Muutos kuin saranoilla

Juuri näin,vaihtakaa vaikka e-maileja,niin muut säästyvät uuvuttavilta tarinatulvilta.

tarinaa simona kirjoitti:

Juuri näin,vaihtakaa vaikka e-maileja,niin muut säästyvät uuvuttavilta tarinatulvilta.

Eihän näit oo pakko lukee, mitä turhaa valitusta.

tarinaa simona kirjoitti:

Juuri näin,vaihtakaa vaikka e-maileja,niin muut säästyvät uuvuttavilta tarinatulvilta.

Kertoisitko ystävällisesti meille muillekin, mikä tuossa yllä olevassa keskustelussa sai sinut harmistumaan samalla tavoin kuin edellisen viestin lähettäjän? Vai lähetitkö sinä oman mielipiteesi tehostamiseksi molemmat?

Olen ikäni asunut maaseudulla ja nuorempana ehkä saattoi joskus törmätä siihen vastakkain asetteluun, mutta ei enää nykyään.

Taitavat kaupunkilaiset erotella maalaiset vieläkin eri kasteihin, mutta ei aidolla maaseudulla merkitse mitään, paljonko on hehtaareita, kun ei niistä niin kauheasti enää ole iloakaan.

Enkä osaa edes itsestänikään sanoa, olenko torpan muija vai mikä.

maalaismatami kirjoitti:

Olen ikäni asunut maaseudulla ja nuorempana ehkä saattoi joskus törmätä siihen vastakkain asetteluun, mutta ei enää nykyään.

Taitavat kaupunkilaiset erotella maalaiset vieläkin eri kasteihin, mutta ei aidolla maaseudulla merkitse mitään, paljonko on hehtaareita, kun ei niistä niin kauheasti enää ole iloakaan.

Enkä osaa edes itsestänikään sanoa, olenko torpan muija vai mikä.

Lue lisää

Itse olen suomalaisessa suurperheessä asunut kaupungkilainen. Serkkuni olivat varakkaan ruotsinsuomalaisen tilallisen lapsia maalla. - Me serkukset vierailimme lomilla vuoroin maalla ja kaupungissa. Rikkauksista ei koskaan ollut puhetta, pikemminkin näytti siltä että varakkailla serkuillamme ei näkynyt koskaan rahaa - eikä rahasta ikinä puhuttukaan. Sen sijaan oli rikkautta, kun meitä lapsia oli yhdessä telmimässä tosi paljon ja opimme molemmat kotimaiset kielet, mikä oli rikkaus ajatellen aikuiselämäämme. Sekin vielä että 50-, 60- luvulla sukujen yhteenkuuluvaisuuden tunne ja kanssakäyminen oli tosi vilkasta ja rikasta. - hmm se kaupunkilaisuus vastakohtana maalaisuus oli aika minimaalinen: eiköhän me suurin osa kaupunkilaisista haikailtiin lomilla aina maalle. Siksi kai suomalainen viihtyy niin kovin hyvin erakkona kesämökilläkin vielä nykyään.

maalaismatami kirjoitti:

Olen ikäni asunut maaseudulla ja nuorempana ehkä saattoi joskus törmätä siihen vastakkain asetteluun, mutta ei enää nykyään.

Taitavat kaupunkilaiset erotella maalaiset vieläkin eri kasteihin, mutta ei aidolla maaseudulla merkitse mitään, paljonko on hehtaareita, kun ei niistä niin kauheasti enää ole iloakaan.

Enkä osaa edes itsestänikään sanoa, olenko torpan muija vai mikä.

Lue lisää

Minulla esimerkiksi on paljon ystäviä, tuttavia, ympäri suomea, ja myös maaseudulta tulleita, tänne asettuneita.
ei sitä kyselty lapsena, nuorena millaisista oloista tulivat.
Osan kohdalla en tiedä vieläkään, ei ole koskaan tullut puheeksi, enkä utele muutoinkaan.

