Ahon ja Lipposen hallituksen toimia. Kummallakin oli kokkareita hallituksessaan, mutta eroja löytyy.
Hallituksen on kyettävä yhteistyöhön palkansaajien kanssa
Lähimenneisyys osoittaa:
hallituksissa on eroa
Palkansaajien näkökulmasta ei ole yhdentekevää, kenen etuja eduskuntavaalien jälkeen nimitettävä hallitus ajaa, ja minkälaiseen yhteistyöhön palkansaajajärjestöjen kanssa hallitus on valmis. Jo lähimenneisyys osoittaa, että hallituksissa on eroa.
Keskustan johtamaa hallituskautta 1991-1995 leimasi taloudellinen lama ja vastakkainasettelu ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Ammattiyhdistysliike joutui puolustamaan sopimuksiaan ja työttömien asemaa yleislakkouhalla kolmeen eri kertaan.
Lipposen kahden hallituksen aikana asioista on voitu sopia kolmikantaisesti työntekijöiden ja työnantajien edustajien ja hallituksen kesken.
Kun katsotaan palkansaajien neuvotteluasemaa, työllisyyttä, työttömyysturvaa, verotusta, perheiden toimeentuloa ja valtion taloutta, pisteet ropsahtavat selvästi Lipposen hallitusten hyväksi. Näin siitä huolimatta, että 90-luvun alun lama oli poikkeuksellisen syvä: vuonna 1991 Suomen bruttokansantuote sukelsi kuusi prosenttia miinuksen puolelle.
Työttömyysturva heikkeni
Esko Ahon johtamaa porvarihallitusta on jälkikäteen kritisoitu siitä, että se ryhtyi ”hoitamaan” laman vaurioita työttömien kustannuksella. Työttömyyden annettiin Ahon hallituskaudella tietoisesti nousta.
Kun Ahon hallitus oli istunut kolme vuotta, kirjattiin Suomen pahin työttömyysluku 16,6 prosenttia. Lipposen ensimmäisen hallituksen aloittaessa työttömyysaste oli Tilastokeskuksen mukaan 15,4 prosenttia, vuoden 2002 lopussa 8,1 prosenttia.
Työttömyysturvaa heikennettiin Ahon hallituskaudella useaan otteeseen. Muun muassa ansioturvan osuus päivärahasta putosi 45:sta 42 prosenttiin. Nyt ansio-osa on palautettu vähintään 45 prosenttiin niin, että korkeimmissa päivärahoissa ansio-osan osuus alenee.
Työttömyysturvan rahoituksesta väännettiin Ahon kaudella kättä joka vuosi erikseen. Lipposen toisen hallituksen aikana tehtiin laki työttömyysetuuksien rahoituksesta. Valtio rahoittaa peruspäivärahaosuuden, työttömyyskassat 5,5 prosenttia koko päivärahasta ja loput työttömyysvakuutusrahasto, jota rahoittavat sekä palkansaajat että työnantajat.
Tuloloukku naksahteli
Lomautettujen asema heikkeni Ahon hallituskaudella. Vuodesta 1994 lähtien lomautettu sai kolmen ensimmäisen lomautusviikon aikana vain 70 prosenttia ansiosidonnaisesta päivärahasta. Nykyisin ansiopäivärahan saa kokonaisena lomautuksen ajalta, jos lomautus kestää vähintään viikon. Lomautuksen ajalta ja työttömyysputkessa olevien lisäpäiviltä rahoitus tulee liittojen työttömyyskassoista ja työttömyysvakuutusrahastosta.
Ahon kaudella matalapalkkaiset joutuivat ns. tuloloukkuun, jolloin työstä saatu ansio putosi alle sosiaalitukien. Lipposen kaudella työhön pääsyä on helpotettu verokevennyksin.
Lipposen kaudella osa-aikaisten ja määräaikaisten työntekijöiden turvaa on parannettu sekä työttömyyspäivärahan että eläketurvan osalta.
Raippavero iski
Keskituloisen SAK:laisen palkansaajan veroaste nousi Ahon hallituskaudella 5–6 prosenttiyksikköä. Valtion verotukseen ei tehty inflaatiotarkistuksia kahteen vuoteen. Tulonhankkimisvähennys aleni.
Verokiilaa kasvatettiin korottamalla työttömyysvakuutusmaksuja ja työeläkemaksuja. Sittemmin Keskustan on moittinut useaan otteeseen verokiilan leveyttä.
Raippavero iski kaikkiin 80 000 markkaa (13 455 euroa) vuodessa ansainneisiin. Kahden prosentin ylimääräistä veroa perittiin sairausvakuutus- ja kansaneläkevakuutusmaksuissa.
Yli 100 000 markkaa (noin 16 820 euroa) vuodessa ansainneiden, piti maksaa lainaveroa. Siitä aiheutui valtiolle ja kunnille lopulta tappiota, sillä jäännösveroista ei vastavuoroisesti peritty korkoa.
