Idealisaatio

Idealisoida tarkoittaa samaa kuin kaunistella, yliarvioida esimerkiksi itseään, toista ihmistä tai yhteiskuntaa, ei halua nähdä puutteita ja ongelmia vaan haluaa nähdä kohteen lähes virheettömänä.

Ylisuuret odotukset tai vaatimukset ovat myös idealisaatioasennetta. Kun sitten joutuu kohtaamaan puutteita pettyy, ahdistuu tai suuttuu. Toimii siis epätasapainoisesti, poissa todellisuudesta. Tämä merkitsee ristiriitaa omien ajatusten (kuvitelmien) ja todellisuuden välillä, minkä kokee myös sisäisenä konfliktinä.

Oman itsen idealisointia voidaan kutsua perfektionismiksi (luulee olevansa täydellinen) tai suuruudenhulluudeksi, megalomaniaksi (luulee kykenevänsä kaikkeen, on täysin ainutlaatuinen). Asenne voi olla hyvinkin voimakas, psykoottista tasoa, täysin pois todellisuudesta. Siitä käytetään myös termiä teomania (teo = Jumala). Tällainen suhtautumistapa aiheuttaa tarpeetonta stressaantumista. Se on usein loppuun palamisen osasyy.

Idealisaation asenne on tavallista. Siksi esimerkiksi asiakkaan tai potilaan aggressiivisuus hämmästyttää lamaannuttavasti. Oppilaan häiriköinti tunnilla aina ikään kuin yllättää ja vie opettajan epätasapainoon. Kun työtoveri sabotoi, ei usko silmiään. Kun esimies toimii epäoikeudenmukaisesti, ahdistuu valtavasti. Kun aviopuoliso toimi taas kerran tutulla tavalla väärin, pettyy ja suuttuu vahingollisin seurauksin: tulee vain riita, mutta itse ongelmaa ei kyetä käsittelemään.

Idealisaation asenne on siten todellisuuden sensuroimista ja siitä aiheutuu samanlaisia seurauksia kuin sensuurista. Ihminen menee lukkoon, ei osaa käyttää kykyjään, kekseliäisyyttään, ei muista, ajatukset sekoavat, siis vahingoittaa omaa toiminnallisuuttaan.

Tämän asenteen tai taipumuksen tiedostaminen merkitsee mahdollisuutta parempaan valmiuteen ja tasapainoon niissä stressaavissa tilanteissa, joissa toinen henkilö käyttäytyy hankalasti, aggressiivisesti tai vahingoittavalla tavalla. Tiedostamalla idealisaation asennetta ei pety, hölmisty, lamaannu tai vihastu lainkaan niin helposti, vaan osaa toimia viisaammin ja tehokkaammin, voi siis käyttää paremmin tavanomaisia kykyjään.

56

6817

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • veteen piirretty viiva

      Jos lakkaa uskomasta hyvään toisessa ihmisessä voi vaarana olla myös kyynisyys. Miten löytää tasapainon kyynisyyden ja idealisoimisen väliltä? Ja jos pitäisi valita jompi kumpi, kumpi olisi pienempi paha?

      • on välttämätöntä

        Hyvään uskomista ei pidä lopettaa, koska sitä on jokaisessa ihmisessä. Jokainen idealisoi sekä itseään että toista. Jos näkee omaa idelisointiaan, on helpompi havaita sitä myös toisessa.

        Hyvä näkyy parahaiten toiminnassa. Vaikka toinen puhuisi kuinka hienosti, mutta jos ei näy tekoja, jotain on vialla.


    • Varjolilja

      En tiedä, liittyyko mustavalkoisuus tähän, mutta siinä ihminen voi idealisoida jonkun täysin hyväksi ja leimata jonkun toisen täysin pahaksi. En tiedä, miten hyvin tuollaisen vaikeaksi häiriöksi ajattelemani asenteen voi itse korjata. Oma terapiani ainakin on ajoittain aivan älyttömän vaikeaa, kun terapeutti "kokeilee" jotain asiaa minussa ja se osoittautuu liian vaikeaksi, jähmettäväksi, jossa olen ikään kuin traumatilassa (en -tilanteessa). Miten ihmeessä joku voi aivan ilman ohjausta "korjata" itseään, sitä en osaa ymmärtää. Kun olen ollut tuo idealisoitu paha, en osaa ajatella, miten voisin tulla edes vähän "paremmaksi".

      • Idealisoinnin yksi muoto on teomania: ei hyväksy todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan muuttaa sen itselleen sopivaksi. Kun terapeutti tuo tätä esille, voi mennä lukkoon, jähmettyä. Minulla on itselläni kokemuksia siitä. Se on kuitenkin merkki terapian toimivuudesta.
        Mielestäni suvaitsevaisuus hyväksyä idealisointia on ainoa, mikä auttaa.


      • ritalin

        "En tiedä, liittyyko mustavalkoisuus tähän, mutta siinä ihminen voi idealisoida jonkun täysin hyväksi ja leimata jonkun toisen täysin pahaksi."

        Minulle tuli mieleen "split" ihan äärimmäisenä esimerkkinä idealisoinnista. Siinä splittiä käyttävä ensin näkee toisen täydellisenä ja kokiessaan pinenkin virheen tämän täydelliseksi idealisoidun osalta, hän muuttaakin täydelliseksi idealisoidun täysin pahaksi.
        Tällainen ihminen on kuitenkin yleensä kyyninen siinä mielessä, kuin sanaa "kyyninen" yleensä käytetään. Mutta kyynisyys onkin useimmiten torjuttua naiiviutta.

        Itse muistan tällaisen idealisoimisen murenemisen lukio-aikana, kun opettajien auktoriteetti omissa silmissäni katosi: saatoin itse tuntea asiat opettajaa paremmin. Myös opettajien motiivit omiin mielipiteisiinsä alkoivat vaikuttaa enemmänkin traumaattisilta, kuin loogisilta. Myöhemmin havaitsin erään hyvin autoritäärisen opettajan jopa valehdelleen ummet ja lammet.


        "Miten ihmeessä joku voi aivan ilman ohjausta "korjata" itseään, sitä en osaa ymmärtää."

        Keskeistä on oma tahto. Oma tahto täytyy osata ja pystyä kanavoimaan itseterapian suorittamiseen. Myöskin terapian päämäärä pitäisi mielestäni olla henkilön saaminen haluamaan itsensä tutkimiseen. Eihän seksikään ole seksiä, jos toinen ei sitä todella halua!
        Keskeistä terapiassa on, että terapeutilla on kyky potilaan ns. kielipelin ymmärtämiseen, eli kokonaisvaltaisen logiikan tajuaminen kommunikaation ulkoisten muotojen läpi. Ei ns. rivien välistä lukeminen, joka on oman egon pönkittämistä, vaan tahto ymmärtää.


      • Idealistikin

        Minulle on eräs psykoterapeutti sanonut, että masentunut ihminen se vasta realisti on. Ns. terve näkee itsensä "terveesti" "idealisoituneessa" valossa, vähän parempana kuin oikeasti on. Omaa hyvää kuvaa itsestään ei kannata kaikille toitottaa, silloin voidaan ehkä jo puhua narsistisesta häiriöstä. Hyväitsetuntoinen ihminen ei takerru kaikkiin vikoihinsa ja mokiinsa vaan unohtaa ne. Jonkinlaista idealisointia sekin. Rakastunut ihminen myös idealisoi. Voiko rakastumista tapahtua ilman minkäänlaista idealisointia pelkästään rationaalisena reaktiona? (Hih hih, olipa hassusti ajateltu.)


      • Idealistikin kirjoitti:

        Minulle on eräs psykoterapeutti sanonut, että masentunut ihminen se vasta realisti on. Ns. terve näkee itsensä "terveesti" "idealisoituneessa" valossa, vähän parempana kuin oikeasti on. Omaa hyvää kuvaa itsestään ei kannata kaikille toitottaa, silloin voidaan ehkä jo puhua narsistisesta häiriöstä. Hyväitsetuntoinen ihminen ei takerru kaikkiin vikoihinsa ja mokiinsa vaan unohtaa ne. Jonkinlaista idealisointia sekin. Rakastunut ihminen myös idealisoi. Voiko rakastumista tapahtua ilman minkäänlaista idealisointia pelkästään rationaalisena reaktiona? (Hih hih, olipa hassusti ajateltu.)

        "Hyväitsetuntoinen ihminen ei takerru kaikkiin
        vikoihinsa ja mokiinsa vaan unohtaa ne"

        Kun ihmisellä on terve itsetunto, niin hän hyväksyy itsensä virheellisenä virheellisten joukossa.

        Hyvistä ominaisuuksistaan ei tarvitse puhua, sillä hyvä puhuu itse puolestaan.

        "masentunut ihminen se vasta realisti on"

        Masentunut ihminen on sairaassa fantasiamaailmassa,
        masennus ei kuulu elämään vaikka, sitä on ihmisisä.


      • Varjolilja
        ritalin kirjoitti:

        "En tiedä, liittyyko mustavalkoisuus tähän, mutta siinä ihminen voi idealisoida jonkun täysin hyväksi ja leimata jonkun toisen täysin pahaksi."

