Eräät uskovat väittävät, että he pystyvät todistamaan väitteensä, mutta ateisti ei kumminkaan uskoisi todisteita. The Atheist Experience-ohjelmassa tätä aihetta käsiteltiin soittajan avulla [1].
He osoittavat, että kyse on epärehellisyydestä. Yritetään haitata väitteen tutkimista. Argumentaatiovirheenä tämä olisi argumentum ad hominem [2] (kts. alakohta Kaivon myrkyttäminen)
[1] http://www.youtube.com/watch?v=f8mTuAVe-pY
[2] http://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentum_ad_hominem
He osoittavat, että kyse on epärehellisyydestä. Yritetään haitata väitteen tutkimista. Argumentaatiovirheenä tämä olisi argumentum ad hominem [2] (kts. alakohta Kaivon myrkyttäminen)
[1] http://www.youtube.com/watch?v=f8mTuAVe-pY
[2] http://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentum_ad_hominem
Vastaukset 38
Vanhimmat
>>>>Uskisepärehellisyyttä. Eräät uskovat väittävät, että he pystyvät todistamaan väitteensä, mutta ateisti ei kumminkaan uskoisi todisteita. The Atheist Experience-ohjelmassa tätä aihetta käsiteltiin soittajan avulla [1].
He osoittavat, että kyse on epärehellisyydestä. Yritetään haitata väitteen tutkimista. Argumentaatiovirheenä tämä olisi argumentum ad hominem [2] (kts. alakohta Kaivon myrkyttäminen
esim. hellareiden "ihmeparannuksista" puhuvat kyllä aivan toista kieltä kuin jumalanhullu.
Ja jo tälläkin palstalla on useasti osoitettu, että hellarit valehtelevat useammin kuin puhuvat totta.
Kun aikansa valehtelee, kukaan ei enää usko. Näin se vaan menee.
"miksi ei ateisteille riitä se, että sairaus todetaan parantuneeksi sekunneissa, jopa lääkärit toteavat sen, myöntävät ihmeeksi."
Miksi lääkärit eivät julkaise näitä tuloksia? Lääketieteen Nobel-palkinto olisi tarjolla, koska yliluonnollinen paraneminen mullistaisi koko lääketieteen nykytietämyksen.
Nobel-palkintoa voisi käyttää hyvin väkevänä evankelioimisvälineenä ja palkintorahat voitaisiin käyttää kristillisiin tarkoituksiin.
"kuinka kehdataan väittää, että uskova valehtelee, jos hän sanoo, esim. Jeesuksen parantaneen sairaan, syöpä, sokeus, yms.?"
Koska uskovat eivät ole koskaan todistaneen näin tapahtuneen. He kyllä väittävät kaikenlaista, mutta todisteita ei koskaan heru.
On myös otettava huomioon, että ihmeparantajien keskuudessa on useita huijareita.
"Lääkäreitten todistuksia, mustaa valkoiselle me uskovat emme tarvitse, meille asiat ovat selviöitä."
Mutta muut tarvitsevat. Älkää olko noin itsekkäitä (ja hyväuskoisia).
"Vaikka lääkärit myöntävät tapahtuneet ihmeelliset asiat, he ovat ymmällä useimmiten, muutamia uskovia lääkäreitä lukuunottamatta.
Lääkäritkin, osa heistä jopa itkee, punastelee, pyörittää peukaloitaan, kun ei voi kieltää tapahtuneita."
Todista väitteesi!
"Esim ko. näköhermon tuhouma oli lääkärien toimesta diagnosoitu, selitystä, miksi oli uusi ilmaantunut tilalle, ei voitu lääketieteellisesti selittää."
Onko tästä mitään tieteellistä julkaisua? Arvaukseni on ettei ole.
"Jää siis jäljelle se, että kun pyydettiin Jeesusta antamaan näkö sokeaan silmään, se tapahtui heti, tekijä on Jeesus, josta Raamattu kertoo ja kehottaa pyytämänn Häntä tekemään mahdottomasta mahdollinen."
Niin ja toisessa versiossa Jesse sylkäisi sokeata silmään ja näkö palautui osittain. Sitten Jesse joutui sylkäisemään uudestaan, jotta näkö olisi palautunut.
Eli yksi versio väittää näön palautuneen välittömästi ja toinen väittää näön palautuneen useamman yrityksen jälkeen. Just...
Shalom. Minulla uusi kieli suussa,Lääkärit tekivät uuden. Sanoivat r ja s eï tule onnistumaan ja makuaistit ei ole enään kunnossa. Mutta, mutta minä puhun yhtähyvin kuin ennen ja maistan yhtähyvin kuin ennen kaikki ruuat. Ei pitäisi. Mutta, mutta. Minulla oli etäispesäke keuhkossa, rukoiltiin sitäkin ja se puhdistui. Olin puhumatta/syömättä 8kk/12kk. Opin puhumaan ja syömään. Kaikkea tätä rukoilivat erittäin useat ja minun terveys onkin Jeesuksen antamaa terveyttä eikä sitä kukaan ateisti voi minulta viedä pois.
että noista ihmeparantumisista ei ole jo kaikki maailman mediat revenneet ja tuhansittain kirjoitettu tieteellisiä artikkeleita.
amputoitua jalkaa on kasvanut takaisin rukouksen voimalla?
KOKONAINEN 3/2007 : Kirjoittanut Seija Pajatie
KUOLINVAATTEISIIN PUETTU MIES PARANTUI
Vuodeosastolla hänet oli puettu jo kuolinvaatteisiin. Hänen ystävälleen, tulevalle vaimolle sanottiin, että sinun on turha juosta enää täällä häntä katsomassa. Hänen aivonsa ovat vaurioituneet, eikä hän tiedä käynneistäsi mitään.
