Mitä ihmeen juttuja nämä ovat tästä Idols-tyrkkyjen riistämisestä???? Huvittavaa kuinka tuotantokoneistoa rinnastetaan julkisessa puheessa jo johonkin Holokaustiin, jossa tietyltä ihmisryhmältä viedään tykkänään kansalaisoikeudet ja kuinka hirveää kohtelua on, kun joku sanoo jossain utopioissa elävälle pikku piltille, että taidot riittävät korkeintaan kuoroon. Hyvä on, että sen joku jossain vaiheessa sanoo, jos lähipiiri on valheellisesti pitänyt kakaraa uskossa, että tämä on vähintään Elviksen reinkarnaatio.
Kysykää noilta onnettomilta ja riistetyiltä Idols-tyrkyiltä, miksi he haluavat mukaan aivan väkisin tuollaiseen riistoon ja ihmisarvon ja persoonallisuuden menetykseen, Kysykää! Motiivina on raha, raha ja vielä kerran raha. Tuskin heidän tarvitsee nälkäpalkalla alkaa tuohon businekseen. Sitten tulee julkisuus, julkisuus ja julkisuus. Musiikin tekeminen mainitaan ehkä sivulauseessa, jos ollenkaan. Sitäkin jokainen pärjännyt pääsee tekemään sopimuksensa mukaan, vaikkei mitään musiikillisia kykyjä olisikaan, pääasia että jotkut ihan vapaaehtoisesti osallistuvat maksulliseen äänestykseen. Ja sitten taas itketään, että kun tuotantoyhtiö ja mtv3 tekee voittoa äänestyksillä! Eikö teillä kansalaiset ole enää mitään omaa harkintaa siinä mihin rahanne laitatte?
Paha riistäjäkapitalisti vaan tulee telkkarissa kotiinne, ja vie rahanne ja laulajan ihmisarvon aivan noin vaan ettekä te voi asialle mitään muuta kuin narista, kitistä ja esittää systeemin uhria. Näin voisi päätellä näitä juttuja lukiessa. Kyllä elämä ja viihde on julmaa!
Kysykää noilta onnettomilta ja riistetyiltä Idols-tyrkyiltä, miksi he haluavat mukaan aivan väkisin tuollaiseen riistoon ja ihmisarvon ja persoonallisuuden menetykseen, Kysykää! Motiivina on raha, raha ja vielä kerran raha. Tuskin heidän tarvitsee nälkäpalkalla alkaa tuohon businekseen. Sitten tulee julkisuus, julkisuus ja julkisuus. Musiikin tekeminen mainitaan ehkä sivulauseessa, jos ollenkaan. Sitäkin jokainen pärjännyt pääsee tekemään sopimuksensa mukaan, vaikkei mitään musiikillisia kykyjä olisikaan, pääasia että jotkut ihan vapaaehtoisesti osallistuvat maksulliseen äänestykseen. Ja sitten taas itketään, että kun tuotantoyhtiö ja mtv3 tekee voittoa äänestyksillä! Eikö teillä kansalaiset ole enää mitään omaa harkintaa siinä mihin rahanne laitatte?
Paha riistäjäkapitalisti vaan tulee telkkarissa kotiinne, ja vie rahanne ja laulajan ihmisarvon aivan noin vaan ettekä te voi asialle mitään muuta kuin narista, kitistä ja esittää systeemin uhria. Näin voisi päätellä näitä juttuja lukiessa. Kyllä elämä ja viihde on julmaa!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olen lukenut tänä aamuna melkein kaikki viimeiset kommentit ,enkä löydä syytä kritiikillesi.
Mistään "riistämisistä" ei kukaan ole maininnut.
Idols on mielenkiintoinen formaatti ja sitä katsotaan ja siitä myös mielellään maksetaan äänestyksen muodossa.
Sen olen huomannut , että nyt kilpailun kiristyessä aletaan täälläkin valitettavasti kirjoitella yhä rumemmin ja rumemmin itse kilpailijoista ,mitä tähän mennessä ei juurikaan ole esiintynyt ja se on valitettavaa.
