Eräs globalisaation huonoja puolia on liiallinen verokilpailu. Suomikin joutuu laskemaan erilaisia veroja, mikä merkitsee uhkaa hyvinvointiyhteiskunnan palveluille ja huonommassa asemassa oleville.
Toisaalta esim. Viro joutuu korottamaan veroja pystyäkseen huolehtimaan kansainvälisistä velvoitteistaan ihmisoikeus- ja yms. kysymyksissä.
Näin se on myös koko maailman mittakaavassa toisissa valtioissa nostetaan veroja ja toisissa lasketaan.
Sama pätee myös palkkatasoon eri maissa. Yritykset menevät sinne missä työvoima on halvinta. Palkkaerot maailmassa tasoittuvat, mikä on ihan oikeudenmukaista. Meillä se merkitsee paineita palkkojen laskuun. Tämä merkitsee samaa myös suurimmalle osalle yrittäjistä.
Olemmeko valmiit tähän. Ei kai kukaan kuvittele, että tämä pallo kestää Suomen elintason koko maailman ihmisille. Toivoisin olevani tässä asiassa väärässä.
Suomi pärjää hyvin korkealla osaamisellaan ja toivottavasti näin on myös tulevaisuudessa. Globalisaatio lisää korkeaa osaamista maailman eri osissa.
Toisaalta esim. Viro joutuu korottamaan veroja pystyäkseen huolehtimaan kansainvälisistä velvoitteistaan ihmisoikeus- ja yms. kysymyksissä.
Näin se on myös koko maailman mittakaavassa toisissa valtioissa nostetaan veroja ja toisissa lasketaan.
Sama pätee myös palkkatasoon eri maissa. Yritykset menevät sinne missä työvoima on halvinta. Palkkaerot maailmassa tasoittuvat, mikä on ihan oikeudenmukaista. Meillä se merkitsee paineita palkkojen laskuun. Tämä merkitsee samaa myös suurimmalle osalle yrittäjistä.
Olemmeko valmiit tähän. Ei kai kukaan kuvittele, että tämä pallo kestää Suomen elintason koko maailman ihmisille. Toivoisin olevani tässä asiassa väärässä.
Suomi pärjää hyvin korkealla osaamisellaan ja toivottavasti näin on myös tulevaisuudessa. Globalisaatio lisää korkeaa osaamista maailman eri osissa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Eräs globalisaation huonoja puolia on liiallinen verokilpailu. Suomikin joutuu laskemaan erilaisia veroja, mikä merkitsee uhkaa hyvinvointiyhteiskunnan palveluille ja huonommassa asemassa oleville."
Suomen sietääkin laskea veroja, sillä se tuo rahaa avoimelle sektorille ja antaa mahdollisuuden avoimen sektorin tarjonnan ja sitä kautta työllisyyden parantamiseen.
Hyvinvointiyhteiskunta on pelkkä kupla ja sosialistipopulistien hokema, jolla he yrittävät estää tarpeellisten uudistusten tekemisen. Mitä ihmeen hyvinvointia on suurtyöttömyys, pidentyneet sairaalajonot sekä suurentuneet koululuokat. Hyvinvointiyhteiskuntahokemaa keppihevosena käyttäen on jaettu veronmaksajien rahat muille kuin todella tarvitseville: pidetty yllä ylisuurta julkista sektoria turhine suojatyöpaikkoineen (nekin voisi olla töissä avoimella sektorilla tuottamassa hyvinvointia eikä pelkkänä kustannuksena), rahojen jakamisena takaisin keskituloisille (ja niistä rahoista jakelukoneisto kuluttaa suuren osan hallintokuluina - turha menoerä) sekä erilaisina yritys- ja elinkeinotukiaisina, jotka vain sotkevat kilpailutilannetta ja muutenkin häiritsevät markkinoiden toimintaa (haitta yrityksille suurempi kuin saatujen tukiaisten hyöty).
Edes veroasteen nostaminen lähes 50%:iin ei estänyt suurtyöttömyyttä ja muita yllä mainittuja ongelmia - suuri todiste siitä, että korkea veroaste ei ole suinkaan siunaus, vaan monien ongelmien aiheuttaja.
Ainoa oikea tie on verojen alentaminen kauttaaltaan. Alemmat tuloverot antavat kansalaisille suuremman vallan päättää omista asioistaan. Alemmat auto- ja polttoaineverot tekevät haja-asutusalueilla asumisen ja yrittämisen edullisemmaksi ja vähentää tarvetta erilaisille aluetukiaisille. Alempi alv lisää palveluiden kysyntää ja tuottaa työpaikkoja palvelusektorille.
Ainoa haitta tästä koituu nyt verovaroin eläville virkamiehille. He joutuvat siirtymään tekemään oikeaa tuottavaa työtä - ja se on heille aivan oikein!
Aivan oikein - kasvottomalla rahalla on pakonomainen taipumus hukkua tuhlailevaan kulutukseen. Kokonaisveroaste 30%iin ja turhat julkisen sektorin paperinveivaajat tuottavaan työhön.