Mutta Kari tiesi sydämessään, että hän paranee. Sen vuoksi hän vastusti
kuolinvaatteisiin pukeutumista viimeiseen saakka. Hän luotti Jumalaan,
eikä suotta !
Tämä kertomus on paitsi parantumis- myös rakkauskertomus. Tämä on kertomus Jumalan rakkaudesta ja ihmisten rakastumisesta toisiinsa traagisten olosuhteiden keskellä. Siksi on välttämätöntä kertoa pari sanaa polvijärveläisten Leena ja Kari Haikosen aikaisemmasta elämästä, eli heidän elämästään ennen Kristusta.
Karilla oli aikaisemmassa elämässään ollut useita avoliittoja ja hän oli perin pohjin kyllästynyt tavallisiin suomalaisiin naisiin. Hän oli vannonut, että jos hän menee joskus elämässä naimisiin, naisen on oltava tosi erikoinen ja tosi ihmeellinen nainen. Tavallista naista hän ei missään tapauksessa halua!
Kari näki Leenan ensimmäisen kerran - arvatkaapa missä. Polvijärven luterilaisen kirkon ehtoollispöydässä.
- Ja siitä pöydästähän ei koskaan jaeta mitään huonoa, Kari nauraa.
- No-no, toppuuttelee Leena.
-Se ehtoollispöytäjuttu meni itse asiassa niin, että oli juhannussunnuntai 2000, ja olin ehtoollisella yhdessä silloisen mieheni kanssa. Olimme ehtoollispöydässä toisella puolella ja Kari oli toisella puolella, Leena muistelee.
.
- Karin kanssa emme siis silloin tunteneet toisiamme lainkaan. Mutta ehtoollisen aikana Jumala puhui minulle, että minun pitää auttaa tuota ihmistä, siis Karia.
-Muuta ei sanottu, enkä tietysti tiennyt yhtään, kuinka sen auttamisen tulisi tapahtua. Ihmettelin asiaa itsekseni, mutta sitten menin kotiin ja vähitellen asia haihtui mielestäni.
Mutta samanaikaisesti Jumala puhui ehtoollispöydässä myös Karille.
-Hän sanoi minulle, että minun pitää kohdella tuota naista, siis Leenaa, ystävällisesti. Kari koki myös, että hänen ei saa edes katsoa Leenaan päin; tämähän on toisen miehen vaimokin.
Sitten jumalanpalvelus päättyi. Kari ja Leena eivät vaihtaneet keskenään sanaakaan. Mutta myös Kari ihmetteli omalla tahollaan Jumalan puheita. Mutta koska hän ei tapahtuman jälkeen nähnyt Leenaa enää missään, hänkin unohti asian.
SALAMA KIRKKAALTA TAIVAALTA
Seitsemän päivää myöhemmin, heinäkuun ensimmäisenä päivänä Leenaa kohtasi järkytys. Hänen miehensä, jonka kanssa hän oli ollut naimisissa jo 30 vuotta, kuoli. Isku oli valtava.
- Se oli onnettomuus, tavallaan. Miehenihän ei ollut varsinaisesti edes sairastellut, joten tapahtuma tuli minulle kuin salama kirkkaalta taivaalta, Leena kertoo.
Leenalle kuolemantapaus oli jo toinen , hänen Kari poikansa oli kuollut oman käden kautta n. 10 vuotta aiemmin.
Musertava suru tuli siis jälleen. Onneksi Leena oli kuitenkin tullut uskoon jo poikansa kuoleman jälkeen. Jumalan armon ja rukoilijoiden avulla hän pysyi pystyssä nytkin.
VUOSITUHANNEN VIIMEINEN TUNTI
Kesä vaihtui syksyyn ja Polvijärven luterilaisen seurakunnan uusi, vastavalittu kirkkovaltuusto kokoontui ensimmäiseen istuntoonsa. Siellä Kari ja Leena näkivät toisensa seuraavan kerran, sillä molemmat olivat tulleet valituiksi valtuustoon.
-Kokouksessa hämmästyin, että tuossahan on tuo ihminen, jota minun piti auttaa. Silloin tuntui, kuin olisi miekka käynyt lävitseni, kertoo Leena. Menin ihan kuin pökerryksiin, kun näin Karin ja ihmettelin, että mitähän tämä homma nyt oikein on. Mutta mitään ei silloin tapahtunut, eikä sanaakaan välillämme vaihdettu.
Sitten tuli uuden vuoden aatto, ja vasta silloin Kari ja Leena juttelivat ensimmäisen kerran.
- Olimme molemmat seurakunnassa vastaanottamassa uutta vuotta. Minua Jumalan kehotus oli vaivannut niin, että sanoin Karille, että minulla on sinulle asiaa. Missä me voidaan jutella ?
Kari huomauttaa, että silloin kun he keskustelivat ensimmäisen kerran, oli raamatullinen riemuvuosi ja sen viimeinen tunti!
”HERRA! KUINKA AUTTAISIN HÄNTÄ? ”
-Jutellessani Karin kanssa yritin koko ajan miettiä, että mitä apua hän minulta oikein tarvitsee ja kuinka Jumala haluaa minun auttavan häntä, Leena muistelee.
Kari asui siihen aikaan pienessä vuokrayksiössään ja oli työtön. Hän käytti runsaanpuoleisesti alkoholia ja niinpä hänellä ei jäänyt rahaa oikein ruokaankaan.