        Minulle tuli mieleen "split" ihan äärimmäisenä esimerkkinä idealisoinnista. Siinä splittiä käyttävä ensin näkee toisen täydellisenä ja kokiessaan pinenkin virheen tämän täydelliseksi idealisoidun osalta, hän muuttaakin täydelliseksi idealisoidun täysin pahaksi.
        Tällainen ihminen on kuitenkin yleensä kyyninen siinä mielessä, kuin sanaa "kyyninen" yleensä käytetään. Mutta kyynisyys onkin useimmiten torjuttua naiiviutta.

        Itse muistan tällaisen idealisoimisen murenemisen lukio-aikana, kun opettajien auktoriteetti omissa silmissäni katosi: saatoin itse tuntea asiat opettajaa paremmin. Myös opettajien motiivit omiin mielipiteisiinsä alkoivat vaikuttaa enemmänkin traumaattisilta, kuin loogisilta. Myöhemmin havaitsin erään hyvin autoritäärisen opettajan jopa valehdelleen ummet ja lammet.


        "Miten ihmeessä joku voi aivan ilman ohjausta "korjata" itseään, sitä en osaa ymmärtää."

        Keskeistä on oma tahto. Oma tahto täytyy osata ja pystyä kanavoimaan itseterapian suorittamiseen. Myöskin terapian päämäärä pitäisi mielestäni olla henkilön saaminen haluamaan itsensä tutkimiseen. Eihän seksikään ole seksiä, jos toinen ei sitä todella halua!
        Keskeistä terapiassa on, että terapeutilla on kyky potilaan ns. kielipelin ymmärtämiseen, eli kokonaisvaltaisen logiikan tajuaminen kommunikaation ulkoisten muotojen läpi. Ei ns. rivien välistä lukeminen, joka on oman egon pönkittämistä, vaan tahto ymmärtää.

        Niin, tahtoa pitää ja uskoakin, että voi "korjata" itseään. Mutta siihen tarvitaan lisäksi taitoa. Olen ajatellut, että olen kuin väärin ohjelmoitu tietokone, jota ei voi kerralla tyhjentää ja ohjelmoida uudelleen, vaan hitaasti ja vähitellen. Ne askeleet ovat hyvin lyhyitä, vaikka olen ohjauksessa. Ihmisen vain pitäisi hakeutua ajoissa hoitoon, ei vasta sitten, kun on jo monessa umpisolmussa. Niiden solmujen avaamisessa on iso työ ja se on pelottavaakin välillä.

        Tuo oppilaan ymmärtäminen opettajaa paremmin voi olla opettajalle hankala juttu. Hän voi joutua siinä kissa ja hiiri -leikkiin, jossa itse on hiiri. Silloin hän voi menettää kaiken auktoriteettinsa ja joutua kiusalliseen asemaan, josta on vaikea päästä pois.


    • asian näin

      Siis filosofialla.

      Tässä vaikea selvitys asiasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Platonismi

      Koetan kertoa selväsanaisemman. On olemassa ideoiden maailma ja reaalimaailma. Ideoiden maailmassa asiat ovat teoreettisia, symmetrisiä, kauniita, ne jäljittelevät säännönmukaisuutta, kaikki on kaunista ja puhdasta. Mikään ei ole kurjaa tai ikävää, häiriötekijöitä tai ongelmia ei ole.

      Reaalimaailma taas on jotain hieman toisenlaista ideaalimaailmaan verrattuna. Ongelmia ja häiriötekijöitä on, kaikkea ei saada korjattua. Epäsymmetrisyyttä, kurjuutta, epäoikeudenmukaisuutta, vääryyttä, kärsimystä jne.

      Oikean elämän suurin haaste lienee näiden kahden maailman symbioottisessa yhdistämisessä. Miten jokaiselle ihmiselle löydetään se oma ideaalinen paikkansa, missä on hyvä olla, missä omat mahdollisuudet pääsevät aukenemaan ja tekemään sen verran ja niitä asioita, joissa oma olo tuntuu riittävän hyvältä, pääsee toteuttamaan itseään, tuntee itsensä tarpeelliseksi, hyväksytyksi, suvaitsetuksi, rakastetuksi.

      • Hienosti ilmaistu. On rikkautta ottaa filosofia mukaan.


      • ritalin

        Kun lähdin lukemaan tätä sinun sepitelmääsi, tuli aluksi sellainen olo, että tupla-viski voisi olla tarpeen.
        Loppua kohden kiteytyvä ajatuksesi oli kuitenkin erinomainen sovellus.

        Itse miellän ideamaailman huomattavasti abstraktimmaksi käsitteeksi, kuin tuossa alussa sitä kuvaat.
        Ideamaailma on "maailma" havainnon takana. Näet kaikki, mitä havaitaan on lähtöisen täydellisestä ykseydestä, mitä koko maailma on.
        Kaikki havainnot viestivät tietoa ideamaailmasta, mutta ne eivät ole ideamaailma, vaan ne vain välittävät tietoa ideamaailmasta.
        Kieli ja matematiikka ovat havainnon symbolista kuvausta, eli ne kuvaavat sitä, mikä välittää tietoa ideamaailmasta.
        Matematiikassa äärettömyys on osoitus ideamaailman olemassaolosta, näet jos ei olisi äärettömyyttä, aistihavainto olisi apriorinen, eli välitön, eikä äärettömyydelle siten jäisi tilaa myöskään merkkijärjestelmässä.
        Koska aistihavainto on aposteriori, jokainen aistikokemus ja jokainen sana välittää tietoa täydellisestä ykseydestä ja sisältää siten itsessään täydellisen ykseyden, eli kaiken tiedon.

        Wittgenstein osoitti äärettömyyden ilmenemisen kielessä ja matematiikassa.
        "Siitä, mistä ei voida puhua, on vaiettava" sopii myös psykologiaan.
        Itsen tutkimisessa on mentävä "sen, mistä voidaan puhua"-reittejä. Siitä, mistä ei voida puhua, ei voida puhua ennen, kuin siihen ollaan päästy niiden, joista voidaan puhua(libidon/tahdon), kautta.

        Taivoitteena saada tila, missä kaikesta voidaan puhua, olisi kuitenkin vähintäänkin häiriintynyt. Todellinen tavoite matemaattisessa mielessä pitääkin olla sen hyväksyminen, että joistain asioista ei voida puhua.

        Sovelluksesi puhuu oman itsen tuntemisesta(hyväksymisestä), eli itsen kautta ideamaailman käsittämisestä, jolloin henkilö eläisi fyysisellä tasolla ideamaailman ja siten maailmankaikkeuden mekaniikan mukaisesti. :)


        Mutta nyt, nukkumaan.


      • Lette kirjoitti:

        Hienosti ilmaistu. On rikkautta ottaa filosofia mukaan.

        Tämä on filosofian ja todellisuuden keinotekoista yhdistämistä ja jää omaan arvoonsa.

        Sokrateeta pidetään ensimmäisenä todellisena filosofina, jonka filosofialle löytyi sovellutus.
        Sokrateella ja Kristuksella on sama dialektiikka, joka on vieläkin vallitseva. Hyvä on alkuperäistä ihmisessä, paha seuraa, kun ihminen kääntää hyvää (invertoi) pahaksi.

        Tällä hetkellä on kyllä muodissa Platonin filosofia, jossa hyvä ja paha ovat riippumattomia toisistaan, siis samanarvoisia, mikä tekee siitä vaarallisen filosofian.


      • Varjolilja
        Lette kirjoitti:

        Tämä on filosofian ja todellisuuden keinotekoista yhdistämistä ja jää omaan arvoonsa.

        Sokrateeta pidetään ensimmäisenä todellisena filosofina, jonka filosofialle löytyi sovellutus.
        Sokrateella ja Kristuksella on sama dialektiikka, joka on vieläkin vallitseva. Hyvä on alkuperäistä ihmisessä, paha seuraa, kun ihminen kääntää hyvää (invertoi) pahaksi.

        Tällä hetkellä on kyllä muodissa Platonin filosofia, jossa hyvä ja paha ovat riippumattomia toisistaan, siis samanarvoisia, mikä tekee siitä vaarallisen filosofian.

        En millään pysty ymmärtämään tuota filosofiaa, jossa hyvä voittaa pahan. Jos joku on patologisen paha, ei mikään muu kuin ero tuosta ihmisestä pelasta hänen uhriaan/uhrejaan. Kun kuolema vapautti minut narsistisesta läheisestäni, en enää kokenut mitään helpotusta, vaikka sitä odotin. Ei, mitään ei tapahtunut. Aloin vain vajota hitaasti, mutta varmasti. Enää en ole vajonnut, mutta en kovin paljon noussutkaan. Siitä on nyt neljä vuotta aikaa.

        Sen haluan sanoa, että jokaisen ihmisen, joka on tekemisissä narsistin kanssa, kannattaa itsensä suojelemiseksi poistua tämän vaikutusalueelta niin kauan kun vielä kykenee sen tekemään. Pahuus tuosta ihmisestä ei lähde millään eikä mikään imhimillinen hyvyys tee häntä hyväksi. Sen olen karvaasti kokenut.

        Melkein tulen hulluksi, kun luen palstalta tätä loputonta lässytystä hyvän voittavasta pahasta. Ehkä se pätee jossain sopivassa tilassa tai joidenkin terveiden ihmisten keskuudessa, mutta pahasti vinksahtaneihin se on turhaa voimien haaskausta, yhtä järkevää kuin lammen tyhjentäminen reiällisellä lusikalla Grimmin sadussa.


