuranneiden opetuslasten kirjoittamia. Luukasta ei mainita Jeesuksen opetuslapsena eikä Jeesuksen vaikutusajan henkilönä. Luukas oli Paavalin kanssa kiertänyt kristinuskoon kääntynyt lääkäri (Kol.4:14). Myöskään Markus ei ollut Jeesuksen opetuslapsi. Luukas ja Markus kirjoittivat ylös sen mitä Jeesuksen opetuslapset tapahtumista kertoivat, eli he eivät itse olleet tapahtumien ja opetusten todistajia. Neljästä evankeliumista ainoastaan Johanneksen ja mahdollisesti Matteuksen evankeliumit ovat Jeesusta seuranneiden apostolien sanelemia tai kirjoittamia.
Jeesuksen teloitus sijoittuu ajalle 29 - 32 ajanlaskun alun jälkeen. Uuden Testamentin kirjat on kirjoitettu n. 50 - 80 jKr eli muutama kymmenen vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Välimeren alueen kristittyjen keskuudessa liikkui useita erilaisia kirjoituksia, ja kirjoja, ja evankeliumeja. Uusi Testamentti on kirjakokoelma joka on koottu yhteen vasta 300-luvulla ajanlaskumme alun jälkeen. Idän ja lännen kirkon käsitykset siitä mitkä kirjat kuuluvat Vanhaan Testamenttiin poikkeavat toisistaan. Uuden Testamentin suhteen Nikean kokouksen päätös on omaksuttu yleisesti. Alunperin se mitkä kirjoitukset hyväksyttiin nykyiseen Raamattuun päätettiin Nikean kirkolliskokouksessa satoja vuosia Jeesuksen vaikutusajan jälkeen (v. 325)! Mutta 300-luvulla kirkko oli jo täysin korruptoitunut. Kristinusko oli harhaoppinen apostolisesta ajasta alkaen.
Uuden testamentin kirjoituksia 200 ja 300 -luvuilta on jäljellä runsaasti. Tällä hetkellä tutkijoilla on käytettävissä noin 5000 kappaletta erilaisia Raamatun käsikirjoituksia, joista nykyinen Raamattu on käännetty. Vanhin tällä hetkellä löydetty UT:n käsikirjoitus on vuodelta n. 60 jKr. Se sisältää muutaman jakeen Johanneksen evankeliumista.
Niitä neljää Uuden Testamentin kirjoitusta joihin on tallenettu Jeesuksen opetuksia ja Jeesuksen elämänkertaa kutsutaan neljäksi evankeliumiksi. Uusi Testamentti sisältää myös apostolien eri Vähä-Aasian seurakunnille lähettämiä kirjeitä (Pietarin kirjeet, Johanneksen kirjeet, Jaakobin kirje, Juudaksen kirje). Mutta jäljellä on olemassa myös niiden apostolien kirjoituksia jotka eivät päässeet uuteen testamenttiin. Näitä ovat ainakin Apostoli Tuomaan evankeliumi.
Kaikkia Uuden Testamentin kirjojen kirjoittajia tai kirjoitusajankohtaa ei tiedetä. On oletettu että Apostolien teot kirjoitti Luukas. Ilmestyskirjan kirjoittajasta ei myöskään ole varmuutta mutta ilmeisesti kyseessä on ollut Apostoli Johannes. Miten kristinusko on hyväksynyt pyhiksi kirjoituksikseen kirjoja joiden kirjoittajaa ja kirjoitusajankohtaa ei tiedetä?
Jeesus uskoi juutalaisten Raamatun, Tooran ja profeettain kirjojen olevan erehtymätöntä Jumalan sanaa (Joh.10:35). Jeesus myös tulkitsi Raamattua usein sanatarkasti (esim Mark.12:36). Mutta se kirjakokoelma jota Jeesus kutsui Raamatuksi on eri kirjakokoelma kuin kristittyjen tuntema Raamattu. Jeesuksen tuntemassa Raamatussa ei luonnollisestikaan ollut Uutta Testamenttia. Kun Jeesus viittasi "Raamattuun", hän tarkoitti sillä käytännössä VANHAA TESTAMENTTIA. On myös mahdollista että Jeesuksen tuntemassa Raamatussa oli kirjoja jotka on jätetty pois kristittyjen Vanhasta Testamentista. Ja on mahdollista että nykyisin tuntemaamme Vanhaan Testamenttiin on sisällytetty kirjoja joita ei ollut Jeesuksen tuntemassa Raamatussa.
JEESUS VALITSI VAIN KAKSITOISTA (12) APOSTOLIA
Evankeliumissa Jeesus asettaa kaksitoista apostolia (eli sanansaattajaa). Jeesus valitsi opestuslapsistaan ne kaksitoista jotka saivat apostolin arvonimen (Mark.3:14, Luuk. 6:13, Joh.6:70).
"Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele." (Joh.6:70)
"Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen.." (Luuk.6:13)
Apostolisuus oli hengellisen vanhemmuuden merkki (Ilm.4:4). Apostolit olivat arvostettuja Jeesuksen opetusten tulkitsijoita ja opettajia. Heillä oli oikeus sisällyttää tulkintojaan pyhiin kirjoituksiin. Sillä kenellä katsotaan olevan apostolin arvonimi on siis suuri merkitys.
Apostolien nimilistat löytyvät UT:n kohdista (Matt.10:2), (Luuk.6:13), (Mark.3:16) ja (Ap.t.1:13). On herännyt kysymys miksi nimilistat eivät täsmää. Kaikissa listoissa on kyllä kaksitoista nimeä, mutta Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa on Juudas Jaakobin pojan tilalla on "Taddeus". Yksi selitys on se että tullessaan jäseniksi Jeesuksen uskonnolliseen lahkoon, uudet jäsenet saivat uuden kutsumanimen. Useita näistä kutsumanimistä mainitaankin Raamatussa. On todennäköistä että Juudas Jaakobin pojan nimi on kirjoitettu Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa syntymänimen, ja muissa uuden kutsumanimen mukaisesti. Tästä johtuen kaikki nimet eivät täsmää.
MATTIAS KORVASI JUUDAS ISKARIOTIN
Niistä kahdestatoista jotka Jeesus valitsi, ainostaan yhden ennalta määrättynä kohtalona oli puolen vaihtaminen vihollisen puolelle. Tämä yksi oli Juudas Iskariot joka kavalsi Jeesuksen esivallalle. Mutta yhtäkään niistä yhdestätoista ei kadotettu (Joh.18:9). Koska oli ennalta määrättyä että apostoleja tuli oleman kaksitoista, valittiin Juudas Iskariotin tilalle Mattias:
"Ja he [apostolit] rukoilivat ja sanoivat: "Herra, sinä, joka kaikkien sydämet tunnet, osoita, kummanko näistä kahdesta [ehdokkaasta] sinä olet valinnut ottamaan sen paikan tässä palveluksessa ja apostolinvirassa, josta Juudas vilpistyi pois, mennäkseen omaan paikkaansa." Ja he heittivät heistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiaalle, ja hänet luettiin niiden yhdentoista kanssa apostolien joukkoon. " (Ap.t.1:26)
Kun Mattias oli valittu apostolien keskuudessa apostolien keskuuteen, oli apostolien luku (12) taas täysi.
Paavali, kolmastoista apostoli?
Paavali oli Tarsoossa asuva juutalainen teltantekijä joka koki kääntymyksen ja ryhtyi kristityksi lähetyssaarnaajaksi. Paavalia kutsuttiin myös Saulukseksi. Ennen kääntymistään kristityksi Paavali oli kiihkeä kristittyjen vainoaja (Ap.t.8:1). Rikollisen ei tule katumuksen ja kääntymisen jälkeen enää nousta ääneen vaan pysyä hiljaa. Siksi on väärin että Paavalia ylipäänsä on otettu Raamattuun. Mutta koska osin Paavalin opit ovat hyödyllisiä olen niitä siteerannut.
Paavali ei koskaan ollut Jeesuksen opetuslapsi, eikä kuulunut Jeesuksen elinajan messiaaniseen seurakuntaan. Paavali ei edes koskaan nähnyt tai tavannut Jeesusta tämän vaikutusajalla. Huomaa että Jeesus nimitti valitsemansa apostolit opetuslapsiensa joukosta (Luuk.6:13). Paavali kirjoittaa nähneensä Jeesuksen ilmestyksenä, ja julistautuu apostoliksi tämän perusteella.
Se että joku julistautuu "pyhäksi" tai ottaa itselleen apostolin arvonimen ei riitä todisteeksi sillä Jeesus sanoi:
"Jos minä itsestäni todistan, ei minun todistukseni ole pätevä." (Joh.5:31)
Kysymys kuuluukin, miten Paavali saattoi julistautua apostoliksi, vaikka Jeesus valitsi vain kaksitoista apostolia? Ollessaan apostoli, Paavali olisi kolmastoista apostoli! Täytyy muistaa että evankeliumeissa puhutaan, ja Jeesus puhui, nimenomaan kahdestatoista apostolista. Se että Jeesus valitsi vain kaksitoista apostolia ei ole sattuma, vaan apostolien lukumäärällä on symbolinen merkitys. Nämä kaksitoista apostolia ovat Israelin kahdentoista sukukunnan vertauskuva (Ilm.21:12-14).
Paavalin apostolisuudelle ei voida löytää perusteita Jeesuksen opetuksista. Jeesus ei asettanut Paavalia apostoliksi. Jeesus asetti vain kaksitoista apostolia. Täytyy silti muistaa että Pietari mainitsee Paavalin seurakunnan jäsenenä (2Piet.3:15-16), veljenä, mutta ei kuitenkaan apostolina. Paavali sanoo itsekin ettei hän ole apostolin arvonimen arvoinen (1Kor.15:9). Ja kerta hän sanoo itse näin, niin tätä sopii noudattaa. Niin me siis pidämme Paavalia pelkästään evankelistana, emme apostolina.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.