Koeta jaksa lukea muutakin kuin joka viides aloitus ja katsoa myös mitä asiasta on keskusteltu ketjuissa. Tule sitten uudelleen asialle. Vai ovatko lukijat, sinä mukaan luettuna niin jumalattoman laiskojakin natinan lisäksi, että täytyy toistaa jo tuhanteen kertaan laitettuja aiheita ja hakea ketjut valmiiksi esille? Ei ole tosiaankaan ihan hatusta vedetty huoli kansakunnan passiivisuudesta. Onko sinulle kuorittu perunatkin valmiiksi lautaselle hamaan aikuisuuteen asti? Näin olen pannut merkille joidenkin vanhempien tekevän. Turha sitten on kysyä, mistä näitä patalaiskoja kansakunnantoivoja sitten tulee.
Monella "Idols-tyrkyllä" on lahjoja, potentiaalia ja aitoa kiinnostusta musiikkiin. He voivat käyttää Idols-koneistoa apuvälineenä ja ponnahduslautana, mutta heidän ei kannata antautua kokonaan sille. Nuori ja herkkä popparin- tai rokkarinalku ei välttämättä osaa pitää puoliaan kun musiikkibisneksessä kovettuneet ammattilaiset alkavat pompotella ja määräillä mitä ja miten pitää laulaa. Ammattilaisilla on hyviä neuvoja, mutta kaikkea ei pidä niellä.
Kyllähän sen nyt tietää että kovat musiikkibisnespomot valitsevat aina mieluummin pari persoonatonta platinalevyä myyvän tähdenlennon kuin persoonallisen taiteilijan, joka luo oikeasti hyvää musiikkia, mutta myy koko urallaan yhteensä vähemmän kuin ne sen tähdenlennon pari levyä.
Bisnespomon tehtävänä ei ole tuoda esille omaperäisiä taiteellisia visioita, vaan maksimoida voitot.
No eikös tämä kilpailu ole juuri sitä varten, että nähtäisiin kellä sitä potentiaalia on sen verran, että joku muukin tykkäisi sitä kotikylän elvistä kuunnella omien vanhempien lisäksi!
Jos ei ole, niin pitää vaan tunnustaa tosiasiat eikä jäädä itkemään sitä, kun OMAT haaveet ja OMAT kuvitelmat romahti. Pitää vaan myöntää, että taso ei vaan riitä siihen, että joku vapaaehtoisesti haluaa sitä herkkää idolsin alkua kuunnella. Herkkyys on hieno ominaisuus, mutta on säälittävää, jos joku kuvittelee yritysmaailman olevan päiväkotitätien selkääntaputtelua. Ainakin todellisuudentaju kasvaa tuossa idols-mankelissa ja omista illusoista putoaminen on hyvä alku jollekin muulle alalle, jossa vähän varmempi leipä. Eikä kukaan tuotantoyhtiöpahis estä sitä, etteikö idols-kandidaatti voisi yrittää muuta tai jatkaa musiikkia harrastuspohjalta ja toteuttaa omia visioitaan siten? Kenen pitäisi nämä visiot kustantaa?
Levy-yhtiöihin lähetetään varmaan satoja demoja vuosittain. Kyllä nuo ammattilaiset näkevät - oli kanava mikä hyvänsä - kenestä on alalle ja kenestä ei. Olipa sijoitus tässäkin kisassa mikä vaan. Siitä pitää kyllä antaa tunnustusta, että nuoret ihmiset uskaltavat lähteä telkkariin silläkin uhalla, että ihmiset naureskelevat. Mutta nauraminen johtuu vain siitä, että laulajalla itsellään ei ole lainkaan itsekritiikkiä.
Omia taiteellisia visioitahan voi jokainen toteuttaaa omakustanteella, jos ei mikään firma halua riskeerata jonkun liian omaperäisten visioiden toteuttamisessa. Kuka yritysmaailmassa tai yksityisesti on niin pöljä, että pistäisi omia rahojaan ja omaisuuttaan kiinni ilmiselvään tappiolliseen toiminaan, kerropa!
"No eikös tämä kilpailu ole juuri sitä varten, että nähtäisiin kellä sitä potentiaalia on sen verran, että joku muukin tykkäisi sitä kotikylän elvistä kuunnella omien vanhempien lisäksi!"
Kyllä, mutta potentiaali ei välttämättä aktualisoidu parhaiten antautumalla Idols-koneistolle. Sen hyvät puolet voi toki hyödyntää. Vaarana on nimenomaan se, että joku aidosti lahjakas tuhlataan niihin pariin persoonattomaan kultalevyyn, kun koneiston ulkopuolella - mutta kilpailusta saatua julkisuutta hyödyntämällä - olisi saavutettu musiikillisesti ja taiteellisesti parempi lopputulos.
