noniin, olipa kerran ihmissuhde, matkasin parit sadat kilometrit junalla tyttöni luokse. Viikonloppu vierähti ja aloin tehdä lähtöä. Rautatieasemalle saavuttuamme tajusin että minulla on paljon ylimääräistä aikaa vielä. Noh, laitoin matkatavarani semmoiseen rahalla toimivaan lokeroon ja nappasin avaimen itselleni. En kiinnittänyt silloin huomiota muihin lokeroihin, valitsin vain sattumalta yhden vapaan. Muiden lokeroiden avaimissa oli läpyskä missä oli lokeron numero. Valitsemani lokeron avaimessa ei ollutkaan numeroa, kas kummaa. En kiinnittänyt asiaan huomiota kuitenkaan ja lähdimme pois aseman läheisyydestä.
Hetket kuluivat, tuli aika noutaa matkatavarat ja nousta junaan. Toisella oli kiire bussiin joten tämä ei jäänyt enää kanssani asemalle viimeisiksi minuuteiksi ennenkuin juna lähtisi. Itse lähdin kävelemään tavaransäilytyspaikkaa kohti, paikalle tultuani huomasin lootia olevan useamman kuin muistinkaan. Kuitenkin muistin että mihin olin tavarani työntänyt, eikun avain reikään ja kääntämään. Eipä auennut ovi minulle. Käänsin kumpaankin suuntaan vaikka tiesin alunpitäen että käännän oikeaan suuntaan. Voimalla ja varovaisemmin, ei tulosta, ovi möllötti olla kiinni. Katsoin kelloani, vajaa 10 minuuttia aikaa. Vielä kerkeäisin kokeilla muita ovia, jospa olinkin erehtynyt numerosta. Tajusin katsoa avaintani tässä vaiheessa, joku oli repinyt sen numerolätkän irti, olipa hauskaa. Pienoinen paniikki meinasi tulla, onnistuin rauhoittumaan ja siitä vain kokeilemaan muita ovia. Meni hetki ja toinenkin, kaikkia ovia oli kokeiltu kaksi kertaa, mikään ei auennut. Katsoinpa kelloa, oli juuri sen verran että juna oli lähdössä. Kuuluipa kuulutuskin että nyt juna lähtee. En kehdannut jättää tavaroitani sinne, kävi mielessä vaikka minkälaista suunnitelmaa mutta päätin saada tavarani ulos lokerosta. Pysäytin parit ohikulkijat ja kysyin neuvoa, ne ihmettelivät itsekin kun ei ovi auennut, kokeilivatpa itsekin eri lokeroita samalla avaimella, tuloksetta. Kiittelin "tyhjästä" ja päästin ystävälliset ihmiset menemään.
Siinä sitä sitten seistiin, juna meni matkoihinsa, olipa päivän viimeinen juna millä olisin päässyt lähtemään. Hävetti kieltämättä soittaa tytölleni ja kertoa tapahtumien kulku. Ja kysyä vielä yösijaa, no se järjestyi onneksi. Kävi ilmi että tyttö oli myöhästynyt bussista vielä päälle. Noh, tyttö tuli asemalle sitten katsomaan miten olin söheltänyt kaapin kanssa. Jotenkin arvasin tulevan, no annoin avaimen tytölle käteen ja sanoin että koeta itse. Eikö vain ovi auennut kiltisti, toinen ihmetteli että mikä tässä oli niin vaikeaa. Olin jo valmis hyppäämään seuraavan junan eteen. Toinen nauroi kippurassa tapahtuneelle ja minä hakkasin päätä seinään, surkuhupaisaa.
Seuraavana päivänä lähtöä edeltävät pari tuntia pidinkin tavarani nätisti mukanani. Vannoin etten työntäisi enää mitään ikinä niihin lokeroihin.
Vielä samasta suhteesta toinen sekoilu, olinpa unenpöpperössä myöhään illalla kun tuli pakottava tarve lähettää viesti tytölleni. Kävi mielessä samaan aikaan saldotietojen tarkistus, päätin tarkistaa saldotiedot ensin. Kirjoitin viestin "saldo" ja tarkoitus oli lähettää se asiaankuuluvaan numeroon. Ei varmaan vaikeaa arvata kenelle se viesti lopulta meni. Eikö vain jokin napsahtanut päässä ja lähetin tytölleni sen viestin. On toisessa päässä mahtanut olla ihmetystä kun toinen laukoo saldo-viestiä siihen kellonaikaan. Tilanne tuli selvitettyä vaan oli siinä nauramista kuitenkin, ei nukuttanutkaan vähään aikaan sitten.