      • ritalin
        Lette kirjoitti:

        Tämä on filosofian ja todellisuuden keinotekoista yhdistämistä ja jää omaan arvoonsa.

        Sokrateeta pidetään ensimmäisenä todellisena filosofina, jonka filosofialle löytyi sovellutus.
        Sokrateella ja Kristuksella on sama dialektiikka, joka on vieläkin vallitseva. Hyvä on alkuperäistä ihmisessä, paha seuraa, kun ihminen kääntää hyvää (invertoi) pahaksi.

        Tällä hetkellä on kyllä muodissa Platonin filosofia, jossa hyvä ja paha ovat riippumattomia toisistaan, siis samanarvoisia, mikä tekee siitä vaarallisen filosofian.

        Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen filosofiat ovat identtisiä, ne on vain sanottu ja ilmaistu erillailla. Samat asiat he kaikki sanovat ja ovat kaikesta samaa mieltä.
        Erona on vain "kielipeli".


      • Varjolilja kirjoitti:

        En millään pysty ymmärtämään tuota filosofiaa, jossa hyvä voittaa pahan. Jos joku on patologisen paha, ei mikään muu kuin ero tuosta ihmisestä pelasta hänen uhriaan/uhrejaan. Kun kuolema vapautti minut narsistisesta läheisestäni, en enää kokenut mitään helpotusta, vaikka sitä odotin. Ei, mitään ei tapahtunut. Aloin vain vajota hitaasti, mutta varmasti. Enää en ole vajonnut, mutta en kovin paljon noussutkaan. Siitä on nyt neljä vuotta aikaa.

        Sen haluan sanoa, että jokaisen ihmisen, joka on tekemisissä narsistin kanssa, kannattaa itsensä suojelemiseksi poistua tämän vaikutusalueelta niin kauan kun vielä kykenee sen tekemään. Pahuus tuosta ihmisestä ei lähde millään eikä mikään imhimillinen hyvyys tee häntä hyväksi. Sen olen karvaasti kokenut.

        Melkein tulen hulluksi, kun luen palstalta tätä loputonta lässytystä hyvän voittavasta pahasta. Ehkä se pätee jossain sopivassa tilassa tai joidenkin terveiden ihmisten keskuudessa, mutta pahasti vinksahtaneihin se on turhaa voimien haaskausta, yhtä järkevää kuin lammen tyhjentäminen reiällisellä lusikalla Grimmin sadussa.

        Annat yhden ihmisen vaikuttaa kohtuuttoman paljon näkemykseesi. Tällä ihmisellä kuten sinullakin oli vapaa tahto, jota hän käytti omaksi ja toisten vahingoksi. Olen varma, että hän ei syntynyt narsistiksi, kyllä sekin on hänen monien valintojensa tulos. Olet mennyt mukaan hänen patologiaansa. Täytyy luovuttaa, jos toinen ei ota vastaan.

        Jos paha olisi hyvää voimakkaampi, olisimme aikoja sitten tappaneet toisemme. Kyllä maailmasa tälläkin hetkellä tehdään työtä ihmisten ja planeetan hyväksi eli käytetään rakautta.


      • ritalin
        Varjolilja kirjoitti:

        En millään pysty ymmärtämään tuota filosofiaa, jossa hyvä voittaa pahan. Jos joku on patologisen paha, ei mikään muu kuin ero tuosta ihmisestä pelasta hänen uhriaan/uhrejaan. Kun kuolema vapautti minut narsistisesta läheisestäni, en enää kokenut mitään helpotusta, vaikka sitä odotin. Ei, mitään ei tapahtunut. Aloin vain vajota hitaasti, mutta varmasti. Enää en ole vajonnut, mutta en kovin paljon noussutkaan. Siitä on nyt neljä vuotta aikaa.

        Sen haluan sanoa, että jokaisen ihmisen, joka on tekemisissä narsistin kanssa, kannattaa itsensä suojelemiseksi poistua tämän vaikutusalueelta niin kauan kun vielä kykenee sen tekemään. Pahuus tuosta ihmisestä ei lähde millään eikä mikään imhimillinen hyvyys tee häntä hyväksi. Sen olen karvaasti kokenut.

        Melkein tulen hulluksi, kun luen palstalta tätä loputonta lässytystä hyvän voittavasta pahasta. Ehkä se pätee jossain sopivassa tilassa tai joidenkin terveiden ihmisten keskuudessa, mutta pahasti vinksahtaneihin se on turhaa voimien haaskausta, yhtä järkevää kuin lammen tyhjentäminen reiällisellä lusikalla Grimmin sadussa.

        Lähipiirissäni on muutama jonkinlainen narsisti tälläkin hetkellä. Olen näiden kanssa oppinut tulemaan toimeen melko hyvin. Näitä narsistejakin on niin paljon erilaisia. Älykäs narsisti on varmasti pahempi, kuin tyhmä narsisti.
        Itsellä yksi keskeinen kohta elämässä oli, kun muutin toiselle paikkakunnalle ja tarvitsin ja hankin uusia ystäviä uudelta paikkakunnalta. Ongelma oli vain se, että tutustuessani uusiin ihmisiin, tuli tavattua 2*nph mies, 1*antisosiaalinen mies ja 4*rajatilainen nainen. Näistä yhdestä narsistista ja kahdesta rajatilaisesta päätin pysyä kaukana, loput menivät "defenssitutkani" alta ja pääsivät vaikuttamaan ikävällä tavalla.

        Tärkeää tuossa on juuri tajuta se, että tällainen henkilö ei ole täysissä järjissään ja häneen on osattava suhtautua realistisesti.
        Parisuhteessa jollain tavalla seksiin liittyvä syyllistäminen voi olla pahapaikka, jos on hieman epävarma itsestään(kuten varmaan useimmat ovat).


      • ritalin
        Lette kirjoitti:

        Annat yhden ihmisen vaikuttaa kohtuuttoman paljon näkemykseesi. Tällä ihmisellä kuten sinullakin oli vapaa tahto, jota hän käytti omaksi ja toisten vahingoksi. Olen varma, että hän ei syntynyt narsistiksi, kyllä sekin on hänen monien valintojensa tulos. Olet mennyt mukaan hänen patologiaansa. Täytyy luovuttaa, jos toinen ei ota vastaan.

        Jos paha olisi hyvää voimakkaampi, olisimme aikoja sitten tappaneet toisemme. Kyllä maailmasa tälläkin hetkellä tehdään työtä ihmisten ja planeetan hyväksi eli käytetään rakautta.

        Joskus olin jossain uskonnollisessa tilaisuudessa ja siellä luettiin Raamatusta kohta, jossa kerrottiin jokaisen ihmisen joutuvan "lohikäärmeen" nielemäksi joko ennen ennen syntymää, syntymässä, tai syntymän jälkeen.
        Tuolloin tämä kohta kuulosti kiinnostavalta, koska liitin sen psykologiaan.
        Yleensä Raamatun termi "lohikäärme" on todella hämäävä, koska se on ainoa pahaan liittyvä symboli, jolla ei ole konkreettista vastinetta todellisuudessa, vaan se on kuvaus näkymättömästä henkiolennon kaltaisesta.


      • Varjolilja
        Lette kirjoitti:

        Annat yhden ihmisen vaikuttaa kohtuuttoman paljon näkemykseesi. Tällä ihmisellä kuten sinullakin oli vapaa tahto, jota hän käytti omaksi ja toisten vahingoksi. Olen varma, että hän ei syntynyt narsistiksi, kyllä sekin on hänen monien valintojensa tulos. Olet mennyt mukaan hänen patologiaansa. Täytyy luovuttaa, jos toinen ei ota vastaan.

        Jos paha olisi hyvää voimakkaampi, olisimme aikoja sitten tappaneet toisemme. Kyllä maailmasa tälläkin hetkellä tehdään työtä ihmisten ja planeetan hyväksi eli käytetään rakautta.

        Varmaan noin voi ajatella, jos on alussa elänyt turvallisten ja terveiden ihmisten kanssa. Tilanne on toinen, jos on elänyt syntymästä lähtien persoonallisuushäiriöisten ihmisten keskellä. Lapsella ei ole mitään mahdollisuuksia pelastaa itseään siitä. Ainoa mahdollisuus on huostaanotto, mutta ei sekään aina käy, kun julkisivu pidetään hienona. Jonkun pitäisi tulla ja pelastaa pieni lapsi noiden häiriintyneiden hirviäiden kynsistä. Itse hän ei siihen pysty mitenkään. Sen olen kuullut muustakin kuin omasta suustani ja vasta hitaasti vanhana eukkona tajunnut. Suhtteutumiseni kaikkiin ihmisiin on epäluuloinen. En koe itseäni turvalliseksi kenenkään ihmisen seurassa, vaan ikään kuin oletan, että piilotettu pahuus ennen pitkää ilmenee, kunhan vain jaksan riittävän kauan odottaa. Koetan terapiassa opetella luottamaan edes terepeuttiin ja sitäkin asiaa olen kohtalaisen pitkään opetellut ja se on vaikeaa, hyvin vaikeaa. Onneksi terapeuttini ei ole hiiltynyt minuun ja voin jatkaa opetteluani. Oletukseni ovat siis nekin vinksahtaneen ihmisen oletuksia.


