Tänään vietettiin itsemurhan tehneiden muistopäivää. Kuinka monen kohdalle tämä tragedia mahtaa tänäkin päivänä osua kohdalle.
Euroopassa joka 9 minuutti joku tekee itsemurhan.
Rukoilkaa Suomen kansan puolesta, ettei niin moni pätyisi epätoivoiseen ratkaisuun.
Euroopassa joka 9 minuutti joku tekee itsemurhan.
Rukoilkaa Suomen kansan puolesta, ettei niin moni pätyisi epätoivoiseen ratkaisuun.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mitä Jumalaa pitäisi rukoilla?
Ei ainakaan raamatun jumalaa, koska tällaista muistopäivää pidetään.
Erosin kirkosta, koska en nähnyt enää syytä rukoilla, kun se ei auttanut. Kaksi vuotta sitten erosin
t: Jeesus pelastaa
sitä emme edes aavista.
Jumala yksin tietää vastauksen.
Paholaisen tekoja voivat esirukoukset paljonkin vähentää ja vaikeuttaa.
Kunpa vain Jumala laskisi asian, niin sydämmiin, että rukous ei päätyisi hetkelliseksi avun huokaisuksi.
Tosin onhan hyvä muistaa, että vierellä oleminen on myös tärkeää ja kunpa ihmiset saisivat rohkeutta, ennen tekoaan kääntyä jonkun luotettavan ihmisen puoleen.
Jumala voi kylläkin lähettää lapsensa sellaisen ihmisen luo, joka tuollaiseen ratkaisuun on pyrkimässä, että itse päivänsä päättää.
Minäkin olen armosta saanut sellaisen tehtävän suorittaa ja niin ihminen minun tietämättäni perui itsari aikeensa, kun kuuli viemiäni kasetteja ja niiden sanoma sai elämän ilon syttymään.
olevansa suuren Jumalan johdatuksessa.
Tässä kymmenen kilometrin päässä vasta parisen kuukautta sitten eräs mies teki itsemurhan.
Uskovainen mies oli tavannut hänet kuukausi ennen tapahtumaa ja syytti kovasti itseään, kun ei ollut saanut todistetuksi Jeesuksesta niin että toinen olisi saanut voimaa ja toivoa elää.
Minä sain armon rukoilla Jeesusta toteuttamaan tahtonsa erään vanhemman miehen kohdalla päivää ennen hänen kuolemaansa sydänkohtaukseen.
Silloin tuntee pienuutensa ja todella armon syvyyden ja myös nöyryys ja kiitollisuus ovat
vallitsevat elementit Jumalaa kohtaa.
Kunpa todella saisimme aina armon kuulla kun Pyhä Henki puhuu ja kehottaa.
Asun nyt kuntakeskuksessa, jossa ympärillä on paljon ikääntyneitä. Palvelen heitä
(ja nuorempiakin)pienin hyvin teoin, saadakseni uutena asukkaana hyvän kontaktin heihin.
Paikallislehdissä olleista kirjoituksistani ja "puskapuhelimen" kautta keskusalueen ihmiset tietävät kyllä uskovaisuuteni.
On vastuullista olla Jeesuksen opetuslapsi,
koska kaikkea sanomaasi ja tekemääsi extra tarkasti seurataan.
Silti on suurenmoista omistaa toivon ja pelastuksen sanoma, jota voi hyvin monin eri tavoin viestittää eteenpäin.
Jatketaan rukoustaistelua ja kuunnellaan Pyhän Hengen ääntä, jotta Jumalan edeltä valmistamissa teoissa saisimme vaeltaa.
Frihet on hyvä nikki nimi ja siinä saamme myös elää Kristuksessa.
On armoa, kun saa elää elävässä uskossa Jeesukseen Kristukseen.
Tänä päivänä maailma ei kykene ihmisille todellista rauhaa ja mielekkyyttä antamaan ja mikä murheellisinta, ihminen Joka ei tunne Elävää Jumalaa, kenen puoleen hän voi kääntyä.
Lääkäritkään eivät pysty pysyvää apua tarjoamaan, tosin tänään lääkitään psyyken lääkkeillä jo lapset ja nuorina he ovatkin jo valmiita lääke-narkomaaneja.
Kunpa ihminen löytäisi Avun oikeaan aikaan ja sitä kautta elämän ilon myös arkeen.
Luin varsin mielenkiintoisen tutkimuksen (Kirkon tutkimuskeskus, Itsemurha ja uskonnollisuus. Hannu Sorri) uskonnollisuuden ja itsemurhien suhteesta toisiinsa.
Tutkimus on valitettavan vanha mutta ilmeisen asiantuntevasti tehty, mm. kaikki käytetyt tilastolliset menetelmät, joihin erilaiset tilastot perustuivat oli tarkoin kuvattu.
Tutkimuksen 'pohjatyö' ja osin myös tutkimusaineisto perustuu toiseen, kansainvälisestikin ainutlaatuiseen tutkimuksen, jossa tutkittiin kaikki suomessa vuonna 1987 tapahtuneet itsemurhat.
Tulos on varsin yllättävä: uskonnollisuus lisää riskiä itsemurhaan, uskonnollisten mielenterveyden kuormitus on muita suurempi ja psykiatrisen diagnoosin saaneiden joukossa uskonnollisten diagnoosit ovat verrokki ryhmään verrattuna vakavampia. Yleisiä ovat mm. depressio ja psykoosi.