- Mietin Jumala kehotusta ja kun en muutakaan keksinyt, rupesin tarjoamaan Karille ruokaa. Yhtäkkiä minulle tuli valtava vimma auttaa häntä, ja auttaa myös kaikkia muitakin ihmisiä kuin Karia, Leena kertoo.
Ja niin hän teki Karille kaksi kertaa viikossa ruoat ja tarjosi ne hänelle kotonaan.
SAIRASTUMINEN
Maaliskuun lopussa Karin kieli tuli niin kipeäksi, että hänen oli lähdettävä lääkäriin. Matka jatkui saman tien Joensuuhun, jossa tutkimukset kuitenkin jämähtivät paikalleen lääkärilakon takia. Niinpä kivut kielessä lisääntyivät ja syöminen oli yhä tuskallisempaa.
Sitten Karille tuli uutispommi. Hänelle kerrottiin, että syöpä on kielessä, ja kielestä joudutaan leikkaamaan suurin osa pois. Siitä jää jäljelle vain tynkä, eikä puhuminen ja syöminen suun kautta ole enää mahdollista.
Siinäpä sitä oli miehelle sulattelemista! Kielessä oli sitä ennen ollut kipua vain muutaman viikon ajan.
Kari kertoi asiasta tietenkin heti Leenalle ja vähitellen Leenalle alkoi valjeta, millaista apua Jumala halusi Karille hänen kauttaan antaa.
Karilla ei ollut todellisia ystäviä. Hänen äitinsä sairasti Alzheimerin tautia vanhainkodissa, ja isä oli jo kuollut. Kaikki omaiset asuivat kaukana Kotkassa asti, joten sairastuttuaan Kari olisi siis ollut ypöyksin.
- Mutta ajatelkaa, mitä Jumala teki! Hän joka tiesi, että en sairastuttuani mitenkään pärjää yksin, alkoi järjestää minulle jo 9 kuukautta ennen sairastumista Leenaa ystäväksi! Leenahan rupesi toteuttamaan saamaansa kehoitusta heti kun se oli mahdollista, Kari sanoo ja ylistää meidän Herraamme.
MUUTTO LEENAN LUO
Poikansa ja miehensä kuoleman jälkeen Leena oli jäänyt asumaan yksin valtavan kokoiseen omakotitaloon. Talossa on kaksi kerrosta ja kaksi erillistä sisäänkäyntiäkin. Kun tieto Karin sairastumisesta tuli, Leena sanoi Karille, että tämä voi tulla hänen taloonsa odottamaan leikkaukseen menoa, jos haluaa. Talossa on tilaa yllin kyllin ja hän haluaa auttaa ja hoitaa miestä.
Niinpä Kari muutti asumaan Leenan suureen taloon, omaan erilliseen huoneeseensa. Sairautensa vuoksi Kari ei voinut syödä juuri mitään. Kieli oli niin kipeä, että esimerkiksi voileivän syömisestä ei voinut edes unelmoida.
Mutta Leena keitti sinnikkäästi mannavelliä ja puuroa ja teki kaikkensa, että mies ei kuole nälkään.
- Jos olisin silloin ollut yksin, olisin kuollut jo ennen leikkauspöytää pelkästään siksi, kun en olisi saanut syötyä, Kari sanoo.
Ennen leikkaukseen menoa Karin kielestä otettiin koepaloja ja häneltä poistettiin kaikki hampaat, joita oli paikattu vähänkin, tai joissa oli pienikin reikä, sillä ne olivat potentiaalisia tulehduspesäkkeitä.
"KANTAKAA TOISTENNE KUORMIA..."
Tuolloin Kari ja Leena olivat tuolloin vain ystäviä, vaikka ympäristössä ehkä arveltiin muuta. Leena päätti lujasti olla välittämättä ihmisten puheista.
-Se oli Jumalalta saatu tehtävä ja päätin, etten välitä ihmisten puheista tippaakaan. Ajattelin, että teen tilin asioistani Jumalalle enkä ihmisille.
Pääsiäismaanantaina 2001 Kari törmäsi kirkonkylällä pastori Veijo Piipposeen, jonka kanssa hän oli ollut puhelin- ja tekstiviestiyhteydessä muutenkin. Sitten Veijo-pastori toi Karin autollaan kirkonkylältä Leenan luo.
-Kerroin Veijolle sen hetkisen tilanteeni. Veijo rupesi rukoilemaan ajaessaan oikein voimakkaasti ja kun päästiin perille, minä itkin kuin putous, Kari kertoo.
-Veijo lähti siitä sitten kotiinsa ja vasta paljon myöhemmin sain kuulla, että sen rukouksen jälkeen Veijolle itselleen tuli kieli kipeäksi! Veijo kärsi kauan aikaa niin kovista kivuista kielessä, ettei hän pystynyt nukkumaan öitään!
Eikö Jumala olekin merkillinen! Näyttää siltä, että Hän antoi Karin kivut joksikin aikaa pastori-Veijon kannettavaksi! Taivaassahan tietysti tiedettiin, että Kari ei olisi kestänyt koko kuormaansa. Tarvittiin siis monia erilaisia auttajia ja monenlaisia erikoisjärjestelyitä Taivaasta!
Polvijärven pastori taas sai tässä oppia hyvin konkreettisella tavalla, mitä tarkoittaa toisen kuormien kantaminen.
- Kun näin Karin tuskat, sydäntäni kouraisi syvältä. Tapaamisemme jälkeen oma kieleni oli kahden kuukauden ajan aivan kuin tulessa, ja sisintäni viilsi syvä ahdistus, Veijo Piipponen kertoo.