Itse työläiskodista, silti käytöstavat ja ihmisten kunnioitus opetettiin, väliin koivuniemenherran kera. :)

Mieheni, elämäni aikana ovat olleet uudeltamaalta, hesasta, pohjanmaalta.

Nykynuorilla enemmän tuntuu tuota karsinoimista olevan, kuin meillä.

Ei raha näkynyt kasvatukses... kirjoitti:

Itse olen suomalaisessa suurperheessä asunut kaupungkilainen. Serkkuni olivat varakkaan ruotsinsuomalaisen tilallisen lapsia maalla. - Me serkukset vierailimme lomilla vuoroin maalla ja kaupungissa. Rikkauksista ei koskaan ollut puhetta, pikemminkin näytti siltä että varakkailla serkuillamme ei näkynyt koskaan rahaa - eikä rahasta ikinä puhuttukaan. Sen sijaan oli rikkautta, kun meitä lapsia oli yhdessä telmimässä tosi paljon ja opimme molemmat kotimaiset kielet, mikä oli rikkaus ajatellen aikuiselämäämme. Sekin vielä että 50-, 60- luvulla sukujen yhteenkuuluvaisuuden tunne ja kanssakäyminen oli tosi vilkasta ja rikasta. - hmm se kaupunkilaisuus vastakohtana maalaisuus oli aika minimaalinen: eiköhän me suurin osa kaupunkilaisista haikailtiin lomilla aina maalle. Siksi kai suomalainen viihtyy niin kovin hyvin erakkona kesämökilläkin vielä nykyään.

Lue lisää

Olisikohan puhelimet, tv't osasyy siihen että tuo vierailukulttuuri laimeni.

Sitä ennenhän käytiin iltamissa, kyläilemässä, ja leffoissakin paljon.

Osasyy myös voi olla asuntojen hankinta, pitkät päivät töissä, kahtakin työtä tehden.paljon rakennettiin ns, hartiapankkitaloja.
Silloin oli myös säästettävä se alkupääoma, mikä ei ollut pieni.
Asuttiin ahtaasti, meilläkin lapset kerros-sängyissä keittiössä, ja vanhemmat sohvalla huoneessa.

erilaisissa ympyröissä. Ei ole kuulunut köyhillä, ei rikkailla tapoihin hipelöidä naisten rintoja.Noin niinkun julkisesti. Tuo ilmiö on taustasta riippumaton luulisin.

Pitipä hakea tuo korppoolaisjuttu, josta Leiriniekka puhui. Tässäpä se muillekin:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Rkpn valtuutettu pitää korppoolaista syntyperää syynä valtiosihteerin käpälöintiin/1135241042160

Saattaapa valtakuntaan tulla uusi ilmaus: teki korppoolaiset. Ceterum censeo että tommoset Maria-pulinat pois ainaski meidän 60 ihmisten huulilta.

On vissiin tuo Maria Björnberg-Enckell niin nuori tai muuten sinisilmäinen, ettei vielä ymmärrä, että isossa jurrissa voipi kontrolli pettää Aatelisherrallakin - ei siinä maalaismoukkuutta syyksi tarvita. On näitä Isojen Herrojen mokia läpi historian nähty. Nyt vain kaikki tiedetään heti kaikkialla.

Mitä tähän pääaiheeseen vielä tulee, onhan keskusteluteema myös ikiwanha. Aina ja aina on nykynuorisoa arvosteltu milloin mistäkin...mitäs se Sinuhekin kirjoitti vai kuka se oli...

kotien ja koulujen antama kasvatus, oli se nyt tapakasvatusta tai kasvatusta ihmisyyteen, vähentynyt? Ainahan on tietysti ollut niitä, joista ei ole kasvattajiksi.
Ettei vain se häiriökäyttäytyminen suurimmaksi osaksi johtuisi lukuisista eri syistä, joiden edessä kasvattajat ovat aika voimattomia.
Tosi pitkä lista tulisi, jos niitä kävisi tässä luettelemaan.
Markkinavoimien ehdoilla tässä mennään.

