Tämäniltaisessa tiedotteessani, käsittelen tapaus Soinia, tätä Perustuslaillisten "populistista" epäjumalaa. Kaikkihan vähänkin asioita seuranneet palstalaiset hyvin tietävät, Soinilaisten menestys vaaleissa perustui, noihin Katkeroituneisiin suomen "Pienviljelijöihin". Viljelijöihin joiden tilojen kokomäärä on alle viisikymmentä hehtaaria, ja sitä pienempiä.
Nythän on niin, että Suomalaiselta pienviljelijältä on sananmukaisesti viety "Leipä suusta", tämä asia on selvä kuin pläkki. Mutta myöskin on selvää, että Timo Soini on viimeinen mies, tässä maassa joka sitä Pientalonpojan leipävarrasta mataloittaa, korkella se on hyvin korkealla.
Soinilla on juuri sen kerrallisen Vennamon Veikon otteet, Siis valtaa vallan päälle, silloin unohtuu ne entiset Poutiaiset, ja muutkin nämä 15-ta kansanedustajaa, jonka turvin Soini aikoo sanojensa mukaan nämä uskonsa menettäneen entiset maanviljelijät vielä nostaa kunniallisiksi itsensä elättäviksi Talonpojiksi.
Voi kun elävästi vielä muistuu mieleeni, ne Eteläpohjanmaan Juonenkylän Ojankaivuut siellä peräsuolla, siellä samalla Suolla jonka Mäkitupalaiset ja Torpparit olivat Isäni Isälle raivanneet leipäpalkalla. MInä Uusi-Ukki siloin jo ennen armeijaa, iskin hirveällä kuokalla noita jo tukkeutuneita sarkaojia. kyllä silloin tunsin tekemisen makua, sitä jopa nauttien, silloin tilsa lensi kun Ukki painoi.
Oli aina mahtavaa Ruokailla, eväänä oli aina kokonainen reikäleipä voita välissä ja jotakin särvintäkin oli aina mukana pääasiassa Sianpotkaa. Parhaat palat sikaa oli myyty Kirkonkylän Herroille, että saatiin verot maksettua. Luulempa viettäneeni puolikymmentä vuotta hyvinkin "Maalaisliittolaista elämää, elämää josta nämä palstan Kepulireppanat eivät ole nähneet untakaan.
Mitäkö minä tällä kaikella halusin sanoa, no sen, että Timo Soini eivätkä Vihreätkään tuo mitään parannusta näihin lähiaikoina lopetettaviin vielä 40.000 tuhanteen tilaan, nyt ollaan auttamattomasti kulkemassa noihin Minun kouluaikanani kuvaamiin Amerikkalaisiin Planttaaneihin joissa kulkevat koneet ja laitteet "Puivatkin" viljan, ja josta olen ennenkin tällä palstalla kertonut.
Sanoisin vain näille lopettamaan joutuneille Viljelijöille, Soini ei ole teidän pelastuksenne, se on aivan joku muu puolue kyllä te tulette sen pian huomaamaan, ehkäpä jo parin vuoden kuluttua kun Valtiolliset vaalit pidetään. Hyvät voinnit vaan sinnekin E-pohjanmaan Mvv-lle koetahan taistella lopettamista vastaan viimeiseen asti. Viljanviljelijällä on kyllä tänäpäivänä hyvin vaikeeaa tiedän sen takuuvarmasti on yksi hyvin tuttu Viljanviljelijä. Vaihtoa on kyllä pirustikin, mutta käteenjäävä osuus ei juuri naurata, mutta koettakaa kestää.?
Nythän on niin, että Suomalaiselta pienviljelijältä on sananmukaisesti viety "Leipä suusta", tämä asia on selvä kuin pläkki. Mutta myöskin on selvää, että Timo Soini on viimeinen mies, tässä maassa joka sitä Pientalonpojan leipävarrasta mataloittaa, korkella se on hyvin korkealla.
Soinilla on juuri sen kerrallisen Vennamon Veikon otteet, Siis valtaa vallan päälle, silloin unohtuu ne entiset Poutiaiset, ja muutkin nämä 15-ta kansanedustajaa, jonka turvin Soini aikoo sanojensa mukaan nämä uskonsa menettäneen entiset maanviljelijät vielä nostaa kunniallisiksi itsensä elättäviksi Talonpojiksi.
Voi kun elävästi vielä muistuu mieleeni, ne Eteläpohjanmaan Juonenkylän Ojankaivuut siellä peräsuolla, siellä samalla Suolla jonka Mäkitupalaiset ja Torpparit olivat Isäni Isälle raivanneet leipäpalkalla. MInä Uusi-Ukki siloin jo ennen armeijaa, iskin hirveällä kuokalla noita jo tukkeutuneita sarkaojia. kyllä silloin tunsin tekemisen makua, sitä jopa nauttien, silloin tilsa lensi kun Ukki painoi.