- Mutta Karilla oli sen sijaan sielussa täysi rauha. Hän vain ylisti Jumalaa!
UUSI KIELI!
Karin kieli leikattiin toukokuun toisena päivänä vuonna 2001.
-Lääkäri sanoi ennen leikkausta, että me tehdäänkin sinulle uusi kieli. Hän kertoi, että leikkauksen jälkeen en pysty enää sanomaan ärrää enkä ässää, enkä erottamaan ruoan makuja, esimerkiksi suolaa ja sokeria.
Leikkaus, jossa ihmisen omista lihaksista tehtiin kokonaan uusi kieli, oli laatuaan ensimmäinen maailmassa. Operaatio kesti peräti 14 tuntia, sillä siinä kieleen luotiin lihas sekä tunto- ja liikehermoja Karin omista jaloista.
Noin viikon kuluttua elimistö alkoi kuitenkin hylkiä uutta elintä. Se rupesi märkimään, ja Karille sanottiin, että nyt tulee heti perään uusi leikkaus. Mutta jälleen tapahtui ihme!
- Minulle sanottiin että uusi leikkaus on ehdottomasti tarpeellinen, kertoo Leena.
- Kari nukutettiin ja soitin heräämöön leikkauksen jälkeen, mutta sieltä kerrottiin, että kieltä ei tarvinnutkaan leikata, että siellä oli tapahtunut ihme. Lääkärikin oli kommentoinut tapahtunutta sanoen, että se oli Jumalan ihme.
HERRAN HUOLENPIDOSSA
Leena kävi Karin luona sairaalassa säännöllisesti. Hän tuki ja auttoi Karia kaikessa, missä ikinä pystyi.
- Se oli minun tehtäväni silloin, Leena sanoo. Lauloin ja luin Karille Raamattua ja rukoilin hänen kanssaan.
-Kari oli kertonut hoitajille, että hän on saanut enkelin ja niinpä hoitajat sanoivat aina kun tulin, että nyt tulee Enkeli!
Koko sairastamisensa ajan Kari sai kokea Jumalan pieniä ja suuria ihmeitä.
-Sairaalassa sain uskovaisen omahoitajan, joka oli iloinen yllätys. Sitten kävi vielä niinkin, että vanha luokkakaverini, jota en ollut nähnyt 20 vuoteen soitti minulle juuri ennen leikkausta. Hän pyysi minua luokkakokoukseen.
- Soitin hänelle, että tulenkin sinne Kuopioon jo paljon ennen luokkakokousta. Kerroin että tulen sinne leikattavaksi ja kysyin, että missäs sinä olet töissä, että voisitko sinä käydä minua katsomassa siellä sairaalassa.
- Hän sanoi, että hän on töissä samassa sairaalassa. Ja hän kävi luonani joka päivä! Kuinka valmiiksi Jumala oli kaiken järjestänytkään! Kari kiittelee Herraa jatkuvasti.
RUNDI JATKUU
Leikkauksen jälkeen Kari siirrettiin Joensuuhun toipumaan, ja sitten takaisin Kuopioon saamaan säde- ja sytostaattihoitoja. Ennen kuin hoidot ennättivät loppua, syöpälääkäri sanoi Karille, että nyt on syöpä on voitettu. Olet terve mies!
Ja niin Kari siirrettiin Joensuuhun takaisin ja sieltä vähän ajan kuluttua Polvijärvelle perushoitoon.
Mutta tieto parantumisesta oli kuitenkin ennenaikainen. Sairaudet eivät loppuneet vieläkään. Seuraavaksi Kari sai sairaalaripulin ja oli kuolla siihen. Paino laski laskemistaan ja pian miehestä oli jäljellä vain luut ja nahka.
Monet alkoivat ajatella, että Kari ei taida sittenkään selvitä. Hän on 180 cm pitkä, mutta painoi pahimmillaan vain vähän yli 40 kg.
-Ei häntä silloin itkemättä voinut katsoa, sanoo Leena.
Entä sinä itse? Ajattelitko että tämä on nyt menoa?
-En. Ajattelin vaan, että kun nyt jotenkin jaksaisin elää siihen saakka että pääsen takaisin Kuopioon, sillä leikkauksen tehneet lääkärit halusivat nähdä minut.
Kovissa kustannuspaineissa toimiva terveydenhuoltohenkilöstö koetti nimittäin säästää verovaroja. Kunnan menojen kannalta kun ei ole samantekevää, missä ihminen sairastaa. Hoito peruskunnan terveyskeskuksen vuodeosastolla on taloudellisesti kaikkein halvinta. Erikoissairaanhoito ja hoito yliopistollisessa keskussairaalassa maksavat hunajaa, joten niihin hoitoihin ei niin vaan päästetäkään.
Mutta Leena taisteli Karin hyvän hoidon puolesta kuin leijona ja niin henkihieverissä oleva mies vietiin lopulta ambulanssilla Kuopioon, jonne hän joutui jäämään jälleen muutamaksi päiväksi. Ja niin Karin ei tarvinnut palata takaisin vuodeosastolle, vaan hoitokierros jatkui edelleen Joensuuhun. Ja tutkimuksissa löytyikin Karin keuhkoista tyrmäävä tieto: syövän etäispesäke. Elettiin joulukuun alkua 2001.
Sitten Kari pääsi Joensuun sairaalasta Leenan juokse kotihoitoon. Tarkoitus oli ,että Kari vähän lepäisi ja virkistyisi, että kestäisi uudet säde- ja sytostaattihoidot.