Humalassa töpeksitään paremmissakin piireissä, ei sekään uutta ole. Aikoinaan katsottiin enemmän läpi sormien, ja joillekin annettiin anteeksi enemmän kuin toisille. Minusta määrätyssä asemassa olevilta voidaan edellyttää moitteetonta käytöstä, mutta ei heidän elämänsä ihan nuorallakävelyäkään saisi olla. Valehtelua ja epärehellisyyttä yleensä, salailua yms. ei tule suvaita ollenkaan, jotkut toilailut ehkä voisi antaa anteeksikin.
Enkä usko, että tausta paljonkaan vaikuttaa, minusta on ikävää yleistämistä ja leimaamista niin väittää.
Itse olen saanut ehkä tavallista ankaramman tai sanoisinko tiukan kotikasvatuksen ja olen paljasjalkainen kaupunkilainen, silti tässä taannoin vähän viiniä saatuani taputtelin ja silittelin miestä sepaluksen kohdalta ja vielä ensimmäisellä tapaamisella. :)

Ei voi taustalla selittää tissien kourintaa. Jokaisella normaalilla miehellä on tiedossa, missä kulkee raja.

beessisloggi kirjoitti:

kotien ja koulujen antama kasvatus, oli se nyt tapakasvatusta tai kasvatusta ihmisyyteen, vähentynyt? Ainahan on tietysti ollut niitä, joista ei ole kasvattajiksi.
Ettei vain se häiriökäyttäytyminen suurimmaksi osaksi johtuisi lukuisista eri syistä, joiden edessä kasvattajat ovat aika voimattomia.
Tosi pitkä lista tulisi, jos niitä kävisi tässä luettelemaan.
Markkinavoimien ehdoilla tässä mennään.

Humalassa töpeksitään paremmissakin piireissä, ei sekään uutta ole. Aikoinaan katsottiin enemmän läpi sormien, ja joillekin annettiin anteeksi enemmän kuin toisille. Minusta määrätyssä asemassa olevilta voidaan edellyttää moitteetonta käytöstä, mutta ei heidän elämänsä ihan nuorallakävelyäkään saisi olla. Valehtelua ja epärehellisyyttä yleensä, salailua yms. ei tule suvaita ollenkaan, jotkut toilailut ehkä voisi antaa anteeksikin.
Enkä usko, että tausta paljonkaan vaikuttaa, minusta on ikävää yleistämistä ja leimaamista niin väittää.
Itse olen saanut ehkä tavallista ankaramman tai sanoisinko tiukan kotikasvatuksen ja olen paljasjalkainen kaupunkilainen, silti tässä taannoin vähän viiniä saatuani taputtelin ja silittelin miestä sepaluksen kohdalta ja vielä ensimmäisellä tapaamisella. :)

Lue lisää

varmaan närkästy ihan hirveesti?

OdetAmo kirjoitti:

Pitipä hakea tuo korppoolaisjuttu, josta Leiriniekka puhui. Tässäpä se muillekin:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Rkpn valtuutettu pitää korppoolaista syntyperää syynä valtiosihteerin käpälöintiin/1135241042160

Saattaapa valtakuntaan tulla uusi ilmaus: teki korppoolaiset. Ceterum censeo että tommoset Maria-pulinat pois ainaski meidän 60 ihmisten huulilta.

On vissiin tuo Maria Björnberg-Enckell niin nuori tai muuten sinisilmäinen, ettei vielä ymmärrä, että isossa jurrissa voipi kontrolli pettää Aatelisherrallakin - ei siinä maalaismoukkuutta syyksi tarvita. On näitä Isojen Herrojen mokia läpi historian nähty. Nyt vain kaikki tiedetään heti kaikkialla.

Mitä tähän pääaiheeseen vielä tulee, onhan keskusteluteema myös ikiwanha. Aina ja aina on nykynuorisoa arvosteltu milloin mistäkin...mitäs se Sinuhekin kirjoitti vai kuka se oli...