Elintarvikkeiden verotusta Ahon hallitus nosti noin 14 prosentista 17 prosenttiin. Nyt Keskusta on vaatinut suureen ääneen elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamista.
Lapsiperheet ahdingossa
Varsinkin pienituloiset lapsiperheet painivat toimeentulo-ongelmien kanssa Ahon kaudella. Kunnallista päivähoitopaikkaa ei saanut osa-aikaista työtä varten. Päivähoidon laajentamista lykättiin kahdesti. Laajennus tuli voimaan vasta Lipposen kaudella.
Äitiys- ja vanhempainrahoja leikattiin ja tukikautta lyhennettiin yhteensä 263 päivään. Nyt sitä on pidennetty siten, että 60 lisäpäivää myönnetään, jos lapsia syntyy enemmän kuin yksi. Lisäksi isät ovat saaneet oikeuden 18 päivän isyyslomaan, joka pitenee 12 arkipäivällä, jos isä pitää osan vanhempainrahakaudesta.
Monessa perheessä toinen puolisoista joutui aloittamaan ns. pakkoyrittäjyyden, koska ansioturvalta putosi 500 työttömyyspäivän jälkeen ja puolison tulot veivät mahdollisuuden toimeentulotukeen. Päivärahan uusimiseksi tarvitaan vuodenvaihteesta enää kahdeksan kuukauden työssäolo.
Velkataakka kasvoi
Ahon hallituksen aikana valtionvelka lähes kuusinkertaistui.
Vuonna 1995 se oli 357 miljardia markkaa eli noin 60,1 miljardia euroa. Laman ollessa syvimmillään Ahon hallitus otti velkaa 18 020 markkaa (3 031 euroa) jokaista suomalaista kohden vuodessa. Lipposen hallituksen pahin luku on 10 488 markkaa (1 764 euroa) henkeä kohti.
Lipposen ensimmäisen hallituksen lähtökohta oli vaikea, mutta hallitus sai taitettua velanoton. Vuoden 1999 talousarvio rakennettiin jo ilman lainarahaa. Velkaa maksettiin takaisin tuolloin 28,6 miljardia markkaa (4,8 miljardia euroa). Vuoden 2002 lopussa valtionvelkaa oli 352 miljardia markkaa eli 59,2 miljardia euroa.
Nyt Suomi on EU:n vähiten velkaantuneita maita.
http://www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2003/3/ajankohtaista/kolmikanta.html
Hallituksen on kyettävä yhteistyöhön palkansaajien kanssa
Lähimenneisyys osoittaa:
hallituksissa on eroa
Palkansaajien näkökulmasta ei ole yhdentekevää, kenen etuja eduskuntavaalien jälkeen nimitettävä hallitus ajaa, ja minkälaiseen yhteistyöhön palkansaajajärjestöjen kanssa hallitus on valmis. Jo lähimenneisyys osoittaa, että hallituksissa on eroa.
Keskustan johtamaa hallituskautta 1991-1995 leimasi taloudellinen lama ja vastakkainasettelu ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Ammattiyhdistysliike joutui puolustamaan sopimuksiaan ja työttömien asemaa yleislakkouhalla kolmeen eri kertaan.
Lipposen kahden hallituksen aikana asioista on voitu sopia kolmikantaisesti työntekijöiden ja työnantajien edustajien ja hallituksen kesken.
Kun katsotaan palkansaajien neuvotteluasemaa, työllisyyttä, työttömyysturvaa, verotusta, perheiden toimeentuloa ja valtion taloutta, pisteet ropsahtavat selvästi Lipposen hallitusten hyväksi. Näin siitä huolimatta, että 90-luvun alun lama oli poikkeuksellisen syvä: vuonna 1991 Suomen bruttokansantuote sukelsi kuusi prosenttia miinuksen puolelle.
Työttömyysturva heikkeni
Esko Ahon johtamaa porvarihallitusta on jälkikäteen kritisoitu siitä, että se ryhtyi ”hoitamaan” laman vaurioita työttömien kustannuksella. Työttömyyden annettiin Ahon hallituskaudella tietoisesti nousta.
Kun Ahon hallitus oli istunut kolme vuotta, kirjattiin Suomen pahin työttömyysluku 16,6 prosenttia. Lipposen ensimmäisen hallituksen aloittaessa työttömyysaste oli Tilastokeskuksen mukaan 15,4 prosenttia, vuoden 2002 lopussa 8,1 prosenttia.
Työttömyysturvaa heikennettiin Ahon hallituskaudella useaan otteeseen. Muun muassa ansioturvan osuus päivärahasta putosi 45:sta 42 prosenttiin. Nyt ansio-osa on palautettu vähintään 45 prosenttiin niin, että korkeimmissa päivärahoissa ansio-osan osuus alenee.