"Kuka yritysmaailmassa tai yksityisesti on niin pöljä, että pistäisi omia rahojaan ja omaisuuttaan kiinni ilmiselvään tappiolliseen toiminaan, kerropa!"
Riskit ja virheet ovat olennainen osa yritystoimintaa. Firmat tietävät jo nyt, että iso osa nykyisistä päätöksistä tulee osoittautumaan virheellisiksi tulevaisuudessa. Ne vain eivät tiedä mitkä. Esim. kirja-alalla suurin osa julkaistavista kirjoista tuottaa huonosti. Voitot kerätään sitten sillä yhdellä harrypotterilla, jonka menestys tulee kaikille yllätyksenä ja joka on saatettu hylätä monta kertaa ennen julkaisua.
En minä ole sanonut, että yritysten pitäisi toimia jollakin muulla tavalla kuin voittoa maksimoiden. Aloittelevien artistien on vain otettava voitonmaksimointi huomioon ja uskallettava pitää puolensa, tarvittaessa jopa kieltäytymällä sopimuksista.
Kiitos kommentista. Mielestäni idealisoit artistin ja hänen taiteelliset pyrkimyksensä ja hyveensä, ja demonisoit häntä näissä pyrkimyksissä yritysmaailman ehdoilla (eikä siis pelkästään artistin) auttavat ja toimivat yritykset sekä yhteistyökumppanit. Perustelen seuraavassa:
"potentiaali ei välttämättä aktualisoidu parhaiten antautumalla Idols-koneistolle"
Olihan taiteilijaelämää (ja myös laulukilpailuja) toki ennen Idolsiakin ja lahjakkaat löysivät tien esiintyväksi artistiksi kuka milläkin tavalla. Ne vähemmän lahjakkaat saisivat jäädä löytämättä, mutta niitähän tässä Idols-putkessa on tarjolla liikaakin. Jos joku on poikkeuksellisen lahjakas ja löytyy yleisöäkin, hänet löydetään jotain muuta kanavaa pitkin esim. suoraan demojen avulla.
"Vaarana on nimenomaan se, että joku aidosti lahjakas tuhlataan niihin pariin persoonattomaan kultalevyyn(...)"
Jos olet sitä mieltä, että Idols onkin oikeasti lahjakkudentappaja eikä siis lahjakkuuksienlöytäjä, niin muistapa että Idols-sopimus ei ole loppuelämän orjuus, annatpa kumman tahansa määritelmän. Sopparikauden jälkeen artisti voi tehdä kuten esim. Antti Tuisku, joka vaihtoi yhtiötä tai yhden levyn Ilkka, jonka sopimuksen päättyminen oli varmaan vapahdus sekä Ilkalle että levy-yhtiölle.
(...)koneiston ulkopuolella - mutta kilpailusta saatua julkisuutta hyödyntämällä - olisi saavutettu musiikillisesti ja taiteellisesti parempi lopputulos."
Eihän sitä koskaan voi tietää kun tämä ei ole elokuvaa. Tietääkseni kaikki idols-kokelaat voittajaa lukuunottamatta ovat ns. koneiston ulkopuolisia, vapaita yrittämään missä tahansa hakemaan optimaalista uraa.
"Riskit ja virheet ovat olennainen osa yritystoimintaa. Firmat tietävät jo nyt, että iso osa nykyisistä päätöksistä tulee osoittautumaan virheellisiksi tulevaisuudessa. Ne vain eivät tiedä mitkä".
Jos nyt pysytään tässä Idols-kilpailussa, niin kaikki tuotantoportaat ottavat täysin harkitun, pelin henkeen kuuluvan riskin antamalla tavallisten pälliäisten päättää, kuka sen pääpotin saa - yhden levyn verran.
"En minä ole sanonut, että yritysten pitäisi toimia jollakin muulla tavalla kuin voittoa maksimoiden"
Eikö nakkikioskillakin myydä hamppareita ja lihiksiä, joita ihmiset ostaa? Äkkiä kaatuisi nakkikioski, jos myytäisiin maksalaatikkoa tai kateenkorvamuhennosta, omistajan mieliruokia.