Lue lisää

Tänä päivänä ei enää sallita ihmisten ainakaan julkisesti humalapäissään törttöilevän, eikä seurauksitta virka-asemaansa säilyttää, onpa kyse sitten julkisesta tai yksityisestä työnantajasta. Jos käyttää alkoholia, ei pidä ryhtyä leikkimään kovilla aineilla tai runsailla määrillä.

Muistan hyvin, miten absolutistia pidettiin vähän kummajaisena liike-elämässä vielä viime vuosisadan jälkipuoliskolla, ja monet joutuivat viettämään kosteita iltoja asiakkaita kestitessään. Joissain firmoissa asiakastapaamisen tavoitteeksi saatettiin asettaa asiakkaan humalaan juottaminen, ja jotkut tekivät suuria kauppoja vain sellaisten yritysten kanssa, joiden "anteliaaseen vieraanvaraisuuteen" olivat tyytyväisiä. Kenellekään ei olisi tullut mieleen keskustella julkisesti niissä tilaisuuksissa sattuneista törttöilyistä, eivätkä suurimmat sankarit tietenkään itse muistaneet tapahtumista yhtään mitään.

Nuorena naisena "pääsin" usein ihmettelemään tapahtumia ja varttuneempana oli huumorintaju usein koetuksella, kun isot pojat innostuivat oikein juhlimaan ja yrittivät juottaa myös vähemmän innokkaita. - Voimme todeta: "Toista se oli silloin ennen", mutta tässä asiassa emme voi tehdä sitä omahyväisesti hymyillen.;))

O - Orvokki kirjoitti:

Tänä päivänä ei enää sallita ihmisten ainakaan julkisesti humalapäissään törttöilevän, eikä seurauksitta virka-asemaansa säilyttää, onpa kyse sitten julkisesta tai yksityisestä työnantajasta. Jos käyttää alkoholia, ei pidä ryhtyä leikkimään kovilla aineilla tai runsailla määrillä.

Muistan hyvin, miten absolutistia pidettiin vähän kummajaisena liike-elämässä vielä viime vuosisadan jälkipuoliskolla, ja monet joutuivat viettämään kosteita iltoja asiakkaita kestitessään. Joissain firmoissa asiakastapaamisen tavoitteeksi saatettiin asettaa asiakkaan humalaan juottaminen, ja jotkut tekivät suuria kauppoja vain sellaisten yritysten kanssa, joiden "anteliaaseen vieraanvaraisuuteen" olivat tyytyväisiä. Kenellekään ei olisi tullut mieleen keskustella julkisesti niissä tilaisuuksissa sattuneista törttöilyistä, eivätkä suurimmat sankarit tietenkään itse muistaneet tapahtumista yhtään mitään.

Nuorena naisena "pääsin" usein ihmettelemään tapahtumia ja varttuneempana oli huumorintaju usein koetuksella, kun isot pojat innostuivat oikein juhlimaan ja yrittivät juottaa myös vähemmän innokkaita. - Voimme todeta: "Toista se oli silloin ennen", mutta tässä asiassa emme voi tehdä sitä omahyväisesti hymyillen.;))

Lue lisää

Silleensähän asia on totta kai, että elämme yhä edelleen hiukan epätäydellisessä maailmassa. Omahyväisyyttä voisi ilmeisesti pitää syntinä, mutta enpä tiedä luokitteluja ja määrittelyjä, kun en ole luterilainen teologi.

Viittaukseni Nummisuuterin Eskoon ja Rumarillumarei-Pekkaan sopii mielestäni juuri ihmisen inhimillisyyden ja epätäydellisyyden ilmeeseen. Yhtä hyvin siihen voisivat sopia aina epäonnistuvat rosvot Kasper, Jesper ja Joonatan. Tai se murtovaras, joka näki suurta vaivaa saadakseen omalla ammattitaidollaan avatuksi tyhjän kassakaapin.

