Olisi mukava kuulla mitä usko on sinulle henkilökohtaisesti merkinnyt. Eli omakohtaisia todistuksia peliin kristityt veljet ja sisaret. Täällä on niin paljon raakaa kritiikkiä, että olisi kiva saada vähän toistakin linjaa näkyville!! Meitä on paljon.
Uskon merkitys
TSS
7229
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Usko on merkinnyt esimerkiksi sitä että voin luottaa siihen että on edes yksi joka rakastaa minuakin sellaisena kuin minä olen, kun olen saanut kohdata elämässäni niin paljon pettymyksiä.
Minun kohdallani elämä ei ole ollut helppoa, ja lähdin ihan omasta vapaasta tahdostani ottamaan selvää mitä Raamatussa lukee, ja menin Jumalan palveluksiinkin.
Opettelen kokoajan lisää asioita jotka liittyvät siihen että voin seurata Jeesusta, ja sen takia kuuntelen saarnoja, luen Raamattua, ja niin edelleen...!
Olen nyt ollut tällä tiellä jo monta vuotta, enkä voi olla suosittelematta sitä kaikille toisillekin.
Eihän ne vastoinkäymiset siihen lopu, kun tulee uskovaiseksi, mutta voin viedä ne rukouksissani nyt kuitenkin Jeesukselle, ja se ainakin helpottaa paljon jos joutuu vastoinkäymisiin.
Tiedän että en ole yksin.
Siinä on tästä asiasta jotakin minun kannaltani katsottuna.
Kiitos kirjoituksestasi. Minäkin olen ollut jo kauan uskossa. Tein nuoruudessani uskonratkaisun monta kertaa, koska en osannut vielä luottaa Jumalaan ja hänen sanaansa. En ollut varma siitä olinko tullut oikein uskoon. Sitten päätin, että en enää epäile, vaan luotan. Armo kuuluu myös minulle. Ajattelen samoin, että on tärkeä tietää, että ehdoton hyvyys on lähelläni ja olemassa. Mitä vanhemmaksi olen elänyt, sen tärkeämpää se on. Tämän päivän maailmaa en aina jaksaisi, ellen tietäisi Jumalan hyvyydestä. Omat mokanikin jaksan paremmin, kun saan päivittää asiani rukouksessa ja ehtoollisella.
Sain nuorena kasvaa maaseudulla uskovaisessa ilmapiirissä, josta olen nykyään kovin kiitollinen. Myöhemmin elämässä rupesin epäillä monia kristinuskoon liittyviä asioita ja hengelliset asiat alkoivat yhä enemmän jäädä taka-alalle. Työnsi ne pois mielestäni. Näin kului useita vuosia. Vähitellen olosuhteet ja tilanteet kärjistyivät siihen pisteeseen, että oli pakko tehdä selkeitä ratkaisuja uskon asioissa. Silloin Jumala ilman ihmisten väliintuloa alkoi avata silmäni ja tarkkailemalla asioita teknisessä ympäristössäni ja arkielämän olosuhteissa päädyin vähitellen siihen varmuuteen, että vaikka järkemme ei pysty täysin käsittämään kaikkia hengellisiä asioita, ne eivät suinkaan silti ole järjettömiä. (Tästä enemmän pakinassa http://www.nic.fi/~jlindell/kristusko.htm )
Käytännön elämässäkin (omassa elämässämme, yhteiskunnassa, elinkeinoelämässä, jne) joudumme tekemään valintoja eri vaihtoehtojen välillä, vaikka meillä ei ole täydellisiä tietoja kaikista niihin liittyvistä asioista, jotka ehkä jopa tuntuvat ristiriitaisilta. Silloin teemme valinnan sen perusteella, mikä vaihtoehto KOKONAISUUDEN kannalta näyttää parhaimmilta. Näin olen aikoinaan tehnyt uskon asioissa lukuisten osatekijöiden pohjalta, enkä ole myöhemmin tarvinnut katua. Totesin, että vaikka minulla ei ole vastausta kaikkiin kysymyksiin, niin huomioiden kaikki ne lukuisat osatekijät, joita silloin pohdin, usko Jumalaan, Hänen Sanaansa ja pelastussuunnitelmaansa evankeliumin ilmoituksen kautta on sittenkin kaikkein järkevin vaihtoehto.
Tämä huolimatta siitä, ettei elävä pelastava usko ole suinkaan älyllisen toiminnan tuote, se on Jumalan tarjoama ja antama lahja. Saamme nöyrinä ottaa sen kiitollisena vastaan. Näin se vaan on, vaikka sitä ei kukaan voi sanallisesti tarkkaan selittää. On vähän sama juttu kuin meidän fyysisen elämän suhteen. Jos elämäni edellytys olisi, että ymmärtäisin kaikki ruumiini toiminnot, joutuisin toteamaan, ettei minulla ole tietoa eikä uskoa siihen. Mutta todellisuudessa minä vaan elän ja nautin siitä, vaikka en voi toiselle selittää, mitä elämä itse asiassa on. Samoin on hengellinen elämä eli yhteys Jumalan kanssa. Se myös sittenkin toimii, kun turvaudumme Jeesuksen sovitustyöhön, jota tuskinpa kukaan täysin ymmärtää.