Artisti saa hamppareista osansa ja Suomessakin näitä menestystarinoita riittää. Esim. Ari Koivunen on saanut esittää omannäköistään musiikkia, eikä häntä ole pakotettu miksikään Tuisku-Ylander-poppariksi? Samoin Anna Abreu. Kaikki osapuolet tuntuvat olevan selvillä sopimuksista ja hyväksyvänsä asiain tilan.
"Aloittelevien artistien on vain otettava voitonmaksimointi huomioon ja uskallettava pitää puolensa, tarvittaessa jopa kieltäytymällä sopimuksista."
Kovin idealistiselta ja itse asiassa täysin utopistiselta kuulostaa, että joku artisti kääntyisi HALUAMANSA menestyksen kynnyksellä kelkkansa, lopettaisi oman voittonsa maksimoinnin ja kieltäytyisi sopimuksista, jota HÄN ITSE, VIELÄ KERRAN HÄN, HALUAA VÄEN VÄKISIN. Sopimusta ei voi tehdä yhden osapuolen ehdoilla. Onko artisti mukamas jollain muulla, oman itsensä ulkopuolisella pyhällä asialla, kuin OMAN uransa ja etunsa tavoittelijana?
siis pelkät laulajat, eivät pääse esiin lähettelemällä demoja levy-yhtiöihin, koska demoilla esitellään musiikkia. En ainakaan usko, että kukaan lähettelisi laulunäytteitä siinä toivossa, että levy-yhtiö alkaisi etsiä laulajalle sopivaa musiikkia laulettavaksi.
Kaikki finalistit ovat tietyn ajan sidottuja SonyBMG:n kanssa tekemäänsä sopimukseen. Jokin muu levy-yhtiö voi tehdä heidän kanssaan sopimuksen, jos on halukas maksamaan riittävästi. Karenssiajan päätyttyä kilpailijat ovat vapaita tekemään millaisia sopimuksia tahansa.
Mainitsemasi Ari Koivunen ja Anna Abreu ovat saaneet tehdä omannäköistään musiikkia, koska musiikkityyli, artisti ja kohderyhmä ovat kohdanneet kaupallisesti kannattavalla tavalla toisensa. Tämähän ei koske kaikkia idols-artisteja, ja siihen on tietysti syynsä. Idoli on ehkä halunnut esittää musiikkia, jolle ei ole riittävän suuria eli massamarkkinoita. Ehkä levy-yhtiössä on laskeskeltu, että artisti on vaikea myydä henkilönä tai idols-tehtaan tuotteena sille kohderyhmälle, jolle hänen itselleen sopivaksi katsomansa musiikki olisi suunnattu. Idolit tietenkin haluavat levytyssopimuksensa (varsinkin siinä tapauksessa, ettei ole kunnollista ammattia ja sen tuomaa turvallista toimeentuloa) ja tekevät sitä mitä levy-yhtiö vaatii. Yleisöllekin näkyy kuitenkin väkinäisyytenä ja teennäisyytenä, jos artisti esittää sellaista musiikkia, jota ei lainkaan koe omakseen. En usko, että tällä tavoin voidaan saavuttaa kestävää suosiota, mutta se ei toki ole levy-yhtiön tavoitteenakaan, koska uusia idoleja leivotaan koko ajan.
http://www.iltalehti.fi/idols/200811198613856_id.shtml
19.11.2008 10:34
Idols-laulukilpailun karsinnoista tuttu Saara Markkula on solminut levytyssopimuksen Hype Records -levy-yhtiön
kanssa, kertoo Aamulehti verkkosivuillaan
http://www.aamulehti.fi/teema/idols2008/Saarasta+tuli+t%E4m%E4n+vuoden+ensimm%E4inen+Idolslevytt%E4j%E4/115498
Saara Markkula, 20, lauloi Idols-karsinnassa elokuussa Tampereella.
Demonauha vakuutti levy-yhtiön
Olen laskenut yhteen nämä puheenvuorosi ja oletan, että sinulla on joku esimerkki artistista, joka on kärsinyt jonkun levy-yhtiön orjuudessa. Kuka hän mahtaa olla, kun itse en millään keksi ketään levy-yhtiön riistämää, Idols-artistia (tai ketään muutakaan), jonka ura on ollut silkkaa riistoa, kärsimystä ja väkinäisyyttä. Kerropa tämä, kun en tiedä!