Nuoriso meinaa melkein unohtua, kun mielessä ovat päällimäisinä aikuisten ihmisten kompastelut. Nuorison ja usein myös lasten (esim. 10-14-v.) ilkivalta ynnä muu häiriköinti ja jopa kriminaalitasoinen väkivalta sekä muu rikollisuus antaisivat aiheen pitkään puntarointiin. Kaikkea ei voi kuitata sillä, että pojat ovat poikia tai että pitäähän lasten ja nuorten saada hakea rajojaan. Tytöiltäkin syntyy tätä nykyä kaikenlaista. Eikä sitä asiaa muuksi muuta se, että entisaikaan me itse kukin saatoimme kasvaa kiltteinä ja mallikelpoisina lapsina, nuorina. Hyvin käyttäytyviä lapsia ja nuoria on ilman muuta suurin osa nykyisistäkin varttuvaisista.

Nuorison häiriköimiseen pitäisi pystyä puuttumaan. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää eikä hyväksyä. Jos siihen tarvittaisiin jotain lakipykälien muutoksia, tiukennuksia, niin eduskuntahan siitä päättää. Ja me valitsemme vaaleissa eduskunnan.

Leiriniekka kirjoitti:

Silleensähän asia on totta kai, että elämme yhä edelleen hiukan epätäydellisessä maailmassa. Omahyväisyyttä voisi ilmeisesti pitää syntinä, mutta enpä tiedä luokitteluja ja määrittelyjä, kun en ole luterilainen teologi.

Viittaukseni Nummisuuterin Eskoon ja Rumarillumarei-Pekkaan sopii mielestäni juuri ihmisen inhimillisyyden ja epätäydellisyyden ilmeeseen. Yhtä hyvin siihen voisivat sopia aina epäonnistuvat rosvot Kasper, Jesper ja Joonatan. Tai se murtovaras, joka näki suurta vaivaa saadakseen omalla ammattitaidollaan avatuksi tyhjän kassakaapin.

Nuoriso meinaa melkein unohtua, kun mielessä ovat päällimäisinä aikuisten ihmisten kompastelut. Nuorison ja usein myös lasten (esim. 10-14-v.) ilkivalta ynnä muu häiriköinti ja jopa kriminaalitasoinen väkivalta sekä muu rikollisuus antaisivat aiheen pitkään puntarointiin. Kaikkea ei voi kuitata sillä, että pojat ovat poikia tai että pitäähän lasten ja nuorten saada hakea rajojaan. Tytöiltäkin syntyy tätä nykyä kaikenlaista. Eikä sitä asiaa muuksi muuta se, että entisaikaan me itse kukin saatoimme kasvaa kiltteinä ja mallikelpoisina lapsina, nuorina. Hyvin käyttäytyviä lapsia ja nuoria on ilman muuta suurin osa nykyisistäkin varttuvaisista.

Nuorison häiriköimiseen pitäisi pystyä puuttumaan. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää eikä hyväksyä. Jos siihen tarvittaisiin jotain lakipykälien muutoksia, tiukennuksia, niin eduskuntahan siitä päättää. Ja me valitsemme vaaleissa eduskunnan.

Lue lisää

hyvien tapojen, toisten ihmisten kunnioittamisen ja huomioon ottamisen opettamista omille lapsille jo pienestä pitäen, sekä enemmän yhteistä aikaa ja kotoista puuhailua perheille kaikenlaisten suorittamisten tilalle. Läheisyyttä, hyväksymisen osoittamista, rakastamista, ongelmanratkaisutaitojen opettelemista yhdessä, toisen kuuntelemisen taitoa, toisiinsa luottamista ja yhteisten hetkien arvostamista tarvittaisiin enemmän jokaisessa kodissa. Sitä ei voi koskaan olla liikaa.