      • ritalin kirjoitti:

        Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen filosofiat ovat identtisiä, ne on vain sanottu ja ilmaistu erillailla. Samat asiat he kaikki sanovat ja ovat kaikesta samaa mieltä.
        Erona on vain "kielipeli".

        Filosofia ei koskaan ole "kielipeliä". Sokrateen ja Platonin filosofian keskeiset erot ovat juuri kuten sanoin. He eivät ole samma mieltä, olen perehtynyt asiaan.


      • ritalin
        Lette kirjoitti:

        Filosofia ei koskaan ole "kielipeliä". Sokrateen ja Platonin filosofian keskeiset erot ovat juuri kuten sanoin. He eivät ole samma mieltä, olen perehtynyt asiaan.

        Olen minäkin näihin tutustunut. Wittgensteinin mukaan filosofian ja jopa tieteen kehitys on vain muodollista kehitystä, kun uusi filosofi ei ymmärrä vanhan filosofin kirjoituksia ja kirjoittaa uuden filosofian, joka vastustaa vanhaa filosofiaa, mutta on todellisuudessa sama filosofia toisella tavalla sanottuna. Tämä johtuu kyvyttömyydestä ymmärtää kielipeliä.
        Tieteen kehittyminen ajan kuluessa on ollut lähinnä kielellisen ilmaisun tarkentumista, vaikka sen sanoma on aina ollut sama. Ilmaisun tarkentuminen on käsitteellistä jakautumista, mikä korreloi materian jakautumisesta johtuvan maailmankaikkeuden kasvun ja siitä johtuvan ajan kulumisen kanssa.

        Todellista filosofian, tai tieteen kehittymistä ei kuitenkaan voi tapahtua, sillä kaikki on jo ollut valmiina ennen ajan alkamista.
        Ja onhan se mahdotonta, että ihmiset olisivat puhuneet eri asiasta mm. sanoessaan maata litteäksi, kuin nykyään, kun maata sanotaan pyöreäksi. Samaa asiaa näillä sanoilla tarkoitetaan, sillä muutoinhan maa olisi todella ollut joskus litteä.
        Kielen tarkoitus ei olekaan kuvata absoluuttisesti yhtään mitään, sillä ilmaus voi aina tarkentua. Kielen tarkoitus on välittää tietoa, ei kuvata sitä.
        Muutoinhan äitikin toteaisi aina lapselleen tämän itkiessä: "olet väärässä!", mutta näin ei kuitenkaan ole ja äiti antaa lapselle tissiä.

        Sokrateen filosofiassa oli kyse kutakuinkin juuri tästä. Hän pyrki dialogillaan osoittamaan, kuinka ihmiset juuri tiedostamattaan toteavat toisen olevan väärässä, kun eivät tätä ymmärrä. On aina helppoa uskoa toisen olevan väärässä, koska se luo turvallisuuden tunnetta. Tällöin ei kuitenkaan voida ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa, vaan kielletään hänet ja nähdään hänen motiivinsa pahoina, jolla oma ymmärtämättömyys on helppo oikeuttaa.

        Aristoteles pyrki olemaan paljolti erimieltä Platonin kanssa, mutta valitettavasti hän ei siihen pystynyt, vaikka kuinka kirjoitti erinomaisen loogisesti kaiken olevan päinvastoin, kuin Platon uskoi asioiden olevan. Aristoteles pystyi vain sanomaan saman toisin sanoin.

        Sokrates ja etenkin Wittgenstein osoittivatkin, ettei kukaan voi edes olla toisen kanssa erimieltä yhtään mistään. Kyse on vain ymmärtämättömyydestä toista kohtaan. Molemmat filosofit taisivat tulla tulokseen itsetutkiskelun kautta. Wittgenstein oli lentokoneinsinööri, joka siinä sivussa huomasi itsetutkiskelunsa avulla pystyvänsä ratkaisemaan matematiikan syvimpiä ongelmia.


      • Lette kirjoitti:

        Filosofia ei koskaan ole "kielipeliä". Sokrateen ja Platonin filosofian keskeiset erot ovat juuri kuten sanoin. He eivät ole samma mieltä, olen perehtynyt asiaan.

        Platonin ja Sokrateen perusajatukset ovat kuten sanoin. Pidä sinä vaan omat mielipiteesi, en yritäkään käännyttää sinua.

        Olen muuten viime vuoden puolella kirjoittamut aiheesta alotuksen "Ihmiskäsitys". Silloin et sanonut tällaista, vaikka osallistuit ketjuuni.


      • ritalin
        Lette kirjoitti:

        Platonin ja Sokrateen perusajatukset ovat kuten sanoin. Pidä sinä vaan omat mielipiteesi, en yritäkään käännyttää sinua.

        Olen muuten viime vuoden puolella kirjoittamut aiheesta alotuksen "Ihmiskäsitys". Silloin et sanonut tällaista, vaikka osallistuit ketjuuni.

        En muista enää sitä vuoden takaista ketjua. Olen silloin ollut samalla kannalla, kuin nytkin, joten olen joko keskittynyt eri asioihin, tai en ole jaksanut/ehtinyt kirjoitella tarkemmin.

        Sokrateen ja Platonin erimielisyydestä on vaikea sanoa mitään, koska Sokrateelta ei ole jäänyt kirjoitettua tekstiä. Käsittääkseni Platon kuitenkin ihaili Sokratesta suuresti, joten ei taideta voida puhua varsinaisesta erimielisyydestä, tai mistään kritiikistä.

        Platon varmasti kehitti omaa erillistä filosofiaansa, mutta sen sisäinen sanoma lieni kuitenkin sama Sokrateen kanssa. Luin toissa kesänä tästä asiasta enemmän, mutta en nyt muista paljoakaan täsmätietoa.


      • ritalin
        ritalin kirjoitti:

        En muista enää sitä vuoden takaista ketjua. Olen silloin ollut samalla kannalla, kuin nytkin, joten olen joko keskittynyt eri asioihin, tai en ole jaksanut/ehtinyt kirjoitella tarkemmin.

        Sokrateen ja Platonin erimielisyydestä on vaikea sanoa mitään, koska Sokrateelta ei ole jäänyt kirjoitettua tekstiä. Käsittääkseni Platon kuitenkin ihaili Sokratesta suuresti, joten ei taideta voida puhua varsinaisesta erimielisyydestä, tai mistään kritiikistä.

        Platon varmasti kehitti omaa erillistä filosofiaansa, mutta sen sisäinen sanoma lieni kuitenkin sama Sokrateen kanssa. Luin toissa kesänä tästä asiasta enemmän, mutta en nyt muista paljoakaan täsmätietoa.

        Googletin keskustelun ja totesin siellä näin:

        "Sama näkyy Kantin aposteriorissa, sillä Sokrates huomasi Kantin tapaan, että apriori-tilassa ihminen luulee tietävänsä asioita, vaikkei tiedä."

        En tiedä, olenko ollut huomaamattani jossain psykoosissa, vai miksi tekstini on noin kirotun epäselvä. Puhun itse keksimilläni käsitteillä(apriori-tila), olettaen, että joku voisi niitä ymmärtää.
        Periaatteessa tuossa lainaamassani kohdassa sanon samat asiat, kuin tässäkin ketjussa, mutta todella ytimekkäästi ja käsittämättömästi.

        Tuolla "apriori-tilalla" tarkoitan juuri sitä, kun toisen todetaan olevan väärässä ja sillä perusteella kieltäydytään ymmärtämästä tätä. Apriori-tila nimenä on jo paljon kertova, sillä se osoittaa, että tällaisessa apriori-tilassa oleva ihminen luulee tiedostamattaan maailman sisältyvän henkilöön itseensä, eikä niin, että itse sisältyisi maailmaan, kuten se todellisuudessa on.

        Tässäkin väitteessä tosin on "analoginen vaara", sillä periaatteessa maailman sisältyminen itseen voi olla sama asia, kuin itsen sisältyminen maailmaan, sillä maailman sisältyminen itseen voi kieliopillisesti tarkoittaa myös ääretöntä mielen tiedostamatonta osaa, joka viestii havainnon takana olevasta ykseydestä. Tässä kuitenkaan ei tarkoiteta ihmisen mielessä olevaa tiedostamattomuutta, vaan ihmisen sisällä olevaa ykseyttä, johon ihminen kuuluu. Siis ei sitä, että se on ihmisen sisällä, vaan sitä, että ihminen kuuluu siihen.


      • ritalin kirjoitti:

        Googletin keskustelun ja totesin siellä näin:

        "Sama näkyy Kantin aposteriorissa, sillä Sokrates huomasi Kantin tapaan, että apriori-tilassa ihminen luulee tietävänsä asioita, vaikkei tiedä."

        En tiedä, olenko ollut huomaamattani jossain psykoosissa, vai miksi tekstini on noin kirotun epäselvä. Puhun itse keksimilläni käsitteillä(apriori-tila), olettaen, että joku voisi niitä ymmärtää.
        Periaatteessa tuossa lainaamassani kohdassa sanon samat asiat, kuin tässäkin ketjussa, mutta todella ytimekkäästi ja käsittämättömästi.

        Tuolla "apriori-tilalla" tarkoitan juuri sitä, kun toisen todetaan olevan väärässä ja sillä perusteella kieltäydytään ymmärtämästä tätä. Apriori-tila nimenä on jo paljon kertova, sillä se osoittaa, että tällaisessa apriori-tilassa oleva ihminen luulee tiedostamattaan maailman sisältyvän henkilöön itseensä, eikä niin, että itse sisältyisi maailmaan, kuten se todellisuudessa on.

