Että maajussit toimisivat valtion omistamilla tiloilla?
Haluaisin itseltään lakimieheltä vastauksen, sillä asia kiinnostaa minua.
En halua hulluja päänaukojia soittamaan suutaan.
Haluaisin itseltään lakimieheltä vastauksen, sillä asia kiinnostaa minua.
En halua hulluja päänaukojia soittamaan suutaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Otetaan ensin taustafilosofia. Jaba toi sen tässä vastikään hyvin esille. Pitäisi siirtyä maataloustuottajien tulotason tukemisesta kansalaisten ruokahuollon turvaamiseen. Koko kansan kannalta on nimittäin tärkeintä se, että ruokaa on riittävästi. Täysin toissijaista sen rinnalla on ajatus siitä, että joku vähemmistörthmä pääsee hyötymään tällä perustarpeella.
Nykyinen systeemi on osoittanyt toimimattomuutensa. Se on kallis, sen pysyvä ongelma on ylimitoitus ja ylituotanto, se aiheuttaa jatkuvaa vääntöä tuottajien ja veronmaksajien välillä.
Vaihtoehtoja on kaksi. Toinen on vapaa markkinatalous, mikä olisi minusta ihan hyvä ratkaisu. Siinä pitäisi kuitenkin tehdä suunnitelma kriisiaikojen varalta.
Toinen on sitten se, että maatilat kansallistettaisiin. Valtio eli me veronmajsajat olemme jo kylväneet rahaa näille maatiloille niin paljon, että ne olisivat tulleet ostetuiksi sillä rahalla useampaankin kertaan. Kyllä parilla miljardilla vuodessa aika monta maatilaa olisi saanut ostetuksi.
Valtion maatilojen hyviä puolia olisi se, että maatalous saataisiin suunniteltua kuluttajapainotteisten näkemysten mukaiseksi. Valtioyrittämisen tehottomuus soveltuisi erinomaisen hyvin maatalouteen, missä ongelmana on ollut liika tuottaminen eikä liian vähäinen tuottaminen. Maatiloja ei perustettaisi tässä mallissa kauttaaltaan koko maahan, vaan painotettaisiin alueita, missä asuu ihmisiä ja missä viljavuus-, kuljetus- yms. asiat ovat parhaita.
Maatalous työllistäisi tietyn määrän ihmisiä. Esimiehinä voisivat toimia valtion pehtoorit. Näistä ansiokkaimmat eli ne jotka kykenevät tuottamaan mahdollisimman sopivasti (ei liikaa eikä liian vähän), palkittaisiin sitten eläkepäivinä myöntämällä heille maatalousneuvoksen arvonimi.
Mihinkään täyteen omavaraisuuteen tällä systeemilla ei tarvitse pyrkiä. Riittää, kun turvataan väestön ruokahuolto kaikissa olosuhteissa. Normaaliaikoina se on turvattu vaikka 100 prosenttisella tuonnilla, mutta kriisiaikoja varteb tarvitaan jonkinasteinen perusvalmius ja siten omaakin tuotantoa normaaliaikoina.