Uskonnollisella ihmisellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa ihmistä, joka osallistui aktiivisesti jonkin uskonnollisen yhteisön toimintaan tai muutoin on voitu todentaa hänen uskonnollisuutensa, esim. haastattelemalla jälkeen jääneitä omaisia, tutkimalla potilaskertomuksia jne.
Tutkimuksen mukaan itsemurhan tehneistä 18% oli uskonnollisia (siis uskonnollisesti aktiivisia toimijoita) mikä ylittää väestön keskiarvon tilastollisesti erittäin merkittävällä tavalla. Uskovien keskimäärin pienempää kynnystä hakeutua hoitoon ei pidetty selittävänä tekijänä, koska uskonnollisuutta tutkimuksen mukaan voi leimata myös selkeä 'hoidon vastaisuus'(lähteenä mm. potilas- ja omaiskertomuket).
Tutkimus myös kertoo, että naisten osuus itsemurhaan päätyneistä oli uskonnollisten ihmisten ollessa kyseessä huomattavan korkea varrattuna tilastolliseen jakaumaan väestön keskuudessa keskimäärin. Osin tätä selittää,että naisten osuus uskonnollisissa on miehiä suurempi mutta ei täysin.
Tärkeä tulokseen vaikuttava seikka on myös varmasti se, että mielenterveydeltään järkkyneet helposti hakevat apua myös uskonnollisuuden parista.
Tutkimus olikin tilastoinut erikseen ihmiset, joiden uskonnollisuus oli "herännyt" vasta itsemurhaa edeltävinä aikoina (edeltävät 6 kuukautta). Näitä tapauksia oli noin kolmannes itsemurhaan päätyneistä uskonnollisista. Useilla tässäkin ryhmässä olleista oli kuitenkin aikaisempina vuosina ollut uskonnollista aktiviteettia mutta se oli hiipunut.
Itsemurhaan päätyneet uskovat, jotka olivat 'jäähyväiskirjeessään' käsitelleet kohtaloaan kuoleman jälkeen uskoivat yleensä pääsevänsä paratiisiin.
Itsemurha tavat poikkesivat myös toisistaan, uskovien itsemurha oli yleensä vähemmän 'väkivaltainen' lukuun ottamatta poikkeusta: Uskovat miehet päättivät päivänsä keskimääräistä useammin ampumalla.
Itsemurhan tehneistä 12%:lla (otos, 1397 henkilöä kokonaisuudessaan, kaikki 1987 vuonna itsemurhan tehneet) oli pidempiaikainen uskonnollinen tausta ja 6 %:lla uskonnollisuus oli herännyt tai aktivoitunut uudestaan vasta itsemurhaa edeltävinä aikoina.
Luku on merkittävä verrattuna väestön uskonnollisuuteen keskimäärin. Yleisimpiä itsemurhat olivat vapaissa suunnissa, jehovantodistajien ja kirkon herätysliikkeiden piirissä, kuten lestadiolaisuudessa.
Vaikka tutkimus oli kirkon tekemä tuli se johtopäätökseen, että uskonnollisuudella ja itsemurhilla on yhteys, ero oli aivan liian suuri tilastovirheeksi.
Ei tee itsaria.
Uskonnollisuus ei ole ihan samaa kuin elävä usko Jeesukseen.
Päätteeksi, saatana on tullut TAPPAMAAN ja sen me huomaamme noista lukumääristä, tosin Jumalaa tuskin syypääksi tarvitsee mainita, Hän on tullut antamaan elämän, ja yltäkylläisen elämän.
Efesolaiskirjeessäkin mainitaan, että me olimme kuoleet...,mutta Kristus toi elämän.
Ikävä kyllä tiedän pari tapausta.Syinä oli sairaudet.
Myönnän, että sairaudet ovat usein juuri itsarin takana, mutta moni sairaus olisi estynyt, jos ihminen olisi uskossaan elänyt "terveesti", eikä esim. polttanut itseään loppuun ja sen seuraksena pimeyteen ajautunut.
Myönnän, että sairaudet ovat usein juuri itsarin takana, mutta moni sairaus olisi estynyt, jos ihminen olisi elänyt "terveesti", eikä esim. polttanut itseään loppuun ja sen seuraksena pimeyteen ajautunut, uskoi hän tai ei.
Valitettavasti olet väärässä. Myös syvästi uskovat ihmiset saattavat päätyä tuohon epätoivoiseen tekoon.
Jokainen, joka on ollut töissä tai potilaana psykiatrisessa sairaalassa tietää, että potilaina on myös uskovia, syvästikin uskovia. Ja jokainen hoitaja tietää, että eräät heistä päättävät päivänsä oman käden kautta.
ne voivat olla perinnöllisiä tai aiheutua tuntemattomasta syystä.Uskovia on ikävä kyllä joukossa, jotka näihin sairastuttuaan(ilman omaa syytä)päätyvät itse murhaan,ikävä kyllä.
yhdenkään ei pitäisi joutua sellaiseen epätoivoon.
Ihmisarvo ja välittäminen pitäisi olla enemmän esillä ja toimivaa kunta-ja kyläkohtaisesti.
kaupungeissa moni sortuu ja joutuu olemaan aivan yksin, ainakin sitten kun rahat on loppu.
Samarialaisia tarvittaisiin.
Uskovaisille voimavaroja ja Jeesuksen rakkauden täyteyttä.
Mitä haluat toisten tekevän sinulle, tee se heille.
Mitä Jeesus tekisi.
Jokainen on Jeesuksen veren hinta.
Toivoa tulisi jakaa toivottomuuteen...
Rukoillaan ja tehdään mitä kukin voidaan...