Globalisaation myötä joudumme vastaamaan alemman elintason maiden kilpahaasteeseen. Aseina ovat osaaminen ja sen hinta.
USA tuhlaa luonnonvaroja henkeä kohti tosi paljon, vaikka sillä on aika alhainen verotus. Tälläistä tuhlausta ei tämä pallo kestä maailmanlaajuisesti.
Keino nostaa maailman ihmisten elintasoa yli perustarpeiden on vähän ympäristöä kuormittava virtuaalitodellisuus. Tämä merkitsee, että voimme ajaa virtuaalibemaria, tehdä virtuaalimatkoja, olla virtuaalirikkaita, olla virtuaaliyrittäjiä, jne.
Jostain syystä USAn tuhlailu on vaan ollut tuottavampaa kuin muiden. Ei globaalia johtavaa asemaa ilmaiseksi saavuteta.
http://www.suomenmaa.fi/Paakirjoitus. 31.10.03
Lainauksia:
..."Suomi on noussut uusimmalla WEF:n listalla ykköspaikalle, kilpailukykyisimmäksi maaksi. Sijoitus parani edellisvuodesta pykälällä pääosin laskentatapaan tehdyn muutoksen takia.
Aikaisemmin Suomen sijoittumista heikensi valtion menojen suuri osuus bruttokansantuotteesta. Nyt arviointia tehtäessä sovittiin, että monet julkiset menot ovat tuottavia ja vaikuttavat myönteisesti maan kilpailukykyyn. Eri maita arvioitaessa sveitsiläissäätiö ottaa miinuksena huomioon sen, miten tehotonta valtion rahankäyttö on. Sveitsiläissäätiön mittauksessa sijoitustaan paransivat myös muut perinteisen pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan puolustajat kuten Ruotsi ja Tanska...
...Jotakin kilpailukykymittauksesta voi sentään päätellä. Julkinen talous eli valtion ja kuntien kautta pyöritettävät palvelut ovat mainettaan parempia ja niille osataan antaa selvästi arvoa myös yritysmaailmassa.
Yritysten menestymiselle ei ole vähäinen asia, minkälaisia työntekijöitä ne pystyvät palkkaamaan nyt ja tulevaisuudessa. Hyvät koulutusmahdollisuudet eri puolilla Suomea, lapset ja aikuiset mukaan lukien, maksaa toki yhteiskunnalle, mutta tuottaa viivan alle mukavan sarjan numeroita, kun yritykset tekevät tuloslaskelmiaan tehokkaiden ja osaavien työntekijöiden avustuksella. Yritysten työntekijöiden pitää saada lapsensa ja vanhenevat vanhempansa hoidettua eikä ole samantekevää, minkälaista hoitoa voi odottaa myös julkiselta puolelta, jos sattuu saamaan jonkun rankkoja ja kalliita hoitoja vaativan sairauden.
Hallituksen marraskuun loppupuolella valmistuvaa yritysveropäätöstä odotetaan ymmärrettävästi suurella mielenkiinnolla, mutta on hyvä muistaa välillä, että muullakin kuin veroprosentilla on merkitystä yrityksille."
Talouselämän paiväkirjeestä.
Harhoja Suomen kilpailukyvystä
[Hannu Ollikainen 14.5.2003, 11:48]
Ennen kuin jokin kansainvälinen tutkimuslaitos seuraavan kerran julistaa Suomen maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi, sopisi tulla käväisemään paikan päällä ja uskoa silmiään. Suomalaismaisemassa ei mikään viittaa siihen, että tutkimustulos voisi olla totta.
Tuorein Suomen kilpailukyvyn hehkuttaja on tavallisesti arvostettu sveitsiläinen johtamiskoulu ja tutkimuslaitos International Institute for Managament Development (IMD). IMD:n selvitys nostaa Suomen maailman kilpailukykyisimmäksi kansantaloudeksi alle 20 miljoonan asukkaan maiden sarjassa..
Täältä kilpailukyvyn keskeltä asiaa tarkastellen ei voi kuin päätellä, että sveitsiläisten tutkimusmenetelmä on kilpailukykyinen sarjassa käkikellot. Todellista kilpailukykyä ei voi olla harha tehokkuudesta, joka syntyy tinkimällä ostovoimasta, rahoittamalla työttömyyttä, leikkaamalla jo leikattua ja sulkemalla silmät ylläpidon tarpeilta.
Lähemmäs oikeaa tulkintaa pääsisi otsikoimalla tutkimustuloksen väitteeksi, että Suomessa pääoma on hyvin kilpailukykyistä suomalaisten kustannuksella. Tuottavuuskehitys on meillä ollut hyvä. Pääomat karttuvat, mutta suuri suomalainen yleisö ei siitä vaurastu. Julkinen hyvin- ja pahoinvointi ja näitä kumpaakin ylläpitävä verotus huolehtivat siitä, tuottavuushyödyt kanavoituvat pääosin suurten ja enimmäkseen ulkomaisten sijoittajien kassoihin.