Työttömyysturvan rahoituksesta väännettiin Ahon kaudella kättä joka vuosi erikseen. Lipposen toisen hallituksen aikana tehtiin laki työttömyysetuuksien rahoituksesta. Valtio rahoittaa peruspäivärahaosuuden, työttömyyskassat 5,5 prosenttia koko päivärahasta ja loput työttömyysvakuutusrahasto, jota rahoittavat sekä palkansaajat että työnantajat.
Tuloloukku naksahteli
Lomautettujen asema heikkeni Ahon hallituskaudella. Vuodesta 1994 lähtien lomautettu sai kolmen ensimmäisen lomautusviikon aikana vain 70 prosenttia ansiosidonnaisesta päivärahasta. Nykyisin ansiopäivärahan saa kokonaisena lomautuksen ajalta, jos lomautus kestää vähintään viikon. Lomautuksen ajalta ja työttömyysputkessa olevien lisäpäiviltä rahoitus tulee liittojen työttömyyskassoista ja työttömyysvakuutusrahastosta.
Ahon kaudella matalapalkkaiset joutuivat ns. tuloloukkuun, jolloin työstä saatu ansio putosi alle sosiaalitukien. Lipposen kaudella työhön pääsyä on helpotettu verokevennyksin.
Lipposen kaudella osa-aikaisten ja määräaikaisten työntekijöiden turvaa on parannettu sekä työttömyyspäivärahan että eläketurvan osalta.
Raippavero iski
Keskituloisen SAK:laisen palkansaajan veroaste nousi Ahon hallituskaudella 5–6 prosenttiyksikköä. Valtion verotukseen ei tehty inflaatiotarkistuksia kahteen vuoteen. Tulonhankkimisvähennys aleni.
Verokiilaa kasvatettiin korottamalla työttömyysvakuutusmaksuja ja työeläkemaksuja. Sittemmin Keskustan on moittinut useaan otteeseen verokiilan leveyttä.
Raippavero iski kaikkiin 80 000 markkaa (13 455 euroa) vuodessa ansainneisiin. Kahden prosentin ylimääräistä veroa perittiin sairausvakuutus- ja kansaneläkevakuutusmaksuissa.
Yli 100 000 markkaa (noin 16 820 euroa) vuodessa ansainneiden, piti maksaa lainaveroa. Siitä aiheutui valtiolle ja kunnille lopulta tappiota, sillä jäännösveroista ei vastavuoroisesti peritty korkoa.
Elintarvikkeiden verotusta Ahon hallitus nosti noin 14 prosentista 17 prosenttiin. Nyt Keskusta on vaatinut suureen ääneen elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamista.
Lapsiperheet ahdingossa
Varsinkin pienituloiset lapsiperheet painivat toimeentulo-ongelmien kanssa Ahon kaudella. Kunnallista päivähoitopaikkaa ei saanut osa-aikaista työtä varten. Päivähoidon laajentamista lykättiin kahdesti. Laajennus tuli voimaan vasta Lipposen kaudella.
Äitiys- ja vanhempainrahoja leikattiin ja tukikautta lyhennettiin yhteensä 263 päivään. Nyt sitä on pidennetty siten, että 60 lisäpäivää myönnetään, jos lapsia syntyy enemmän kuin yksi. Lisäksi isät ovat saaneet oikeuden 18 päivän isyyslomaan, joka pitenee 12 arkipäivällä, jos isä pitää osan vanhempainrahakaudesta.
Monessa perheessä toinen puolisoista joutui aloittamaan ns. pakkoyrittäjyyden, koska ansioturvalta putosi 500 työttömyyspäivän jälkeen ja puolison tulot veivät mahdollisuuden toimeentulotukeen. Päivärahan uusimiseksi tarvitaan vuodenvaihteesta enää kahdeksan kuukauden työssäolo.
Velkataakka kasvoi
Ahon hallituksen aikana valtionvelka lähes kuusinkertaistui.
Vuonna 1995 se oli 357 miljardia markkaa eli noin 60,1 miljardia euroa. Laman ollessa syvimmillään Ahon hallitus otti velkaa 18 020 markkaa (3 031 euroa) jokaista suomalaista kohden vuodessa. Lipposen hallituksen pahin luku on 10 488 markkaa (1 764 euroa) henkeä kohti.
Lipposen ensimmäisen hallituksen lähtökohta oli vaikea, mutta hallitus sai taitettua velanoton. Vuoden 1999 talousarvio rakennettiin jo ilman lainarahaa. Velkaa maksettiin takaisin tuolloin 28,6 miljardia markkaa (4,8 miljardia euroa). Vuoden 2002 lopussa valtionvelkaa oli 352 miljardia markkaa eli 59,2 miljardia euroa.
Nyt Suomi on EU:n vähiten velkaantuneita maita.
http://www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2003/3/ajankohtaista/kolmikanta.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
että on ollut järkeä muuttaa pois sieltä. Suomi on paska maa, poliitikoilla ei ole siellä minkäänlaista vastuuta tekemisistään tai vaikka eivät tekisi mitään joka olisi varmaan parempi kun katsoo näitä vesipäitä.