"TULE JA AJA TÄMÄ SYÖPÄ POIS!"
Koko sairauden ajan Kari piti yhteyttä uskoviin ja hänen puolestaan rukoiltiin niin luterilaisessa kuin Vapaaseurakunnassakin. Erityisen tiivistä yhteys oli Polvijärven Vapaaseurakunnan pastori Veijo Piipposen kanssa. Kun syövän etäispesäke keuhkoista löytyi, Kari lähetti Veijolle tekstiviestin: "En jaksa enää. Tule ja aja tämä syöpä pois!"
Veijo tuli heti. Nähdessään Karin hän järkyttyi sydänjuuriaan myöten.
- Näky oli tyrmäävä, Piipponen kertoo. Kari oli laihtunut luurangoksi, ja kun näin hänen monta senttiä syvät , vuotavat säärihaavansa, limaa valuvan suun ja kaiken toivottomuuden, jouduin pinnistämään kaiken tahdonvoimani että pystyin rukoilemaan.
Mutta onneksi rukouksessa ei ole kyse rukoilijan omista voimista. Veijo kirosi syövän Jeesuksen nimessä ja ajoi sen Karin ruumista ulos.
Seuraavana maanantaina Kari meni kontrolliin ja odotteli Leenan kanssa kolmatta tuntia odotushuoneessa, kun lääkäri tutki hänen keuhkoistaan otettuja röntgenkuvia. Ja jälleen yllätys: Syöpä oli hävinnyt jäljettömiin!
Suunnaton ihme on tapahtunut, sanoi lääkäri myöhemmin Karille.
Kunnia Jumalalle! Voimme vain kuvitella, kuinka puhelimet sinä päivänä pirisivät, kun uskovat soittivat toisilleen ja kertoivat valtavasta rukousvastauksesta. Ylistys Jeesukselle !
SAIRAANHOITAJA - LEENA
Ja niin Kari tuli taas takaisin Leenan kotihoitoon. Sairaanhoitaja opasti Leenalle hoidon yksityiskohtaisesti kädestä pitäen. Leena syötti, juotti, pesi ja puki, vaihtoi kanyylit, antoi lääkkeet monta kertaa päivässä, ja ylipäätään teki kaikkensa Karin hyvinvoinnin eteen.
Karin hengityselimistä tuli valtavasti limaa, koska sädehoito oli turvottanut hänen limakalvonsa. Kari ei pystynyt itse lainkaan sylkemään ja koska limaa tuli koko ajan, Karin lähellä oli oltava jatkuvasti, ettei hän tukehtuisi.
Jonkun piti siis koko ajan imeä limat pois, ja se joku oli tietenkin Leena. Usein hän sai pestä limaa vaatteiltaan ja huonekaluista, ja joskus jopa kasvoiltaankin; sillä Kari itse ei voinut ysköksilleen mitään. Ne tulivat kun tulivat, ja menivät minne menivät.
- Joskus limaa lensi jopa kolmen metrin päähän, tv-ruutuun ja ikkunaan asti. Kerran se osui jopa suoraan lääkärin silmään! Kari muistelee.
Mutta Leena oli saanut tehtävänsä Jumalalta eikä valittanut. Hän ei kokenut työtään edes vastenmieliseksi, vaikka se olikin raskasta. Kun Kari ei voinut syödä lainkaan suun kautta, ateriointi ja lääkkeiden anto tapahtui kokonaan vatsassa olevan letkun kautta. Ruoan piti siis olla äärettömän ohutta, siis vain kiisseliä, velliä ja pilttiä.
AUTTAJA SAA ITSE AVUN
Kotihoidon alussa Karilla oli hyvin vahva lääkitys. Hän sai päivittäin kipulääkkeeksi huumetta laastareiden kautta ja oli jatkuvassa lääketokkurassa. Pystyssä hän jaksoi olla vain puoli tuntia tai tunnin kerrallaan - paitsi kirkossa.
Sunnuntaisin Leena vei Karin aina kirkkoon. Ja aina tapahtui se ihme, että Kari jaksoi istua kirkonmenot alusta loppuun saakka.
- Ihmiset taisivat katsella meitä, mutta en jaksanut surra, mitä he meistä miettivät. Päätin että ajatelkoot mitä hyvänsä, minä suoritan Jumalalta saadun tehtäväni ja sillä siisti, Leena kertoo.
-Kun autoin toista ihmistä, se helpotti omaa suruani. Unohdin itseni ja surun, ja keskityin vain Karin hyvinvointiin. Se auttoi minua valtavasti
.
Se auttoi, koska se on Jumalan laki: auttaja tulee auttaessaan itse autetuksi. Jumala itse pitää siitä huolen.
- Ja muistatkos sinä, mitä sinä teit joka ilta, Kari kysyy Leenalta.
- Niin, minä siunasin Karin joka ilta. Ja luin iltarukouksen ja lauloin Karin lempivirren. Tule kanssani Herra Jeesus! Tule, siunaa päivän työ! Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä kun joutuu yö !
-Ja tämän Leena teki ihan joka ilta, Kari muistelee liikuttuneena.
Leena hoiti siis sairaan-, ja lähihoitajan, diakonin, kokin ja siivoojan virkaa. Ympäri vuorokauden, pyhää arkea. Tämä hänelle hyvin rankka hoitovaihe kesti viitisen kuukautta.