        Tässäkin väitteessä tosin on "analoginen vaara", sillä periaatteessa maailman sisältyminen itseen voi olla sama asia, kuin itsen sisältyminen maailmaan, sillä maailman sisältyminen itseen voi kieliopillisesti tarkoittaa myös ääretöntä mielen tiedostamatonta osaa, joka viestii havainnon takana olevasta ykseydestä. Tässä kuitenkaan ei tarkoiteta ihmisen mielessä olevaa tiedostamattomuutta, vaan ihmisen sisällä olevaa ykseyttä, johon ihminen kuuluu. Siis ei sitä, että se on ihmisen sisällä, vaan sitä, että ihminen kuuluu siihen.

        Ihmiskäsitys
        Kirjoittanut: Lette 3.1.2008 klo 15.27

           On vaikeata puhua henkilökohtaisesta ihmiskäsityksestä. Tuntuu, ettei se johda mihinkään. Tavaksi on tullut kätkeytyä jonkin auktoriteetin taakse. Tästä ei kannata syyttää ketään, sillä koko yhteiskunta on pitkälle institutionalisoitunut.

        Sokrateella ja kristinuskolla on sama ihmiskuva. Ihminen on perusolemukseltaan hyvä (rakkaudellinen). Pahuus (patologia) tulee, kun ihminen kääntää (invertoi) hyvää pahaksi. Ihminen on vahvasti sitoutunut rakkauteen. Pahinkaan ihminen ei pääse siitä kokonaan irti. Sokrateen lause ”tunne itsesi ” on myös psykologian perusta. Sokrates tarkoitti tiedon tasoa. Jotta ihminen hyötyisi siitä , sen tulisi tapahtua myös tunteen tasolla.

        Tällä hetkellä on suosiossa Platonin filosofiaan perustuva ihmiskäsitys. Siinä hyvä ja paha ovat alkuperältään riippumattomia, siis samanarvoisia. Ihminen itse tekee vertailun.
        Tällainen näkemys on mielestäni vaarallinen, koska se hyväksyy pahuuden (patologian).
        Helsingin Sanomat otsikoi Jokelan ampumistapauksen yhteydessä kirjoituksen ”Platon sekoitti pään”.

        Näyttää, että pahuus hallitsee maailmaa, koska se pitää kovaa meteliä. Tämä on kuitenkin harhaa, sillä pahan ei ole pakko ollla olemassa. Mutta, jos ei olisi hyvyyttä, ei olisi elämääkään    


      • kymysys
        ritalin kirjoitti:

        Lähipiirissäni on muutama jonkinlainen narsisti tälläkin hetkellä. Olen näiden kanssa oppinut tulemaan toimeen melko hyvin. Näitä narsistejakin on niin paljon erilaisia. Älykäs narsisti on varmasti pahempi, kuin tyhmä narsisti.
        Itsellä yksi keskeinen kohta elämässä oli, kun muutin toiselle paikkakunnalle ja tarvitsin ja hankin uusia ystäviä uudelta paikkakunnalta. Ongelma oli vain se, että tutustuessani uusiin ihmisiin, tuli tavattua 2*nph mies, 1*antisosiaalinen mies ja 4*rajatilainen nainen. Näistä yhdestä narsistista ja kahdesta rajatilaisesta päätin pysyä kaukana, loput menivät "defenssitutkani" alta ja pääsivät vaikuttamaan ikävällä tavalla.

        Tärkeää tuossa on juuri tajuta se, että tällainen henkilö ei ole täysissä järjissään ja häneen on osattava suhtautua realistisesti.
        Parisuhteessa jollain tavalla seksiin liittyvä syyllistäminen voi olla pahapaikka, jos on hieman epävarma itsestään(kuten varmaan useimmat ovat).

        En tiedä tajuatko ollenkaan itse miltä tuo kuullostaa... mutta kysynpä varmuuden vuoksi: oletko tutustunut yhteenkään ns. terveeseen ihmiseen? Siis sellaiseen jolle et olisi lätkäissyt jotain diagnoosia päälle, kun tulee ensimmäinen erimielisyys. Jos olet, niin kumpia enemmän?


      • ritalin
        kymysys kirjoitti:

        En tiedä tajuatko ollenkaan itse miltä tuo kuullostaa... mutta kysynpä varmuuden vuoksi: oletko tutustunut yhteenkään ns. terveeseen ihmiseen? Siis sellaiseen jolle et olisi lätkäissyt jotain diagnoosia päälle, kun tulee ensimmäinen erimielisyys. Jos olet, niin kumpia enemmän?

        miltä tuo kysymys kuulostaa? Yleensä ottaen olen tavannut vain marginaalisen määrän persoonallisuushäiriöisiä.


      • Toinen ihmettelijä
        ritalin kirjoitti:

        miltä tuo kysymys kuulostaa? Yleensä ottaen olen tavannut vain marginaalisen määrän persoonallisuushäiriöisiä.

        Tekstisi kyllä antavat aivan päinvastaisen kuvan!


      • ,..................
        Varjolilja kirjoitti:

        En millään pysty ymmärtämään tuota filosofiaa, jossa hyvä voittaa pahan. Jos joku on patologisen paha, ei mikään muu kuin ero tuosta ihmisestä pelasta hänen uhriaan/uhrejaan. Kun kuolema vapautti minut narsistisesta läheisestäni, en enää kokenut mitään helpotusta, vaikka sitä odotin. Ei, mitään ei tapahtunut. Aloin vain vajota hitaasti, mutta varmasti. Enää en ole vajonnut, mutta en kovin paljon noussutkaan. Siitä on nyt neljä vuotta aikaa.

        Sen haluan sanoa, että jokaisen ihmisen, joka on tekemisissä narsistin kanssa, kannattaa itsensä suojelemiseksi poistua tämän vaikutusalueelta niin kauan kun vielä kykenee sen tekemään. Pahuus tuosta ihmisestä ei lähde millään eikä mikään imhimillinen hyvyys tee häntä hyväksi. Sen olen karvaasti kokenut.

        Melkein tulen hulluksi, kun luen palstalta tätä loputonta lässytystä hyvän voittavasta pahasta. Ehkä se pätee jossain sopivassa tilassa tai joidenkin terveiden ihmisten keskuudessa, mutta pahasti vinksahtaneihin se on turhaa voimien haaskausta, yhtä järkevää kuin lammen tyhjentäminen reiällisellä lusikalla Grimmin sadussa.

        Et kyll nyt tajunnut asiaa josta puhuttiin, ihminen joka ajattelee Ideologisesti ajattelee naivisti/täydellisenä maailman ja todellisuus iskee siihen aina uudestaan ja uudestaan, narsismi on aivan eri asia,vaikka narsisti onkin ideologinen itseään kohtaan,ei se tarkoita ette olisi ympäröivää maailmaa/muita kohtaan.


    • Niin me kaikki

      Ihmisen on vaikeaa nähdä sitä että pettyy itseensä, on siis ollut väärässä odotuksissaan. On uskotellut toisen olevan erilainen kun tämä todelisuudessa on. Joustavampi näkemys auttaisi, kyselevämpi. Toinen voi olla yllättäväkin, sekä hyvässä että pahassa.

    • Lapset idealisoivat vanhempiaan ja opettajiaan.
      Eräs isä kertoi vanhempainillassa, että hänen tyttärensä uskoo oikeaksi kaiken mitä opettajan kädestä lähtee, vaikka laskutehtävässä olisi selvä virhe.

      Idealisointiaan huomaa vasta jälkeenpäin: olin noin 11-vuotias, kun meillä kävi usein kylässä eräs äitini ystävä. Kerran huomasin, että asia jonka hän sanoi, ei pitänytkään paikkaansa. Havainto tuli silmänräpäyksessä, näin oman idealisointini. En kuitenkaan pettynyt häneen vaan itseeni, koska olin pitänyt itseäni harhassa.

    • Benisimo

      Kerronpa hieman omasta kokemuksestani ihmiseen, joka täytti narsistin piirteet. Asuin hänen kanssaan muutaman vuoden ja olin todella onnellinen liitostamme. Kaksi vuotta meni kuin tanssien, elämä hymyili, ajattelin voiko tämän paremmin enää olla.

      Pikku hiljaa alkoi narsistini vihastua, suorastaan tulistua aivan pienistä asioista. Hän arvosteli tapaani puhua vieraille, sanoin aina väärin, olin tyhmä ja sivistymätön. Rakastin narsistiani ja yritin ymmärtää häntä.

      Odotimme kotiimme hänen ystäviään, meillä oli hauskaa kattaessamme pitopöytää. Vieraiden aikana hän oli minulle kohtelias ja huomaavainen. Sain heiltä kuulla miten hyvän puolison olen saanut. Kun viimeinen vieraista sulki oven, narsistini kasvot muuttuivat vihamielisiksi, hän alkoi haukkua minua, etten osaa mitään, enkä ole mitään. Olin kauhuissani, aloin miettiä miksi säteilevän ystävällinen narsistini aivan ilman syytä muuttui noin kauheaksi. Aloin pelätä häntä, en kuitenkaan näyttänyt pelkoani.

