Harvoin löytyy määritelmä

toivottavasti joku jaksaa kääntää sen sinulle.

Löytyi toinenkin:

http://www.politicsforum.org/images/flame_warriors/flame_68.php

Taivahan talipähkinät!
Kirjoittanut: Hertha 8.11.2008 klo 17.39

Miksi juuri feministeinä itseään pitävien olisi oltava yksimielisiä?

Jos englanti ei taivu, kirjoitti:

toivottavasti joku jaksaa kääntää sen sinulle.

Löytyi toinenkin:

http://www.politicsforum.org/images/flame_warriors/flame_68.php

Kirjoita asiasi englanniksi. Pystyn kyllä kääntämään.

Hertha kirjoitti:

Kirjoita asiasi englanniksi. Pystyn kyllä kääntämään.

laittamastani linkistä?

Klikkaa linkkiä ja lue teksti.

kuin feministiä kirjoitti:

Taivahan talipähkinät!
Kirjoittanut: Hertha 8.11.2008 klo 17.39

Miksi juuri feministeinä itseään pitävien olisi oltava yksimielisiä?

"Aattelliset feministit lakkasivat olemasta sinä hetkenä kun viimeinenkin todennettu päämäärä saavutettiin. Sitten alkoi mielessä pyöriä lähinnä: "nyt kun minä saan, mitä minä haluan ja kuinka paljon ja miten tehokkaimmin"?

Tämän voi todentaa hyvin esimerkiksi koulukuntien ja pirstotumisen alkamisen ajoittumisesta: jo 1800-luvulta oli aate. Kun aate alkoi kantaa hedelmää ja päämäärät saavutettiin, osa pysyi rehellisenä. "Olen saanut mitä sanoin alun perinkin hakevani. En tee kompromissia saadakseni itselleni enemmän". Osa ei. He veivät "feminismiruumiilta" henkkkarit ja luottokortit ja alkoivat selata huonepalvelun ruokalistaa.

Pikkuhiljaa homma alkoi luisua käsistä. Sitten alkoivat radikaalien tupaantuliaiset, ekofeministien kekkerit jne. Ja näiden sisälle syntyi omia kuppikuntiaan.. ja niihin.. ja niihin... Suurin jäljellä oleva feministien ryhmä oli lopulta enää mielijohdefeministit ja kostajat.

Kun vertaa kommunismin elinkaarta; miksi se muuttui, missä vaiheessa ja miksi ja vertaa sitä feminismiin, huomaa erityisen selvästi että ihmisten univeraali luonteenpiirre on ahneus. Alku oli jalo, lähtökohta epäitsekäs, loppu häpeällinen. Jotkut onnistuvat taistelemaan sitä [ahneutta} vastaan mielessään, jotkut eivät edes yritä."

kuin aatetta? kirjoitti:

"Aattelliset feministit lakkasivat olemasta sinä hetkenä kun viimeinenkin todennettu päämäärä saavutettiin. Sitten alkoi mielessä pyöriä lähinnä: "nyt kun minä saan, mitä minä haluan ja kuinka paljon ja miten tehokkaimmin"?

Tämän voi todentaa hyvin esimerkiksi koulukuntien ja pirstotumisen alkamisen ajoittumisesta: jo 1800-luvulta oli aate. Kun aate alkoi kantaa hedelmää ja päämäärät saavutettiin, osa pysyi rehellisenä. "Olen saanut mitä sanoin alun perinkin hakevani. En tee kompromissia saadakseni itselleni enemmän". Osa ei. He veivät "feminismiruumiilta" henkkkarit ja luottokortit ja alkoivat selata huonepalvelun ruokalistaa.

Pikkuhiljaa homma alkoi luisua käsistä. Sitten alkoivat radikaalien tupaantuliaiset, ekofeministien kekkerit jne. Ja näiden sisälle syntyi omia kuppikuntiaan.. ja niihin.. ja niihin... Suurin jäljellä oleva feministien ryhmä oli lopulta enää mielijohdefeministit ja kostajat.

Kun vertaa kommunismin elinkaarta; miksi se muuttui, missä vaiheessa ja miksi ja vertaa sitä feminismiin, huomaa erityisen selvästi että ihmisten univeraali luonteenpiirre on ahneus. Alku oli jalo, lähtökohta epäitsekäs, loppu häpeällinen. Jotkut onnistuvat taistelemaan sitä [ahneutta} vastaan mielessään, jotkut eivät edes yritä."

höpöhöpö.

välineeksi, jonka voi kytkeä päältä, päälle tai heittää pusikkoon silloin kun se itseä parhaiten hyödyttää.

jolla feminismi määritellään kirjoitti:

välineeksi, jonka voi kytkeä päältä, päälle tai heittää pusikkoon silloin kun se itseä parhaiten hyödyttää.

Kiitos kivasta linkistä.

äärifeministin kirjoitti:

Kiitos kivasta linkistä.

Kantsii selata läpi kaikki tyypit.