PIENEMPIIN LÄÄKEMÄÄRIIN
Leena katseli aikansa Karille syötettäviä lääkkeitä ja ajatteli, että niiden määrissä ei ole mitään tolkkua. Kari oli kuin muumio, liikkumaton ja puhumaton, ja hirmuisessa lääke- ja huumetokkurassa koko ajan. Leena keskusteli asiasta asiantuntijoiden kanssa ja niin lääkemääriä saatiin vähennettyä kolmanneksella.
Heti paikalla Kari virkistyi ja alkoi liikkua. Siihen mennessä hän ei ollut puhunut sanaakaan, lukuun ottamatta heti leikkauksen jälkeistä aikaa, jolloin hän oli pystynyt puhumaan jonkun verran.
Mutta sitten tulivat säde- ja sytostaattihoidot ja veivät puhekyvyn kokonaan ja Kari oli puhumaton peräti kahdeksan kuukautta.
Mutta kun lääkemäärääni vähennettiin ja vähän virkistyin, laitoin Veijolle tekstiviestin: ”Oi, jospa minä saisin vielä oppia uudestaan puhumaan! Veijo vastasi, että hän aloittaa rukoustaistelun asian puolesta heti.
-Sitten huomasin, että elämäni oli pienemmällä lääkemäärällä paljon mukavampaa. Juttelimme asiasta Leenan kanssa ja rukoilimme asiaa. Ja niin päätimme jättää kaikki lääkkeet tulehduslääkkeitä lukuun ottamatta omin päin pois. Mutta se päätös ei kuitenkaan tullut Karista itsestään, vaan Pyhältä Hengeltä! Toki minulla oli kontrolli viikon päästä ja silloin kerroin lääkärillekin, että olen lopettanut lääkkeet. – Se on täydellisesti Jumalan tekoa, Kari huomauttaa. Oi, kiitos, rakas Jeesus !
Kahden viikon kuluttua lääkkeitten lopettamisesta Kari söi ensimmäisen ateriansa suun kautta. Makaronilaatikkoa, nam!
-Ja viikon kuluttua tästä tapahtumasta alkoi kieltäni kihelmöidä. Veri alkoi kiertää siinä! Sitä ennen kieli oli ollut täysin liikkumaton. Selväähän on, että jos lihasta ei käytetä, se surkastuu. Mutta kun aloin käyttää kieltäni, niin verenkierto ja elämä käynnistyi siinä, Kari muistelee.
-Ja kun Veijolle lähettämästäni rukouspyynnöstä oli kulunut pari - kolme viikkoa, soitin hänelle ja sanoin, että terve Veijo ! Veijo oli tietysti todella yllättynyt ja onnellinen, että pystyin puhumaan, ja kiittelimme yhdessä Herraa.
Tänään Kari puhuu selvää suomen kieltä ja nyt kaikki ärrät ja ässätkin sujuvat. Kieleen on tullut myös makuaisti ! Kaikki meni siis paljon paremmin kuin lääkärit ennustivat.
KOSINTA KURALÄTÖSSÄ
No missä vaiheessa suhteenne muuttui rakkaudeksi, kyselin.
- Kelasta alkoi tuli kyselyitä, että mikä tämä homma on, oletteko te avoliitossa, Leena aloittaa vähän väistellen.
- Vastasin heille, että minä olen saanut Jumalalta tämän tehtävän ja minä hoidan häntä. Ja tässä ei ole kyse mistään muusta, olen Karille pelkkä hoitaja ja se oli myös totuus silloin.
-Karilla oli silloin edelleen oma asunto kirkolla. Alkuperäinen ajatus oli, että hän menee sinne heti, kun toipuu tarpeeksi niin että kykenee asumaan yksin.
No missä vaiheessa se hoitosuhde sitten muuttui seurusteluksi, tiukkaan edelleen.
- No siinä vaiheessa kun minä opin pikku hiljaa taas puhumaan, Kari pamauttaa, eli pääsiäisen paikkeilla 2002. Kun olin pari viikkoa puhunut, niin me lähdettiin yhdessä lenkille.
- Menin Leenan eteen polvilleen tuossa pihalla ja siinä oli kuralätäkkö. Pyysin häntä siinä polvillani vaimokseni. Kuralätäkössä ! ihmettelen
Leena sanoi minulle, että nouse ylös nyt heti siitä kuralätäköstä! Mutta minä sanoin, että en nouse jos et heti vastaa minulle!
-Ja sitten Leena sanoi, että no mennään, mennään, mutta nouse nyt heti ylös sieltä rapakosta!
Leena ja Kari menivät kihloihin vapun aattona 2002 ja naimisiin saman vuoden heinäkuussa.
Kuulutukset kuulutettiin kirkossa juhannussunnuntaina. Tasan kaksi vuotta aikaisemmin he olivat nähneet toisensa ensimmäisen kerran, siellä ehtoollispöydässä.
Ja nyt he siis ovat olleet viisi vuotta naimisissa, vaikka ulkopuolinen voisi luulla, että viisi päivää. Kari sanookin Jumalaa kiitellen, että nyt hänen elämänsä on todella hyvässä kunnossa. Hänellä on hyvä vaimo ja hän itse on täysin terve. Hän ei tarvitse lääkkeitä ja puhuu sujuvasti. Siis kaikki asiat ovat toisin kuin mitä lääkärit olivat hänelle ”luvanneet”, ja siitä kuuluu kunnia yksin Jeesukselle !
JEESUS ON ONNEN LÄHDE
Entä mikä on liittonne onnen salaisuus?
- Jeesus! Me ollaan saatu nauttia yhdessä Pyhän Hengen siunaavaa läheisyyttä, Jumalan hyvyyttä, Hänen ohjaustaan ja Hänen rauhaansa.