      Olimme sopineet, että hän huolehtii ruoanlaitosta. Ruoka oli useimmiten hyvää ja valmista kun tulin kotiin, joskus sitä ei kuitenkaan ollut, vaan narsistini istui tuolissa ja tuijotti minua vihaisesti kulmiensa alta. Menin ravintolaan ja ostin ruoka-annoksen. Hän kehotti minua menemään ulos syömään ja kun kysyin, mihin laitan lautaseni, sain vastaukseksi, vaikka roskalaatikon päälle ja tuijotti minua vihaa puhkuen.

      Jouduin hakemaan lääkäriltä nukahtamislääkkeitä. En kuitenkaan tarvinnut niitä heti. Mutta kun menin ottamaan ensimmäistä pilleriä, oli lääkepurkki tyhjä. Kysyin narsistilta, oliko hän tarvinnut nukahtamispillereitäni. Sain vastauksen, että olen tulossa hulluksi enkä muista, että kaadoin ne vessanpöntöstä alas. Ajattelin, että sinä hyvä narsistini, muistutat enemmän hullua kuin minä.

      Narsistini ihaili ystävättärieni vaatteita ja kauneutta, minussa ja vaatteissani ei ollut mitään kaunista. Onneksi kunnioitan omaa elämääni ja ajattelin että eiköhän tämä jo riitä. Olin kiitollinen, että sain näin hyvin tutustua ko. ihmiseen. En halua häntä enää edes nähdä. Toivon kuitenkin hänelle mielenrauhaa ja kaikkea hyvää.

    • Ihannoinnista

      Nuoret varsinkin ihannoivat poppareita, julkkiksia, kauniita ja muodikkaita ihmisiä, ja pienelle lapselle äiti ja isä voivat olla ihannoinnin kohteita. Ihannekuva on myös idealisointia, ihminen haluaa olla ihannekuvansa kaltainen, varsinkin nuorena. Joskus itsestään "luulee liikoja", jos itsetunto on korkealla eikä kritiikkiä ole tullut. Aikuiset ihmiset saattavat ihannoida esim. enemmän koulutettuja kuin he itse ovat, pomojaan, fiksuja, tietäviä ystäviään, näyttelijöitä tai muita esiintyjiä, varsinkin silloin, jos itse ei ole esiintynyt. Totta kai idealisaatiota esiintyy, harva jaksaa lähteä peräämään ihannointinsa todellisia arvoja ja ihailunsa oikeallisuutta. Kannattaisi joskus syventyä asiaan ja miettiä asenteitaan. Hyvää kyllä kannattaa pitää arvossa.

    • armis

      Tieteistä tule mieleen matematiikka. Muistan kouluajalta, että matematiikan osaamista pidettiin älykkyyden merkkinä. Henkilökohtaisesti jäi mieleeni esimerkki: oli juuri oeptettu jakolasku jakokulmassa annett kotitehtäväksi jakaa eräs kilometrimäärä kolmeen yhtä suureen osaan.
      En saanut jakoa menemään tasan ja koin järkytyksen. Epäilin omaa järkeäni ja yritin unohtaa asian.


      Vasta nyt ymmärän asian, matematiikan virheellsyyden. Hyvä esimerkki on: jaa 2 metriä kangasta kolmeen yhtä suuren osaan. Kyllähän sen ompelija osaa mutta matemaatkko ei. Lapsikin ymmärtää asian.

      Matematiika ei oe todellisuudesa, vaika se on esim. fysiikan kieli.

      Matematikan idealisointi aiheuttaa koulussa suorituspaineita, jotka kääntyvät oppimista vastaan.

      • ritalin

        On todellakin valitettavaa, että matematiikan hikipinkoilun luullaan kouluissa osoittavan älykkyyttä. Tällaisella tekaistulla väkisinroolittamisella luodaan markkinakasvoisia mukanörttejä älyllisesti heikkotasoisista ihmisistä.
        Mielestäni tylsämielisyydellä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.

        Luvun 200 jakaminen kolmeen on irrationaalista, mutta matematiikan tarkoitus ei olekaan maailman kuvaaminen apriori.

        Tylsämielisyyden ihaileminen älykkyydeksi, on kultti, joka ei ole vielä pystynyt henkisesti käsittelemään Zenonin aikoja ja elääkin edelleen kivikautta sen suhteen, miten se älykkyyden määrittelee.


      • armis
        ritalin kirjoitti:

        On todellakin valitettavaa, että matematiikan hikipinkoilun luullaan kouluissa osoittavan älykkyyttä. Tällaisella tekaistulla väkisinroolittamisella luodaan markkinakasvoisia mukanörttejä älyllisesti heikkotasoisista ihmisistä.
        Mielestäni tylsämielisyydellä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.

        Luvun 200 jakaminen kolmeen on irrationaalista, mutta matematiikan tarkoitus ei olekaan maailman kuvaaminen apriori.

        Tylsämielisyyden ihaileminen älykkyydeksi, on kultti, joka ei ole vielä pystynyt henkisesti käsittelemään Zenonin aikoja ja elääkin edelleen kivikautta sen suhteen, miten se älykkyyden määrittelee.

        Kyllähän matemastiikan hallinta on hyvä asia, vaara on juuri tässä yliarvostuksessa. Usein oppilaat, jotka ovat hyviä matematiikassa, ovat myös hyviä muissakin aineissa. Sanotaan myös, että matematiikka kehittää loogista ajattelua. Valitettavasti nykykoulusta on poistettu geometria lähes kokonaan, jolloin todistustekniikka on jäänut pois.

        Matematiikka on pitkälle tiedettä tieteen itsensä takia. Kyllähän tieteen tulisi olla yhteydessä todellisuuteen, jotta se hyödyttäisi ihmiskuntaa.

        Se, ettei 20cm jaettuna kolmella ei onnistu, johtuu käytetystä lukujärjestelmästä. On tehty työtä paremman lukujärjestelmän löytämiseksi, mutta toistaisesi siinä ei ole onnistuttu.


    • Benissimo

      Lete hyvä! Kirjoituksesi sopii hyvin narsistiin, ihmiseen joka on mielestään täydellinen. Narsisti mielistelee kanssaihmisiään ja on täydellisen kohtelias ja ihanteellinen.

      Kun narsisti on saanut kanssaihmisensä ihastumaan itseensä, hän alkaa painaa tämän itsetuntoa alas. Mitä huonommin hänen ystävänsä voi, sitä paremmin voi narsisti. Esimiehenä narsisti on kammottava, koska hänen on helppo simputtaa alaisiaan, kiusata heitä monin tavoin. Narsistin kiusaama kohde vain tietää, millainen hän todellisuudessa on, sillä muille ihmisille hän näyttää vain hyvät puolensa.

      Narsismi on varmasti mielen sairaus ja varsin ikävä sen kohteeksi joutuneille.

    • Toinen yliarvostettu tiede on fysiikkka, jota olen itsekin joutunut opiskelemaan yliopistossa. Siellä todella näkee, miten riippuvainen se on matematiikasta.

      Fysikan perusteet ovat oleellisesti matematiikkaa.
      Järkyttävintä on tyhjästä luominen. Olin tieteen päivillä Helsigissä, keskustelussa, jossa prof. Kari Enqvist vastasi kysymyksiin. Tuli kysymys luomisesta, jonka yhteydessä kysyjä puhui Jumalasta. Eqvist vastasi suoraan: fysiikka kykenee luomaan tyhjästä. Mieletäni Enqvist oli vaikean näköinen eikä aiheetta, sillä hän valehteli ihmisille, jotka eivät tiedä fysiikasta mitään. Asiasta on kyllä ollut Tiede 2000-lehdessä.

      Fysiikka on kuin karannut kupla, joka on virtualitodelisuudessa. Fysiika nimenomaan on ottanut käyttöön virtuaalitodellisuden.

      • Lietokas

        Ihmisillä on erilainen arvomaailma. Mieletöntä sanoa, että jollain on objektiivisesti vähemmän arvoa. Heti, kun löydät/tiedät universaalit arvot, niin kiitos kerrotko.

        Jos henkilö ei ole perehtynut fysiikkaan, niin ei hän tietenkään heti ymmärrä kaikkea. On naivia olettaa, että henkilö valehtelee. Voitko kertoa mitä Enqvist valehteli?


      • Lietokas kirjoitti:

        Ihmisillä on erilainen arvomaailma. Mieletöntä sanoa, että jollain on objektiivisesti vähemmän arvoa. Heti, kun löydät/tiedät universaalit arvot, niin kiitos kerrotko.

        Jos henkilö ei ole perehtynut fysiikkaan, niin ei hän tietenkään heti ymmärrä kaikkea. On naivia olettaa, että henkilö valehtelee. Voitko kertoa mitä Enqvist valehteli?

        Fyysikon todellinen arvomaailma tässä asiassa on se, että tyhjästä ei synny itsestään mitään eli sama kuin jokaisen järkevän ihmisen. Hän haluaa vain pitää yllä keinotekoista auktoriteettia. Olen keskustellut asiasta fyysikkoystäväni kanssa, joka myös ihmetteli asiaa.

        Asia pohjautuu matematiikkaan, jota ei tässä yhteydessä kannata tuoda esille. Esim: kun tyhjästä lainataan ja laitetaan takaisin, on sama kuin ei olisi lainattukaan.

        Prof. K.V. Laurikainen sanoi samasta asiasta, että fysiikan perusteet eivät ole objektiivisessa todellisuudessa, mutta niitä voidaan käyttää, koska niillä on kosketuskohtia todellisuuteen. Tämä oli totuuden mukaista, Laurikainen oli erittäin suosittu.