Yksinkertainen laskutoimitus vaan kuule osoittaa, että ilman riittävää lahjaa ei ole lahjallaan elantoaan saavaa artistia, ilman riittävää kansansuosiota ei ole esiintyvää artistia ja ilman riittävää levymyyntiä ei ole pystyssä pysyvää yritystä eikä ilman riittävää keikkamyyntiä ei pystyssä pysyvää ohjelmatoimistoa.
Hyväntekeväisyys ja vapaaehtoistyö on eri asia, eikä kuulu levy-yhtiön toimenkuvan piiriin ainakaan mitä tulee artistien elatukseen.
hyväksikäytöstä? Kysymyshän on huonosta tuotteesta, jos artistin persoona ja imago, musiikkityyli ja markkinoinnilla tavoiteltu kohderyhmä eivät sovi yhteen. Huono tuote ei pidemmän päälle myy. Markkinoinnissa, brändäämisessä on jossain kohdassa tehty virhe, tai artisti ei yksinkertaisesti sovi siihen rooliin, jonka markkinointikoneisto on hänelle suunnitellut, eikä näin ollen ole uskottava.
Eikös tällaisesta epäonnistuneesta tuotteistamisesta räikein esimerkki ole Kristian Meurman?
Hyvä kun muistutit Meurmanista ja siitä, kenen ura on esimerkkinä.
Mielestäni tuotantokoneisto ei ole tehnyt tässä kohtaa virhettä, vaan on nimenomaan onnistunut Meurmanin kohdalla aika hyvin myymään Krideä Idols-formaatin ja Lapin Kesän ansiosta. Eikös hän saanut kultaa ainakin ensimmäisestä levystä tai jotain? Kristian ei ennen Idols-uraansa ollut onnistunut - muita kanavia käyttäen - pääsemään musiikkiareenoille omillaan eikä kukaan tiennyt hänestä ennen Idolsia. Kysymys kuuluu: miksi ei ole kelvannut, ja miksi pitäisi kelvata Idolsin jälkeen? Idolsinkin kautta hän pääsi vain laulamalla vanhoja, toisten tekemiä biisejä, Lapin kesä kai oli liikkeelle paneva voima.
Olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että Kristiania on erittäin vaikea myydä, koska hänellä ei vaan ole lauluääntä, omaa genreä tai keskivertoa kummempaa musiikillista lahjakkuutta ja on niitä tähdenlentoja, joita väkisinkin tämän koneiston mukana syntyy. Jo Euroviisut näyttivät, että joka toinen nuotit tunteva osaa tehdä tuollaisia yksinkertaisia rämpytyksiä ja naiiveja riimejä.
On vain Idolsin ansiota, että hän pääsi näinkään pitkälle. Idolsin jälkeen hän on yrittänyt roikkua julkisuudessa aivan muilla areenoilla kuin musiikissa. Hän ei ole mielestäni markkinoitava eikä uskottava yksinkertaisesti vain siksi, että hän on näitä peräkylän elviksiä, joista avauskommentissani puhuin. Olihan aivan Nina Tapiosta kiinni, ja sekin pitkän miettimisen jälkeen, pääseekö hän edes jatkoon.
Näitä karaoketähtiä riittää jokaisessa kadunkulmassa satoja täältä Kap Verdeen. Pitkä tukka ei tee kenestäkään boheemia taiteilijaa.
idolsissa ovat puhdasta teatteria, luulisi sinunkin sen tietävän, jos niin tietäväinen olet. Tuomareilla on valmiit käsikirjoitukset siitä, kuka menee jatkoon ja kuka ei, ja joidenkin kohdalla ollaan epäröivinään tai kehitellään muuta draamaa.
Tunnettu asiahan on, että laulajan ei tarvitse olla loistava menestyäkseen, kunhan hänestä kehitellään sopiva paketti. Omia biisejä ei myöskään tarvitse osata tehdä.
Kristianille luotu profiili on hyvä ja sopii hyvin hänen persoonaansa. Hän esiintyy hyväntekeväisyyskampanjoissa, puhuu mielenterveysongelmista ja on hieman snobi hienoine sukuineen ja viiniharrastuksineen. Tämä siis huom. ei ole väkisin julkisuudessa roikkumista, vaan imagon luomista. Tällainen brändi on vain liian korkealentoinen idols-tähdelle, jota joudutaan myymään joko junttiyleisölle tai teineille, koska muille ei idols-tuote kelpaa. Tämä imagon ja yleisön kohtaamattomuus lienee yksi syy siihen, että Kristianille ei ole löytynyt sopivaa genreä.