Usko Jeesukseen on antanut sisäistä iloa ja turvallisuutta myös silloin, kun tilanne on ollut vaikea, esim. vakavan sairauden kohdatessa ( http://www.nic.fi/~jlindell/omakokemus.htm). Olen monta kertaa kokenut Jumalan johdatusta jopa yksityiskohtia myötä. En ole aina voinut ymmärtää tätä johdatusta ja joskus olen siinä hetkessä itsekkyyden vallassa jopa voimakkaasti kapinoinut vastaan. Sisäinen ääni on kuitenkin kuiskannut : näin on parasta. En ole silloin voinut tajuta, mihin se johtaa. Vasta paljon myöhemmin olen ymmärtänyt, miten ihmeellisesti Jumala on johdattanut ja olen ollut kovin kiitollinen. Tämä johdatus ei tarvitse välttämättä olla mullistavia tapahtumia. Se voi ilmetä arkipäivän pienissäkin asioissa. "Jumala johdattaa niitä, jotka rukoillen kulkevat."
Oli mukava lukea kirjoitustasi. Itsekin olen kokenut johdatusta, monia kertoja. On saattanut tuntua pitkään siltä, että asiat eivät suju. On vaikeuksia työssä ja elämässä yleensä. Olo tuntuu raskaalta. Ja sitten yhtäkkiä asiat loksahtavatkin kohdalleen. Tällaisia tapahtumia on kohdalleni sattunut useita, pienissä ja isommissakin asioissa. En enää epäile, vaan olen vakuuttunut Jumalasta, johdatuksesta, armosta.. Nuo tapahtumat, joista kerroin, eivät vakuuttaisi välttämättä muita. Minulle ne ovat kuitenkin hyvin tärkeitä. Ne osoittavat, että Jumala kuulee rukoukset ja johdattaa elämässä. Usko on tuonut valoa elämään, niin iloissa kuin suruissa.
No mutta, tuohonhan menisi kilometrikaupalla tekstiä, jos alkaisi tosissaan vastaamaan :)
Tyydyn vaan toteamaan pari pointtia siitä,
että usko antaa voimaa elää tätä elämää.
Tietoisuus siitä, että elän Jumalan rakastamana, Jeesuksen lunastamana ja Pyhän Hengen puolustamana antaa minulle voimaa ja iloa elää tätä elämää.
Ensinnäkin sitä kautta, ettei energiaa kulu turhiin asioihin.
- esim. minun ei tarvitse kuluttaa energiaa siihen, että yrittäisin jotenkin ansaita Jumalan hyväksynnän. Aavistus oman syntisyyden syvyydestä saa ymmärtämään, että sillä tiellä juokseminen on turhaa.
Mutta koska Jeesus on kertakaikkisesti pyhittänyt minut yhdellä uhrilla ristinpuussa, voin käyttää pelastusponnisteluista vapautuvan energian Jumalan palvelemiseen kiitoksesta ja levosta käsin.
Hepr. 10:14
"Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään."
Energiaa ei kulu myöskään siihen, että pitäisi vältellä Jumalaa tai paeta häntä.
"Jumalaton pakenee, vaikka kukaan ei aja takaa,
mutta vanhurskas on turvassa kuin leijona.", kuten eräs lempparisananlaskuni (28:1) sanoo :)
hmm...ja kun uskon, että päiväni ovat Kaikkivaltiaan, rakastavan Jumalan käsissä, mikäs hätä tässä - vähentää siis potentiaalista energianhukkaa pelkoihin ja turhaan hätäilyyn. Tottahan sitä toisinaan murehtii asioita, mutta uskon kautta saa viedä niitä asioita rukouksessa Jumalalle.
Jumalan lupaukset kantavat eteenpäin, varsinkin taivastoivo. Antaa voimaa, kun tietää, että uskovalla on parhaat päivät täällä aina edessä päin. Silloin kun on kurjaa, tietää, että se kurjuus joka tapauksessa joskus loppuu.
Sitä voi myös luopua tavoittelemasta elämässänsä kuuta taivaalta, ja olla tyytyväinen vähemmästä, kun tietää, että kuoleman jälkeen odottaa ikuinen
hyvä elämä lähellä Jumalaa.
Sekin antaa voimaa, että kun tuntee olonsa tosi heikoksi, ei tarvitse teeskennellä Jumalalle vahvaa, vaan saa olla sellainen kuin on.
Hän kantaa eteenpäin.
Joskus Hän täyttää riemulla!
Mutta tärkeintä on, että pelastus
lepää kalliolla, joka ei järky:
Jumalan omassa Sanassa.
Tulin iloiseksi kirjoituksestasi. Tosi hienoa nähdä, että usko on vaikuttava asia, elämää kannatteleva voima! Näillä palstoilla usko näyttäytyy helposti kiistakirjoituksina, vaikka se on käytännössä jotain ihan muuta. Toivottavasti mahdollisimman moni vielä kertoo oman versionsa tänne, ja mahdollisimman käytännönläheisesti. Kuinka uskon avulla on päästy elämässä eteenpäin? Kuinka Jumala on tarttunut kiinni ja puhutellut?
Niin, minua hän on puhutellut vielä niin, että olen saanut rauhan. Voin keskittyä tosiaan kulloiseenkin asiaan, tehtävään tai ihmiseen, koska minun ei tarvitse tuijottaa niin paljon omia asioitani. Uskohan opettaa meille nöyryyttä. Olennaista ei ole se mitä minä olen tai saan, voin keskittyä itseni ulkopuolella olevaan -- rukouksessa ja jumalanpalveluksessa, ehtoollisella saan keskittyä täysin omiin asioihini ja siihen miten minua niissä puhutellaan. Sielunhoidollista ! :)
Vastaan nyt sitten minäkin, vaikka tunnen itseni kovin kevyeksi tässä seurassa.
Minulle uskolla on ollut vapauttva vaikutus. Elämänasenteesta on muodostunut positiivisempi ja iloisempi. Jokaisesta hetkestä osaa nauttia paremmin, elää valppaammin ja saa helpommin yhteyden kaikkiin ihmisiin. Ryppyotsaisesta taivalluksesta on tullut tanssia. Pitäis kai puhua uudelleensyntymisestä.