Kaikenlaista tietoa ja osaamista tarjotaan koululaisille ja opiskelijoille. Missä opetetaan vastuullista vanhemmuutta ja parisuhteessa elämistä niin, että kaikki pääsisivät/joutuisivat niitä opiskelemaan? Asioista kiinnostuneille on tarjolla kirjallisuutta ja kursseja, mutta yleisesti ottaen luotetaan ihmisten hallitsevan asiat luonnostaan ja oppineen kaiken omilta vanhemmiltaan. Maailma ja arvot ehtivät muuttua vuosien myötä, eivätkä kaikki ole saaneet parhaita mahdollisia malleja elämälleen. Työ ja harrastukset vievät monelta enemmän aikaa kuin jää oman perheen kanssa käytettäväksi. Elintaso on noussut, mutta mitä on tapahtunut elämisen laadulle ja arvomaailmalle?

O - Orvokki kirjoitti:

hyvien tapojen, toisten ihmisten kunnioittamisen ja huomioon ottamisen opettamista omille lapsille jo pienestä pitäen, sekä enemmän yhteistä aikaa ja kotoista puuhailua perheille kaikenlaisten suorittamisten tilalle. Läheisyyttä, hyväksymisen osoittamista, rakastamista, ongelmanratkaisutaitojen opettelemista yhdessä, toisen kuuntelemisen taitoa, toisiinsa luottamista ja yhteisten hetkien arvostamista tarvittaisiin enemmän jokaisessa kodissa. Sitä ei voi koskaan olla liikaa.

Kaikenlaista tietoa ja osaamista tarjotaan koululaisille ja opiskelijoille. Missä opetetaan vastuullista vanhemmuutta ja parisuhteessa elämistä niin, että kaikki pääsisivät/joutuisivat niitä opiskelemaan? Asioista kiinnostuneille on tarjolla kirjallisuutta ja kursseja, mutta yleisesti ottaen luotetaan ihmisten hallitsevan asiat luonnostaan ja oppineen kaiken omilta vanhemmiltaan. Maailma ja arvot ehtivät muuttua vuosien myötä, eivätkä kaikki ole saaneet parhaita mahdollisia malleja elämälleen. Työ ja harrastukset vievät monelta enemmän aikaa kuin jää oman perheen kanssa käytettäväksi. Elintaso on noussut, mutta mitä on tapahtunut elämisen laadulle ja arvomaailmalle?

Lue lisää

kaikki mainitsemasi. Sitä en kuitenkaan usko, että asiat niin huonosti ovat, että jokaisessa kodissa enemmän niitä tarvittaisiin. Liikakaan ei ole hyväksi. Kaikki lähtee kodista, mutta eihän koti ole eristetty saari. Vanhemmuudessa riittänee, kun on tarpeeksi hyvä.

Lapsen oikeuksien päivä onkin ihan hyvä päivä muistaa myös YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista.

5. artikla
Valtion pitää auttaa vanhempia ja muita lapselle tärkeitä aikuisia niin, että nämä voivat tukea lapsen kehitystä.

18. artikla
Valtion täytyy tukea vanhempia lasten kasvattamisessa.

Se vain on niin, että kodit yksinään eivät selviä tehtävästä. Eiväthän lapset edes ole kodin vaikutuspiirissä jatkuvasti. On oikeus ja myös velvollisuus käydä koulua.
Minkä kokoinen koulu, luokkakoko, millainen opetusohjelma, resurssit yleensä - mitä haluamme? Voimmeko vaikuttaa?
(Vastuullisen vanhemmuuden ja parisuhteessa elämisen opettaminen on muuten minun mielestäni vähän hankalampi juttu, siis ihan oppiaineena).

Sitten kaikki lapsen ja nuoren kehitystä häiritsevät asiat. Mistähän aloittaisi...
Tyttöjen liian varhainen puberteetti? Hormonitoimintaa häiritsevät kemikaalit, altistuminen mieshormonin kaltaiselle ftalaateille? No, tämä nyt oli vähän haettua, tietyn ajankohtaisuuden takia.
Entä monikulttuurisuus ja perheiden heikko taloudellinen tilanne ja nämä sosiaalisin perustein valitut asukkaat samoilla alueilla?
Erilaisuus on rikkautta, sanotaan, mutta törmäyksiäkin tulee.