"Kristianille ei ole löytynyt sopivaa genreä."
Mielestäni on vaan niin, ettei Kristian ei ole löytänyt genreä, missä olisi uskottava. Ehkä ne omat biisit on lähimpänä sitten häntä itseään, mutta ilmeisesti ne ovat niin tolkuttoman huonoja (tai siis sinun mielestäsi junttirahvas ei niitä ymmärrä), koska eivät ole kellekään kelvanneet. Sen verran olen seurannut näiden idols-jälkeisten tekemisiä.
Mielestäni Kristian ei ole mikään snobi vaikka yritystä esittää sellaista on kova, naiivilla tavalla. Viinien kanssa lotraaminen (mistä hänet muistan) ja mielenterveysongelmaiseksi julistautuminen nykyään ilmeisesti katsotaan snobismiksi =) Siinä tapauksessa näitä snobeja riittää joka kirkonkylän raitille. Kristian ainakin tietää miten nakkikioskia pyöritetään, kun hänellä tietääkseni on se oma pulju.
Mutta hei, musiikista viis kunhan muistaa kehua tuntevansa viinit.
tosikkoudessaan niin pitkälle ettei saa ottaa yhtään askelta musiikin ulkopuolelle. Tulee pyrkyri heti jos tekee muuta. Mites jos puhuttaisiin Bruce Dickinssonista esim. Hänhän on lentäjä ja musiikki on siis siinä ohessa. Lahjakkailla on monta porttia avoinna samaan aikaan kun taas suurimmalla osalla normikansasta vain yksi.
juuri sanan puolikastakaan kirjoituksestani.
En ole maininnut Kristianin omia biisejä lainkaan. Tyylillisesti ne sopivat hänelle oikein hyvin, kaupallista arvoa niillä ei ole.
Uskottavuus on sitä, että artisti sopii johonkin stereotyyppiin. Sellaistahan idolsissakin haetaan: täydellistä pakettia, joka vastaa ihmisten päissä olevaa kuvaa tietynlaista musiikkia esittävästä artistista. Siinä mielessä aivan totta, Kristian ei ole uskottava missään genressä.
Mielenterveysongelmilla ja snobismilla ei ole tekemistä toistensa kanssa, sen sijaan viinien maistelua on tapana pitää hieman snobina.
Kristianin sairaus on aivan todellinen. Myös hänen tunnettu sukunsa on todellinen. Tietääkseni hän myös harrastaa kokkailua ja viinejä, on ollut seurakunnassa töissä (tämä asia liittyen toimintaan lähetysseuran kampanjassa) ja osallistuu mielellään hyväntekeväisyyteen. Näissä asioissa hän on täysin uskottava. Mutta ei vastaa käsitystämme tanssilava-artistista, yökerhoja kiertävästä iskelmälaulajasta, teinixien ihquttamasta popparipojasta tai rokkikukosta.
Kustakin idols-kisasta tulee 1-2 menestyjää, jotka pääsevät tienaamaan idols-bisneksestä. Joku muukin voi menestyä jonkin verran ja saada vähäksi aikaa kohtalaiset tulot. Melkein kaikille ilo jää lyhytaikaiseksi, koska toinen tai viimeistään kolmas levy floppaa ja keikkakysyntäkin hiipuu.
Suurin osa idols-kisaajista ei hyödy osallistumisestaan muuta kuin kokemuksen. Julkisuudestakin on vain haittaa, jos ei musiikkiuralle loppujen lopuksi pääse. Ne, jotka eivät menesty, ovat vain ilmaista työvoimaa tv-viihteellä rahaa tekeville yhtiöille.
"Ne, jotka eivät menesty, ovat vain ilmaista työvoimaa tv-viihteellä rahaa tekeville yhtiöille."
Kaikkien maiden Idols-semifinalistit, liittykää yhteen!
Tosi-tv on halpaa tuottaa, koska "näyttelijöille" ei tarvitse maksaa palkkaa.
Mahtais kyllä olla melkoinen sekametelikuoro!