-Kyllä me riidelläänkin, mutta me sovitaan asia saman tien. Me ei olla pitkävihaisia. Me annamme riidan jälkeen kaikki täydellisesti anteeksi toisillemme, kertoo Kari. Itse asiassa meillä on samantyyppinen luonne, he selittävät.
-Mutta Jeesus! Ilman Jeesusta tämä ei olisi mitenkään mahdollista. Ei mitenkään! He vakuuttavat kuin yhdestä suusta.
Hän on Kaikkivaltias ja Hänelle kuuluu kiitos kaikesta hyvästä. Kuinka mahtavaa Jumalaa me saammekaan palvella. !
KOKONAINEN 3/2007 : Kirjoittanut Seija Pajatie
Laatikkoteksti:
Ammattilaiset olivat niin varmoja Karin kohtalosta, että sairaalassa hänelle puettiin jo kuolinvaatteetkin ylle! Kari vastusti niihin pukeutumista viimeiseen saakka, mutta hänelle sanottiin, että meillä ei ole nyt muita vaatteita puhtaana…
Mutta nyt on uusi elämä alkanut ja Kari kiittää terveydestä Israelin Jumalaa !
Hän toimii nykyään mm. Polvijärven Israelin ystävien ry:n puheenjohtajana.
>>Miksi lääkärit eivät julkaise näitä tuloksia? Lääketieteen Nobel-palkinto olisi tarjolla, koska yliluonnollinen paraneminen mullistaisi koko lääketieteen nykytietämyksen.
Nobel-palkintoa voisi käyttää hyvin väkevänä evankelioimisvälineenä ja palkintorahat voitaisiin käyttää kristillisiin tarkoituksiin.
ole ollut tuosta mitään mainintaa. Onko ollut tieteellisissä julkaisuissa? Eipä tietenkään.
"- katsos, se on niin kuin sanoin; tiede EI VOI, eikä pysty todistamaan toisen ulottuvuuden asioita. Tiede ei yletä tuolle puolen rajan."
Vau mitä roskaa!!!
Jos sitä voidaan havainnoida, sitä voidaan myös tutkia. Jos sitä voi tutkia, siitä tulee tiedettä.
Jos erään kristillisen kuppikunnan parantamisrituaalit osoitetaan parantavan useita eri sairauksia erittäin hyvällä onnistumisprosentilla, niin tämä on hyvin vahva osoitus rukouksen toimivuudesta.
"Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen (tekojen suuntaaminen)sen mukaan, mikä ei VIELÄ näy."
Eli usko on pelkkää toiveajattelua, jolla ei ole mitään merkitystä todellisuudessa.
"Se on valitettavaa, että atesitit eivät saa kokea näitä asioita ja syy on vain se, että epäusko on vallannut ajatusmaailman."
Syy on siinä, että uskovien väitteet asetetaan samalle viivalle kaikkien muiden väitteiden kanssa. Te ette kykene/halua osoittaa väitteitänne tosiksi, joten kukaan ei usko teihin. Vika on yksinomaan teissä, ei muissa.
>>>>On se vaan kummallista
Kössönöm että noista ihmeparantumisista ei ole jo kaikki maailman mediat revenneet ja tuhansittain kirjoitettu tieteellisiä artikkeleita.
Kyseinen julkaisu ei ole tieteellinen julkaisu.
"-tiede on lapsenkengissä yliluonnolliseen nähden ja pysyy. Ihmisviisaus ei kykene selittämään yliluonnollisia asioita."
Tämä on juuri sitä epärehellisyyttä, josta aloitusviestissäni tarkoitin!
Sinä se vaan tiedät todeksi asioita, joita ei voi tutkia.
Älä viitsi väittäät todeksi mitään jumalaa, koska sellaista ei ole olemassakaan missään muualla kuin aivopestyjen tai muuten hurahtaneiden päässä.
RE:Totta kai sitä voi tutkia!
jason_dax 17.11.2008 klo 15.48
-mutta kun lääkärit totesivat sen näköhermon uusiutumisen, mitä sitä voi muuta, kuin todeta tapahtunut. Ei siinä mikään tutkimus sen kummemmin voi auttaa asian valkenemista. Uusi näköhermo on tuhoutuneen tilalla, miten sitä voi tutkia kummemmin. Uusi on uusi.
Mistä se tuli, siihen ei vastausta lääketieteestä löydy, vaikka tutkisi vuosi toisensa jälkeen.
"mutta kun lääkärit totesivat sen näköhermon uusiutumisen, mitä sitä voi muuta, kuin todeta tapahtunut. Ei siinä mikään tutkimus sen kummemmin voi auttaa asian valkenemista. Uusi näköhermo on tuhoutuneen tilalla, miten sitä voi tutkia kummemmin. Uusi on uusi.
Mistä se tuli, siihen ei vastausta lääketieteestä löydy, vaikka tutkisi vuosi toisensa jälkeen."
Et sitten jaksanut pidemmälle lukea?
Rukouksen ja paranemisen välinen yhteys voidaan osoittaa ja sitä voidaan tutkia.
>>>>Ja taas!
jason_dax 17.11.2008 klo 15.51
"-tiede on lapsenkengissä yliluonnolliseen nähden ja pysyy. Ihmisviisaus ei kykene selittämään yliluonnollisia asioita."
Tämä on juuri sitä epärehellisyyttä, josta aloitusviestissäni tarkoitin!
"Tämä on juuri sitä epärehellisyyttä, josta aloitusviestissäni tarkoitin!