Hetket kuluivat, tuli aika noutaa matkatavarat ja nousta junaan. Toisella oli kiire bussiin joten tämä ei jäänyt enää kanssani asemalle viimeisiksi minuuteiksi ennenkuin juna lähtisi. Itse lähdin kävelemään tavaransäilytyspaikkaa kohti, paikalle tultuani huomasin lootia olevan useamman kuin muistinkaan. Kuitenkin muistin että mihin olin tavarani työntänyt, eikun avain reikään ja kääntämään. Eipä auennut ovi minulle. Käänsin kumpaankin suuntaan vaikka tiesin alunpitäen että käännän oikeaan suuntaan. Voimalla ja varovaisemmin, ei tulosta, ovi möllötti olla kiinni. Katsoin kelloani, vajaa 10 minuuttia aikaa. Vielä kerkeäisin kokeilla muita ovia, jospa olinkin erehtynyt numerosta. Tajusin katsoa avaintani tässä vaiheessa, joku oli repinyt sen numerolätkän irti, olipa hauskaa. Pienoinen paniikki meinasi tulla, onnistuin rauhoittumaan ja siitä vain kokeilemaan muita ovia. Meni hetki ja toinenkin, kaikkia ovia oli kokeiltu kaksi kertaa, mikään ei auennut. Katsoinpa kelloa, oli juuri sen verran että juna oli lähdössä. Kuuluipa kuulutuskin että nyt juna lähtee. En kehdannut jättää tavaroitani sinne, kävi mielessä vaikka minkälaista suunnitelmaa mutta päätin saada tavarani ulos lokerosta. Pysäytin parit ohikulkijat ja kysyin neuvoa, ne ihmettelivät itsekin kun ei ovi auennut, kokeilivatpa itsekin eri lokeroita samalla avaimella, tuloksetta. Kiittelin "tyhjästä" ja päästin ystävälliset ihmiset menemään.
Siinä sitä sitten seistiin, juna meni matkoihinsa, olipa päivän viimeinen juna millä olisin päässyt lähtemään. Hävetti kieltämättä soittaa tytölleni ja kertoa tapahtumien kulku. Ja kysyä vielä yösijaa, no se järjestyi onneksi. Kävi ilmi että tyttö oli myöhästynyt bussista vielä päälle. Noh, tyttö tuli asemalle sitten katsomaan miten olin söheltänyt kaapin kanssa. Jotenkin arvasin tulevan, no annoin avaimen tytölle käteen ja sanoin että koeta itse. Eikö vain ovi auennut kiltisti, toinen ihmetteli että mikä tässä oli niin vaikeaa. Olin jo valmis hyppäämään seuraavan junan eteen. Toinen nauroi kippurassa tapahtuneelle ja minä hakkasin päätä seinään, surkuhupaisaa.
Seuraavana päivänä lähtöä edeltävät pari tuntia pidinkin tavarani nätisti mukanani. Vannoin etten työntäisi enää mitään ikinä niihin lokeroihin.
Vielä samasta suhteesta toinen sekoilu, olinpa unenpöpperössä myöhään illalla kun tuli pakottava tarve lähettää viesti tytölleni. Kävi mielessä samaan aikaan saldotietojen tarkistus, päätin tarkistaa saldotiedot ensin. Kirjoitin viestin "saldo" ja tarkoitus oli lähettää se asiaankuuluvaan numeroon. Ei varmaan vaikeaa arvata kenelle se viesti lopulta meni. Eikö vain jokin napsahtanut päässä ja lähetin tytölleni sen viestin. On toisessa päässä mahtanut olla ihmetystä kun toinen laukoo saldo-viestiä siihen kellonaikaan. Tilanne tuli selvitettyä vaan oli siinä nauramista kuitenkin, ei nukuttanutkaan vähään aikaan sitten.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.