Markkinavoimat taisin ehkä tuolla aiemmin jossain mainitakin, en käy nyt erittelemään kukaan ei jaksaisi varmaan lukea ja toisaalta kyllähän jokainen tietää, missä mennään.

Kodeilla on päävastuu kasvatuksesta, sitä en kiellä. Tukea kodit kuitenkin tarvitsevat.

beessisloggi kirjoitti:

kaikki mainitsemasi. Sitä en kuitenkaan usko, että asiat niin huonosti ovat, että jokaisessa kodissa enemmän niitä tarvittaisiin. Liikakaan ei ole hyväksi. Kaikki lähtee kodista, mutta eihän koti ole eristetty saari. Vanhemmuudessa riittänee, kun on tarpeeksi hyvä.

Lapsen oikeuksien päivä onkin ihan hyvä päivä muistaa myös YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista.

5. artikla
Valtion pitää auttaa vanhempia ja muita lapselle tärkeitä aikuisia niin, että nämä voivat tukea lapsen kehitystä.

18. artikla
Valtion täytyy tukea vanhempia lasten kasvattamisessa.

Se vain on niin, että kodit yksinään eivät selviä tehtävästä. Eiväthän lapset edes ole kodin vaikutuspiirissä jatkuvasti. On oikeus ja myös velvollisuus käydä koulua.
Minkä kokoinen koulu, luokkakoko, millainen opetusohjelma, resurssit yleensä - mitä haluamme? Voimmeko vaikuttaa?
(Vastuullisen vanhemmuuden ja parisuhteessa elämisen opettaminen on muuten minun mielestäni vähän hankalampi juttu, siis ihan oppiaineena).

Sitten kaikki lapsen ja nuoren kehitystä häiritsevät asiat. Mistähän aloittaisi...
Tyttöjen liian varhainen puberteetti? Hormonitoimintaa häiritsevät kemikaalit, altistuminen mieshormonin kaltaiselle ftalaateille? No, tämä nyt oli vähän haettua, tietyn ajankohtaisuuden takia.
Entä monikulttuurisuus ja perheiden heikko taloudellinen tilanne ja nämä sosiaalisin perustein valitut asukkaat samoilla alueilla?
Erilaisuus on rikkautta, sanotaan, mutta törmäyksiäkin tulee.

Markkinavoimat taisin ehkä tuolla aiemmin jossain mainitakin, en käy nyt erittelemään kukaan ei jaksaisi varmaan lukea ja toisaalta kyllähän jokainen tietää, missä mennään.

Kodeilla on päävastuu kasvatuksesta, sitä en kiellä. Tukea kodit kuitenkin tarvitsevat.

Lue lisää

rakastamiseen ja välittämiseen ja miten niitä voi olla kenenkään mielestä liikaa?

mistä tukea kirjoitti:

rakastamiseen ja välittämiseen ja miten niitä voi olla kenenkään mielestä liikaa?

Rakastaa ei koskaan voi liikaa. Ei vanhemmat lapsiaan ja toisin päin. Pitäisi kai jotenkin saada rakastava kodin ilmapiiri siirretyksi sukupolvelta toiselle.

Ennen kai elettiin pienemmissä ympyröissä. Kaikki oli lähellä,isovanhemmat ja naapurit välittivät toisistaan. Koulut olivat pieniä. Opettajat tunsivat hyvin jokaisen lapsen vanhemmat.

Usein vanhemmista ainakin toinen oli kotona. Elettiin vaatimattomasti. Kaikkea krääsää ei tarvinnut saada heti kotiinsa. Vaatteet olivat ainakin maalla kaikilla vaatimattomia. Lasten ja nuorten muoti ei tavoittanut kaikkia.