Suomen ulkoinen "kilpailukyky" kiteytyy siihen alistuneeseen asenteeseen, ettei suomalaisen oikeastaan kannata vaurastua. Verotushan lisähyvän kuitenkin veisi. Kun vauraus kuitenkin kasvaa, hedelmät kasaantuvat niille, jotka ottavat ne mielihyvin vastaan.
Tämä kehitys kärjistyy edelleen, kun uusi hallitus tekee omistamisesta eli pääomatulojen hankinnasta entistä kalliimpaa nimenoman omille kansalaisille.
IMD:n tutkimus on kuitenkin oikeilla jäljillä, kun se havaitsee Suomen korkeintaan keskinkertaiseksi kansantalouden tulosten vertailussa. Ykkösasemamme perustuu hyvään infrastruktuuriin sekä tehokkuuteen niin hallinnossa kuin yrityksissä.
Missä olisimmekaan, jos ihmisillä olisi töitä ja kulutuskykyä! Sen sijaan meitä piinaavat sitkeä suurtyöttömyys ja poliittinen tahto pitää mahdollisimman suuri viipale kulutuksesta julkisessa ohjauksessa.
Suomalaiset tilastoviisaatkin ovat ihmetelleet loistavaa kilpailukykyämme ja tutkineet tutkimuksia. Pehmeäksi kohdaksi on paljastunut pehmeä data. Suomea koskevat tilastot ovat kiitos tehokkaan hallinnon luotettavia. Tutkimuksiin sisältyvät yritysjohtajien haastattelut ovat puolestaan osoittautuneet arveluttaviksi johtopäätösten perusteiksi.
Haastateltavien joukko on yleensä pieni. Yritysjohtajat antavat yleensä kilpailukyvystämme erittäin positiiviset lausunnot. Herkkyysanalyysi osoittaa, että yhdenkin vahvan toisinajattelijan vastaus heikentäisi Suomen tuloksia merkittävästi.
Pyrkimys pitää huolta Suomen talouden ulkoisesta imagosta on ymmärrettävä siinä valossa, että riippuvuutemme ulkomaisesta pääomasta on kasvanut valtaviin mittoihin. Ennen suojeltiin mainetta Kremlissä, nyt Wall Streetillä. Osin tämä johtuu globalisaatiosta, mutta myös siitä, että poliitikkomme ovat johdonmukaisin ponnistuksin saaneet pidettyä kotimaiset pääomat pieninä.
Jonakin päivänä heräämme kysymään, keitä varten kilpailemme ja aherramme verissä päin päivästä toiseen? Ostovoimalla mitattu bruttokansantuote henkeä kohden pudottaa meidät maailman maiden joukossa kilpailemaan sijoista 15-20. Tämä kuulostaa oikealta ja tässä on todella sellaista parantamisen varaa, johon voisimme välillä keskittyä. Ihan vain omaksi iloksemme
"Aikaisemmin Suomen sijoittumista heikensi valtion menojen suuri osuus bruttokansantuotteesta. Nyt arviointia tehtäessä sovittiin, että monet julkiset menot ovat tuottavia ja vaikuttavat myönteisesti maan kilpailukykyyn."
Niinpä niin. Noilla "tutkijoilla" varmaan velatkin on saatavia.
Nyt menoista tehtiin tuloja, jotta halutut maat saataisiin kärkeen. Taitaa olla sos.dem. "tukimuslaitos". Menot ovat menoja ja mennään todella arveluttavalle alueelle, jos niitä ruvetaan pitämään "tuottavina" ja kilpailikykyä parantavina. Olisiko aika paljastaa, mitkä menot otettiin "tutkimuksessa" tällä tavoin huomioon ja miten paljon "tutkimustulos" riippuu tästä manipuloinnista?
Suurin käteen tulevan palkan pienentäjä on verotus. Samoin monissa hinnoissa suurin yksittäinen osuus on veroilla. Miettikää siltä pohjalta, miksi rahat ei riitä, jukulauta!
Valtiovalta on itse aiheuttanut ne ongelmat, joita se yrittää erilaisilla tuilla korjata, jolloin taas verot nousevat ja tarvitaan taas lisää tukia ja lisää veroja. Jne.
Mikään ei laita asioita paremmin järjestykseen kuin kunnon kilpailu - koskee myös maiden välistä verokilpailua. Suomi on hinnoitellut itsensä ulos lähes 50% kokonaisveroasteellaan. Näin maahan on luotu tehottomuutta ruokkiva ylisuuri julkinen sektori, joka pyrkii hyvinvointipalvelujen nimissä paisuttamaan itseään lisää.
Yritysten maastamuutto on vasta jäävuoren huippu - alkusoitto - ellei asiaan puututa kovalla kädellä ja nopeasti. Palkat alas vaatimuksesi otsikossa on sikäli oikein, että palkan kokonaiskustannusta on laskettava. Se ei kuitenkaan tarkoita, että käteen jäävää osaa tarvitsee leikata - ainakaan paljon, vaan valtion kassan kautta kiertävää osuutta täytyy pienentää. Kulutuspäätökset on ehdottomasti saatava lähemmäs itse kuluttajaa.
Kasvottomalla rahalla on poikkeuksetta taipumus hukkua tuhlailevaan kulutukseen.