        Sekä Laurikainen että Enqvist molemmat ovat sanoneet, että fysiikka on tullut tiensä päähän.


      • Lietokas
        Lette kirjoitti:

        Fyysikon todellinen arvomaailma tässä asiassa on se, että tyhjästä ei synny itsestään mitään eli sama kuin jokaisen järkevän ihmisen. Hän haluaa vain pitää yllä keinotekoista auktoriteettia. Olen keskustellut asiasta fyysikkoystäväni kanssa, joka myös ihmetteli asiaa.

        Asia pohjautuu matematiikkaan, jota ei tässä yhteydessä kannata tuoda esille. Esim: kun tyhjästä lainataan ja laitetaan takaisin, on sama kuin ei olisi lainattukaan.

        Prof. K.V. Laurikainen sanoi samasta asiasta, että fysiikan perusteet eivät ole objektiivisessa todellisuudessa, mutta niitä voidaan käyttää, koska niillä on kosketuskohtia todellisuuteen. Tämä oli totuuden mukaista, Laurikainen oli erittäin suosittu.

        Sekä Laurikainen että Enqvist molemmat ovat sanoneet, että fysiikka on tullut tiensä päähän.

        Myös Lordi Kelvin sanoi, että fysiikka on tullut tiensä päähän.

        "Fyysikon todellinen arvomaailma tässä asiassa on se, että tyhjästä ei synny itsestään mitään eli sama kuin jokaisen järkevän ihmisen."

        - Maalaisjärjellä tai loogisesti on vaikea kuvitella, että tyhjästä syntyisi jotain.
        Onko kvanttifluktaatio tuttu asia?

        Lyhyesti kvanttifluktaatio on energian syntymistä tyhjästä. Se on jopa mitattu. Jos epäilyttää niin katso aluksi wikipediasta.

        "Asia pohjautuu matematiikkaan, jota ei tässä yhteydessä kannata tuoda esille. Esim: kun tyhjästä lainataan ja laitetaan takaisin, on sama kuin ei olisi lainattukaan."

        - Tämä tyhjiöenergia tosin heilahtelee negatiivisen ja positiivisen puolella vuoronperään pitkällä aikavälillä. Mutta tämä todistaa ainakin sen, että tyhjästä on syntynyt jotain.

        Nyttemmin fysiikassa suurimman jalansijan on saanut kvanttikenttäteoria. Ainoastaan painovoiman sijoittaminen siihen on ongelma. Kyllä fysiikassa töitä riittää.


      • Lietokas kirjoitti:

        Myös Lordi Kelvin sanoi, että fysiikka on tullut tiensä päähän.

        "Fyysikon todellinen arvomaailma tässä asiassa on se, että tyhjästä ei synny itsestään mitään eli sama kuin jokaisen järkevän ihmisen."

        - Maalaisjärjellä tai loogisesti on vaikea kuvitella, että tyhjästä syntyisi jotain.
        Onko kvanttifluktaatio tuttu asia?

        Lyhyesti kvanttifluktaatio on energian syntymistä tyhjästä. Se on jopa mitattu. Jos epäilyttää niin katso aluksi wikipediasta.

        "Asia pohjautuu matematiikkaan, jota ei tässä yhteydessä kannata tuoda esille. Esim: kun tyhjästä lainataan ja laitetaan takaisin, on sama kuin ei olisi lainattukaan."

        - Tämä tyhjiöenergia tosin heilahtelee negatiivisen ja positiivisen puolella vuoronperään pitkällä aikavälillä. Mutta tämä todistaa ainakin sen, että tyhjästä on syntynyt jotain.

        Nyttemmin fysiikassa suurimman jalansijan on saanut kvanttikenttäteoria. Ainoastaan painovoiman sijoittaminen siihen on ongelma. Kyllä fysiikassa töitä riittää.

        Tyhjästä ei synny energiaa, on tosiasia. Maailmankaikkeudessa ei ole tilaa, jota voisi sanoa tyhjäksi. Maailmankaikkeus on täynnä energiaa, fysiikan mukaan kenttien muodossa. Kvanttimekaniikka, joka oli. prof. Laurikaisen alaa, on kiistanalainen. Hän myös näki kvanttien omaavan tietoisuuden, eli" elottomalla" luonnolla on tietoisuus. Tämä puoli asiasta on kiistanalainen, eikä yleensä kiinnosta fyysikkoja.

        Kysyin eräillä tieteen päivillä, tunnistaako fysiikka skalaarienergian. Hän sanoi, että sitä on havaittu hiukan kvanttien yhteydessä.

        Kun olemme psykologian palstalla, on hyvä tietää,
        Enqvist aloitti opinton psykologialla, mutta lopetti ja kertoi, että hänestä ei ole psykologiksi.


      • Lietokas
        Lette kirjoitti:

        Tyhjästä ei synny energiaa, on tosiasia. Maailmankaikkeudessa ei ole tilaa, jota voisi sanoa tyhjäksi. Maailmankaikkeus on täynnä energiaa, fysiikan mukaan kenttien muodossa. Kvanttimekaniikka, joka oli. prof. Laurikaisen alaa, on kiistanalainen. Hän myös näki kvanttien omaavan tietoisuuden, eli" elottomalla" luonnolla on tietoisuus. Tämä puoli asiasta on kiistanalainen, eikä yleensä kiinnosta fyysikkoja.

        Kysyin eräillä tieteen päivillä, tunnistaako fysiikka skalaarienergian. Hän sanoi, että sitä on havaittu hiukan kvanttien yhteydessä.

        Kun olemme psykologian palstalla, on hyvä tietää,
        Enqvist aloitti opinton psykologialla, mutta lopetti ja kertoi, että hänestä ei ole psykologiksi.

        En nyt oikein taaskaan ymmärrä mitään. Lähinnä mitä haluat sanoa.

        "Tyhjästä ei synny energiaa, on tosiasia. Maailmankaikkeudessa ei ole tilaa, jota voisi sanoa tyhjäksi."

        - Tyhjyyttä ei ole olemassa. En ymmärrä miksi se pudottaa fysiikalta pohjan ja uskottavuuden. Tyhjyys voidaan nähdä tilan ulottuvuutena, jonka kautta havainnoimme olioita sinänsä. Tyhjyyttä ei voida jakaa osiin, eikä sitä voikaan havaita empiirisesti; sekin on a priori.

        "..Fysiikan perusteet eivät ole objektiivisessa todellisuudessa, mutta niitä voidaan käyttää, koska niillä on kosketuskohtia todellisuuteen. Tämä oli totuuden mukaista..."

        - Ei niin. Mikä on objektiivisessa todellisuudessa? Eihän siihen mikään pääse käsiksi.

        Fysiikka voi päästä vain äärettömän lähelle objektiivista todellisuutta. Eli se ei koskaan tule tiensä päähän.


      • Lietokas kirjoitti:

        En nyt oikein taaskaan ymmärrä mitään. Lähinnä mitä haluat sanoa.

        "Tyhjästä ei synny energiaa, on tosiasia. Maailmankaikkeudessa ei ole tilaa, jota voisi sanoa tyhjäksi."

        - Tyhjyyttä ei ole olemassa. En ymmärrä miksi se pudottaa fysiikalta pohjan ja uskottavuuden. Tyhjyys voidaan nähdä tilan ulottuvuutena, jonka kautta havainnoimme olioita sinänsä. Tyhjyyttä ei voida jakaa osiin, eikä sitä voikaan havaita empiirisesti; sekin on a priori.

        "..Fysiikan perusteet eivät ole objektiivisessa todellisuudessa, mutta niitä voidaan käyttää, koska niillä on kosketuskohtia todellisuuteen. Tämä oli totuuden mukaista..."

        - Ei niin. Mikä on objektiivisessa todellisuudessa? Eihän siihen mikään pääse käsiksi.

        Fysiikka voi päästä vain äärettömän lähelle objektiivista todellisuutta. Eli se ei koskaan tule tiensä päähän.

        Maailmankaikkeus on täynnä energiaa, (fysiikan mukaan), mutta se kuluttaa koko ajan. Ongelma on, mistä se saa energiaa? Tyhjästä luominen on mahdottomuus objektiivisessa todellisuudessa.

        Prof. Laurikaisen mukaan objektiiv. todellisudessa Jumalalta, virtual.todellisuudesa se luo sitä tyhjästä.

        Omasta mielestäni energia tulee Jumalalta (Luojalta), Jumala on korkein tiede.


      • Lietokas
        Lette kirjoitti:

        Maailmankaikkeus on täynnä energiaa, (fysiikan mukaan), mutta se kuluttaa koko ajan. Ongelma on, mistä se saa energiaa? Tyhjästä luominen on mahdottomuus objektiivisessa todellisuudessa.

        Prof. Laurikaisen mukaan objektiiv. todellisudessa Jumalalta, virtual.todellisuudesa se luo sitä tyhjästä.

        Omasta mielestäni energia tulee Jumalalta (Luojalta), Jumala on korkein tiede.

        ,joten en kiistä enkä myönnä. Jumalalta?