Oli aina mahtavaa Ruokailla, eväänä oli aina kokonainen reikäleipä voita välissä ja jotakin särvintäkin oli aina mukana pääasiassa Sianpotkaa. Parhaat palat sikaa oli myyty Kirkonkylän Herroille, että saatiin verot maksettua. Luulempa viettäneeni puolikymmentä vuotta hyvinkin "Maalaisliittolaista elämää, elämää josta nämä palstan Kepulireppanat eivät ole nähneet untakaan.
Mitäkö minä tällä kaikella halusin sanoa, no sen, että Timo Soini eivätkä Vihreätkään tuo mitään parannusta näihin lähiaikoina lopetettaviin vielä 40.000 tuhanteen tilaan, nyt ollaan auttamattomasti kulkemassa noihin Minun kouluaikanani kuvaamiin Amerikkalaisiin Planttaaneihin joissa kulkevat koneet ja laitteet "Puivatkin" viljan, ja josta olen ennenkin tällä palstalla kertonut.
Sanoisin vain näille lopettamaan joutuneille Viljelijöille, Soini ei ole teidän pelastuksenne, se on aivan joku muu puolue kyllä te tulette sen pian huomaamaan, ehkäpä jo parin vuoden kuluttua kun Valtiolliset vaalit pidetään. Hyvät voinnit vaan sinnekin E-pohjanmaan Mvv-lle koetahan taistella lopettamista vastaan viimeiseen asti. Viljanviljelijällä on kyllä tänäpäivänä hyvin vaikeeaa tiedän sen takuuvarmasti on yksi hyvin tuttu Viljanviljelijä. Vaihtoa on kyllä pirustikin, mutta käteenjäävä osuus ei juuri naurata, mutta koettakaa kestää.?
Vastaukset 5
Vanhimmat
pienviljelijöiden asiaa?
Mutta luulisimpa kuten sanoit, jopa SDP-kin hoitaisi paremmin näitten syrjäytyneiden ihmisten, koulutuksen ja sopeutumisen näihin Duunarin tehtäviin, missä minäkin olen leipäni ansainnut. Ja on todella tunnustettava, paljon leveämmän leivän söin, kun ennen siellä juonenkylällä, se on rehellisesti tunnustettava.
Liekköhän syynä se, että olin yhtenä tyläisenä työläisten joukossa, en siis ollut Hyeenana näitten Suurviljelijäin kateellisessa ja voimakkaamman oikeuden vallitesavassa Maalaisympyrässä.
yhtä aikaa suurvijlelystä kun olet sanonut, että kitutiloja pitää vähentää, mutta siitähän seuraa suurtilojen lisääntyminen?
vertaat keskenään 1950- luvun maalaiselämää
2000- luvun kaupunkilaiselämään.
Jos ymmärrät?
Vai muistaa Ukki vielä ojankaivuun, olihan sitä vielä 60-luvulla muistaakseni, vaikka tosimiehet oli siirtyneet jo muihin hommiin.
Mainitsit eväitteisi välissä olleen joskus särpimenä sianpotkaa, joka sinänsä on ollut liian arvokasta tuhlattavaksi työmiehen ruokintaan, suolakala olisi ollut kyllin riittävä.
Meillä isoisä syötti rengeillä yleensä siansaparokeittoa, makua siitä tuli soppaan sopivasti ja lämmitettynä maku eikun parani.
Muistampa kerrankin kun eräs rengeistä ahneimmasta päästä kun oli, otti sopasta suurimman sattuman ja pureskeli nautinnon halusta sitä pitkään mutta hammas ei vaan pytynyt, sylkäisi lopulta lautasen reunalle ja sivusilmällä katsottiin mikä mahtoi olla syy.
Iso-isä nuukana miehenä oli teurastaissa irrottanut saparon hiukan laajemmalla kierrolla ja peräsuolen lerstukka oli joutunut soppaan mukaan ja myöhemmin keitossa rengin lautaselle.
Syömäkelpoista se oli vaikka iso-äiti aluksi vähän empi ruokaa laittaissa mutta ukki lohdutteli sanomalla, että kyllä ne rengit syöpi ja rengit söi.
Täytyy sanoa, että nykypäivän työläiset ovat liian vaativaisia ruuankin suhteen, nyt pitää olla herrojen herkut joka aterialla, toisin oli ennen ja sitä aikaa tässä haikeudella on muisteltu.