Tämän oli mielenkiintoinen keskustelu. Kiitos aloittajalle.

mistä tukea kirjoitti:

rakastamiseen ja välittämiseen ja miten niitä voi olla kenenkään mielestä liikaa?

se voi ilmetä liiallisena suojeluna ja huolehtimisena, jopa hemmotteluna, joka on minun mielestäni huonoin mahdollinen kasvatustapa. Silloinhan ei rajoja laiteta, kun ei ole tarvis ja joskus lapsi kuitenkin joutuu tekemisiin todellisuuden kanssa.
Toisessa ääripäässä se voi ilmetä liiallisena ankaruutena. Lapsi ei saa tervettä itsetuntoa eikä hyväksytyksi tulemisen tunnetta.
Huonona esimerkkinä vertaan nyt vaikka huonekasvin kasvattamiseen. Ne ovat usein kitukasvuisia juuri liiallisen kastelun takia, juuret mätänevät.
Tietenkin lasta tulee rakastaa täysin ja ehdoitta, antaa aikaa ja läsnäoloa. Niinhän kaikki terveet vanhemmat tekevät ilman muuta, aikaa ja läsnäoloa tietysti sen mukaan, mitä pystyvät.
En minä kyllä kehtaisi mennä vanhemmille neuvomaan, että rakastakaa enemmän ja toinen voisi jäädä vaikka töistä pois, niin hyvin menee.

Tukea voidaan monella tavalla, tarvittaessa laatimalla uusia lakeja, valvomalla voimassa olevien lakien ja suositustenkin noudattamista, alkoholipolitiikalla, arvokeskusteluilla ja ryhdikkäillä korjausliikkeillä, ajoissa asioihin puuttumisella jne. ehkä joku muu haluaisi jatkaa listaa ja keskustelua?

Mielenkiintoinen termi tuo "saranasukupolvi". En ollut aikaisemmin kuullut tai lukenut siitä. Itse tunnen kuuluvani siihen myös, mutta kuulunko vain käyttäytymiseni osalta!
Olen sellaisesta perheestä, joka ei ollut varsinaisesti maalta muttei kaupungistakaan. Vanhempani ja heidän vanhempansa olivat eräänlaista muuttajakansaa, työn perässä kulkijoita ja myös toiselta puolelta evakkoja. Ajan asenteet tietenkin näkyivät heissäkin niin kuin myös minussa, mutta molemmissa polvissa ehkä ei niin vahvoina kuin yleensä.

Jäin kuitenkin miettimään omia asenteitani ja arvomaailmaani ja vertaamaan niitä lasteni vastaaviin. Myönnän, että olen aikani kasvatti ja enkä järin hyvin sulata kaikkea uutta ja outoa. Vasta lastenlasteni kautta olen tavannut maahanmuuttajia ja katsellut ja kuunnellut kuinka hyvin he toisensa kohtaavat ja ystävystyvät.

Hyvät tavat, joista edellä on kirjoitettu, me opittiin kotoa ja koulusta. Äiti oli useimmilla kotiäiti ja opettajilla oli auktoriteettiä. Vanhempien nimittely tai opettajien härnääminen ja kiusaaminen, sellaisesta tuskin tiesimme.

Mutta olemmeko sen parempia! Luulen, että meidän sukupolvella on tallella vielä melkoinen määrä ennakkoluuloja niin uusia ihmisiä kuin tapojakin kohtaan. Joskus saattaa hämmentyä ja tulla ylilyöntejä. Olen kuitenkin aivan samaa mieltä kuin 1943, ettei toiseen tarttuminen ole oikein.

Mitäs tää oikeen on:" Tietysti satunnaiset "kourimiset" piristävät ilmapiiriä ja luovat alkuperäisyyden tunnelmaa. Ihmisten keskinäinen jutunvääntö saa kunnon aiheita."

Kyllä Lenita saisi pitää jöötä vähän enemmänkin. Kaikki on päin pusikoita, eikä kukaan sano mitään. Kärsivällisyys ei oikeen pidä.