    • Benissimo

      Kaksikymmentä vuotta kestänyt hyvä avioliittomme perusta alkoi horjua puolisoni alkaessa käyttää hallitsemattomasti alkohlia. En halunnut nähdä ongelmaa. Yritin jatkuvasti pelastaa tilanteen ja kiinnittää ihmisten huomion muuhun kuin humalaiseen puolisooni. Sain ysäviltäni osaanottavia huomatuksia puolisoni tilasta, puolustin häntä kun tiikeriemo lastaan, en voinut enkä halunnut uskoa meidän hyvän avioliittomme voivan näin huonosti. Lukuisat yritykset auttaa alkoholisoitunutta olivat turhaa. Viimein kärsittyjen vuosien kulessa ymmärsin, että minä olin itsekkin elänyt alkoholistini kanssa valheellista elämää. Kun tämä kaikkinainen kurjuus paljastui minulle olin luhistumispisteessä. Terästäydyin ja jätin alkoholistini, sillä oma terveyteni ei olisi kestänyt enempää.

      • Alkoholisti idealisoi itseään. Vasta sitten hän kykenee luopumaan alkoholista, kun hän myöntää olevansa alkoholisti. Miehesi tapauksesa ei ilmeisesti ole tapahtunut näin.

        Asia on minulle tuttu, koska isäni oli alkoholisti. Eräs tuntemani alkoholisti selvisi alkoholismistaan, mutta sanoi, että hänen täytyy olla absolutisti, koska hänellä on fyysinen riippuvus jäljellä.


    • Vuosi sitten esitettiin tetteri Avoimisa ovissa Helsingissä näytelmä "Fredrika", joka kertoi J.Ludvig Runebergistä ja hänen vaimostaan Fredrikasta.

      Näytelmä pudotti kansallisrunoilijamme siltä jalustalta, jolle ihmisten idealisointi oli hänet nostanut. Perheellä oli seitemän poikaa, joiden kasvatus jäi koknaan Fredrikan vastuulle. Sanottiin, että Runeberg itse muisti juuri heidän nimensä, lisäksi hänellä oli naissuhteita.
      Runeberg itse piti itseään jalustalla, mikä näkyi kun arvostettu kirjallisuuspalkino, jonka Runeberg kuvitteli saavansa, annetiinkin Aleksis Kivelle. Hän murtui henkisesti tämän jälkeen ja sairastui myös fyysisesti.

      On hyvä, että on tullut muotiin kuvata suurmiesten elämää. Aleksis Kivestä ja Jean Sibeliuksesta on tehty elokuva, vastaava on tulossa myös Mannerheimistä.

      Suurmiesten elämän kautta ihminen näkee myös oma idealisaatiotaan. Taiteella on tässä merkityksessä tärkeä tehtävä todellisuden kuvaajana.

    • terapiassa ollut

      Myös terapiota idealisoidaan. Ystävälläni oli ihmissuhdeongelmia, jotka tuottivat hänelle kärsimystä. Hän kertoi menneensä terapeutille ja aloitti istunnon itkemällä. Terapeutti kysyi, oliko hänelle sattunut jotain. Ystäväni vastasi kieltävästi ja jatkoi itkemistään tunnin loppun. Terapeutti ei puhunut mitään koko aikana, mutta tunnin kuluttua sanoi 70mk. Ystäväni meni toiselle terapeutille, kävi samoin.

      Keskustelimme myöhemin asiasta ystäväni kanssa.
      Hän ei halunnut ottaa itse vastuuta ongelmistaan, vaan ajatteli terapeutin puheellaan selvittävän asian.

      Hän meni myöhemmin ryhmäterapiaan ja sanoi olleensa siellä aggressiivinen.

      Terapeuttien odotetaan olevan arkitodellisuudessa viisaampia kuin muut ihmiset, näin ei tietenkään ole. Työtoverini sanoi sisarensa olevan terapeutin, joka osaa ammattiinsa liittyvät asiat mutta, mutta omia asioitaan ei hallitse.

    • oppia ikä kaikki

      Olen asetanut jalustalle johtavassa asemasa olevia henkilöitä, esim. professoreita, rehtoreita ym.
      Kun aloitin opiskeluni yliopistossa, katsoin ylöspäin kaikkia luennoitsijoita, kunnes eräs heistä kärähti ratissa ja joutui Suomenlinnaan sovittamaan rikoksensa. Kouluni rehtori erotettiin virastaan toistuvan seksuaalisen häirinnän vuoksi ja historian opettaja joutui lähtemään jatkuvan holtittoman alkoholinkäytön takia. Olen alkanut vihdoinkin uskoa, että korkeat oppiarvot eivät takaa virhettömyyttä.

    • On hyvin tavallista, että ihminen idealisoi. Lapset ihannoivat vanhempiaan ja koululaiset opettajiaan. Samoin teini-ikäiset joitain julkkiksia tai esiintyjiä, idoleita. Idealisaatio voi olla hyvin lujassa ihmisen mielessä, eikä hän tajua sen voimaa. Hän saattaa suuttua, jos tähän asiaan puututaan. Voi olla vaikeaa hyväksyä omaa idealisaatiotaan. Saattaisi kuitenkin helpottaa sen havaitseminen ja sen myötä idealisaatio voisi vähetä. Stressi ja vaatimustaso itsensä suhteen voisi helpottaa.

      • Kas, Lette se taas vastailee itse itselleen huomiota herättämättä toisella lähettäjänimellä.

        No, käyhän tuokin keskustelusta jos ei muuten saa mieleisiään vastauksia.

        Lette,

        Tiedoksesi, että ne viestit joista vaadit anteeksipyyntöä PL:sta eivät ole PL:n kirjoittamia.
        Eivät ole minunkaan kirjoittamiani.

        Miksi muuten esiinnyt useammalla nimimerkillä?


      • kellastunut kirjoitti:

        Kas, Lette se taas vastailee itse itselleen huomiota herättämättä toisella lähettäjänimellä.

        No, käyhän tuokin keskustelusta jos ei muuten saa mieleisiään vastauksia.

        Lette,

        Tiedoksesi, että ne viestit joista vaadit anteeksipyyntöä PL:sta eivät ole PL:n kirjoittamia.
        Eivät ole minunkaan kirjoittamiani.

        Miksi muuten esiinnyt useammalla nimimerkillä?

        "Miksi muuten esiinnyt useammalla nimimerkillä?"

        Miten näin oletat? En esiinny usealla nimimerkillä. Tämä on vain minun nimimerkkini, en ole Lette.


      • 15+19
        Selailija kirjoitti:

        "Miksi muuten esiinnyt useammalla nimimerkillä?"

        Miten näin oletat? En esiinny usealla nimimerkillä. Tämä on vain minun nimimerkkini, en ole Lette.

        Kirjoitustyyli ja -historia paljastavat.


      • 15+19 kirjoitti:

        Kirjoitustyyli ja -historia paljastavat.

        Mitä tarkoitat? Kovin vähän minulla on tätä "kirjoitushistoriaa", tyylini on omaani. Mitä se paljastaa? Kerro.

        Vai haluatko tietää minun historiastani, elämästäni? - Letten kirjoituksia luen mielelläni, niissä on taattua ja hyvää asiaa. Miksi epäilet hänen nimimerkkiään, hän käyttää omaansa, minä omaani. Sovitaanko, ettei tästä asiasta enää puhuta.


      • 8+15
        Selailija kirjoitti:

        Mitä tarkoitat? Kovin vähän minulla on tätä "kirjoitushistoriaa", tyylini on omaani. Mitä se paljastaa? Kerro.

        Vai haluatko tietää minun historiastani, elämästäni? - Letten kirjoituksia luen mielelläni, niissä on taattua ja hyvää asiaa. Miksi epäilet hänen nimimerkkiään, hän käyttää omaansa, minä omaani. Sovitaanko, ettei tästä asiasta enää puhuta.

        Sovi ihan keskenäsi vaan.


    • Anonyymi

      Idealisaatio tarkoittaa ainakin filosofiassa jonkin asian yksinkertaistamista johonkin tiettyyn ihannetapaukseen sopivaksi. Esimerkiksi määrätty integraali voidaan idealisoida muotoon
      F(x) = dydx, kun kyseessä on suora (oma idealisaatio, joka toimii kun katot suoraa).

    Ketjusta on poistettu 61 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En usko et meistä tulee jotain

      Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel
      Ikävä
      10
      2580
    2. Kuvaile itseäsi

      Kaivatullesi, niin että hän sinut tunnistaa.
      Ikävä
      85
      1950
    3. Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"

      Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei
      Suomalaiset julkkikset
      38
      1499
    4. Huomenta keskipäivää

      Kivaa päivää mukaville ja söpösille. 🐺🫅❤️☕☀️
      Ikävä
      260
      1398
    5. Yli puolella maahanmuuttajalapsista ei ole tietoja ja taitoja, joilla selviää yhteiskunnassa

      Miksi Suomeen otetaan väkeä jolla on älyvajetta? https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010730220.html
      Maailman menoa
      273
      1028
    6. Oletko koskaan katunut kun

      elämäsi tilaisuus jäi käyttämättä? 💔
      Ikävä
      67
      913
    7. Olen J-mies

      Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.
      Ikävä
      47
      881
    8. Ei sitten, ei olla enää

      Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na
      Ikävä
      77
      860
    9. Sinusta näkee että

      Kaipaat paljon.
      Ikävä
      55
      854
    10. Haluaisin ottaa sinut syleilyyni mies

      Olet suloinen...
      Ikävä
      44
      765
    Aihe