>>>>Kikka kuus cee
Kössönöm Sinä se vaan tiedät todeksi asioita, joita ei voi tutkia.
Älä viitsi väittäät todeksi mitään jumalaa, koska sellaista ei ole olemassakaan missään muualla kuin aivopestyjen tai muuten hurahtaneiden päässä.
todesta otettava lehti siitä jutun teki.
>>>On se vaan kummallista
Kössönöm 17.11.2008 klo 15.19
että noista ihmeparantumisista ei ole jo kaikki maailman mediat revenneet ja tuhansittain kirjoitettu tieteellisiä artikkeleita.
tieteellistä lausuntoa tai lähdettä ei ole ilmaantunut. kyllä ne osaa valehdella :)
itse olen tullut siihen tulokseen että mielenvikaisuuden lisäksi hihhulit ovat myös patologisia valehtelijoita.
selitystä riittää mutta ei mihinkään mitään todisteita.
"Hengellisissä lehdissä niitä on tämän tästäkin."
Hengelliset lehdet eivät ole:
1. Tieteellisiä julkaisuja
2. Luotettavia
että tiede ei osaa tutkia ilmiötä, jonka väität tapahtuneen.
Ihanko sinä tosissasi siis väität, että kukaan tiedemies ei olisi kiinnostunut asiasta, jos sellainen on tapahtunut? Että ne olisivat vaan tuumanneet, että kun ei me semmoista kuitenkaan saada koskaan selville, miksi jonkun puuttuvan raajan tilalle kasvoi uusi ja tuumaisivat, että antaa olla.
Monelleko tiedemiehelle te näitä ihmeparantumisia olette kertoneet ja moniko lääkäri on siihen saatteeksi laittanut oman todistuksensa, että "einarin" amputoidun jalan tilalle kasvoi uusi?
>>>>montako
-DW- amputoitua jalkaa on kasvanut takaisin rukouksen voimalla?
yksikään tiedemies ei halua edes yrittää selvittää mitä tapahtui, koska eihän kukaan voi saada asiaa selville mitä tapahtuin.
eihän se auttaisikaan kuin miljoonia raajarikkoja ympäri maailmaa.. :)
vittu tuota logiikkaa ja ajattelua :@
Kyllä minä olen ihan varma, että jos "einarista" olisi jotain havaintoa, niin sinne olisi kipin kapin tiedemiehet rynnänneet tutkimaan, että mikä sen raajan ilmestymisen aiheutti.
Todisteet, kiitos.
Et kai väitä tuota tieteellisesti todistetuksi jutuksi. Tai edes tutkituksi jutuksi.
"Jumala vahvisti hänen palvelutyönsä voimallisten tekojen ja merkkien kautta. Hänen kauttaa kuulo ja näkö palautuivat, puuttuvat ruumiinjäsenet luotiin uudelleen, syöpäkasvaimet katosivat, mielisairaat paranivat ja useat ihmiset nousivat kuolleista."
http://www.uskonkirjat.net/authors/25.html
Todisteet huutavat olemattomuuttaan. Olette te kyllä hyväuskoisia, mutta voiko odottaa enempää sokeasti uskovalta ihmiseltä.
n. seitsemän viestin verran. t. kari
http://www.outokummunseutu.fi/tarkennus.php?lehti=164&id=747
>>> -kuinka kehdataan väittää, että uskova valehtelee, jos hän sanoo, esim. Jeesuksen parantaneen sairaan, syöpä, sokeus, yms.?
millä tavoin tuo tieteellinen julkaisu todistaa juuri sinun ns. jumalasi olleen asialla?
saattoihan parantaja olla myös vesihiisi tai saunatonttu.
En pyytänyt kertomuksia vaan todisteita.
ei ollut soittajan puolelta "uskisepärehellisyyttä", vaan se surullisempi tarina:
Eli hän oli kasvatuksensa (tai jonkun muun syyn johdosta) tosiaan päätellyt, että elämällä ei ole mitään merkitystä, jos jotain korkeampaa voimaa, iänkaikkista elämää, jne. ei todellakaan ole. Jos lapsesta asti aletaan väittämään, että olet silkka nolla tai pahapaha ilman jesseä, niin joku (tai itseasiassa aika monikin, perskeles) ottaa ja uskoo sen lopulta.
Tuossa todistusosuudessa hän tosin kompasteli pahasti, joten olihan siinä sitten tuota älyllistä epärehellisyyttäkin mukana:)
kuullut missään, paitsi omilta hartailta uudestisyntyneiltä uskovilta vanhemmiltani, jotka myös valehtelivat työkseen päivittäin.
Uskovilla ei ole MITÄÄN moraalia jatkuvan valehtelun suhteen ja minä tiedän tämän sataprosenttisella varmuudella, koska minulla on siitä yli 20 vuoden omakohtainen kokemus.
Uskovien moraali menee niin, että mikään ei ole tärkempää kuin ihmisten käännyttäminen ja heidän (kuviteltujen) sielujensa pelastaminen, joten kaikki keinot ovat luvallisia, myös jatkuva törkeä valehtelu. Valehtelu kun on pienempi paha kuin ihmisten joutuminen kadotukseen ja siksi uskikset valehtelevat aina. Ja tämä on myös se syy miksi yhteenkään uskikseen ei voi koskaan luottaa missään asiassa. Valehtelu ei merkitse uskikselle mitään, ainoastaan jumalan sanan levittämisellä on merkitystä ja kaikki muu on sen rinnalla täysin merkityksetöntä.
ihmeessä hihu voi olla noin sairas?